lauantai 31. lokakuuta 2015

Rallya Lahdessa

Käytiin tänään, sopivasti halloweenin kunniaksi, rallytokoilemassa Lahdessa. Koda ja kaverini Tanja starttasivat tosiaan tuossa pari viikkoa takaperin myös Riihimäellä ja olivat siellä todella lähellä saada yli 90 pisteen tuloksen, mutta se tosiaan kaatui Kodan kakkahätään neljä kylttiä ennen maalia.. Jos tuo olisi putkeen loppuun asti mennyt, niin Kodalla olisi tänään voinut jo olla RTK1 plakkarissa. No, turha se enää on jossittela, se koe on nyt taputeltu eikä sille enää mitään voi. Se kuitenkin oli ilahduttavaa, että ennen tätä vahinkoa Koda teki todella hienoa rataa! Selkeästi parastaan tähän asti. Tanja vaan jotenkin osaa olla niin rauhallinen, mutta silti mielenkiintoinen ja tsemppaava Kodalle, että pikkukettu kuuntelee ja tekee hirmu hyvin töitä vaikkei mamma remmin toisessa päässä olekaan.:)
Silti minua jännitti aivan kamalasti, vaikka Tanja ohjaajana oli tänäänkin. Tanjan osaamiseen ja kisahermoihin luotan täysin, Kodasta ei vaan koskaan osaa sanoa millä tuulella se on. Herra kun on vähän sellainen on-off-tuuliviiri. Ja tänäänkin halliolosuhteissa oltiin ja pohjana tietysti taas tekonurmi, joka tunnetusti on noutajan nokkaan yleensä aivan huumaavan tuoksuinen. Viime kerta kuitenkin oli niin hienoa tekemistä, että odotuksia oli paljon ja hinku tietysti jo saada se toinen hyväksytty tulos, kun tuntui taas hetken aikaa sekin niin tuskaisen vaikealta.
Kaksikon vuoro koitti, enkä minä edes uskaltanut mennä kehän laidalle katsomaan, eikä siis kuviakaan ole. Nyt kyllä harmittaa, kun rata oli tosi hauska omaankin silmään ja kaksikko veti hirmu hyvin! Katselin kauempaa sivusta menoa, ja hienoltahan se näytti.:) Alussa Koda vähän nuuskutteli (mistä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä), mutta Tanja sai jäbän todella hyvin mukaan sen jälkeen. Radalta ei vauhtia puuttunut (sopii Kodalle!) ja pujottelukin tuli tehdä juosten. Se menikin hyvin, kunnes pujottelun lopussa kehän laidalla oli Kodan mielestä ilmeisesti todella epäilyttävä muovipussi, jota sitten piti pysähtyä ihmettelemään. Sehän sitten oli "epätarkasti suoritettu tehtävä" kun Koda pysähtyi vaikka olisi pitänyt siis juosta. Meno jatkui kuitenkin hyvin ja reippaasti, oli ilahduttavaa varsinkin nähdä että ukkeli teki töitä kontaktissa Tanjan kanssa, kuono siis korkealla ylhäällä eikä maassa päinkään, jes! :) Lopussa kaksikko vielä uusi yhden kyltin, mutta mieluummin tosiaan se -3p kuin -10p otetaan!
Kakkaepisodi on nyt anteeksi annettu.:)
Sitten jäätiin odottelemaan koko ALO2 ryhmän loppua ja tuloksia, pisteitä kun ei erikseen tässä välissä mihinkään ylös saatu. Tanjan kanssa veikattiin, että varmaan tyyliin 80 pisteen puolelle menisi. No mutta, tuomari luki jokaisen osallistujan pistemäärän koekirjoja jakaessaan ja kyllä meidän leirissä hihkuttiin kun Koda ja Tanja olivat saaneet huippuhienon tuloksen 90/100p! <3
Voi jehna, ei ollut tullut edes yhtäkään miinus pistettä vinoudesta, wohoo! :D Tuntui niiiin hyvältä tuon viime kerran jälkeen, että ei todellakaan jaksanut enää jossitella että oltaisiin jo tänään voitu tuo luokkanousu saada. No, toivottavasti sitten jo ensi kerralla! Toiveissa olisi se vielä tämän vuoden puolella kuitenkin saadaan, kun marraskuuksi meille on kaksi koepaikkaa varmistunut.:) Suurkiitos tätäkin kautta vielä Tanjalle!! Tanja ja bordercolliensa Lupe saivatkin vielä myöhemmin tänään avoimesta luokasta kolmannen hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen RTK2, onnea vielä siitäkin! Voittajaa kohti siis seuraavaksi.;)
Olin parin viime kokeen jälkeen jotenkin niin masentunut, kun oletin että tää ois sen verran "helppo nakki" että täytyisi todella pahasti mokata, (ja että se on jopa noloa) jos näin "helpossa" lajissa nollille jää. Kyllä noita nollia silti näkee yllättävän paljonkin, jopa alokasluokassa. Eikä se elämä kuitenkaan siihen kaadu, se nyt on nähty.:)
Tässä vielä todella hyvä kirjoitus siitä, minkä avulla olen itseäni tsempannut tässä lajissa jatkamaan. Kannattaa lukaista jos rallytoko vähänkin kiinnostaa:
http://teamaussiex.blogspot.fi/2015/09/rallytoko-se-luusereiden-laji.html


Ollaan me tässä välissä muutakin tehty, ei olla siis annettu synkäksi kääntyneen syksyn meitä (ainakaan vielä toistaiseksi) paljoa hidastaa. Joka viikko noin 1,5kk ajan ollaan nyt kerran viikkoon käyty tekemässä yhteiset noutotreenit kaverini Sarin ja Rocky-flätin kanssa. Kodan kanssa on tehty hommia noilla siipidameilla sekä pelkillä siivillä joka kerta ja kerta kerran jälkeen se tuo niitä varmemmin ja varmemmin ja innostuu niistä ihan hullun lailla, kun huomaa että ne pakataan mukaan.
Lähinnä ollaan tehty pito ja nostoharjoituksia, sekä hakuruutua. Palaukset on jäbällä olleet ihan loistavia.:) Tässä alla muutama kuva tosi hyvistä reeneistä, jotka taidettiin tehdä 20.päivä.









Viime viikolla hain pakkaseen pari heinäsorsaa. Niitä olisi nyt syksyllä/talvella tarkoitus kokeilla myös. Että josko noi maasta käsin nostot oikealla, kokonaisella linnulla lähtisi nyt onnistumaan. Sen takia ollaan lähdetty näin maltilla ja pikkuhiljaa liikkeelle näillä siipidameilla ensin.:) Meillä vaan ei ällöjä vaakkuja käytetä, hyi, vaan ihan kunnon lintuja.:D Täytyy kyllä käydä niillä vesinoutojakin kokeilemassa toki. Mutta kaikki aikanaan.

Viikko sitten oltiin Hyvinkäällä tolloilemassa, kirjaimellisesti. Käytiin nimittäin moikkaamassa tollokavereitamme Hymyä, Vienoa, Donnaa ja Vappua. Tollolauman mukaan lähti vielä lapinkoira Vilja. Samoiltiin pari tuntia Hyvinkään metsissä ja kyllä tekikin hyvää, niin itselleen kuin koirallekin! Kyllä Kodan kelpasi taas juoksennella tuollaisen haaremin kanssa.;) Ja ilmeisen tekohas lenkki olikin ollut, kun kotona pikkuketusta ei näkynyt kuin hännänpää sängyn alta kuorsauksen kera.
Kertokoon alla olevat kuvat kuinka joukossa tollous tosiaan tiivistyy.:)

Hymy, Vappu, Vieno, Koda ja Donna.

Metsänkettu.<3


Komistus kukkulalla.<3

Koda ja Hymy.
Tollot ja erilainen.:)

Ja nyt, hurrrrrrjaa halloweenia kaikille!


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Voihan kakka!

Kylläpä yksi viikko vierähti taas nopeasti. Tekemistä on nimittäin riittänyt lähes joka päivä tällä viikolla, vaikka reissun jälkeen ihan suosiolla pari päivää otettiinkin ihan rennosti vain. Mutta silti, ei näin upeita syyskelejä passaa missatakaan!

Pidettiin tällä viikolla taas noutotreenit Sarin ja Rockyn kanssa. Suunnattiin sänkipellolle tällä kertaa ja se olikin oiva paikka näihin hommiin. Meillä oli kassillinen siipidameja mukana, sekä kanin nahka.
Kodalla oli ihan mieletön määrä energiaa ja se olikin ihan pähkinöissä kun pääsi haistelemaan damisäkin sisältöä. Alkuun menikin aikaa että sai hepuloivan pikkuketun rauhoittumaan aloilleen.. Aloitettiin ihan perus noudoilla ja katottiin että palautukset olivat myös kunnossa ja olihan ne.:) Kodalla on tosiaan aiemmin ollut hieman hankaluuksia nostaa maasta käsin riistoja ja siipidameja, mutta nyt sille on tullut lyhyessä ajassa hirmuisesti lisää intoa ja itseluottamusta. Ei epäile enää yhtään ottaa siivellisiä dameja suuhunsa ja vaikka pudottaisikin matkalla niin koppaa itse uudestaan ne matkaan ja tuo perille asti.:) Ei siis tarvitse enää ajoittain lähes ollenkaan kehotuksia tai kannustusta vaan todella spontaanisti nostaa ja palauttaa.




Tehtiin Kodalle myös pari markkeerausta. Niissä Kodalla on ollut (vähän niin kuin tokossa) tapana viedä damia sen heittäjälle, eikä palauttaa minulle. On sekin jo parantunut, mutta välillä ottaa aina vähän häiriötä tästä ulkopuolisesta heittäjästä ennen kuin muistaa että ai niin joo, mammalla on palkka ja sinne se pitää viedä. Markkeeraukset on jäbälle muutenkin välillä vähän hankalia. Siinäkin liikaa intoa kuin järkeä, kun ykkösmarkkeerauksen yleensä merkkaa hyvin mutta kakkosta ei näytä muistavan ollenkaan ja se menee haahuiluksi aina...no, niitä vaan jatkossa lisää.

Sitten tehtiinkin heinikkoon neljän siipidamin hakuruutu. Se on ukkelin lempihommaa se! Tuulisella pellolla molemmat pojat käyttivät kyllä hyvin nenäänsä ja Koda menikin ilmavainulla lähes kaikki tehtävät. Tosi hyvin löytyi, nousi ja palautui damit. Pitoreenejä tehtiin myös.


Tää tapa sopii meille hyvin, en halua Kodaa painostaa ton riistan kanssa kuitenkaan. Pikkuhiljaa näillä toistoilla itseluottamusta ja kiinnostusta riistaa kohtaan kasvatetaan ja huima parannus on tullut näinkin vähillä jutuilla jo.:) Ensi viikolla haen Sipoosta pari heinäsorsaa pakkaseen, joten niillä kokeillaan tässä syksyn mittaan myös. Toki niitä olisi kivointa päästä vedestä noutamaan, mutta jos ei enää uimaan keretä niin kokeillaan maastakäsin noutoja (ne kun on niitä hankalampia) ja ootellaan ensi kevättä ja vesitreenejä sitten.
Lopuksi vedettiin kaninnahalla vielä jäljet molemmille pojille. Koda jäljesti hyvin ilmavainulla ja toi hienon aarteen varsin tyytyväisen näköisenä mammalle. Kani onkin kyllä aina ollut mieluinen juttu.



Eilen sitten saatiin vieraita Porvoosta, kun Sanna ja hoffit Luga ja Neve tulivat tänne Keravalle reenaamaan vaihteeksi tottista meidän kanssa. Kaiken kaikkiaan tosi kivat reenit olikin hienossa syyssäässä. Olikin piiitkästä aikaa kivaa hioa vähän tokojuttujakin. Ihan on koiralla erilainen tekemisen meininki kuin vuosi sitten, kun valmistauduttiin meidän ekaa tokokoetta varten. Mieli kyllä vielä tekisi uutta avoluokkaakin joskus kokeilla..katsotaan. Reenien lopuksi vielä kunnon sänkipelto-lenkki, niin eipä tarvinnut loppuiltana tollolle muuta tekemistä enää keksiä.:)


No mutta sitten tänään. Vihdoin ja viimein oltiin mahduttu rallytokokokeeseen, kun alokasluokat on aina täynnä. Koe oli jälleen Riihimäellä ja tutussa hallissa, jossa Kodan kanssa käytiin tokoilemassa meidän ensimmäinen ykköstulos.
Kaverini Tanja oli jälleen lupautunut Kodaa ohjaamaan oman koiransa ohella. Yleensä tuo tekonurmipohja on Kodalle todella paha ja jännitikin että eihän ukkeli vaan nuuskuttelisi koko matkaa.. Rata oli helppo, todella samanlainen kuin ensimmäinen Riihimäen koe ja fiilikset olivat korkealla. Tanjalla oli luotto Kodaan ja hyvin kaksikolla menikin kun reenasivat pihalla.
Kaksikko aloittikin hirmu hyvin. Yhden kyltin uusivat kun koda meni eteen istumaan sivun sijaan, sen lisäksi oli vain pari vinousvirhettä. Spiraalin aikana myös aika paljon tötsiä nuuskutteli mutta pujottelussa ei enää ja teki upeaa seuruuta, nenä hienosti ylhäällä eikä nurmessa. Rataa oli tehty 2/3 ja enää 4-5 viimeistä kylttiä jäljellä ja todella hyvä tulos oli tulossa. MUTTA MUTTA...
Koda päättikin sitten että nyt on ISO HÄTÄ ja alkoi kyykkiä... Tanja teki ihan oikein ja kiskaisi Kodan saman tien ulos kehästä. Sehän tiesi että koe oli sitten siinä, mutta kerkesi ulos eikä siis tarvinnut ruveta tekonurmea pesemään ja jynssäämään...onni onnettomuudessa siis. Mutta ai jumalauta että ketutti, suorastaan v.....tti! Tuo oli ihan viimeinen skenaario mitä Kodan oletin tekevän, ei ole koskaan aiemmin ollut tollaisia ongelmia.
Aamulenkilläkin tuli kuitenkin jo kaksi kakkaa eikä ollut mitään merkkejä että olisi ollut hätä. No, tälläistä se on elukoiden kanssa. Ehkä tälle nauraa vielä, joskus kymmenen vuoden päästä.:D Mutta kyllä harmittaa, oli muuten tulossa yli 90 pisteen suoritus... No, mieluummin nolla ehkä näin, kuin että Koda olisi perseillyt läpi radan ja ollut haluton yhteistyöhön. Mieleen jäi kyllä tosi positiivinen kuva ja fiilis, hyvin pelaa tällä kaksikolla yhteen.:) Tosin, sattuipa näissä kisoissa myös hylkäys siitä, kun yhden koirakon ohjaajalla tipahti namit taskusta kesken radan ja sehän on automaattisesti siinä. Kyllähän näitä näkee... Kuten tossa meidän blogin otsikossakin sanotaan, koiraharrastuksessa on ylämäkiä ja alamäkiä..ja joskus tulee kakkahätä.:D
Hohhoijaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Seuraava koitos on parin viikon päästä Lahdessa. Ja pitääkin alkaa marras- ja joulukuun kokeita selaamaan myös. RTK1 olisi niin kiva vielä tälle vuodelle saada ja korkata avo sitten keväällä.

Sain muuten viimein Sarilta muutaman kuvan Latvian reissulta!

The pönötys.
Tyyne ja Koda.
10.10 ROP Mäkiharjun Don't Worry Be Happy, VSP Mäkiharjun Zupreme Surprise.

torstai 15. lokakuuta 2015

Latvian valloitus vol 2.

Viime viikonloppuna oltiin kehäkettuilemassa Valmierassa, Latviassa. Tämän reissun alkuperäinen  tarkoitus oli, että JOS Koda vain olisi valioitunut Liettuasta, niin herrasta oltaistiin tällä reissulla saatu tehtyä Baltian valio. No, eihän asiat tunnetusti aina mene kuin Strömsössä. Reissuun lähtö silti houkutti, sillä meiltä jäi maaliskuisella Latvian reissulla se serti saamatta, Kodan ollessa kahdesti PU3. Pitkään tosin arvoin, että lähdetäänkö tälle kahden kansallisen näyttelyn reissulle vaiko sitten marraskuiseen KV:hen, mutta päädyin sitten tähän kun meillä ei tosiaan ihan hirveä kiire ole noita loppuja cacibeja vielä saada.
Bongasin ihan sattumalta Facebookista Katin, joka oli Valmieraan lähdössä omalla autolla ja oli reissukaveria vailla matkakuluja jakamaan. Laiteltiin sitten viestiä ja päädyttiin lähtemään yhdessä reissuun. Kolmanneksi matkakumppaniksi saatiin vielä myöhemmin Heli cottoninsa Vuokon kanssa, joten tuli paaaljon edullisempi reissu kuin jos oltaisiin Miliamilla menty, mikä olikin meidän alkuperäinen suunnitelma. Mutta tää kävi niin hyvin, eikä oltaisi parempia reissukavereita voitu saada! Ja kyllä Kodankin kelpasi, kun sai kolmen ihanan tyttökoiran kanssa matkustaa.:)

Perjantai aamusta lähdettiin sitten aikaisella aamulautalla kohti Tallinnaa. Ja koska meillä ei silloin mikään kiire ollut, niin ajeltiin ihan kaikessa rauhassa sieltä sitten itse kohteeseen Latvian puolelle. Kati oli varannut meille kolmen hengen huoneen ihanasta pienestä country hotellista, noin 40km päässä Valmierasta. Olikin kyllä tosi symppis vanha maalaistalo, keskellä ei mitään. Oli koirillekin tämä vaihtoehto varmasti paljon mukavampi kuin jossain kaupungin keskustassa. Kelpasi niiden juoksennella noilla tiluksilla.:)




Koda ja Vuokko.
Koirat tulivat alusta asti todella hyvin juttuun keskenään. Katin pienet chinit Vilma ja Lili aluksi hieman Kodaa arastelivat, kun kokoero oli niin suuri, mutta reissun edetessä pikkutytötkin lämpenivät Kodalle pikkuhiljaa.:) Kodalla ja Vuokolla synkkasi todella hyvin yhteen, kun kokoero ei ollut ihan niin suuri ja ne painivatkin paljon yhdessä sekä pihalla, että varsinkin hotellihuoneessa. Koda oli muutenkin kyllä niin herrasmies, antoi tytöille myös paljon omaa tilaa eikä ollut ollenkaan takapäissä härkkimässä.

Tollereita Valmieraan oli ilmoitettu kaksi. Ja kuinkas ollakaan, toinen näistä oli Tyyne (Mäkiharjun Don't Worry Be Happy)! Oikeastaan me Sarin kanssa jo Liettuassa lyötiin tämä reissu yhdessä lukkoon joten Mäkkäri-edustus oli taas taattu.:)
Tollot arvosteli lauantaina georgialainen George Schogol. Tämä oli itse asiassa sama setä, joka Tallinn Winter Cupissa helmikuussa arvosteli Neven EH:n arvoiseksi. Senpä takia jännitti hieman kyseisen herran kehään astella. (Tosin silti laskin enemmän hänen varaansa kuin sunnuntaisen ruotsalaistuomarin) Ihan kohtelias, hiljainen, vähäeleinen ja vähän hankalasti luettava tuomarisetä oli kyseessä. Kyseli englanniksi Kodan ikää ja muuta, mutta arvostelukieli paperissa taisi kuitenkin olla ilmeisesti venäjää.. Maaliskuussa kun olimme Latviassa meille näytettiin lapuilla koiran arvosanaa, ihan niin kuin Suomessakin. Sitä tehtiin myös muissakin kehissä meidän ympärillä, mutta meidän kehässä sitä ei tehty. Katselin ihmeissäni ympärilleni, mutta kehäsihteerillä ei ollut minkään näköisiä lappusia käsissään, meno oli siis ihan niin kuin Liettuassa. Onneksi tuomari sitten tuli sanomaan, että voit odottaa kehän vieressä. Ajattelin että ei se nyt sitten vissiin voinut ihan huonosti mennä kun kerta mennään vielä Tyynen jälkeen kehään uudestaan! Niin sitten kävi että hetken päästä vedettiin Tyynen kanssa jo toistamiseen roppi-kehä. Tyyne on kyllä niin näpsäkkä ja nätti pieni kettu-tyttö, niin ei ihme että neitokainen vei ropin tälläkin kertaa. Samalla Tyyne sai Latvian junnusertin ja näin ollen neidistä tuli Baltian junnuvalio, onnea Sarille! <3 Kodakin siis pokkasi samalla viimein Latvian sertin itselleen, jes! :)
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP.
Tollerit olivat kehässä jo heti aamusta ja reissukaveriemme vuoro oli vasta myöhään iltapäivällä. Kati olikin todella kultainen, kun heitti meidät takaisin hotellille vähän lepäilemään, kun meidän ei "tarvinnut" ryppiinkään jäädä.
Keli oli pilvinen, mutta suht lämmin joten ajattelin lähteä Kodan kanssa kunnolla ulkoilemaan. Suunnattiin hotellin viereiselle pellolle, missä olikin mm. paljon retkeilypöytiä ja nuotipaikka. Päästin Kodan irti, koska niin me metsä-ja peltolenkeillä tehdään aina. Huoletta on aina voinut jäbää pitää irti.



Mutta kuinkas ollakaan, juuri näiden kuvien ottamisen jälkeen "kuin tilauksesta" pellolle hyppeli meidän lisäksemme kaksi peuraa. Kerkesin nähdä ne ennen Kodaa, mutta en kerennyt ujuttaa sille remmiä takaisin kaulaan tarpeeksi nopeasti. Koda huomasi peurat ja ampaisi näiden perään pää viidentenä jalkana. Huusin minkä keuhkoista lähti, mutta ei ollut korvia tollolla ei... Koda jahtasi peuroja pellon reunalle, jonka jälkeen tuli oja. Peurat painelivat tästä yli, mutta Koda pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Kiroten huusin taas että TÄNNE, mutta ilmeisesti tollon ajatus oli että "jahas, onpas hyvin koulutettu ihminen joka seuraa kyllä perässä, eteen päin siis!" 
Ja Koda hyppäsi peurojen perässä ojan yli seuraavalle pellolle. Tällä pellolla olikin sitten niittämätön, niin korkea heinä ettei siellä nähnyt mitään. Ei peuroja, ei Kodaa. Kyllä hiipi jo ihan hirveä paniikki. Olisi kamalaa jos Koda hukkuisi Suomessa, mutta että vielä ulkomailla jossa hädin tuskin kukaan edes englantia puhui! Huutelin Kodaa jo itku kurkussa ja vähään aikaan ei näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään. Sitten jostain kuului rapinaa ja peurojen pellolle jättämää uraa pitkin juoksi Koda. Tuli suoraan luokse ja heittäytyi jalkojen juureen. Oli selkeästi hyvin, hyvin nöyränä mutta myös ilmeisen tyytyväinen itsestään. "Näitkö äiti miten hurja metsästäjä olin?" 
Eikä meidän kehäkettuilusta ollut kerennyt kulua edes kahta tuntia, miten voikin tilanteet ja mielialat vaihella huipusta ihan paniikkiin noin nopeasti, huhhuh... Voin kertoa, että loppureissun ajan hurja saalistaja pysyi visusti remmissä.

Kyllä uni maittoi peurajahdin jälkeen...
Kodan reissueväät.
Iltapäivällä saatiin sitten hienoja uutisia näyttelypaikalta; sekä Katin chinit että Helin Vuokko olivat kaikki pärjänneet hienosti! :) Vilmasta ja Vuokosta leivottiin uudet Latvian valiot sekä Lilistä juniorivalio.
Aikas nappiin meni meidän porukalla siis!<3

Hyvä meidän joukkue!
Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys. Tollerit olivat nimittäin kehässä heti aamu yhdeksältä. Tuomarina oli ruotsalainen Zorica Salijevic. Etukäteen olin laskenut enemmän edellisen päivän georgialaissedän varaan, sillä Koda ei ole pohjoismaalaisilta tuomareilta sileätä eriä kummempaa koskaan saanut, kun kuin lähes yksissä tuumin nämä ovat aina halunneet jalkavaa sporttimallia. Olin kuitenkin katsellut kun kyseinen tuomari lauantaina tuomaroi kultaisianoutajia ja niissä laittoi kärkeen todella massavia koiria. Toivoinkin siis, että kunpa pitäisi tuo linja tollereissakin. No sitä lähdettiin sitten kehään katsomaan!
Kello löi yhdeksän ja asteltiin Kodan kanssa kehään päivän ensimmäisenä koirana. Tuomari ei meihin aluksi edes vilkaissutkaan, vaan allekirjoitteli serti, rop, vsp ym plagaatteja ihan kaikessa rauhassa. Seisotin Kodaa minuutin verran turhaan, kun huomasin ettei tuomari edes katso. Sen jälkeen annoin Kodalle vapaa-käskyn ja jäätiin odottelemaan. Kehäsihteeri alkoi hoputtamaan tuomaria ja viimein oli ilmeisesti viimeisetkin paperit allekirjoitettu ja homma voitiin aloittaa.
Tuomari alkoi leperrellä Kodalle jo lähestyessään tätä tuomaripöydän takaa. Tästäkös Koda meni aivan sekaisin, häntä alkoi vispaamaan hullun lailla ja poju hypähtelikin iloisena tuomaria vasten kun tämä tuli lähempää tarkastelemaan. Tuomari tähän totesikin (englanniksi) että "onpa ihanaa nähdä näin iloisia koiria heti näin aikaisin aamusta!" Taisin itse todeta siihen jotain siihen malliin että "joo, siitä on selkeästi tosi hauskaa olla täällä" johon tuomari vielä vastasi että "se on vain hyvä, juuri tälläisesta minä pidän". Ei huono aloitus siis.:) Sen jälkeen juostiin ympäri ja edestakaisin, jonka jälkeen oli varmaan nopein seisotus mitä koskaan olla kehässä tehty, sillä lähes samantien kysyttiin saadaanko ottaa serti vastaan. Tuomari levitti pöytänsä takana kätensä ja totesi "kukapa ei sertiä haluaisi ottaa?" :DD No se on justiinsa näin! Toinen Latvian serti siis tilille, jei!
Heli kuvasi koko tämän hauskan kehäkokemuksen videolle, mutta harmillisesti en saanut sitä tänne ladattua...no, puhelimesta sitä on hauskaa katsella ja muistella. Oli aivan ihan tuomari siis tämä! :)
Myös Tyynelle meidän jälkeen ERI SA, joten jo kolmatta kertaa oltiin pikkuneidin kanssa roppi-kehässä. Sieltä ei paljon odotuksia ollut, kun neitokainen on noita roppeja niin hyvin kahminut.
Tuomari juoksutti kerran ympäri, jonka jälkeen totesi meille "best of breed!" Voi ny, Kodan toinen ROP! <3
Olipa hieno Mäkkäri-edustus, kerta kaikkiaan! Jälleen kerran.:) Kyllä oli tyytyväinen kasvattaja kehän laidalla.:D Sarin kamerassa itse asiassa onkin nuo kaikki näyttelykuvat sekä Kodan ja Tyynen yhteiskuvat mitä otettiin. En ole niitä vielä saanut, postaan ne sitten vaikka jälkikäteen myöhemmin.


"Typical head. Excellent body. Correct angulations. Excellent temperament."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP.

Aikas nappiin meni siis tämä reissu kaiken kaikkiaan, vaikkei valiota nyt vielä(kään) tullutkaan. Tarkoitus kuitenkin oli saada yksi Latvian serti roikkumaan, mutta toki me kaikki otetaan vastaan mitä vaan annetaan.:)
Lisäksi meidän mainioilla matkakumppaneilla meni myös toisena päivänä nappiin; sekä Vilma että Vuokko olivat molemmat VSP!

Meillä oli paluumatkaa varten varattu 22.30 iltalautta, joten aikaa oli reilusti. Senpä takia jäätiin Kodan kanssa ryppiin. Harmillisesti ryppituomarina ei kuitenkaan ollut aamuinen ruotsalaistuomari, vaan irlantilainen naistuomari joka oli sunnuntaina arvostellut spanielit sekä kaikki muut noutajat paitsi juuri tollerit. Kuten siis arvelinkin niin läpijuoksuksi meni, tuomari otti kärkeen kultsun ja nipun spanieleita. Silti, ollaanpahan taas yhtä ison kehän kokemusta rikkaampi ja hyyyvin pitkän päivän (oma kehä klo 9, ryppi klo 17) päätteeksi Koda jaksoi silti juosta todella iloisesti.:)

Kellepä nämä ei kelpaisi? ;)

Tämän jälkeen kerättiinkin kimpsut ja kampsut nopeasti kasaan ja lähdettiin huristelemaan takaisin kohti Tallinan satamaa. Kumma juttu, miten toi paluumatka menee aina niin paljon nopeammin kuin menomatka.:D
Omassa sängyssä oltiin kahden aikoihin aamulla, huhhuh... Ei tämä kyllä ihan täysjärkisten hommaa ole, tai ei ainakaan ihan joka viikonloppu samanlaista rumbaa jaksaisi. Mutta kyllä oli jälleen kerran niin mahtava reissu, että oli ilman muuta tekemisen arvoinen! Kiitos vielä tätäkin kautta meidän mahtavalle seuralla; Katille, Helille ja tytöille! :) Tällä porukalla lähdettäisiin reissuun uudestaankin minne vain, milloin vain. Kiitos myös jälleen kerran Sarille ja Jennille seurasta, go Mäkkärit!

Viime viikolla tilaamani DE-geenitesti saapui toissapäivänä jenkeistä (nopeeta toimintaa!), eilen aamulla tehtiin testi ja tänään kävin viemässä sen takaisin postiin. Sen tuloksia jäädään odottelemaan siis, joten jänniä aikoja eletään senkin puolesta.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Huipulla

Hienot syyssäät ovat kyllä hellineet meitä viime aikoina. On ollut niin lämmintä, ettei millään lokakuuksi uskoisi! Eilen oli pilvinen keli, mutta lämpöä silti +15 astetta. Teki mieli lähteä ulkoilemaan ihan kunnolla, joten pakattiin siskon kanssa molemmat pojat autoon ja suunnattiin Keravan Keinukalliolle.
Keinukallio oli kauan sitten laskettelukeskus, mutta siihen tarkoitukseen sitä ei ole käytetty enää pitkään aikaan. Sen sijaan sen ympäristössä on pitkä pururata (jossa talvisin ladut), frisbeegolf-rata ja nyt sinne on myös rakennettu portaat ylös, entisen laskettelurinteen huipulle asti. Päätettiin siis tehdä kunnon porrasreeni poikien kanssa.:D Hieman normaalista poikkeavaa liikuntaa meille kaikille.





Yritin ottaa kuvia, mutta pikkusen oli hankalaa kun toisessa kädessä oli hurjasti tempova koira..


Linssilude!

Huipulla piti vähän posettaa.



Eilen sattui vielä olemaan ilmeisesti vielä joku lasten ja nuorten urheilupäivä, joten paikalla oli tosi paljon lapsiperheitä, jotka suorittivat alueella erilaisia tehtävärasteja. Silti mentiin siellä oikein hyvässä sovussa koirien kanssa, lapsethan oli noista meidän pojista vaan mielissään.:) Eetu ja Koda olivat kyllä virtaa ja intoa täynnä, kiipesivät portaita tosi nätisti toista reunaa pitkin niin että himoreenaajat pääsivät juoksemaan ohi.
Levähdettiin huipulla hetki ja tultiin kukkulan rinnettä pitkin alas. Olisi ollut kivaa kiivetä portaiden lisäksi ihan kukkulan viertä, mutta kaikki hiekkatiet olivat märkiä ja mutaisia. Tehtiin uusi kierros ja toisella kiipeämiskerralla pojat eivät jostain syystä vetäneet enää ollenkaan niin kuin ensimmäisellä kerralla.:D Kun päästiin rinnettä alas, tehtiin vielä kolmas kierros ja johan oli pojat jo ihan kesyjä remmin päässä. Mutta niin oli kyllä omatkin jalat jo ihan hyytelöä!




Kun kelit vaan osuu kohdilleen niin kyllä syksy on ihana vuodenaika! Pitääpäs ottaa asiaksi käydä vielä muutaman kerran tuolla ulkoilemassa ennen lumien tuloa.:)

Tänään olikin sitten touhukas maanantai ja koko viikon aloitus. Päivällä käytiin Vantaalla reenaamassa kaverini Sarin ja flättinsä Rockyn kanssa vähän noutohommia. Meillä oli pari variksensiipidamia matkassa. Viimeksihän Kodalla oli hieman hankaluuksia nostaa siipidamia maasta käsin, vaikka vedestä hyvin hakikin. No tänään tuli heti ensi yrittämällä, nousi heti hyvällä otteella ja tuli käteen asti.:) Tiedä sitten oliko pieni kilpailutilanne kun Rocky oli paikalla, mutta joka tapauksessa toimi! Tehtiin pari perusnoutoa sekä sitten hakua korkeassa ruohikossa. Tosi hyvin käyttivät molemmat pojat kuonojaan tuulisella pellolla. Varisdami tuli joka kerralla hienoin palautuksin, jes! Jos se nyt tuota kautta oppisi variksen hajuun ja makuun pikkuhiljaa.:)

Nyt illasta käytiin sitten tekemässä pieni koukkaus Itä-Helsingissä, Westie-kerhon järjestämässä joukkotarkissa. Käytiin nimittäin päivittämässä Kodan silmäpeilaus-lausunto ajantasalle, sehän menisi tässä loppuvuodesta pian umpeen. Koda käyttäytyi taas kyllä niin kultaisesti, silmätippojenkin laittaminen kävi paljon helpommin kuin ensimmäisellä kerralla. Ja eläinlääkäri totesi jäbällä olevan edelleen kirkkaat, terveet silmät.:) Tällä lausunnolla mennään sitten taas seuraavat kaksi vuotta.
Mahtava joukkotarkki kyllä muutenkin, edullisen hinnan lisäksi saatiin vielä herkkuja kotiinviemisiksi kaupan päälle.:)
Myös pari rallytoko-koe paikkaa on meille varmistunut, saas nähä mitä niistä tulee kun laiskempaakin laiskemmin ollaan reenailtu viime aikoina.