tiistai 26. elokuuta 2014

TolloShow-14

No niin, nyt on nukuttu parin yön yli ja joskus se onkin ihan parasta. Onkin kyllä ollut tässä niin puhti pois, ettei olisi edes jaksanutkaan heti päivittää.
Suunnattiin siis sunnuntaina Riihimäelle kauan odotettuun TollerShowhun. Meidän piti myös viime vuonna osallistua, mutta karmean flunssan takia se jäi väliin, joten tätä kertaa oltiin kovasti odotettu. Sää onneksi suosi, pieni lyhyt sadekuuro saatiin keskipäivästä niskaan mutta muuten aurinko jaksoi paistaa tummien pilvien lomasta läpi.


Leiriydyttiin yhdessä siis Jekun poppoon kanssa ja olivathan tottakai myös Luga ja Neve paikalla telttavahteina.
On noi Zupreme-veikat niin samasta puusta että apua, edes minä en kaukaa katsottuna erottanut kumpi oikein oli kumpi. Vaikka jätkät olisivat voineet toki vielä osallistua nuorten luokkaan, oltiin Jennan kanssa päätetty laittaa ne kuitenkin avoimeen sen sijaan. Nuoria uroksia olisi ollut vain kaksi, mutta oli kiva kokeilla isojen puolella jo kuitenkin. Avoimessa luokassa piti alunperin olla 21 urosta, mutta pari poisjääntiä oli. Kodalla ja Jekulla oli kehässä pientä isottelua keskenään, mutta aisoissa onneksi pysyttiin kaikki. 

Fiksu ja filmaattinen.
Tuomarina oli Dinanda Mensink Hollannista. Oli kyllä todella mukava tuomari, oli puhelias esittäjänkin kanssa ja käytti kunnolla aikaa jokaisen koiran kanssa. Hän kävi itse korjaamassa Kodan asentoa yhdessä vaiheessa, ja hetken arvioituaan pyysi meitä vaihtamaan paikkaa, sillä Koda seisoi etuosa montussa. Mietinkin siinä että olipas mun suoraselkäisestä koirasta tullut yhtäkkiä kumman takakorkea, mutta siinähän se syy oli..:) Koda taisi tykästyä tuomariin myös, sillä tällä oli mukanaan ihana vinkulelu jota käytti koiran ilmeen katsomiseen ja vinkuäänen kuultuaan Kodahan ei muuta tehnyt kuin jähmettyi ja tuijotti loppuajan suoraan tuomarintelttaan lelun toivossa. Hönö.
Ainoa vaan, että tuomari unohti kokonaan liikuttaa Kodan! Muiden kohdalla hän oli koiran tunnustelun jälkeen juoksuttanut edestakaisin, mutta Kodan kohdalla tuomari siirtyi saman tien pöydän taakse arvostelemaan. Katselin ihmeissäni ympärilleni ja olin koko ajan valmiina liikkeellelähtöön, mutta sitä ei tullut. 

"Nice type, almost two years. Masculine head with nice wedge shaped head. Good earset, eye shape and color. Strong muzzle. Typical tail. Nice angulations front and rear. Nice strong bone and feet. Nice coat quality. Sound and happy mover.
--> AVO ERI
Hyvät liikkeet siis oli, vaikkei edes liikuttu haha.:D Mikäs siinä, näinkin voi näköjään kehässä käydä! Sen lisäksi saatiin vielä keltainen lappu, joka oikeutti osallistumaan Paras pää ja ilme-kilpailuun. (Jekku pääsi parhaat liikkeet-kisaan) Oli kyllä mieluinen yllätys ja lisä! Tai niinhän sitä luuli.. Mutta sekä Jekkuli että Koda saivat siis ERIt, tuntui kyllä hyvältä ja hirmu tyytyväisiä oltiin veikkoihin! ERI putki siis piti, jes! :)


Sijoitusta ei kilpailuluokassa enää tullut mutta se ei tullut yllätyksenä, oli vaan vähän outoa että meidät jätettiin sinne kehään roikkumaan ilman mitään sen kummempia sanomisia. Että kiitos käynnistä ja morjens. Nojaa. Oli muuten eka kerta kun Koda ei sijoittunut kilpailuluokassa. Mutta se ei mammaa haitannut, hirmu tyytyväinen olin pikkujätkän AVO-luokan korkkaukseen, nuorimmasta päästä siellä kuitenkin varmaan oltiin.

Sen jälkeen siinä sitten odoteltiinkin. Ja odotettiin. Kehät olivat todella paljon myöhässä vaikka niitä kolme olikin. Päästiin onneksi kuluttumaan aikaa lasi- ja metsästysmuseoon. Meidänhän piti tosiaan jäädä odottelemaan noita paras pää ja liikkeet-kisoja, sekä parikisaa johon oltiin veljekset ilmoitettu. Mutta siitä ei valitettavasti tullutkaan yhtään mitään, ja se jäi kyllä harmittamaan meitä kaikkia ihan vietävästi. Kun juuri tuohon parikisaan me kaikista eniten yhdessä Jekun kanssa haluttiin ja se oli meidän pääkisa tuolla Showssa ja oikeastaan juuri sen takia Jekun poppoo sinne ilmoittautuikin ja Ylivieskasta asti tänne ajeli. 
Vielä kesäkuussa kun treenattiin poikien esittämistä niin kaikki meni hyvin, jätkät sietivät toisiaan todella hyvin eikä ollut mitään ongelmaa istua peput vastakkain. Mutta lapsukaiset kasvaa ja veljistä oli parissa kuukaudessa tullut isoja poikia; enää ei voitu sietää toisen lähellä oloa. Kyllä me Sannan kanssa treenattiin ja yritettiin siedätyshoidattaa jätkiä sietämään toisiaan ihan loppuun asti, mutta ei siitä enää mitään tullut. Koirilla ei ollut kivaa keskenään ja sen kyllä näki, eikä loppujen lopuksi haluttu hirttää niitä remmeihinsä ja pakottaa niitä esiintymään yhdessä, sillä kehässä pitäisi koirallakin olla kivaa. Käytiin siis kuitenkin parikisa-kehän laidalta saataisko esittää pojat kahden ihmisen voimin koska meillä oli ainoa uros/uros pari. Parikisan tuomarille asia olisi ollut ok,häntä ei haitannut. Muut parit protestoivat ja meitä kohdeltiin muutenkin melko tylysti joten annettiin sitten olla. Ihimset, on ne vaan niin ihania otuksia.
Kyllä jäi nelko kitkerä maku suuhun, kun juuri tuohon me haluttiin enemmän kuin yksilökehään. Haluttiin tehdä jotain epävirallista ja leikkimielistä mutta ei. Pitäisi nyt osata päättää, että onko kyseessä todella kahden mahdollisimman samannäköisen koiran esittäminen, vai vain kahden koiran rinnakkain juoksuttaminen. Varsinkin jäi ketuttamaan, kun näki Sannan ja Jennan pettyneet kasvot kun tähän me kaikki haluttiin pojat viedä. Noh, tää on niin tätä.


Odoteltiin lähes neljä tuntia paras pää ja liikkeet-kisaa. Mutta turhaa oli sekin, samat vanhat naamat siellä pokkasivat molemmista palkinnot. On kyllä oikeesti melko surullista, jos ei rodusta muka löydy toista parempaa koiraa millään osa-alueella. Lisäksi jäi harmittamaan monen sellaisenkoirakon puolesta, jotka olivat tulleet paikalle kaukaa, ja joutuivat pienen kehäpyörähdyksen takia jäämään odottelemaan noin kauaksi aikaa ja joutuivat silti ajamaan vielä takaisin. Tuntuisi jotenkin kohtuulliselta, kun osaanottajia molempiin luokkiin kuitenkin oli paljon, niin että edes sijoitettaisiin 3-4 parasta, eikä vain sitä yhtä ja ainoaa paristakymmenestä koirasta. 

Joten itselleni ei jäänyt ihan maailman kivoin fiilis tästä TolloShowsta, mutta nytpä on sekin nähty ja koettu. Koirat olivat kyllä toinen toistaan hienompia, tän rodun rikkaus on juurikin se miten erinäkösiä ne voikaan olla, on tolloa kyllä ihan joka lähtöön! Parasta oli silti mielestäni ehdottomasti pentukehä; kuinka hyvälle tuulelle voikaan pienistä punaisista nuttuturkeista tullakaan! Päivän riemukkain tapaus oli ehdottomasti uusvanha tuttumme 5-kuinen Riemu, (Hillitön Tulenloiste) jota vihdoinkin päästiin näkemään livenä. Sovittiinkin siinä Riemun perheen kanssa, että koitetaan nyt vihdoinkin tollotreffata paremmalla ajalla.:) Eikä muuten auttanut tätä palavaa pentukuumetta tuo ollenkaan..!

Syyskuussa kehäkettuilaan vielä, mutta sitten jäädään pitkälle näyttelytauolle koska mulle nää alkaa jo riittämään. Tarkoituksena on muutenkin keskittyä nyt jatkossa ihan rauhassa lajitreenaamiseen, että ensi vuoden puolella voidaan sitten korkata toko- ja rallytokokokeet vihdoin ja viimein. 

Hieno pikkujätkä.

tiistai 12. elokuuta 2014

Vesipedot

Relattiin tosiaan viime viikonloppu mökillä kaiken härdellin jälkeen ja hyvää teki! Siellä kyllä hermot ja sielu lepää...mutta pojat ei!
Meno oli kyllä ihan erilaista kuin ennen, sillä nyt meillä on kaksi mahotonta vesipetoa! Koda on saanut sen verran intoa ja itseluottamusta viime aikojen pulikoinnista, että se syöksyi päätä pahkaa myös mökkirantaan uimaan ja sitä se ei ole tehnyt koskaan ennen!
Kallioiselta päärannalta uiminen on vielä vähän jännää; sieltä on kyllä muutaman kerran jo pulahdettu pallon perään, mutta matalampi ja kaislikkoinen veneranta on kaikista paras paikka. Yltäähän siinä tassut välillä pohjaan niin, että voi käydä kunnon vesitaisteluja kepeistä Eetun kanssa. Vielä kesän alussahan Koda ei suostunut edes kahlaamaan tässä samassa rannassa, mutta nyt se on koko mökin paras paikka.:) Aina kun huhuiltiin poikia takaisin pihaan, niin rannastahan nuo ylös juoksivat.
Juuri tätä me ollaan kyllä toivottukin, että molemmat pojat olisivat innokkaita uimareita ja nyt se toive on toteutunut! Nyt saa parhaat kaverukset remuta siis sekä maalla että vedessä, parhautta! :)

Äiskä heitä jo se keppi, me oltais menossa jo!
Suuruudenhullu pihis.
Jätkästä on tullut niin ihanan itsevarma vedessä.
Ei tän ilosempaa naamaa oo nähtykään!
Höntit.
Pihis voitti tän kisan.

lauantai 9. elokuuta 2014

SNJ ja Maailman Voittaja

No huhhuh, johan on taas ollut hälinää ja vilinää! Ja ennen kaikkea kaksi tapahtumarikasta ja ikimuistoista näyttelyreissua jälleen kerran.
Torstai aamuna suunnattiin Vantaan Hakunilaan (meille vanha tuttu kenttä BH-kurssin kautta) ja käytiin piipahtamassa Suomen Noutajakoirajärjestö ry:n päänäyttelyssä. Aamu oli ollut pilvinen ja viileä ja kerkesinkin jo lähtiessä toivoa että tänään ei tarvitsisi kehässä kärvistellä mutta vielä mitä, perille saavuttaessa aurinko porotti jälleen kerran kirkkaalta taivaalta ja mittarissa oli +27 jo heti aamutuimaan.
Kaikesta huomasi, että Kodaa ei kiinnostanut näytelmähommat tippaakaan. Nakit eivät kelvanneet millään ja pää vaan pyöri ympäriinsä.
Koda esiintyi todella laiskasti ja sain ihan tosissani kiskoa sitä perässäni kun juostiin. Yksilökehässä juostessa se jo lähestulkoon ujutti itsensä näyttelyremmistä irti kun se jäi niin paljon jälkeen.. Se flegmaattisuus ja keskittymisenpuute meni varmasti osaltaan hirveän helteen piikkiin mutta en silti ollut lainkaan tyytyväinen. Toisaalta myös omalta kohdaltani keskittyminen oli aivan jossain muussa kuin koirassa, sillä näyttelyalue oli täynnä ampiaisia (joita pelkään kuollakseni!) joten itse keskityin niitä väistelemään kehässä. Siksi olikin ihme kun punaista ja ERIä näytettiin kuitenkin!
Tollereita oli SNJ:ssä paikalla todella kiitettävä määrä, 65kpl, ja tuomarina oli Kathryn A. Cowsert USA:sta. Ihan mukava vanhempi naistuomari, jonka kanssa me sitä hirveätä kuumuutta päiviteltiinkin samalla kun hän Kodaa tutki. Hänen linjansa ainakin urosten kohdalla jäi minulle kuitenkin täysin mysteeriksi.

"Strong topline. Good expression. Muzzle bit shot. Correct bite. A bit short of upper arm. Would like more length of legs for body size. Correct tail set. Moves slightly cowhocked in rear."
--> NUO ERI2.
Mielenkiintoinen tämä pohjoisamerikkalainen linja, kun on enemmän negatiivista kuin positiivista sanottavaa. Jäi vähän siis epäselväksi että mikä kuitenkin teki mistäkin koirasta ERIn ja mikä EHn arvoisen.. mutta en silti valita!
Tunnelma oli jo SNJ:ssä varsin kansainvälinen, sillä paikalla oli paljon varsinkin norjalaisia tollereita omistajineen. Olivat hekin siellä ottamassa tuntumaa tulevaan...;)

Seuraavana päivänä olikin sitten astetta suuremmat näyttelykekkerit. Nimittäin kauan ja hartaasti odotettu Maailman Voittaja!
Tollereita piti alunperin olla paikalla peräti 99kpl, mutta joitakin poisjääntejä kuitenkin oli. Sanna oli etukäteen jo vähän lupaillut että voisi Kodan kehään viedä ja näin tapahtuikin. Hyvä niin, sillä se oli kummallekin hyvää treeniä tuota TollerShowta ajatellen.:)
Hyvin kaksikko edustikin ja Sanna sai Kodan seisomaan todella hyvin! Mutta kun koko nuorten poikien joukko oli kehässä yhtäaikaa ja Niilo oli siinä Kodan takana... pojat alkoivat samantien äristä ja kiskoa toisiaan kohti ja Koda nosti niskakarvatkin ihan pystyyn eikä pystynyt kunnolla keskittymään juoksemaan eteenpäin kun koko ajan olisi pitänyt urpoilla takana tulevalle Niilolle. Ei hyvää päivää.. Ei ollut handlereiden vika tuo ollenkaan, teinit nyt on teinejä!
Jo SNJ:ssä oli samaa vikaa kun pojat sielläkin peräkkäin olivat, mutta nyt ne pääsivät liiankin lähelle toisiaan ja badam! Ihan kumma juttu, kun mikään muu uros ei Kodaa kehässä häiritse ollenkaan vaikka kuinka läheltä menisi, mutta Niilon kanssa menee pasmat ihan sekaisin. En siis todellakaan ollut tohon pojan apinointiin tyytyväinen, ens kerralla pitää pitää pieni kurinpalautus!

Reeniä ennen kehää.

Mutta yksilökehässä jätkä meni hienosti! Tollereilla oli tuomarina Richard Meen Kanadasta. Olinkin pitkään ja hartaasti halunnut jätkää käyttää rodun alkuperäismaalaisella tuomarilla ja nyt tuli siihen loistava tilaisuus. Tuomari oli todella nopea ja arvostelut olivat sen mukaisetkin, enpä ole yhtä tyhjentävää lausuntoa nähnyt missään muualla. Lyhyestä virsi kaunis siis vissiin..?

"Good coat. Nice temperament. Well balanced."
--> NUO ERI4!

Kyllä mamma hihkui kehän laidalla kun punanen lappu nousi! :) ERI Maailman Voittajassa, EI HUONO. Kilpailuluokassa tuo Kodan ja Niilon tukkanuottanen jatkui taas ja se pudotti varmasti kummankin jätkän sijoitusta, ihan aiheesta kylläkin, mutta harmillisesti silti. Sijoitus kuitenkin tuli sieltäkin eli siis ERI4.
Mutta ei voi kuin olla tyytyväinen! EH:ta lähdettiin hakemaan sekä SNJ:stä että MV:stä ja ERIt napsahti kummastakin, ei voi yhtään valittaa! :) Meillä on tässä kiva kolmen ERIn putki päällä, vaikka sileitä sellasia onkin olleet ilman mitään muita herkkuja. (SA:tahan ei herunut kellekään, sillä niitä ei tuolla MV:ssä jaeta.)
Mutta mamma on kyllä niin tyytyväinen, GO TEAM TAPPIJALKA!
Täähän merkkaa sitä, että jäbä on nyt todistetusti maailman neljänneksi komein NUOri poika.;)

(c) Virpi Laaksonen

Mahtavaa oli tietysti nyt taas pitkästä aikaa livenä myös nähdä Kodan kasvattajaa, Saria. Puhelimessa ollaan kesän mittaan puhuttu kyllä pariinkin otteeseen, mutta viimeksi ollaan nähty joulukuussa Helsinki Voittajassa. Turistiinkin siinä tottakai ihan ummet ja lammet koko pentueesta ja siitä mitä kehässä tapahtui.
Sari oli liikenteessä kolmen tollerin kera (johon kuului Kodan mummo, täti ja setä) ja Kodan saatua ERIn Sari pyysi meitä vielä jäämään kasvattajaluokkaan mukaan. Me oltiin suunniteltu mökille lähtöä MV:n jälkeen, mutta halusin kyllä itsekin kovasti kasvattaja-kehään mukaan, sillä joulukuussa ei sinne keretty jäämään. Täytyihän se päästä kokemaan ja vielä MV:ssä!
Joten pienen kompromissin jälkeen me jäimme Kodan kanssa siis kasvattajakehää odottelemaan, ja vaikka ei Mäkiharjulaisille tällä kertaa sijoitusta sieltä tullutkaan, niin kokemisen arvoinen juttu oli! Sillä harvoin me tuohon luokkaan mukaan päästään ja tiedän että se oli Sarille myös tärkeää.:)
Koda oli kyllä varsinainen urpo tuossa(kin) kehässä, se sai aitiopaikan Siiri-mummonsa ja Sinni-tätinsä välistä ja oli koko ajan jommankumman takapään perään ja seisomisesta ei meinannut tulla taaskaan mitään..! Sukulaisneidot vei teinin pään niin pyörälle että ihan hävetti.. toivottavasti tää on vaan joku vaihe koska tollasta kehäkäytöstä en kauaa jaksa katella. Koda oli kyllä jo selvästi väsynyt pitkäksi venyneestä päivästä (kehä alkoi klo 9 ja kasvattaja kehä alkoi vähän ennen kahta) joten varmasti meni senkin piikkiin tuo tohelointi kun paras keskittyminen ja motivaatio oli jo tipotiessään. Mutta mahtavaa oli päästä tämäkin kokemaan! Taso oli kova, 11 kasvattajaa oli yhteensä kehässä.

Vasemmalta katsoen Pepe, Sinni, Koda & Siiri.

Tämän jälkeen kerättiinkin kisapaikalta kimpsut ja kampsut ja päästiin lähtemään mökille viikonlopun viettoon. Voin kertoa, että punaturkki sammui samantien autoon päästyään!

Oli kyllä mahtava päivä, kokemus ja tulos! Ei tosiaan ole tuo Maailman Voittaja todellakaan joka vuotista herkkua, mutta nyt se on nähty ja koettu oman hienon jätkän kanssa. Tuttujakin nähtiin vaikka millä mitalla, meidän vanhoja kouluttajia käveli käytävällä vastaan ja pihakoira-kehän laidalla käytiin myös moikkaamassa tuttuja ja Eetun sukulaisia.
Nyt vaan ollaan ja relataan täällä mökillä tää viikonloppu, ollaan se nyt ansaittu! Tai meidän pojat tuntien ne ei kyllä relaa, vaan keppejä noudetaan ja rouskutetaan aamusta iltaan...

Saatiin myös diplomi muistoksi MV:stä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Valmistautumista elokuun koitoksiin

No niin, nyt on sitten elokuukin jo korkattu ja se onkin hyvää vauhtia käynnissä ja tulevat tapahtumat senkus vaan lähestyvät!
Lämpöä ei ainakaan ole puuttunut ja mulle alkais kyllä jo rehellisesti sanottuna pikkuhiljaa riittää nää helteet ja koirat on varmasti samaa mieltä. Vaan ei, entistä kuumempaa on luvattu taas!
No, ollaan tässä käyty hakemassa viilennystä taas vedestä. Eetu on päässyt (onneksi levättömään!) mökkijärveen polskuttelemaan ja me käydään edelleen tuolla tutussa montussa Hyvinkäällä. Ja joka kerta meno on aina vaan innokkaampaa, nyt punaturkki jo menee odottelemaan ranteveteen vaikka palloa ei ole vielä edes heitetty.:) On tuo ero entiseen kyllä huima, ja vain parissa viikossa!

Novascotian saukko.
Hotspottien välttämiseksi ei kuitenkaan ihan joka päivä käydä polskuttelemassa, vaan yritetään viilentyä muilla tavoin. Päästiin remontin jälkeen viimein takaisin omaan kämppään, ja täällä paras lepopaikka on ehdottomasti meidän pelastavan enkelin, ilmastointilaitteen, edessä. Siinä kelpaa kyllä köllötellä.


Tämän lisäksi olen muutaman kerran tehnyt nakki/lihapulla "mehujäätä" molemmille pojille ja hyvin on maistunut! Niitä nuoleskellessa saa ajankin kulumaan hyvin, kun parvekkeella menee helposti 1,5-2 tuntia noiden parissa ja kun herkut on saatu jään sisältä syötyä niin loppujäiden päällä onkin sitten ihana pyöriskellä!


Mutta tosiaan, SNJ ja Maailman Voittaja ovat jo ihan nurkan takana! Sen verran nöyränä ja realistina niihin kekkereihin lähdetään, että tavoite kaikista näistä isoista näyttelyistä (myös TollerShowsta myöhemmin) on EH. Osallistujamäärä on kuitenkin niin suuri ja taso hurja, niin jos tulisi se EH, olisin kyllä niiiiin tyytyväinen! Ja kuten Katrikin minua Mäntsälässä asiasta valaisi, niin sen EH:nkin voi antaa vain laadukkaalle koiralle. Näihin lähdetäänkin oikeastaan vaan kokemuksen vuoksi, eipä ole todellakaan ihan joka vuotista herkkua että MV on ihan tässä nurkan takana joten pakkohan se on käydä tsekkaamassa ja koiria ihailemassa.:)

Suunnitelma onkin nyt se, että huomenna yritetään keretä käydä vielä uimassa ja tiistaina-iltana päästäänkin sitten vielä käymään meidän vakiotrimmaajan hoivissa. Keskiviikkona onkin sitten pesun aika ja siitä suunnataan kohti SNJ:tä ja MV:tä. Kuumaa on luvattu ensi viikoksi, mutta jos jaksettaisiin kärvistellä sen aikaa niin viikonlopun voisi taas viettää tuolla veden äärellä.:) Näillä mennään!