lauantai 17. elokuuta 2013

Kouvolan KR

Tänä aamuna auto starttasi kohti Kouvolan ravirataa ja molempien poikien ensimmäisiä virallisia näyttelyitä, olihan tätä jo kauan mietitty ja odotettukin. Saatiin vähän jännittää tuon kelin puolesta, mutta meitä se suosi ja sade alkoi juuri sopivasti kun meidän kehät oli jo ohi ja päästiin lähtemään kotia kohti.
Suurin jännitys tottakai oli kuitenkin poikien puolesta! Ja etenkin tuon Eetun. Vaikka Eetu onkin jo 3,5 vuoden ikäinen, oli tämä sille tosiaan ensimmäinen virallinen näyttely eikä se ole Open Shown jälkeen käynyt missään noin suuressa tapahtumassa joten sen hermoja ja käyttäytymistä vähän jännitin. Ihan turhaan näköjään, sillä Eetu oli oikein mallikkaasti ja rauhallisesti omassa kopassaan lähes koko ajan. Välillä kuului kyllä vähän ulvontaa joka sai viereisetkin ihmiset naureskelemaan.
Pihikset esitettiin kehässä 7 ja tollerit kehässä 3 joten pieni etäisyys siinä tosiaan harmillisesti oli vaikka samalla puolen ravirataa oltiinkin. Aikataulut näytti siltä, että poikien kehät menisivät pahasti päällekäin, joten suuntasin Kodan kanssa 3:sta kohti. Siellä kuitenkin kesti melko kauan ja kun tulin katsomaan miten pihiksillä meni, sainkin kuulla että Eetu oli käynyt kehässä jo! Harmitti siis ihan vietävästi kun en pojua päässyt näkemään vaikka aika olisi riittänyt vaikka kuinka hyvin. Kennel Pihapolun Maikki siis esitti Eetun ja tosiaan vielä kerran isot kiitokset! :) Olen ihan varma että mulla ei ois Eetun kanssa hermo varmaan kestänyt, mutta Maikilla onneksi kokemusta on jo paljon ja kuuleman mukaan Eetu ei ollut vieraasta taluttajasta moksiskaan ja juoksu-osuuskin taisi sitten kuitenkin mennä melko hyvin myös. Purennastahan sitä noottia tuli mutta se me tiedettiinkin jo etukäteen ja se arvostelua pudottikin sitten harmillisesti. Rakenteestahan tuli muuten aivan erinomainen arvostelu! Ei tosiaan ollut lihava poika vaan LIHAKSIKAS eikä onneksi tullut kommenttia että se olisi liiankin suuri, sitäkin olin vähän epäillyt.

Tässä tosiaan arvostelu kokonaisuudessaan, tuomarina oli Igor Selimovic Kroatiasta:
"Strong, compact, well build. Good head proportions. Bite is not correct. Straight broad back. Good angulations. Moves easy. Good temperament."
Tuloksena siis AVO H. Himputin purenta, mutta sillehän ei mitään voi. Rakkauspakkaus se on silti ja oli varmasti pojulle itelleenkin jännä ja erilainen päivä ja kokemus.:)





Kodan kanssa odoteltiin tosiaan kehän 3 luona aika tovi, tuomari teki huolellista työtä jokaisen rodun ja koiran kanssa. Kerettiin siinä muiden tolleri-ihmisten kanssa jutella ja älyttömän mukavia ja kannustavia ihmisiä tavattiin! Saatiin tulevilta kehäkavereilta kommenttia, että ei uskoisi Kodan olevan 11kk, näytti kuulemma paljon vanhemmalta ja kehittyneemmältä jo. Koda oli tosiaan junioriluokassa ja kaikista nuorin, muut olivat jo reilun vuoden ikäisiä. Koda oli itse rauhallisuus ja se tarttui siitä minuun, oltiin niin rentoja ja iloisia kummatkin ja kehässä oli aivan ihanaa! Olin niin vapautunut ja pidettiin vaan hauskaa. Koda oli kyllä aivan ässä tänään, seisoi niin kauniisti ja kuuliaisesti ja pitkän pitkän aikaa. Taitaa jätkä jo olla aika konkari tässä pikkuhiljaa.:) Juoksukin meni hyvin ja rauhallisesti, ei me oltais yhtään tuon paremmin voitu esiintyäkään. Olin käynyt tilanteen läpi mielessäni etukäteen monta kertaa ja olin ERIstä haaveillut ja....!

Tuomarina Leila Kärkäs:
     "Hyvät mittasuhteet omaava uros. Hieman pitkänomainen pää ja otsapenger saisi olla hieman vahvempi. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Kyynärpäissä löysyyttä ja eturaajat eivät aivan suorat. Hyvät kulmaukset, luusto ja käpälät. Hyvä sivuliike, edessä löysyyttä. Hyvä karva. Käytös hyvä." 
Tuloksena oli kuin olikin sitten JUN ERI JUK2! Mamma ei siis vois olla ylpeempi tällä hetkellä.:)
Vielä siis tulevaisuudessa löytyy kuitenkin ihan vähän parannettavaa; tuo pennun löysyys häipyy kyllä aikanaan kun lihaksia ja massaa tulee, siitä en ole huolissani. Tuo pään arvostelu on varmasti aika lailla makukysymys.

Vieruskaveriin verrattuna Koda on selvästi vielä hoikkelikoikkeli.







Nyt on kotona kaks väsynyttä ja kaikkensa antanutta koiraa. Oli kyllä todella hyvä ja opettavainen päivä, näitä lisää! Ja mikä parhainta ja ilahduttavinta mun mielestä kummankin pojan arvostelussa on, että kummastakin tuli maininta hyvästä käytöksestä ja luonteesta. Se koirassa kuitenkin on kaikkein tärkeintä että pääkoppa on kunnossa!
 Kodan kanssa ollaan seuraavan kerran kehissä sitten sunnuntaina 1.9 Lahdessa Toller Shown merkeissä.



maanantai 12. elokuuta 2013

Mejäilyä ja loppukesän suunnittelua

Oltiin viikonloppuna taas vaihteeksi mökillä ja tein kummallekin pojalle verijäljet metsään, Kodalle 50 ja Eetulle 30 metrisen. Sain tai oikeastaan JOUDUIN tekemään jäljet lähes kokonaan itse koska muun perheen mielestä veren ja peuransorkan käsitteleminen oli liian ällöttävää puuhaa. Joten vaikeaa se yksin oli enkä saanut merkittyä reittiä kunnolla, jouduin hätävarana käyttämään jeesusteippiä eikä se todellakaan toiminut. Seuraavana päivänä jäljestämässä muistin kyllä lähtö- ja kaatopaikan mutta en yhtään sitä missä varsinainen reitti oikeasti meni.
Koda jäljesti hyvin ja ennen kaikkea nyt paljon nopeammin kuin edellisillä kerroilla. Se kiersi yhden kannon takaa vaikka jälki kulki sen edestä, mutta muuten se eteni suoraan ja tiesi jälleen kerran heti mikä oli homman juoni. Kaatopaikalla se oli enemmän kiinnostunut sorkasta kuin sen alla odottaneista nakeista ja jättikin ne syömättä ja keskittyi tosiaan sorkkaan. Voisin ilmeisesti jättää sen kanssa nakit jo pois koska sorkka tuntuu olevan sille tarpeeksi hyvä palkkio ja todella hyvä siis niin!
Eetu sen sijaan... No, Eetu oli oikeastaan juuri sellainenkin kuin me odotettiinkin. Äiti sanoi ettei sille kannattaisi edes jälkeä tehdä mutta halusin kokeilla kuitenkin. Ei se raasu kyllä tajunnut koko jutusta oikein mitään, intoa ja virtaa oli kyllä täynnä niinkuin aina mutta jäljen varrelta olisi ollut paljon kivempaa nakertaa kaikki kepit kuin seurata mihin se johtaa. Päätin kuitenkin että en auta sitä yhtään ja katotaan miten käy. Ei se keskittyä osannut yhtään mutta jotenkuten (ehkä sitten vaikka vain pelkästään tuurilla) Eetu kuitenkin löysi sorkan! Se kulki koko matkan ilmavainulla eikä tainnut tosiaan edes tajuta mitä se etsi mutta löysi sen. Sorkasta se ei ollut innostunut tai kiinnostunut ollenkaan, sen alla olleet nakit oli paljon kivempia.
Joten ei tuu meidän pihiksestä ihan tolleriveljensä kaltaista mejä-, toko- ja agilitykoiraa mutta maailman paras kainalokaveri se on silti.:)
Pojat otti myös viikonloppuna ekaa kertaa ihan kunnolla yhteen. Annettiin molemmille rustoiset luut ja ennen kaikki tuollaisetkin herkut on syöty sulassa sovussa, mutta nyt juuri samaisella hetkellä mökkinaapurin Jamu-koira ryntäsi paikalle ja pölläisi Eetun luun. Eetu luuli sen olleen Koda ja suuttui ihan hullun lailla ja kävi Kodan kimppuun. Hampaita näytettiin, muristiin ja hypittiin vastakkain mutta hampaita ei onneksi kunnolla käytetty. Ääni oli kyllä kamala ja säikäytti meidät kaikki mutta säikähdyksellä päästiin. Kun tilanne oli ohi niin oltiin taas kuin paita ja peppu.

On se mökkeily rankkaa.
Kodan ja mun näyttely- ja noutokurssit saatiin viime viikolla myös päätökseen. Meidän opettaja sanoi että siitä lähtien kun kesäkuussa alotettiin niin Koda on kasvanut ja kehittynyt aivan valtavasti. Siitä on vain kahdessa kuukaudessa kasvanut iso ja taitava mies! Käsky kävi että meidän pitäisi syksyllä osallistua tokokokeisiin, kuulemma menisi Avo-luokkakin vielä tän vuoden puolella läpi mutta itse vähän epäilen. Lähinnä siis itseäni, en koiraa ollenkaan. Mutta ainakin niissä ALO-kokeissa ois kiva käydä kokeilemassa. Nooran avustuksella kehityttiin kyllä ihan valtavasti näinkin lyhyessä ajassa! Tosi mahtavaa opetusta saatiin, ei voi muuta sanoa. Meidän pitää kuulemma lähettää aina viestiä silloin tällöin että miten meillä on näyttelyt tai muut mahdolliset testit menneet.:) Ja sovittiin jo että ens kesänä jatketaan Nooran opeilla BH-kurssin merkeissä. Sitä ennen kuitenkin tosiaan varmaan jatketaan tokoilua ja kenties agilitya nyt syksy ja talvi tuolla Jyväskylässä.
Sen lisäksi bongasin Jyväskylästä kansainvälisen näyttelyn marraskuussa ja kun se siinä ihan meidän nurkilla on niin mikäpä ettei sinne suunnattaisi! ELLEI me sitten saada ihan täystyrmäystä nyt Kouvolan näyttelyssä ensi lauantaina. Hui kamala kun se tosiaan on jo ihan oven takana! Viime viikolla postilaatikkoon tipahti virallinen näyttelykutsu ja poikien numerot. 

 

Tollerit arvostellaan klo 12 ja pihikset 12.30 joten kiiree tulee, mutta onneksi Pihapolun Maikki lupasi Eetun esittää, ISO kiitos jo etukäteen! :) Eetun kohdalla vähän veikkaan että saattaa tulla pientä kommenttia sen purennasta ja mahdollisesta "tuhdista" kunnosta taas, mutta jos se saisi muuten kivan rakennearvostelun niin olisin tosi tyytyväinen.:) Ja toki jos poju esiintyisi edukseen eikä hyppis ja pomppis ja muille uroksille irvailisi niin hieno juttu olisi. Kodasta jo jotenkuten tiedän miten se kehässä käyttäytyy ja mitä sille voin tehdä. 

Kunpa vaan posetukset ois viikonloppuna tällasia, mun komistukset!




Yritän nyt olla vielä pahemmin ajattelematta ja panikoimatta koko asiaa. Siihen asti leikki on lasten työtä!



maanantai 5. elokuuta 2013

Muuttohommia

Oltiin viikonloppuna Jyväskylässä muuttamassa mun tavaroita uuteen kämppään, muutettiin niinkin kauas kuin saman talon saman kerroksen vastapäiseen kämppään. Nyt on Kodalla vaan enemmän tilaa terrorisoida.:) Ei ollakaan koko kesänä käyty Jyväskylässä ollenkaan ja naapureita tuli portaikossa vastaan ja heti kyselivät miksei meitä ole näkynyt ja että missä Koda on, kaikki haluis jo päästä näkemään miten iso poju pennusta on kasvanut tässä välissä. No ei tässä enää pitkä aika olekaan kun koulu alkaa taas ja Kodan kanssa Jyväskylään palataan.
Muuttohommien ollessa käynnissä Koda oli serkkujeni luona Karstulassa hoidossa. Siellä poju ottikin oikein kunnia-asiakseen serkkuni 2kk tyttövauvan vahtimisen ja hoivaamisen; lenkeillä kulki visusti lastenvaunujen vierellä katse tiukasti vauvassa ja aina kun oli mahdollisuus niin oltiin pikkuisen korvia ja päälakea nuolemassa, melkein tunki itsensä ammeeseenkin vauvan kanssa kylpemään. Parin vuoden päästä tuossa mahtaakin olla aikamoinen parivaljakko.:)

Yritettiin kovasti myös saada tuota noutajan sisäistä vesipetoa heräämään, kun Koda ei vieläkään ui. Viikonloppu oli todella kuuma ja serkuilla on ihana ja matala ranta talonsa vieressä ja sinnehän siis yritettiin koiraa kovasti saada. Heiteltiin aluksi palloa ihan vain suihkulähteeseen ja kun se alkoi sujua niin siirryttiin rantaan. Ja kyllä se sinne aika vauhdilla muutaman kerran menikin, mutta aina vain siihen asti että rintamus kastui. Joku näkymätön raja sillä siis vedessä vielä on, se kyllä nauttii siitä aina siihen asti kun sen jalat vielä yltävät pohjaan. Serkkukin siinä totesi että onneksi ei harrasteta metsästystä, jäisi sorsapaisti noutamatta ja saamatta. En ole kuitenkaan ihan vielä valmis heittämään pyyhettä kehään, kuulemma Kodan sisaruksetkaan eivät vielä pahemmin ui ja Eeva kertoi että Jedikään ei vielä ekana kesänään kovin innokas uimari ollut.


Metsässä oltiin myös paljon ja siellähän Koda on ihan kotonaan.  Se ei näytä pelkäävän siellä yhtään mitään, on vikkelä ja ketterä kuin kettu ja vaikka nenään tulisi jännäkin haju niin silti pysyy hienosti kuulolla ja lähellä. On se kyllä niin mielettömän kaunis koira, ei voi muuta sanoa. Ja niin helppo matkalainen ja hoidokki missä tahansa sitten liikutaankin.







Samaisen viikonlopun aikana Kodan Jedi-iskästä muuten tuli FI JVA eli Suomen jälkivalio, hirmuisesti onnea Jedille ja Eevalle! Ihan huippu juttu! Saas nähdä tuleeko poika vielä joskus isänsä tassunjäljissä, sillä jos jossain lajissa joskus kilpaillaan tai kokeisiin mennään niin se on just nimenomaan MEJÄ.:)