sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kesäkuvia- ja kavereita

Huhheijaa, johan on taas aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä! En edes tiedä miksi, kyllä meillä keväällä joitakin näyttelyitä ym oli, mutta jotenkin ne jäi rustaamatta ylös. Kyllähän sitä kahden koiran kanssa sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan mistä voisi tarinoida, mutta silti ne jotenkin tuppaa jäämään..
Coopsin saaman varasertin jälkeen käväistiin tosiaan toukokuussa kehässä muutaman kerran, mutta laihalla menestyksellä. Tuloksina yksi EH ja kaksi sileää ERIä. Lupaavat, hyvät arvostelut joka kerralla saatiin ja kehäkäytös oli junnulle oikein mallikasta vaikka kuumat kelit olivat (jo silloin) joka kerta. Sama asia toistui joka kerta, ne ahtaat takaliikkeet juujuu..

Coops Tuusulan ryhmiksessä. (c) Katri Linna
Onneksi sentään siskolikat ovat pärjänneet! Cooperin sisko Lotta (Hedera's Forever in Love) sai upeasti ensimmäisen sertinsä kesäkuun alussa ja lähes heti perään Kodan ja Bonitan tytär Helka (Hedera's Hello Gorgeous) niin ikään korkkasi serti-tilinsä. Siskoilla on ollut myös upeita terveystuloksia kesän aikana; 3x B/B ja yhdet A/A lonkat ja kaikilla 0/0 kyynärät! Sen lisäksi Lotan selkä kuvattiin täysin terveeksi. Olen niin iloinen ja tyytyväinen Kodan jälkikasvun tuloksiin! :) Cooper menee omiin luustokuviinsa luultavasti nyt loppuvuodesta, hui!

Helka ja SERT.


Jämsän neiti Lotta ja SERT.
Muuten kulunut kesä on kulunut rauhallisesti ja tuskaisen kuumasti! Kyllähän sitä oli suunnitelmia ja toiveita eri reeneistä ja varsinkin mejä-kokeista mutta... eihän noilla tappohelteillä voinut yksinkertaisesti mitään tehdä! Ei käynyt edes mielessäkään lähteä tulikuumaan metsään leikkimään omalla ja varsinkaan koiran hengellä. Joten, varmasti monen muunkin tapaan, tyydyttiin lyhyisiin lenkkeihin ja pidemmät vasta myöhään illalla kun joten kuten tarkeni ulkona olla. En todellakaan ole mikään helleihminen ja koirienkin takia oli kyllä niin turhauttava, kurja ja TYLSÄ kesä että hohhoijaa...

Kesäkuu oli omalta osaltani todella kiireinen, kun joka viikonloppu oli täyteen buukattu juhlia ja kun yhdet loppuivat alkoi heti seuraavien järjestelyt. Pojat olivatkin tuon alkukesän paljon muualla hoidossa ja sen takia jäi kokonaan ilmoittamatta moneen hyvään näyttelyyn heinäkuulle, juuri kun Cooper oli totta kai vielä upeassa turkissa huoh...:D No, mökkeiltyä tuli kuitenkin ja pojat asuivat järvessä levien tuloon asti.




Juniorikin oppi kertaheitosta hyppäämään laiturilta.:D






Kodan tyylinäyte.


Isä ja poika.<3 Pojasta kasvoi päätä pidempi ja sekös vetää isäkoiran ilmeen vakavaksi.:D


Kun harrastusrintama jäi hiljaiseksi, niin sen sijaan tehtiin uusia koirakavereita ja reffattiin myös paljon vanhoja tuttuja. Naapuriimme muutti keväällä aivan ihana Kaapo-poika (musta labbis) jonka Koda ja Cooper ottivat heti kaverikseen ja Kaapon kanssa ollaankin paljon puuhailtu ja lenkkeilty ja päästiinpä myös ihanan omistajansa Annetten perheen rannalle uimaan kesken pahimpien helteiden!









Viime tiistaina oli TAAAAAS kerran mahdoton hellepäivä, mutta päästiin nauttimaan ja viilentymään ystävämme Leenan mökille Lopelle. Koda oli itse nauttimassa porukoideni kanssa mökillä, joten reissuun lähdettiin Cooperin kanssa. Yksin ei tarvinnut juniorin kuitenkaan olla, kun seurana olivat tolleritytöt Martta ja Hilde sekä kultsupentu Valma 3kk.<3 Että olikin aivan ihana päivä, saatiin tarvittavaa taukoa kaupungin helteestä ja koirat saivat baanattaa vapaana ja pääsivät kahdesti uimaan aivan ihanalle metsälammelle sekä isolle matalalle rannalle. Vesi oli kyllä niin lämmintä, että ei se varmaan paljoa edes virkistänyt mutta oli silti niin mahdottoman ihana kesäpäivä, että edes hetken tuntui hellekin siedettävältä.:) Kiitos vielä kerran tätäkin kautta Leena ja tytöt! Tuli kyllä niin tarpeeseen noinkin pieni irtiotto. Ja voi miten koiratkin nauttivat.:)


Niin komea pieni.<3


Tämä turkki katosi lähes viikossa.:D








Oikea Tollofest! <3



Helteet toivat tukalan olon lisäksi tullessaan myös syömähaluttomuuden. Pojat olivat varsinkin heinäkuun pari viimeistä viikkoa _todella_ huonosyömäisiä. Huomasi sen kyllä itsekin, että ei tehnyt helteillä mieli syödä kuin vasta illemmalla. Mutta jopa suursyömäinen Cooper kun jätti monen päivän ruuat kuppiin, niin kyllähän se vähän pisti huolestuttamaan. Normaalisti kun syövät kahdesti päivässä, mutta suosiolla jätettiin pian aamuruoka kokonaan pois. Pahimmillaan ei edes normaalisti suuret herkut jauheliha ja maksalaatikko edes uponneet enää.. No, joivat kuitenkin koko ajan hyvin ja pidin sitten kanafileillä ja siankorvilla varsinkin Cooperia "hengissä" että sai edes vähän suolaa ja rasvaa. Koda yleensä lopulta suostui syömään iltaisin tosi hyvin.
Tällä viikolla ollaan sitten syöty vain ja ainoastaan raakaruokaa, lähinnä kanankauloja, kivipiiroja ja rustoja ja lähes jäisinä. Ja nyt uppoaa sama satsi aamulla ja illalla. Toivottavasti nää helteet vaan jo tosiaan helpottaisi kuten on luvattu, mutta... meille ainakin jo riittää!!

Mahdutetaan tähän kuvapläjäyksen loppuun vielä eilinen reissu. Suunnattiin tosiaan helteiseen Mikkeliin ja ryhmänäyttelyyn. Seuraksi meille lähtivät Maija ja Kodan ja Hymyn tytär Siru. Cooper ja Siru olivat nähneet viimeksi viime syksynä ja siitä niin vain tungettiin sisko ja veli kylmiltään takakonttii. Pari kertaa Siru murahti, mutta siinä se oli. Sen jälkeen isosisko ja pikkuveli olivat kuin samaa laumaa ja olivat kyllä niin hauskan ja liikuttavan näköisiä yhdessä.:)
Päivä oli taaas turkasen kuuma ja alkoi ukkonenkin jyristä "sopivasti" taustalla juuri ennen tollerien vuoroa. Coops ei onneksi moisesta välitä, nukkui vain häkissään.:) Vika rotu oltiin kehässä taas ja kehä myöhässä lähes pari tuntia. Tuomarina tollereilla oli Paula Rekiranta, joka oli pitkästä ja kuumasta päivästä huolimatta todella hyvällä tuulella ja Cooperiakin morjensti heti kehään tultuamme sanoen "Mitäs kuuluu, nuori mies?"
Pitkästä ja kuumasta ajomatkasta sekä odottelusta huolimatta Coops malttoi seistä ja esiintyä ihan kivasti. Vähän haisteli maata kun kultsujen jälkeen oli vissiin jäänyt aika hyviä hajuja ja herkkuja kehään.. Seistiin niin lähellä tuomarinpöytää että kuulin koko arvostelun ja hyvältä se kuulostikin. Tiesin että eri tulee, MUTTA. Ne liikkeet.. ne pahuksen takaliikkeet taas. Hohhoijaa. Tuomari totesikin että erinomainen, mutta takaliikkeessä olisi pitänyt olla enemmän draivia. Sen pitäisi korjaantua kunhan takapäähän tulee lihasta mutta silti. Laiha lohtu. SA:lla olisi ollut satavarma serti Caron takaa, joten kyllä se jäi ketuttamaan. Taas kerran niin lähellä, mutta niin auttamattoman kaukana. Hohhoijaa.

"16kk. Tasapainoisesti kehittynyt, mittasuhteiltaan oikea nuori uros. Hieman syvä kallo ja turhan voimakas otsapenger. Vahva kuono-osa. Hyvä kaula, eturinta ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite. Kevyt liikunta, mutta takaliike tarvitsee lisää draivia."
JUN ERI1
Ei muuta kuin pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä! :D Olen Cooperin suhteen todella kriittinen, tiedän, enkä vaan malttaisi kun sen pitäisi olla valmis hetinyt! Se on vaan musta jotenkin vielä kauniimpi kuin Koda ja sen takia odotukset ovat suuret.. No, toivottavasti hyvää kannattaa odottaa koska siltä se nyt vaan näyttää...

Isosisko ja sen pikkuveli.<3 Siru sai Mikkelistä EH:n.