sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Synttärisankari

27.9.2012 Jedin ja Emmin rakkauden hedelmät näkivät päivänvalon.
Minulle piti tosiaan alun perin tulla narttu, mutta matkaan tulikin sitten ne kuuluisat pari muuttujaa. Valitsin kuuden pennun joukosta sittenkin Kodan. Taisi vaan olla rakkautta ensi silmäyksellä, kun riiviöitä kävin 5-viikkoisina ensimmäisen kerran katsomassa.:)


Pentu oli ihana. Ja kamala. Ja kamalan ihana.



Minä annan tassua ja sinä annat namia.
Sisäsiistiksi opettelu vei paljon enemmän aikaa kuin olin kuvitellut, mutta toisaalta kerrostalon kuudennesta kerroksesta oli tosiaan hieman pidempi matka pihalle kuin omakotitalossa, joten siinä luultavasti se suurin syy. Koda kuitenkin oppi tosi nopeasti olemaan yksin kotona ja viettämään pidempiäkin aikoja yksinään, kun pidin vain pari päivää "mammalomaa" ja sen jälkeen jouduinkin olemaan heti pitkiä päiviä koulussa. Koda oli (ja on edelleen :D) myös todellinen sydäntenmurskaaja, joka ei jättänyt ketään vastaantulijaa tai kanssamatkustajaa tylsäksi. Pikkukettu oppi nimittäin myös todella nopeasti reippaaksi juna- ja bussimatkalaiseksi, kun useaan otteeseen Jyväskylä-Kerava-väliä ravattiin.
Koda matkustaa aina tyylillä.:)

Nyt tuo pikkukettu on jo iso 3-vuotias kettu.<3 Nuoresta iästään huolimatta ollaan kyllä keretty jo tehdä yhtä sun toista. Harrastuslistalta löytyy kaikki ne lajit mitä olin ajatellutkin, eli jäbästä on ollut monipuoliseksi harrastuskaveriksi, juuri niin kuin toivoinkin. Koda on helposti oppiva ja yleensä mielellään hommia tekeekin, mutta omaa myös aikamoisia on ja off-päiviä mikä kyllä noista meidän virallisista tuloksistakin näkee.:D On-päivinä tuntuu kuin se lukisi ajatuksia ja off-päivinä hömpöttää ja haahuilee menemään ihan omia juttujaan. Senpä takia on-päivistä tuleekin nautittua sitäkin enemmän! Kun sellainen päivä viimein osuu kohdalle, niin se onkin sitten kaiken arvoista.:)

Jedi x Emmi = <3 Kodalla on isänsä vahva kroppa, pää ja luonne. Äitinsä korvat, "tappijalat" ja turkki.:)
Näin on 3-vuotispäivän kunniaksi onkin tullut mietittyä, että kuinka paljon yksi koira voikaan elämää muuttaa. Aika paljon!
Harrastuskoiran ja kultaisen ystävän Sarilta tilasin, ja sen myös sain. En vain silti osannut ajatella, mitä kaikkea muuta siinä ohella tulisi. Kaikkien mahdollisten kurssien, kokeiden ja näyttelyiden siivittäminä ollaan nimittäin ajeltu niin paljon ympäri Suomea ja tavattu niin paljon uusia ihmisiä, että ei tosikaan.:) Eikä minulla käynyt edes mielessäkään, että jonakin päivänä matkustaisin koko Baltian läpi koiran kanssa ja nyt sekin on tehty! Ja uusia reissuja on suunnitelmissa.:) Paljon aikaa ja rahaa on tämä koiraharrastaminen vienyt, mutta kyllä se vaan on sen arvoista.
Terveys ennen kaikkea-mentaliteetilla mennään aina, mutta silti toiveissa olisi vielä muutama koulutustunnus sekä valiotitteli pojalle saada hankittua.

Näitä 3-vuotis synttäreitä vietettiin rauhallisissa merkeissä kotosalla. Koda sai perjantaina "ihmis isovanhemmiltaan" jo etukäteen lahjaksi aivan ihanan pupupehmolelun. Niin ihanan, että tänään ei ole pupulla enää töpöhäntää ollenkaan, korvat sentään vielä on tallella.:)
Aamu oli kaunis ja aurinko paistoi, joten aamupäivästä pidettiin ensin tunnin mittaiset rallytokotreenit. Tuttuun tapaan kaverini Tanja ohjasi Kodaa omien koiriensa ohella. Tarkoituksena olisi, että kaksikko starttaisi lokakuussa kaksissa kokeissa, jos vain mukaan mahdutaan.
Päivällä sitten siskoni tuli Eetun kanssa kylään. Molemmille pojille tehtiin oikein herkkuateriat juhlan kunniaksi.:) Tosin kupit tyhjeni niin nopeasti, että pojat vissiin maistoivat kaikki herkut kunnolla vasta mahassa!




Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Toivottavasti meillä on Kodan kanssa vielä monia yhteisiä vuosia ja useita uusia seikkailuja edessä.<3


maanantai 21. syyskuuta 2015

Riistaa

Hei beibi anna mulle riistaa!

Viime viikko oli todella märkä ja sateinen, mutta myös hyvin lämmin. Parhaimmillaan päivälämpötila oli jopa +18 astetta, joten uhmattiin sadesäätä muutamaan otteeseen reenien merkeissä. Viime viikon teemana olikin pitkästä aikaa riista, ja ennen kaikkea vesinoudot. (Koska hyvinhän noutajat tarkenee vielä näillä keleillä uiskennella!)

Tiistaina suunnattiin Hennan ja Didin kanssa lokinnouto-puuhiin Hyvinkään uimakuopalle. Lokki oli jo selkeästi tutumpi juttu kuin edellisellä kerralla. Koda haki sitä ihan mukavasti. Edelleen tosin ujosti siivenkärjistä pitäen ja rantavedestä, mutta muisti selkeästi homman idean ja toi lokin mukavasti aina ihan hiekalle asti. Ensimmäisellä kerralla Hennan kanssa keksimämme palkkauskeino, eli kepin/damin/pallon heittäminen palkaksi noudon jälkeen toimii kyllä tosi hyvin! Tällä kertaa heitettiin keppiä.
Sade alkoi melko pian, joten nämä treenit jäivät melko lyhyiksi. Lopuksi heitettiin myös variksensiipidamia (ei tosin aluksi tarkoituksella :D) veteen ja sitä tollot saivat vuorotellen hakea.

Tiistaina otteet oli edelleen nämä.
Keskiviikkona sateli taas. Olin sulattanut pakkasesta kanin sekä parin juuri hankkimiani merihanhen siipiä. Ne sidoin damin ympärille ja isoja siipiä kun olivat, ne peittivät hyvin koko damin.
Tällä kertaa harjoiteltiin maasta käsin metsässä. Kuvia ei valitettavasti tältä kerralta ole, kun en viitsinyt sateiseen litimärkään metsään kameraa raahata.
Jätin Kodan metsätien varteen odottamaan ja vedin kanilla jäljen. Koda etenikin jälkeä pitkin tosi tarkasti, viimeksi kani nousi empimättä, tällä kertaa mietti hetken. Luulen eron olleen siinä, että viimeksi kani jäi vähän koppuraiseksi ja oli helpompi kopata suuhun, tällä kertaa pupujussi oli kokonaan sula lötköpötkö, joka tuntui omaankin käteen vähän inhalta, kun sisuskalutkin oikein muljuivat. Pienen kehotuksen jälkeen kani kuitenkin nousi ja palautus jalkojen juureen.
Siipidamien kanssa oli sitten selkeesti haastavampaa. Niiden kanssa sain ihan tosissani Kodaa innostaa ja leikittää ennen kuin ne alkoivat kiinnostamaan. Yhden melko riehakkaan heiton päätteeksi Koda vihdoin ja viimein ampaisi damin perään, räpläsi sitä pari kertaa tassullaan ja koppasi suuhunsa, siipien kärjistä pitäen eli ei ollut kovin varma ote. Siitä kuitenkin palkkasin pallolla, aivan kuten vesinoutojen jälkeen.
Sen jälkeen heitin vielä kerran ja lähetin Kodan noutoon. Tarvitsi damilla aika monta kehotusta, mutta viimeinkin nosti hyvällä otteella damin "ruumiista". Palautti sen käteen, jonka jälkeen pölläytti vielä hölmistyneen näköisenä pari höyhentä suustaan.:D
Sen minkä Koda vielä häviää noissa kanto-otteissa, pikkukettu kyllä korvaa oikein mukavilla palautuksilla. Jotain hyötyä on siis ollut noilla dameilla hinkkaamisesta.

Tämän jälkeen pidettiin muutama päivä taukoa ja annettiin noutojuttujen hautua takaraivossa vähän aikaa. Viikonloppuna keli parani ja lauantaiksi olin sulattanut siivet damia varten uudestaan, sekä yhden kaverilta lainaksi saadun pilkullisen pienemmän lokin. (Sain myös Hennalta meille oman lokin, kiitos vielä siitä!)
Tällä kertaa suunnattiin Tuusulaan päin uimaan ja saatiinkin kyllä koko lampi meille omaan käyttöön. Ensin otettiin muutama pulahdus ensialkuun ihan vaan palloa hakien, kuinkas muuten.:)



Kuten kuvista ehkä näkyy, niin vesi oli todella matalalla jo.

Sitten tositoimiin!
Aloitin varsinaiset vesinoudot aluksi siipidamilla. Sidoin aluksi vain yhden siiven, että damin "ruumiista"olisi helpompi ottaa kiinni, nuo varmat otteet kun edelleen on se ongelma.. Ja joo, parilla ensimmäisellä heitolla meininki oli edelleen tämä:





Positiivistahan tässä kuitenkin on se, että jäbä otti joka kerralla nimenomaan itse siivistä kiinni eikä arastellut niitä ollenkaan, vaikka otteet tuollaisia olikin. Palautukset oli edelleen silti tosi hyviä, vaikka välillä maltti tekikin tepposet kun mieli teki jo noutaa taskussa odotellutta palkkapalloa.:)

Vesinoutojen ongelmahan meillä on ollut se, ettei Koda ole suostunut hakemaan lintua syvältä, eli tähän asti on hakenut vain niin matalalta, että tassut vielä yltävät pohjaan. Mutta tällä kertaa haastoin Kodaa ja heitin (jopa aikamoisella riskillä) damin niin syvälle että joutui uimaan. Tässä sitten ilmeni uusi ongelma, nimittäin lähetysongelma. Ei meinannut, ei sitten millään, lähteä uimaan. Tarvitsi todella monta käskyä ja "mene mene" kehotusta, voi hohhoijaa. (Palloa kyllä totta kai haettiin kauempaakin, ylläri sinänsä!) Mutta kun vihdoin ja viimein Koda irtosi rannasta ja suuntasi damille niin:




Kun Koda "joutui" uimaan, niin otehan parani kerta heitolla! Onhan se paljon helompi nimenomaan napata suuhun, kun se on vedenpinnalla samalla tasolla. Tuli näillä reippailla otteilla hienosti rantaan asti, eikä tiputtanut kertaakaan, niin kuin useimmilla aiemmilla kerroilla kun joutui korjailemaan otteitaan. Läpimurto oli siis lähellä! :)
Vaihteluksi heitin myös pelkkää toista siipeä veteen ja sekin tuli tämän ahaa-elämyksen jälkeen todella kivasti rantaan.



Veteen lähetysten kanssa oli kyllä tuskastuminen enemmän kuin lähellä. Kun yhdestä ongelmasta päästiin yli, niin johan tuli toinen vastaan saman tien. Noh, tätähän tämä koirien kanssa touhuaminen "parhaimmillaan" on. En jaksanut sitä nyt kuitenkaan sen enempää jäädä murehtimaan tai analysoimaan, sillä tuo otteen paraneminen oli niin iso (ja se pääasia) juttu meille kuitenkin. Se oli myös huima edistysaskel, että nyt Koda tosiaan haki damia syvemmältä (vaikka tosiaan hirveästi sitä kannustusta siihen tarvitsikin) eikä vain matalasta kahluuvedestä.





Sen jälkeen se todellinen testi: varsinaisen lokin nouto syvemmältä vedestä ja se ote, se ote... Noh, lähetys edelleen oli hankala ja tuskainen, mutta kun se viimein onnistui niin:


Jeeeee!!!
Innostuin tuosta otteesta niin, ettei paremmat kuvat oikein onnistuneet.:D Edelleen hieman hankalaa yrittää ohjata ja palkata koiraa sekä kuvata siinä samalla..Mutta sieltä se kopattiin varmasti suuhun, ei enää siivenkärjistä tai jaloista ja oli totta totisesti palkkapallonsa ansainnut! Mikä ero, kun katsoo noita tiistaisia kuvia. Todellinen työvoitto, mutta sitäkin parempi sellainen. Kun tuo kettunen nyt vain tajuaisi kuinka paljon helpompaa tuo tosiaan on, kun sen suostuu tuolta kauempaa hakemaan..huoh, mokoma. "Onneksi" tää mokoma otus ei tee juurikaan mistään hommasta tarpeeksi helppoa.:D

Olin onnistuneiden treenien jälkeen iloisin ja luottavaisin mielin. Sen takia vielä eilen suunnattiin uudestaan koittamaan ja ennen kaikkea tarkoituksena oli tehdä asioista aina vaan varmempia ja varmempia. Pienen kuuron jälkeen aurinko alkoi paistaa ja muutenkin treenit alkoivat lupaavasti, (tosin jälleen kerran lähetykset olivat tooodella vaikeita) sillä otteet olivat edelleen hyviä, lauantain tapaan. Nämä reenit jouduttiin vain ikävä kyllä lopettamaan todella lyhyeen, sillä huomasin pian Kodan nostelevan vasenta takajalkaansa aika lailla. Sieltä sitten löytyikin yhden varpaan anturasta viiltohaava, ilmeisesti jostain terävästä kivestä tullut. Parempi katsoa kuin katua, joten pakattiin linnut takaisin pussiin ja suunnattiin kotiin.
Vielä eilen lattialla oli muutamia pieniä verijälkiä, mutta tänään niitä ei ole ollut eikä Koda onnu tai arastele tassua yhtään. Ei onneksi myöskään nuoleskele sitä, mutta otetaan tässä nyt silti varmuuden vuoksi ainakin tämä viikko rauhallisesti, ettei tuo tuosta uudestaan aukea. Toivottavasti siis päästiin säikähdyksellä vain ja putsaillaan sitä silti lenkkien jälkeen varovaisesti. Harmittaa kyllä siinäkin mielessä, että pelastuskoiratreenit on jääneet parin viikon osalta jo vähän ohi, kun itse olen ollut syysflunssan kourissa eikä sen takia oikein tehnyt viime viikolla mieli lähteä märkään metsään moneksi tunniksi kykkimään. Tällä viikolla nyt jää tämän tassun haavan takia välistä, mutta yritetään ottaa muut kiinni sitten myöhemmin! Onneksi voidaan tuota haukkua harjoitella keskenäänkin.:)
Kunhan tassu on varmasti ok, niin jatketaan myös näitä vesinoutotreenejä niin kauan kuin uimakelejä riittää. Se on kuitenkin tällä hetkellä niin paljon helpompaa ja mieluisampaa Kodalle, kokeillaan sitten talvella saada edes jonkinlaisia noutoja maastakäsin aikaan.
Vaikkei meille edelleenkään ole nyt eikä koskaan niitä taippareita tulossa.:D



maanantai 7. syyskuuta 2015

Kehäkettuilua ja reenailua

Niin se kesä loppui ja syksyi saapui. Luonto alkaa selvästi jo kellastumaan nopeaa vauhtia.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna piipahdettiin kehäkettuilemassa Tervakoski KV:ssa, samana päivänä kun tollereiden erkkari oli toisella puolella Suomea. Sattui sateinen päivä ja ukkonenkin jyrähteli, kerkesin jo pelätä että saataisiin Liettuan reissun toisinto ja Koda joutuisi jo toistamiseen peräkkäin seisomaan kehässä kesken ukkosmyräkän. Onneksi saatiin kuitenkin vain sadetta ja ukkonen tyytyi jyrisemään kauempana.:) Kunnon kuuro sitten niskaan saatiinkin juuri ennen tollereiden kehän alkua; minäkin heitin ainoan sateenvarjoni suoraan Kodan ja häkin suojaksi että koira voisi mennä kehään mahdollisimman kuivana, mitäs väliä sitä itselläni oikein oli.:D Sade onneksi helpotti juuri kun kehään päästiin.
Tollereilla oli Tervakoskella tuomarina ruotsalainen Lena Rollmar. Uroksia oli yhteensä kuusi ja kaikki taisivat saada erinomaiset. Pikkuisen jäi tuomarin linja ihmetyttämään, kun sekä Kodan tapaiset pienemmät ja rotevammat saivat erin sekä myös jalkavammat ja kevyemmät urokset. Kodan arvostelussa kehuttiin juurikin hyvää kokoa, mutta silti kärkeen laitettiin kaksi jalkavaa urosta, tätä en ihan ymmärtänyt. Mutta ilmeisesti tämäkin täti (suomalaisten tuomareiden tavoin) tahtoi jalkavampaa ja sporttisempaa mallia kuitenkin.
Koda esiintyi hirmu kivasti, olisipa kuvia saanut. Seisoi oikein rinta rottingilla ja kuono pystyssä.:) Pikkukettu on petrannut tuota esiintymistä ihan huimasti tänä vuonna! Muistan vielä viime vuonna, kun toi seisominen tuotti hankaluuksia. Juossut se on kehässä aina hyvin, mutta seisoessa aina jäänyt hieman lysyyn, varsinkin takapäästä. Nyt osaa asetella ja kantaa itsensä ihan eri tavalla, senkin takia ukkelin kanssa on nykyään kiva kehässä käydä.:)

Arvostelu oli på svenska, mutta tässä suurin piirtein suomennos siitä:
"Hyvä koko. Voimakas rakenne. Hyvin kehittynyt pää. Hyvä purenta. Hieman raskaat korvat(??) Vahva selkä. Hyvä häntä. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu pitkin askelin, mutta antaa hieman raskaan vaikutelman. Hyvä väri ja temperamentti."
AVO ERI4.

Kivaa oli taas nähdä tuttuja kehän laidalla, kiitos Maijalle, Helille ja tytöille seurasta! :)

Ollaan keretty käydä kehässä jo nyt syyskuunkin puolella, sillä eilen piipahdettiin Vantaan Let's Go-näyttelyssä. Vettä ripsi eilenkin hieman, mutta pahemmalta sateelta onneksi vältyttiin. Tuomarina oli Pekka Teini, josta tiesin että ei varmaan Kodan kaltaisista raskaista oikein pidä, mutta halusinkin käydä tämän sedän kehässä ihan muusta syystä. Tuomarilla oli nimittäin joka luokan alussa mukana kynä sekä vihko, johon jo heti alussa teki omia merkintöjä. Sen lisäksi kommentoi (ainakin minulle) koiraa jo kovasti yksilökehässä sekä sen lisäksi se paras juttu; eli joka luokan päätteeksi perusteli kehänlaidalla seisseelle yleisölle perustelut kaikille sijoituksilleen, kommentoi jokaista koiraa muutamalla sanalla ja kuitenkin positiivisen kautta. Mieletöntä toimintaa! Miksei kaikki tuomarit voisi olla samanlaisia??
Tollereita oli ilmoitettu 29, eli suosittu on kyseinen tuomarisetä! Avo-luokka olikin kovatasoinen, joukossa oli todella hyvin pärjänneitä koiria niin ei oikein mitään toiveita mistään edes ollut.:D Mielenkiinnosta kuitenkin kehään mentiin.
Oli kyllä hauska ja leppoisa setä tämä Teini. Kokeili ensin Kodaa ja totesi minulle että on ehkä vähän tuhdissa kunnossa. Siinä kohtaa minä vähän kurtistin kulmiani epäilyksestä. Sitten tuomari kävi Kodan vielä uudestaan tarkasti läpi ja totesikin "ei, ei se olekaan vaan sillä ihan oikeasti ON vain näin iso rintakehä. Oikea äijän rintakehä!" No siitä minä jo olin samaa mieltä.:D Kuulin osan arvostelusta, mikä kuulostikin oikein mukavalle. Punainen lappu sieltä sitten nousi ja tuomari totesi minulle vielä perään, että noinkin raskaaksi koiraksi Koda kyllä liikkuu ja kantaa itsensä todella hyvin. Kiva kuulla, hyvä liikkuminen kun on varsinkin käyttökoiralle hirmu tärkeetä.:)

Kuvat (c) Antti Valkonen.


"Keskikokoinen. Voimakasrakenteinen, mutta hyvin liikkuva. Kokoon sopiva pää. Jo hieman syvä rintakehä. Hyvät kulmaukset. Eturaajoissa hieman ulkokiertyvyyttä. Kaunis väri ja hyvä turkki. Miellyttävä käytös."
AVO ERI4

Niin siinä kävi kuten arvelinkin, että hieman kevyemmät urokset kärkeen laitettiin. En harmillisesti kuullut kaikkea kun tuomari kävi avoluokan perustelut yleisölle läpi, mutta sen verran kuulin että oli kuulemma tasainen ja tasokas luokka, kaikki erinomaisia ja hyvin liikkuvia koiria. Sijoitukset taisivatkin paljon juuri perustua juuri liikkeisiin. Kodasta mainittaessa en kuullut myöskään kaikkea, mutta ainakin siellä taas toi syvä rintakehä mainittiin.:D Pitäähän sitä nyt miehellä sixpack olla!
Serti meni kuitenkin "sukuun" kun Kodan puoliveli oli PU4, hyvähyvä Luppe!
Tulee kyllä varmasti jatkossa verrattua Teinin tyyliä paljon muihin tuomareihin, ehdottomasti paras tuomarikokemus tähän asti!

Siinäpä nuo misseilyt, sitten niihin reeneihin. Viime viikon tiistaina suunnattiin siis pelastuskoiratreeneihin, ensimmäisiin "virallisiin" sellaisiin sitten tuon tulokaskurssin jälkeen. Pidän noista reeneistä siitäKIN syystä, että niissä edetään koirakon omien toiveiden ja tavoitteiden mukaan. Eli jokainen saa treenata koiransa kanssa juuri sitä, mitä itse haluaa. On myös sitten sellaisiakin "teematreenejä" eli kaikki tekevät samaa, mutta pääasiassa nämä treenit tulevat olemaan sellaisia että jokainen saa itse suunnitella ja päättää mitä koiransa kanssa kulloinkin haluaa tehdä.
Kodan kohdalla mielessäni kävi että olisi kiva jo kokeilla sitä ilmaisua, mutta ajattelin sitten kuitenkin paikan päällä vielä toppuutella ja ottaa edelleen ihan vain perushakua. Ihan vaan että Koda varmasti hoksaa että tää on taas tätä. Varsinkin kun reenattiin taas metsässä, joka on Kodalle selkeästi haastavampi kuin esimerkiksi varikko/raunioalue.

Suurin osa treeneistä kuluu olemalla maalimiehenä muiden koirille, omat koirat reenaa siis vain 1-2 toiston verran. Hauskaa maalimiehenäkin toimiminen on, mutta perhana kun noi metsät on nyt vaan niin täynnä hirvikärpäsiä, HYI. Niitä saikin olla päänahasta etsimässä koko ajan ja vielä kotonakin tuntui että joku siellä hiusrajassa vielä kuhisee....

Kodalla oli hirmuisesti virtaa, oikein kunnon tollopoweria! Hommassa olikin tällä kertaa enemmän intoa kuin järkeä.:D Tosin onneksi Koda ei suinkaan ollut ainoa, jolla ei ollut ihan paras päivä. Muidenkin koirilla oli hieman off-nappula päällä ja olivat omasta mielestään metsässä vain lenkillä. Oikeastaan siihen nähden Kodan suoritus oli jopa ihan hyvä.:D Periaatteessa sitä se olikin, itse en vain ollut tyytyväinen kun olen nähnyt sen paljon parempanakin. Saatiin näistä reeneistä myös vähän kuviakin!

Nenä kävi heti kun autosta pääsi.

Kaunis murunen.<3
Päädyin siis tosiaan ihan perus hakutehtävään. Kodalle laitettiin metsään kolme maalimiestä, kaksi linjan oikealle puolelle ja yksi vasemmalle. Lähtöpaikka oli taas metsätie, eikä Koda oikein osannut siitä omatoimisesti hakuun lähteä, joten astuin itse hieman metsän puolelle ja annoin käskyn. Ilma oli harmillisesti jälleen täysin tyyni, joten tuulestakaan ei ollut apua. Hajut eivät siis liikkuneet mihinkään, ei edes aukeilla paikoilla. (Tahtoo tuulisia treenipäiviä jatkossa kiitos!)
Käskyn saatuaan Koda tajusi taas homman juonen ja lähti hyvään hakuun. Nometreeneistä on sen verran hyötyä ollut, että Koda tosiaan osaa irrota, käy koko hakualuetta tarkasti läpi vaikkei aina vainulla olisikaan, eikä kääntyile turhia minua katsomaan ja neuvoja kysymään.




^ Yllä olevasta kuvasta hyvin näkee, että Kodalla on vainu. Tuolla hännän nousemisella se ilmaisee että vainu on ja sitä seurataan. Ensimmäinen oikealla ollut maalimies löytyikin pieneltä kalliolta pian.

Maalimies löydetty!
Siitä homma jatkui saman tien. Koda pysyi hyvin oikealla linjalla, mutta omaan silmään näytti että haahuili aika paljon omia juttujaan eikä fokus ollut koko ajan tehtävässä. Jossain vaiheessa Koda kuitenkin jälleen vainun sai, mikä näistäkin näkyy:

Taas tuo noussut häntä hyvänä merkkinä.
Maalimies oli kuvassa olevan kuusen alla piilossa.
Sen jälkeen oli vielä löydettävänä vasemalla ollut maalimies, joka omasta mielestäni oli helpoimmassa piilossa; aivan maantien vieressä kuusen alla seisomassa. Ihmissilmin vielä selvästi havaittavassa piilossa. Mutta se mikä ihmisen mielestä on helppo, ei sitä välttämättä koiralle ole! Koda ei meinannut tätä maalimiestä löytää, ei sitten millään. Toisen maalimiehen löydettyään lähetin sen uuteen hakuun ja silloin Koda irtosikin tooooodella kauas. Jonnekin ihan omille teilleen, en nähnyt enkä kuullut sitä ollenkaan ja suuntakin oli aivan väärä. Omasta mielestään se siis selvästi jonkun jäljillä oli, kenties jonkin riistan, mutta minua ei hirveesti huvittanut siinä vaiheessa. Piti siis tolloa hieman huhuilla takaisin, onneksi se sieltä tulikin.
Viimeisen maalimiehen kohdalla Koda tarvitsi minun apuani aika lailla. Jouduin käyttämään pariakin uutta etsi-kehoitusta ja antamaan jo vähän käsimerkkiäkin mistä etsiä. Mutta ei meinannut löytyä ei, vaikka Koda parikin kertaa ihan vierestä meni. Siinä vaiheessa ryhmämme opettaja sanoi maalimiehelle että pitäisi hieman ääntä. Maalimies alkoikin koputtamaan puunrunkoa kevyesti ja se viimein sai Kodan huomion ja maalimies löytyi. Hohhoijaa!

Tässä tämä tiellä haahuilu, maalimies vasemalla puolella suunnilleen minun kohdallani.
Alku oli siis varsin lupaava, mutta tuo loppu meni ihme haahuiluksi enkä oikein keksinyt sille syytä. Kehuja kuitenkin saatiin, että nenäänsä Koda totta totisesti osaa käyttää. Oma kommenttini oli että joskus vähän liikaakin, mutta ei kai sellaista rajaa kuitenkaan ole.:D Kuulin myös, kuinka ryhmämme vetäjä sanoi Kodassa olevan jotain Pipsamaista. Pipsa on siis jo nyt eläkkeellä oleva entinen HÄLY-ryhmän koira jolle kertyi eniten löytöjä (oikeissa tilanteissa siis) urallaan. Joten otin tuon kommentin hyvin suurena kohteliaisuutena! :)

Tällä viikolla luulen, että suunnataan torstai-illan reeneihin huomisen sijaan. Viime viikolla tosiaan vielä valoa riitti, mutta tästä eteen päin luultavasti reenataan pimeissä olosuhteissa, viikonloppureeneissä sentään sitten päästään valoisaan aikaan hommiin.  Vielä pitäisi siis Kodan työvaljaisiin käydä ostamassa kello tai kulkunen jotta kuulen missä se menee, sekä pieni lamppu juurikin näihin pimeisiin keleihin. Tulevissa treeneissä ajattelin seuraavilla kerroilla ottaa Kodalle jälkeä sekä ruveta nyt kokeilemaan sitä ilmaisua; Kodan kohdalla tosiaan ajattelin haukkua. Sen lisäksi ajattelin vaihtaa namipalkan kuitenkin palloihin, tai ainakin kokeilla mitä siitä seuraisi. On noi pallot kuitenkin jäbän SE juttu!

Onneksi meillä nyt on tätä pk-puuhaa mistä me molemmat tykätään kyllä hurjan paljon! ;) Onpahan siis edes jotakin tekemistä tähän pimenevään syksyyn. Rallytokokokeisiin on ilmoja lähtenyt myös, mutta harmillisesti ollaan vaan varasijoilla. Alokasluokat kun tuntuu täyttyvän hetkessä, kaikissa muissa olisi aina tilaa.:/ Joten näyttääpi siltä että seuraava startti on vasta lokakuussa, toivottavasti edes silloin mahdutaan jonnekin mukaan.