maanantai 31. heinäkuuta 2017

Touhua ja temmellystä

Viime perjantaina koitti pojilla ehkäpä koko kesän (toistaiseksi) paras päivä, kun suunnattiin Kellokoskelle koirien omaan "puuhamaahan", oikealta nimeltään Touhu & Temmellys. Hyvä kaverini oli bongannut kyseisen paikan netistä ja vaikka se on meiltä vain 20min ajomatkan päässä niin en ollut itse kuullutkaan koko paikasta. Totta kai täytyi varata aika sinne heti! :) Poikien seuraksi lähtikin kyseisen kaverini koira Stella, joka on Cooperin jokapäiväinen koirapuistopaini-kaveri.
Tämä puuhamaa on rakennettu suurelle pellolle ja siellä on yhteensä kolme aidattua eri puolta. Lähes samat aktiviteetit jokaisella puolella on, yksi puoli on vaan vähän pienemmässä mittakaavassa pienille koirille ja yhdellä puolella sen lisäksi sitten myös agilityesteitä. Me valikoimme itsellemme puolentoista hehtaarin kokoisen "Touhu"-puolen kahdeksi tunniksi. Tosi kätevää, kun voi varata kyseisen alueen kokonaan omalle porukalle tietyksi ajaksi, eli ei siis tarvitse yhtään ressata että joukkoon eksyisi tuntemattomia koiria kesken kaiken.:)
On kyllä aivan mahtava paikka ja iloinen palvelu, joten pakko laittaa hyvä kiertämään eli tässä vielä linkki kyseiseen paikkaan: http://touhu-temmellys.fi/

Kodan taivas; pallomeri!

"Jos sua ei haittaa, niin mä jään tänne asumaan jooko!"


Heinälabyrintti.

Cooper menossa labyrinttiin.

Iskä oli "Kingikukkulan" itseoikeutettu valtias.


Kaverit tutkii tiluksia.

Heinäladossa.


Jos koira oli hukassa, niin pallomerestä se aina löytyi.



Annettiin koirien ensin päästellä pahimmat höyryt alta pois, eli saivat vaan baanattaa keskenään niin kovaa kuin vain pääsivät. Sen jälkeen lähdettiin sitten kierrokselle pitkin aluetta katsomaan kaikkia aktiviteetteja tarkemmin. Touhun puolella oli mm. Heinälato, pallomeri, Kingikukkula, heinälabyrintti, kantometsä, raunioalue, taitopuomit ja vaikka mitä. Ylläri sinänsä, että kyllähän toi pallomeri oli poikien lempipaikka.:D En jaksanut edes laskea montako palloa Koda sieltä ulos raahasi.. Stellan lempipaikka oli heti naapurissa, Heinäladossa. Sinne olikin hauskaa heitellä nameja ja antaa koirien niitä sieltä etsiä. Siellä käytiin myös aina pitämässä pieni hengähdystauko, heinien seassa leväten.


Ensin Kingikukkulaa ylös..

..jonka jälkeen huipulla pakollinen kuvaussessio..


..jonka jälkeen häntä viidentenä jalkana takaisin alas.

"Täällä on niin siistii, että mä en ehkä kestä!!"


Ipana on niin kova hyppimään ja kiipeilemään, että toivottavasti se pitää itsensä ehjänä...


Nää kaksi on kyllä sellaiset kaverukset.<3
Onneksi oltiin varattu se kaksi tuntia aikaa, ei olisi tunti riittänyt kyllä millään kaiken läpikäymiseen. Varsinkin kun oli kuuma ja hiostava keli, niin kerettiin pitää myös taukoja kaiken hauskan välissä. Olisi vain pitänyt ottaa vielä makkaraa mukaan että oltaisiin sitä voitu grillata, kun ihmisiä varten oli myös nuotiopaikka tehty.

Kaksi hienointa ja rakkainta.<3












Varsinkin Cooper osoitti rohkeutensa ja rämäpäisyytensä, kun se vähän liiankin itsevarmasti hyppeli ja kiipeili milloin missäkin. Lähinnä tietysti varsinkin Kodan perässä siltä mallia ottaen. Minua ihan hirvitti, kun se varsinkin korkeilla heinäpaaleilla hyppeli ylös ja alas ja paalilta toiselle, yritin sen aina houkutella takaisin maan kamaralle turvallista reittiä pitkin mutta ei, hyppiä piti aina seuraavalle ja korkeimmalta kohdalta alas.. Huhhuh. No, ainakin se rakastaa kiipeilyä ja hyppimistä ihan tosissaan mikä tietysti lupaa hyvää sen mahdollista aksauraa ajatellen, mutta olisi kiva pysyä ehjänä ainakin sinne asti..
Heinäladon, labyrintin ja pallomeren lisäksi myös rauniorata oli koirien lempipaikkoja. Siellä oli paljon pimeitä, paksuja ja melko ahtaita betoniputkia upotettu maahan, osa niistä meni jopa pystysuoraan eli koiran piti juosta sellaisen läpi ylös tai alas. Ja ei meidän ipana pelännyt niitäkään yhtään, suoraan singahteli tunneleihin kuin joku mäyrä konsanaan. Pakko vaan olla ylpeä noin reippaasta ja innokkaasta pennusta.:) Puomitkaan eivät pelottaneet yhtään. Lupaa sekin hyvää siis mahdollista jatkoa ajatellen



Hiiop!





Vielä viimeinen pallojen hamstraus ennen kotiin lähtöä.


Kun kaikki aktiviteetit oli keretty kiertää, osa pariinkin otteeseen, niin lopussa koirat saivat taas baanattaa loputkin (siinä vaiheessa jo hyvin vähäiset) virrat pois koneistaan. Voin kertoa että kotimatkalla ei autosta kuulunut äännähdystäkään eikä loppupäivänä kotoa kuulunut kuin kahden koiran raskas hengitys. Ne olivat täysin koomassa koko illan, eivät jaksaneet saada edes normaalia hepuliaan kun kavereita tuli myöhemmin vielä kylään. Puuhamaan omistaja lupasikin paikan päällä, että varsinkin pentu tulisi varmasti olemaan vielä pari päivää ihan töttöröö ja se piti täysin paikkansa; varsinkin Cooper oli yhä lauantaina ihan naatti.
On kyllä aivan mieletön idea tuo koirien "hoploppi" ja mahtava paikka, en voi kuin lämpimästi suositella! Ja mikä tuuri että se on meiltä vielä niin lyhyen matkan päässä! Meinaa löytyä nimittäin nykypäivänä niiin harvoja paikkoja missä koiria voi pitää irti, meidänkin rakas lähikoirapuisto on asuinrakkenusten uhan alla..:( Voin kertoa, että mennään taatusti tuonne vielä uudestaankin, ehkä kokeillaan sillä kertaa toista puolta sitten! :)

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pennun kesä

Huhheijaa, kesä se vaan vierii eteen päin ja aikaa on vierähtänyt myös edellisestä blogitekstistä. Paljon ollaan kulissien takana puuhailtu, ei siis mitään kokeita/näyttelyitä ym vaan ihan muuta elämää. Ennen kaikkea ollaan seurattu Cooperin kasvamista, joka tuntuu tapahtuvan ilman silmissä. Ihan rikollisen nopeasti nuo pennut vaan kasvavat!
Kesäkeleissähän ei ole ollut iloitsemisen aihetta mutta ollaan silti säitä uhmaten ulkoiltu paljon, niin remmissä kuin sitten muualla ja varsinkin koirapuistossa käydään pennun kanssa päivittäin sosiaalistamassa pikkupoikaa. Piti aikoja sitten tänne myös päivittää juhannuskuvia mutta sekin sitten jäi tekemättä ja Cooperhan on jo nykyisin ihan eri näkönen vesseli kuin kuukausi takaperin.:D

Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan mökkeillen, lauma tosiaan oli vaan viime kerrasta kasvanut yhdellä punaturkilla.;) Kyllä ipanakin nautti silminnähden luonnosta ja vapaudesta, tosi nätisti pysyi Eetun ja Kodan kintereillä pihapiirissä eikä tarvinnut turhaan sitä koko ajan vahtia. Heti ensimmäisenä mökkipäivänä penikka vaan meni ja tippui pää edellä laiturilta järveen, ei todellakaan sellainen ensikosketus veteen ja uimiseen jonka sille olisin halunnut..liian utelias vesseli se vaan tuppaa olemaan. No pinnallahan se pysyi eikä mennyt niin paniikkiin kuin olin luullut vaikka äkkisyvää vesi siinä kohtaa olikin, taisin itse laiturilla hermoilla enemmän. Sen jälkeen ei veteen enää menty mutta ei sentään ihan kauheita kammoja jäänyt kun tuli laiturille heti tapahtuneen jälkeen uudestaan kuin mitään ei olisi ollutkaan.:)










Eetu-herra valitettavasti loukkasi tassunsa heti toisena päivänä ja joutui loppuajan viettämään rauhallisemmin sisätiloissa joten se ei juuri kuviin kerennyt eksyä.:/ Suurella pihalla ja metsässä irti jolkottelu oli mitä parhainta aikaa harjoitella pennun kanssa luoksetuloja ja onneksi on ahne ipana sekä kova poika mamman perään muutenkin (ainakin vielä) että ne harjoitukset lähtivät tosi hyvin käyntiin ja hirveellä vauhdilla ja innolla tullaan luokse edelleen, toivottavasti tämä pysyy myös jatkossa.:) Oli pikkuisen hiljaista, mutta tyytyväistä porukkaa mökissä iltaisin kun aamusta iltaan oltiin saatu ulkona mennä.
Tuli tehtyä myös juhannuksen hyvä työ, kun vastarannan mökkinaapurin koira lähti rannalta uimaan keskelle järveä joutsenparven perässä. Kuunneltiin pihalta kun ensin kuului kauhea joutsenten hätäinen kaakatus jonka jälkeen koiran haukuntaa, pikainen laskenta tehtiin että omat koirat olivat tallella kaikki, ja sitten rantaan katsomaan mitä järvellä tapahtui. Onneksi meillä oli vene heti valmis lähtöön kun huomattiin että joutsenet olivat tosiaan houkutelleet koiraparan jo ihan keskelle järveä. Saavuttiin koiran luo samaan aikaan kuin omistaja omalla veneellään, onneksi koiralla oli valjaat päällä mistä saatiin se veneeseen nostettua, voin vain kuvitella sen kauhun jos omalle kohdalle noin kävisi.. Koiraparka oli jo ihan naatti, ei olisi enää kauaa jaksanut omin voimin mennä. Olen siis ihan tyytyväinen, että mulla on tollaiset "citytollerit" jotka ei ihan tollasia temppuja tee...


Mökkipihan söpistelijät.


Meidän mökki on sopivasti todella lähellä Someroa, joten samaan reissuun saatiin sovittua myös reffit Minnan luo, että pääsi kasvattaja Cooperia näkemään ja me siinä samalla sitten Luna-mammaa sekä Minnalle jäänyttä Cooperin siskoa Mangoa. Koda lähti totta kai mukaan myös, mutta haahuili sen verran omiaan pihalla että ei paljoa kameraan eksynyt. No, siskoa ja veljeä olikin tarkoitus kuvata enemmän.:D
Mango oli Kodan ja Lunan tytöistä se tummin ja kokonaan ruskea, isäänsä (ainakin tässä vaiheessa) tullut tyttö; hieman matalampi ja rotevampi, kauniilla ilmeellä varustettuna. Siskolikka olikin Cooperia puolet pienempi.:D Minnakin oli ihan ihmeissään kuinka isoksi Cooper olikaan venähtänyt vaikka olikin kuvista todennut että jalkava poika on, mutta onhan se livenä vielä ihan eri juttu.
Kyllä olivatkin sisko ja veli ihan onnessaan kun pääsivät yhdessä riekkumaan! Tosi tasaväkisiä olivat painileikeissä ja hyvähän se oli naskalihampaita toisiinsa käyttää.:D Luna otti äiskän roolinsa edelleen hyvin vakavasti, hyvin mielellään leikitti pentuja mutta heti kun alkoi riiviöillä mennä vähän liian rajuksi leikit niin hyppäsi heti väliin ja kyllä antoi poikansa kuulla myös kunniansa! Ja tosi hyvä niin, tuo iskä kun on edelleen ihan liian pehmo tehdäkseen samaa.:D Kyllä olikin Cooper nopeasti niin nöyrää poikaa että...



"Äiskä hei mä en asu täällä enää, et saa siis komennella mua yhtään! Mä teen mitä mä haluun, oon jo iso poika!"

"Okei okei, sori äiskä mä oon ihan kiltti poika mä vannon!"

Mango.<3
Riekkumisen ohella tehtiin myös vähän näyttelyharjoituksia. Mango seisoi jo niin hienosti ja kuuliaisesti paikoillaan ja olisi ihan ready to go jo kehään, veikalla...on vielä vähän treenattavaa.:D Hirmu nätisti liikkuu ja juoksee kyllä ja antaa kopeloida mutta tuo paikallaan seisominen ja pysyminen ei vaan ole sitten ihan yhtä kivaa ja helppoa..No jatkamme harjoituksia edelleen.


Äiti, poika ja tytär. Iskä viiletti pitkin puskia taustalla.:D

Ihana iloinen Mango!



Niin hieno Coopsteri.<3





Heinäkuukin tosiaan on jo puolessa välissä! Nopeasti on tämä pennun ensimmäinen kesä mennyt, ei voi muuta sanoa. Kyllä vaan on kesäpennun kanssa ollut helppoa ja mukavaa touhuta! Cooper on nyt 4kk ja uskaltaisin väittää että on myös täysin sisäsiisti.:) Koputan tässä välissä puuta kuitenkin, kokeillaan mattojen tuomista takaisin sisälle ja katsotaan sitten sen jälkeen uudestaan heh heh. Aivan ihana, rohkea ja reipas, innokas ja mamman oma kainalokaveri Cooperista on kyllä tullut.
Tällä viikolla tosiaan tuli jo 16 viikkoa täyteen ja käytiinkin alkuviikosta toisilla rokotuksilla sekä samaan syssyyn otettiin juniorille oma passi ihan siltä varalta, jos sitä kehtaisi tulevaisuudessa ulkomaillekin näytille viedä.:) Painoa oli nyt tasan 11kg ja eläinlääkäriltä tuli erityismaininta superluonteesta sekä lihaskunnosta. Eläinlääkäri tunnusteli varsinkin Cooperin takareisiä ihaillen, ei kuulemma ole ihan jokaisella tuon ikäisellä pennulla tollasta lihasmassaa jo.:) No, on me tämä heinäkuu paljon ulkoiltu ja liikuttu milloin missäkin. Ennen kaikkea Cooper pääsee päivittäin, joskus jopa parikin kertaa päivässä koirapuistoon painimaan ja tuo irti juokseminen se sitä parasta liikuntaa pennulle onkin. Sen lisäksi ollaan alettu käymään läheisessä metsässä jo metsäretkillä ja siellä uskallan myös pentua pitää jonkin verran irti ja metsä on pennusta ihan paras paikka kyllä! Vaikka hyttysiä sitten onkin senkin edestä..
Luulenpa että vietetään loppukesä samalla tavalla, luonnosta ja kesästä nauttien ilman ressiä. Ihan vaan perusasioita opetellen eri tilanteissa ja pentu saa olla pentu, riekkua ja rellestää koirapuistossa, mökillä ja irtiollessa niin paljon kuin pieni sielu sietää. Mikään kiire meillä ei ole mihinkään, vaikka itse sanonkin että tuntuu olevan tosi lupaava pentu mulla nyt hyppysissä. Syksyä kun katselee niin näyttää siltä että Cooperin kalenteri alkaa näyttää aika täydeltä. On pentunäyttelyitä, pentukurssia sekä jo tokon alkeet kurssia.. Niiden aika on sitten silloin, yritetään sitä ennen tosiaan vaan olla ja nauttia ja laittaa perusasiat kuntoon tässä kaikessa rauhassa ennen niitä koitoksia.:) Toivottavasti saataisiin myös vielä kunnon kesäkelejä ennen sitä!

"Iskä älä viitti, hitto että oot nolo."




Cooperin (toiseksi) paras kaveri, Stella.




Rakas kaunis pieni.<3
Kovasti olen myös yrittänyt saada 4kk kehityskuvaa aikaiseksi mutta aika laihoin tuloksin. Ei se paikalla seisominen edelleenkään kovin hauskaa ole, joko tarjotaan istumista ja tassua koko ajan tai sitten pitäisi vaan jo päästä juoksemaan. No, josko se vielä joskus tästä.:D Tällä hetkellä pikku-ukko on pelkkää jalkaa, pää näyttää isolta ja karva pölisee ja vaihtuu niin kovaa vauhtia että ei tämä kehitysvaihe edes siitä edustavimmasta päästä muutenkaan ole! On nää pentujen mittasuhteet ja tuo piiskahäntä vaan niin huvittavia.:)


Pää oli muualla ja turkki kuolassa ja hiekassa koirapuiston jälkeen mutta on siinä kiva kroppa tulossa vaikka itse ehkä sanonkin.:)