perjantai 15. helmikuuta 2019

Lisää hienoja terveystuloksia tähän heti alkuvuoteen: Cooperin sisko Westy (Hedera's Forever With You) sekä Kodan ja Bonitan tytär Ella (Hedera's Gorgeous Ginger) kävivät myös luustokuvissa ja molemmilla tytöillä lonkat A/A ja kyynärät 0/0!
Nyt siis on jo 13/19 Kodan jälkeläisistä kuvattu ja vielä on ainakin Gorgeous-pentueesta Hilma menossa kuviin sekä Sipsik sitten puolestaan Viron puolella.
Hienoa jälkeä on Koda-herra tehnyt niin terveyden kuin luonteidenkin puolesta mitä jälkeläisiinsä tulee. Eikä taida ulkonäkökään hullumpi kakaroilla olla.;)
Kellään ei sitä kuuluisaa kristallipalloa vieläkään ole, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen että uskalsin näihin pentueprojekteihin lähteä aikanaan mukaan.

Sain meidän villivarsasta aiemmin tällä viikolla vähän päivitettyjä kuvia vihdoinkin. Cooper siskoineen täyttää ensi kuussa tosiaan jo kaksi vuotta, vaikka ei kyllä millään uskoisi! :O Coops ainakin jää ikuiseksi lapseksi, sen kyllä uskaltaa jo tässä vaiheessa luvata..

Cooper kuukauden vajaa 2v.


Ikuinen babyface.
Maailman rakkain ja viisain isäkoira ja mamman mussulussu.<3


maanantai 28. tammikuuta 2019

Loppuvuosi ja uusi vuosi

Ja huppista keikkaa; jälleen kerran on HIEMAN vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Edelleen tulee vaan päivitettyä kaikki kuulumiset, tulokset ja kuvat nopeammin ja helpommin omaan someen.

Edellisen päivityksen ja Hyvinkään ryhmiksen jälkeen Cooperin kanssa käväistiin vielä Hämeenlinnassa parissa ryhmiksessä lokakuun alussa. Juniori todettiin molemmilla kerroilla erinomaiseksi, siinäpä taas se. Sunnuntain ryhmis jäi kaivelemaan, sille päivälle kun oli tuomarinmuutoksen takia vaihtunut Maija Lehtonen, jolta Cooper oli saanut puoli vuotta aiemmin täysin ruipelona junnuna jo kuitenkin varasertin. No, saatiin lähes sanasta sanaan samanlainen arvostelu kuin silloinkin, mutta ei SA:ta, eikä mitään perusteluja miksei. Poju oli kuitenkin nyt jo hieman rotevampi ja hyvässä turkissa. Mutta ei. Näähän on näitä, eikö.:)))
Nähtiin kuitenkin samaisissa näyttelyissä uudestaan Mango-siskoa sekä ensimmäistä kertaa pääsin näkemään Kodan ja Bonitan tyttären, Helkan (Hedera's Hello Gorgeous). Nätti, jalkava ja tosi ihana luontoinen likka! <3 No, Helka vetäisi vielä joulukuussa hienosti isossa Tampereen ryhmiksessä varasertin ja Cooperin sisko Lotta Jyväskylässä varasertin sekä vara-cacibin! Onneksi siis siskolikat ainakin jyrää.:) 


Cooper ja Helka Hämeenlinnassa.
Meidän piti Cooperin kanssa käydä terveystarkissa marraskuussa, mutta "juuri sopivasti" joukkotarkkia edeltävänä yönä juniorilla alkoi kova ripuli, joten jouduttiin se sitten perumaan. Olipahan taas ajoitus kaiken A ja O. Joulukuussa käytiin kuitenkin silmät peilaamassa ja terveet kirkkaat silmät todettiin pojalla.<3
Muita mainittavia juttuja on toki myös Leon (Sancandy's Speed Demon, Kodan ja Hymyn poika) MH-luonnekuvaus, jonka poju suoritti hienosti syyskuussa! Tosi kiva kun Sinja Leon siellä käytti, oli paljon samoja kohtia kuin isällään! Nyt on kaksi Kodan jälkeläistä MH-luonnekuvattu, tarkoitus on myös Cooper kuvauttaa. En vain vielä tiedä uskaltaisiko käyttää jo tänä vuonna (toukokuussa olisi tolleriyhdistyksen järjestämä muistaakseni) vai kannattaisiko vielä odottaa vuosi. Cooper kun on ainakin vielä tässä vaiheessa melko epävarma pojankloppi. Rohkea ja hurjan utelias muuten, mutta epävarmuus silti joskus vielä laukeaa hieman turhana räkyttelynä ja piippailuna ym. Joten katsellaan, viimeistään ensi vuonna kuitenkin se on suunnitelmissa. 

Leon kuvaus.
Isä ja poika lokakuisella lenkillä.
Muuten loppusyksy kului rauhallisesti. Cooperin kanssa käytiin yhdellä riistaantutustumiskurssilla sekä toisella neljän tunnin mittaisessa taipparikoulutuksessa. Riistaantutustumiskerralla riista (varsinkaan varis) ei kelvannut niin hyvin kuin kotona. Niin vähän arvelinkin, kun huomio keskittyi niin paljon uuteen metsään ja muihin koiriin. Cooper kuitenkin käytti paljon vähemmän ääntä kuin oletin ja se koko ajan väheni mitä pidemmälle koulutus eteni. Piippailua on edelleen, varsinkin kun omaa vuoroa ym joutuu odottelemaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen sen seuraamiseen, paikallaoloon sekä luoksetuloon. Tärkeitä perusasioita kuitenkin nekin.:) 
Vaakku kelpasi vasta sukan avulla riistaantutumiskerralla, mutta "kyllä se kotona osaa" piti taas paikkansa, kun sitten reenailtiin uusia oppeja ominpäin. Samoja tehtäviä on tehty Kodan kanssa vuorostaan dameilla, isäkoiran omaksi iloksi ja höntsäksi.:)





Kodan ja Hymyn kakarat pääsivät syksyllä metsälle mukavasti muutenkin, kuten seuraavasta kuvasta näkyy:


Nyt pakkasten paukkuessa ja lumikinosten vallatessa pellot ja metsät ei olla päästy reenailemaan, mutta olen ottanut meidän uudeksi tavaksi tehdä joka viikko yksi lenkki vaakun kanssa, jolloin Cooper saa vain kantaa vaakkua mukana. Se rakastaa kantaa leluja, keppejä, käpyjä, omaa remmiä, lähes mitä vaan sekä sisällä että ulkona. Tällä hetkellä tämä kikka toimii, että vaakun haju ja maku pysyy muistissa. Ja hirmu innolla ja intensiteetillä se vaakkua nostaa ja kantaa sekä korjailee hyvin otetta jos on tarvetta, hieno kakara.:)


Uusi vuosi aloitettiinkin sitten heti jännittävillä terveystarkastuksilla! Mentiin nyt sitten omin päin luustokuviin tällä kertaa, ties kuinka kauan olisi pitänyt joukkotarkkipaikkaa uudelleen odotella. Kyllä muuten jännitti. En Kodan luustokuvia osannut edes jännittää, kun en mistään oikein rehellisesti sanoen tiennyt silloin. Mutta nyt oli kyllä ihan eri tilanne! Jännitti ensinnäkin koska A) totta kai halusi Cooperin olevan mahd terve B) se on kuitenkin Kodan jälkeläinen joten se toi extrajännitystä ja C) olin varma että Cooper olisi kerinnyt lonkkansa tai kyynäränsä jo jonnekin teloa ja sieltä löytyisi kaikenmaailman vanhoja murtumia.:D Kun tuo ei ollenkaan katso tai mieti minne se juoksee tai hyppää, kaikkea päin täysillä vain eteenpäin! 



No, hyviltähän nuo kuvat onneksi kaikki näytti. Eikä tarvinnut kuin muutama päivä tuloksia odotella ja kyllä olikin hieno rivi: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! <3 Harmillisesti vain tajusin liian myöhään, että tolleriyhdistys sittenkin tukee myös vielä tämän vuoden selkälausuntoja, joten selkäkuvia ei tällä kertaa otettu. Saattaa siis olla että kuvataan se vielä sitten myöhemmin joskus loppuvuodesta.:) 
Kodan jälkeläisistä 11/19 on nyt kuvattu ja kaikilla on olleet A tai B lonkat sekä 0 kyynärät! Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemaan näköjään, mahtavaa! :) 

Tästä vuodesta en nyt sitten osaakaan sanoa mitään. Näyttelyistä en ota nyt paineita, niihin on tavotteita pyöreä nolla. Cooper on niiiin hitaasti kehittyvä että antaa sen nyt kasvaa ja olla vain. Kehiin kerkeää kyllä myöhemminkin. Sitä paitsi, musta on kivaa että koira osaisi (ainakin toivottavasti) muutakin kuin juosta ja pönöttää kehässä. Kovasti olisi VEPE sekä MEJÄ sen kanssa toiveissa. Vepeä käytiinkin kokeilemassa sisäaltaassa jo kerran ja tosta noin vaan Cooper jo heti lähti vetämään sekä pelastusrengasta että "hukkuvaa" ihmistä perässään.:) Pikkaisen vain vilkaisi olkansa yli tätä "hukkuvaa" tyyliin että "mitäs sinä roikut siinä" mutta veti "rantaan" helposti kolme kertaa. Huippu jätkä! <3 Helpottaa tietty kun on tota mittaa 53cm ja painoa lähes 25kg niin ei näyttänyt edes kovin rankalta. Toivottavasti päästään ja keretään tätä jatkamaan! Cooper rakastaa uimista yli kaiken (tosin veden äärellä olisi tehtävä myös HIEMAN malttiharjoituksia...) ja tää olis itelleenkin uusi kiva laji! Myös se MH-luonnekuvaus on edelleen harkinnassa, katsotaan mitä sen kanssa tehdään. Kodahan kuvattiin vajaa 2-vuotiaana, mutta Cooper on niiin eri luontoinen isänsä kanssa. Paljon herkempi ja kuumempi joten...katsotaan. Olisi melkein kuin lottovoitto jos päästäisiin edes yhteen MEJÄ-kokeeseen tänä vuonna täällä Etelä-Suomessa, mutta toivossa on hyvä elää eikös se niin mene?



Lumihullut hurtat, kirjaimellisesti.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Viroa ristiin rastiin ja unohtumaton Hyvinkää RN

Johan on aika taas vierähtänyt. Kuiva ja kuuma kesäkin on kääntynyt viileään ja sateiseen syksyyn. Tapahtumiakin on ollut, mutta jotenkin ne tulee nykyään laitettua enemmänkin somen puolelle kuin tänne, muuta kuin vasta kaaauan jälkikäteen. Hups.:D

Elokuussa kierrettiin kehiä juniorin kanssa. Laihalla menestyksellä, ei sileitä erinomaisia kummempia vaikka luokkavoittojakin kuitenkin tuli. Milloin oli mitäkin; yhtäkkiä löytyi luisua lantiota, edelleen oli kovin keskeneräinen (joo kumma juttu kun on junnu) ja Vesilahdelta ei saatukaan mitään perusteluja miksei saatu SA:ta vaikka arvostelu oli hieno. Ai että kun lämmittää mieltä.:)))
Käväistiin myös Viron puolella noutajien erkkarissa sekä Baltian Voittajassa kokeilemassa sitä puuttuvaa Viron junnusertiä. Erkkarissa karvaton ja luikku, täysin kulmaukseton ja ei juuri minkään näköinen virolaisjunnu vei voiton ja tittelinäyttelyssä kolmesta junnusta oltiin kakkosia erinomaisella ja kivalla arvostelulla. Kuten arvelin, olisi kannattanut jäädä kotiin ja käydä esim Kouvolan ja Heinolan näyttelyissä mutta nää on näitä...
Matkaseura meillä kuitenkin oli huippua; oltiin kunnon tolleriporukalla liikkeellä! Pakattiin autoon peräti neljä tolloa, Coops, Nuppu-mummo, Luca-pentu sekä isänsä Caro. Hyvin sujui nelikolla yhdessä kunhan Coops ja Caro ei liian lähelle toisiaan joutuneet.:D Kiitos vielä tätäkin kautta muuten huipusta reissusta ja seurasta Heidille ja Jonnalle!

Caro, Luca, Nuppu ja Cooper.
Baltian voittajan kehänlaidalla törmättiin myös sukulaisiin, kun Cooperin puolisisko, Viroon muuttanut Sipsik (Hedera's She's Gorgeous, Kodan ja Bonitan tytär) osallistui myös näyttelyyn ainoana junnunarttuna. Harmillisesti tulos oli "vain" ERI1 kun neitokainen oli täysin bikinit päällä.:D Mutta oli muuten mahtava nähdä tätäkin likkaa ja omistajaansa livenä, kovasti pisti leikiksi ja painiksi veikan kanssa kuten kuuluukin.:) Sipsik on Viron ja Latvian junnuvalio vaikkei tittelit täällä meidän koiranetissä näykään.

Cooper ja Sipsik.
No, kun tuolta reissulta jäi se junnuserti saamatta ja Cooperilla kovaa vauhtia alkoi nuorten luokan ikä lähestyä, niin pitikin sitten pikavauhtia järkätä seuraavaa reissua. Olisihan se ollut typerää jättää Viron serti hakematta, kun se lähin ja "helpoin" noista Baltian maista kuitenkin on.
Joten heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin riiviön kanssa ihan vain kaksistaan Haapsaluun näyttelyihin, onneksi olin laittanut sinne ilmot menemään juuri siltä varalta jos ei onnista tuolla ekalla reissulla. Pessimisti kun ei tunnetusti pety niin kuin taas kerran nähtiin..
Tuo reissu meinasinkin päättyä jo heti alkuunsa, kun meni sukset täysin ristiin vuokraamani auton kanssa, kävi jo mielessä että pitääkö saman tien lähteä paluulaivalla takaisin Suomeen, mutta luojan kiitos löytyi ihana ja ERITTÄIN koiraystävällinen vuokra-auto firma, jonka toimistoonkin sain Cooperin kanssa mennä ja jonka pomo kävi ihan onnessaan Cooperille lässyttämässä ja rapsuttamassa pojua.
Auto siis onneksi tosiaan järjestyi ja selvittiin Tallinasta hengissä meidän ihanaan ja hiljaiseen maalaishotelliin.:) Haapsalustahan oli kaikki hotellit loppuunmyytyjä, joten otin hotellin kauempaa mutta valinta osui ihan nappiin ruuan, huoneen ja lenkkimaastojen suhteen eikä ajomatkaa näyttelypaikalle kertynyt kuitenkaan kuin tunti suuntaansa. Vaikka mammalta meinasi monta kertaa hermot ja usko loppua reissun aikana, niin onneksi Cooper oli itse rentous ja rauhallisuus, todella helppo, mutkaton ja reipas reissulainen. Sai taas positiivisesti yllättyä kakarasta, varsinkin kun on kuitenkin välillä melkoinen hormonihörhö tällä hetkellä, mutta matkalla se ei näkynyt yhtään. Ihana pieni! :)
Laiskottelua ja lenkkeilyä hotellilla.


Sitten ei tarvinnutkaan ressata enää kuin itse näyttelyitä. Tollereita oli ilmoitettu kaksi kappaletta ja kappas vaan; Cooper ja edellisen viikonlopun virolainen junnu-uros! Kyllä siinä kohtaa oli taas sellainen fiilis että "Tää on niiiiin meidän tuuria!" No, eihän sitä auttanut kuin kehään mennä ja toivoa parasta ja pelätä pahinta...
Tuomarina oli ukrainalainen, oikein hymyilevä ja hyväntuulisen oloinen mutta tiukka täti Olena Goyenko. Tuomari ei puhunut sanaakaan kehässä englantia, täytyi sitten siihen nyökytellä joka kohtaan ja hymyillä vain. (Arvostelukin on venäjäksi joten ei mitään hajua siitä.)
Coops sai erinomaisen ja niin sai myös virolaisjunnu, johan alkoi siinä kohtaa jo kuumottamaan. Mutta ei tuomari siinä kauaa miettinyt ennen kuin osoitti Cooperin ensimmäiseksi jääden selittämään virolaisille venäjäksi jotain, ilmeisesti olisi halunnut enemmän massaa ja rintakehää. Meille nyökkäsi että saadaan SA ja siinä kohtaa tuli ilon kiljaisu ja tuuletukset päälle! Saatiin kuin saatiinkin se paljon toivottu Viron junnuserti, joka tiesi kakaralle sekä Viron että Baltian junnuvalio titteleitä! :) Ja minäkun niin aikoineen vannoin että en minä tuollaisia turhakkeita hae, vain niitä aikuistitteleitä. Noooh.:D Coops oli tosiaan samalla siis myös ROP-juniori että ROP.

JUN ERI1 SA PU1 J-SERT ROP-JUN & ROP.

Tuore EE & BALT JMVA.:)
Meillä olisi tosiaan myös sunnuntaina ollut toinen näyttely, mutta olen vissiin hieman omituinen näyttelyissä kävijä, kun mulle riittää tasan se mitä me tarvitaan. Oltaisiin oltu lauantain tapaan heti aamusta kehässä, joten päätin että nukutaan mieluummin pitkään, tehdään pitkä aamulenkki ja pääsisin ite nauttimaan hotellin aamupalasta, kun lauantaina piti lähteä niin aikaisin etten kerennyt. Näin siis tehtiinkin, ajeltiin sen jälkeen Tallinaan palauttamaan auto ja vietettiin sen jälkeen vielä pari tuntia keskustassa lenkkeillen ennen laivamatkaa kotiin.



Koirapuisto keskellä Tallinnaa, maisemat kohdillaan.
Eipä jäänytkään kuin vajaa kuukausi aikaa ennen kuin junnuikä olisi mennyt umpeen joten melko hilkulle meni mutta kerittiin! :D Tittelit vahvistettiin nyt syyskuussa ja eilen Coops saikin Virosta postia.


1,5-vuotis posetus. 
Viime sunnuntaina suunnattiinkin sitten Hyvinkäälle ryhmikseen kera molempien poikien! Nyt pääsi tosiaan isäkoirakin mukaan, Koda kun on ollut kehässä viimeksi vuosi sitten. Voi sitä sen iloa ja riemua kun se tajusi että VIHDOINKIN myös hänet otetaan mukaan! On raukka niin monesti jäänyt katsomaan kun suuntaan vain juniorin kanssa jonnekin, vaikka on herra varmasti myös ainakin välillä nauttinut siitä että on saanut olla ainoa koira kotona ja olla lellittävänä sen aikaa.
Tuomarina Hyvinkäällä oli yksi lempituomareistani, Helin Tenson, jolla Koda on pärjännyt aina kun hänen kehässään ollaan oltu. Olinkin bongannut kyseisen näyttelyn jo aikoja sitten juuri sillä silmällä, että se on sellainen johon Kodankin pitkästä aikaa vien. Piti vain saada isäkoira hieman laihdutettua kesän jäljiltä kehäkuntoon mutta onnistui se onneksi.:D
Olikin sellainen "pikkuryhmis" johon oli ilmoitettu peräti 27 tolleria. Yksi niistä oli myös Cooperin täyssisko Mango (Hedera's Forever Yours) jota päästiin siis piiiiitkästä aikaa näkemään livenä ja näyttely olikin Mangon ensimmäinen. Mangohan on Cooperin siskoista se, joka jäi kotiin kasvattajansa Minnan luokse. Ja on kyllä aivan isänsä tyttö; roteva ja matalampi mallinen, vahva mutta silti selvän feminiinen neiti ihanan tummalla turkilla.:) Juuri siis se malli, josta tämä tuomari pitää.
Olinkin etukäteen kaavaillut että Cooper tuskin tälle tuomarille kovin kummoisesti uppoaa kun on niin paljon jalkavampi ja sporttisempi.

Sisko ei kyllä lämmennyt veikalleen niin yhtään.:D
Ja oikeassa sitten olinkin; Coops vetäisi kehästä EH:n (harmillisesti jo toisen putkeen, pari viikkoa aiemmin Porvoossa oli mukamas liian tuhdissa kunnossa.:DDD), kivalla arvostelulla tosin, mutta kuten arvelin liian korkeraajainen oli tuomarin makuun ja takaliikkeet edelleen liian voimattomat. (Olihan se tosin hyvä siinä mielessä että kehän skaala oli peräti T-ERI SA).


Välissä oli vielä neljä avoimen luokan urosta ennen Kodaa, joka olikin ainoa valio. Koda oli niiin intoa ja virtaa täynnä! Se ei ole koskaan mitenkään nauttinut kehähommista, aina olisi saanut minun mielestäni olla hieman energisempi ja iloisempi mutta sitä se todellakin nyt oli! Oli tosiaan varmaan niin innoissaan että pääsi mukaan ja tekemään jotain taas pitkästä aikaa mamman kanssa.:)
Heti ensimmäinen asia mitä tuomari minulle totesi kun kehään saavuimme olikin hauskasti että "No mutta nyt tuli oikein kunnon äijä kehään!" Tälle tuomarille kun selvät sukupuolileimat ovat tärkeä asia ja Kodasta nyt ei todellakaan voi erehtyä kumpaa sukupuolta siinä edustetaan.:D Herralla oli niin kauhea vauhti päällä, että jouduin varmaan ensimmäistä kertaa ihan rauhoittelemaan sitä juostessa että hei RAVIA ei laukkaa, en ole silti varmaan koskaan juossut noin kovaa sen kanssa kehässä mutta herralla oli ykkönen silmässä ja vaan niin kivaa.:) ERI SA sieltä saatiinkin ja pian sen jälkeen käytiinkin PU-kehä jossa oli kolme urosta. Juostiin kerran ympäri jonka jälkeen tuomari osoitti meidät ykkösiksi ohi AVO-uroksen ja sitten saatiinkin tuulettaa! Tuuletin varmaan kuin joku Maailmanvoittaja konsanaan, mutta on tuo silti meille niin harvinaista herkkua että pakkohan se oli ja se fiilis kun Koda tekee vuoden hiljaiselon jälkeen tuollaisen comebackin, wau!! :) Kiva oli saada onnitteluja myös kilpakumppaneilta ja onnitella itse sertin saanutta, sekin on hieno fiilis se!

Se (meille harvinainen) fiilis, kun tullaan PU-kehästä ykkösinä ulos! <3
Jäätiin siis odottelemaan roppikehää mutta eihän tämä suinkaan tähän vielä päättynyt! ;) Mango-neiti tosiaan oli vasta ensimmäisessä näyttelyssään ja vetäisi nuortenluokasta heti ERI SA:n. Ja mitäs sitten!! PN-kehässä oli lopulta paljonkin tungosta ja niin sieltä alettiin kilpailijoita kätellä pois. Jäljelle jäi Mango ja valionarttuja joten serti oli jo varmaa ja sitä me Minnan kanssa hihkuttiin kovaan ääneen jo kehänlaidalla. JA VIELÄ MITÄ. Mango osoitettiin parhaaksi nartuksi!!! Taakse jäi monta upeasti pärjännyttä valionarttua mutta niin vain pikku-Mango tuli ja pesi kaikki! Siinä vaiheessa minun ja Minnan ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset ja ne kiljumiset mitä päästettiin kuului varmasti kauas.:D Taidattiin halatakin monta kertaa kun eihän sitä meinannut uskoa!
Sehän nimittäin myös tiesi sitä, että isä ja tytär pääsisivät yhdessä roppikehään!! Ei ihan sellainen juttu, mitä oletin koskaan itse kokevani vaikka ainahan tuollaisesta toki haaveilee. Mikä fiilis, kun sai olla onnellinen ja ylpeä omasta koirastaan, mutta myös koiransa jälkikasvusta. WAU! <3
Eipä siinä ilolla ja hymyllä ollut rajaa kun Amandan kanssa roppikehään asteltiin, eipä ollut mitään väliä kummin päin sijoitukset enää meni. Juostiin muistaakseni kerran ympäri jonka jälkeen Mangolle osoitettiin Roppi-ruusuke ja tuomari totesi että "tämä menee tällä kertaa näin" mutta meillähän bileet vasta alkoivat, tai ehkä oikeastaan jatkuivat.:D Eihän meidän hymyistä meinannut loppua tulla ja sanoinkin siinä sitten tuomarille, että nämä muuten ovat isä ja tytär joten linja piti upeasti siinä mielessä! Tuomarin ilme oli mahtava; hän meni hetkeksi ihan mykäksi ja oli että "Oikeasti?" Siihen sitten todettiin että joojoo jonka jälkeen tuomari katsoi Kodaa ja Mangoa vielä uudestaan ja totesi että kyllä sen nyt huomaakin kun tietää. Sanoikin siihen sitten vielä että on aivan upeita koiria molemmat, näkee selvästi että tässä on uros ja narttu ja siitä hän juuri pitää ja molemmat liikkuvat aivan upeasti. Totesi vielä loppuun, että sittenhän tämä sijoitus menikin aivan oikein, kun onhan seuraavan sukupolven oltava aina edellistä parempi että jalostuksellisesti asiat menevät oikein. Ja tottahan se on! Ylpeä isäkoira luovuttaa valtikkansa mielellään eteenpäin.:)<3

Isäkoira on kovin ylpeä mutta syystäkin! :) 
Isä ja tytär; ROP & VSP.<3




Se fiilis, kun isä ja tytär putsaavat yhdessä koko palkintopöydän! <3
Oli kyllä sellainen hyvänmielen näyttelypäivä että muistelee vielä piiiitkään! Ei todellakaan joka kertaista herkkua, ajatella.<3 Ehkä pitäisi muutenkin sittenkin vielä joskus myös Kodaa jonnekin ilmoilla, edes silloin tällöin. Eihän se Cooperilta mitenkään pois ole kun eihän Koda enää sertejä voi ottaa vastaan. Olin vaan jotenkin aatellut että aktivoidutaan sitten vetskukehiin mutta...saas nähdä. Sen verran upeassa kunnossa herra kuitenkin edelleen on.:) Ja huomenna hän täyttääkin jo 6 vuotta, voi maailman rakkainta ukkokultaa! <3


Hyvinkää RN 23.9.2018
"Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Oikeanmallinen pää, hieman liikaa korostunut otsapenger. Kauniit korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Tiiviit käpälät ja hyvä turkki. Upeat liikkeet."
VAL ERI1 SA PU1 VSP.

Hedera's Forever Yours "Mango" NUO ERI1 SA PN1 SERT ROP
Mangon arvostelu: "Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Kaunis pää, ilme ja korvat. Aavistuksen epävakaa selkälinja. Erinomainen eturinta ja rintakehä, etu- ja takakulmaukset, häntä ja liikkeet."



Yritettiin ottaa myös perhepotretti. Huom yritettiin, tässä paras otos joten kertoo aika paljon.:D
Hyvinkään kuvat (c) Reijo Hyvönen & Jarno Niemi, iso kiitos!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kesäkuvia- ja kavereita

Huhheijaa, johan on taas aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä! En edes tiedä miksi, kyllä meillä keväällä joitakin näyttelyitä ym oli, mutta jotenkin ne jäi rustaamatta ylös. Kyllähän sitä kahden koiran kanssa sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan mistä voisi tarinoida, mutta silti ne jotenkin tuppaa jäämään..
Coopsin saaman varasertin jälkeen käväistiin tosiaan toukokuussa kehässä muutaman kerran, mutta laihalla menestyksellä. Tuloksina yksi EH ja kaksi sileää ERIä. Lupaavat, hyvät arvostelut joka kerralla saatiin ja kehäkäytös oli junnulle oikein mallikasta vaikka kuumat kelit olivat (jo silloin) joka kerta. Sama asia toistui joka kerta, ne ahtaat takaliikkeet juujuu..

Coops Tuusulan ryhmiksessä. (c) Katri Linna
Onneksi sentään siskolikat ovat pärjänneet! Cooperin sisko Lotta (Hedera's Forever in Love) sai upeasti ensimmäisen sertinsä kesäkuun alussa ja lähes heti perään Kodan ja Bonitan tytär Helka (Hedera's Hello Gorgeous) niin ikään korkkasi serti-tilinsä. Siskoilla on ollut myös upeita terveystuloksia kesän aikana; 3x B/B ja yhdet A/A lonkat ja kaikilla 0/0 kyynärät! Sen lisäksi Lotan selkä kuvattiin täysin terveeksi. Olen niin iloinen ja tyytyväinen Kodan jälkikasvun tuloksiin! :) Cooper menee omiin luustokuviinsa luultavasti nyt loppuvuodesta, hui!

Helka ja SERT.


Jämsän neiti Lotta ja SERT.
Muuten kulunut kesä on kulunut rauhallisesti ja tuskaisen kuumasti! Kyllähän sitä oli suunnitelmia ja toiveita eri reeneistä ja varsinkin mejä-kokeista mutta... eihän noilla tappohelteillä voinut yksinkertaisesti mitään tehdä! Ei käynyt edes mielessäkään lähteä tulikuumaan metsään leikkimään omalla ja varsinkaan koiran hengellä. Joten, varmasti monen muunkin tapaan, tyydyttiin lyhyisiin lenkkeihin ja pidemmät vasta myöhään illalla kun joten kuten tarkeni ulkona olla. En todellakaan ole mikään helleihminen ja koirienkin takia oli kyllä niin turhauttava, kurja ja TYLSÄ kesä että hohhoijaa...

Kesäkuu oli omalta osaltani todella kiireinen, kun joka viikonloppu oli täyteen buukattu juhlia ja kun yhdet loppuivat alkoi heti seuraavien järjestelyt. Pojat olivatkin tuon alkukesän paljon muualla hoidossa ja sen takia jäi kokonaan ilmoittamatta moneen hyvään näyttelyyn heinäkuulle, juuri kun Cooper oli totta kai vielä upeassa turkissa huoh...:D No, mökkeiltyä tuli kuitenkin ja pojat asuivat järvessä levien tuloon asti.




Juniorikin oppi kertaheitosta hyppäämään laiturilta.:D






Kodan tyylinäyte.


Isä ja poika.<3 Pojasta kasvoi päätä pidempi ja sekös vetää isäkoiran ilmeen vakavaksi.:D


Kun harrastusrintama jäi hiljaiseksi, niin sen sijaan tehtiin uusia koirakavereita ja reffattiin myös paljon vanhoja tuttuja. Naapuriimme muutti keväällä aivan ihana Kaapo-poika (musta labbis) jonka Koda ja Cooper ottivat heti kaverikseen ja Kaapon kanssa ollaankin paljon puuhailtu ja lenkkeilty ja päästiinpä myös ihanan omistajansa Annetten perheen rannalle uimaan kesken pahimpien helteiden!









Viime tiistaina oli TAAAAAS kerran mahdoton hellepäivä, mutta päästiin nauttimaan ja viilentymään ystävämme Leenan mökille Lopelle. Koda oli itse nauttimassa porukoideni kanssa mökillä, joten reissuun lähdettiin Cooperin kanssa. Yksin ei tarvinnut juniorin kuitenkaan olla, kun seurana olivat tolleritytöt Martta ja Hilde sekä kultsupentu Valma 3kk.<3 Että olikin aivan ihana päivä, saatiin tarvittavaa taukoa kaupungin helteestä ja koirat saivat baanattaa vapaana ja pääsivät kahdesti uimaan aivan ihanalle metsälammelle sekä isolle matalalle rannalle. Vesi oli kyllä niin lämmintä, että ei se varmaan paljoa edes virkistänyt mutta oli silti niin mahdottoman ihana kesäpäivä, että edes hetken tuntui hellekin siedettävältä.:) Kiitos vielä kerran tätäkin kautta Leena ja tytöt! Tuli kyllä niin tarpeeseen noinkin pieni irtiotto. Ja voi miten koiratkin nauttivat.:)


Niin komea pieni.<3


Tämä turkki katosi lähes viikossa.:D








Oikea Tollofest! <3



Helteet toivat tukalan olon lisäksi tullessaan myös syömähaluttomuuden. Pojat olivat varsinkin heinäkuun pari viimeistä viikkoa _todella_ huonosyömäisiä. Huomasi sen kyllä itsekin, että ei tehnyt helteillä mieli syödä kuin vasta illemmalla. Mutta jopa suursyömäinen Cooper kun jätti monen päivän ruuat kuppiin, niin kyllähän se vähän pisti huolestuttamaan. Normaalisti kun syövät kahdesti päivässä, mutta suosiolla jätettiin pian aamuruoka kokonaan pois. Pahimmillaan ei edes normaalisti suuret herkut jauheliha ja maksalaatikko edes uponneet enää.. No, joivat kuitenkin koko ajan hyvin ja pidin sitten kanafileillä ja siankorvilla varsinkin Cooperia "hengissä" että sai edes vähän suolaa ja rasvaa. Koda yleensä lopulta suostui syömään iltaisin tosi hyvin.
Tällä viikolla ollaan sitten syöty vain ja ainoastaan raakaruokaa, lähinnä kanankauloja, kivipiiroja ja rustoja ja lähes jäisinä. Ja nyt uppoaa sama satsi aamulla ja illalla. Toivottavasti nää helteet vaan jo tosiaan helpottaisi kuten on luvattu, mutta... meille ainakin jo riittää!!

Mahdutetaan tähän kuvapläjäyksen loppuun vielä eilinen reissu. Suunnattiin tosiaan helteiseen Mikkeliin ja ryhmänäyttelyyn. Seuraksi meille lähtivät Maija ja Kodan ja Hymyn tytär Siru. Cooper ja Siru olivat nähneet viimeksi viime syksynä ja siitä niin vain tungettiin sisko ja veli kylmiltään takakonttii. Pari kertaa Siru murahti, mutta siinä se oli. Sen jälkeen isosisko ja pikkuveli olivat kuin samaa laumaa ja olivat kyllä niin hauskan ja liikuttavan näköisiä yhdessä.:)
Päivä oli taaas turkasen kuuma ja alkoi ukkonenkin jyristä "sopivasti" taustalla juuri ennen tollerien vuoroa. Coops ei onneksi moisesta välitä, nukkui vain häkissään.:) Vika rotu oltiin kehässä taas ja kehä myöhässä lähes pari tuntia. Tuomarina tollereilla oli Paula Rekiranta, joka oli pitkästä ja kuumasta päivästä huolimatta todella hyvällä tuulella ja Cooperiakin morjensti heti kehään tultuamme sanoen "Mitäs kuuluu, nuori mies?"
Pitkästä ja kuumasta ajomatkasta sekä odottelusta huolimatta Coops malttoi seistä ja esiintyä ihan kivasti. Vähän haisteli maata kun kultsujen jälkeen oli vissiin jäänyt aika hyviä hajuja ja herkkuja kehään.. Seistiin niin lähellä tuomarinpöytää että kuulin koko arvostelun ja hyvältä se kuulostikin. Tiesin että eri tulee, MUTTA. Ne liikkeet.. ne pahuksen takaliikkeet taas. Hohhoijaa. Tuomari totesikin että erinomainen, mutta takaliikkeessä olisi pitänyt olla enemmän draivia. Sen pitäisi korjaantua kunhan takapäähän tulee lihasta mutta silti. Laiha lohtu. SA:lla olisi ollut satavarma serti Caron takaa, joten kyllä se jäi ketuttamaan. Taas kerran niin lähellä, mutta niin auttamattoman kaukana. Hohhoijaa.

"16kk. Tasapainoisesti kehittynyt, mittasuhteiltaan oikea nuori uros. Hieman syvä kallo ja turhan voimakas otsapenger. Vahva kuono-osa. Hyvä kaula, eturinta ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite. Kevyt liikunta, mutta takaliike tarvitsee lisää draivia."
JUN ERI1
Ei muuta kuin pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä! :D Olen Cooperin suhteen todella kriittinen, tiedän, enkä vaan malttaisi kun sen pitäisi olla valmis hetinyt! Se on vaan musta jotenkin vielä kauniimpi kuin Koda ja sen takia odotukset ovat suuret.. No, toivottavasti hyvää kannattaa odottaa koska siltä se nyt vaan näyttää...

Isosisko ja sen pikkuveli.<3 Siru sai Mikkelistä EH:n.