torstai 16. toukokuuta 2019

Jämsä RN

Huhheijaa!
Hurjaa vauhtia ollaan jo kesää kohti menossa ja onhan tässä aurinkoa ja lämpöä riittänyt jo nyt keväällä ja hyvä niin.:) Kulissien takana on taas jonkin verran tapahtunut; Kodan kanssa on ollut hieman terveyshuolia tyrän merkeissä (teen tästä erikseen postauksen myöhemmin) ja se on kieltämättä tehnyt keväästä melko rankan. Moni asia ja suunnitelma sekä omat pasmat menivät sen myötä kieltämättä melko sekaisin. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo reippaasti ja onneksi on ollut tuo Koda-juniori arkea piristämässä.:)
Kodan sairastellessa ja toipuessa ei tietenkään saanut unohtaa Cooperin kanssa tekemistä ja ollaankin Coopsin kanssa oltu ahkeria ja nollattu aivoja metsässä. Osallistuttiin Tmi Kemu:n mahtavalle taipparikurssille kevään aikana ja siellä edettiin suurin harppauksin eteenpäin ja koettiin ja opittiin niin paljon uutta! Teen tuosta kurssistakin erikseen yhteenvedon myöhemmin, kun vielä muistan asioita sieltä.:D Sen lisäksi myös mejäiltiin juniorin kanssa ensimmäistä kertaa, ihan kuitenkin vain reenien merkeissä kokeen sijaan.

Vesityötä taipparikurssilla.<3
Sen lisäksi korkattiin myös näyttelyt tältä vuodelta sekä ensimmäistä kertaa oltiin AVO-luokassa. Olin alun perin ajatellut malttaa mieleni, sillä juuri 2 vuotta täyttänyt on mielestäni vielä täysin vauva avoimessa luokassa. Pieni toive tälle vuodelle tosin oli jo vihdoin ja viimein saada se ensimmäinen serti joten aloin aiemmin keväällä selailla näyttelykalenteria kuitenkin sillä silmällä. Jostain syystä vaan ne tuomarit, jotka (mahdollisesti) Coopsille parhaiten sopisivat, tuntuvat karttavan meitä ja kiertävät vaan kaukana, toisella puolella Suomea.:D
Hartuksen Jaana oli yksi niistä tuomareista joille ehdottomasti halusin Cooperin viedä; poju kun sai tältä jo niin hyvän ja lupaavan arvostelun Messarin puppy showssa aikoinaan. Eipä vain meinannut tällekään tuomarille paljon Jämsää lähemmäksi päästä, itse kun kierrän mieluummin noita pikku ryhmiksiä ja KR:iä KV- näyttelyiden sijaan.. Ja en ole niiin näyttelyihminen kuitenkaan, että jaksaisin koko päivää viettää autossa ja näyttelypaikalla vaan tykkään, että aikaa jäisi johonkin muuhunkin.:D No, ei muuta kuin vähän järkkäilemään reissua Keski-Suomeen siis. Muistin että yksi hyvistä (työ)kavereistani, Leeni, oli Jämsästä kotoisin joten laitoin Leenille viestiä, että missähän päin Jämsää olisi hyvä olla yötä. Meni ehkä 10min kun tuli vastaus, että voisimme olla yötä hänen Jämsässä asuvan äitinsä luona. Kyllä kaverit ja kaverien äidit voikin olla parhaita!<3 Sitten ei muuta kuin näyttelyilmoa vaan menemään! :)

Viime perjantaina sitten pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Jämsää! 200km ja 2,5 tuntia matkaa, eli ei sinänsä niin paha kuin voisi olla, mutta siellä yöpyminen oli silti mahtava juttu, koska tollerit olivat lauantaina heti aamusta toisena rotuna vuorossa ja kehä alkoi kuitenkin jo heti yhdeksältä. Myös Leeni ajoi Turusta Jämsään, olihan äitienpäiväviikonloppu, joten meitä oli siis koolla minä ja Coops, Leeni, Leenin äiti Merja sekä Leenin siskonpoika Oliver, joka olikin Cooperin saapumista kovasti odotellut. Oliverilla kun on kova koirakuume ja tulihan noista pojista täysin erottomattomat heti alusta alkaen.:) Coops seurasi Oliveria joka paikkaan, nukkui tämän kanssa ja oli koko ajan kyljessä kiinni, onneksi tämä innokas "assari" jaksoi kyltymätöntä tolleripoikaa rapsuttaa ja hoitaa koko reissun ajan. Sai siis juniorin enkelimäiseen käytökseenkin olla tyytyväinen vierailun ajan, ehkä se siitä tosiaan on jo aikuistumassa! Saatiin mahtavaa ruokaa sekä viiniä ja katsottiin MM-lätkää koko ilta, kyllä kelpasi olla reissussa!
Miksikö kerron tämän niin yksityiskohtaisesti? No siksi, että ilman tätä mahtavaa yhteensattumaa ei meidän Jämsän reissusta olisi luultavasti tullut mitään ja sekös olisi jäänyt harmittamaan! Kiitos siis vielä tuhannesti tätäkin kautta Leeni ja Merja! :)



Sitten itse näyttelyyn! Kehä tosiaan alkoi jo klo 9 joten olipa mahtavaa kun näyttelypaikalle oli vain 8km matka.:D Ensiksi olivat vuorossa kultsut, joita olikin vain 12kpl! Sen jälkeen tollerit joita myös 12kpl, olin tosiaan itse ajatellut (ja toivonut) että määrä olisi jotain 6-7 luokkaa.. Kieltämättä hieman jännitti, että pitäisikö tuomarin linja ja maku edelleen kutinsa Cooperin suhteen, sekä pojun kehäkäytös muutenkin, kun oli kuitenkin kulunut yli puoli vuotta edellisestä näyttelystä.:D (Onneksi kerettiin hieman reenata kehässä ennen arvostelujen alkua) En oikeastaan jännitä Coopsin kanssa muuta kuin noita sen takaliikkeitä, muutenhan se on hieno paketti ja olen suhtkivasti saanut sen opetettua esiintymään vapaasti seisotettuna.



Uroksia oli kolme ja Coops ainoana avoluokassa. Tuomari oli mukavalla ja puheliaalla tuulella ja totesikin lähes heti Cooperiin koskiessaan että "Oi, onpa mahtavat lihakset täällä!" Kiitin kovasti kehuista, sillä kyllä kieltämättä on Coopsin lihasmassaa odotettu ja kova työ sen kanssa tehty.:) Ja kyllähän käyttökoiran kuuluu timmissä kunnossa myös omasta mielestäni olla. Sen lisäksi tuomari totesi myös nauraen, että myös pallit ovat paikoillaan kuten kuuluukin.:D Coops myös mitattiin, mikä ei yllättänyt, mutta tuomari totesi hyvin nopeasti että "hyvät sentit on."




Cooperin kanssa on juostava kovaa ja viileästä kelistä huolimatta kyllä siinä lämmin tuli kun kehää kierrettiin. Tuomari totesi juoksun jälkeen, että en saisi näyttää Cooperille juostessa namia, sillä se tuijottaa namikättäni niin uskollisesti (mikä kuvistakin hyvin näkyy!) ja saa sen takia yläpään nousemaan ja hieman kerimään liikaa liikkeessä. Kiitin kovasti myös tästä huomiosta, sillä eipä tuo ollut käynyt omassa mielessäni kertaakaan! C-mies sitten vetäisi erinomaisen ja SA:n perään, johan tuntui hyvältä! Sitten piti vielä jännittää käyttöluokan uroksen tulosta, mutta tämän saadessa sileän erin, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen sillä se tiesi kuin tiesikin Cooperille sitä ensimmäistä sertiä!! <3 Mentiin onnellisina ja vähän hämmentyneinä sertiä hakemaan ja Hartus siinä vielä erikseen kehui Cooperin lihaskuntoa, totesi myös että sillä on hänen makuunsa hieman liian vahva pää sekä kookkaat korvat, mutta siitä huolimatta todella kaunis ja tasapainoinen uros. Kiittelin siinä kaikkea maan ja taivaan välillä vuolaasti vaan takaisin.:D
Niiin monen sileän erin ja luokkavoiton jälkeen ehkä tuo serti tuntui entistäkin makeammalta!<3
Siitä jäätiin sitten odottelemaan roppikehää.:)

Se ensimmäisen sertin fiilis!
Onnellinen Coops ja reipas assarinsa Oliver.
"Mitäs erikoista tässä muka on? Eihän tätä voi edes syödä."
Eikä Hedera's-edustus suinkaan päättynyt tähän, sillä kehässä nähtiin myös Cooperin täyssisko Lotta (Hedera's Forever In Love) jota olikin aivan ihanaa päästä vihdoinkin liven näkemään! <3 Lottahan sai jo toukokuun alussa viimeisen sertinsä, niin hienosti on siskolikka näyttelyissä pärjännyt! Paineita ei siis Lotalla ollut ja hienosti silti sai tulokseksi ERI2 avoluokasta.:) Lottis on kyllä aivan isänsä tyttö niin rakenteeltaan kuin pään ja ilmeenkin suhteen, wau! <3

Lotan hienot liikkeet!

Ennen roppikehää sain vielä ilon ja kunnian pyörähtää PN-kehässä 10-vuotiaan Taika-rouvan kanssa, olen esittänyt Taikaa aiemminkin ja yhtä hauskaa oli edelleen.:D Pirtsakka mummeli liitelikin PN3-sijalle ollen myös ROP VET ja sormenikin säilyivät ehjänä vaikka mummolla oli kova halu herkut ja sormet syödä.:D
Roppikehässä saatiin vastaan Lumo ja neitokainen veikin punakeltaisen ruusukkeen, Cooperin siis ollessa VSP. Tämä kelpasi meille paremmin kuin hyvin, päästiin lähtemään hesen kautta 200km kotimatkalle ja niin onnellisina että.<3

Lumo ROP, Cooper VSP.<3


Tässä vielä Coopsin arvostelu, tuomarina siis Jaana Hartus
"Hyvässä lihaskunnossa esiintyvä. Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan + raajakorkeudeltaan oikea, keskivahva uros. Hyvä ylälinja. Varsin vahva pää. Hieman kookkaat korvat. Reilu stoppi. Tyypilliset kulmaukset. Liikkuu riittävällä joustolla."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP. <3

Kyllä tähän kevääseen kieltämättä juuri tämmöistä piristystä kaivattiin.<3 Kyllä minusta täysin rehellisesti sanottuna poju olisi sertinsä ansainnut jo aiemmin, mutta ilmeisesti hänen piti antaa kasvaa ja kehittyä rauhassa ensin. Onneksi myös tämä intuitio tästä tuomarista piti kutinsa ja iso riskinotto kannatti! :) Nyt se ensimmäinen sinivalkoinen on tilillä joten suurin ressi sen suhteen on poissa. Takaliikkeistä voi tulla edelleen osalta tuomareista sanomista, mutta toivottavasti löytyisi vielä pari joille ne olisi riittävät kuitenkin. Coops saattaa olla tosi magea tapaus 3-4-vuotiaana, mutta nautitaan nyt rauhassa tästä! <3 Nyt on jo neljällä Kodan lapsukaisella serti(t) takataskussa, ei huono ollenkaan!

Upea rakas.<3
Komea veli ja sen kaunis sisko.<3


Cooper ja Lotta.<3
Kiitos kuvista sekä seurasta vielä tätäkin kautta Leeni, Hanna ja Jarno!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti