sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Helsinki KR ja lisää pulikointia

Käväistiin tänään taas kehäkettuilemassa, paikkana tällä kertaa Helsinki ja tuomarina tolloilla Svein Helgesen Norjasta. Onneksi tollerit olivat heti aamun ensimmäinen rotu että päästiin samantien kehään, sillä jo klo 10 oli hellettä varmasti jo sen 30 astetta! Mutta jälleen kerran kiitos Hennan teltan, koirat saivat tarpeeksi varjoa ja selvittiin paahteesta hengissä taas kaikki.
Meidän tiimi (Koda,Niilo,Didi ja Jedi) oli tänään ERInomaista sakkia kaikinpuolin, jes! :) Tällä kertaa menin itse Kodan kanssa kehään ja onneksi meninkin, sillä kivaa ja rentoa oli meillä molemmilla. Tämä kyseinen tuomarisetä oli kyllä varsin vähäpuheinen- ja eleinen, eikä handlerille puhunut sanaakaan, ei edes koiran ikää kysynyt. Mutta muuten oli rauhallinen ja asiallinen, tutki koiran hännästä nenän päähän ja käytti jokaisen kohdalla sopivasti aikaa. Jos joskus sattuu sopivasti hollille tulevaisuudessa, niin varmasti voisi käydä toisenkin kerran hänellä.

(c) Henna Toivanen.
Arvostelu on ruotsiksi, eikä oma kielipääni ihan riittänyt kaiken sisäistämiseen, mutta kaiketi se ihan hyvä on? :D
"Utmärkt typ. Kunde ned fördel vara något mer uppe på benen. Maskulint välformat huvud med milt uttryck. Mycket god hals och överlinje. God bröstkorg. Mycket bra svansansättning och färing. Välvinklad, mycket god pälskvalitet. Markvinnande rörelser som präglas något av konditionen."
--> NUO ERI2.
Olin kyllä niin ilonen ja yllättynyt ERIstä että oli pakko ihan tuulettaa pienesti.:) Ei oo tuo ERI ollut meille itsestäänselvyys nuorten luokassa, ja ERIin oon aina tosi tyytyväinen, kaikki mitä siitä eteenpäin tulee on isoa plussaa joka otetaan ilolla vastaan vaan. Ei se SA kaukana ollut, mutta niitä herui tänään vaan luokkavoittajille. (Mutta mitäs sitä SA:lla ilman sertiä tekisi?) No, meidän elämä ei näistä riipu!
Mutta lyhyesti siis, ilmeisesti myös Helgesenin mielestä Kodalla olisi voinut olla enemmän raajakorkeutta, mutta tykkäsi muuten pojusta. Tulkkausapu tietoi kertoa että " Erinomainen tyyppi. Voisi olla enemmän jalkaa. Maskuliininen hieno pää, ilme lempeä. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvä runko, mutta olisi voinut olla paremmassa kunnossa. Erittäin hyvä hännän kiinnitys ja asento. Hyvin kulmautunut. Erittäin hyvä karvan laatu. Matkaavoittavat liikkeet." 
Minä en Kodalle voi mistään tuota raajakorkeutta lisää taikoa, mutta on hienoa, että on näitäkin tuomareita jotka ei rokota ja pudota arvosanaa yhden pienen kauneusvirheen takia vaan katsoo koiraa kokonaisuutena.:) 

Kun näytelmät oli näytelty, suunnattiin pikaisesti kotiin kamppeita vaihtamaan ja sieltä suoraan rannalle, oltiin kyllä ansaittu se kaiken tuon hikoilun jälkeen! Nyt polskittiin lähemmäs pari tuntia ja aina vaan parani, kun Didi ja Hennakin liittyivät seuraan myöhemmin. Eipä ollenkaan hullumpi tapa viettää sunnuntaita ja tätä on kesä parhaimmillaan! Varsinkin nyt, kun ei kohta enää meidänkään punaturkkia saa pois vedestä.:)


Iloinen rantaleijona!

Loppubonuksena vielä isä ja poika! Käytiin eilen treenailemassa Eevan ja Jedin kanssa juurikin näitä näyttelyhommia varten ja Jedillähän meni varsin mallikkaasti tänään kehässä muiden isojen miesten kanssa, jes!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Meillä uidaan!

Jiihaaa, nyt on meilläkin vesipento syntynyt! VIHDOIN JA VIIMEIN!!
Meidän blogia pidemmän aikaa seuranneet varmasti hyvin tietävät, että tällä meidän noutajalla on ollut aikamoisia vaikeuksia käynnistää tuota perämoottoria, mitä uimiseen siis tulee. Jos noutaminen, jäljestäminen ja riistainto on sieltä selkäytimestä tulleet, niin uiminen on ollut sitten ihan kaikkea muuta..
Kodaa on siis kyllä vesi sinänsä aina kiinnostanut; sade ei tunnu missään, lätäköt ja purot on ihania sekä matalat rannat on jees, mutta sitten tossa varsinaisessa uimisessa sillä on ollut jotain kammoja. Ei sille koskaan pienenä edes ole (ainakaan tietääkseni) mitään pelottavaa edes sattunut, mutta aina sitä on vaan toi uiminen jännittänyt. Aina on lähtenyt veteen ja kahlannut, mutta stoppi ja sen jälkeen pelko on hiipinyt puseroon kun olisi pitänyt uimaan lähteä. Juuri se hetki kun tassut ei enää yllä pohjaan on ollut aina se ratkaiseva juttu jolloin se paniikki siellä vedessä tulee.
Viime kesänä uimisesta ei ollut puhettakaan ja pitkin talvea käytiin Hyvinkään koirauimalassa hakemassa sitä uimaintoa ja varmuutta, mutta ei napannut.

Nyt sitten tällä viikolla on yhtäkkiä jotain tapahtunut! Ollaan nyt tosiaan vain pari kertaa käyty Hennan ja Didin kanssa uimassa ja vain tämän parin kerran jälkeen edistys on ollut hurjaa! Ei enää edes samaksi koiraksi tunnista.:)
Tiistaina käytiin kokeilemassa kyseistä uimapaikkaa ekan kerran, ja alku oli kaikkea muuta kuin helppo. Koda lähti taas aluksi iloisena veteen, ja sitten tuli paniikkinappula ja hirveä kiskominen pois. Yritin sen siinä matalassa rannassa pitää, ihan vain että se olisi vedessä tassut tukevasti vielä pohjalla. Mutta joku hätä sille taas tuli ja se pääsikin minulta karkuun ja lähti pinkomaan kohti autotietä minkä vaan kintuistaan pääsi. Kyllä oli iso hätä itsellään siinä, mutta kesken matkan oli poju ilmeisesti sen verran rauhoittunut ja tullut katumapäälle että jolkotteli luojankiitos takaisin! Kyllä meitä molempia hermostutti tämän tapahtuneen jälkeen, mutta päätin että ei me tätä kertaa voida näin ikävästi päättää, että kokeillaan vielä kerran. Ja kyllä kannatti! Jokin nimittäin sanoi KLIK punaturkin päässä. Se rauhoittui, rentoutui ja alkoi ihan leikkimään vedessä Didin kanssa. Ihan ensimmäistä kertaa se jopa nouti palloa vedestä! Se ei siis koskaan aiemmin ole pystynyt rentoutumaan vedessä edes sen vertaa että olisi halunnut palloa sieltä hakea. Ja pallo on sentään se maailman paras asia! Mutta nyt sitä haettiin ja kisattiin Didin kanssa ja ihan hurjana tungettiin päätä sukelluksiin veden alle pallon perään, kun se ei meinannut aluksi pintaan tulla. Koda edelleen pysytteli sen verran matalalla, että tassut ylsivät pohjaan, mutta en sitä lähtenyt enää syvemmälle pakottamaankaan, pääasia oli että sillä olisi vedessä kivaa. Muutaman kerran se silti humpsahti sen verran syvälle että joutui ottamaan muutaman uimapotkunkin, mutta ei näyttänyt olevan moksiskaan. Päätettiin siis jättää tämä uimakerta siihen, että sille jäisi mahdollisimman hyvä ja rento olo vedessä.

Aluksi meno oli tosiaan tätä että äkkiä pois täältä!
Sitten kävi KLIK ja alkoikin olla kivaa!
Siellä ollaan jo kunnolla pulikoimassa.
Eilen suunnattiin sitten samaan paikkaan uudestaan uimaan. Pieni alkujännitys Kodalle iski pintaan taas, mutta ei se ollut mitään verrattuna edelliseen kertaan. Tämä meni ohi jo viidessä minuutissa, ja sitten jätkä rauhoittui ja oli niin rento ja rauhallinen rannalla.:') Nyt mentiin kohtaan jossa tuli jo muutaman askeleen jälkeen syvää, eli koirien oli pakko ihan uida kahlailun sijaan.
Heitin pallon ja Koda lähti perään. Se pysähtyi juuri siihen kohtaan, missä oli tehtävä "hyppy tuntemattomaan". Poju katseli palloa ja mietti hetken. Ja PLUMPSIS. Sinne se meni!! Ja tämän ahaa-elämyksen jälkeen se meni uudestaan. Ja uudestaan. Ja aina vaan uudestaan! Toi palloa ja tahtoi vain lisää. Menin ihan sanattomaksi ja jopa liikutuin siinä kun en ollut uskoa silmiäni. Hennaltakin piti kysyä että onhan tuo varmasti meidän Koda!

Entinen vesipelkoinen, nykyinen vesipeto!
Uskalsin sen vihdoin ja viimein päästää tuosta pitkästä remmistäkin irti ja antaa mennä vaan, kun nyt ei ollut paniikkia että se sille tielle karkaisi uudestaan. Uitettiin lapsosia vajaa tunti ja päätettiin, että lopetetaan tähän kun Kodalla on noin kivaa, niin sille jää sitä intoa tulla taas uudestaan ja jos se siitä muistaisi kuinka kivaa tää homma olikaan, haluttiin välttää liikaa väsymistä myös.
Mutta siis, ihan mieletöntä! Voisi tässä melkein todeta, että pieni askel ihmiskunnalle, mutta ISO askel Kodalle! Ei meidän maailma nyt siihen olisi kaatunut jos poju ei olisi alkanut uida, mutta kyllä se silti olisi jäänyt harmittamaan. Kun kyllähän toi uiminen on niin iso osa noutajan elämää, olisi siinä ehkä vähän tuntunut kuin olisi ollut joku puuttuva palanen meillä. Kun ilman tuota uimaintoa ei ole edes voinut haaveilla esimerkiksi taippareista tai vesinouto treeneistä muutenkaan, mutta tätä menoa pikkuhiljaa ehkä sittenkin voi..! Ainakin vihdoinkin näyttää siltä että tuolle meidän lokille voi sittenkin löytyä vielä käyttöä.:D Mutta ei mennä asioiden edelle vielä, varmistetaan ja innostetaan tätä nyt entisestään! Tuo alkujännitys on kitkettävä kokonaan pois, että voidaan vaan samantien päästä hauskanpitoon tuolla vedessä. Kaikista asioista mitä ollaan tänä kesänä tehty ja saatu aikaan, niin kyllä juurikin tämä, niinkin arkinen asia kuin uiminen, on se meidän suurin saavutus! Muistan kyllä Eevan kertoneen, että Jedikin innostui uimisesta kunnolla vasta toisena kesänään, mutta silti! Näytti tää homma nimittäin välillä niin vaikeelta että huhhuh! Töitä on tehty mutta nyt alkais pikkuhiljaa näyttää siltä miltä pitääkin.:) Oikea työvoitto on nyt tämä ja nyt nautitaan, onhan tässä vielä kesää ja uimakelejä jäljellä.


Tänään ollaankin vietetty välipäivää uimisesta, kun pikkuisen on ukkonen paukannut, mutta varmasti hyvää tekee pieni tauko muutenkin, ei ole pojun lihakset tuohon liikuntaan vielä varmasti ihan kunnolla tottuneet. Mutta huomenna sään salliessa suunnataan veden äärelle taas!

Hennalle iso kiitos kuvista ja videosta!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Mäntsälä KR

HUH hellettä! Kyllä taas on niin kärtsännyt olo, kun käytiin ottamassa kehän laidalla aurinkoa tänään Mäntsälässä. Meillä oli tänään poikkeuksellisesti ja erittäin kivasti vähän tälläinen "isä ja pojat"- meininki, kun Koda,Niilo ja Jedi kävivät kaikki kehässä, Didi oli seurakoirana mukana ja rauhaa rakentamassa veljesten välillä.
Meidän tiimi telttailee. (Niilo, Didi, Koda)
Ollaan viime aikoina tosiaan Kodan kanssa niin kovasti pakerrettu tuota BH:ta ja perustottista, että se näyttelyremmissäkin otti taas ihan liikaa kontaktia minuun. Sen takia olinkin alustavasti Pepin (Hedera's Red Fire Brilliant) tiimiltä vähän kysellyt handlausapua ja kun Hannan tänään tapasin, niin kyselinkin siinä että haluaisiko hän kokeilla mennä Kodan kanssa. Ja kyllä jo pelkästään sen treenin kohdalla näki että hyvin kulkee! Hanna sai Kodan seisomaan ja juoksemaan ihan eri tavalla, joten kysäisin että veisitkö sen kehään asti myös. Ja niin myös sitten tapahtui.


Tollereilla piti alunperin olla tuomarina Pekka Teini, ja juuri hänen takiaan minä ja monet muut oltiin koiramme tuonne ilmoitettu, mutta tähän tuli kuitenkin tuomarinvaihdos ja tilalle tuli Kati Heiskanen. Olin tuomarinvaihdoksen takia vähän empinyt jättäisikö väliin, mutta kun kuulin että kyseinen tuomari on noutajaihmisiä hänkin, eikä meillä nyt olisi ollut muutakaan tekemistä niin sama se oli kuitenkin lähteä. Kyseinen tuomari on vielä tuomaroinut vähän ja tänään itseasiassa tuomaroi tollereita ihan ensimmäistä kertaa, joten kellään ei ollut oikein käsitystä mitä tuleman pitää. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en itse kehässä ollutkaan niin oli kyllä todella miellyttävä, mukava ja iloinen tuomari! Otti kaikki koirat ja esittäjät vastaan niin iloisesti ja tämä tuomari kävi myös itse palkkaamassa ja antamassa namia koiralle, en ole tälläistä nähnyt missään ennen. Heiskanen liikutti koiria todella paljon moneen kertaan ja liikkeet taisivatkin ratkaista sijoituksia tiukoissa paikoissa. Kun ottaa huomioon että hän tuomaroi tollereita ensimmäistä kertaa, mielestäni hän teki hyvää työtä, palkitsi mielestäni ihan oikeat koirat ja löysi kyllä juuri ne hyvät ja huonot asiat Kodastakin.
Niilo vas. & Koda

Hannalle kyllä niin iso kiitos Kodan esittämisestä! Oli ihanaa katsoa kehän laidalta pojun menoa, nyt kun kerrankin näki sen tästä kuvakulmasta ja pystyi vertailemaan muihin uroksiin siinä samalla. Mäntsälässä ei ollut tollojunnuja ollenkaan, joten nuoret pojat (4kpl) aloittivat siis samantien.
Koda ei kyllä koskaan ollut esiintynyt niin hienosti kuin tänään, kyllä Hanna teki niin hyvää työtä! :) Poju oli iloinen ja kuuliainen, mutta ei ottanut liiaksi kontaktia ja huomasi kyllä miten se oli vapautunut! Varsinkin juostessa sen huomasi, Hennakin tuli minulle kuiskaamaan että wau katsohan Kodaa, menee tosi hienosti. Ja Hanna sai sen seisomaankin aivan eri tavalla kuin ennen, nyt se takapääkin tuli hienosti mukaan ja sinne muun kropan alle ja tuomarin kopeloidessakin seisoi kuin patsas.

Koda ja Niilo.

Toisen handlattavana tuo vapautuneisuus toi myös Kodalta esiin kunnolla sen luonteen, jonka näkymistä olen tuolla kehässä kaivannutkin liikkeitä ja seisomista enemmän. Minun kanssa kun se on niin kuuliainen ja pidättyväinen ja on vaan nöyränä ja valmiina siinä tekemään mitä käsketään mutta nyt poju sai vaan olla oma itsensä ja vähän hassutella. Sehän yhdessä vaiheessa seisottamista alkoi tarjota Hannalle tassua kesken kaiken ja multa pääsi kehän laidalla iso AWWWW. Näki että pojalla on rento ja luottavainen olo, Hanna oli niin rauhallinen ja Kodalla oli selvästi kivaa ja se toi pojan iloisen ja avoimen luonteen hienosti esiin. Ei tuon paremmin olisi meidän punaturkkia voinut esittääkään, olin kentän laidalla lähes liikuttunut kun poju oli niin hieno ja rento! Sanoinkin Hannalle kehän jälkeen että tästä lähin oot palkattu meille.:)


"Maskuliininen, pienehkö uros, joka antaa matalaraajaisen vaikutelman. Saisi olla hieman tiiviimmässä kunnossa. Maskuliininen pää. Kaunis ilme. Lyhyt vahva kaula. Hyvä selkä. Vankka runko. Erinomainen raajaluusto. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Hyvät kulmaukset. Liikkuu sivulta sopivalla askelmitalla, mutta selkä pettää liikkeessä. Hyvät takaliikkeet. Ihastuttava väritys. Kaunis karvapeite. Iloinen luonne."
Tuloksena NUO EH4.
Tähän minä oikeastaan saman tien osasin varautua, kun näin että tuomari mittaa koiria paljonkin. Minkäs sille voi kun poju on saanut mammansa tappijalat, mutta kyllä se niillä nätisti pinkoo.:) Ja muutenhan oli taas kaikinpuolin tosi hyvä arvostelu, mihin olen oikein tyytyväinen ja allekirjoitan tämän arvostelun kyllä, ihan Kodaksi tunnistaa tuosta tekstistä.

Meillä nyt kuitenkin on jo se serti siellä takataskussa, eikä sitä mikään enää sieltä meidän tilastoista muuta, vaikka sen jälkeen näitä alempia tuloksia tuleekin. Oon sen sertin jälkeen onnistunut relaamaan ja muuttamaan asennetta ihan kokonaan koko näyttelyhommaan.
Se varma pärjääminen-asenne kannattaa jättää kokonaan kotiin, ei kiukuta sitten niin paljon ja on sitten vaan mukavia näyttelyreissuja jatkossakin luvassa, ihan niinkuin tänään! Täytyy kuitenkin nimittäin muistaa, että tuomarin maku ratkaisee tuloksen eikä aina se rotumääritelmä. Näyttelytulos on kuitenkin VAIN yhden ihmisen senhetkinen mielipide. Nöyrin mielin kehään siis tästä lähin vaan, aina kun ei voi voittaa!

Koda 1v 10kk.
Kaiken kaikkiaan meidän tiimillä meni tosi kivasti tänään, Niilo sekä Jedi saivat molemmat ERIt. Oli varsinkin hienoa nähdä tuo isi kehässä tositoimissa, kyllä se on niiniin komia jäbä että! Kun vaan oppisi vielä isommassa porukassa juoksemaan ilman että tarviisi koko ajan isotella niin kyllä sielläkin paukkuisi tulokset.:)

Jedi. Isi on niin komee!
Mittari näytti tosiaan +27, kehät olivat reilusti yli tunnin myöhässä ja porukka alkoikin ympäriltä vaan hävitä ja tollerit jäivät ainoiksi kehiin enää. Mutta mahtava päivä oli silti, olipahan taas hieno kokemus ja oli huippua nähdä taas tuttuja! Hyvä ja reilu on meininki on tolloporukassa! Hannan Peppi oli vielä tänään ROP ja Reetu-pappa VSP, isot onnittelut Pepin tiimille! :)
Samantien kun päästiin kotiin niin kiikutin koiran suoraan kylmän suihkun alle ja nurmikolle piehtaroimaan ja päästin sen nauttimaan jäisestä poronluusta. Olihan jäbä sen nyt ansainnut!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Touhutorstai

Meidän muu poppoo jatkaa lomailuaan tällä hetkellä Keski-Suomessa ja koska minun kämppäni on ikkunaremontissa, niin ollaan Kodan kanssa majoituttu siksi aikaa tänne "mummolaan". Kodalla on siis ollut hiukkasen outoa ja tylsää täällä, kun Eetukin on reissussa eikä ole siis ketään leikkikaveria. Meidän kurssipäivätkin on aina loppuviikosta, niin johan on ollut punaturkilla kurjaa ilman mitään tekemistä!
Tänä aamuna saatiin kuitenkin Didi tänne leikkiseuraksi ja kyllä olikin poju mielissään siskon vierailusta!


Helteestä huolimatta juostiin ja painittiin taas päättöminä ja keksittiin siinä sitten myös välillä viilentää koiria kylmällä suihkulla. Didihän meni tästä ihan sekaisin, se oli paras leikki ikinä! Koda taas mieluummin piilotteli tosi miehekkäästi siskon selän takana vaikka viilennystä halusi itsekin.:)
Lopuksi nostettiin vielä agilityvälineetkin nurmikolle ja otettiin perushyppyä ja putkea. Kylläpä teki parin tunnin leikit Kodalle ihmeitä, oli poju selkeästi koiraseuran tarpeessa ja sisko on ihan loistava tolloilu kaveri!

Yritä näistä nyt sit saada järkevää kuvaa.
Didi nauttii!

Illasta suunnattiin sitten taas BH-treeneihin ja tämä olikin sitten tämän kolmen kerran tehokurssin viimeinen tunti. Ja kyllä muuten saatiin tältä kurssillta juuri sitä, mitä sieltä lähdettiin hakemaankin! Minä vihdoin ja viimein sisäistin koko BH-kaavan, saatiin arvokasta henkilöryhmätreeniä sekä kaupunkiosuutta hiottiin myös. Mutta ennen kaikkea hiottiin toko-osuutta kuntoon.
Opettajamme oli tosiaan todella tiukka ja vaativa, kaiken piti olla tiptop, koira ei saanut istua senttiäkään vinossa ja BH-osuudet tentattiin joka kerta. Mutta kyllä tämä opetustyyli minulle sopii kun mielen pitää avoimena kuitenkin.
Viime viikolla oli tosi hyvät treenit. Suoritettiin taas pareittan kaaviota läpi. Kodalla kestää aina hetken rauhoittua ja päästä siihen "tekemisen meininkiin" ja aluksi olikin hankalaa saada se rauhoittumaan paikkamakuuseen. Se kuitenkin onnistui ja Koda odotti paikallaan koko toisen koirakon suorituksen ajan. Ollaan nyt viime ja tällä viikolla käytetty pikkupeilejä treeneissä apuna ja niillä siis vakoiltu olan yli koiraa makuupaikalla, tosi kätevä pikku kikka!
Tottisosuus meni Kodalta myös viikko sitten todella kivasti, olin tosi tyytyväinen! Välillä on seuraamisessa pientä herpaantumista ja välillä se innostuu liikaa ja edistää ja tänään sitten oli niin kuuma että jäi normivauhdissakin vähän jälkeen. Henkilöryhmä meni viime viikolla myös tosi hyvin, ei jäänyt haistelemaan kenenkään taskuja tai muutakaan. Tuo henkilöryhmä minua tuossa jännittää just eniten, kun Koda on tosiaan niin utelias ja ihmisrakas että ihmisten ohittaminen ilman niiden moikkaamista on tosi vaikeaa.
Lisäksi viime viikolla otettiin mukaan nyt myös ilman remmiä-osuus ja Koda meni paljon paremmin ilman remmiä ja tästä olin vähän hämmästynyt.
Lopuksi lähdettiin vielä koko poppoolla Vantaan keskustaan harjoittelemaan kaupunkiosuutta ja vastaan tulikin lapsia,pyöriä ja koiria. Eipä tuossa ole kyllä mitään ongelmaa, Koda on niin citykoira. Sitä en jännitä yhtään, kunhan vaan tuosta tottisosuudesta selvittäisiin että päästäisiin edes sitten tuohon kaupunkiosuudelle.

Tänään oli sitten hirveä helle ja se vaikutti Kodan tekemiseen aika tavalla. Seuraaminen oli vähän innotonta eikä kovin iloista ja napakkaa. Myös ihmisryhmässä poju herpaantui tänään aika tavalla ja yritti päästä haistelemaan lähes kaikkia. Otettiinkin sitten ihan suosiolla pari extrakierrosta ihmisten ympäri tämän takia. Ilman hihnaa meni taas tänään paremmin kuin remmin kanssa, ollaan vissiin molemmat silloin jotenkin vapautuneempia, en tiedä. Pystyn kuitenkin tosi hyvin luottamaan että kyllä se jäbä siinä vierellä pysyy vaikka välillä maasta jotain jännää löytyisikin. Tänään sitten tehtiin koko kaavio kokonaisuudessaan, eli otettiin nyt myös jättävät liikkeet mukaan. Eipä niissä ole Kodalla mitään ongelmaa, hyvin menivät.
Paikalla olo oli tänään vaikeaa. Koda kyllä tiesi tasan tarkkaan mikä on homman nimi, mutta koko ajan yritti vähän huijata ja hivuttautua lähemmäksi minua. Peilin avulla näin nämä yritykset ja heti kun käännyin katsomaan ja torumaan niin poju meni maahan samantien takaisin ilman käskyäkin. Mokoma huijaava lurjus.:)
Lopuksi vielä saatiin skeittipoika kaupunkiosuus häiriöksi ja harjoiteltiin kaupunkiosuuden henkilöryhmää myös. Kyllä on pojalla hankala juttu kun ei saisi niin kovin innokkaasti näitä ihmisiä morjenstaa vaan neutraalina pitäisi olla. Tätä siis pitää edelleen treenata, sekä vielä hioa tota perustottista ja seuraamista. Kyllähän toi juttu menisi läpi heittämällä jos sitä palloa saisi kokeessa käyttää mutta kun ei..! Pitää siis vielä yrittää tehdä tommasta vielä vähän kivempaa niin huomion ja motivaation saa kohdistettua oikein. Opettajakin meille painotti että oikenlaista innostusta ja oikea-aikaista palkkausta niin hyvä tulee, Koda on osaava koira kuitenkin.
Pitää joku kerta saada joku vielä videokuvaamaan meitä kun toi kaavio tehdään niin näen itsekin miltä se oikein näyttää. Ja oikeastaan viimeistä silausta vaille valmis tää nyt tuntuis olevan, tuohon kokeeseen ilmottautuminen on vaan mun korvien välistä enää kiinni. (Niinkuin usein muutenkin!) Kai se on tänä syksynä vielä pakko kokeilla!

Komistus vajaa 22kk.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Saatiin eilen Sannalta videomateriaalia tuolta Kodan MH-luonnekuvauksesta. Olikin huippua päästä katselemaan tilanteet uudestaan, kun ei sitä kuitenkaan ihan kaikkea koiran tekemistä kerennyt siinä tohinassa edes huomata. Iso kiitos siis Jennalle (Jekun omistajalle) sekä Sannalle hienoista kuvista ja videoista! :)
Harmi vaan, että tänne on niin tuskallisen vaikeeta lisätä noita videoita, mutta tässä on niistä kuitenkin pari!

Kohta 5, etäleikki


Videosta näkee hyvin, kuinka Koda lähtee innokkaasti katsomaan etäleikittäjää ja seuraakin tätä uskollisesti, mutta on leikkimisestä hieman hämillään.

Kohta 7, ääniherkkyys (räminälaite)


On se utelias ja rohkea poju vaikka vähän jänskättäiskin aluksi.:)

Haha, näitä katsellessa väkisinkin tulee mieleen erään elokuvan hahmo jonka mukaan Koda on saanut nimensäkin. Laji on vähän eri, mutta nimi ja tyyli ihan samat! Ihan on kuin esikuvansa.


Meidän piti huomenna osallistua möllitokokokeeseen, johon olin jo kerennyt ilmoittautuakin etukäteen. Mutta näiden ihanien kesäkelien innoittamina suunnattiin ihan suosiolla mökille. Ei näitä kaikkia helteitä voi kaupungissa viettää! Noita möllejä on vielä muutama tänä kesänä, joten eiköhän me niihin keretä vielä myöhemminkin.:)

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

MH-luonnekuvaus

Tänä aamuna suunnattiin Kodan kanssa kohti Riihimäkeä ja Novascotiannoutajat ry:n järjestämää MH-luonnekuvausta. Tollereille järjestetään tänä kesänä kaksikin kappaletta näitä kuvauksia, toinen on elokuun lopussa, mutta tämä sopi meille paremmin ja olikin siis hienoa että mahduttiin mukaan, sillä tunkua tuonne kyllä oli!
Kyseinen luonnekuvaus oli itselleni tuntemattomampi tapaus, kuin normaali luonnetesti jossa Eetua viime kesänä käytettiin. Olinhan minä siitä tottakai lukenut etukäteen, mutta siltikin jännitti että mitähän sitä oikeastaan olikaan luvassa. Kerkesin katsoa edellistä suoritusta passiivisten osuusten verran, ja rupesin hermoilemaan että mitäs jos Koda lähtee irti ollessaan haahuilemaan ympäriinsä uuden paikan ja uusien tuoksujen perässä ja en saa sitä kiinni sallitun aikarajan (2min) sisään. Se oli oikeastaan ainoa asia mitä jännitin.
No, sitten koittikin jo meidän punaturkin vuoro ja eikun hommiin vaan.

Testiohjaajan kohtaamisessa ja käsittelyssä ei ollut ongelmia. Koda oli ehkä hieman normaalia pidättyväisempi uuden paikan ja tilanteen takia, eikä ottanut ihan niin hyvää kontaktia kuin yleensä, mutta heilutti häntää, lähti testiohjaajan mukaan ja salli käsittelyn oikein mallikkaasti.

Ensimäisessä leikissä poju lähti iloisesti mukaan. Noi vetoleikit ei ole Kodan ihan se ykkösjuttu, mutta kiinnosti kuitenkin. Heti kun lelua alettiin sitten heitellä niin ai että olikin ihanaa, noutaja sai noutaa! Se innostikin pojua sitten entisestään ja lähti testiohjaajan kanssa vetoleikkiin, hennolla otteella ja päästellen aina välillä irti, mutta kuitenkin.

Mun aarre, lällälää!
Testiohjaajan leikitystä.
Seuraava vaihe eli takaa-ajo sai minut kyllä nauramaan, sillä se oli Kodan kohdalla lähes turha. Ei pojua kiinnostanut yhtään, ei sitten millään! (Meidän tanskalais-ruotsalaisen rottakoiran heiniä tää kohta olisi kyllä ollut!) Kyllä se liikkuvan vieheen perään katseli ja ensimmäisellä kerralla kun päästin sen irti, se hölkötteli muutaman metrin eteenpäin mutta siinä se oli. Toisella kertaa ei kiinnostanut senkään vertaa. Kyllä sen olisi pitänyt ehta lintu, jänis tai orava olla että punaturkkia olisi kiinnostanut.


Sitten siirryttiin etäleikki-osioon. Etäleikittäjä kiinnosti Kodaa kovasti ja tätä seurattiin tarkkaavaisesti. Päästin luvan saatuani Kodan irti, jolloin se lähti oitis omatoimisesti kohti leikittäjää. Koda pysähtyi puoleen väliin vähän ihmettelemään ja kääntyi katsomaan minua. Tämän jälkeen leikittäjä vielä piilossa ollessaan alkoi kutsua koiraa leikkimään ja Koda jatkoi matkaa ja meni iloisesti tekemään leikittäjän kanssa tuttavuutta. Yrityksistä huolimatta Koda ei kuitenkaan lähtenyt leikittäjän kanssa vetoleikkiin. Yhden kerran se nappasi kiinni lelusta, mutta ei sitten enää. Koda pysyi leikittäjän vieressä koko ajan ja seurasi tätä, mutta ei leikkinyt vaan oli vähän ihmeissään tilanteesta. Poju oli ilmeisesti sitä mieltä, että hänen työnsä oli vain löytää tämä ihminen, leikit sikseen.:)
Jälkikäteen kyseinen etäleikittäjä vielä sanoi minulle, että harvoin tapaa noin ihmisrakkaitta tollereita, jotka tosiaan tulevat tuonne ihan perille asti tuntemattoman ihmisen luokse. Mutta Kodan mielestä ihmiset nyt vaan ON IHANIA!

Etäleikittäjän luona. Mut mitäs täällä nyt sit pitäis tehä?
Siihen päättyi ns. passiivinen osuus ja pelottelut alkoivat. Ensimmäisenä kohdattiin "yllätys" eli haalari, joka nostettiin yhtäkkiä maasta ylös. Koda reagoi heti; nosti karvat pystyyn ja aloitti kovan ja syvän haukunnan, mutta ei yrittänytkään paeta vaan asettui minun ja haalarin väliin ja pysyi siinä, tai sitten minun vierelläni. Siirryin puoleen väliin lähemmäs haalaria. Koda lopetti haukkumisen, mutta ei vielä tullut haalarin luokse. Siirryin haalarin eteen, Koda oli koko ajan vierelläni mutta ei vielä tullut haistelemaan haalaria. Sitten sain luvan kyykistyä ja kutsua koiraa ja sitten tuli pojukin tekemään tuttavuutta haalarin kanssa.
Sitten lähdettiin pariin otteeseen ohittamaan haalaria. Minä en itseasiassa nähnyt tätä koko tilannetta ollenkaan kun koira oli koko ajan niin sivussa etten nähnyt sen reagointeja ollenkaan. Saan videomateriaalia tästä ensi viikolla, joten mielenkiintoista nähdä varsinkin tämä haalarikohta kokonaan uudestaan.
Pieni epäilys Kodalle tästä uhkaavasta haalarihemmosta jäi, sillä vaikka ohitukset kyllä onnistuivat niin sitä silti piti hieman mulkoilla, väistää ja oikein äänekkäästi tuhahdella sen perään.:)
Mutta ei tosiaan paennut häntä koipien välissä vaan oli valmiina puolustamaan äiskää! Tämä ehkä lievästi yllätti minut, että Koda oli noinkin uhkaava ja puolustusvalmis.

Reaktio...
...ja puolustus!
Seuraavaksi suunnattiin räminälaitteelle testaamaan ääniherkkyytä. Tämä osio meiltä meni aikas nappiin! Kodan reaktio oli aika mainio kun laite alkoi rämistä; se hypähti paikallaan 360 astetta laitetta kohti ja aloitti taas haukunnan lopettaen sen kuitenkin melko pian. Ei taaskaan paennut vaan jäi paikoilleen pohdiskelemaan asiaa. Siirryin puoleenväliin kohti räminälaitetta ja tässä vaiheessa Koda uskaltautui jo sitten ihan itse haistelemaan hassua vekotinta kera isojen kehujen! Ei tarvinnut tässä siis mamman apua juuri ollenkaan vaan selvitettiin tilanne itse, uteliaisuus vei voiton. Ohituksissakaan ei ollut ongelmaa, pienenpieni väistö ja sitten ei kiinnostanutkaan mokoma juttu enää lainkaan, se oli ja meni hassuine äänineen. Testiohjaajakin sanoi seuraavalle paikalle siirryttäessä että sehän meni hyvin.

Reaktiohyppy.
Piece of cake.
Sitten pitikin kohdata aaveita, ja jostain syystä olin itse odottanut juuri tätä kohtaa kaikista eniten. Meitä lähestyi kaksi aavetta, toinen vasemmalta ja toinen oikealta. Vasemmanpuoleinen aave ei olisi Kodaa voinut vähempää kiinnostaa, se ei huomionut eikä katsellut sitä lainkaan, se ei ollut uhka. Mutta oikeanpuoleinen selvästi oli! Jälleen kerran Koda hypähti eteeni saman tieni ja asettui minun ja oikeanpuoleisen aaveen väliin eikä yrittänytkään väistää tai paeta. Häntä heilui, mutta suu kävi. Koda nousi välillä jopa takatassuilleen seisomaan ja kun siinä 22,5kg vetää täysiä niin oli kyllä täysityö pidellä remmi kädessä. Sitten sain luvan päästää koiran irti ja Koda lähti itse hissukseen aavetta kohti mutta pysähtyi. Siirryin puoleenväliin aavetta kohti ja jälleen kerran pojan uteliaisuus voitti pelon ja jännityksen ja jätkä kävi itsenäisesti haistelemassa aaveen ja totesi sen täysin vaarattomaksi. Kun aave alkoi kehua ja puhua koiralle niin sitten ei ois voinut enää vähempää kiinnostaa. Käytiin morjenstamassa vielä tämä toinen ei lainkaan pelottava-aave jonka Koda morjensti, haisteli ja jatkoi vaan matkaa.
Oli jotenkin liikuttavaa kun poju noin vaan hyppäsi minun eteeni sen suurempia ajattelematta, hän oli päättänyt että nää aaveet ei mun äiskää muuten syö! :) Vissiin uskaltaa jätkän kanssa siis melko huoletta pimeellä liikkua.

Mammaa ette syö!

Lopuksi palattiin sitten vielä leikkipaikalle. Koda taisi kuitenkin olla jo sen verran "kovia kokenut" ja väsähdyksissä kun tosi kuumakin alkoi olla, että leikki ei enää niin hirveästi jaksanut kiinnostaa. Leikki ei tosiaan ollut enää niin innokasta kuin alkuun, mutta nyt oli puruote patukasta tiukka ja hyvä.


Lopuksi sitten vielä ammuttiin kaksi laukausta leikin aikana ja tämä oli minulle suurin yllätys koko kuvauksessa. Nimittäin se, että Kodalta meni pasmat aika lailla sekaisin. Se on tottunut aseeseen ja noissa MEJÄ-kokeissa ei ole ollut mitään ongelmaa ja laukauksensiedot ovat menneet todella mallikkaasti läpi. Mutta nyt ensimmäisellä laukauksella Koda hämmentyi ja päästi lelusta irti. Toisella pamauksella se oli jo lähdössä metsää kohti päätä pahkaa. Joten joo, se ei mennyt ihan putkeen todellakaan mutta loppupuhuttelussakin todettiin että se taisi jo olla niin jännittynyt ja paineistettu että tuttu asiakin oli jo vähän liikaa. Ja sekin varmasti vaikutti asiaan, että tilanne oli niin uusi ja outo, MEJÄssä se osaa jo odottaa laukausta kun laitetaan valjaat päälle ja suunnataan metsän reunaan.

Hämmennys ekan laukauksen jälkeen.
Loppukeskustelussa toinen kuvaaja kertoi sitten mielipiteensä Kodasta minulle ja sanoi pojan olevan mielenkiintoinen. Se on selvästi todella sosiaalinen, avoin ja ihmisrakas koira. Se todella luottaa ihmisiin, ja on todella utelias tapaus. Ja juurikin sen uteliaisuutensa avulla se selvitti tehtävät ja selätti jännityksen ja pelkonsa. Koda myös palautui jokaisen tehtävän jälkeen todella hyvin ja nopeasti, ja jokaisen pelko-tehtävän jälkeen ei jäänyt jäljelle aggressiota lainkaan. Haalaria lukuunottamatta se pärjäsi todella hyvin omillaan, se ei tarvinnut minulta niin paljon tukea. Kuvaajan mukaan joissaikin tilanteissa voisin tukea koiraa paremmin, mutta oikeastaan juuri tähän omatoimisuuteen olen Kodaa kouluttaessani tietoisesti pyrkinytkin. Me kuitenkin harrastetaan sellaisia lajeja, joissa koiran on hyvä olla omatoiminen ja hieman itsenäisempi kuin yleensä, ja haluan että se yrittää ratkaista ongelman ensin omin päin ja vasta sen jälkeen minun avullani. On myös hyvä tietää, että koiralla on itseluottamusta, nyt pitäisi hankkia sitä vielä jostain itsekin!
(Ja ihan turhaan muuten ressasin siitä etten saisi Kodaaa ajoissa kiinni, poju tuli kuuliaisesti aina takaisin kutsuttaessa.)

Joten joo, kokonaisuudessaan tämä kuvaus meni suunnilleen juuri niinkuin olin ajatellutkin. On sitä siis osannut lukea ja kuvaille koiraansa oikein! Pienenä yllätyksenä tosin tuli se, että Koda olikin hiukan kovempi mitä olin ajatellut. Vertaan sitä yleensä tosi paljon Jedi-iskään ja se jos kuka on varsinainen äijä, mutta niin näyttää olevan pehmoisen ulkokuorensa alla tämäkin poika! Vertasin isän ja pojan kuvauksia ja siellä oli todella paljon samaa, mutta toki erojakin löytyi (yksilöitähän kaikki on!) ja uhkausta oli Kodalla enemmän kuin Jedillä. Tämä oli mielenkiintoista kyllä.
Kaiken kaikkiaan oli kyllä ikimuistoinen, hieno ja opettavainen päivä! Oli myös todella kuuma ja kävinkin polttamassa naamani tuolla kuvauksessa, mutta oli sen arvoista kyllä! Oli mahtavaa myös nähdä taas paljon tuttuja ja juoruta, mistäs muustakaan, kuin koirista.:) Ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia ja kyllä opetti minua paljon miten tuo otus käyttäytyy ja mitä sen päässä liikkuu. Hieno, hieno nuori mies!

Pitkän tekstin lisäksi vielä Kodan koko MH-luonnekuvauksen kulku ja osioiden arviointi:



1a
Kontakti, tervehtiminen
4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b
Kontakti, yhteistyö
3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c
Kontakti, käsittely
3 Hyväksyy käsittelyn

2a

Leikki 1, leikkihalu

3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b
Leikki 1, tarttuminen
3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c
Leikki 1, puruote ja taisteluhalu
3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta

3a

Takaa-ajo 1

1 Ei aloita
3a
Takaa-ajo 2
1 Ei aloita
3b
Tarttuminen 1
1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3b
Tarttuminen 2
1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään

4

Aktiviteettitaso

3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

5a

Etäleikki, kiinnostus

3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b
Etäleikki, uhka/aggressio
1 Ei osoita uhkauseleitä
5c
Etäleikki, uteliaisuus
2 Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d
Etäleikki, leikkihalu
1 Ei osoita kiinnostusta
5e
Etäleikki, yhteistyö
1 Ei osoita kiinnostusta

6a

Yllätys, pelko

3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b
Yllätys, puolustus/aggressio
4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
6c
Yllätys, uteliaisuus
2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d
Yllätys, jäljellejäävä pelko
3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
6e
Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus
3 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

7a

Ääniherkkyys, pelko

2 Kyykistyy ja pysähtyy
7b
Ääniherkkyys, uteliaisuus
4 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7c
Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko
3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7d
Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus
1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a

Aaveet, puolustus/aggressio

4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
8b
Aaveet, tarkkaavaisuus
3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c
Aaveet, pelko
1 On ohjaajan edessä tai sivulla
8d
Aaveet, uteliaisuus
4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
8e
Aaveet, kontaktinotto aaveeseen
4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

9a

Leikki 2, leikkihalu

2 Ei leiki, osoittaa kiinnostusta
9b
Leikki 2, tarttuminen
4 Tarttuu heti koko suulla

10

Ampuminen

5 Häiriintynyt, pelokas/yrittää paeta