torstai 24. joulukuuta 2015

Dreaming of a white Christmas


Otsikon mukaisesti valkea joulu jäi nimenomaan vain pelkäksi haaveeksi tänä vuonna. Tänään, jouluaattona, sentään aurinko paistaa siniseltä taivaalta vesisateen sijaan, on nautittava edes sitten siitä.:)

Tiistaina käytiin vielä jouluisella uintireissulla Hyvinkäällä Onnenkoirassa kera Kodan sekä Hymyn ja Vieno-mummon. Onnellisia tolloja taas altaan täydeltä!



Hymy ja Vieno-mummo 10v.
Nyt ollaankin sitten hiljennetty joulun viettoon tuttuun tapaan perheeni luokse. Minulla on tämä aattopäivä vapaa, mutta huomisesta joulupäivästä lähtien olenkin sitten loppiaiseen asti töissä noissa nuorten jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä. Koda jääkin siis tänne 1,5 viikoksi "mummolaan" hoitoon siksi aikaa, mutta eiköhän Eetun seura ja kinkun vahtiminen hänelle kelpaa ajanvietteeksi siksi aikaa kun mamma ahertaa muualla,;)

Koska tosiaan olen pian aamusta iltaan hallilla, niin kertaan sen takia tässä kuluneen vuoden lyhyesti. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että terveissä merkeissä ollaan saatu taas yksi vuosi viettää molempien poikien osalta. Pieniltä haavoilta ei voi aina välttyä, kun Äly ja Väläys ovat täydessä vauhdissa, mutta onneksi ne ovat jääneet siihen. Yhtä hyvää tuuria toivotaan siis jatkossakin! Terveys ennen kaikkea.

Kodan kanssa harrastusvuosi oli mieletön! Lähdettiin tosiaan merta edemmäs kalaan, kun aloitettiin tuo ulkomailla näyttelyissä käyminen. Koda tosiaan kävikin hakemassa muilta mailta yhteensä 8 sertiä, 2 cacibia, 2 vara-cacibia, 5 VSP:tä ja 2 ROPpia sekä Crufts-oikeuden.<3 (Vaikkei sitä taideta nyt edes käyttää) Suomesta sitten tuli yksi vara-serti ja arvosanaksi joka näyttelystä kuitenkin ERI, mutta ei me täällä edes oikein missään kierrettykään, eipä ole ensi vuodellekaan kotimaan näyttelykalenteria vilkaistu lähes yhtään.



Ei mulla todellakaan käynyt mielessäkään tällainen menestys, vaikkei noi kahdeksan sertiä (niin huima määrä kuin onkin) niin riitä mihinkään valionarvoon (vielä!) mutta silti. Nöyrin mielin on kuitenkin joka paikkaan lähdetty ja varsinkin noi kaksi cacibia ovat huippuja saavutuksia, varsinkin kun kilpailua oli kummallakin kerralla. Kyllä yllätti pikkukettu mamman monta kertaa! :)
Kunhan vuosi vaihtuu ja kisat on saatu taputeltua niin voisi noita ensi vuoden tavoitteita tarkemmin miettiä. Mutta kyllä sen nyt jo voi todeta, että ensi vuoden päätavoite olisi noi kaksi puuttuvaa valkoista saada kotiin ja sen myötä CIE-titteli. Elokuusta lähtienhän Koda voi valioitua, sitä ennen kun saataisiin kolmas jostakin niin sen jälkeen voisi sitten sitä viimeistä lähteä jostakin hakemaan sen mukaan.

Sen lisäksi totta kai saatiin kaksi koulutustunnusta pojulle. Yksi tämän vuoden tavoitteista saatiin kesäkuussa, kun Koda ansaitsi itselleen Hämeenlinnassa koulutustunnuksen TK1. BH:n suorittaminen kummitteli ja kummittelee edelleen mielessä, mutta siihen ei sitten kuitenkaan lähdetty, vaan siirryttiin tokon sääntömuutosten myötä rallytokon puolelle ja sieltä saatiinkin ylimääräisenä toi tosi mukava RTK1 marraskuussa, moninaisten vaiheiden jälkeen.:D Ei olisi tosiaan toi RTK2 kaukana, vain kahden tuloksen päässä enää. Ton inttivalio-tittelin lisäksi se olisi myös kiva ensi vuonna saada.:)
Mejän pariin varmasti palataan ainakin myös nyt välivuoden jälkeen, kun viime kevät ja kesä meni noissa toko-hommissa lähinnä.


Tosiaan, kunhan näistä kisoista on kunnialla ensin selvitty, niin sen jälkeen voisi ensi vuotta miettiä vielä vähän tarkemmin. JOS kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin alkuvuoteen on myös vähän muutakin jännää ja mielenkiintoista luvassa...;) Mutta siitä sitten lähempänä lisää tietoa kun sen aika koittaa!

Nyt me lähdetään poikien kanssa ulos ja sen jälkeen joulusaunaan.
Haluaisinkin tässä siis toivottaa rauhaisaa ja herkullista joulua sekä tollomaista uutta vuotta! :)

Eetu on onnekas kun on niin pieni, että mahtuu kuusen alle tonttuilemaan.
Tollo-tonttu.<3

perjantai 4. joulukuuta 2015

Minsk KV

No niin, oltaiskos sitä jo tarpeeksi toivuttu tosta viikonlopusta niin voisi vihdoin ja viimein kerrata meidän reissua, kun se vielä on suhtkoht hyvin muistissa.:)

Elikäs, tämä näyttelyvuosi pistettiin viime viikonloppuna pakettiin eksoottisesti Minskissä, Valko-Venäjällä! Eipä ollut koskaan edes mielessä käynyt, että tuolla päin maailmaa tulisi koskaan reissattua, saati sitten koiran kanssa! No, sinne kuitenkin suunnattiin kun olin siellä ennen käyneiltä kuullut että kaikki on aina mennyt hyvin, siellä ei YLEENSÄ tollereita ole ja sieltä olisi "helppoa" vain kahdella sertillä valioitua kertaheitolla.
Miliamilla taas mentiin ja matkaseuraksi meille lähtivät Jenni sekä Tyyne! Huippu seuraa oli meillä siis tälläkin reissulla ja niin paljon kivempaa niin itsellään, kuin varmasti koirilla kun kaveri oli mukana.:) Koda ja Tyyne jakoivatkin bussissa saman häkin ja serkukset tulivat niin hienosti toimeen koko reissun ajan.<3


Matkaan lähdettiin torstai-iltana Helsingistä. Lähdettiin 22.30 iltalautalla ja Tallinnassa oltiin kaksi tuntia myöhemmin. Laivamatka tosin oli melko tuskainen, sillä matkalla oli todella kova aallokko, laivassa kolisi ja rysähti pari kertaa todella kovaa ja meille Jennin kanssa meinasi jo tulla hätä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.:/ Myöskään pieneltä matkapahoinvoinnilta ei vältytty, eikä minulle sitä kovin helposti edes tule. Huhhuh, hyvin alkoi matka siis! No, ehjinä satamaan ja bussiin kuitenkin päästiin. Yö vietettiin bussissa ja ihmeen hyvin sai kyllä nukuttua. Aamulla klo 8.30 oltiin Liettuan ja Valko-Venäjän rajalla ja siellä rajallahan sitä sitten seistiinkin. Monta kertaa tultiin bussi syynäämään läpi, koirat laskettiin ja passit katsottiin moneen kertaa. Varmaan sellaiset 2,5 tuntia istuttiin ja odotettiin bussissa rajan yli pääsyä, sellainen LIEVÄ neuvosto-ajan meininki siellä edelleen siis...
No, lopulta siitä sitten päästiin viimeisenkin passintarkastuksen ja puomin läpi Valko-Venäjälle.

Valko-Venäjän tuulia nuuskimassa.
Maisema oli pelkkää ankeeta, aakeetaa ja laakeeta silmän kantamattomiin. V-Venäjä on siitäkin hassu maa, että ajomatkalla rajalta Minskiin (kesti noin pari tuntia) matkan varrella ei näkynyt ainoatakaan pikkukylää, ei oikeastaan edes kunnon taloja. Se oli vain pelkkää kumpuilevaa peltoa, kunnes yhtäkkiä tuli vain Minsk.
Minsk itsessään oli kyllä kivannäköinen suurkaupunki. En ole missään noin korkeita rakennuksia missään edes nähnyt, kerrostalotkin vain jatkuivat ja jatkuivat..kerrostalojen täyteinen kaupunki se onkin. Jos siellä jotain omakotilähiöitä on, niin me ei ainakaan niitä reissulla nähty yhtäkään.

Hotelli oli oikein hulppea. Meidän huone oli 20.kerroksessa ja jokinäköalalla, kyllä sieltä kelpasi kaupunkia ihailla. Kelitkin kun vielä osuivat kerrankin kohdalleen! Kylmää, mutta aurinkoista oli, joten se oli oikein mukavaa vaihtelua Suomen märkään ja pimeään säähään.:)







Perjantai-ilta otettiin vaan rennosti hotellilla, lenkkeiltiin sen läheisessä puistossa ja tutustuttiin lähialueeseen. Käveltiin lähimmälle ruokakaupalle ostoksille ja käytiin tsekkaamassa näyttelypaikka, joka olikin taas tosi kätevästi 10minsan kävelymatkan päässä.
Mulle kävin hyvin selväksi jo heti kättelyssä, että mun sänky oli koirien lempi leikki-ja nukkumapaikka. Koda ja Tyyne valtasivat sen kokonaan, Jenni sai ihan rauhassa olla omassaan.:D


Tyyne oli niskan päällä.
Muruset.<3
Heräsin la-aamuna siihen, että neiti oli mahan päällä ja jätkä jaloissa.:D
Tollojen vuoro lauantaina oli vasta kolmelta iltapäivällä, joten meillä ei ollut mikään kiire näyttelypaikalle. Nukuttiin siis pitkään, käytiin rauhassa aamupalalla ja pitkällä lenkillä koirien kanssa. Senkin jälkeen kerettiin vielä ottaa parin tunnin päikkärit ennen kuin alettiin valmistautua ja pakata kamppeita kasaan.
Itse näyttelypaikka oli...no, varmasti karsein missä olen koskaan käynyt. Paikkana oli ikivanha liikuntasali, jonka kosteus-ja homevaurioita en oikeasti halua edes ajatella. Olen melko paljon maailmaa nähnyt, mutta missään ei ole ollut karmeimpia wc-tilojakaan kuin tuolla. Vieläkin puistattaa kun niitä ajatteleekin! Hyi helvetti...jotenkin en silti ollut yllättynyt tästä kun miettii missä päin maailmaa oltiin.
No, kehät kuitenkin olivat hyvänkokoiset sekä hyvä alustaiset. Olin tarkkaan Minskin tollerimääriä tarkastellut, eikä lähes missään ollut ollut yhtäkään tolloa, max 1-2. Senpä takia itsekin ajattelin että onpa "helpot" sertit ja cacibit. No, kuinka ollakaan TAAS ihan meidän tuurilla kilpailua oli. Kodan ja Tyynen lisäksi oli ilmoitettu kaksi koiraa Venäjältä, yksi junnunarttu ja tadaa, yksi avouros! Kun tämän sain tietää niin valmistauduin henkisesti ennen reissua jo siihen, että hukkareissu tulee, ei saada sertin sertiä ja tulisi vain kaksi vara-cacibia. Se kun ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, että tuolla vedetään aika reippaasti kotiin päin, ruplat puhuu ruplat puhuu..

No, lähdettiin totta kai siitä huolimatta näyttämään mistä suomalaiset koirat on tehty.:) Lauantaina tuomarina oli paikallinen valko-venäläinen, melko nuorehko tuomaritäti Olga Kojevnikova. Etukäteen olin laskenut sunnuntain tuomarin varaan enemmän, sillä olin ihan satavarma että kyllähän valko-venäläinen nyt venäläisen laittaa kärkeen, ei puhettakaan.
Venäläisuros kävi todella kuumana, joten jätin siihen tosi paljon etäisyyttä. Se arvosteltiin ensimmäisenä, arvosanaa en tiennyt kun ei tuollakaan mitään lappusia näytetty missään vaiheessa. Koda esiintyi omaan tapaansa todella maltillisesti, mutta kuitenkin iloisesti. Siitä oli selkeästi kiva päästä tekemään muutakin kuin pelkkää hotellihuoneessa lorvailua.:) Meitä ei käsketty kehästä pois missään vaiheessa, joten aattelin että ainakin ERI saatiin ja siitä vedettiinkin sitten PU-kehä heti perään. Tuomari mietti, mutta ei vaihtanut koirien järjestystä ollenkaan, joten huokaisin jo pettyneenä että "arvasin." Sitten tuomari kävelikin meidän kohdalle ja näytti ykköstä! Multahan loksahti suu auki.:D Sitten kiljahdin ja taisin pari tanssiaskeltakin ottaa, Kodan toinen CACIB!!
Kyllä yllätti Koda taas, voi että mikä mahtis ukkeli! <3 Oli kyllä kova juttu voittaa venäläisten omalla alueella kuitenkin. Myös junnunarttu ja Tyyne saivat erit, ja koska tuollakin on Liettuan tavoin luokkasertit käytössä niin Tyynelle Kodan tavoin serti sekä neidin eka cacib! :)
Sen jälkeen vedettiinkin mielenkiintoisin ROP-kehä missä olen ollut. Kehään nimittäin huudettiin molemmat nartut sekä Koda. Siellä oli siis kolme koiraa, Koda oli narttujen keskellä.:D Jennin kanssa vilkuiltiin että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ilmeisesti aikaa säästäen samalla vedettiin siis sekä PN että ROP-kehä.:D Junnunarttu valittiin sekä ROP-junioriksi että ROPiksi, Tyyne PN2 ja Koda siis luonnollisesti VSP. Olipahan mielenkiintoista, varsinkin kun tuomari ei kätellyt kehässä ollenkaan, näytti vain nartuille ykköstä ja kakkosta eikä meille enää mitään, niin en edes tajunnut mitä kehässä tapahtui ja miksi me olimme siellä ja oltiinko nyt vps vai rop.:D Pienellä kyselyllä ja viimeistään sillä kun arvostelulaput saatiin niin asia selvisi. Mutta joo, sellainen kokemus.:D

Arvostelu oli venäjäksi, mutta matkanjohtajamme Terje sen minulle suomensi:
"Ei iso. Hyvä luusto, oikeat mittasuhteet. Oikein hyvä ja rodunomainen pää. Liikuu hyvin. Oikein hyvä temperamentti. Kauniisti esitetty."
-> AVO ERI1 PU1 SERT CACIB VSP


Ei tarvinnut ryppeihin jäädä, joten suunnattiin takaisin hotellille. Meidän PITI Jennin kanssa illemmalla suunnata hotellin kylpyläosastolle hieman rentoutumaan, mutta ei me sitten koskaan jaksettukaan sitä tehdä.:D Käytiin hotellin ravintolassa syömässä ja katsottiin KHL:ää huoneen TV:stä ja otettiin vaan rennosti.

Misseily on rankkaa puuhaa.
Sunnuntai aamu valkenikin sitten vitivalkoisena, sillä yöllä oli satanut lunta! Ja lumisadetta jatkui koko päivän, ihanaa.:) Sitä kaivattaisiin kyllä tänne kotimaahankin jo, kiitos!



Sunnuntaina tollojen vuoro oli jo aamupäivästä yhdentoista maissa. Mulla oli jo aamusta lähtien vatsanpohjassa sellainen olo, että tänään ei ole meidän päivä. Oli vain sellainen kutina. Jos oltaisiin tuo toinen luokkaserti saatu, niin Kodasta olisi tullut triplavalio samalla kertaa. (V-Venäjä, Viro, Latvia) No, se ei pelaa joka pelkää.
Tuomarina oli puolainen täti Magdalena Swieton. Aamuiset epäilykseni saivat vahvasti pontta kun katsoin tämän tuomaroivan kultsuja ennen tollereita. Täti laittoi kevyet koirat kärkeen ja tankkerit takarivistöön.
Oli kyllä nyrpein tuomari, jolla koskaan ollaan käyty. Ei puhunut kehässä sanaakaan ja hyvä jos edes koski koiraan. Minusta tuomari näytti nyrpistelevän meille nenäänsä koko ajan ja odotinkin että meidät liputetaan hoolla ulos saman tien. Venäläisuros kävi jälleen melko kierroksilla, seistessä hyppeli koko ajan sekä juostessa peitsasi. Ja silti tämä täti laittoi tämän uroksen ykköseksi, ihan niin kuin olin aavistellut. Kodalle siis va-cacib toki, ei siinä mitään. Mutta kyllä sapetti. Oli tuo valioituminen taas niiin lähellä, mutta taas niin hemmetin kaukana. Harmillista, että koirat samassa luokassa olivat, muuten oltaisiin ne kaksi sertiä saatu. Hyvälle ei ole paha hävitä, mutta oikeasti koira joka ei edes käyttäydy eikä varsinkaan liiku oikein, niin voi tsiisus. Kyllä siinä kulma kohosi että jahas, jahas... No, näin silti tällä kertaa ja kunnolla kyllä kampoihin pistettiin. Tyyne-neiti nappasi toisen cacibinsa ja sertinsä ja valioitui, hienoa! <3 On se niin ihana hupsu neiti, oikea Queen T.;)

"Todella vahva ja roteva. Hyvä pää. Hyvät mittasuhteet ja kulmaukset. Kaunis väri. Liikkuu vapaasti."
-> AVO ERI2 PU2 VA-CACIB.

Hienoin jätkä.<3

Siinä sitten odoteltiinkin loppupäivä näyttelypaikalla kotimatkalle lähtöä. Bussi taisi startata seitsemän aikoihin illalla. Rajalla ei tällä kertaa mennyt läheskään niin kauan kuin tulomatkalla, olivat varmasti vain iloisia kun pääsivät meistä.:D Bussissa raikuikin aplodit, kun päästiin takaisin EU-alueelle haha.
Ihan mukava maa sinänsä, mutta ei siellä englantia puhuta. Ei yhtään. Ei edes nuoriso. Mullahan meni totaalisesti hermot, kun edes hotellissa (jonka kuuluisi olla kansainvälinen paikka) niin ei saanut palvelua englanniksi OLLENKAAN. Meille puhuttiin ihan pokkana vaan venäjää ja kohautettiin vain olkia tai kateltiin kattoon, kun kysyttiin do you speak english? No, Jennin kanssa sitten puhuttiin niille takaisin suomea, käy se niinkin.:D Kyllä kaikki asiat siis meni perille, saatiin kaupassa ja ravintolassa asioitua sitten elekielellä, mutta silti todella turhauttavaa ja ärsyttävää. Yö nukuttiin taas bussissa ja aamusta päästiin Tallinaan ja laivaan.
Mahtava ja mieleenjäänyt reissu jälleen kerran ja ilman muuta tekemisen arvoinen! Mutta jälleen kerran oli todettava, että on tämä hullujen harrastus eikä tätä rumbaa IHAN joka viikonloppu jaksaisi.:D

No, kun pahin vitutus oli laantunut niin aloin nähdä valoisan puolen ja tajuta sen, että ei oikeasti ollut turha reissu. Olinhan tosiaan odottanut niitä kahta PU2-sijoitusta yhden sijaan joten yläkanttiin meni!
Kodan toinen CACIB on tosiaan nyt tosiasia, sekä etenkin se että ne ovat kahdesta eri maasta. Siinä mielessä pullat ovat oikein hyvin uunissa inttivalioitumista ajatellen.:) Nyt ei tarvita enää kuin kaksi! C.I.E voisi siis ollakin tuo meidän ensi vuoden päätavoite. Jos ei nyt millään noi meidän sertit riitä maiden valioiksi, niin eipäs tuo inttivalio ois ollenkaan hullumpi titteli sekään.:) Se ei meidän alkuperäinen suunnitelma ollut, mutta kun cacibeja nyt muutaman kuukauden sisään on tullut pari kappaletta, niin miksipäs ei!

Ei tyhjin käsin jääty! :)
Kaiken kaikkiaan ihan hurja näyttely-ja reissuvuosi ollut! Koda aloitti ulkomaiden valloituksensa helmikuussa Tallinnassa sertillä ja vsp:llä ja päätti sen nyt näihin tuloksiin. Ei voi kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen! Meillä on ollut matkan varrella hieman huonoa tuuria kun kilpailua on ollut, mutta toisaalta silloin on myös kivempi voittaa. Kuten meille esimerkiksi kävi Druskininkaissa ja nyt Minskissä.:)
Siitäkin huolimatta Kodan saldo ulkomailta tältä vuodelta on siis nyt yhteensä:
Virosta 3x SERT, 2xVSP, ROP. Latviasta 2xSERT, ROP, VSP. Liettuasta CACIB, VSP, VA-CACIB, 2xSERT, Valko-Venäjältä PU1 SERT CACIB VSP & PU2 VA-CACIB.

Ensi vuodelle onkin jo suunnittella uusia reissuja.:) Ensi vuonnakin siis meidän näyttelytavoitteet on tuolla ulkomailla, sinne ja rallytokokokeisiin säästetään meidän rahat. Kotimaan näyttelyihin tuskin panostetaan ollenkaan. Antaapa samojen naamojen täällä kiertää jos siltä tuntuu. Jotenkin näyttää siltä, että samat tuomaritkin täällä vaan kiertää samojen koirien lisäksi joten mitäpä tuossa on järkeä.
Mieluummin sitä muita maita ja mantuja kattelee.:)

Allekirjoittanut haluaakin tässä kiittää Kodankin puolesta kaikkia meidän matkaseuralaisia ja meitä reissuillamme tsempanneita.:) Huikea vuosi on kyllä ollut, toivottavasti sitten ensi vuonna ihan kunnolla, lopullisesti tärppää. Tai niin kuin Sanna mulle sanoi, Koda ei selkeästi halua voittaa kaikkea kerralla koska haluaa jatkossakin vielä käydä reissuilla ahkerasti.;)

Tänään on sitten juhlittu meidän pihakoirapoikaa! Eetu aka Rymy-Eetu aka Edward Ensimmäinen täytti tänään kuusi vuotta, eikä suotta! <3 Ei voisi Kodalla parempaa isoveikkaa, eikä meillä parempaa perhekoiraa olla. Maailman paras, hienoin ihanin Eetu.<3


Tuleva viikonloppu kuluukin sitten jälleen kerran koiranäyttelymerkeissä, nimittäin Messarissa! Kodaa en sinne siis ole ilmoittanut kummallekaan päivälle, mutta menen sinne huomenna perjantaina sekä lauantaina tolleriyhdistyksen puolesta talkoohommiin. Kiva nähdä Messarin meininki siis myös siitä näkökulmasta.:)
Messarissa nähdään!