Loppuvuosi ja uusi vuosi

Ja huppista keikkaa; jälleen kerran on HIEMAN vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Edelleen tulee vaan päivitettyä kaikki kuulumiset, tulokset ja kuvat nopeammin ja helpommin omaan someen.

Edellisen päivityksen ja Hyvinkään ryhmiksen jälkeen Cooperin kanssa käväistiin vielä Hämeenlinnassa parissa ryhmiksessä lokakuun alussa. Juniori todettiin molemmilla kerroilla erinomaiseksi, siinäpä taas se. Sunnuntain ryhmis jäi kaivelemaan, sille päivälle kun oli tuomarinmuutoksen takia vaihtunut Maija Lehtonen, jolta Cooper oli saanut puoli vuotta aiemmin täysin ruipelona junnuna jo kuitenkin varasertin. No, saatiin lähes sanasta sanaan samanlainen arvostelu kuin silloinkin, mutta ei SA:ta, eikä mitään perusteluja miksei. Poju oli kuitenkin nyt jo hieman rotevampi ja hyvässä turkissa. Mutta ei. Näähän on näitä, eikö.:)))

Nähtiin kuitenkin samaisissa näyttelyissä uudestaan Mango-siskoa sekä ensimmäistä kertaa pääsin näkemään Kodan ja Bonitan tyttären, Helkan (Hedera's Hello Gorgeous). Nätti, jalkava ja tosi ihana luontoinen likka! <3 No, Helka vetäisi vielä joulukuussa hienosti isossa Tampereen ryhmiksessä varasertin ja Cooperin sisko Lotta Jyväskylässä varasertin sekä vara-cacibin! Onneksi siis siskolikat ainakin jyrää.:) 

Cooper ja Helka Hämeenlinnassa.

Meidän piti Cooperin kanssa käydä terveystarkissa marraskuussa, mutta "juuri sopivasti" joukkotarkkia edeltävänä yönä juniorilla alkoi kova ripuli, joten jouduttiin se sitten perumaan. Olipahan taas ajoitus kaiken A ja O. Joulukuussa käytiin kuitenkin silmät peilaamassa ja terveet kirkkaat silmät todettiin pojalla.<3

Muita mainittavia juttuja on toki myös Leon (Sancandy's Speed Demon, Kodan ja Hymyn poika) MH-luonnekuvaus, jonka poju suoritti hienosti syyskuussa! Tosi kiva kun Sinja Leon siellä käytti, oli paljon samoja kohtia kuin isällään! Nyt on kaksi Kodan jälkeläistä MH-luonnekuvattu, tarkoitus on myös Cooper kuvauttaa. En vain vielä tiedä uskaltaisiko käyttää jo tänä vuonna (toukokuussa olisi tolleriyhdistyksen järjestämä muistaakseni) vai kannattaisiko vielä odottaa vuosi. Cooper kun on ainakin vielä tässä vaiheessa melko epävarma pojankloppi. Rohkea ja hurjan utelias muuten, mutta epävarmuus silti joskus vielä laukeaa hieman turhana räkyttelynä ja piippailuna ym. Joten katsellaan, viimeistään ensi vuonna kuitenkin se on suunnitelmissa. 

Leon kuvaus.

Isä ja poika lokakuisella lenkillä.

Muuten loppusyksy kului rauhallisesti. Cooperin kanssa käytiin yhdellä riistaantutustumiskurssilla sekä toisella neljän tunnin mittaisessa taipparikoulutuksessa. Riistaantutustumiskerralla riista (varsinkaan varis) ei kelvannut niin hyvin kuin kotona. Niin vähän arvelinkin, kun huomio keskittyi niin paljon uuteen metsään ja muihin koiriin. Cooper kuitenkin käytti paljon vähemmän ääntä kuin oletin ja se koko ajan väheni mitä pidemmälle koulutus eteni. Piippailua on edelleen, varsinkin kun omaa vuoroa ym joutuu odottelemaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen sen seuraamiseen, paikallaoloon sekä luoksetuloon. Tärkeitä perusasioita kuitenkin nekin.:) 

Vaakku kelpasi vasta sukan avulla riistaantutumiskerralla, mutta "kyllä se kotona osaa" piti taas paikkansa, kun sitten reenailtiin uusia oppeja ominpäin. Samoja tehtäviä on tehty Kodan kanssa vuorostaan dameilla, isäkoiran omaksi iloksi ja höntsäksi.:)

Kodan ja Hymyn kakarat pääsivät syksyllä metsälle mukavasti muutenkin, kuten seuraavasta kuvasta näkyy:

Nyt pakkasten paukkuessa ja lumikinosten vallatessa pellot ja metsät ei olla päästy reenailemaan, mutta olen ottanut meidän uudeksi tavaksi tehdä joka viikko yksi lenkki vaakun kanssa, jolloin Cooper saa vain kantaa vaakkua mukana. Se rakastaa kantaa leluja, keppejä, käpyjä, omaa remmiä, lähes mitä vaan sekä sisällä että ulkona. Tällä hetkellä tämä kikka toimii, että vaakun haju ja maku pysyy muistissa. Ja hirmu innolla ja intensiteetillä se vaakkua nostaa ja kantaa sekä korjailee hyvin otetta jos on tarvetta, hieno kakara.:)

Uusi vuosi aloitettiinkin sitten heti jännittävillä terveystarkastuksilla! Mentiin nyt sitten omin päin luustokuviin tällä kertaa, ties kuinka kauan olisi pitänyt joukkotarkkipaikkaa uudelleen odotella. Kyllä muuten jännitti. En Kodan luustokuvia osannut edes jännittää, kun en mistään oikein rehellisesti sanoen tiennyt silloin. Mutta nyt oli kyllä ihan eri tilanne! Jännitti ensinnäkin koska A) totta kai halusi Cooperin olevan mahd terve B) se on kuitenkin Kodan jälkeläinen joten se toi extrajännitystä ja C) olin varma että Cooper olisi kerinnyt lonkkansa tai kyynäränsä jo jonnekin teloa ja sieltä löytyisi kaikenmaailman vanhoja murtumia.:D Kun tuo ei ollenkaan katso tai mieti minne se juoksee tai hyppää, kaikkea päin täysillä vain eteenpäin! 

No, hyviltähän nuo kuvat onneksi kaikki näytti. Eikä tarvinnut kuin muutama päivä tuloksia odotella ja kyllä olikin hieno rivi: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! <3 Harmillisesti vain tajusin liian myöhään, että tolleriyhdistys sittenkin tukee myös vielä tämän vuoden selkälausuntoja, joten selkäkuvia ei tällä kertaa otettu. Saattaa siis olla että kuvataan se vielä sitten myöhemmin joskus loppuvuodesta.:) 

Kodan jälkeläisistä 11/19 on nyt kuvattu ja kaikilla on olleet A tai B lonkat sekä 0 kyynärät! Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemaan näköjään, mahtavaa! :) 

Tästä vuodesta en nyt sitten osaakaan sanoa mitään. Näyttelyistä en ota nyt paineita, niihin on tavotteita pyöreä nolla. Cooper on niiiin hitaasti kehittyvä että antaa sen nyt kasvaa ja olla vain. Kehiin kerkeää kyllä myöhemminkin. Sitä paitsi, musta on kivaa että koira osaisi (ainakin toivottavasti) muutakin kuin juosta ja pönöttää kehässä. Kovasti olisi VEPE sekä MEJÄ sen kanssa toiveissa. Vepeä käytiinkin kokeilemassa sisäaltaassa jo kerran ja tosta noin vaan Cooper jo heti lähti vetämään sekä pelastusrengasta että "hukkuvaa" ihmistä perässään.:) Pikkaisen vain vilkaisi olkansa yli tätä "hukkuvaa" tyyliin että "mitäs sinä roikut siinä" mutta veti "rantaan" helposti kolme kertaa. Huippu jätkä! <3 Helpottaa tietty kun on tota mittaa 53cm ja painoa lähes 25kg niin ei näyttänyt edes kovin rankalta. Toivottavasti päästään ja keretään tätä jatkamaan! Cooper rakastaa uimista yli kaiken (tosin veden äärellä olisi tehtävä myös HIEMAN malttiharjoituksia...) ja tää olis itelleenkin uusi kiva laji! Myös se MH-luonnekuvaus on edelleen harkinnassa, katsotaan mitä sen kanssa tehdään. Kodahan kuvattiin vajaa 2-vuotiaana, mutta Cooper on niiin eri luontoinen isänsä kanssa. Paljon herkempi ja kuumempi joten...katsotaan. Olisi melkein kuin lottovoitto jos päästäisiin edes yhteen MEJÄ-kokeeseen tänä vuonna täällä Etelä-Suomessa, mutta toivossa on hyvä elää eikös se niin mene?

Lumihullut hurtat, kirjaimellisesti.

2016

Vuosi 2016 oli maailmanlaajuisesti synkkä, lähes sysimusta. Juuri sen takia nämä oman elämän pienet saavutukset ja ilonaiheet ovat sitäkin tärkeämpiä! Toisille varmasti merkityksettömiä, mutta meille jotain ihan muuta. Pientä, mutta suurta.

Kelataanpa siis taakse päin, ihan vuoden 2016 alkuun. Mitäs kaikkea meille oikein tapahtuikaan?

Tammikuu

Tammikuu vietettiin rauhallista hiljaiseloa, tosin Koda treenasi ahkerasti Tiian kanssa rallytokon avoluokkaa varten joka viikko. Kuun lopussa laitettiin sitten alulle uusia, ihania pieniä punakuononalkuja.<3

Helmikuu

Helmikuu oli myös varsin rauhallinen kuukausi, lähinnä vain nautittiin lumisista pelloista ja metsälenkeistä. Käytiin me tosin Tallinan puolella Tallinn Winter Cupissa kokeilemassa onnea toistamiseen, mutta siellä venäläisuros vei voiton joten oranssia ähäkuttia oli sieltä kotiin tuomisina. Vaikka silloin se harmitti, niin eipä tuolla ollut loppupeleissä sitten enää mitään merkitystä inttivalioitumisen kannalta, vaikka siellä se CACIB vielä ohi suun menikin.:)
Kivointa tuolla reissulla oli tollerityttö Sissiin ja Sissin omistajiin tutustuminen, koska siitä eteenpäin ollaankin saatu ihan mahtavaa treeni-,sekä näyttelyreissu seuraa!

Tallinnasta PU2 VA-CACIB.

Helmikuussa reenattiin myös paljon niin riistalla kuin dameilla. Kuun lopussa saatiin tietää, että Hymyn masussa oli maha-asukkeja näkyvissä!

Hiihtoloman riistatreenejä.

Maaliskuu

Maaliskuussa alkoi jo sitten vähän tapahtua, liekö olleet sitten vaikka niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Heti maaliskuun alkuun saatiin hieno onnistuminen Porvoon rallytokokokeesta, josta Tiia ja Koda kävivät hakemassa jo toisen hyväksytyn tuloksen avoluokasta pistein 78/100. Kauneusvirheitä mahtui radalle ja nykyään niin helppo pyöriminen aiheutti taas sen -10 pistettä, mutta tulos kuin tulos.:)
Riistapuolella koettiin myös onnistumisia, kun se kuuluisa pieni lamppu syttyi noutajan pääkopassa. Koda nimittäin alkoi piiiiitkän tauon jälkeen nostaa ja palauttaa jälleen varista! Pitkän aikaa linnut piti pitää melko koppuraisina sekä siivet vielä teipattuina, mutta sieltä se pikkuhiljaa vaan lähti. Otteet alkoivat parantua kun itsevarmuutta tuli lisää ja palautukset, olleet Kodan vahvuus aina, tulivat hyvällä vauhdilla suoraan käteen.
Vaikkei meillä tämän suhteen muita tavoitteita ollut, kuin riistainnon ylläpitäminen ja sen parantaminen niin kivaa tätä oli tehdä, oli selvästi kivaa vaihtelua tokon ja rallytokon jatkeeksi kun ei tarvinnut koiran koko ajan tiukassa kontaktissa olla.

Maaliskuun aikana Hymyn massu pyöristyi ja pyöristyi ja aivan kuun lopussa, juuri pääsiäisenä, Kodan ja Hymyn seitsemän pientä pääsiäispupua putkahtivat maailmaan! <3 Kyllä tämä taisi olla se meidän koko vuoden kohokohta kuitenkin, oli se vaan jotain niin liikuttavaa ja suurenmoista.

Vastasyntyneet. (c) Maija Järvinen

(c) Maija

Huhtikuu

Heh, vaikka etukäteen olin ajatellut että kotimaan kehissä ei kyllä pyörähdettäisi juuri ollenkaan, niin Pertunmaan ryhmis oli sellainen  mihin lähdettiin, olihan siellä tuomarina ihana Helin Tenson! Ja kyllä kannatti! Koda oli tollereissa ainoa uros ja oli sellainen NYT TAI EI KOSKAAN-fiilis. Koda esiintyi omaan tapaansa rauhallisesti ja tuomari totisesti tykkäsi herrasta edelleen, oltiinhan sitä jo kolmatta  kertaa hänen kehässään näytillä. Koda sai yhden hienoimmista arvosteluistaan ikinä, ja Pertunmaalta kotiintuomisina oli siis huikea SERT & ROP! Kodan ensimmäinen roppi kotimaassa, huikea oli fiilis! :) Pertunmaalta ajeltiin sitten vielä suoraan Hyvinkäälle ihailemaan pentuja ensimmäistä kertaa, oli tuo vaan ihan unohtumaton lauantai!

Pennut kasvoivat kovaa (ihan liian kovaa!) vauhtia ja alkoivat jo huhtikuun lopussa näyttää koiranpennuilta.:) Ipanat saivat silloin myös jo viralliset nimensä. Kävin niitä nuuskuttelemassa ja kuvaamassa niin usein kuin vain pystyin, kiitos Maijalle tästä edelleen että sain niin useasti käydä kylässä!
Huhtikuun lopussa vedettiin myös vuoden ensimmäinen mejä-jälki Hennan ja Didin kanssa. Muuta en siitä enää edes muista, kuin että Koda veteli oman jälkensä juoksuvauhdilla ja tapansa mukaan ilmavainulla, huh huh.
Huhtikuun lopussa Koda kävi myös luonnetestissä Karkkilassa, saaden suhtkoht oman näköisensä lausunnon, pisteitä +114. Ihan en kaikissa kohdissa ollut tuomareiden kanssa samaa mieltä, eikä ollut paikalla ollut ja videoita kuvannut Sannakaan, joka Kodan kuitenkin hyvin jo tuntee. Minähän tein tästä piiiiitkän postauksen, jossa kävin läpi yksityiskohtaisesti joka kohdan ja latasin Sannan kuvaamat videotkin, mutta se postaus ilmeisesti päätyi syystä tai toisesta bittiavaruuteen! Sen julkaiseminen ei siis koskaan onnistunut, enkä jaksanut sitä enää uudestaan alkaa väsäämään kun se oli jo työn ja tuskan takana jo se ensimmäinenkin yritys. Harmi kyllä.:/

Toukokuu

Toukokuu oli se meidän superkuukausi! Heti kuun alkuun, helatorstaina, saatiin yksi vuoden päätavotteista täytettyä, kun Tiia ja Koda saivat Vihdin rallytokokokeesta kolmannen hyväksytyn tuloksen avoluokasta ja näin ollen Koda ansaitsi koulutustunnuksen RTK2! :) Keli oli turkasen kuuma ja Koda ei ollut vireessä niin yhtään, radalle mahtuikin aika tavalla aivopieruja Kodan toimesta siis, joten aikamoinen työvoitto tuo tulos oli. Olin salaa haaveillut että kunpa saataisiin avoluokka suoritettua suorana kolmella kokeella, oli pinnat sitten mitä tahansa, ja niin siinä tosiaan sitten kävi! :)
Kiitokset huippuohjaajalle vielä tätäkin kautta!

Lähes samaan hengenvetoon, vain pari päivää myöhemmin hurautettiin Loviisan ryhmikseen, tavoitteena saada se viimeinen sinivalkoinen. Keli oli jälleen todella lämmin, aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä keväistä näyttelypäivää olisi upeammassa säässä voinut viettää! Tuomarina Loviisassa oli Saija Juutilainen ja tällä kertaa uroksissakin oli kilpailua. Koda oli ainoa uros joka sai SA:n joten se toden totta merkitsi sitä, että herra sai kuin saikin sen viimeisen sertinsä! En kyllä ikinä unohda tuomarin sanoja "onnitteluni hienosta uroksesta!" <3 Roppikehässä saatiin tuttu tyttö, Minku, vastaan ja voitto meni ansaitusti kauniimmalle sukupuolelle, meille tuo VSP kelpasi paremmin kuin hyvin! Olipa tuokin vaan upea päivä!

Loviisan kaunein ja komein.

Toukokuussa pennut täyttivät jo seitsemän viikkoa ja lähtivät omiin koteihinsa. Onneksi Siru ja pari muuta kakaraa jäivät tähän lähelle.:) Niin tavattoman rakkaita ipanoita noista vaan tuli itsellenikin. Ja edelleen koen olevani onnekas, että sain seurata niiden elämän alkuvaiheita niin läheltä ja olen päässyt osaa niistä näkemään tämän jälkeenkin.

Toukokuu huipentui vielä sen viimeisenä viikonloppuna, jolloin oli edessä reissu Liettuan Moletaihin. Kodan ja minun matkaani lähti jo tutuksi tullut Sissi-neiti. Minimitavoite reissusta oli Kodalle se kolmas CACIB, toiveissa toki kuitenkin oli se valioituminen kun edellisillä kerroilla oli aina jäänyt siitä viimeisestä näyttelypäivästä koko homma kiinni. Ilmoitettuja tolloja oli viisi, neljä narttua ja Koda.
Perjantaina oli rotujen erkkaripäivät, sieltä saatiin se ensimmäinen serti sekä Kodalle että Sissille, Kodan ollessa vielä VSP. Lauantaina luulin homman kosahtavan jo siihen päivään, kun alkuun näytti siltä ettei tanskalaistuomari arvosta Kodaa juuri ollenkaan, kun valkoiset merkit eivät olleet tarpeeksi hyvät, mukamas. Mutta kyllä sieltä silti LUOJAN KIITOS tuli sekä serti, cacib että VSP sekä jo toisen kerran Crufts-osallistumisoikeus. Huhhuh.:D Minimitavoite täytetty siis. Viimeisenä päivänä oli jo kisaväsymystä ilmassa niin itselläni kuin koirillakin, sunnuntaina tuomari ei veltosti esiintyneelle Kodalle enää cacibia suonut (ei tosin sitä enää tarvittukaan siinä kohtaa) mutta se viimeinen serti saatiin eli Koda vihdoinkin sai "pilipalivalio"-tittelinsä! Herrasta leivottiin siis kerta heitolla EE & LT & LV & BALT & BY MVA! Hieno reissukaverimme Sissi sai reissusta ensimmäiset cacibinsa sekä palasi kotiin Suomen ja Liettuan muotovaliona! :) Kyllä oli syytä skumpata kotimatkalla!

Kesäkuu

Kesäkuussa nautittiin nimenomaan kesästä. Rallytoko jäi tauolle, vähän näytettiin taas riistaa mutta muuten vaan oltiin. Nautittiin uimisesta ennen kaikkea, Koda oppi vihdoinkin Eetun tavoin tekemään hulluja uimahyppyjä mökkilaiturilta järveen.:D Oli siis aivan kahelia menoa mökillä juhannuksena, kiitos näiden kahden vesipedon.

Tämä kuva koristaa nykyään Novascotiannoutajat RY:n Facebook sivua.:)

Eetun tyylinäyte.

Pennut jatkoivat kasvamistaan ja kesäkuu kului lähinnä noiden titteleiden vahvistuksia odotellessa.

Heinäkuu

Otettiin iisisti myös heinäkuu. Pentujen treffaaminen jäi tästä kuusta mieleen! Kuun alussa käytiin moikkaamassa Eiraa Helsingissä ja ajeltiin myös Hyvinkäälle Sirua ja Hymyä ihastelemaan. Heinäkuussa vielä pari titteliä vahvistettiin ja Pokemon jahti alkoi.:D Pitkiä lenkkejä tuli kyllä tehtyä, joskus ihan yötä myöten, ai että.

Isä ja sen tytär.<3

Elokuu

Elokuuta odotettiin sitten kuin kuuta nousevaa. Innostuneina, mutta jännittyneinä. Kodalla oli kolme cacibia kasassa ja tuo aika ensimmäisen ja viimeisen välillä umpeutui elokuun alussa. Elokuun 23.päivä suunnattiin sitten Tallinaan ja kaksipäiväiseen KV-näyttelyyn. Inttivalion titteli oli siis kovasti hakusessa.;) Ilma oli turkasen kuuma ja odottelua oli pitkä tovi, juuri ennen kehää meinasin pyörtyä kun jännitti niin paljon! Onneksi kuitenkin sinne kehään asti päästiin omin jaloin.:D Koda korkkasi Tallinnassa valioluokan ja lauantaina oli tuomarina espanjalainen herrasmies Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllärinä ei todellakaan ollut ERI ja SA automaatti, kuten alkuun olisi voinut helposti luulla.
Koda pääsi PU-kehään junnu-uroksen kanssa ja se tiesi kuin tiesikin meille sitä viimeistä valkoista!! Se meidän vuoden vaatimaton päätavoite, C.I.E eli kansainvälisen näyttelyvalion titteli, se oli sitä myöten siinä! <3 Voi tuota mahotonta ukkelia.:) Herra kruunasi tittelinsä ollen ROP, uskollisen ja hienon matkakaverimme Sissin ollen upeasti VSP!

Champion International d'Exposition.<3

Kaksikko päätti reissunsa sunnuntaina yhtä voitokkaasti, Kodan ollen toistamiseen ROP viidennen cacibin kera ja Sissin ollessa VSP, olipa upea kesäinen Tallinan viikonloppu kerta kaikkiaan! Nyt on tuo tittelin anomus ollut vetämässä sen 4kk ja edelleen odotellaan, tammi-helmikuulle meneepi siis tuo vahvistus. Ei sillä, etteikö täällä jo malttamattomia oltaisi..
Elokuussa aloitettiin myös kokonaan uusi harrastus; Nosework!

Syyskuu

Syyskuussa järjestettiin Maijan luona Hyvinkäällä pienet pentuetreffit, pennut täyttivät sillon jo 6kk! Paikalle olisi passannut enemmänkin ipanoita päästä mutta näillä mentiin. Hauskaa oli silti ja kyllähän tuo pihamaa täyttyi punaturkeista tuollakin porukalla.:) Aivan ihanat, avoimet ja ihmisrakkaat luonteet on näillä kaikilla, olen niin tyytyväinen!
Syyskuun lopussa Koda sisaruksineen täytti jo neljä vuotta, apua! Miten nää vuodet meneekään..vastahan se oli itsekin tuollainen pieni naskalihammashirviö ja nyt jo noin iso mies ja isä itsekin!

Koda vahtii kakaroitaan.

Isää ja Leo-poikaa nauratti kovasti.:D

Lokakuu

Nosework reenit jatkuivat ahkerasti, alkeiskurssi vaihtui jatkokurssiksi. Koda hiffasi jutun juonen nopeasti ja ilmaisuksi herralle opetettiin istuminen. Aloitettiin pikkuhiljaa laatikko-sekä ulkoilmaetsinnät.
Lokakuussa Siru sekä Leo kävivät ensimmäistä kertaa pentuluokissa näytillä, Siru SNJ:ssä hienosti PEK2 kunniapalkinnolla ja Leo oli Tuuloksen pentunäyttelyssä upeasti ROP-pentu!
Iskä kävi puolestaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna päättämässä oman upean näyttelyvuotensa Lahti KV:ssa. Sinne lähdettiin kuulemaan kanadalaisen tuomarin mielipidettä ja hieno päätös vuodelle saatiinkin; Koda oli Hannan handlaamana PU2 vara-cacibin kera josta saatiin myös se kotimaan cacib vielä tilille!
Eipä ollut huono saldo kolmessa kotimaan näyttelyssä; kahdesti PU1 sertien kera sekä sitten tuo PU2-sijoitus, kyllä poika kärräsi ruusukkeita kotiin niin ulkomailta kuin koti-Suomestakin, wow! :)
Eikä tästä koskaan pitänyt mitään showpuudelia tulla, niin kuin Sari-kasvattajan kanssa edelleen jaksetaan naureskella.:D

Joulukuu

Voidaan hypätä lokakuusta suosiolla suoraan joulukuuhun, sillä marraskuussa ei tapahtunut yksinkertaisesti mitään. Nosework treenit jatkuivat ja jatkokurssin päätyttyä saatiin kasaan viiden koiran vakkariryhmä, jolla jatketaan toistaiseksi niin kauan kuin porukkaa vaan kiinnostaa.:)
Joulukuun alussa Rymy-Eetu täytti jo seitsemän vuotta, vaikka ei sitä millään uskoisi!
Minä talkoilin Messarin näyttelyitä varten perjantaina, jolloin kehiä ym käytiin rakentamassa. Kodaahan en ole sinne sitten junnuiän jälkeen ilmoittanut, mutta Leo-poika kävi sunnuntaina puppy shown puolella, ollen hienosti isojen urospentujen toinen kunniapalkinnon kera!
Joulukuussa vuokrattiin Tiian kanssa kerran viikossa Koirakeitaan hallia että päästiin aloittamaan rallytokoilu piiiitkän tauon jälkeen! Eikä tuo tosiaan ehkä ihan toivoton tapaus voittajaluokan suhteen ole. Tammikuussa päästään aloittamaan Uudenmaan noutajien voittaja-luokan kurssilla, eiköhän siellä viimeistään selviä onko Kodasta kokeisiin asti vaiko ei.:D

Kaikkein hienointa ja tärkeintä toki on, että saatiin viettää taas yksi terve vuosi molempien poikien kanssa! Mitä nyt aina välillä jotain pikku haavoja ja lihasjumeja on ollut, mutta niitä nyt väkisinkin tekevälle sattuu. Terve koira on kuitenkin kaiken harrastamisen ja helpon arkielämän perusta.:) Toivottavasti yhtä terveissä ja iloisissa hännänheilutus merkeissä saadaan jatkaa myös ensi vuonna, mitä se sitten tuokin tullessaan. Sitä voisi pohtia sitten seuraavassa postauksessa.
Pitäkäähän karvakavereistanne huolta uutena vuotena!

Brothers from another mothers.<3

Lumi tuli ja lumi meni

Kylläpäs on aika taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, vähän tavoista poiketen tulikin nyt pieni blogipaussi. Eipä tässä Lahti KV:n jälkeen ole mitään sen kummempia vaan tapahtunut, koiraharrastusrintamalla ainakaan. Viikottaisia nosework ja rallytoko-treenejä lukuun ottamatta siis. Koda on saanut viettää melko rauhallisen syksyn ja alkutalven, itselläni on taas riittänyt puuhaa mm.jääkiekon parissa.

Marraskuu oli harvinainen, kun pari ensimmäistä viikkoa meillä oli kirjaimellisesti hanget korkeat nietokset. Voi sitä tollon onnea kun oli lunta ja pakkasta ja veti se oman mielenkin huomattavasti korkeammalle kuin mitä marraskuussa yleensä. Tehtiinkin paljon pelto- ja metsälenkkejä lumessa tarpoen.

Kuvat (c) Susanna Lehto

Punaiset kaverukset; Luna ja Koda.<3

Nyt nuo talvipäivät ovat enää muisto vain. Pari viikkoa lumien jälkeen kuljettiinkin sitten taas loskassa, nyt ollaan sentään saatu taas jo pakkaskelejä mutta eipä taida tulla valkeaa joulua tänäkään vuonna.
Marraskuussa aloitettiin taas piiiiiiitkän tauon jälkeen rallytokoilu! Ollaan nyt kuukauden verran vuokrattu Tiian kanssa Koirakeitaan hallia omaan käyttöön ja Koda ja Tiia ovatkin siis päässeet aloittamaan voittajaluokan treenaamisen ihan tosissaan. Tauko taisi tehdä vaan hyvää, sillä Koda on joka kerta ollut niin intoa täynnä ja onnessaan päästessään taas tekemään kunnolla jotakin. Vanhalle vannoutuneelle tokokoiralle tuo oikealla puolella tekeminen on välillä vaikeaa, mutta kyllä sieltä alkaa tulla jo hyviä pätkiä! Puolenvaihdot on helppoja, tuo oikealla puolella seuraaminen pidemmän aikaa sekä pyöriminen vielä on hankalia mutta ei tuo oikeasti ihan toivoton tapaus ole! :) Saas siis nähdä saataisiinko ensi vuodelle jo startti voittajaluokassa, se voisi yksi tavoite olla ainakin.

Treenivideo: https://www.instagram.com/p/BNcE5SRDZzW/?taken-by=whysosiirious

Noseworkin jatkokurssin päätyttyä saatiin kasaan viiden koiran ryhmä, jonka voimin meillä onkin nyt ainakin toistaiseksi koko ajan jatkuva treeniryhmä. Kyllä Kodan siellä kelpaa nuuskutella neljän nartun kanssa.;) Hirmu hyvin on reenit menneet viime aikoina, kerran kuussa pidetään ns. höntsätunti että tehdään ihan kaikkea muuta kuin noseworkia että tulee koirillekin vähän vaihtelua. Kodahan ilmaisee hajun istumalla, nyt on myös nuo valeilmaisut vähentyneet huomattavasti. Lähinnä varmasti siksi kun on koko ajan tässä oppinut lukemaan koiraa aina vaan paremmin ja paremmin ja ollaan pidetty treenit monipuolisina ja toistot mahdollisimman lyhyinä, sillä tuota valeilmaisua alkaa tulla sitä mukaa kun Koda väsyy.
Ulkoilmassa etsintä on Kodalle selvästi helpompaa ja mieluisampaa kuin sisätiloissa. Laatikkoetsintää tehdään myös silloin tällöin kuten kokeessa tulee sitten olemaan. Meidän ensi vuoden tavoitteita onkin hajutestissä käydä ja se läpäistä, että päästään sitten Nosework kokeissa starttaamaan kunhan laji virallistuu.:)

Joulukuun alussa juhlittiin Eetua, joka täytti jo seitsemän vuotta vaikkei sitä millään uskoisi kun tuntuu että joka vuosi vauhtia tulee vaan lisää ja lisää! On se vaan omituisin ja ainutlaatuisin otus mitä tiedän, ikuinen lapsi ja rakkauspakkaus.<3

Siru ja Leo kävivät molemmat myös toistamiseen kehissä pyörähtämässä ja viimeistä kertaa pentuluokassa vietiin! Niin ne lapset vaan kasvaa huhhuh! :O Siru kävi itsenäisyyspäivänä Tampereen ryhmiksessä, esiintyminen ei mennyt neidiltä ihan nappiin kun olisi pitänyt päästä kaverin kanssa leikkimään mieluummin. Tuomarina oli tollereilla uusi tuomari, Sanna Kaven.
"Reipaskäytöksinen narttupentu. Hyvänmallinen pää. Hieman pyöreät silmät. Oikea purenta. Hyvä vahva kaula. Erinomainen luusto. Riittävät kulmaukset edessä, hyvin kulmautunut takaa. Ikäisekseen riittävä eturinta ja rintakehä. Hieman pitkä lanne. Liikkuu hieman löysästi edestä ja ahtaasti takaa, hyvällä sivuaskeleella. Hyvä karva, väri ja käytös."
Tällä arvostelulla neiti oli pentuluokan kolmas. Sitä ennen Siru oli käynyt mätsärissä treenaamassa ja olikin siellä ollut hienosti BIS3! :) Siru on kyllä niin isäänsä tullut, aivan kuin narttupuolinen Koda! :) Muut tytöt tulleet sitten paljon enempi Hymyyn.

Niin nätti pikku Siru.<3

Marraskuun lopulla nähtiinkin Sirua viimeksi, kun ajeltiin Hyvinkäälle ja käytiin ihanalla metsälenkillä kera Kodan, Sirun, Hymyn ja Vieno-mummon.

Isä ja tytär.<3

Pus.<3

Leo kävikin sitten pikkuisen isommissa kekkereissä, nimittäin viime sunnuntaina Messarissa, Voittaja Puppy Showssa! Tollerinpentuja oli 12kpl joista viisi isoa urospentua. Leo sijoittui luokan kakkoseksi kera kunniapalkinnon! :) Tuomarina oli juurikin samainen Sanna Kaven, jolle velipoika siis upposi siskoa paremmin.

"Hyvä koko. Selvästi maskuliininen. Urosmainen pää, oikea purenta. Pää saisi olla hieman täyttyneempi silmien alta. Hyvä kallo, vahva kaula. Hieman etuasentoiset lavat. Hyvin kulmautunut takaa. Vahva luusto. Rintakehän tulee vielä täyttyä. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysästi edestä riittävällä askelmitalla. Lupaava karva. Miellyttävä käytös, hyvä väri."

Leo Kodanpoika.<3

Jaa-a, olisikos siinä pääpiirteissään meidän parin viime kuukauden kuulumiset.
Tässä yhtenä päivänä siivoillessa keräsin kaikki tämän vuoden saavutukset kasaan ja olihan noita jonkin verran tullut:

2016 saldo.

Plus tuohon päälle vielä toki RTK2 ja pennut.:) Suht rauhallinen vuosi meillä kaiken kaikkiaan oli, mutta silti sitäkin tulosrikkaampi. Ensi vuotta en ole vielä edes lähtenyt miettimään. Kunhan nyt ennen kaikkea terveenä edelleen pysyisivät molemmat pojat. Tokihan maita riittäisi mistä sertejä voisi hakea, katsotaan siis milloin ja missä ollaan jos ollaan. Se hajutesti ja voittajaluokan startti nyt on sellaiset mitkä eniten itsellään mielessä.
Sen lisäksi Kodan naisrintamalla pitäisi myös tapahtua toistamiseen, kauniita pentuja on kyllä odotettavissa kaiken onnistuessa.:) Ja ensi vuonna toki sitten ensimmäiset lapsukaiset pääsevät jo virallisiin näyttelyihin ja syksyllä varmasti saadaan jo ensimmäisiä terveystuloksiakin. Nyt on tuo meidän inttivalio hakemus ollut vetämässä jo 4kk eikä vieläkään kuulu mitään. Ensi vuoteen menee sen vahvistus siis näköjään kuitenkin.
Jännitettävää ja odotettavaa siis joka tapauksessa riittää myös vuonna 2017!

Olin koko viime joulun sekä uudenvuoden töissä U20 MM-kisoissa, niin nyt on kyllä ihanaa saada viettää rauhallinen joulu sekä railakas uusi vuosi perheen ja kavereiden kanssa!
Nautitaan siis tästä vuoden parhaasta ajasta!

Kodalla on omat pokaalinsa, niin onneksi mamma saa sillon tällön nostella tämmösiä ilmaan.;)