tiistai 17. toukokuuta 2016

Pennut 7 viikkoa

Jouduin melkein syödyksi elävältä!
Niin se aika vaan rientää ja pennut kasvavat! Eilen Kodan ja Hymyn lapsosille tuli mittariin jo 7 viikkoa, eli ovat ns. "täysi-ikäisiä" ja valmiita luovutukseen. Ensimmäiset lähtevätkin uusiin koteihinsa jo heti tällä viikolla. Toisaalta ihanaa, mutta myös haikeaa. On näihin kaikkiin karvapalloihin kiintynyt jo niin paljon ja olen kyllä onnekas, että olen päässyt niitä paljon näkemään tämän seitsemän viikon aikana, suurkiitos siitä ennen kaikkea Maijalle! :) Oli hienoa olla tässä "projektissa" mukana, ja nythän kaikki OIKEASTI vasta alkaakin, kun pennelit lähtevät valloittamaan maailmaa kukin omalla tahollaan.:)

Kerkesin vielä viime perjantaina käydä katsomassa pentuja viimeisen kerran, kun koko pesue oli vielä koossa. Ilma suosi ja kakarat saivatkin olla ulkona, Maija oli ison hienon aitauksen sinne jo rakentanut.



Siru.
Halinallet! <3


Steal the Show, isänsä poika.<3
Speed Demon Vilja-tätiin tutustumassa.
Siru (Sweetheart) ja Speed Demon Vieno-mummon ja Viljan kanssa.
"I'm a big big girl in a big big world.."
Sunshine.


Sunrise Surprise.
Sweetheart eli Siru, joka jää Maijalle.:)
Olen kyllä niin tavattoman tyytyväinen pentujen ulkonäköön, niiden väreihin ja valkoisiin merkkeihin sekä kauniisiin päihin ja ilmeisiin. Näyttäisi myös tässä vaiheessa (mitä nyt 7-viikkoisista vielä voi sanoa) että jalkavuutta ovat äidiltään perineet ja se on erittäin hienoa se! Myös todella leikkisiä, sosiaalisia ja avoimia pentuja ovat, koko ajan pitäisi päästä syliin rapsutettavaksi. Kyllä näkee että niitä on paljon käsitelty, sosiaalistettu ja paljon on heille lässytetty.:D
Mielenkiinnolla jäädään odottelemaan mitä heistä ajansaatossa oikein kasvaa.:)
Eikä tämä vielä tähän pääty kuitenkaan. Yksi narttupennuista, Sancandy's Sweetheart eli Siru, tulee jäämään synnyinkotiinsa Maijan ja Hymy-emonsa luokse, joten ainakin tätä pikkuneitiä tullaan jatkossakin näkemään.:) Sen lisäksi pojista Speed Demon suuntaa Helsinkiin ja tämän pikkumiehen tulevan omistajan kanssa ollaan myös jo sovittu isän ja pojan yhteisreffeistä ja reeneistä, huippua!

Tässä vielä kertaalleen kennel Sancandy's S-pentue n. 7-viikon ikäisinä:

Sancandy's Sweetheart eli Siru.
Sancandy's Shot in the Arm.
Sancandy's Sunshine "Eira"
Sancandy's Smile a While "Sani"
Sancandy's Steal the Show.
Sancandy's Sunrise Surprise
Sancandy's Speed Demon.
Toivottavasti pääsevät mukaviin koteihin ja jokunen pyörähtäisi kehässäkin näytillä joskus.:) Itsellenikin se olisi tärkeää tietoa, että mitä Koda oikein periyttää. Pojista Sunrise Suprise suuntaa Jyväskylään tarkoituksena olla isona metsästyskoira käytännön metsällä, huippua sekin!
Me täältä Koda-isän kanssa toivotammekin lapsosille pitkää ikää ja terveyttä ennen kaikkea! <3

lauantai 7. toukokuuta 2016

Se viimeinen

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, tänä viikonloppuna oli tarkoituksena lähteä tavoittelemaan sitä viimeistä sertiä Kodalle.
Tänään suunnattiinkin jo aikaisin aamusta siis kohti Loviisan ryhmistä. Näyttelypaikkana toimi ravirata ja kehien takana juoksentelikin komeita ravureita, jotka olivat kaikesta hälinästä huolimatta todella rauhallisia eivätkä olleet koirista moksiskaan eivätkä koiratkaan niistä välittäneet. Sisäinen heppatyttöni vaan iloitsi kyseisestä paikasta täysin rinnoin!

Kehät olivat isoja ja hyvä pohjaisia ja ennen kaikkea sää todellakin suosi! Aurinko paistoi tai suorastaan porotti pilveettömältä taivaalta. Mikäs sen parempaa viettää kevätpäivää kehäkettuillessa siis.:)
Tuomarina tollereilla toimi Saija Juutilainen ja tolloja oli Loviisaan ilmoitettu 13 kappaletta joista 12 oli paikalla. Uroksia oli neljä, kaksi avoluokassa ja kaksi käyttistä. Toinen avouros ennen Kodaa sai EH:n. Kuumasta kelistä huolimatta Kodalla riitti hurjasti virtaa ja se esiintyi todella pirteästi, tuntui jopa ihan nauttivan esiintymisestä tänään.

Kuvat (c) Jarno Niemi.



Punainen lappu nousi (ja luokkavoitto siitä siis) ja pian sen perään myös vaaleanpunainen SA:n merkiksi. Tuomari jo tässä kohtaa kätteli minua todeten että "Onnitteluni hienosta uroksesta!" Hymyilin jo tuossa kohtaa varmaan kuin naantalin aurinko! Siitä huolimatta piti vielä jännittää kahden uroksen verran. Käyttöluokan pojat saivat H:n sekä ERI:n, mutta vain sileän sellaisen. Se siis toden totta meinasi sitä että Koda sai kuin saikin sen viimeisen sinivalkoisen! <3 Upea, upea ukko!

Nartuissa oli myös tiukka linja ja kolme niistä saivat SA:t. Parhaaksi nartuksi valittiin Minku (Magicfox's Nebbiolo) joka on siis juurikin sama neitokainen, jonka kanssa oltiin roppikehässä Pertunmaalla kuukausi sitten. Kodahan vei silloin ropin nimiinsä.
Tuttu kaksikko vastakkain roppikehässä siis tänäänkin.:D Minä kyllä niiiin toivoin VSP:tä, että oltaisiin päästy ajoissa kotiin, sillä kuuma oli ja itselläni vielä vähän töitäkin myöhemmin.. No, Kodahan ei saanut silmiään irti Minkusta roppikehässä, joten roppi meni ansaitusti Minkulle ja Koda siis VSP, tämähän sopi meille paremmin kuin hyvin!

ROP Minku ja VSP Koda.
Koda sai tuomarin suurten kehujen lisäksi vielä todella hienon arvostelun joka oli ihan kirsikka kakun päällä:
 "3,5-vuotias uros. Oikealinjainen, hyvin rakentunut kokonaisuus. Hieno, jäntevä kunto. Kaunis karva ja väri. Hieno uroksen pää ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Kaunis hännän asento. Sujuvat liikkeet, joissa hyvä tasapaino. Hyvä luonne."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP



Ennen kaikkea oli hienoa saada maininta Kodan yleisestä fyysisestä kunnosta.:) Olihan se varsinkin nuorten luokassa sellainen hieman löysä ja plösö eikä silloin mainittavaa menestystä tullutkaan. Mutta nyt 3,5-vuoden iässä ukkeli taitaa jo olla valmis pakkaus, niin rungoltaan kuin massaltaankin.
Loviisan ryhmiksessä oli myös mukavaa vaihtelua palkintojen suhteen, siellä oli valittavana vaikka mitä! Oli narupalloa, kynttilöitä, viilennyspyyhkeitä, pieniä maljakoita sekä koiranleluja ainaisten pokaalien tilalle. No, otettiin me matkaan yksi pokaali sekä sitten uusi ihana vinkulelu, olihan jätkä sen ansainnut! <3

Kyllä nyt on vaan liikuttunut ja kiitollinen olo. Huikeat pari viimeistä näyttelyä takana, ei voi muuta sanoa! Olin jo yhdessä vaiheessa aikeissa luovuttaa Suomen sertien keruun suhteen, mutta onneksi ei kuitenkaan! :) Nyt kun ulkoinen olemus on muotovalion arvon veroinen niin kaipa niitä taippareita pitää sittenkin alkaa harkita vakavasti..saisi ukkelista samantien viiden maan valion, siinä jos missä on motivaatiota treenata ja koittaa! Pitkän työn ja tuskan takana se tulee olemaan, mutta se ei pelaa joka pelkää.:)

Kyllä taitaa meidän näyttelyt täällä kotimaan kamaralla olla taputeltu tällä erää. Meillä ei ole enää mitään saavutettavaa tai voitettavaa, ei tarvita siis enää mitään. En koe siis saavani tästä enää oikein mitään irti, en kuitenkaan niiin paljon tästä näyttelyhommasta nauti, saati sitten Koda. Meillä on ne mitä tarvitaan ja se riittää meille varsin hyvin, varsnkin kun tästä ei koskaan pitänyt mitään showpuudelia edes tulla.:D Ollaan saatu jo paljon enemmän kuin koskaan uskalsin uneksia!
Meillähän olisi tosiaan huomenna vielä toinen ryhmis Lahdessa, olin ilmoittanut Kodan varmuuden vuoksi molempiin sillä toiveella että tuo viimeinen jommasta kummasta napsahtaisi. Ja nyt kun se napsahti, niin taidetaan jättää väliin ja suunnata sen sijaan tuonne Kodan "mummolaan" äitienpäivää juhlistamaan ja MM-lätkää katsomaan, ei hullumpaa sekään.:) Olishan se komiaa lopettaa näin huipulla kaiken lisäksi.:D
Meillä on muutenkin ollut jo ihan huippu viikko, kun torstaina ensin napsahti RTK2 ja nyt tämä, kyllä nämä kelepaa!

Ulkomailla toki tullaan vielä käymään, sillä kaksi cacibia uupuu inttivalion tittelistä joten ei sentään lopullisia hyvästejä näyttelykehille vielä heitellä. Suurkiitos kaikille meidän kanssa kehänlaidalla myötäeläneille!
Onnellinen tollo pääsi vielä ansaitusti iltauinnille! 

torstai 5. toukokuuta 2016

RTK2

Tämän päiväinen AVO-rata
Jippii!! Heti tähän kärkeen pakko iloita, että yksi tämän vuoden tavotteista saatiin tänään plakkariin! Tänään nimittäin rallytokoiltiin Vihdissä näin helatorstain kunniaksi ja Kodalla oli siis RTK2-jahti päällä.

Koe oli ulkokenttäkoe ja ensimmäinen ulkokoe laatuaan meille rallytokon puolella siis, aina ennen ollaan hallikisoissa oltu. Sään puolesta tuli kokeeseen ilmoittautuessa siis jännitettyä, Suomen kevään tuntien sadetta veikkasin, mutta vielä mitä. Täysin pilvetön sininen taivas ja aurinko paahtoi suoraan kentälle.
Tukalan kuuma siis oli, niin meillä ihmisillä kuin varsinkin koirilla. Kenttä oli oikein siisti ja iso koulun hiekkakenttä, mutta aurinko porotti sinne ihan suoraan eikä tuulesta tietoakaan. Siitä siis päättelinkin, että ei todellakaan ole Kodan keli eikä päivä varmaan muutenkaan. Tuo mokoma kun ei ole mennyt vaihtamaan turkkiaan vielä lähes ollenkaan ja raukalla oli tukalat oltavat, sen näki. Kahdesti ollaan aiemmin tällä viikolla uimassakin käyty, mutta ei se turkki jää edes järveen vaan edelleen mennään tolla täydellä karvalla, viime vuonnahan Koda pudotti turkin huhtikuussa...

No joka tapauksessa. Kodalla oli siis kaksi hyväksyttyä tulosta alla ja viimeistä haettiin avoimesta luokasta. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa, joka sopivasti oli ihka ensimmäinen tuomari jolla rallytokoura aloitettiin viime elokuussa. Jos olin pitänyt kahden edellisen kokeen avoratoja helppoina ja ihmetellyt meidän tuuria niiden suhteen niin tänään oli kaikkea muuta! Kuten kuvasta näkee niin rata oli kyllä kaiken kattava, siellä oli ihan kaikki avoimen luokan uudet asiat! Oli todella pitkä rata muutenkin ja nyt ensimmäistä kertaa meillä kokeessa olivat houkutus ja tuo hyppy.
Ratakaavion nähdessäni pyöritin päätäni ja olin Tiialle heti että ei tästä tule mitään mutta Tiia oli vain että "täähän on Kodalle ihan helppo kunhan on vaan hyvässä vireessä!" No ei se vire kyllä mikään ihan hirveä hyvä ollut..:D Aika paljon voi kyllä tuon kuumuuden piikkiin laittaa, sekä pitkän odottelun sillä aikataulut olivat pahasti myöhässä. Mutta joinakin päivinä sitä virettä vaan on ja toisina sitten ei..

No mutta Porvoon kokeessahan me laitettiin ainoaksi tavoitteeksi että seuraavassa kokeessa Koda pyörisi, kun tiedetään että se osaa sen todella hyvin! Pyörähdys olikin heti eka liike ja ensimmäisellä suoralla ne kaikkein vaikeimmat kyltit olivat muutenkin, niin ajateltiin että jos tuosta selvittäisiin ilman kymppejä tai uusimisia niin hyvä siitä tulee, ja jos tahti on kuumuuden takia hidas niin ei haittaa kun sillä ajalla ei ole merkitystä. Koda oli lämmitellessä siis todella pökkelö noin muuten, mutta kontakti oli hieno. Huomattiin heti Tiian kanssa, että eteenmenot olivat vaikeita. Sivulla tehtävät liikkeet sujuivat hyvin mutta eteen Koda ei halunnut millään mennä ja jos meni niin lysähti ja todella vinoon.. joten alettiinkin ressaamaan sitä sitten. (Onneksi niitä eteenmeno kylttejä ei ollut radalla kuin kaksi..!)

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen koitti vihdoin Tiian ja Kodan vuoro. Ja heti ekalla kyltillä tavoite täyttyi, Koda pyörähti oikein hienosti! :D (Osaa se siis välillä muuallakin kuin kotona!) ja ensimmäinen vaikea suora menikin hyvin. Sen jälkeen alkoi kone vähän sakata, Koda tuijotteli todella paljon kentän reunalla olevia muita koiria ja autoja ja oli ihan pää pilvissä ja tosiaan eteenmeno-käsky meni täysin kuuroille korville ja sillä kyltillä kestikin kauan. No, onneksi Tiia on niin rauhallinen, huippuhermoinen ja innostava ohjaaja että sai kuin saikin sieltä Kodan taas hereille ja liikkeelle.
Oltiin etukäteen puhuttu, että näiden olosuhteiden takia yritetään mennä täysin koiran ehdoilla, eli käännöksissä ja pujottelussa Tiia antaisi Kodalle enemmän tilaa ja näyttäisi enemmän käsimerkkejä jos tarvetta olisi  ja tekisi loivemmat käännökset, joita muuten ei avoluokassa enää saisi tehdä. (Me molemmat tiedetään että Koda osaa tehdä tiukat käännökset tosi hyvin tarvittaessa, mutta tänään oli tosiaan ihan erilaiset olosuhteet kuin mihin ollaan totuttu niin sen mukaan tehtiin.)

Tiia joutui ihan tosissaan kannustamaan ja kehumaan Kodaa, joka kyllä haihatteli ihan omiaan. Matka jatkui kyllä koko ajan ja aina kyltillä liikkeet tehtiin puhtaasti. Houkutuksella oli tällä kertaa lelu sekä muovikuppi jossa oli nameja. Olin etukäteen Tiialle sanonut että jos Koda noista jotain virkkaa niin sitä lelua se saattaa käydä haistelemassa mutta ei varmaan välitä herkuista mitään. No väärin meni tämäkin veikkaus, namikippoa minun normaalisti epäahne koirani kävi sitten katsomassa eikä lelusta välittänyt yhtään.:D Pieni haistelu siis siinä kohtaa, mutta nopeasti Tiia sai taas Kodan kontaktiin ja matka jatkui.
Loppu oli jo lähellä, oli enää tulossa hyppy ja yksi käännös. Ja hypylle käveltäessä Koda sai TAAS totaalisen aivopierun, näitä jotenkin mahtuu herran kokeisiin aina, oli laji sitten mikä tahansa! Herra nimittäin päätti että tässä kohtaa olisi todella hyvä hetki hinkata hieman persettä kun se niin kovasti ilmeisesti kutisi. Koda siis veti pyllyään maassa noin puolimetriä jonka jälkeen matka jatkui kuin mitään ei olisi ollutkaan. Sehän tiesi silti sitä, että vaikka se oli vain seuraamista ja siirtymistä toiselle kyltille niin se laskettiin istumiseksi ja siitä tuli -10p. Voi luoja mistä noita aivopieruja oikein tulee!!
Hyppy ja käännös sen jälkeen meni hienosti ja kaksikko pääsi onnellisesti maaliin.

Kaiken kaikkiaan rata meni siis todella mallikkaasti, kaikki kyltit tehtiin oikein mutta toi ihmeellinen pepun vetäminen sapetti niin paljon, kun tiesi että se oli heti se miinus kymmenen pinnaa ja noin älyttömän tyhmän ja turhan jutun takia! Miten paljon parempia pinnoja sitä saisikaan jos noi höpöhöpöt jäisi nyt edes JOSKUS pois... No, päivä oli ollut jo pitkä ja oli niin tautisen kuuma, että ei voinut kuin olla tyytyväinen! Kyllä Koda siellä silti parhaansa teki näin uskon.
Avoluokka oli todella vähälukuinen tänään, joten tuloksia ei tarvinnut kauaa odotella. Kyllä meitä Tiian kanssa jännitti, ja kyllä se tiukille menikin, hyvin tiukille! Mutta niin se vaan silti RTK2 napsahti tilille pistein 71/100. Juuri ja juuri siis, mutta kun riittää niin riittää! Olisi ollut se 81p ilman tuota Kodan aivopierua, itse asiassa Kodalla olisi kaikki avoluokan kokeet ylittäneet 80 pinnaa jos vain olisi pyörinyt kahdessa edellisessä kokeessa..noooh.:D Kun se on hyväksytty niin se on, ei se minusta tee koirasta yhtään sen huonompaa onko se sitten 91 vai 71 pinnaa kun tulosta haetaan.

Tehtävät olivat tosiaan oikein suoritettuja, ohjaaja oli se joka ne pistevähennykset tänään sai. Lähes jokaisessa kohdassa oli ov eli ohjaajavirhe, nämä tulivat nimenomaan liian leveistä käännöksistä ja kaarroksista ja vartaloavuista. Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että " Hyvä rata, mutta avossa pitäisi jo olla tiukempia käännöksiä."
Ja näinhän se on. Tämä olikin ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen.:D) kerta kun tästä on mainintaa, kyllähän Koda on edellisissä kokeissa tiukkoja ja napakoita käännöksiä tehnyt eikä ole aiemmin ohjaajavirheitäkään tullut. Mutta tänään oli tällainen päivä ja kyllä tuo RTK2 silti maistuu makealta! Samalla myös takaraivossa sykkinyt pieni haave siitä että selvitettäisiin avoluokka suoraan kolmella kokeella toteutui!

Hopeinen mitali siitä siis kaulaan ja ruusuketta myös ja iloinen kotiinpaluu saattoi alkaa.:)
On tuo vaan niin tajuttoman pöljä ja tollo, mutta niin vaan älyttömän hieno ja reipas pikkukettu!

TK1 RTK1 RTK2 :)
Nyt jäädäänkin sitten ansaitulle reenitauolle! Hyvin ollaan kyllä saatu aloitettua voittajaluokan treenaaminen, liikkeet sujuvatkin oikealla puolella yllättävän hyvin, Koda tekee täysin luotisuorassa perusasentoja ja eteenmenoja jne, kun vasemmalla ne jäävät usein vinoon. Vannoutunut tokokoira vaan aina yrittää livahtaa selän takaa takaisin vasemmalle puolelle, joten tuota oikealla puolella seuraamista ja puolenvaihtoja vaan treenaamaan! Ei Koda kuitenkaan ollenkaan toivoton tapaus sen suhteen ole, ja Tiian kanssa tehtiinkin uusi tavoite, että oltaisiin tollerien mestaruuskokeessa (syksyllä) jo siinä tikissä että voitaisiin voittajaluokassa korkata, hui! :D
Tätäkin kautta vielä suunnattoman suuret kiitokset Tiialle, kun on jaksanut ja ennen kaikkea osannut tehdä noin hienoa työtä Kodan kanssa ja ennen kaikkea koiran ehdoilla ja sen vahvuuksia käyttäen ja tukien, Kodaa on ollut ilo katsella kentänreunalta kun toinen selvästi nauttii tekemisestään.:)

Tämän viikon koiruudet eivät suinkaan pääty tähän, sillä viikonloppuna korkataan ulkonäyttelykausi, kun lauantaina käydään Loviisan ja sunnuntaina vuorostaan Lahden ryhmiksessä kokeilemassa onneamme sen viimeisen sinivalkoisen suhteen.