RTK2

Tämän päiväinen AVO-rata

Jippii!! Heti tähän kärkeen pakko iloita, että yksi tämän vuoden tavotteista saatiin tänään plakkariin! Tänään nimittäin rallytokoiltiin Vihdissä näin helatorstain kunniaksi ja Kodalla oli siis RTK2-jahti päällä.

Koe oli ulkokenttäkoe ja ensimmäinen ulkokoe laatuaan meille rallytokon puolella siis, aina ennen ollaan hallikisoissa oltu. Sään puolesta tuli kokeeseen ilmoittautuessa siis jännitettyä, Suomen kevään tuntien sadetta veikkasin, mutta vielä mitä. Täysin pilvetön sininen taivas ja aurinko paahtoi suoraan kentälle.
Tukalan kuuma siis oli, niin meillä ihmisillä kuin varsinkin koirilla. Kenttä oli oikein siisti ja iso koulun hiekkakenttä, mutta aurinko porotti sinne ihan suoraan eikä tuulesta tietoakaan. Siitä siis päättelinkin, että ei todellakaan ole Kodan keli eikä päivä varmaan muutenkaan. Tuo mokoma kun ei ole mennyt vaihtamaan turkkiaan vielä lähes ollenkaan ja raukalla oli tukalat oltavat, sen näki. Kahdesti ollaan aiemmin tällä viikolla uimassakin käyty, mutta ei se turkki jää edes järveen vaan edelleen mennään tolla täydellä karvalla, viime vuonnahan Koda pudotti turkin huhtikuussa...

No joka tapauksessa. Kodalla oli siis kaksi hyväksyttyä tulosta alla ja viimeistä haettiin avoimesta luokasta. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa, joka sopivasti oli ihka ensimmäinen tuomari jolla rallytokoura aloitettiin viime elokuussa. Jos olin pitänyt kahden edellisen kokeen avoratoja helppoina ja ihmetellyt meidän tuuria niiden suhteen niin tänään oli kaikkea muuta! Kuten kuvasta näkee niin rata oli kyllä kaiken kattava, siellä oli ihan kaikki avoimen luokan uudet asiat! Oli todella pitkä rata muutenkin ja nyt ensimmäistä kertaa meillä kokeessa olivat houkutus ja tuo hyppy.
Ratakaavion nähdessäni pyöritin päätäni ja olin Tiialle heti että ei tästä tule mitään mutta Tiia oli vain että "täähän on Kodalle ihan helppo kunhan on vaan hyvässä vireessä!" No ei se vire kyllä mikään ihan hirveä hyvä ollut..:D Aika paljon voi kyllä tuon kuumuuden piikkiin laittaa, sekä pitkän odottelun sillä aikataulut olivat pahasti myöhässä. Mutta joinakin päivinä sitä virettä vaan on ja toisina sitten ei..

No mutta Porvoon kokeessahan me laitettiin ainoaksi tavoitteeksi että seuraavassa kokeessa Koda pyörisi, kun tiedetään että se osaa sen todella hyvin! Pyörähdys olikin heti eka liike ja ensimmäisellä suoralla ne kaikkein vaikeimmat kyltit olivat muutenkin, niin ajateltiin että jos tuosta selvittäisiin ilman kymppejä tai uusimisia niin hyvä siitä tulee, ja jos tahti on kuumuuden takia hidas niin ei haittaa kun sillä ajalla ei ole merkitystä. Koda oli lämmitellessä siis todella pökkelö noin muuten, mutta kontakti oli hieno. Huomattiin heti Tiian kanssa, että eteenmenot olivat vaikeita. Sivulla tehtävät liikkeet sujuivat hyvin mutta eteen Koda ei halunnut millään mennä ja jos meni niin lysähti ja todella vinoon.. joten alettiinkin ressaamaan sitä sitten. (Onneksi niitä eteenmeno kylttejä ei ollut radalla kuin kaksi..!)

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen koitti vihdoin Tiian ja Kodan vuoro. Ja heti ekalla kyltillä tavoite täyttyi, Koda pyörähti oikein hienosti! :D (Osaa se siis välillä muuallakin kuin kotona!) ja ensimmäinen vaikea suora menikin hyvin. Sen jälkeen alkoi kone vähän sakata, Koda tuijotteli todella paljon kentän reunalla olevia muita koiria ja autoja ja oli ihan pää pilvissä ja tosiaan eteenmeno-käsky meni täysin kuuroille korville ja sillä kyltillä kestikin kauan. No, onneksi Tiia on niin rauhallinen, huippuhermoinen ja innostava ohjaaja että sai kuin saikin sieltä Kodan taas hereille ja liikkeelle.
Oltiin etukäteen puhuttu, että näiden olosuhteiden takia yritetään mennä täysin koiran ehdoilla, eli käännöksissä ja pujottelussa Tiia antaisi Kodalle enemmän tilaa ja näyttäisi enemmän käsimerkkejä jos tarvetta olisi  ja tekisi loivemmat käännökset, joita muuten ei avoluokassa enää saisi tehdä. (Me molemmat tiedetään että Koda osaa tehdä tiukat käännökset tosi hyvin tarvittaessa, mutta tänään oli tosiaan ihan erilaiset olosuhteet kuin mihin ollaan totuttu niin sen mukaan tehtiin.)

Tiia joutui ihan tosissaan kannustamaan ja kehumaan Kodaa, joka kyllä haihatteli ihan omiaan. Matka jatkui kyllä koko ajan ja aina kyltillä liikkeet tehtiin puhtaasti. Houkutuksella oli tällä kertaa lelu sekä muovikuppi jossa oli nameja. Olin etukäteen Tiialle sanonut että jos Koda noista jotain virkkaa niin sitä lelua se saattaa käydä haistelemassa mutta ei varmaan välitä herkuista mitään. No väärin meni tämäkin veikkaus, namikippoa minun normaalisti epäahne koirani kävi sitten katsomassa eikä lelusta välittänyt yhtään.:D Pieni haistelu siis siinä kohtaa, mutta nopeasti Tiia sai taas Kodan kontaktiin ja matka jatkui.
Loppu oli jo lähellä, oli enää tulossa hyppy ja yksi käännös. Ja hypylle käveltäessä Koda sai TAAS totaalisen aivopierun, näitä jotenkin mahtuu herran kokeisiin aina, oli laji sitten mikä tahansa! Herra nimittäin päätti että tässä kohtaa olisi todella hyvä hetki hinkata hieman persettä kun se niin kovasti ilmeisesti kutisi. Koda siis veti pyllyään maassa noin puolimetriä jonka jälkeen matka jatkui kuin mitään ei olisi ollutkaan. Sehän tiesi silti sitä, että vaikka se oli vain seuraamista ja siirtymistä toiselle kyltille niin se laskettiin istumiseksi ja siitä tuli -10p. Voi luoja mistä noita aivopieruja oikein tulee!!
Hyppy ja käännös sen jälkeen meni hienosti ja kaksikko pääsi onnellisesti maaliin.

Kaiken kaikkiaan rata meni siis todella mallikkaasti, kaikki kyltit tehtiin oikein mutta toi ihmeellinen pepun vetäminen sapetti niin paljon, kun tiesi että se oli heti se miinus kymmenen pinnaa ja noin älyttömän tyhmän ja turhan jutun takia! Miten paljon parempia pinnoja sitä saisikaan jos noi höpöhöpöt jäisi nyt edes JOSKUS pois... No, päivä oli ollut jo pitkä ja oli niin tautisen kuuma, että ei voinut kuin olla tyytyväinen! Kyllä Koda siellä silti parhaansa teki näin uskon.
Avoluokka oli todella vähälukuinen tänään, joten tuloksia ei tarvinnut kauaa odotella. Kyllä meitä Tiian kanssa jännitti, ja kyllä se tiukille menikin, hyvin tiukille! Mutta niin se vaan silti RTK2 napsahti tilille pistein 71/100. Juuri ja juuri siis, mutta kun riittää niin riittää! Olisi ollut se 81p ilman tuota Kodan aivopierua, itse asiassa Kodalla olisi kaikki avoluokan kokeet ylittäneet 80 pinnaa jos vain olisi pyörinyt kahdessa edellisessä kokeessa..noooh.:D Kun se on hyväksytty niin se on, ei se minusta tee koirasta yhtään sen huonompaa onko se sitten 91 vai 71 pinnaa kun tulosta haetaan.

Tehtävät olivat tosiaan oikein suoritettuja, ohjaaja oli se joka ne pistevähennykset tänään sai. Lähes jokaisessa kohdassa oli ov eli ohjaajavirhe, nämä tulivat nimenomaan liian leveistä käännöksistä ja kaarroksista ja vartaloavuista. Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että " Hyvä rata, mutta avossa pitäisi jo olla tiukempia käännöksiä."
Ja näinhän se on. Tämä olikin ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen.:D) kerta kun tästä on mainintaa, kyllähän Koda on edellisissä kokeissa tiukkoja ja napakoita käännöksiä tehnyt eikä ole aiemmin ohjaajavirheitäkään tullut. Mutta tänään oli tällainen päivä ja kyllä tuo RTK2 silti maistuu makealta! Samalla myös takaraivossa sykkinyt pieni haave siitä että selvitettäisiin avoluokka suoraan kolmella kokeella toteutui!

Hopeinen mitali siitä siis kaulaan ja ruusuketta myös ja iloinen kotiinpaluu saattoi alkaa.:)
On tuo vaan niin tajuttoman pöljä ja tollo, mutta niin vaan älyttömän hieno ja reipas pikkukettu!

TK1 RTK1 RTK2 :)

Nyt jäädäänkin sitten ansaitulle reenitauolle! Hyvin ollaan kyllä saatu aloitettua voittajaluokan treenaaminen, liikkeet sujuvatkin oikealla puolella yllättävän hyvin, Koda tekee täysin luotisuorassa perusasentoja ja eteenmenoja jne, kun vasemmalla ne jäävät usein vinoon. Vannoutunut tokokoira vaan aina yrittää livahtaa selän takaa takaisin vasemmalle puolelle, joten tuota oikealla puolella seuraamista ja puolenvaihtoja vaan treenaamaan! Ei Koda kuitenkaan ollenkaan toivoton tapaus sen suhteen ole, ja Tiian kanssa tehtiinkin uusi tavoite, että oltaisiin tollerien mestaruuskokeessa (syksyllä) jo siinä tikissä että voitaisiin voittajaluokassa korkata, hui! :D
Tätäkin kautta vielä suunnattoman suuret kiitokset Tiialle, kun on jaksanut ja ennen kaikkea osannut tehdä noin hienoa työtä Kodan kanssa ja ennen kaikkea koiran ehdoilla ja sen vahvuuksia käyttäen ja tukien, Kodaa on ollut ilo katsella kentänreunalta kun toinen selvästi nauttii tekemisestään.:)

Tämän viikon koiruudet eivät suinkaan pääty tähän, sillä viikonloppuna korkataan ulkonäyttelykausi, kun lauantaina käydään Loviisan ja sunnuntaina vuorostaan Lahden ryhmiksessä kokeilemassa onneamme sen viimeisen sinivalkoisen suhteen.

RT Porvoo

Pitkästä pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa sitten marraskuun, oli jälleen kerran rallytokostartin aika. Tällä kertaa suunnattiin Porvooseen ja oikein mukava, siisti ja lämmin kisahalli olikin siellä meitä odottamassa.

Tämähän meinasi siis sitä, että kyseinen koe oli Kodan ja Tiian ensimmäinen yhdessä. Koko koestartti tosin meinasi jo yhdessä vaiheessa jäädä täysin haaveeksi, sillä aiemmin tällä viikolla oli hieman dramatiikkaa. Keskiviikkona olimme Kodan kanssa ihan normaalisti lenkillä, kun meinasimme jäädä auton alle. Olimme ylittämässä suojatietä vihreän valon palaessa, kun mutkan takaa kurvasi suojatielle ihan täysiä hullu akka ratissa, tuolla muijalla ei ollut aikomustakaan väistää ja Koda oli pitkällä remmillä jo keskellä tietä menossa. Kuin ihmeen kaupalla kerkesin Kodan kiskaista pois alta, mutta järkytys oli suuri ja itku kurkussa kun tien yli päästiin. En halua enää ikinä, ikinä kokea tuollaista!
Heti torstaina saatiin sitten lisää lunta tupaan, kun metsälenkillä Koda repäisi syvässä lumessa rämpiessään etutassunsa kynnen auki. Se vain kirjaimellisesti halkesi keskeltä. Verta ei kaikeksi onneksi tullut lähes nimeksikään, eikä Koda ontunut tassua eikä se ollut kipeä kun sitä räpläsin. Silti totta kai heti eka ajatus oli että perhana pitääkö tässä koepaikka perua.
No, kirjaimellisesti onni parissa onnettomuudessa ja päästiin ensin torstaina rallytokotunnille kenraaliharjoituksiin, sekä sitten tänään Koda ja Tiia pääsivät kuin pääsivätkin starttikyltille.

Rata oli omaan silmään melko helppo, todella ALO-ratamainen ja ehkä se juju olikin siinä, että se paperilla näytti helpolta mutta vaati koko ajan kuitenkin keskittymistä. Kodalle sopiva rata, sillä se oli todella vauhdikas, sisältäen mm. juoksuosuuden sekä pujottelun ja spiraalin. Se muistutti myös paljon edellisen kokeen rataa paljon.

Luottoa kaksikkoon oli ja minä se taas olin jota eniten jännitti.:) Kodahan läpäisi ensimmäisen avoluokan kokeensa täysin kylmiltään (mikä ihmetyttää minua vielä tänäkin päivänä!), nyt kuitenkin oltiin jo edes vähän treenattu. Heti ensimmäinen kyltti oli paha, eli seiso-kierrä-koiran ympäri. Sitä ollaan ahkerasti treenattu ja taas perus "kyllä se kotona osaa" ja vielä teki ennen radalle menoakin hienosti. No, koetilanne on aina ihan eri. Koda teki täysin samalla tavoin kuin ensimäisessä avostartissa, eli veti maahan seisomisen sijaan. Eikä se ole tätä tehnyt pitkiin aikoihin. Hohhoijaa.:D No, uusinnalla siitä päästiin sitten taas jo hyvällä suorituksella eteen päin. Noissa tiukoissa käännöksissä Kodalle miinuspisteet vinoudesta, ei mitään uutta niissä, varsinkin kun ne oikeasti on todella tiukkoja.
Vanhana tokokoirana Kodalla on ollut ongelmia kun takapää menee niin helposti maahan heti kun vauhti hidastuu. Senpä takia kyltti 8 (koira eteen vasemmalta sivulle) piti myös uusia, kun sivulle palatessa se peppu meni maahan. Pujottelu ja spiraali on Kodan bravuureita ja niissä olikin upea seuruu, Tiia ihan hihkui radalla kun oli varsinkin spiraalissa niin tyytyväinen Kodaan.:)
Ja sitten pyörähdys. Tuo hemmetin pyörähdys! Sitä ollaan ensimmäisen kokeen jälkeen reenattu paljon ja Koda oikeasti osaa sen. Tekee aina reeneissä ja teki täydellisesti kun pihalla vielä heräteltiin ennen kehään menoa eikä Tiia ressannut sitä ollenkaan. Vaan jälleen kerran, koe on aina koe. Eihän se sitten siellä enää pyörinytkään. Siinä vaiheessa oli jo ne kaksi uusintaa, niin Tiia teki ihan oikein ja antoi olla, siitä toki sitten tuli taas se -10p. Muuten oikein mallikkaasti tehty rata ja mikä tärkeintä, paria ensimmäistä kylttiä lukuun ottamatta Koda ei nuuskutellut maata vaikka uusi koepaikka ja kenttä olikin.:)
Sitten ei auttanut kuin jännittää mihin riittää. Jälleen kerran kun lähtölistan häntäpäässä oltiin, niin ei kauaa tarvinnut odotella. Ja sieltä se toinen hyväksytty tulos tuli pistein 78/100! <3 Vieläkään ei siis pisteillä mässäillä, mutta kun se riittää niin se riittää meille. Uusimisia tulee kuitenkin niin paljon enemmän kuin alokkaassa. Mutta miten mainio pikkukettu! Tiialle naureskelinkin että mitäs jos se nyt läpäsee avoluokan suoraan kolmella kokeella kun alokkaassa välillä oli niin vaikeaa että.:D Miinukset tulivat juurikin tuo kymppi kun ei pyörinyt, kaksi uusintaa joista yhteensä se -6 ja loput miinukset vinoista asennoista. Ei voi silti kuin olla tyytyväinen tähän kaksikkoon, varsinkin kun Tiiakin oli tyytyväinen ja nauttii niin Kodan kanssa tekemisestä, selkeesti oli molemmilla hauskaa rallatella.:)

Kauheasti ressaa nämä koetilanteet selkeesti.:)

Niin se RTK2 vaan lähestyy, ei ole kuin yhden tuloksen päässä enää! Harmillisesti ei ensi viikon Espoon kokeeseen mahduttu, se oli täynnä kaikkia luokkia myöten alta aikayksikön eikä varmaan enää maaliskuun kokeisiin muutenkaan päästä joten varmaan huhtikuulle menee seuraava (ja toivottavasti toistaiseksi viimeinen) startti sitten. Eipä tällä tosin nyt mikään kiirekään ole, nyt kun ei enää puutu kuin se yksi.:)
Seuraavaan kokeeseen meillä onkin vain kaksi tavoitetta mitkä Tiian kanssa päätettin: Seiso-kierrä koiran ympäri ensimmäisellä yrityksellä sekä pyörähdyksen täytyy nyt onnistua! Me tiedetään että Koda osaa, nyt se vaan täytyy saada koekentällä onnistumaan myös. Sen takia toisaalta ihan hyvä että pieni väli tulee ennen seuraavaa kisaa, nyt tiedetään missä mennään ja mitä reenataan vaan jatkossa lisää.:) Seuraavaa kisaa ja toivottavasti seuraavaa koulutustunnusta kohti siis!

Ensi viikolla mennäänkin sitten moikkaamaan Hymyä ja kasvavaa vauvamasua katsomaan.<3

Level up!

Huhhuh..onpas kyllä ollut pitkä ja rankka viikonloppu takana, sekä koiralla että mammalla sekä varmasti myös koiran ohjaajalla. Meillä on nimittäin (nyt jo onneksi takana päin!) ollut tuplakisa-viikonloppu Heinolassa, kuinkas muuten kuin rallytokon merkeissä! Kodalla oli siis startti sekä eilen, että vielä tänään toinen. Tanjan piti Kodan lisäksi startata toisen bordercolliensa kanssa, mutta Sara meni sitten harmillisesti tiistaina aloittamaan juuri "sopivasti" juoksut.. Tanja oli kuitenkin todella kultainen, kun siitä huolimatta tuli silti ohjaamaan Kodaa kumpanakin päivänä.:)

Ei oltu käyty tässä HPSK:n hallissa aiemmin, ja voin kertoa että kun ensimmäisen kerran kyseiseen halliin astuttiin sisälle, niin järkytys oli varmaan ensimmäinen sana mikä mieleen tuli. Eipä nimittäin me kumpikaan noin "eksoottisessa" kisapaikassa ennen oltu. Ehkäpä kyseinen kuva hieman avittaa asiaa:

Hallin alkupää oli siis täynnä busseja sekä veneitä, tämä olikin alunperin kylmävarasto niiden talvivarastoimista varten.:D Vasta hallin toisessa päässä näkyi pieni välkähdys vihreää, missä sitten itse kisakenttä oli. Paikka siis oli mielenkiintoinen, mutta nopeasti siihen totuttiin ja itse kisapaikka oli todella rauhallinen koko viikonlopun ajan, koirilla oli tilaa ja oma rauha kentällä ja sen vieressä ja tekonurmikin näytti uudelta ja puhtaalta. Kelpo kisapaikka siis kaikesta huolimatta! :)
Koda oli alunperin ilmoitettu alokasluokkaan kummallekin päivälle, mutta niin toivoin että saataisiinpa alokasluokka jo heti lauantaina klaarattua pois alta. Lauantain rata oli todella helppo, ei siinä ollut oikeastaan muuta kuin molemmat askelsarjat sekä käännöksiä, ei ollut edes pujottelua tai spiraalia. Kuitenkin pisteet jäivät koko alokasluokassa todella alhaisiksi, sillä tosi monella koiralla oli juurikin tuo kova nuuskutteluongelma.

Tanja otti Kodan odottelemaan jo hyvissä ajoin halliin ja reenaili ja herätteli pikkukettua hommiin. Koda olikin reenatessa ihan into pinkeänä, me kun ei olla tehty pariin viime viikkoon yhtään mitään kun on vain satanut ja satanut. Koda piti ihan mahtavaa kontatkia koko ajan ja kaikki näytti tosi lupaavalta. Kaksikko joutui kuitenkin odottelemaan omaa vuoroaan ihmeen kauan, sillä tuomarilla oli tuomariharjoittelija mukana ja arvostelujen kirjoittaminen kesti extra kauan, sekä juuri ennen Kodaa oli vielä pari vähän hitaampaa koirakkoa muutenkin..Kodalla siis hieman into, energia-ja kiinnostustaso laski juuri ennen omaa suoritusta.
Ja kun Tanja Kodan vei uudelle tekonurmelle niin voi että sitä noutajan nenää! Sehän painui samantien maahan nuuhkimaan. Punainen nenä se vaan kävi ja kävi ja pystyin välillä näkemään Tanjan hieman turhautuneen ilmeen ja tiedän kyllä ton tunteen niin hyvin! Koda on niin monessa tokokokeessakin mennyt nenä maassa että voi hohhoijaa. Silti, siitäkin huolimatta kaksikko eteni radalla hyvää vauhtia ja tekikin hyvää työtä! Kaikki tehtävät menivät puhaasti eikä yhtäkään tarvinnut edes uusia. Silti jäätiin jännämään pisteitä, että kuinka paljon tuo Kodan nuuskuttelu oikein vaikutti. Tollopoika ei tosin todellakaan ollut ainoa jolla nuuskuttelu oli suurin ongelma ja se vaikuttikin monen koirakon pisteisiin. Oli vain yksi 100 pisteen suoritus sekä sen lisäksi vain pari jotka saivat yli 90. Todella moni koirakko jäi jopa alle 80 pisteen. Sen takia yllätys oli suuri, kun Kodan kohdalla luettiin pisteet 88/100! Voi mikä huippu-ukko!<3 Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että "Tehtävät kyllä osataan, vaikka nenä välillä vie." Ja se pitää kyllä ihan prikulleen paikkansa.:) Kaikki pistemenetykset johtuivat juuri tuosta nuuskuttelusta sekä pari -1p tulivat vinoudesta.
Vaan mitäpä siitä, tuo hieno tulos merkitsi sitä että Koda ansaitsi itselleen koulutustunnuksen RTK1 sekä sen lisäksi sai lipun avoimeen luokkaan! Tämän myötä meni meidän blogin bannerikin jo nopeasti uusiksi. Mulla oli kamera kyllä mukana, mutta totesin kuvaamisen täysin mahdottomaksi kun halli oli niin pimeä, olisi ollut niin hienoa kunnon kuvia saada!

Koda on aina osannut arvostaa näitä poseerauksia.:)

Saatiin kuin saatiinkin siis se paljon toivottu toinen koulari sekä level up!
Sitten pitikin hieman miettiä, että mitä tämän sunnuntain kanssa oikein tehtäisiin. Koepaikka kyllä oli varma, mutta luonnollisesti alossa ei enää voitu startata. Ei avoluokka niin paljon vaikeampi ole, tuleekos siellä nyt oikeastaan 4-5 sellaista kokonaan uutta liikettä ja sen lisäksi takapään käytön pitää parantua sillä käännöksien pitää jo olla tosi tiukat.
Tuon Lahden kokeen jälkeen aloin kyllä jo Kodan kanssa hieman avonkin liikkeitä sivuta ja ryhdyttiinkin pikkuhiljaa hiomaan mm. pyörähdystä, houkutusta, seisomista ja käännöksiä. Perusteet Koda niihin oppi nopeasti, mutta silti ei niitä kovinkaan paljon hinkattu eikä mitenkään reenattureenattu oltu. Vielä kun tosiaan pari viikkoa on vaan satanut ja kaikki kentät ovat läpimärkiä, niin ei oltu reenattu siis yhtään! Kysyin Tanjan mielipidettä ja tämä sanoikin että joojoo ilman muuta kokeillaan.:D No, niin sitten tehtiin, ilmoitettiin että luokka vaihtuu ja paikalle tullaan, olihan koemaksukin jo maksettu. Kyllä jännitti ja vähän hirvitti, mutta toisaalta pakkohan se on koittaa, kun ei kukaan näitä tuloksia kotisohvallekaan ilmaiseksi tuo.:)

Niinpä siis ajeltiin Heinolaan tänäänkin, hyvin märässä ja ankeassa kelissä edelleen. Oltiin jo etukäteen ajateltu Tanjan kanssa, että kunhan nähdään rata niin reenataan Kodan kanssa vaan parit oudoimmat liikkeet ja viedään autoon ja otetaan se lähes suoraan sieltä kehään, ettei tulisi lauantain kaltaista pitkää odottelua ja turhautumista ja mahdollisesti sitä nuuskuttelua..
Rata oli omaan silmään melko helppo avorata, ei (onneksi!) ollut mm. houkutusta. Vauhdikas rata onneksi oli, sillä se sisälsi kaksi pujottelua, toinen juosten. Kaksi täysin uutta juttua radalla kuitenkin oli; pyörähdys ja juurikin tuo perusasennosta seiso ja kierrä. Niitä alettiin Tanjan kanssa jännätä ja reenata. Kuten jo mainitsin, perusteet Kodalla niihin kumpaankin on, mutta toistoja ei selkeästi todellakaan vielä tarpeeksi. Kyseinen liike joko tulee tai ei. Kun minä kokeilin seisomista, se tuli Kodalta koko ajan mutta kun Tanja kokeili niin Koda meni syystä tai toisesta joka kerta maahan.. Pyöriminenkään ei kyllä onnistunut juuri lainkaan. Että vain sellainen PIENI paniikinpoikanen siinä molemmilla! Eihän siitä tulisi kuin -10p kummastakin liikkeestä jos Koda ei niitä ollenkaan tekisi..

No, silti kaksikko saatiin lähtöviivalle. Tuo toinen paha liike eli seiso ja kierrä oli vielä heti ensimmäinen tehtävä..ja juuri niin kuin treeneissäkin kävi, Koda meni siinä maahan seisomisen sijasta. Se siis uusittiin ja (luojan kiitos!) toisella kerralla onnistui! :) Nuuskuttelua oli edelleen, mutta kaikeksi onneksi huomattavasti vähemmän kuin lauantaina. Tämän lisäksi Tanja uusi yhden käännöksen, sillä siinä Koda jäi haahuilemaan vähän omiaan eikä tullut perässä. Ja kun tuli pyörähtämisen vuoro..noh, Kodahan ei pyörinyt niin siitä napsahti se -10p, mutta oltiin etukäteen puhuttu että sitä ei uusita, vaan eteen päin vaan. Kyllä oli huokaus iso sekä ohjaajalla, että minulla kun rata oli ohi. Koda oli hieman pökkelö ja sellainen poissaoleva koko radan ajan, vaikka Tanjaa muuten seurasikin ja tehtävät teki, mutta (kuten tokokokeissakin tuomari on osuvasti sanonut) ei ollut läsnä tekemisessä. Epäiltiin kyllä molemmat, että pikkukettu saattoi myös olla vielä väsynyt eilisestä. Lauantain koepäivä venyi melko pitkäksi kun aikataulut olivat myöhässä ja odottelua oli..Kodalla ei myöskään ole ollut kahta koepäivää koskaan aiemmin peräkkäin. Näyttelyitä toki on ollut, mutta siis ihan kunnon aivotyöskentelyä vaativia hommia siis.:D

Koda oli avoluokan toiseksi viimeinen koira, joten tuloksia ei tarvinnut kauan odotella. Ja kyllä meidän pikkuleirissä hihkuttiin kun läpi meni avoluokan korkkaus! Kodalle siis tulos AVOHYV 74p! Ei mitenkään yllätä että pisteet laski noinkin alas alokkaasta, mutta meitä se ei haittaa kun tarkoitus ei todellakaan ole saada sitä sataa pinnaa joka kisasta, vaan tulos merkkaa.:) Tuomarin kommentti oli melko samanlainen kuin eilisessä koepaperissa: "Paljon yksittäisiä nuuskaisuja, koira kyllä osaa."
Kivoja kommentteja, kiva on kuulla että tuomari kyllä näkee että koira osaa vaikka huomio olisikin vähän muussa kuin itse hommassa..:D Kun Koda noin nuuskutellen ja haihatellen vetäisi 74p niin kunhan saisi sen fokuksen kunnolla koko radan ajaksi mukaan niin miten mainio pikkukettu sillon olisikaan! Toivottavasti sellainenkin koepäivä nähdään vielä.:)

Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen tähän viikonloppuun ja Koda-Tanja-kaksikkoon! On aikamoista, että voin vain ojentaa koiran hihnan kaverille ja kaveri vie koiran radalle ja noin hienosti vieläpä. Ottaen huomioon, että Tanja kuitenkin on Kodalle melko vieras ihminen eikä kaksikko ole syyskuun jälkeen reenannut yhdessä kertaakaan. Tanja koirineen kun nimittäin muutti tästä meidän naapurista Lahteen, eikä olla sen jälkeen siis pystytty pitämään kimppatreenejä ja kaksikko on siis ihan kylmiltään yhdessä kokeisiin mennyt. Ja tulos on tässä.:) Tanja ei ollut edes kertaakaan Kodan kanssa treenannut ilman remmiä seuraamista ennen tämän päiväistä avoluokkaa, aika hurjaa.:D Riskillä siis tähän kokeeseen lähdettiin, mutta kyllä kannatti, ai että! Tosiasia siis on,että nyt on RTK1 lisäksi se ensimmäinen hyväksytty tulos myös avoimesta luokasta, ei enää kuin kaksi lisää plakkariin niin saataisiin se kolmas koulari pojulle.<3

Päätin silti, että nyt jäädään kuitenkin näiden tulosten jälkeen jo ansaitulle joulutauolle. Pitää silti selkeästi noita avo-liikkeitä vielä treenata ja vahvistaa, ihan rauhassa ja ajan kanssa. (Kunhan kelit paranisi ja pääsisi oikeasti tonne ulos reenaamaan!) Mikään kiire ei nyt siis ole, kaksi tulosta enää tarvitaan ja nyt otetaan siis ihan iisisti. Lähdetään katsomaan ja täyttelemään koekalenteria sitten tuolle alkuvuodelle seuraavan kerran. Kivaa jättää sinnekin vielä haasteita ja tavoiteltavaa ja toivottavasti kevääseen mennessä oltaisiin myös se RTK2 klaarattu.:)
On se vaan niin mainio pikku-ukkeli! Yllätti kyllä ihan täysin, varsinkin tänään! Ja on kyllä uni maittanut, on toi aivojumppa sitten niin rankkaa hommaa.
Näihin rallykuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

Voihan kakka!

Kylläpä yksi viikko vierähti taas nopeasti. Tekemistä on nimittäin riittänyt lähes joka päivä tällä viikolla, vaikka reissun jälkeen ihan suosiolla pari päivää otettiinkin ihan rennosti vain. Mutta silti, ei näin upeita syyskelejä passaa missatakaan!

Pidettiin tällä viikolla taas noutotreenit Sarin ja Rockyn kanssa. Suunnattiin sänkipellolle tällä kertaa ja se olikin oiva paikka näihin hommiin. Meillä oli kassillinen siipidameja mukana, sekä kanin nahka.
Kodalla oli ihan mieletön määrä energiaa ja se olikin ihan pähkinöissä kun pääsi haistelemaan damisäkin sisältöä. Alkuun menikin aikaa että sai hepuloivan pikkuketun rauhoittumaan aloilleen.. Aloitettiin ihan perus noudoilla ja katottiin että palautukset olivat myös kunnossa ja olihan ne.:) Kodalla on tosiaan aiemmin ollut hieman hankaluuksia nostaa maasta käsin riistoja ja siipidameja, mutta nyt sille on tullut lyhyessä ajassa hirmuisesti lisää intoa ja itseluottamusta. Ei epäile enää yhtään ottaa siivellisiä dameja suuhunsa ja vaikka pudottaisikin matkalla niin koppaa itse uudestaan ne matkaan ja tuo perille asti.:) Ei siis tarvitse enää ajoittain lähes ollenkaan kehotuksia tai kannustusta vaan todella spontaanisti nostaa ja palauttaa.

Tehtiin Kodalle myös pari markkeerausta. Niissä Kodalla on ollut (vähän niin kuin tokossa) tapana viedä damia sen heittäjälle, eikä palauttaa minulle. On sekin jo parantunut, mutta välillä ottaa aina vähän häiriötä tästä ulkopuolisesta heittäjästä ennen kuin muistaa että ai niin joo, mammalla on palkka ja sinne se pitää viedä. Markkeeraukset on jäbälle muutenkin välillä vähän hankalia. Siinäkin liikaa intoa kuin järkeä, kun ykkösmarkkeerauksen yleensä merkkaa hyvin mutta kakkosta ei näytä muistavan ollenkaan ja se menee haahuiluksi aina...no, niitä vaan jatkossa lisää.

Sitten tehtiinkin heinikkoon neljän siipidamin hakuruutu. Se on ukkelin lempihommaa se! Tuulisella pellolla molemmat pojat käyttivät kyllä hyvin nenäänsä ja Koda menikin ilmavainulla lähes kaikki tehtävät. Tosi hyvin löytyi, nousi ja palautui damit. Pitoreenejä tehtiin myös.

Tää tapa sopii meille hyvin, en halua Kodaa painostaa ton riistan kanssa kuitenkaan. Pikkuhiljaa näillä toistoilla itseluottamusta ja kiinnostusta riistaa kohtaan kasvatetaan ja huima parannus on tullut näinkin vähillä jutuilla jo.:) Ensi viikolla haen Sipoosta pari heinäsorsaa pakkaseen, joten niillä kokeillaan tässä syksyn mittaan myös. Toki niitä olisi kivointa päästä vedestä noutamaan, mutta jos ei enää uimaan keretä niin kokeillaan maastakäsin noutoja (ne kun on niitä hankalampia) ja ootellaan ensi kevättä ja vesitreenejä sitten.
Lopuksi vedettiin kaninnahalla vielä jäljet molemmille pojille. Koda jäljesti hyvin ilmavainulla ja toi hienon aarteen varsin tyytyväisen näköisenä mammalle. Kani onkin kyllä aina ollut mieluinen juttu.

Eilen sitten saatiin vieraita Porvoosta, kun Sanna ja hoffit Luga ja Neve tulivat tänne Keravalle reenaamaan vaihteeksi tottista meidän kanssa. Kaiken kaikkiaan tosi kivat reenit olikin hienossa syyssäässä. Olikin piiitkästä aikaa kivaa hioa vähän tokojuttujakin. Ihan on koiralla erilainen tekemisen meininki kuin vuosi sitten, kun valmistauduttiin meidän ekaa tokokoetta varten. Mieli kyllä vielä tekisi uutta avoluokkaakin joskus kokeilla..katsotaan. Reenien lopuksi vielä kunnon sänkipelto-lenkki, niin eipä tarvinnut loppuiltana tollolle muuta tekemistä enää keksiä.:)

No mutta sitten tänään. Vihdoin ja viimein oltiin mahduttu rallytokokokeeseen, kun alokasluokat on aina täynnä. Koe oli jälleen Riihimäellä ja tutussa hallissa, jossa Kodan kanssa käytiin tokoilemassa meidän ensimmäinen ykköstulos.
Kaverini Tanja oli jälleen lupautunut Kodaa ohjaamaan oman koiransa ohella. Yleensä tuo tekonurmipohja on Kodalle todella paha ja jännitikin että eihän ukkeli vaan nuuskuttelisi koko matkaa.. Rata oli helppo, todella samanlainen kuin ensimmäinen Riihimäen koe ja fiilikset olivat korkealla. Tanjalla oli luotto Kodaan ja hyvin kaksikolla menikin kun reenasivat pihalla.
Kaksikko aloittikin hirmu hyvin. Yhden kyltin uusivat kun koda meni eteen istumaan sivun sijaan, sen lisäksi oli vain pari vinousvirhettä. Spiraalin aikana myös aika paljon tötsiä nuuskutteli mutta pujottelussa ei enää ja teki upeaa seuruuta, nenä hienosti ylhäällä eikä nurmessa. Rataa oli tehty 2/3 ja enää 4-5 viimeistä kylttiä jäljellä ja todella hyvä tulos oli tulossa. MUTTA MUTTA...
Koda päättikin sitten että nyt on ISO HÄTÄ ja alkoi kyykkiä... Tanja teki ihan oikein ja kiskaisi Kodan saman tien ulos kehästä. Sehän tiesi että koe oli sitten siinä, mutta kerkesi ulos eikä siis tarvinnut ruveta tekonurmea pesemään ja jynssäämään...onni onnettomuudessa siis. Mutta ai jumalauta että ketutti, suorastaan v.....tti! Tuo oli ihan viimeinen skenaario mitä Kodan oletin tekevän, ei ole koskaan aiemmin ollut tollaisia ongelmia.
Aamulenkilläkin tuli kuitenkin jo kaksi kakkaa eikä ollut mitään merkkejä että olisi ollut hätä. No, tälläistä se on elukoiden kanssa. Ehkä tälle nauraa vielä, joskus kymmenen vuoden päästä.:D Mutta kyllä harmittaa, oli muuten tulossa yli 90 pisteen suoritus... No, mieluummin nolla ehkä näin, kuin että Koda olisi perseillyt läpi radan ja ollut haluton yhteistyöhön. Mieleen jäi kyllä tosi positiivinen kuva ja fiilis, hyvin pelaa tällä kaksikolla yhteen.:) Tosin, sattuipa näissä kisoissa myös hylkäys siitä, kun yhden koirakon ohjaajalla tipahti namit taskusta kesken radan ja sehän on automaattisesti siinä. Kyllähän näitä näkee... Kuten tossa meidän blogin otsikossakin sanotaan, koiraharrastuksessa on ylämäkiä ja alamäkiä..ja joskus tulee kakkahätä.:D
Hohhoijaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Seuraava koitos on parin viikon päästä Lahdessa. Ja pitääkin alkaa marras- ja joulukuun kokeita selaamaan myös. RTK1 olisi niin kiva vielä tälle vuodelle saada ja korkata avo sitten keväällä.

Sain muuten viimein Sarilta muutaman kuvan Latvian reissulta!

The pönötys.

Tyyne ja Koda.

10.10 ROP Mäkiharjun Don't Worry Be Happy, VSP Mäkiharjun Zupreme Surprise.

Ensimmäinen rallytokostartti!

Vielä viikko sitten oltiin Liettuan paahteessa kehäkettuilemassa, mutta tänään suuntana oli Riihimäki ja homman nimi rallytoko.

Kyseessä oli nimittäin Kodan ensimmäinen virallinen rallytokostartti! Mukaan lähtivät myös kaverini Tanja bordercolliensa Lupen kanssa. Ajatus rallytokoon siirtymisestä oli jo pitkään ollut mielessä ja nyt tokosääntöjen muuttumisen myötä näin sitten tehtiin. Ja ei voi kuin todeta, että miksen minä ole tehnyt tätä jo aiemmin! Niin paljon rennompaa ja kivempaa, iloista rallattelua vaan eikä hampaat irvessä.tekemistä, niin koiralle kuin ohjaajallekin.:)
Ei olla tosiaan tässä välissä niin minkään näköistä rallytokokurssia edes käyty, ihan tokopohjalta ollaan reenattu. Tanja on kokenut rallytokoilija ja Tanjan kylteillä ja opeilla ollaan pidetty yhteisreenejä tässä kesän mittaan.
Huomasin kuitenkin, että koira kyllä osaa ja tykkää mutta itselleni vielä jotkut kyltit ja radan lukeminen ja siellä eteneminen vielä vähän jännittää ja sekoittaa, enkä halunnut kuitenkaan odottaa kun koira oli jo ihan kisavalmis. En myöskään halunnut itse omalla mahdollisella sähläämisellä pilata Kodan intoa ja menoa, joten tässä taannoin ikään kuin puoliläpällä kysyin Tanjalta haluaisiko hän ohjata Kodaa. No, Tanja sanoikin tähän sitten että "joo,tottakai!" joten siitä se ajatus sitten lähti.:)
Ja mikäs siinä sitten, Koda kun on niin avoin ja sosiaalinen tollopoika, niin helposti jäbä lähti Tanjan matkaan ja totteli ja seurasi ja teki mielellään hommia. Niinpä sitä sitten laitettiin koeilmoja menemään ja tänään tuo eka startti sitten oli.

Koepaikkana toimi hiekkapohjainen agilityhalli ja oli mukava huomata, että itse koetilanne oli todella rauhallinen tokokokeisiin verrattuna, kun kehän laidat ovat aina olleet täynnä ihmisiä ja haukkuvia koiria. Nyt koirakoille annettiin tilaa ja työskentelyrauha. Paikalla oli myös muita tollereita, kun koe oli samalla tolleriyhdistyksen mestaruuskoe.

Vaikka en itse siis tänään Kodaa ohjannut, niin oli silti mielenkiintoista (tulevaisuutta varten) kuunnella tuomarin ohjeita ja seurata rataantutustumista. Tanja kävi rataa läpi, näytti peukkua ja sanoi että helppo rata on! Kaksikko starttasi numerolla 11, niin ei siinä hirveän kauan tarvinnut vuoroa odotella kun nopea suoritus tuo on.

Vähän niin kuin tokossakin, niin myös rallytokossa Kodan pieni on ongelma on ollut tuo asentojen vinous, siitä tosin ei saa kuin -1p eli ne voidaan kyllä ottaa. Vahvan tokopuolensa takia Koda myös välillä meinaa istua todella herkästi kun vauhti hidastuu, varsinkin käännöksissä. Tänään tulikin hieman harmillinen pieni ja nopea peppukosketus vasemassa täyskierroksessa, siitä -10p.

Jos Koda oli vielä muutaman ensimmäisen kyltin kohdalla ollut hieman pökkelö, niin kaksikko petrasi hurjasti loppurataa kohden! Koda heräsi toimintaan heti kun alkoi olla muitakin tehtäviä kuin pelkkiä käännöksiä (niitä tässä radassa riitti!) ja varsinkin tuo seuraaminen oli todella tiivistä ja näyttävää! Ihan eri meininki kuin meidän normitoko-seuraaminen. Kyllä se vaikuttaa niin paljon kun koiraa saa kannustaa ja kehua!
Olin hieman tuuminut mitä Koda sanoisi pystyssä telineissä olevista kylteistä, kun meidän treeneissä kyltit ovat olleet aina maassa. Alkuradalla ei niitä huomionut, mutta keskivaiheilla kävi yhtä kylttiä nuuhkaisemassa, siitä -1p.

Tässä juurikin kyltin nuuhkaisu.

Spiraali.

Loppu oli iloista rallattelua! Koda selkeesti tarvii "äksöniä" tonne radalle, eli paljon muita tehtäviä kuin vain käännöksiä ja käännöksiä. Paikan päällä oli hienosti toimiva tulospalvelu, jota saatiin screeneiltä seurata hallissa. Ja sieltä sitten tuli kaksikolle tulos ALO 87/100p! Miinuksia oli juurikin se istuminen, kyltin nuuhkaisu sekä pari vinoa kohtaa. Hienot pinnat, ei voi yhtään valittaa! Toki aina voi parantaa ja pitihän sitä Tanjan kanssa vähän harmitella että ilman sitä pientä aivopieru-istuntaa tulos olisi ollut 97p. Mutta kymmenen pinnaa sinne tänne, reippaasti hyväksytty tulos silti! Huippua! :) Ja oli kyllä mielenkiintoista ja hauskaa seurata koiraa kehänlaidalta, näki koiran taas ihan eri tavalla ja ilo oli katsoa kun Koda selvästi nautti hommasta.:) Kyllä minä vielä itsekin joku kerta taas otan remmin kauniiseen käteen ja jäbän kanssa itse starttaan. Tanjalle vielä tätäkin kautta suurkiitos upeasta ohjauksesta! Tanja starttasi vielä myöhemmin oman koiransa kanssa AVO-luokassa ja teki vaikealla radalla upean 92 pisteen suorituksen, onnea!
Kyllä me nyt tästä seuraava koulari, toivottavasti jopa kaksi, otetaan.:) On tuo vaan niin mainio pikku-ukkeli! Seuraava startti on sitten toivottavasti syyskuussa jos vain kokeisiin mahdutaan.

AVO-luokan korkkaus

Käytiin Kodan kanssa nyt viikonloppuna Tuusulassa korkkaamassa ekaa kerta AVO-luokka tuloksella AVO3. Eipä todellakaan jäänyt siis paljoa jälkipolville siitä kerrottavaa. Kokeeseen tosin mahtui paljon hyviä asioita, mutta myös todellisia aivopieruja. Meiltä kummaltakin. Keli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. TODELLA painostava ja hiostava keli koko kokeen ajan, koepaikkaa ympäröi sysimustat pilvet, jyrähdyksiä kuului kauempaa mutta silti aurinko paistoi mustien pilvien läpi ja vaikutti varmaan ainakin joltain osin meidän suoritukseen. Koda oli vaisu ja itselleenkin pukkasi hikeä jo pienestäkin jutusta. Melkein oli edellisen kokeen viileää sadesäätä ikävä.

En nyt ollut edes asettanut ykköstä tavoitteeksi ekasta avoimen luokan startista. Kakkosta toivoin tai vähintään ettei saataisi nollia. No joo, ei todellakaan onnistuttu siinä. Kunnollisia reenikertoja meillä oli alla kolme, joista yhdet ihan törkeän huonot. Perjantaina ennen koetta pidettiin lyhyet reenit joissa tuntui että nyt kulkee ja Koda teki hypynkin ekalla yrittämällä hienosti ja sai tehtyä pari mukiinmenevää luoksetulo pysähdystäkin. Mutta eihän se ollenkaan tarkoita sitä, että se kokeessa toimisi. Ehei.

En ollut alokasluokassa jännittänyt kehään menoa enää paikkamakuiden jälkeen ollenkaan, mutta tässä kokeessa tuntui että olin paskahalvauksen saada. Eka startti uudessa luokassa, muutamissa jutuissa olin vielä jopa vähän epävarma miten ne pitäisi suorittaa ja ei ollut oikein luottoa omaan hommaan eikä oikein koiraankaan. Varsinkin kun sillä oli taas tosi takkuinen pökkelö päivä, eikä ollut mukana tekemisessä ollenkaan. Voi hohhoijaa. Oikeasti, tosi vaikeeta motivoida ja tsempata itteensä ja esittää koiralle tekopirteetä, kun koiraa ei selvästi voisi kiinnostaa hevonpaskan vertaa. Kehässä kun pitäisi olla tiimi, niin ei se todellakaan riitä jos 50% tästä tiimistä yrittää ihan tosissaan tehdä jotakin.

No, oli siinä kokeessa tosiaan niitä hyviäkin juttuja. Esimerkiksi paikkamakuu, joka tehtiin nyt siis ekaa kertaa koetilanteessa niin, että menin piiloon. Siitä saatiin siis täysi kymppi! Kuka olis joskus uskonut, että juuri paikkamakuu ois meidän varmin liike, jota en hermoillut yhtään! Kodalle tämä piilopaikkamakuu on ollut paljon helpompi ja varmempi kuin se, jossa se on mun valvovan silmän alla. Koda sai kokeessa vielä reunapaikan, joten näin sen koko ajan teltan takaa kuitenkin.;) Pitkä on tuo pötköttelyaika, 3minsaa! Itselleen se tuntuu vielä pidemmältä siellä piilossa, huhhuh. Mutta kyllä oli pakko tosta onnistumisesta olla tyytyväinen!

Me oltiin Kodan kanssa avoimen luokan ensimmäinen koirakko, yleensä ollaan oltu aina jälkipäässä. Toisaalta oli siis hyvä saada se heti pois alta, mutta tällä kertaa olisin mieluusti odottanut vähän myöhempään. Tuomarina meillä oli alokasluokasta tuttu Harri Laisi ja kuten viimeksikin, oli liikkeet sekoitettu. Ja meidän kaikista epävarmin liike eli hyppy oli totta kai heti ensimmäisenä. Hyppyä ei oltu tosiaan päästy reenaamaan juuri ollenkaan ja sehän näkyi kyllä.. tosin eri tavalla kuin odotin. Kodalle kun on ollut vaikeampaa istua hypyn jälkeen kuin itse hyppyyn lähteminen, mutta nyt se tarvitsi TRIPLAkäskyn (tämähän tiesi automaattisesti nollaa pistettä) siihen että se edes hyppäsi. Istumaan meni yhdellä ja takaisin yhdellä käskyllä sentää. Koda ei ole KOSKAAN ALOssa tarvinnut edes tuplakäskyä hyppyyn niin kyllä oli siinä miettimistä ja sulattelemista. Odotin sitä tuplakäskyä nimenomaan istumisen kohdalla reenien perusteella. Siitäkin jo siis tiesin, että joo koiraa ei kiinnosta näköjään tänään yhtään. Tosi kiva.

Aivopieruja oli luvassa lisää. Noudon tiesin Kodalle satavarmaksi ja helpoksi liikkeeksi, ja liike lähtikin lupaavasti liikkeelle. Koda meni hyvin kapulalle, nosti hyvin MUTTA vei sen TUOMARILLE. Meni ihan pokkana tuomarin viereen täydelliseen perusasentoon ja jäi todella tyytyväisenä kapula suussa odottamaan että se otetaan häneltä ja kiitetään. Multa loksahti suu auki, en ollut osannut kuvitella että se tollaisen keksisi tehdä. Liikkuri nauroi ja tuomarikin yritti pidätellä pokkaa. Kutsuin sitten Kodan ”tänne” käskyllä ja silloin jäbä tajusi että ai niin joo, tuohan se mulle sen heittikin. Tuli hyvään perusasentoon ja luovutti kapulan mutta joo…:D Liikkuri tosin lohdutti, että näin on käynyt muillekin. Näin jälkikäteen tuo koko juttu kyllä naurattaa jo minuakin, olihan se melko koomista. Mutta ei hyvää päivää..mistä ihmeestä se nyt tuonkin ihan yhtäkkiä keksi?? Kun vaan joskus pääsisi näiden otusten pään sisälle ja saisi tietää mitä ihmettä niiden päässä oikein liikkuu..

Olin laskenut sen varaan, että jäävissä voitaisiin sitten kompensoida. Liikkeestä seisominen meni nappiin (jee me osataan ees jotain!!) vaikka sen olin laskenut heikommaksi, sillä treeneissä Koda on siinä tupannut hieman kääntymään perääni liikaa, kun olen sen ohi ja taakse kävellyt. Liikkeestä maahan pidin taas satavarmana, mutta siinä Koda tarvitsi TAAS tuplakäskyn että meni edes maahan, VOI HUOH. Kyllä niin järsii nää tosi typerät turhat virheet joita ei koskaan treeneissä tule, mutta toki kokeessa heti..ei ollut koira siis tässäkään kyllä mukana yhtään.

Seuraaminen oli ok, ei se edelleenkään tossa kyljessä kulje palvova ilme kasvoillaan, mutta tulee perässä kuitenkin ja tällä kertaa seurasi tiiviisti vieressä, parissa käännöksissä pukkasin sitä jopa polvella pari kertaa. Nyt ei myös ollut viime kokeen nuuskuttelua yhtään, on siis huima ero tossa nurmi-, ja hiekkakentässä. Kaukot on meillä menneet (taas yllätys yllätys) reeneissä mukavasti jopa häiriössä, mutta kokeessa Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jätin sen maahan, mutta vaikka seisoin sen edessä ja yritin käskyjä huudella niin se ei edes vilkaissut minuun, katse oli sivulla ja kuono nuuhki tuulta. Mahtoi olla ihku tyttökoira siellä jossain kehänlaidalla tai jotain, hohhoijaa. Luoksetulokin meni täysin läpijuoksuksi. Eihän siitä liike nollille jää, mutta kyllä ärsytti. Edellisillan treeneissä oli tässäkin tullut pari kelpo onnistumista, niin sen kanssa kyllä tiesin että se joko onnaa tai sitten ei. Valitettavasti sitten tietenkään itse h-hetkellä ei. Perus ”kyllä se aina kotona osaa mutta kokeessa ei.” Saatiin nyt kuitenkin tulos taululle, sekin jo jotain. 

Mutta kyllä tuomari jälkeenpäin harmitteli kovasti sitä, miten koira ei ollut kyllä yhtään mukana ja motivoitavissa. Sama meno jatkuu siis edelleen; nollasta sataan ja satasesta nollaan. Hohhoijaa tuota junttipäätä. En kuitenkaan koe, että kyse oli tekniikasta. Kyllä Koda osaa ja tietää mitä siltä pyydetään, mutta luulenpa että suurin syy meidän takkuiseen ja ailahtelevaan tekemiseen on ennen kaikkea yhteistyö tällä hetkellä. Tai sen puute. Tällä hetkellä ei oikein ole luottoa, ei omaan tekemiseen eikä koiran. Eikä Koda selvästi oikein luota minuun tai ainakaan halua tehdä tai miellyttää. Meillä on ollut päiviä, treenejä ja jopa kokeita joissa tuntuu että luetaan toistemme ajatuksia, mutta sitten on tullut ihan liikaa niitä hetkiä, kun se ajatus- ja luottokatkos tulee. Ja juuri niistä hetkistä on iskostunut omaan päähäni oikea ahdistunut mörkö ja sekös lisää hermostuneisuutta ja epävarmuutta entisestään. Että jos joku tietää missä niitä raudanlujia kisahermoja ym myydään niin pliis kertokaa mullekin! 

No, läskiksi meni siis avoimen luokan eka ja luultavasti vika startti. Sääntömuutoksiin on enää kuukausi jäljellä eikä olla mahduttu tuleviin kokeisiin enää. Kyllä niin kyrsii nämä sääntömuutokset!! Vanhoilla liikkeillä TK2 olisi ollut ihan realistinen tavoite saada, jos aikaa vaan olisi ollut enemmän. Kodalla kuitenkin on vahva pohja kaikkiin noihin liikkeisiin, tuomarinkin mukaan ekaksi avoimen startiksi ihan hyvä. Ilman näitä muutoksia olisin antanut Kodalle piiiiitkän loman tuon TK1 jälkeen ja reenannut kaikessa rauhassa avon vedenpitäväksi, koska edelleen itse pidän siitä paljon enemmän. Nyt vaan kapsahdettiin ikävä kyllä liian nopeaan tahtiin ja aikaväliin, olen itse ressannut ja panikoinut keretä kokeisiin vielä vanhoilla säännöillä ja se ei selvästikään ole ollut hyvä asia, päinvastoin.

Kehänlaidalla oli monia, jotka olivat samoilla linjoilla että aikovat jättää tokoilut tähän. Tulevat muutokset kun menevät kansainväliseen suuntaan, mutta oikeasti: kuinka monella meillä ”arkitokoilijoilla” on tarkoituksena lähteä joskus esim kansainvälisiin kilpailuihin?? OIKEASTI? Ja varsinkin kun ei nuo uudet liikkeet (varsinkaan avossa) ole mielestäni enää tokoa ollenkaan, vaan pikemminkin sirkustemppuja muistuttavia juttuja jo… Olen myös saanut sen käsityksen, että lähes kaikki vanhankaavan tuomarit (varsinkin jo hieman iäkkäämmät) lopettavat tuomaroinnin elokuussa. Juuri kun tokokärpänen minuakin kunnolla puraisi, niin aika loppuu tyystin kesken..

Kyllä, olen joutunut syömään sanani ennenkin, mutta en oikein usko että meitä kokeissa näillä uusilla säännöillä nähdään. Siinä pitäisi niin monta juttua aloittaa alusta, kun vaan oikeasti tahtoisi mennä eteenpäin. Siis, never say never mutta on meillä onneksi jatkossa uusia haasteita ja tavoitteita sen BH:n ja rallytokon kohdalla. Ainakin. Luulenkin, että varsinkin juuri rallytokon puolelle on niiiin kivaa palata tämän hampaat irvessä-tokon jälkeen.:)

Koda pääsi aiemmin tällä viikolla ensimmäistä kertaa eläissään mereen uimaan.

Tulipas tästä tähän loppuun aikamoinen mielipideteksti, vaikka alun perin oli tarkoitus yrittää LYHYESTI kertoa tosta kokeesta.:D No, näillä mennään. Heinäkuussa siis luultavasti otetaan vaan iisisti tekemättä varmaan juurikaan mitään. Uimassa varmasti käydään toki kun vihdoinkin on täällä etelässäkin edes vähän aikaa aurinkoista ja lämmintä! Saattaa blogikin siis jäädä pienelle kesätauolle. Elo-syyskuussa voisi sitten taas aktivoitua jollain tasolla jollakin rintamalla. Aika näyttää.

Nauttikaahan nyt kesästä! Älkääkä vaatiko koiriltanne mahdottomia, ne ei ole koneita!

Ei saatu rakeita tänä vuonna, vaan meillä näytti juhannusyönä mökillä näin upealta kello neljältä aamulla:

PS. Hennalle vielä tätäkin kautta ISO kiitos blogin uudesta bannerista! :) <3

Huippukiva viikonloppu jonka kruunasi TK1!

Huhhuh huh... Johan on taas ollut viikonloppu! Ensimmäinen aktiivinen sellainen tänä kesänä meille, kun ollaan sekä eilen että tänään herätty aikaisin ja ajeltu ympäriinsä. Koda nukkuu tuolla kuin tukki ja itselläänkin silmä luppaa ja paikkoja kolottaa tätä kirjoitellessa mutta koitetaan jaksaa! Fiilis kuitenkin on huikea, vaikka puhkipoikki tässä jo onkin.:)

Eilen siis köröteltiin Kodan kanssa kehäkettuilemaan Saloon. Mun ei ollut alunperin tarkoitus ilmoittaa se kuin tuonne Riihimäelle, mutta olin laskenut sen varaan että jos oltaisiin oltu mökillä (joka on myös siis Salossa) niin olisi voinut hyvin kehässä käydä jos "samalla kylällä" oltaisiin. No jätettiin mökkeily sitten ensi viikonloppuun, joten ajeltiin täältä Keravalta sitten. Saatiinkin näyttelysääksi kesän ensimmäinen kunnon lämmin ja aurinkoinen päivä! Mulla paloi naama ja oli kyllä porotti. Näyttelypaikkana toimi koulun kenttä, joten siihen nähden tilat olivat yllättävän hyvät, mutta varjoa ei ollut kyllä missään. 

Tuomarina tolloilla oli virolainen Jelena Kruus. Tykkäsi jalkavista ja keveistä koirista, eli ei ollut meidän pikku tankkeri sileää eriä ihmeellisempi hänelle. Kodalla ei kyllä liikkeet irronneet eilen ollenkaan. En tiedä vaikuttiko kuumuus ja kova ja terävä hiekkapohja, mutta Koda laukkaili enimmäkseen eikä tuttuja irtoavia liikkeitä tullut. Tuomarikin kävi yhdessä vaiheessa katsomassa Kodan takatassua sen varalta jos anturaan olisi kiviä jäänyt ja antoi juosta vielä toisen kerran, mutta ei vaan lähtenyt tällä kertaa. Kiva arvostelu saatiin silti:

"Almost 3 years. Strong bones. Masculine head, good substance. Strong, good length of muzzle. Enough length of neck. Correct topline. Good tail carriage. Correct angulations both front and rear. Deep chest. Moves little bit close behind. Good temperament."

- > AVO ERI1

Aika paljon tuttua tekstiä on, samanlaisia ollaan saatu aiemminkin.:)

Jos eilen saatiin aurinkoa, niin tänään sitten vuorostaan vettä. (Suomen kesä!<3)

Lähdettiin aamusta kaatosateessa ajelemaan tällä kertaa kohti Hämeenlinnaa ja Kanta-Hämeen Noutajien järjestämää toko-koetta. Vikaa ykköstä haettiin siis (ja ehkä jo otsikko kertoo että se saatiin!)

Oltiin ennen tätä koetta käyty taas tosi syvissä vesissä. Motivaatiota ei ollut niin ollenkaan, kun oli tässä välissä taas yksi jopa ihan katastrofaalinen koe. Reenattu ei oltu siis ollenkaan ja kylmiltään kokeeseen mentiin. Tauko tosin tekee aina silloin tällöin hyvääkin! Extrajännitystä toki toi juurikin tuo sade sekä NURMIKENTTÄ! Sade kyllä onneksi laantui koepaikalla, mutta nurmihan oli toki litimärkää jo..

Koda kyllä tuntui tosi rennolta ja halukkaalta tehdä hommia. Kun odoteltiin rivissä tuomarin luoksepäästävyyttä, Koda meinasi jo siinä haluta mennä maahan, piti pariin otteeseen se patistaa vielä ylös. Siitä kuitenkin tiesin, että tänään se pysyy! Mulla oli oikeesti liikutuksesta melkein kyynel silmäkulmassa, kun Koda teki upean paikkamakuun!<3 Jäbä jäi samantien pää tassujen välissä nurmelle makuulle, ja näytti jopa ottavan siinä kahden minuutin pikkutorkut sillä silmätkin olivat välillä kiinni. Iso saksanpaimenkoira lähti Kodan viereltä nuuhkimaan ja tuomarikin ikään kuin hämäsi koiria ja käveli niiden ohitse, mutta siellä pikku-ukkeli pysyi pää maassa. Oli siis ihan huippufiilis lähteä yksilösuoritukseen tästä, koska nyt tiesi että mahkuja on! Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa tällä kertaa, sillä oltiin ALO-luokan toiseksi viimeinen koirakko. (Miten aina sattuukin!)

Yksilösuorituksessa Koda oli paikkamakuun tavoin ihana! Tosin kyllä se nenä kävi ja KOVAA kävikin, hemmetin ihana märkä tuoksuva nurmikenttä! Onneksi tosin ALO-luokka oli nyt heti AVOn jälkeen, niin ei ollut kerennyt ylempien luokkien koirien hajut sinne vielä tarttua. Oltiin Kodan kanssa yksiä tuomarin suosikkeja, mutta ihan oikeutetusti tuomari (Kaisa Lähdesmäki) meitä vähän joka liikkeessä rokotti tuosta liian aktiivisesta nenästä. Sanoikin sitten lopussa että hienoa yhteistyötä, mutta pakko antaa kokonaisvaikutelmaksi 8 liiallisen nuuskuttelun takia.

Tässä vielä erikseen meidän pisteet tänään:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - Upein paikkamakuu meiltä, jäbä otti kahden minuutin päikkärit nurmella. Pliiis näitä lisää! Voi ihana Koda! :')

Seuraaminen kytkettynä 7 - Se nenä, se nenä...

Seuraaminen taluttimetta 7,5 - Tää on meillä aina parempi kuin remmin kanssa, tässä Koda on paremmin mukana mutta tänään vähän jäi jälkeen ja NUUSKUTTAMAAN

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Kaikki muuten niin kuin pitääkin, mutta tässäkin Koda jäi nuuhkimaan maata ja jouduin siis seuraamisessa hoputtamaan sitä mukaan

Luoksetulo 9 - Hyvä luoksetulo, en ees tiedä mistä yksi pinna meni. Ehkä perusasento oli hieman vino.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Sama juttu kuin maahanmenossa. Liike meni nappiin, mutta seuraamisessa parantamisen varaa.

Estehyppy 9 - Nyt Koda jäi esteen toiselle puolelle hyvään kohtaan, mutta vähän vinoon.

Kokonaisvaikutus 8 - Liikaa nuuskuttelua pitkin matkaa, joka vaikutti tähän. 

En ollut nähnyt kaikkia pisteitä eikä kovan tuulen takia ilmoitustaululla voitu pitää tuloslappua, joten jännitys säilyi loppuun asti. Itselläni oli hyvä fiilis, mutta en silti osannus arvioida mihin riittää. Kun ei ollut tullut kymppejä ja noi seiskat seuruista niin vähän oli sellainen fiilis että ettei vain olisi tosi tiukka kakkonen.. Koiraan olin joka tapauksessa huippu tyytyväinen ja käytiinkin  pellolla pallottelemassa palkaksi.

Sitten alkoi palkintojen jako. Alokkaita oli tänään yhteensä kymmenen kappaletta. Huomasin, että tuomari piteli käsissään yhtä pientä muovipussia, jossa oli TK1-mitali. Vain yksi sellainen. Jännitys tiivistyi entisestään! Ensin lueteltiin luokan voittaja ja kakkonen..sitten tuomari sanoi että "tämän päivän jälkeen päästämme yhden koirakon seuraavaan luokkaan" ja olin niin yllättynyt ja onnesta soikea, kun tuomari luki Kodan rodun ja nimen! En edes tajunnut siinä vaiheessa että oltiin sijoituttu kolmosiksi, en meinannut tajuta ottaa pokaalia ja palkintonameja matkaan ollenkaan kun olin niin häkeltynyt! Tuomari onnitteli kovasti, toivotti tsemppiä jatkoon ja sanoi että nyt se nenä vaan ylös sieltä maasta sitten avoluokassa.:D Se ois tarkotus kyllä!

Meille siis tulos tänään ALO1 169p ja sijoitus 3/10! Siinä se on; vika ykkönen ja eka koulari! Että tulihan se perhanan TK1 sieltä loppujen lopuksi, prkl! Pieni saavutus maailmanlaajuisesti, mutta sitäkin suurempi meille. Hienon hieno Koda! <3

Herra on nyt virallisesti TK1 Mäkiharjun Zupreme Surprise.

Kyllä tässä on välissä pohjallakin käyty, mutta ainoa suuntahan sieltä tunnetusti on ylöspäin! Ei kuitenkaan kuulu luovuttaminen ja asioiden jättäminen puolitiehen meidä luonteeseen.:) Tiedän ja olen nähnyt paljon koirakoita, joissa ohjaaja on keskeyttänyt kokeen jo alkuunsa mikäli esim. paikkamakuu on jäänyt nollaksi tai yksilösuorituksesta ei ole meinannut tulla mitään. Tänäänkin tuli todistettua yksi tuollainen tilanne. Kyllä, meilläkin on paikkamakuu jäänyt pari kertaa nollaksi ja sitten radallakin menneet asiat aivan päin sitä itteensä.. mutta en ole luovuttanut! Vaikka jo kerran kysyttiin haluatko keskeyttää niin EN. Koirat kun ei ole koneita niin näiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu! Me mennään pikkumiehen kanssa aina loppuun asti.:)

Nyt sitten katseet kohti AVOa! Luulen että se on meille kummallekin mieluisampi luokka ja kivemmat liikkeet. Kun vaan kerkeisi kunnolla kisaamaan sielläkin ennen noita hemmetin sääntömuutoksia.. nyt kuitenkin pikkukettu on juhannuslomansa ansainnut, sen jälkeen reenaillaan taas.

Meidän huippusunnuntai jatkui saman tien kun kotiin päästiin. Käytiin nimittäin hakemassa meille tänne pieni hoitolapsi, 6-kuinen Dave-poika loppupäiväksi hoitoon.:) Dave asuu tässä ihan meidän lähellä ja tutustuttiin pikkumieheen porukoineen tässä pari kuukautta takaperin. Koda ja Davee tulee huipusti toimeen ja Koda leikittää nuorempaansa tosi mielellään. Tänään tosiaan Daven "vanhemmat" olivat sitten päiväristeilyllä Tallinnassa, niin pikkumies tuli meille sadepäivää viettämään. Sehän vaan passasi!

Hönöt jätkät!

Pojilla kyllä leikkiä ja hupia piisasi. Koda esitteli ensin koko kämpän ja Dave seurasi kiltisti possujunassa perässä. Ne tärkeimmät löytyivätkin heti, eli vesikuppi ja lelukori. Dave kävi kaikki Kodan lelut läpi, kaikki levitettiin lattialle.:D Koda ei kyllä onneksi ole omistushaluinen ja tollasesta suutu, vaan jakoi lelut mielellään kaverin kanssa. Parasta oli silti tuo yhdessä painiminen ja kyllä välillä poikaparkojen päät kolahteli milloin mihinkin ikkunalautaan ja tuoliin...

Koda alkoi muutaman tunnin riekkumisen jälkeen jo väsyä, sillähän painoi kovasti päälle vielä toi tokokokeen rasite. Dave taas oli aivan kyltymätön leikkuhalunsa kanssa; aina kun Koda yritti vetäytyä jo sivummalle lepäämään niin johan oli kakara korvan juuressa tökkimässä tai tuputtamassa uutta lelua. Hienosti Kodan hermo kyllä kesti junnun kanssa, ei ärähtänyt kertaakaan vaikka sitä selvästi jo väsytti. Leikitti kyllä aina kun jaksoi.

Dave: Jaksakko nää vielä leikkiä? Koda: Onko pakko...

Kodan palkintoluut meni heti parempiin suihin.:)

Dave lähti tuossa pari tuntia sitten takaisin kotiin ja täällä makaa niiiin väsynyt pikkukettu kuin voi olla! Nyt on taas rauha maassa haha.:D Mutta olipahan rattoisaa viettää sateinen loppupäivä sisällä näiden kahden höntin kanssa, ei kyllä ollyt tylsää niin itselläkään kuin varsinkaan koirilla!

Tää oli myös tosi hyvää harjotusta siltä varalta, jos sitä tosiaan joku päivä tässä jaloissa pyörisi kaksi omaa tollopoikaa..;))

Naulakkokin näytti kivalta kahden koiran remmien kanssa.;)

Nyt me molemmat vetäydytään kyllä pehkuihin, onpas taas ollut viikonloppu ja kunnon unet on nyt ansaittu! Me vetäydytään tästä muutenkin pikkuhiljaa jo juhannuksen viettoon ja mökille loppuviikosta. Toivottavasti säät sallii että saisi kivoja mökkikuvia Kodasta ja Eetusta. Viime vuonnahan meillä juhannuksena satoi rakeita, saas nähä mitä Suomen suvi tänä vuonna tarjoaa.:)