torstai 29. joulukuuta 2016

2016

Vuosi 2016 oli maailmanlaajuisesti synkkä, lähes sysimusta. Juuri sen takia nämä oman elämän pienet saavutukset ja ilonaiheet ovat sitäkin tärkeämpiä! Toisille varmasti merkityksettömiä, mutta meille jotain ihan muuta. Pientä, mutta suurta.

Kelataanpa siis taakse päin, ihan vuoden 2016 alkuun. Mitäs kaikkea meille oikein tapahtuikaan?

Tammikuu

Tammikuu vietettiin rauhallista hiljaiseloa, tosin Koda treenasi ahkerasti Tiian kanssa rallytokon avoluokkaa varten joka viikko. Kuun lopussa laitettiin sitten alulle uusia, ihania pieniä punakuononalkuja.<3


Helmikuu

Helmikuu oli myös varsin rauhallinen kuukausi, lähinnä vain nautittiin lumisista pelloista ja metsälenkeistä. Käytiin me tosin Tallinan puolella Tallinn Winter Cupissa kokeilemassa onnea toistamiseen, mutta siellä venäläisuros vei voiton joten oranssia ähäkuttia oli sieltä kotiin tuomisina. Vaikka silloin se harmitti, niin eipä tuolla ollut loppupeleissä sitten enää mitään merkitystä inttivalioitumisen kannalta, vaikka siellä se CACIB vielä ohi suun menikin.:)
Kivointa tuolla reissulla oli tollerityttö Sissiin ja Sissin omistajiin tutustuminen, koska siitä eteenpäin ollaankin saatu ihan mahtavaa treeni-,sekä näyttelyreissu seuraa!

Tallinnasta PU2 VA-CACIB.
Helmikuussa reenattiin myös paljon niin riistalla kuin dameilla. Kuun lopussa saatiin tietää, että Hymyn masussa oli maha-asukkeja näkyvissä!

Hiihtoloman riistatreenejä.
Maaliskuu

Maaliskuussa alkoi jo sitten vähän tapahtua, liekö olleet sitten vaikka niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Heti maaliskuun alkuun saatiin hieno onnistuminen Porvoon rallytokokokeesta, josta Tiia ja Koda kävivät hakemassa jo toisen hyväksytyn tuloksen avoluokasta pistein 78/100. Kauneusvirheitä mahtui radalle ja nykyään niin helppo pyöriminen aiheutti taas sen -10 pistettä, mutta tulos kuin tulos.:)
Riistapuolella koettiin myös onnistumisia, kun se kuuluisa pieni lamppu syttyi noutajan pääkopassa. Koda nimittäin alkoi piiiiitkän tauon jälkeen nostaa ja palauttaa jälleen varista! Pitkän aikaa linnut piti pitää melko koppuraisina sekä siivet vielä teipattuina, mutta sieltä se pikkuhiljaa vaan lähti. Otteet alkoivat parantua kun itsevarmuutta tuli lisää ja palautukset, olleet Kodan vahvuus aina, tulivat hyvällä vauhdilla suoraan käteen.
Vaikkei meillä tämän suhteen muita tavoitteita ollut, kuin riistainnon ylläpitäminen ja sen parantaminen niin kivaa tätä oli tehdä, oli selvästi kivaa vaihtelua tokon ja rallytokon jatkeeksi kun ei tarvinnut koiran koko ajan tiukassa kontaktissa olla.


Maaliskuun aikana Hymyn massu pyöristyi ja pyöristyi ja aivan kuun lopussa, juuri pääsiäisenä, Kodan ja Hymyn seitsemän pientä pääsiäispupua putkahtivat maailmaan! <3 Kyllä tämä taisi olla se meidän koko vuoden kohokohta kuitenkin, oli se vaan jotain niin liikuttavaa ja suurenmoista.

Vastasyntyneet. (c) Maija Järvinen
(c) Maija


Huhtikuu

Heh, vaikka etukäteen olin ajatellut että kotimaan kehissä ei kyllä pyörähdettäisi juuri ollenkaan, niin Pertunmaan ryhmis oli sellainen  mihin lähdettiin, olihan siellä tuomarina ihana Helin Tenson! Ja kyllä kannatti! Koda oli tollereissa ainoa uros ja oli sellainen NYT TAI EI KOSKAAN-fiilis. Koda esiintyi omaan tapaansa rauhallisesti ja tuomari totisesti tykkäsi herrasta edelleen, oltiinhan sitä jo kolmatta  kertaa hänen kehässään näytillä. Koda sai yhden hienoimmista arvosteluistaan ikinä, ja Pertunmaalta kotiintuomisina oli siis huikea SERT & ROP! Kodan ensimmäinen roppi kotimaassa, huikea oli fiilis! :) Pertunmaalta ajeltiin sitten vielä suoraan Hyvinkäälle ihailemaan pentuja ensimmäistä kertaa, oli tuo vaan ihan unohtumaton lauantai!


Pennut kasvoivat kovaa (ihan liian kovaa!) vauhtia ja alkoivat jo huhtikuun lopussa näyttää koiranpennuilta.:) Ipanat saivat silloin myös jo viralliset nimensä. Kävin niitä nuuskuttelemassa ja kuvaamassa niin usein kuin vain pystyin, kiitos Maijalle tästä edelleen että sain niin useasti käydä kylässä!
Huhtikuun lopussa vedettiin myös vuoden ensimmäinen mejä-jälki Hennan ja Didin kanssa. Muuta en siitä enää edes muista, kuin että Koda veteli oman jälkensä juoksuvauhdilla ja tapansa mukaan ilmavainulla, huh huh.
Huhtikuun lopussa Koda kävi myös luonnetestissä Karkkilassa, saaden suhtkoht oman näköisensä lausunnon, pisteitä +114. Ihan en kaikissa kohdissa ollut tuomareiden kanssa samaa mieltä, eikä ollut paikalla ollut ja videoita kuvannut Sannakaan, joka Kodan kuitenkin hyvin jo tuntee. Minähän tein tästä piiiiitkän postauksen, jossa kävin läpi yksityiskohtaisesti joka kohdan ja latasin Sannan kuvaamat videotkin, mutta se postaus ilmeisesti päätyi syystä tai toisesta bittiavaruuteen! Sen julkaiseminen ei siis koskaan onnistunut, enkä jaksanut sitä enää uudestaan alkaa väsäämään kun se oli jo työn ja tuskan takana jo se ensimmäinenkin yritys. Harmi kyllä.:/


Toukokuu

Toukokuu oli se meidän superkuukausi! Heti kuun alkuun, helatorstaina, saatiin yksi vuoden päätavotteista täytettyä, kun Tiia ja Koda saivat Vihdin rallytokokokeesta kolmannen hyväksytyn tuloksen avoluokasta ja näin ollen Koda ansaitsi koulutustunnuksen RTK2! :) Keli oli turkasen kuuma ja Koda ei ollut vireessä niin yhtään, radalle mahtuikin aika tavalla aivopieruja Kodan toimesta siis, joten aikamoinen työvoitto tuo tulos oli. Olin salaa haaveillut että kunpa saataisiin avoluokka suoritettua suorana kolmella kokeella, oli pinnat sitten mitä tahansa, ja niin siinä tosiaan sitten kävi! :)
Kiitokset huippuohjaajalle vielä tätäkin kautta!


Lähes samaan hengenvetoon, vain pari päivää myöhemmin hurautettiin Loviisan ryhmikseen, tavoitteena saada se viimeinen sinivalkoinen. Keli oli jälleen todella lämmin, aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä keväistä näyttelypäivää olisi upeammassa säässä voinut viettää! Tuomarina Loviisassa oli Saija Juutilainen ja tällä kertaa uroksissakin oli kilpailua. Koda oli ainoa uros joka sai SA:n joten se toden totta merkitsi sitä, että herra sai kuin saikin sen viimeisen sertinsä! En kyllä ikinä unohda tuomarin sanoja "onnitteluni hienosta uroksesta!" <3 Roppikehässä saatiin tuttu tyttö, Minku, vastaan ja voitto meni ansaitusti kauniimmalle sukupuolelle, meille tuo VSP kelpasi paremmin kuin hyvin! Olipa tuokin vaan upea päivä!

Loviisan kaunein ja komein.
Toukokuussa pennut täyttivät jo seitsemän viikkoa ja lähtivät omiin koteihinsa. Onneksi Siru ja pari muuta kakaraa jäivät tähän lähelle.:) Niin tavattoman rakkaita ipanoita noista vaan tuli itsellenikin. Ja edelleen koen olevani onnekas, että sain seurata niiden elämän alkuvaiheita niin läheltä ja olen päässyt osaa niistä näkemään tämän jälkeenkin.


Toukokuu huipentui vielä sen viimeisenä viikonloppuna, jolloin oli edessä reissu Liettuan Moletaihin. Kodan ja minun matkaani lähti jo tutuksi tullut Sissi-neiti. Minimitavoite reissusta oli Kodalle se kolmas CACIB, toiveissa toki kuitenkin oli se valioituminen kun edellisillä kerroilla oli aina jäänyt siitä viimeisestä näyttelypäivästä koko homma kiinni. Ilmoitettuja tolloja oli viisi, neljä narttua ja Koda.
Perjantaina oli rotujen erkkaripäivät, sieltä saatiin se ensimmäinen serti sekä Kodalle että Sissille, Kodan ollessa vielä VSP. Lauantaina luulin homman kosahtavan jo siihen päivään, kun alkuun näytti siltä ettei tanskalaistuomari arvosta Kodaa juuri ollenkaan, kun valkoiset merkit eivät olleet tarpeeksi hyvät, mukamas. Mutta kyllä sieltä silti LUOJAN KIITOS tuli sekä serti, cacib että VSP sekä jo toisen kerran Crufts-osallistumisoikeus. Huhhuh.:D Minimitavoite täytetty siis. Viimeisenä päivänä oli jo kisaväsymystä ilmassa niin itselläni kuin koirillakin, sunnuntaina tuomari ei veltosti esiintyneelle Kodalle enää cacibia suonut (ei tosin sitä enää tarvittukaan siinä kohtaa) mutta se viimeinen serti saatiin eli Koda vihdoinkin sai "pilipalivalio"-tittelinsä! Herrasta leivottiin siis kerta heitolla EE & LT & LV & BALT & BY MVA! Hieno reissukaverimme Sissi sai reissusta ensimmäiset cacibinsa sekä palasi kotiin Suomen ja Liettuan muotovaliona! :) Kyllä oli syytä skumpata kotimatkalla!



Kesäkuu

Kesäkuussa nautittiin nimenomaan kesästä. Rallytoko jäi tauolle, vähän näytettiin taas riistaa mutta muuten vaan oltiin. Nautittiin uimisesta ennen kaikkea, Koda oppi vihdoinkin Eetun tavoin tekemään hulluja uimahyppyjä mökkilaiturilta järveen.:D Oli siis aivan kahelia menoa mökillä juhannuksena, kiitos näiden kahden vesipedon.

Tämä kuva koristaa nykyään Novascotiannoutajat RY:n Facebook sivua.:)

Eetun tyylinäyte.
Pennut jatkoivat kasvamistaan ja kesäkuu kului lähinnä noiden titteleiden vahvistuksia odotellessa.

Heinäkuu

Otettiin iisisti myös heinäkuu. Pentujen treffaaminen jäi tästä kuusta mieleen! Kuun alussa käytiin moikkaamassa Eiraa Helsingissä ja ajeltiin myös Hyvinkäälle Sirua ja Hymyä ihastelemaan. Heinäkuussa vielä pari titteliä vahvistettiin ja Pokemon jahti alkoi.:D Pitkiä lenkkejä tuli kyllä tehtyä, joskus ihan yötä myöten, ai että.
Isä ja sen tytär.<3
Elokuu

Elokuuta odotettiin sitten kuin kuuta nousevaa. Innostuneina, mutta jännittyneinä. Kodalla oli kolme cacibia kasassa ja tuo aika ensimmäisen ja viimeisen välillä umpeutui elokuun alussa. Elokuun 23.päivä suunnattiin sitten Tallinaan ja kaksipäiväiseen KV-näyttelyyn. Inttivalion titteli oli siis kovasti hakusessa.;) Ilma oli turkasen kuuma ja odottelua oli pitkä tovi, juuri ennen kehää meinasin pyörtyä kun jännitti niin paljon! Onneksi kuitenkin sinne kehään asti päästiin omin jaloin.:D Koda korkkasi Tallinnassa valioluokan ja lauantaina oli tuomarina espanjalainen herrasmies Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllärinä ei todellakaan ollut ERI ja SA automaatti, kuten alkuun olisi voinut helposti luulla.
Koda pääsi PU-kehään junnu-uroksen kanssa ja se tiesi kuin tiesikin meille sitä viimeistä valkoista!! Se meidän vuoden vaatimaton päätavoite, C.I.E eli kansainvälisen näyttelyvalion titteli, se oli sitä myöten siinä! <3 Voi tuota mahotonta ukkelia.:) Herra kruunasi tittelinsä ollen ROP, uskollisen ja hienon matkakaverimme Sissin ollen upeasti VSP!


Champion International d'Exposition.<3
Kaksikko päätti reissunsa sunnuntaina yhtä voitokkaasti, Kodan ollen toistamiseen ROP viidennen cacibin kera ja Sissin ollessa VSP, olipa upea kesäinen Tallinan viikonloppu kerta kaikkiaan! Nyt on tuo tittelin anomus ollut vetämässä sen 4kk ja edelleen odotellaan, tammi-helmikuulle meneepi siis tuo vahvistus. Ei sillä, etteikö täällä jo malttamattomia oltaisi..
Elokuussa aloitettiin myös kokonaan uusi harrastus; Nosework!


Syyskuu

Syyskuussa järjestettiin Maijan luona Hyvinkäällä pienet pentuetreffit, pennut täyttivät sillon jo 6kk! Paikalle olisi passannut enemmänkin ipanoita päästä mutta näillä mentiin. Hauskaa oli silti ja kyllähän tuo pihamaa täyttyi punaturkeista tuollakin porukalla.:) Aivan ihanat, avoimet ja ihmisrakkaat luonteet on näillä kaikilla, olen niin tyytyväinen!
Syyskuun lopussa Koda sisaruksineen täytti jo neljä vuotta, apua! Miten nää vuodet meneekään..vastahan se oli itsekin tuollainen pieni naskalihammashirviö ja nyt jo noin iso mies ja isä itsekin!
Koda vahtii kakaroitaan.

Isää ja Leo-poikaa nauratti kovasti.:D
Lokakuu

Nosework reenit jatkuivat ahkerasti, alkeiskurssi vaihtui jatkokurssiksi. Koda hiffasi jutun juonen nopeasti ja ilmaisuksi herralle opetettiin istuminen. Aloitettiin pikkuhiljaa laatikko-sekä ulkoilmaetsinnät.
Lokakuussa Siru sekä Leo kävivät ensimmäistä kertaa pentuluokissa näytillä, Siru SNJ:ssä hienosti PEK2 kunniapalkinnolla ja Leo oli Tuuloksen pentunäyttelyssä upeasti ROP-pentu!
Iskä kävi puolestaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna päättämässä oman upean näyttelyvuotensa Lahti KV:ssa. Sinne lähdettiin kuulemaan kanadalaisen tuomarin mielipidettä ja hieno päätös vuodelle saatiinkin; Koda oli Hannan handlaamana PU2 vara-cacibin kera josta saatiin myös se kotimaan cacib vielä tilille!
Eipä ollut huono saldo kolmessa kotimaan näyttelyssä; kahdesti PU1 sertien kera sekä sitten tuo PU2-sijoitus, kyllä poika kärräsi ruusukkeita kotiin niin ulkomailta kuin koti-Suomestakin, wow! :)
Eikä tästä koskaan pitänyt mitään showpuudelia tulla, niin kuin Sari-kasvattajan kanssa edelleen jaksetaan naureskella.:D


Joulukuu

Voidaan hypätä lokakuusta suosiolla suoraan joulukuuhun, sillä marraskuussa ei tapahtunut yksinkertaisesti mitään. Nosework treenit jatkuivat ja jatkokurssin päätyttyä saatiin kasaan viiden koiran vakkariryhmä, jolla jatketaan toistaiseksi niin kauan kuin porukkaa vaan kiinnostaa.:)
Joulukuun alussa Rymy-Eetu täytti jo seitsemän vuotta, vaikka ei sitä millään uskoisi!
Minä talkoilin Messarin näyttelyitä varten perjantaina, jolloin kehiä ym käytiin rakentamassa. Kodaahan en ole sinne sitten junnuiän jälkeen ilmoittanut, mutta Leo-poika kävi sunnuntaina puppy shown puolella, ollen hienosti isojen urospentujen toinen kunniapalkinnon kera!
Joulukuussa vuokrattiin Tiian kanssa kerran viikossa Koirakeitaan hallia että päästiin aloittamaan rallytokoilu piiiitkän tauon jälkeen! Eikä tuo tosiaan ehkä ihan toivoton tapaus voittajaluokan suhteen ole. Tammikuussa päästään aloittamaan Uudenmaan noutajien voittaja-luokan kurssilla, eiköhän siellä viimeistään selviä onko Kodasta kokeisiin asti vaiko ei.:D

Kaikkein hienointa ja tärkeintä toki on, että saatiin viettää taas yksi terve vuosi molempien poikien kanssa! Mitä nyt aina välillä jotain pikku haavoja ja lihasjumeja on ollut, mutta niitä nyt väkisinkin tekevälle sattuu. Terve koira on kuitenkin kaiken harrastamisen ja helpon arkielämän perusta.:) Toivottavasti yhtä terveissä ja iloisissa hännänheilutus merkeissä saadaan jatkaa myös ensi vuonna, mitä se sitten tuokin tullessaan. Sitä voisi pohtia sitten seuraavassa postauksessa.
Pitäkäähän karvakavereistanne huolta uutena vuotena!

Brothers from another mothers.<3

perjantai 16. joulukuuta 2016

Lumi tuli ja lumi meni

Kylläpäs on aika taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, vähän tavoista poiketen tulikin nyt pieni blogipaussi. Eipä tässä Lahti KV:n jälkeen ole mitään sen kummempia vaan tapahtunut, koiraharrastusrintamalla ainakaan. Viikottaisia nosework ja rallytoko-treenejä lukuun ottamatta siis. Koda on saanut viettää melko rauhallisen syksyn ja alkutalven, itselläni on taas riittänyt puuhaa mm.jääkiekon parissa.

Marraskuu oli harvinainen, kun pari ensimmäistä viikkoa meillä oli kirjaimellisesti hanget korkeat nietokset. Voi sitä tollon onnea kun oli lunta ja pakkasta ja veti se oman mielenkin huomattavasti korkeammalle kuin mitä marraskuussa yleensä. Tehtiinkin paljon pelto- ja metsälenkkejä lumessa tarpoen.

Kuvat (c) Susanna Lehto


Punaiset kaverukset; Luna ja Koda.<3




Nyt nuo talvipäivät ovat enää muisto vain. Pari viikkoa lumien jälkeen kuljettiinkin sitten taas loskassa, nyt ollaan sentään saatu taas jo pakkaskelejä mutta eipä taida tulla valkeaa joulua tänäkään vuonna.
Marraskuussa aloitettiin taas piiiiiiitkän tauon jälkeen rallytokoilu! Ollaan nyt kuukauden verran vuokrattu Tiian kanssa Koirakeitaan hallia omaan käyttöön ja Koda ja Tiia ovatkin siis päässeet aloittamaan voittajaluokan treenaamisen ihan tosissaan. Tauko taisi tehdä vaan hyvää, sillä Koda on joka kerta ollut niin intoa täynnä ja onnessaan päästessään taas tekemään kunnolla jotakin. Vanhalle vannoutuneelle tokokoiralle tuo oikealla puolella tekeminen on välillä vaikeaa, mutta kyllä sieltä alkaa tulla jo hyviä pätkiä! Puolenvaihdot on helppoja, tuo oikealla puolella seuraaminen pidemmän aikaa sekä pyöriminen vielä on hankalia mutta ei tuo oikeasti ihan toivoton tapaus ole! :) Saas siis nähdä saataisiinko ensi vuodelle jo startti voittajaluokassa, se voisi yksi tavoite olla ainakin.

Treenivideo: https://www.instagram.com/p/BNcE5SRDZzW/?taken-by=whysosiirious



Noseworkin jatkokurssin päätyttyä saatiin kasaan viiden koiran ryhmä, jonka voimin meillä onkin nyt ainakin toistaiseksi koko ajan jatkuva treeniryhmä. Kyllä Kodan siellä kelpaa nuuskutella neljän nartun kanssa.;) Hirmu hyvin on reenit menneet viime aikoina, kerran kuussa pidetään ns. höntsätunti että tehdään ihan kaikkea muuta kuin noseworkia että tulee koirillekin vähän vaihtelua. Kodahan ilmaisee hajun istumalla, nyt on myös nuo valeilmaisut vähentyneet huomattavasti. Lähinnä varmasti siksi kun on koko ajan tässä oppinut lukemaan koiraa aina vaan paremmin ja paremmin ja ollaan pidetty treenit monipuolisina ja toistot mahdollisimman lyhyinä, sillä tuota valeilmaisua alkaa tulla sitä mukaa kun Koda väsyy.
Ulkoilmassa etsintä on Kodalle selvästi helpompaa ja mieluisampaa kuin sisätiloissa. Laatikkoetsintää tehdään myös silloin tällöin kuten kokeessa tulee sitten olemaan. Meidän ensi vuoden tavoitteita onkin hajutestissä käydä ja se läpäistä, että päästään sitten Nosework kokeissa starttaamaan kunhan laji virallistuu.:)

Joulukuun alussa juhlittiin Eetua, joka täytti jo seitsemän vuotta vaikkei sitä millään uskoisi kun tuntuu että joka vuosi vauhtia tulee vaan lisää ja lisää! On se vaan omituisin ja ainutlaatuisin otus mitä tiedän, ikuinen lapsi ja rakkauspakkaus.<3


Siru ja Leo kävivät molemmat myös toistamiseen kehissä pyörähtämässä ja viimeistä kertaa pentuluokassa vietiin! Niin ne lapset vaan kasvaa huhhuh! :O Siru kävi itsenäisyyspäivänä Tampereen ryhmiksessä, esiintyminen ei mennyt neidiltä ihan nappiin kun olisi pitänyt päästä kaverin kanssa leikkimään mieluummin. Tuomarina oli tollereilla uusi tuomari, Sanna Kaven.
"Reipaskäytöksinen narttupentu. Hyvänmallinen pää. Hieman pyöreät silmät. Oikea purenta. Hyvä vahva kaula. Erinomainen luusto. Riittävät kulmaukset edessä, hyvin kulmautunut takaa. Ikäisekseen riittävä eturinta ja rintakehä. Hieman pitkä lanne. Liikkuu hieman löysästi edestä ja ahtaasti takaa, hyvällä sivuaskeleella. Hyvä karva, väri ja käytös."
Tällä arvostelulla neiti oli pentuluokan kolmas. Sitä ennen Siru oli käynyt mätsärissä treenaamassa ja olikin siellä ollut hienosti BIS3! :) Siru on kyllä niin isäänsä tullut, aivan kuin narttupuolinen Koda! :) Muut tytöt tulleet sitten paljon enempi Hymyyn.
Niin nätti pikku Siru.<3
Marraskuun lopulla nähtiinkin Sirua viimeksi, kun ajeltiin Hyvinkäälle ja käytiin ihanalla metsälenkillä kera Kodan, Sirun, Hymyn ja Vieno-mummon.


Isä ja tytär.<3

Pus.<3
Leo kävikin sitten pikkuisen isommissa kekkereissä, nimittäin viime sunnuntaina Messarissa, Voittaja Puppy Showssa! Tollerinpentuja oli 12kpl joista viisi isoa urospentua. Leo sijoittui luokan kakkoseksi kera kunniapalkinnon! :) Tuomarina oli juurikin samainen Sanna Kaven, jolle velipoika siis upposi siskoa paremmin.

"Hyvä koko. Selvästi maskuliininen. Urosmainen pää, oikea purenta. Pää saisi olla hieman täyttyneempi silmien alta. Hyvä kallo, vahva kaula. Hieman etuasentoiset lavat. Hyvin kulmautunut takaa. Vahva luusto. Rintakehän tulee vielä täyttyä. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysästi edestä riittävällä askelmitalla. Lupaava karva. Miellyttävä käytös, hyvä väri."

Leo Kodanpoika.<3
Jaa-a, olisikos siinä pääpiirteissään meidän parin viime kuukauden kuulumiset.
Tässä yhtenä päivänä siivoillessa keräsin kaikki tämän vuoden saavutukset kasaan ja olihan noita jonkin verran tullut:

2016 saldo.
Plus tuohon päälle vielä toki RTK2 ja pennut.:) Suht rauhallinen vuosi meillä kaiken kaikkiaan oli, mutta silti sitäkin tulosrikkaampi. Ensi vuotta en ole vielä edes lähtenyt miettimään. Kunhan nyt ennen kaikkea terveenä edelleen pysyisivät molemmat pojat. Tokihan maita riittäisi mistä sertejä voisi hakea, katsotaan siis milloin ja missä ollaan jos ollaan. Se hajutesti ja voittajaluokan startti nyt on sellaiset mitkä eniten itsellään mielessä.
Sen lisäksi Kodan naisrintamalla pitäisi myös tapahtua toistamiseen, kauniita pentuja on kyllä odotettavissa kaiken onnistuessa.:) Ja ensi vuonna toki sitten ensimmäiset lapsukaiset pääsevät jo virallisiin näyttelyihin ja syksyllä varmasti saadaan jo ensimmäisiä terveystuloksiakin. Nyt on tuo meidän inttivalio hakemus ollut vetämässä jo 4kk eikä vieläkään kuulu mitään. Ensi vuoteen menee sen vahvistus siis näköjään kuitenkin.
Jännitettävää ja odotettavaa siis joka tapauksessa riittää myös vuonna 2017!

Olin koko viime joulun sekä uudenvuoden töissä U20 MM-kisoissa, niin nyt on kyllä ihanaa saada viettää rauhallinen joulu sekä railakas uusi vuosi perheen ja kavereiden kanssa!
Nautitaan siis tästä vuoden parhaasta ajasta!

Kodalla on omat pokaalinsa, niin onneksi mamma saa sillon tällön nostella tämmösiä ilmaan.;)

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lahti KV

Meidän Halloween-viikonloppu starttasi mukavasti perjantaina, kun jo tutuksi tullut Queen Sissi saapui meille jälleen viikonlopuksi hoitoon. Sissin porukat olivat uutta oppimassa kasvattajien peruskurssilla, joten oli sovittu että neiti voi tulla meille hoitoon ja sunnuntaina pääsisi samaan syssyyn meidän kyydissä piipahtamaan Lahden KV-näyttelyssä.
Olipahan taas menoa ja meininkiä kahden tollon kanssa. Nuo on kyllä ihan mahtava parivaljakko, Koda-raukka vaan joutui jo pian taas melko tylysti tossun, tai tässä tapauksessa tassun, alle. Mutta herrasmiehenä Koda tyytyi tähän.:)

Ikeapossu sai kyytiä.

Lauantai vietettiin lenkkeillen ja koirapuistoillen, mutta eilen sunnuntaina suuntana oli Lahti ja siellä kansainvälinen koiranäyttely. Koda ei ollut sitten toukokuun alun jälkeen Suomen kehissä pyörähtänytkään, enkä varmaan olisi Lahteenkaan sitä muuten ilmoittanut, mutta vihdoinkin sattui olemaan kanadalainen tuomari (Heather Langfeld) tarjolla! Niitä ei täällä liioiksi käy, joten kerrankin kun sattui olemaan rodun alkuperäismaalainen tuomari ja vielä näin lähellä, niin pitihän sitä lähteä mukaan puhtaasta mielenkiinnosta.
Tollereita olikin paikalla taas reilu määrä, yli 30 ilmoitettua koiraa. Olin pyytänyt Kodaa ennenkin handlannutta Hannaa esittämään Kodan, jotta pääsisin pitkästä aikaa katsomaan kehänlaidalta käsin, että miltäs tuo nyt 4-vuotias herra oikein näyttääkään.:) Ja jälleen kerran upeastihan kaksikolla yhdessä meni!

Kuvat K.Linna, kiitos!

Koda esiintyi tuttuun tapaansa rauhallisesti ja hillitysti ja liikkeet irtosi hienosti! Urosten valioluokassa oli kolme koiraa, joista kahdelle ERI ja yhdelle EH. Tuomari selvästi mietti kumpi veisi valioluokan voiton ja katseli varsinkin Kodaa pitkään, mutta valioluokan voiton (sekä myöhemmin koko urosten) ykköseksi ylsi Paavo, jolle ei kyllä ole mikään häpeä hävitä. Kodakin sai myös SA:n perään!
PU-kehässä Koda oli järjestyksessä aluksi ihan viimeisenä, mutta erottui sieltä heti edukseen kun seisoi ja esiintyi vaan niin äärettömän hienosti! Sieltä tuomari sitten poimikin Paavon, Kodan sekä kaksi muuta jatkoon joten PU-sijoitus oli varmasti tulossa.:) Ja sieltä sitten Hanna ja Koda osoitettiin Paavon jälkeen kakkoseksi joka tiesi Kodalle vara-cacibia josta saadaan vielä anottua herralle se Suomen CACIB!! Aivan huikeaa, kiljahdin kehän laidalla aika lailla, koska tämä oli Kodalle ensimmäinen PU-sijoitus KV-näyttelyssä Suomessa ja saatiin kuin saatiinkin tosiaan se kotimaan CACIB! Vaikka herran inttivalio-hakemus onkin jo toista kuukautta maailmalla vetämässä, eikä tämä CACIB siihen vaikuta, niin siitä huolimatta aivan huikea juttu!
Suurkiitos Hannalle vielä tätäkin kautta pojun upeasta handlauksesta!! :) Oli teitä vaan niin ilo katsoa! <3
PU-kehässä.
Jee hyvä me!!
Nostan tämän kyllä aika korkealle, kun meille ei ole ihan jokapäiväistä herkkua saada noin korkeaa sijoitusta kotimaan KV-näyttelyissä, joissa taso on kova ja koirien lukumäärät ovat niin suuria. Ja ennen kaikkea kun tämä tuli vielä KANADALAISELTA tuomarilta, se lämmittää mieltä ihan extra paljon ja vielä pitkään, voin kertoa!

"Presents well. Good head and front. Good balance. Good fore chest. Good topline. Little low on legs. Good coming and going. Nice side gate. Well handled."
-> VAL ERI2 SA PU2 VA-CACIB -> CACIB

<3

Kävin sitten itse vielä kehässä Sissi-neidin kanssa pyörähtämässä. Neitokainen esiintyi valioluokassa lähes tulkoon turkittomana ja matkaan mahtui pieniä mutkia, vähän ärhentelyä toisen nartun kanssa eivätkä liikkeet onnistuneet sitten yhtään. Mutta siitäkin huolimatta Sissiläinen kyllä seisoessaan esiintyi edukseen ja niin vain sai kuin saikin hienon PN4-sijoituksen! Hieman piti itsekin ihmetellä että miten ihmeessä kaiken kömmähtelyn jälkeen näinkin kävi.. Mutta ei voi valittaa kun näin hienosti meni kaveruksilla kaiken kaikkiaan.:) Sen lisäksi kävin vielä jeesaamassa kasvattaja-ryhmässä esittämällä Colan.

Ajeltiin hymyssä suin takaisin Keravalle, jonka jälkeen punaturkit pääsivätkin taas puistoon purkamaan vähän energiaa, joka videosta päätellen tulikin tarpeeseen
https://www.instagram.com/p/BMMENrXjHmp/?taken-by=whysosiirious
Tämän jälkeen molemmat sammuivat niille sijoilleen, teki ihan pahaa herätellä Sissiä niin sikeästä unesta kun neidin tuli aika lähteä kotiin.:D

Sateisesta ja pimeästä kelistä huolimatta oli tämä vaan sellainen hyvänmielen viikonloppu että! Tämmöiseen tulokseen oli kyllä niin kiva paketoida meidän näyttelyvuosi tältä erää.
Ja miten hieno tämä vuosi onkaan ollut!
Se starttasi helmikuussa Tallinnasta, jossa värinä oli myös oranssi vara-cacibin merkeissä, onpa siis periaatteessa aika hauska sattuma että vuosi myös päättyy samaan tapaan.:) Tämän jälkeen napattiin kuukauden sisään ne kaksi viimeistä Suomen sertiä kera ropin ja vsp:n.
Toukokuun lopussa oli vihdoinkin 100% onnistunut Liettuan reissu, josta tärkeimpänä kolmas CACIB sekä samaan syssyyn viisi titteliä. Elokuussa kahden CACIBin ja ropin reissu Tallinnaan sekä C.I.E sieltä tuliaisina. Ja nyt vielä tällainen päätös kotimaassa, eihän tässä voi kuin olla tyytyväinen! <3 Meni jopa ihan yli odotusten.:) Kiitos kaikille asianosaisille ja meitä tsempanneille!


Marraskuu onkin meillä sitten varsinainen koirien hoitokuukausi; ensi viikonloppuna molemmat pojat pääsevät hammaskiven poistoon Emmi-Petiin, jossa siis putsaus tapahtuu ultraäänellä. Ei tarvitse koiria rauhoittaa ja ikävästi hampaita raspailla, kätevää!
Myöhemmin on sitten luvassa vuoden viimeiset hieronnat sekä rokotuksien uusimisia. Voi tosin kyllä olla ettei pojat näitä toimenpiteitä itse oikein arvosta..:D

lauantai 8. lokakuuta 2016

Pentujen tuloksia

Hymyn ja Kodan lapsukaisista uransa näyttelykehissä korkkasivat tänään sekä Siru että Leo. Siru oli Maijan kanssa SNJ:n päänäyttelyssä Tampereella, eli ei mikään ihan häävi avaus! Pentuja oli Siru-neidin luokassa iso määrä, peräti 12 pentua. Senpä takia neidin suoritus ja tulos olitodella hieno; Siru sijoittui tämän suuren luokan toiseksi kunniapalkinnon kera! Aivan huikeeta, vielä kerran tätäkin kautta onnea Maija ja Siru! :)
Tanskalaistuomari Lisbeth Bech antoi nyt 6-kuiselle neidille todella kivan ja lupaavan arvostelun:

"6 months old bitch. Good size. Feminine head & expression. Correct bite, eye color and ear set. Level topline, well set tail. A little bit long in loin. Strong legs, nice paws. Sound moves. Nice coat. Good temperament."
-> PEN2, KP

Sirun posetuksia Tampereella.:) 

On kyllä itse asiassa tuossa Sirun arvostelussa todella paljon samoja asioita, mitä Kodallekin on monta kertaa sanottu. Tunnistaa siis kyllä ihan isänsä tytöksi.;)

Minä sen sijaan suuntasin tänään Leon ja omistajansa Sinjan kanssa kohti Tuuloksen pentunäyttelyä. Olin luvannut lähteä kuskiksi, seuraksi ja avuksi parivaljakon ensimmäiseen koitokseen.:) Pitkä reissu siitä tulikin, aikataulut venyivät pahasti, mutta kylläpä silti vaan kannatti käydä Hämeenlinnan puolella pyörähtämässä!
Tollerin pentuja Tuulokseen oli ilmoitettu kolme kappaletta, kaksi urosta ja yksi narttu joten kisaa Leonkin luokassa oli. Tuomarina oli tiukaksi tiedetty Reia Leikola-Walden, jolta Kodakin on aikoinaan sileän erin käynyt hakemassa.
Sinjaa varmasti jännitti mennä kehään ekaa kertaa, mutta sain ylipuhuttua että nyt kyllä menet sinne oman koirasi kanssa ja kyllä olikin ilo katsella menoa kehänreunalta! Leo esiintyi hienosti, iloisesti ja rennosti ja seisoi todella hyvin. Ihan kuin olisivat kehässä ennenkin käyneet-meiningillä.:) Ja niin sitten kahdesta urospennusta Leo osoitettiin ensimmäiseksi kera kunniapalkinnon! Narttupentu saatiin sitten vastaan, mutta kyllä sieltä ROP-pennun ruusuke Leolle ja Sinjalle ojennettiin, aivan huikeaa! <3
Pikkumies sai myös todella lupaavan ja hyvän arvostelun:
"Tasapainoinen, keskivahva uros. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvät korvat. Riittävä luusto. Vielä kauttaaltaan kapea. Hyvin kulmautunut takaosa, hiukan niukasti edestä. Liikkuu yhdensuuntaisesti riittävällä askelmitalla. Hyvä turkki ja luonne."
-> PEK1 KP, ROP-pentu
Tuomarilta tuli roppikehässä molemmille pennuille vielä erityismaininta hienoista luonteista.:) Leo oli kyllä niin reipas pikkumies koko reissun ajan ja otti todella rennosti näyttelypaikalla, kyllä saa Sinjan kanssa olla ylpeä.:)
Ylpeä voittaja!
Aivan huikea aloitus tältä kaksikolta, ei voi muuta sanoa! Toivottavasti muitakin joskus kehissä näkyy, mutta tästä on erittäin hyvä jatkaa.:)

Eilen tehtiinkin Leon luona Helsingissä viimeistely treeni tätä päivää varten jonka jälkeen käytiin vielä pitkällä yhteisellä syyslenkillä kera isän ja pojan.<3 Vielä tulevat niin hienosti toimeen ja Koda päästää pojan ihan kylkeenkin kiinni ja siitä saatiinkin ihania kuvia.


Voi muruset.<3 Iskä on Leon idoli selkeesti.:)