maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tollon unta

Heinäkuu lähenee jo loppuaan, eikä kunnon kesää vieläkään kuulu. Muutamaan viime viikkoon ei olla päästy uimaankaan kuin vaivaiset pari kertaa, kiitos lähes ainaisen kesäsateen. No, eipä meille vieläkään mitään muuta maailmaa mullistavaa kuulu muutenkaan. Hiljaiseloa on siis riittänyt, mutta toisaalta olen aiemminkin todennut että tauko tekee välillä ihan hyvää.
Mitään uutta kerrottavaa ei siis auringon alla ole, mutta selailin tässä vähän aikaa sitten kännykkäni kuvagalleriaa ja sieltä löytyi nukkuva tollo jos minkälaisissa tilanteissa ja asennoissa:


Venyy, venyy!
Seinää vasten selällään on yleisin tapa nukkua.
Sohvatyynynä sohvalla.
Rankkaa...
Lempilelu käy usein myös tyynystä.

Joskus uni tulee jo istuessakin.
Auringossa parvekkeella on kiva löhöillä myös.
Sohvanvaltaaja,
Parhaan kaverin kanssa kylki kyljessä mökillä.
Mitäs tästä nyt sitten sanoisi.:D
Ihmiset on myös hyviä tyynyjä.
Vessan ovellakin voi ottaa torkut sillä välin kun mamma meikkaa.
Koda nukkuu usein myös verhojen alla.:)

Kerran tollo nukahti myös omaan lelukoriinsa.
Majava on paras tyyny.:)
Tässä kaikessa hiljaisuudessa pikkuhiljaa on lähtenyt ilmoja menemään jos mihinkin suuntaan; on mejää, rallytokoa, pari näyttelyä sekä kovasti odottamani pelastuskoirakurssi. Näillä näkymin meillä onkin siis elokuun jokainen viikonloppu jo buukattu täyteen tekemistä, sekä jo ainakin pari viikonloppua syyskuussa. Mutta kyllähän sitä olikin jo korkea aika meidänkin herätä kesäunilta ja topistautua harrastusrintamalla.:) Saas silti kuitenkin nähdä, että mitkä kaikki näistä suunnitelmista loppujen lopuksi oikein toteutuvat ja MITEN.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Sekalaista kesäpuuhaa

Meillä vietetään laiskaa kesää, tai ainakin laiskaa heinäkuuta. Niin mamma kuin koirakin ja se on ihan oikein! Ei ole kiire niin yhtään mihinkään! Kalenteri näyttää pelkkää tyhjää ja se on välillä vaan ihan hyvästä.:)
Puuhaa ja kaikkea muuta pientä kivaa tekemistä on silti löytynyt. Kaikista oleellisin mitä ollaan tehty, on ilman muuta uiminen. Kesäkuun lopussa tehtiin tosi kiva uimareissu Hennan ja Didin kanssa Porvooseen meren rantaan. Silloin vielä aurinko helli ja saatiinkin karvakakaroista aimo annos mahtavia kesäkuvia, joista nyt osa piti valita tähän. Reissu vaan päättyi hieman surullisesti, kun mukana ollut tennispallo upposi ja hukkui.


Kesä ja tollot.<3




Koda 2v 9kk.








Merisaukot.

Saatiin myös (toistaiseksi kesän ainoa) kunnon helleviikonloppu viettää veden äärellä, sillä perjantaista sunnuntaihin suunnattiin joka päivä tollon kanssa uimaan. Kahdesti käytiin tutulla Hyvinkään uimakuopalla ja kerran Porvoossa ja kyllä olikin kolmen uimapäivän jälkeen pikkukettu väsynyt, mutta myös ilmeisen tyytyväinen. Tehtiin myös pari kertaa ensin kunnon metsälenkki ennen uimista; tunti kesäisessä metsässä samoilua jonka jälkeen vielä tunnin verran uimista, kyllä kelpasi jopa allekirjoittaneen kun itsekin piti noilla helteillä pulahtamassa käydä.
Kovan uimisen jäljiltä Koda on kyllä ehkä vähän jumiutunut tuolta takapäästä. Omaankin silmään näyttää takaliikkeet hieman ahtailta ja se on myös alkanut peitsata paljon jopa vapaana ollessaan, mitä ei siis normaalisti edes tee. Varasinkin sille nyt hieronta-ajan heinäkuun lopulle. Josko se peppu siitä taas vetreytyisi, hyvät lihakset sieltä ainakin nimittäin pullottaa karvan alta.:)

a



Sen lisäksi ollaan oltu lapsenlikkana, eli muutamaan otteeseen ollaan käyty serkkujeni jo tutuksi tullutta vesikoiran pentua, Herttaa, hoitamassa. Koda on ollut joka kerta mukana kakaraa leikittämässä. Hertta taitaa olla nyt 8-kuinen ja on kyllä todella ihmisrakas riiviö, hieman villi ja hyppiväinen vielä tässä vaiheessa minun makuuni. Mutta muuten aivan ihana ja energinen neiti! Taitaa myös olla tekemässä ensimmäisiä juoksujaan, sen verran alkoi Koda olla kiinnostunut tuosta Hertan takapäästä.
Pusi pusi!


Yhtenä iltana ajeltiin Porvoon ampumaradalle hieman pauketta kuuntelemaan. Mejä-kokeissa ei ampuminen ole ollut ongelma, mutta muuten jos Koda on yhtäkkiä laukauksia kuullut niin on hieman mennyt hämilleen ja säpsähdellyt. Niin kävi nytkin ihan alussa, että laukaukset ihmetytti ja vähän jännitti. Otin naksuttimen mukaan ja aina kun Koda oli rauhassa tai katsoi minuun laukauksen ajan niin NAKS ja nami perään. Hieman aikaa tässä meni, että laukauksista suostuttiin katsomaan pois päin. Lopussa jäbä kuitenkin rauhoittui ja saikin sitten parhaan palkan, eli pallon ja sitten ei olisikaan enää mikään muu voinut kiinnostaa. Hyvä loppu siis, mutta täytyy silti käydä vielä pari kertaa paukkuja kuuntelemassa, että tuo mielentila saataisiin heti alusta pitäen.

Kesään kuuluu oleellisesti myös mökkeily! Siellä pojat pistää pihalla menemään aamusta iltaan ja
sielläkin uidaan kuin viimeistä päivää. Nyt tosin on pientä mökkitaukoa pidetty, sillä hieman tylsää siellä tuppaa olemaan jos koko ajan vain satelee. Joten parempia mökkeily säitä vielä odotellessa..


Eetun tyylinäyte laiturilta hyppäämisestä.:)
Sadetta onkin tuon yhden helteisen viikonlopun jälkeen piisannut, tällä viikolla varsinkin. Sisällä kököttely on alkanut käydä jo melko puuduttavaksi, niin itselleen kuin koirallekin. Meidän piti käydä tällä viikolla pitkästä aikaa parissa mätsärissä tässä lähellä, mutta sade sotki nekin suunnitelmat. Ei jotenkin vain napannut lähteä kastumaan muutamaksi tunniksi epävirallisten kehien takia, vaikka kivaa tekemistä se olisi ollutkin.
Senpä takia ollaan sitten sisällä kehitelty hieman tekemistä. Useimmiten ollaan tehty namien tai lelujen piilottelua ja etsimistä. Mukavaa pientä ajanvietettä ja aivojumppaa, jonka jälkeen koira on taas (ainakin vähän aikaa) tyytyväinen. Sen lisäksi ollaan tehty tosi pieniä ja helppoja rallytoko ratoja (tulostetuilla kylteillä). Startti on ollut eteisen ovella, rata on mennyt pitkin kämppää ja loppunut parvekkeelle. Hauskaa kun nyt on sen verran iso kämppä, että tällaistakin mahtuu nyt sisällä tekemään edes vähäsen. Tänäänkin on aamusta lähtien sadellut, mutta heti kun tuli pieni sadetauko niin saman tien koira ja kamppeet messiin ja ulos. Käytiin siis vähän kokeilemassa ruutua ja merkin kiertoa. Ruutu sujuu yllättävän kivasti, mutta tota vauhtia sais vaan olla paaaaljon enemmän.


Jotenkin nyt kun ollaan oltu vaan, tekemättä tavoitteellisesti yhtään mitään ja eletty vain normaalia elämää ja arkea, niin nyt on jotenkin herännyt siihen, miten upea koira mulla oikeastaan onkaan. Toki näitä hetkiä eniten tulee harrastusten parissa ja varsinkin jos menestystä sieltä tulee, mutta senpä takia unohtuu tämä tavallinen arkielämä. Koda on vaan yksinkertaisesti niin helppo, vaivaton ja mutkaton! Mitä sitten tehtiinkään ja minne ja millä mentäisiin ja keiden kanssa. Toista oli meidän ensimmäisen koiran kanssa joka oli varautunut kaikkea ja kaikkia kohtaan ja Eetu taas on ihan liian ADHD, mutta tämä pikkukettu on niin super! Nyt sitä vasta arvostaakin kunnolla käyttäytyvää koirakansalaista.:) Jopa minun äitinikin yhtenä iltana ihan yhtäkkiä laittoi tekstiviestin että "minä tässä juuri mietin, että sinulla on kyllä todella mukava koira." Näitä asioita pitäisi osata arvostaa ja muistaa paljon enemmän, kuin noita juttuja mitä koiranetissä lukee.<3

Nyt me siis edelleen vaan ollaan ja hengaillaan. Loppukesäksi ja alkusyksyksi on kyllä lähtenyt erinäisiä ilmoja eri puolille menemään, saas sitten lähempänä nähdä mitkä niistä toteutuu ja miten. Hyvin näyttelypitoiselta meidän syksy ainakin nyt näyttää, vaikkei se todellakaan ollut alkuperäinen suunnitelma. En vain yksinkertaisesti keksinyt meille mitään muuta tekemistä. Jotenkin ollaan nyt ihan pysähdyksissä näiden lajien kanssa, että mitä nyt seuraavaksi tehtäisiin. Jokin laji pitäisi nyt keksiä ja innostua siitä. Edelleen kun harmittaa tuo tokon "menettäminen." Sellainen pieni pään seinään hakkaamis-fiilis siis tällä hetkellä, itselläni siis. Mutta josko se aika näyttäisi ja selkiyttäisi tätä tilannetta jossain vaiheessa.

Yksi pieni possunokka ainakin ottaa rennosti eikä moisia asioita ressaa.:)