perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pieni sukukokous

Meillä olikin tänään oikein tolleri-perjantai, sillä saatiin Kodan isä Jedi ja puolisisko Stella tänne meille Keravalle kylään! Oltiinkin jo jonkin aikaa suunniteltu ja yritetty Eevan kanssa tätä näkemistä järjestää ja vihdoinkin nyt sitten onnasi. Muut Zupreme-pennut kun asustelee tuolla pohjoisessa (niinkuin Jedikin ennen) niin on kyllä todella mukavaa, että tässä lähellä asuu nyt tuttuja ihmisiä ja tollereita. Ihan aluksi Stella ja Koda tutustui ja riekkui tässä meidän pihalla (Eetu pääsi vähäksi aikaa myös mukaan) ja Jedi odotteli sen aikaa autossa. 
Isä ja poika vähän mittailee ja kummeksuu toisiaan. 
Sen jälkeen suunnattiin tuohon meidän viereiselle kentälle vähän treenailemaan, suoritettiin ihan vaan pieniä ja helppoja nouto- ja näyttelytreenejä ja tehtäviä. Tosi hyviä neuvoja ja kikkoja saatiin etenkin tuohon noutotyöskentelyyn, ISO kiitos Eevalle niistä! :) Ne oli niin yksinkertaisia mutta ennen kaikkea loogisia, niin ihan ihmetyttää miksen itse ollut tullut ajatelleeksi niitä ollenkaan! Mutta nytpä me ne tiedetään ja lähdetään niitä tässä pahimpien helteiden hellittäessä taas kokeilemaan ja treenaamaan. Koda suoritti pari ihan mallikasta noutoa ja pitoa ja ekaa kertaa palautuksessa se tuli sivulle, kun tähän asti olen opettanut sen tulemaan eteen. Meillä muuten selkeesti toimii se puukapulan nouto paljon paremmin kuin damin, se tuli taas tänään todistettua. Sitten ihailtiinkin miten Jedi hoiti homman näyttävästi kotiin, kyllä mekin perässä joskus vielä.;)

Pääasiassa sitten annettiinkin Kodan ja Stellan juosta ja painia keskenään, tosi hyvin jaksoi kumpikin helteestä huolimatta! Huomasi kyllä niin selvästi uroksen ja nartun erot, vaikka Stella on kyllä todella korkea ja pitkäjalkainen sievä likka. Välillä ihan näytti siltä kuin se olisi ollut Kodaakin korkeampi.



Sisarpuolet. (ja Kodan jättipää!)





Veli ja sen (puoli)sisko.

Sitten otettiin tosiaan ihan pienet seisotukset ja raviosuudet kaikilta kolmelta.

Jedi. (ei hitsi se on komia!)
Karvakasa Koda.
Stella.

Sen jälkeen kakarat sinnikkäästi vielä vaan repi jostain energiaa painileikkiin. 




Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava päivä, kiitos paljon Eevalle ja koirille vierailusta! Juteltiin tosi paljon laidasta laitaan ja sain kyllä tosi hyviä niksejä ja vinkkejä Eevalta treenailuun ja että mitä ehkä joskus tulevaisuudessa tuleman pitää tolleriuroksen kanssa. On kyllä vaan niin paljon samaa näköä isässä ja pojassa! Eleet ja ilmeet on ihan samanlaiset, naamavärkki on selvästi tullut isältä ja väritys sitten emon puolelta.

Yhteiskuvaa yritettiin ottaa, mutta parit extra-kädet ois ehkä vähän auttaneet.
Toivottavasti saadaan järkättyä vielä toisetkin tolleri-treffit kesän aikana, niin ainakin suunniteltiin.:)


torstai 27. kesäkuuta 2013

Reissumiehet

Niinkuin juhannuksena on tapana, mekin käännettiin viikko sitten auton nokka kohti mökkiä. Se olikin erityisen jännää etenkin Kodalle, jolle mökkireissu oli ihan ensimmäinen.


Kyllä olikin pieni tolleri-poika maalaiselämästä aluksi ihan ihmeissään, onhan se tähän mennessä ollut vannoutunut citykoira. Se oli selvästi hämmentynyt paikasta, tilanteesta ja kaikesta siitä vapaudesta ja avarasta tilasta missä juosta. Ensimmäinen ilta menikin siinä, että opeteltiin mökin alueen rajat ja EI-sana oli useasti käytössä sillä kuoppien kaivaminen ja saunapuiden hakeminen liiteristä omin päin olisi ollut kovasti pojun mieleen. 
Ruuan ja lelujen lisäksi pakattiin pojille mukaan myös agility-välineet ja rakennettiinkin pihalle kunnon rata hauskanpitoa ja vapaa-ajan treenejä varten. Saatiinkin juuri sopivasti ennen juhannusta pujottelukepit ja pidempi putki pussin kera. 



Itselleni mökkireissun aikana  tavoitteena oli (rentoutumisen ohella) saada Koda uimaan. Tähän mennessä se on matalissa rannoissa kahlannut ihan mielellään, mutta stoppi on tullut välittömästi aina siihen paikkaan kun vesi yltää rintaan asti. Olin ollut 100% varma että Eetun perässä se menisi kuin vettä vaan (kun sen perässä Koda hyppäisi vaikka kaivoon), mutta ei; sinne se jäi rannalle kuin kala kuivalle maalle. Eikä tullut edes minun perässäni vaikka kuinka kutsuin ja houkuttelin kepin kanssa. Sitten teinkin aikamoisen virheen ja laitoin Kodan vähän väkisinkin uimaan laiturin päästä rantaan. Se meni pienoiseen paniikkiin ja räpiköi hädissään eikä se ollut oikein mukavan näköistä katseltavaa. Sen jälkeen Koda saikin pienen trauman eikä se uskaltanut tulla rantaan vähään aikaan. Se oli tietysti melko kurjaa, koska oli hirveän kuuma ja uiminen olisi tehnyt sille niin hyvää. Eetuahan ei jälleen kertaa saanut vedestä pois millään, se lähti taas uiskentelemaan kohti järven selkää ja sai ihan kunnolla huudella ja houkutella sitä kääntymään takaisin rantaan, huhhuh.

Eetu-murunen.
Pieni järvi, iso Eetu.
Ampu tulee!

Tynnyrisaunan avajaiset.
Sitten huomattiin, että Koda oli todella kiinnostunut veneestä eikä näyttänyt pelkäävän sitä yhtään. Vedettiinkin jätkälle liivit niskaan ja hihkaistiin sille "VENE" ja Koda juoksi ensimmäisenä rantaan, vaikka oli aiemmin pelännyt sitä ja laituria. Se hyppäsi ihan innoissaan veneeseen ja niin sitä sitten lähdettiin vesille. Eetu jätettiin tylysti mökkiin, koska se ei pysy sekuntiakaan paikallaan ja on aina hyppäämässä veneestä veteen ja se on todella rasittavaa. Mutta Koda oli veneessä ihan kuin kotonaan, istui rauhallisesti kokassa nenä pystyssä tuulessa ja silmät kiinni. Se nautti vesillä olosta niin selvästi! Käytiin Kodan kanssa veneilemässä kolmena iltana peräkkäin ja lähdettiin sitä kautta rakentamaan sen innostusta rantaan ja veteen uudestaan ja se toimi ihan selvästi! Kyllä se koko ajan on ollut vedestä kiinnostunut ja sillä oli veneillessä sellaisia pieniä hetkiä, että se ihan kuin olisi halunnut hypätä vesilinnun perään tai ihan muuten vain. Kun se oppi yhdistämään liivit veneeseen, se tuli ihan innoissaan taas rannalle ja ihan laiturin päähän ja pysyikin siellä hyvän tovin. Pikkuhiljaa se myös uskalsi mennä taas kastelemaan tassujaan.

Elämä on laiffii!



Viimeisenä iltana oli niin lämmintä ja Koda läähätti veneessäkin niin paljon, että oli pakko kokeilla sen uittamista veneestä käsin. Aluksi se taas pärski ja loiski ympäriinsä, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa rauhallinen tahti löytyä ja se lähti uimaan omatoimisesti kohti rantaa ja nousikin laiturin vierestä ylös. Ja mikä parasta; jäi sinne odottamaan että me päästiin rantaan eikä siis juossut häntä koipien välissä rannalta karkuun niinkuin oli ennen tehnyt! Sen jälkeen se saikin kauhean spurttikohtauksen ja virkistyi ihan silmissä, Eetukaan ei meinannut pysyä sen perässä! Pikku höntti, kun se vain itse tajuaisi että uiminen viilentää ja sen takia antaa niin hyvän olon.


Kuka vain väsyy kolmen tunnin kalareissulla.
Seuraavana aamuna ennen paluumatkaa käytin pojat taas uimassa. Koda ei vieläkään suostunut menemään itse veteen, mutta oli hirveän kiinnostunut kuitenkin taas. Päätin siis kokeilla vielä kerran ja laitoin sen taas laiturin päästä uimaan. Ja nyt ei tullut paniikkia eikä räpiköintä missään vaiheessa, vaan nyt se oli heti rauhallinen (ei pistänyt edes vastaan kun nostin sen veteen) ja ui rauhallisesti ja tyytyväisen ja itsevarman oloisesti rantaan ja jäi sinne! Kuulostaa pieneltä edistykseltä, mutta oikeasti se on tosi iso juttu että se ei enää juossut rannalta pakoon vaan jäi sinne eikä juossut minuakaan enää karkuun siinä pelossa että joutuu taas veteen. Joten en vielä heitä pyyhettä kehään. eiköhän se tästä lähde, pikkuhiljaa.;)


Paluumatkalla oli pikkuisen väsynyttä porukkaa.:)





sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Täytyy kyllä sanoa, että viimeaikaisten sadepäivien aikana on tullut niin hyvin noiden kahden koiran ja rodun erot. Tolleri ei ole tuulesta ja piiskaavasta sateesta moksiskaan vaan ihan päinvastoin; kaikissa lätäköissä hypitään ja leikitään ja kuravettä juodaan ja mitä mutaisempaa niin sitä hauskempaa vaan on! Sitten on tämä meidän pikku-prinssi joka kyllä rakastaa uimista ihan yli kaiken, mutta muuten kastuminen on ihan kamalaa ja tehdään kaikki mahdollinen jotta tassut ei kastu. Toisaalta ihan hyvä vaan niin, että toinen pysyy valkoisena kun toinen on pitänyt lähes joka kerta suihkun kautta sisälle kiikuttaa.

Meillä on ollut Kodan kanssa melko kiireinen viikonloppu. Eilen oli taas noutokurssin tunti, jolla tällä kertaa harjoiteltiin luoksetuloa ja kun se sujui niin sitten liitettiin vielä kapula siihen liikkeeseen mukaan. Meillä on tähän asti ollut Kodan kanssa dami, mutta Koda ei siitä oikein innostu eikä ole ottamassa sitä kovin mielellään suuhun. Kokeiltiin sitten kurssikaverimme, mäyräkoira Ressun puukapulaa ja ai että SE oli kiva! Siitähän poju vallan innostui, häntä heilui ja tarttui hanakasti kiinni heti ja liikkeisiin tuli oitis vauhtia. Eli nyt meidän pitää (ainakin hetkeksi) unohtaa dami ja käydä ostamassa oma puukapula, sillä täytyyhän tuon treenaamisen olla ennen kaikkea hauskaa. Kunhan koko liike on opittu niin sitten kokeillaan damia uudestaan.

Tänään oli sitten vuorossa yksityistunti näyttelyharjoituksia. Oltiin harjoiteltu sitä seisomista kotona ja opettajakin kehui että treenaus näkyi selvästi. Koda oli jo niin paljon varmempi eikä tarjonnut istumista enää ollenkaan! Saatiin se seisomaan kärsivällisesti paikallaan kokonainen minuutti. Se saattaa kuulostaa vähältä, mutta etenkin pennulle jonka on vielä vaikea keskittyä ja varsinkin paikalla olemiseen, se on jo hyvä saavutus. Harjoiteltiin myös edestä seisottamista, juoksemista otettiin paljon; sekä rinkiä että edes-takaisin juoksemista ja aloitettiin jo tuomarin käsittelyyn tottumista. Kaikki meni tosi hyvin, keskiviikkona on sitten taas toiset koirat mukana niin tulee häiriötekijöitä mukaan kuvioihin, mutta se on vaan tosi hyvä.
Huomenna onkin sitten taas agility-treenien vuoro, huhhuh.:)


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Näyttelyharjoituksia.

Aloitettiin Kodan kanssa tänään tie kohti näyttelykehiä. Meidän näyttelykurssihan alkoi oikeasti jo viikko sitten, mutta jouduttiin missaamaan ensimmäinen tunti, joten oltiin siis tänään ihan ensimmäistä kertaa tositoimissa. Keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei Kodaa haitannut ollenkaan, oikeastaan päinvastoin. Meidän lisäksi tunnilla oli 15-kuinen amstaffi narttu. Pidän siitä, että koiramäärä noilla Uudenmaan koirakoulun kursseilla on pieni (max 4koiraa) niin saadaan paljon yksityiskohtaista opetusta myös ryhmätyöskentelyn ohella. Koirat on kuitenkin niin yksilöitä ja kaikilla ei toimi samat keinot kuin muilla, niin on todella hyvä että pystytään löytämään henkilökohtaisesti kaikille ne juuri oikeat keinot.




Koda oli todella ihana käsitellä tänään. Se oli heti alusta lähtien rauhallinen ja kärsivällinen, mutta samalla myös  sopivan innokas ja energinen. Kodan toko-tausta on hyvin vahva ja se näkyi harjoituksissa heti. Kun minä pysähdyin, oli jätkän peppu menossa samantien maahan ja se pyrki koko ajan sivulle edessä olemisen sijaan. Lähdettiinkin siis ihan vaan siitä, että saatiin Koda seisomaan käskystä ilman istumista, vaikka minä pysähdyksissä olinkin. Aluksi se tarjosi koko ajan istumista, mutta sitten alkoi tapahtua pieniä "ahaa"-elämyksiä. Sitten vaan lähdettiin pidentämään seisottamisaikaa, ei siis ollenkaan tänään keskitytty jalkojen asettamiseen oikein tai hampaiden katsomiseen ynnä muuhun, niiden aika tulee sitten myöhemmin kun paikallaan seisominen on varmaa.



Kyllä me vielä noi kaikki jalat saadaan oikein alle.:D
Juoksukierros ei ollut Kodalle mikään ongelma ja sen minä tiesinkin. Siinäkin vaan heijastui tokon vaikutus; Koda ottaa ihan mahtavasti kontaktia ja katse on koko ajan mun silmissä. Siinä siis pitäisi vain saada Kodan katsetta vähän enemmän suoraan, jotta tuomari pystyisi näkemään sen pään muodon ja liikkeet olisivat hiukan vapaammat. Kun amstaffi otettiin mukaan kehään juoksutahti vähän kiihtyi ja meinasi tulla kiire kaverin perään, mutta siinäkin se pienen kiihtymisen jälkeen malttoi taas hienosti mielensä ja juoksi kiltisti ja rauhallisesti.






Lopputunnista Koda tarjosi seisomista jo ihan omasta takaa, heti kun tultiin kehään se seisoi todella kauniisti paikoillaan, rinta rottingilla eikä tarvinnut namiakaan enää kuonossa kiinni pitää. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän päivään, en olisi uskonut että jo ekalla tunnilla edistytään näin paljon. Nyt sitten vähän harjoitellaan omalla ajalla, lauantaina on taas noutokurssi ja sunnuntaina meillä on yksityistunti näyttelykehässä.
Saas nähdä, jos saadaan tää homma hyvin pakettiin tässä kuukauden aikana niin eiköhän sitä pidä käydä kokeilemassa uusia oppeja vielä heti tän kesän aikana, edes jossain Match Showssa. Sen lisäksi olen ajatellut Kodan ilmoittamista Lahdessa järjestettävään Tolleri-show:hun syyskuun alussa. Meidän kouluttajan arvion mukaan Koda on todella hyvännäköinen, hyvin liikkuva ja kaunispäinen ja arvioi että saattaisi pärjätäkin mallikaasti oikeassa kehässä.
















maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ai niin, me ilmoitettiin Eetu Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n järjestämään luonnetestiin, joka pidetään Salossa 6.-7.7.2013. Siellä oli vielä sopivasti yksi paikka vapaana ja me käytettiin tilaisuus todellakin hyväksi, koska ollaan jo jonkin aikaa juteltu siihen malliin, että olisi tosi kivaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista käydä testauttamassa toi meidän jätkä. Sitä kun niin luulee tuntevansa koiransa, mutta noissa tilanteissa niistä paljastuukin sellaisia asioita mitä ei olisi ikinä niistä uskonut!
Me jännitetään täällä jo aika tavalla. On se kivaa että meidän koti-ja sylikoirakin pääsee vähän kokemaan jotain aivan uutta ja jännittävää.:)


Pesäpalloa

Meidän sporttipoikien lempilajeihin agilityn, uimisen ja jalkapallon lisäksi kuuluu myös pesäpallo. Me lyödään palloa ja pojat kisaa kumpi saa pallon kopilla kiinni tai kumpi on nopeampi hakemaan sen takakentältä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei todellakaan puutu niinkuin seuraava kuvasarja todistaa.







Excuse me, coming through!




Kisa alkaa jo pallon syöttö-hetkellä.


Lentävä tanskalais-ruotsalainen.

Myös novascotialaiset osaa lentää!



On väsyneitä ja läkähtyneitä, mutta myös tyytyväisiä poikia aina pelin jälkeen.