sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Riiviöarkea


Nyt on reilu kaksi viikkoa yhteiseloa takana pipanan kanssa ja edelleen on kaikki paikat ehjänä! Mitä nyt pissajälkiä sekä naskalihampaiden aiheuttamia naarmuja sormissa ja varpaissa ei lasketa, mutta muuten kaikki on oikein mallillaan.:)
Viikko siihen meni, että juniori kotiutui kunnolla. Ja kun se rentous ja ymmärrys siitä että tämä on nyt hänen kotinsa ja laumansa löytyi, niin jopa tuo viime postauksessa ressaamani ruokahalu löytyi! Nyt Cooper syö oikein mielellään ja ahneesti joka aterian, huh. Ulkona on myös reipastunut ja rohkaistanut hirveästi; koko ekan viikon pystyin huoletta pitämään pentua irti missä vain mutta nyt on jo niin seikkalunhaluinen ja utelias ipana, että pakko on remmissä pitää kiinni tai muuten läksisi poju maailmalle.:D


Reilu viikko siihen myös meni, että Koda taisi ymmärtää että ei tuo riiviö täältä nyt kulumallakaan pois lähde. Ja sen myötä ovat pojat leikkineet aina vaan enemmän ja enemmän yhdessä. Koda jopa itse käy välillä hakemassa poikansa painileikkiin! Mulla on puhelin täynnä noita leikkivideoita, on ne vaan niin liikuttavia. Täytyypä yrittää joskus saada niitä tänne blogiinkin..
Koda vaan saisi kovemmin sanoa riiviölle että nyt se on väsynyt ja leikki loppuu; pentu kun saa aika vapaasti isäänsä käyttää nyrkkeilysäkkinä ja neulatyynynä.:D Vaikka Koda olisi itse väsynyt niin pentu saa silti sen päällä ryömiä ja roikkua karvoissa. On se sen verran pitkäpinnainen ja pehmo isukki. Ruokakupistaan sentään pitää edelleen huolen että siihen ei Cooperilla ole asiaa, vesikipolta sitten voidaankin juoda "viisaat" päät yhdessä ilman ongelmia.

Helatorstain laiskottelua.


Näin läheisiä meillä jo ollaan.<3

Huomaako jotenkin että ne on sukua?
Sisällä Cooper on edelleen ihmisten perään, mutta ulkona Koda on sen tuki ja turva. Ollaan lenkkeilty niin poikien kanssa yhdessä, kuin erikseenkin. Cooper kävelee remmissä jo hurjan hienosti 9-viikkoiseksi ipanaksi.:) Hyyyvin hitaasti tietysti edelleen, kun koko ajan pitäisi pysähtyä ihmettelemään asioita. On tuo pennun maailmankatsomus vaan niin hauska ja liikuttava!


Nyt meillä olikin hieman erilainen viikonloppu, kun Koda pääsi (täysin ansaitulle!) pentuvapaalle viikonlopulle, kun porukat ottivat sen mukaansa mökille. Jäätiin siis riiviön kanssa kaksin kaupunkiin. Olihan tuo aluksi ihan ihmeissään, kun oli nyt ekaa kertaa kotona ilman Kodaa. Etsi joka huoneesta ja sängyn alta ja odotti jonkin aikaa ovella että missä se isi oikein on.:/
Tämä teki meillekin varmasti ihan hyvää olla pennun kanssa kahdestaan, että sai vähän lisäkuvaa millainen juniori oikein on miehiään. Edelleen ensimmäinen sana mitä siitä tulee mieleen on riiviö. Tässä vaiheessa ehkä ihan luonnollistakin se vaan.:D On poju myös todella avoin ja sosiaalinen, luottavainen ja utelias. Rohkea ja reipas, onneksi ei mikään uhkarohkea vaan omaa edes jonkinnäköisen suojeluvaiston. Ajattelee ensin ja toimii sitten, kivaa tämäkin. On myös kyllä itsenäisempi kuin Koda, tämän huomaa siinä että esim päikkäreitä nukkuu mieluusti yksin makkarissa tai eteisessä, vaikka itse olisi olohuoneessa tai keittiössä. Koda kun on aina siellä missä ihminen on.
Koda on nauttinut mökillä täysin siemauksin uimisesta, veneilystä ja kalastamisesta, en usko että se on suonut ajatustakaan meille täällä kotona.:'D Toivottavasti herra on saanut ladattua akkuja nyt viikonloppuna. Veikkaan että täällä on aikamoiset riemunkiljahdukset ja ilopissat lattialla kun iskä illemmalla kotiin taas saadaan.
Täällä siis edelleen kaikki tosiaan hyvin ja ihan rauhassa kasvetaan ja opitaan aina vaan lisää toinen toisistamme. Ykkösasiana listalla on nyt tänne-käsky joka ei vaan millään meinaa mennä ipanalle kaaliin, sen verran kivempaa olisi tällä hetkellä mennä omia menojaan ja juosta karkuun.:D No, toivottavasti se vielä tästä.
Loppuun vielä vähän pentukuvasaastetta, olkaa hyvät!

Tämä ilme sillä on aina silloin, kun on pahat mielessä.


Sulla on pakko olla jotain namia siellä ylhäällä!

Fiksu ja filmaattinen skidi.


Pallohulluus is strong in this one.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Poika on tullut kotiin!

Tai no, oikeastaan poika kotiutui meille jo tasan viikko sitten, mutta sen jälkeen onkin kotona ollut sellainen tollosirkus menossa, että vasta nyt on hetki aikaa istahtaa ja kerrata ensimmäisen viikon kuulumiset.
Tosiaan, viime perjantaina hurautettiin Somerolle mini-Cooperia hakemaan! Koda lähti totta kai mukaan. Ihan huippureipas penikka oli alusta asti. Vartin verran itkettiin autossa, jonka jälkeen tulikin uni ja herättiin vasta kotipihassa.

Eipä arvannut isi-koira että pentu tulisi mukaan ja jäädäkseen.:D
Siinä sitten ensimmäinen ilta ihmeteltiin toinen toisiamme. Kyllä huomasi, että oli Cooperia sisaruksineen sosiaalisesttu ja paljon, kun on ihan alusta pitäen ollut todella paljon ihmisten perään, todella ihmisrakas, sosiaalinen ja avoin pikkupentu siis ihan isänsä tapaan.:) Ja olihan lähipiirinkin heti pakko tulla pikku-ukkoa morjenstamaan.

Ensimmäisen illan ihmettelyä.
Itse odotin eniten Kodan reaktiota ja miten pojilla lähtisi sujumaan noin muutenkin. Koda on ollut paljon pentujen kanssa tekemisissä ja tykkää leikittää niitä tosi mielellään ja on pitkäpinnainen niiden kanssa. Ne ei tietenkään vaan koskaan ole olleet meillä kotona saman katon alla.:D Koda oli lähinnä sillä tuulella, että jos vaan ignoretan tuota otusta niin ehkä se lähtee ajanmyötä pois.:D Heti teki selväksi että hänen kupilleen ei ole asiaa eikä hänen hännällään saa leikkiä, muuten kaikki on ok. Ensimmäinen yö oli aika rankka, pidin Cooperin häkissä varmuuden vuoksi ja voi jestas sitä huutoa.. sinnikäs on pikkumies, ei voi muuta sanoa. On nyt muutenkin paljon kovempi käyttämään ääntään kuin ikihiljainen Koda, huh huh.. No, siitä selvittiin ja siitä lähtien Cooper on saanut nukkua vapaana makkarissa ja kun ei ole tarvinnut häkissä olla niin nukkuu hiirenhiljaa aamuun asti. Viime yönäkin nukuttiin RUHTINAALLISET yhdeksän tuntia putkeen kaikki, ei tarvinnut edes pissillä yöllä käydä ja aamutarpeet tehtiin suoraan ulos! Hieno ipana! :)

Isä ja poika.<3
Koda oli monta päivää Cooperia kohtaan melko viileä ja välinpitämätön. Vasta nyt tuntuu että alkavat pikkuhiljaa löytää yhteisen sävelen. Yrittävät jo välillä vähän painia ja leikkiä vetoleikkejä lelujen kanssa. Koda tuntuu välillä ihan järkyttyvän kesken leikin että ei hemmetti, mä oikeasti pidän hauskaa ja leikin tän pikkuriiviön kanssa - ja vakavoituu ja lopettaa leikin siihen juuri kun pennulla olisi hirveän hauskaa.:D Se on aika harmi, kun Cooper ihan palvoo maata Kodan tassujen alla mutta eiköhän se tästä vielä pikkuhiljaa.. Onneksi pentu osaa leikittää ja viihdyttää itseään yksinäänkin vielä.


Cooper 8 viikkoa.
Cooper noin muuten.. No, mitä tässä nyt kahdeksanviikkoisesta osaa viikon yhteiselon jälkeen sanoa, on aivan ihana tapaus! Se on Kodan tavoin melko rauhallinen pentu, toki osaa olla myös riiviö ja hepuloi kuten pennun kuulukin. Mutta perusluonteeltaan rauhallinen ja lunki joka ei turhia hutiloi ja höntyile. Se on myös paljon nöyrempi ja uskovaisempi, tai ehkä miellyttämisenhaluisempi jo nyt kuin Koda tuossa iässä oli. Se uskoo siis heti kun sitä kieltää, Kodalle kun asia piti takoa kalloon kantapään kautta melko usein. Se hakee aivan mahtavasti katsekontaktia ja kontaktia ihmiseen muutenkin koko ajan, lupaava toko/rallytokokoiran alku siis ehkäpä? :) Se on sosiaalisen luonteensa lisäksi myös todella nokkela ja hirmu nopea oppimaan. Tuo Cooperin katsekontaktin hakeminen on kyllä aivan upea juttu! Kovaäänisempi se Kodaa tosiaan on, heti kun joku asia ei herran mieleen ole niin se kyllä ilmastaan aika kovaan ääneen.:D Siinä voi olla työnsarkaa jatkossa.. Poika on myös ilmeisesti perinyt isänsä nirsouden harmillisesti, mulle kun olisi yksi huonosyömäinen noutaja riittänyt varsin hyvin..Vaikka ei tosiaan pitäisi näillä eväillä pikku-ukon nälkää nähdä.


Keittiössä on tungosta nykyisin.
Noh, Koda on sentään onneksi alkanut kummasti yhtäkkiä löytää ruokahaluaan pennun tulon myötä.;) 

Futistreenit iskän kanssa.
Luonnollisesti ei olla vielä mitään ihmeellistä pennun kanssa tehty. Kunhan ollaan oltu ja totuteltu toisiimme ja näihin pentuelämän rutiineihin taas. Ollaan opittu istumaan ja odottamaan ruokaa, kulkemaan hississä ja remmissä ja ulkona ravataan mooooonta kertaa päivässä, heh heh.. Onneksi on kesäpentu niin ei tarvii kerrospukeutua koko ajan! Ollaan opeteltu tunnistamaan omaa nimeä (lukuisten lempinimien ohessa) ja luoksetuloa totta kai, sosiaalistettu entistä enemmän ihmisiin, fanejahan Cooperilla riittää, koirakavereita ei vielä muita ole Kodan ja Eetun lisäksi. Kunhan rokotukset saadaan niin lähdetään sitten puistoon ja kaupungille uusia koiriakin tapaamaan.:) Pentu saa meidän taloudessa olla ihan kaikessa rauhassa pentu, kiire ei mihinkään suuntaan ole, kunhan vaan nää kaikki perusasiat tulee ensin kuntoon.




Cooper on aivan mahtavan ihana persoona! Miten joku niin pieni ja joku niin riiviö voikin olla jo niin rakas? Se on lumonnut meidät ihan kaikki! Ja vaikka yhteiseloa on takana vasta viikko, tuntuu kuin se olisi ollut meillä jo paljon pidempään. Onhan tämä rankkaakin ollut, ei sitä käy kieltäminen, mutta meillä on onneksi hieno tukiverkko ympärillä joka tarvittaessa auttaa ja on tämä kaikki ollut sen arvoista ihan täysin.<3
Pentu kasvaa ihan silmissä, joten pakkohan tästä lyhyestä pentujasta on yrittää nauttia ja ottaa kaikki irti! Odotan niin suurella innolla ja mielenkiinnolla isän ja pojan yhteisiä tulevia seikkailuja ja tolloja touhuja.:)

Mun isourpo ja pikku-urpo.<3

Iskän korvaa ois niin kivaa nakertaa.


tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappureissu: Roskilde KV

Tulipa vietettyä täysin normaalista poikkeava vappu, sillä olimme koko viikonlopun jälleen kerran reissussa. Tällä kertaa kohteena olikin meille täysin uusi kohde; Tanska ja tarkemmin sanottuna Roskilden kaksi kansainvälistä koiranäyttelyä. Tätä reissua mietittiin jo alkutalvesta, mutta tuli sitten torpattua se aluksi. No, asioilla on tapana silloin tällöin muuttua ja sattumien kautta lähdettiinkin reissuun! Jälleen kerran matkaseura oli ihan parasta A-luokkaa; Sissin ja neidin henkilökunnan kanssa on aina ilo reissata! :)


Matkaan lähdettiin torstaina. Oli sitten perjantaina koko päivä rauhassa aikaa ajella Tukholmasta Roskildeen. Oli hauskaa lukea Facebookista kavereiden päivityksiä Suomen lumisateesta, kun meitä perillä odotti täysin keväinen Tanskanmaa; puissa oli lehdet ja nurmikko vihersi kaikkialla!
Noin seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen hotellilla odotti vaan sellainen pieni yllätys, että meidän hotellivarausta ei meinannut löytyä ollenkaan! Saatiin vielä siinä tiskillä varmasti maailman kiukkuisin aulapalvelija asiaa käsittelemään, joten ei kyllä kovin hyvä maku suuhun jäänyt vaikka hotelli oli  muuten oikein siisti ja hyvällä paikalla. No, löytyihän se varaus sitten lopulta, nimi vain oli kirjoitettu täysin väärin eikä kyseinen naikkonen edes pahoitellut asiaa ollenkaan. No, saatiinpahan loppureissuksi hyvät naurut koko tapauksesta.:D Ja pääasia että hotelliin päästiin silti lopulta!

Lauantainen näyttelypäivä valkeni harmaana, kylmänä ja sateisena, Ei sitten kyllä millään olisi huvittanut lähteä ulos märkään moneksi tunniksi värjöttelemään. Näyttelyalue oli kyllä suuri positiivinen yllätys! Tiesin, että se on suositulla festarialueella, mutta silti. Alue oli iso, avara ja siisti. Kehät olivat isot ja ennen kaikkea kaikkialla oli tilaa; niin kävelyteillä kuin kehien laidalla, wau! No, pari sateista päivää olivat toki nurmipohjasta mutaisen, märän ja liukkaan. Mutta sama keli ja olosuhteet olivat kaikilla. Ainakin oli näille käyttökoirille sopiva keli jos ei muuta.
Tollereita oli lauantaina 25kpl ja itse asiassa molemmat näyttelyt olivat Sissin kannalta ikävästi oikeat narttujen karkelot, sillä uroksia oli vain kuusi ja loput sitten narttuja. Lauantainen tuomari oli irlantilainen setä J.R.Walsh. Oikein mukava ja puhelias herrasmies, joka alkuun näytti ERI SA-automaatilta, mutta kyllä tollereissa skaala olikin sitten ihan H-ERI SA joten tiukkuuttakin löytyi. Avossa oli kaksi urosta ja tadaa, valiouroksia sitten peräti neljä! Jotenkin meidän tuuria.. No, kaikeksi onneksi muut taisivat jo olla Tanskan valioita eli tiesin että serti voisi siirtyä, mutta se SA piti silti saada myös, sekä päihittää avoluokassa SA:n saanut uros. Sertijahdissahan me siis oltiin, ei cacibilla ollut mitään merkitystä.
Kaikki valiourokset saivat ERIt ja kilpailuluokassa Koda osoitettiin kolmanneksi. Kaikki neljä saivat SA:n ja siitä suoraan PU-kehä. Kyllä jännitti! Sitten tuomari osoitti ensin kärjessä juosseen avouroksen joukon hännille, joka toi Kodalle PU3-sijan ja joka tiesi sitten sitä, että se serti sieltä meille siirtyi kuin siirtyikin!! Kun asia minulle valkeni ei riemulla ollut rajaa ja voin kertoa että kiljahdukset ja tuuletukset olivat sen mukaiset! Mukavasti saatiin tanskalaisilta kilpakumppaneilta vielä onnittelut kaupan päälle.:) Koda-herrasta siis tosiaan tuli DK MVA eli Tanskan muotovalio! <3 On se huikea, huikea pikkukettu!

Uunituore DK MVA! Herran seitsemäs valiotitteli.


Tanskassa ollaan vissiin hieman aikaa edellä, sillä arvostelut saatiin teksiviestillä suoraan puhelimeen. Ihan suhtkätevää sinänsä, mutta silti itse suosin edelleen paperista versiota, missä on mustaa valkoisella ja varmasti kaikki ruksit oikeilla kohdillaan. Kodan saama arvostelu ei ollut mikään kovin mairitteleva, enkä oikein tunnista koko koiraa, mutta samoja asioita oli muidenkin koirien arvosteluissa mitä niitä luin. Ilmeisesti oikein yksikään tolleri ei tykännyt mutavellissä seisomisesta irkkusedän mukaan.:D
"Mature dog. Nice size and substance. Little long cast. Strong head, good topline and neck. Well angulated in rear. Prefer better lay back of shoulder. Standing weak in pastern. Good on move."
-> VAL ERI3 SA PU3 SERT -> DK MVA

Sen jälkeen tosiaan alkoivat sitten narttujen kokoontumisajot. Esitin myös Sissin ja neidin kanssa menikin kehässä oikein kivasti. Nartuillakin oli iso valioluokka, joten Sissin kiriminen luokkansa kakkoseksi SA:n kera oli jo hieno juttu. Juostiin neidin kanssa vielä PN4-sijalle asti, voi hemmetti kun oli Sissilläkin se serti niiiin lähellä! Mutta silti niin kaukana, neidillä kun oli sertin myötä kova POHJ MVA-titteli hakusessa! Kaverin kanssa jaettu ilo kun olisi se kaikista hauskin ilo aina.
Oli kyllä ihana päästä ajoissa näyttelypaikalta takaisin hotellille vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja löhöillä peiton alla loppupäivä telkkaria katsellen. Illalla toki piti vielä korkata Kodan kunniaksi!

Sunnuntaina aurinko paistoi siniseltä, pilvettömältä taivaalta ja fiilis oli mainio! Ei ollut mitään tavoitteita, mitään saatavaa eikä paineita. Kodan kohdalla siis. Päätetiin silti vielä toki käydä kehässä pyörähtämässä kun olihan siitä toisestakin päivästä maksettu myös. Reissuväsymys alkoi kieltämättä jo vähän painaa, niin itsellään kuin koirallakin. Koda lähes haistatti minulle kehässä pitkät, ei sitä kiinnostanut enää yhtään ja se kyllä näkyi.:D Juokseminen meni edelleen hyvin, mutta seisominen oli niin laiskaa ja pökkelöä että huh kun ihan hävetti.
Sunnuntain tuomari oli romanialainen setä Csaba Zsolt Lokodi. Paria EH:ta lukuunottamatta ERI SA tuli lähes kaikille, mutta tältä tuomarilta Koda sai silti kyllä ihan itsensä näköisen arvostelun sekä valitsi täysin samat PU1 ja PN1 kuin edellisen päivän tuomari, joten kyllä hän tiesi mitä haki ja teki.
Vaisulla esiintymisellä Koda sai kuitenkin vielä reissun päätteeksi mukavan PU4-sijan. Varasertiä tultiin tarjoamaan mutta mitä me nyt semmosilla tehtiin, ei onneksi tarvinnut sitä ottaa.;)
"Masculine head. Excellent set and carried ears. Strong muzzle. Correct bite. Excellent chest, good shoulders. Correct hind angulations. Excellent level strong back. Parallel hocks. Open elbows when moving."
-> VAL ERI4 SA PU4

Menin Sissin kanssa toistamiseen kehään ja neidillä sitten kyllä riitti vauhtia ja draivia Kodankin puolesta. Seisominen meni taas hyvin, mutta suuressa ryhmässä juokseminen ei sitten onnistunut millään ja loppusijoitukset tuntuivat ratkeavan juuri liikkeillä, joten PN-kehästä käteltiin nopeasti pois. Harmitti totta kai meidän upeiden reissukaverien puolesta kun jäi se toivottu serti vieläkin odotuttamaan itseään, mutta uutta matoa koukkuun vaan! :) Se serti ja titteli tuntuu entistäkin makeammalta vaan sitten.
Näyttelyn jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin sitten ajalemaan rauhassa kohti Tukholman satamaa. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut tuli hännän alla ajella vaan voitiin pitää muutama paussikin matkalla. Oltiin kyllä kaikki ihan veteliä kun laivalle ja hyttiin päästiin eikä unia tarvinnut kauaa odotella.

Ei tosiaan ollut ihan normaali vappu, ei tullut pidettyä lakkia eikä juhlittua muuta kuin hyvin hillitysti. Oli tuon reissun jäljiltä kuitenkin niin väsynyt ja rähjääntynyt olo, että tuntui kuin olisi kovissakin pippaloissa kyllä mukana ollut. Mutta kylläpä kannatti käydä! :) On nää Pohjoismaat kyllä niin mukavia, turvallisia ja siistejä kun noihin Baltian maihin vertaa. Pitäisi sitä kai vielä joskus Ruotissakin käydä. Ehkä.
Tänään lähti valiohakemus Tanskaan, toivottavasti ei kovin kauaa vahvistuksessa menisi.

Cooper sen sijaan kasvaa ja komistuu aina vaan! Nyt on Forever-pentue sirutettu ja näkyykin jo koiranetissä. Eläinlääkäri kävi juuri tänään vielä pennut tarkistamassa ja pikkumiehellä tuntuu molemmat pallit, jesjesjes!! :) Kävin viikko sitten pentuja taas katsomassa enkä kerennyt viisiviikkois-kuvia postata ollenkaan! Ja toki ovat kasvaneet taas niin paljon että ovat ihan eri näköisiä kuin silloin.. No, sunnuntaina olisi tarkoitus taas pentuja ajella katsomaan joten sillon viimeistään lisää kuvia siis! Sittenhän Lunan vaavit jo matkaavat uusiin koteihinsa, Bonitan sentään eivät ihan vielä.
Cooper muuttaa meille yhdentoista päivän päästä, en minäkään tässä mitenkään päiviä jo laske tai mitään! :'D Vielä hetken aikaa siis on rauha maassa...

Mini-Cooper 5-viikkoa!

Murunen.<3 Kyllä sinua täällä jo kovasti odotellaan!

Pennut ovat pääseet jo ulkoilemaan.:)