Vappureissu: Roskilde KV

Tulipa vietettyä täysin normaalista poikkeava vappu, sillä olimme koko viikonlopun jälleen kerran reissussa. Tällä kertaa kohteena olikin meille täysin uusi kohde; Tanska ja tarkemmin sanottuna Roskilden kaksi kansainvälistä koiranäyttelyä. Tätä reissua mietittiin jo alkutalvesta, mutta tuli sitten torpattua se aluksi. No, asioilla on tapana silloin tällöin muuttua ja sattumien kautta lähdettiinkin reissuun! Jälleen kerran matkaseura oli ihan parasta A-luokkaa; Sissin ja neidin henkilökunnan kanssa on aina ilo reissata! :)

Matkaan lähdettiin torstaina. Oli sitten perjantaina koko päivä rauhassa aikaa ajella Tukholmasta Roskildeen. Oli hauskaa lukea Facebookista kavereiden päivityksiä Suomen lumisateesta, kun meitä perillä odotti täysin keväinen Tanskanmaa; puissa oli lehdet ja nurmikko vihersi kaikkialla!
Noin seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen hotellilla odotti vaan sellainen pieni yllätys, että meidän hotellivarausta ei meinannut löytyä ollenkaan! Saatiin vielä siinä tiskillä varmasti maailman kiukkuisin aulapalvelija asiaa käsittelemään, joten ei kyllä kovin hyvä maku suuhun jäänyt vaikka hotelli oli  muuten oikein siisti ja hyvällä paikalla. No, löytyihän se varaus sitten lopulta, nimi vain oli kirjoitettu täysin väärin eikä kyseinen naikkonen edes pahoitellut asiaa ollenkaan. No, saatiinpahan loppureissuksi hyvät naurut koko tapauksesta.:D Ja pääasia että hotelliin päästiin silti lopulta!

Lauantainen näyttelypäivä valkeni harmaana, kylmänä ja sateisena, Ei sitten kyllä millään olisi huvittanut lähteä ulos märkään moneksi tunniksi värjöttelemään. Näyttelyalue oli kyllä suuri positiivinen yllätys! Tiesin, että se on suositulla festarialueella, mutta silti. Alue oli iso, avara ja siisti. Kehät olivat isot ja ennen kaikkea kaikkialla oli tilaa; niin kävelyteillä kuin kehien laidalla, wau! No, pari sateista päivää olivat toki nurmipohjasta mutaisen, märän ja liukkaan. Mutta sama keli ja olosuhteet olivat kaikilla. Ainakin oli näille käyttökoirille sopiva keli jos ei muuta.
Tollereita oli lauantaina 25kpl ja itse asiassa molemmat näyttelyt olivat Sissin kannalta ikävästi oikeat narttujen karkelot, sillä uroksia oli vain kuusi ja loput sitten narttuja. Lauantainen tuomari oli irlantilainen setä J.R.Walsh. Oikein mukava ja puhelias herrasmies, joka alkuun näytti ERI SA-automaatilta, mutta kyllä tollereissa skaala olikin sitten ihan H-ERI SA joten tiukkuuttakin löytyi. Avossa oli kaksi urosta ja tadaa, valiouroksia sitten peräti neljä! Jotenkin meidän tuuria.. No, kaikeksi onneksi muut taisivat jo olla Tanskan valioita eli tiesin että serti voisi siirtyä, mutta se SA piti silti saada myös, sekä päihittää avoluokassa SA:n saanut uros. Sertijahdissahan me siis oltiin, ei cacibilla ollut mitään merkitystä.
Kaikki valiourokset saivat ERIt ja kilpailuluokassa Koda osoitettiin kolmanneksi. Kaikki neljä saivat SA:n ja siitä suoraan PU-kehä. Kyllä jännitti! Sitten tuomari osoitti ensin kärjessä juosseen avouroksen joukon hännille, joka toi Kodalle PU3-sijan ja joka tiesi sitten sitä, että se serti sieltä meille siirtyi kuin siirtyikin!! Kun asia minulle valkeni ei riemulla ollut rajaa ja voin kertoa että kiljahdukset ja tuuletukset olivat sen mukaiset! Mukavasti saatiin tanskalaisilta kilpakumppaneilta vielä onnittelut kaupan päälle.:) Koda-herrasta siis tosiaan tuli DK MVA eli Tanskan muotovalio! <3 On se huikea, huikea pikkukettu!

Uunituore DK MVA! Herran seitsemäs valiotitteli.

Tanskassa ollaan vissiin hieman aikaa edellä, sillä arvostelut saatiin teksiviestillä suoraan puhelimeen. Ihan suhtkätevää sinänsä, mutta silti itse suosin edelleen paperista versiota, missä on mustaa valkoisella ja varmasti kaikki ruksit oikeilla kohdillaan. Kodan saama arvostelu ei ollut mikään kovin mairitteleva, enkä oikein tunnista koko koiraa, mutta samoja asioita oli muidenkin koirien arvosteluissa mitä niitä luin. Ilmeisesti oikein yksikään tolleri ei tykännyt mutavellissä seisomisesta irkkusedän mukaan.:D
"Mature dog. Nice size and substance. Little long cast. Strong head, good topline and neck. Well angulated in rear. Prefer better lay back of shoulder. Standing weak in pastern. Good on move."
-> VAL ERI3 SA PU3 SERT -> DK MVA

Sen jälkeen tosiaan alkoivat sitten narttujen kokoontumisajot. Esitin myös Sissin ja neidin kanssa menikin kehässä oikein kivasti. Nartuillakin oli iso valioluokka, joten Sissin kiriminen luokkansa kakkoseksi SA:n kera oli jo hieno juttu. Juostiin neidin kanssa vielä PN4-sijalle asti, voi hemmetti kun oli Sissilläkin se serti niiiin lähellä! Mutta silti niin kaukana, neidillä kun oli sertin myötä kova POHJ MVA-titteli hakusessa! Kaverin kanssa jaettu ilo kun olisi se kaikista hauskin ilo aina.
Oli kyllä ihana päästä ajoissa näyttelypaikalta takaisin hotellille vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja löhöillä peiton alla loppupäivä telkkaria katsellen. Illalla toki piti vielä korkata Kodan kunniaksi!

Sunnuntaina aurinko paistoi siniseltä, pilvettömältä taivaalta ja fiilis oli mainio! Ei ollut mitään tavoitteita, mitään saatavaa eikä paineita. Kodan kohdalla siis. Päätetiin silti vielä toki käydä kehässä pyörähtämässä kun olihan siitä toisestakin päivästä maksettu myös. Reissuväsymys alkoi kieltämättä jo vähän painaa, niin itsellään kuin koirallakin. Koda lähes haistatti minulle kehässä pitkät, ei sitä kiinnostanut enää yhtään ja se kyllä näkyi.:D Juokseminen meni edelleen hyvin, mutta seisominen oli niin laiskaa ja pökkelöä että huh kun ihan hävetti.
Sunnuntain tuomari oli romanialainen setä Csaba Zsolt Lokodi. Paria EH:ta lukuunottamatta ERI SA tuli lähes kaikille, mutta tältä tuomarilta Koda sai silti kyllä ihan itsensä näköisen arvostelun sekä valitsi täysin samat PU1 ja PN1 kuin edellisen päivän tuomari, joten kyllä hän tiesi mitä haki ja teki.
Vaisulla esiintymisellä Koda sai kuitenkin vielä reissun päätteeksi mukavan PU4-sijan. Varasertiä tultiin tarjoamaan mutta mitä me nyt semmosilla tehtiin, ei onneksi tarvinnut sitä ottaa.;)
"Masculine head. Excellent set and carried ears. Strong muzzle. Correct bite. Excellent chest, good shoulders. Correct hind angulations. Excellent level strong back. Parallel hocks. Open elbows when moving."
-> VAL ERI4 SA PU4

Menin Sissin kanssa toistamiseen kehään ja neidillä sitten kyllä riitti vauhtia ja draivia Kodankin puolesta. Seisominen meni taas hyvin, mutta suuressa ryhmässä juokseminen ei sitten onnistunut millään ja loppusijoitukset tuntuivat ratkeavan juuri liikkeillä, joten PN-kehästä käteltiin nopeasti pois. Harmitti totta kai meidän upeiden reissukaverien puolesta kun jäi se toivottu serti vieläkin odotuttamaan itseään, mutta uutta matoa koukkuun vaan! :) Se serti ja titteli tuntuu entistäkin makeammalta vaan sitten.
Näyttelyn jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin sitten ajalemaan rauhassa kohti Tukholman satamaa. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut tuli hännän alla ajella vaan voitiin pitää muutama paussikin matkalla. Oltiin kyllä kaikki ihan veteliä kun laivalle ja hyttiin päästiin eikä unia tarvinnut kauaa odotella.

Ei tosiaan ollut ihan normaali vappu, ei tullut pidettyä lakkia eikä juhlittua muuta kuin hyvin hillitysti. Oli tuon reissun jäljiltä kuitenkin niin väsynyt ja rähjääntynyt olo, että tuntui kuin olisi kovissakin pippaloissa kyllä mukana ollut. Mutta kylläpä kannatti käydä! :) On nää Pohjoismaat kyllä niin mukavia, turvallisia ja siistejä kun noihin Baltian maihin vertaa. Pitäisi sitä kai vielä joskus Ruotissakin käydä. Ehkä.
Tänään lähti valiohakemus Tanskaan, toivottavasti ei kovin kauaa vahvistuksessa menisi.

Cooper sen sijaan kasvaa ja komistuu aina vaan! Nyt on Forever-pentue sirutettu ja näkyykin jo koiranetissä. Eläinlääkäri kävi juuri tänään vielä pennut tarkistamassa ja pikkumiehellä tuntuu molemmat pallit, jesjesjes!! :) Kävin viikko sitten pentuja taas katsomassa enkä kerennyt viisiviikkois-kuvia postata ollenkaan! Ja toki ovat kasvaneet taas niin paljon että ovat ihan eri näköisiä kuin silloin.. No, sunnuntaina olisi tarkoitus taas pentuja ajella katsomaan joten sillon viimeistään lisää kuvia siis! Sittenhän Lunan vaavit jo matkaavat uusiin koteihinsa, Bonitan sentään eivät ihan vielä.
Cooper muuttaa meille yhdentoista päivän päästä, en minäkään tässä mitenkään päiviä jo laske tai mitään! :'D Vielä hetken aikaa siis on rauha maassa...

Mini-Cooper 5-viikkoa!

Murunen.<3 Kyllä sinua täällä jo kovasti odotellaan!

Pennut ovat pääseet jo ulkoilemaan.:) 

Champion International d'Exposition

Viime viikonloppuna hurautettiin jälleen kerran lahden yli Tallinnaan. Reissuun lähdettiin kera Kodan ja Sissin sekä Sissin omistajien Juhan ja Titan kanssa ja suuntana oli tosiaan Kalevi Stadion ja kaksipäiväinen Tallinna KV. Kodalla inttivaliokello tikitteli kovaa vauhtia, kun tuo vaadittava aikaväli umpeutui juuri elokuun alussa ja se viimeinen CACIB oli tosiaan hakusessa.;)

Oltiin etukäteen toivottu näyttelynjärjestäjiltä että tollerit arvosteltaisiin lauantaina vasta iltapäivällä ja otettiinkin aika iso riski, kun varattiin vasta lauantai aamuna lähtevä lautta. Toive kuitenkin oli onneksi kuultu ja toteutettu ja aikataulut natsasivat paremmin kuin hyvin! Ei ollut kiirettä päästä laivasta pois ja näyttelypaikalle kerettiin lähes pari tuntia ennen kehien alkua.
Tollereita oli Tallinnaan ilmoitettu seitsemän, joista kuusi oli Suomesta. Seitsemäs oli virolainen pentu, mutta sekin oli paikalla vain sitten sunnuntaina. Olin etukäteen ollut omaan tuttuun tapaani perus pessimistinen, kun uroksia oli kuitenkin neljä ja kolme niistä kisasivat cacibista. No, toisesta avouroksesta en kyllä ollut lainkaan huolissani mutta Foxi oli kova vastus.

Kun kehä läheni, tuntui että kädet alkoivat puutua ja rintaa puristaa,  jännitys oli todellakin niin kova! Suuri haave oli enää niin pienestä kiinni, mutta silti piti onnistua ihan nappiin. Juhalle sanoinkin että jos tässä nyt pyörryn niin show must go on ja vie Koda kehään mun puolesta.:D Ei ole nää mun kisahermot parantuneet tässä matkan varrella siis yhtään näköjään..
Lauantaina tuomarina oli espanjalainen Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllätyksenä ei todellakaan ollut mikään ERI tai SA automaatti kuten olin alunperin vähän epäillyt.
Kodapoika korkkasi samalla myös valioluokan ja millä tavalla! ERI SA sieltä napsahti ja koska avoluokka oli multa mennyt jännityksessä kokonaan ohi ja kun PU-kehään kuulutettiin meidän lisäksi vain junnu-uros niin vasta siinä kohtaa tajusin että ei perhana kävi miten tahansa niin se CACIB sieltä tulee!! Juha sanoikin että kun se asia mulle valkeni niin ilmeeni oli kuulemma kehässä näkemisen arvoinen.:D
Juostiin kerran ympäri ja Koda osoitettiin ykköseksi ja juhlat saattoivat alkaa! Kansainvälisen näyttelyvalion titteli, C.I.E, se totta vieköön oli sitten siinä!! Kyllä sieltä tuli kiljahdus ja tanssiaskel jos toinenkin kun se viimeinen valkoinen meille ojennettiin, VOI KODA.<33
Tuomaria oli pakko kiittää espanjaksi vielä perään.:)
Narttuja oli kaksi ja hetkistä myöhemmin juostiin roppikehä odotetusti Sissiläisen kanssa. Juostiin kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen! Mikä kruunu sille viimeiselle cacibille kun roppikin tuli siihen perään.<3
Miten huikea tandemi Sissi ja Koda onkaan, kun kaverukset on yhdessä ulkomailla voi jestas sentään! :) Sissille vielä cacibin lisäksi  Viron serti ja sitä myötä EE MVA!

Vasta kehän jälkeen se todella osui ja upposi että mitä sitä tulikaan juuri tehtyä ja saavutettua! Onnen ja liikutuksen kyyneleet ei kauaa vieneet ja Koda oli pian halittu ihan lyttyyn.<3

"Excellent type and proportions. Nice head with good pigmentation and eyes. Excellent coat. Mature body. In very good condition. Nice movement. Top line could be just a bit firmer." 
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP -> C.I.E!!!!!!!!!!!!

<3

Heti ensimmäiseksi oli totta kai pakko soittaa Sarille, jolle tämä meidän reissu tuli täytenä yllärinä. Totta kai tiedossa oli että joskus jostain lähdettäisiin sitä viimeistä hakemaan, mutta en ollut kertonut mistä ja milloin. Kyllä olikin niin onnellinen, liikuttunut ja hysteerinen puhelu että! <3 Ihanaa kun on kasvattaja joka elää niin aidosti mukana vaikka välimatkaa muuten olisikin.:)

Ryppejä ei jääty odottelemaan, niin hirveä oli helle ja kun oltiin koko konkkaronkka herätty jo ennen aamu viittä ja  viimeksi syöty laivalla aamupalabuffetissa, niin suosiolla kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin hotellille lepäämään  ja myöhemmin Amarilloon syömään. Illemmalla vielä luonnollisesti korkattiin skumppaa meidän upeille punaturkeille! :)

Meidän hienonhienot reissulaiset! 

Sunnuntaina ei sitten ollutkaan enää niin mitään paineita kehäkettuilun suhteen. Sanoinkin että meidät voidaan liputtaa vaikka hoolla ulos, ei tunnu enää missään! :) Oltaisiin periaatteessa voitu melkein skipata koko näyttely, mutta meillä oli varattuna 17.30 laiva ja koko päivä edessä joten sama se oli mennä koko rahan edestä sitten kuitenkin.
Hellettä piisasi stadionilla lauantaita enemmän eikä varjoa missään joten koville otti. Tuomarina oli pieni ja hieman heiveröinen jenkkiläistäti Wendy Willchuck. Tämä täti olikin sitten totaalinen erimaatti ja tuntui että kehään pääsy kesti ikuisuuden. Tollerit olivat toki viimeinen rotu kehässä, mutta silti. Tuntui että edellisissä roduissa vain luokkavoittajat saivat SA:t mutta kun tuli tollerien vuoro niin jopa edellisen päivän EH:n koirat olivat SA:n arvoisia joten kaikki saivat kaiken.

Kodapoika päätti sitten että tämä Tallinan turnee alotetaan sekä myös päätetään voittajatyyliin! ERI SA jälleen ja kaikki neljä urosta olivat sitten PU-kehässä, tuomari nopeasti valitsi Kodan kuitenkin jälleen ykköseksi joten saatiin kuin saatiinkin vielä yksi CACIB lisää kotiin viemisiksi.:) Junnu oli kakkonen joten PU3 ollut Foxi sai meidän takaa vara-cacibin ja saa anottua sen varsinaiseksi cacibiksi joka tekee myös Foxista inttivalion, onnea! :)
Sissiläinen oli jälleen hienosti PN1 joten kaverukset saivat päivän päätteeksi vielä kertaalleen juosta yhdessä roppikehässä. Ja sieltä meille ojennettiin toistamiseen ROP-ruusuke, ei olisi kyllä voinut meidän karavaanilla paremmin tämä viikonloppu enää mennä! <3

"Very good type. Nice head. Strong top line. Good bite. Moved well."
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Kehäkettuilun jälkeen meidän ROP/VSP-kaksikko oli totisesti viilennyksen ja uimareissun ansainnut, joten pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin meren rannalle. Oli siinä meillä pikkuisen onnellisia tolloja kun pääsivät pallon perässä uimaan! Siitä sitten olikin hyvä jatkaa eteen päin kohti satamaa ja aloittaa kotimatka.

Muruset.<3

Sunnuntai-iltana kotiin päästyä oli viimeisillä voimilla vielä pakko laittaa heti C.I.E-ruusuke tilaukseen (joka saapuikin juuri tänään!) ja heti maanantai aamuna lähti itse hakemus vetämään. Tänään tulikin jo kuittaus Kennelliitosta että hakemus vastaanotettu, nyt ei sitten muuta kuin odotellaan. Normaalisti tässä vahvistamisessa menee se 4-6kk, mutta hyvää tunnetusti kannattaa odottaa.:) Pienenpieni toive on että kerkeisi vielä tämän vuoden puolella, kun kesälomat olisi jo lusittu mutta saattaa se silti alkuvuoteen mennä.. No, joka tapauksessa tuo huikea saavutus ja meidän tämän vuoden päätavoite on kuin onkin nyt sitten plakkarissa! <3

Voi jestas mitä tuo pikkukettu menikään oikein tekemään. Nyt sen vasta kunnolla ymmärtää! Tämä minun kuuluisa "ei näyttelykoirani" tuli, näki ja voitti viikonloppuna kaiken. Se on täyttänyt, tai ei oikeastaan edes täyttänyt, vaan suorastaan YLITTÄNYT kaikki odotukset.<3 Siinä on omat puutteensa (en tykkää puhua vioista) ja sitä on minulle parjattu niin vasten naamaa kuin selänkin takana. Mutta niin se on vaan kaikille näyttänyt mihin se pystyy, myös minulle itselleni, kerta kerran jälkeen. Joka kerta ollaan menty kehään nöyrinä, muttei missään nimessä nöyristellen. Ei näin monta tuomaria kuitenkaan voi väärässä olla, kyllä herra on tittelinsä ansainnut! <3

On vaan vieläkin niin totaalisen kiitollinen ja liikuttunut olo, ei voi muuta sanoa! En koskaan kuvitellut kokevani ja tekeväni koiran kanssa tällaista, niin monet seikkailut ja upeat hetket ollaan saatu Kodan kanssa yhdessä kokea ja tämä on kyllä kruununjalokivi kaikelle sille.<3

Tallinnan tuliaiset ja maailman hienoin punaturkki.<3

Saatiin eilen vihdoinkin aikaiseksi otettua Kodasta "virallinen" posetuskuva valioruusukkeidensa kera.:) Kiitos Sannalle herran asettelu avusta! Oikein kiva kuva saatiinkin aikaiseksi.

Tämän jälkeen ruusukkeet päätyivätkin sitten todistusten jatkoksi Kodan pienelle "Wall of Famelle."
Eivät nuo ehkä niitä maailman kauneimpia sisustuselementtejä ole, mutta on ne kaikki tärkeitä hienoja muistoja, niin pakkohan ne on esille saada.

Nuo ikkunankarmeista tehdyt ruusuketaulut saivat puolestaan täyttää kirja/tv-hyllyn aukot. On tuo ukkeli ylittänyt kaikki odotukset ja enemmänkin, varsinkin kun mitään tällaisia odotuksia eikä tavoitteita Kodaa hankkiessa edes ollut.:)

Pokemonjahti on jatkunut kiivaana ja toissapäivänä Tuusulanjärven rannalta löytyikin uitettu, maailman paras Pokemon! Pokedex tunnisti sen vesityypin Pokemoniksi joka tottelee nimeä Kodachu.:)

31.7 päästäänkin pitkästä aikaa rallytokoilemaan. Tollerien PK-seudun aluetoiminta järkkää silloin Vantaalla rallytokon koulutuspäivän ja tarkoitus olisi siellä sitten päästä aloittelemaan tuon voittajaluokan saloja ja katsomaan oisko herrasta koskaan sitä luokkaa korkkaamaan.:) Elokuussa pitäisi sitten tuon Nose Work-kurssin alkaa, odotan sitä kyllä jo innolla!

Koda vajaa 4 vuotta.

BALT MVA

Vihdoin ja viimein saapui tuo ehkä kaikista eniten odotettu titteli eli BALT MVA suoraan Liettuasta.
Nyt on sitten kaikki tähän astiset tittelit saapuneet ja vahvistettu, mutta toivottavasti tarina ei tähän vielä suinkaan pääty vaan saisi jatkoa tässä tulevaisuudessa.:) Suunnitelmia ainakin on tehty, mutta eri asia tietysti miten ne toteutuvat.

Onhan tuo viiden tittelin rivistö silti jo aika hieno saavutus, kun reissuja ja kilometrejä kuitenkin on alle kertynyt ja kilpailuakin ollut matkan varrella. Ei voi kuin olla kiitollinen ja tyytyväinen, varsinkin kun Kodasta ei tosiaan kehäkettua koskaan pitänyt edes tulla. Sari jaksaakin yhä edelleen aina vaan muistuttaa kuuluisasta lausahduksestani että "minä en sitten mitään näyttelykoiraa tarvitse." Niinpä niin, niinpä niin.:D Never say never?
Nyt pitäisi sitten viimeisen diplomin ja ruusukkeen myötä jaksaa iskeä koko jengi vielä tuonne "Wall of Famelle." Täytyyhän ne esille saada, kun on niitä haettukin.

Tässä on jo kolmatta päivää jahdattu Pokemoneja ympäri kaupunkia ja näyttää se raja tulevan tollollekin vastaan jossain kohtaa, ilme ainakin on melko kärsivä ja tylsistynyt.:D

Ei enää yhtäkään Pokemonia pliis!

Koda on nyt myös ilmoitettu loppukesän ja alkusyksyn kattavalle Nose Workin alkeet-kurssille. Itselleenkin se on ihan uusi juttu, mutta muutamat kaverit ovat siihen jo tutustuneet ja kehuneet lajia kovasti! Se on Suomessa vielä ihan uusi hajuerotteluun keskittyvä laji, josta kuitenkin ilmeisesti on joskus tulevaisuudessa tulossa ihan virallinen koelaji. Koira saa etsiä ja ilmaista tiettyä hajua sekä sisä-että ulkotiloissa.
Alkeiskurssilla opetellaan ensimmäisenä eukalyptuksen haju ja sen etsiminen ja jos tuo kurssi selvitetään kunnialla niin jatkossa sitten hajukirjo lisääntyy mm. laventeliin.:) Toivottavasti kurssin jälkeen päästäisiin mahdolliseen möllikokeeseenkin kokeilemaan. Olisi kyllä huippua jos pikkukettu pääsisi edes jonnekin ja jotenkin tuota nokkaansa käyttämään, täällä kun on ihan silkka mahdottomuus päästä yhteenkään mejä-kokeeseen jos ei järjestävään tahoon kuulu.:/ Eikä välttämättä edes silloinkaan mahdu. Kyllä olisi helppoa jos asuisi jossain jumalan selän takana missä ei olisi kilpailua koepaikoista eikä liioin näyttelyissäkään.. Kyllä luulisi Suomen kaltaisessa maassa metsää riittävän näihin hommiin mutta ilmeisesti sitten kuitenkaan ei?

PS. Meidän blogin katselukerrat ylittivät jo aikoja sitten 20 000 katselun rajapyykin mutta unohdin sen sitten ihan kokonaan aiemmin mainita. Kaunis kiitos kaikille meidän tollottimen ja pihiksen sivuilla vierailleille! :) Toivottavasti lueskelette meidän tolloilua vielä jatkossakin!

Eiraa moikkaamassa

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, niin eilen kävimme Helsingissä moikkaamassa Kodan tytärtä, Eiraa (Sancandy's Sunshine). Meinasi ensin jäädä reffit väliin kokonaan, kun koko päivän sateli sekä Helsingin puolella että meillä, mutta kaikeksi onneksi illaksi sää selkeni joten päästiin sittenkin tytteliä tapamaan.:)
Kodahan ei ollut tätä ennen vielä yhtäkään lapsukaistaan tavannut, edellisetkin suunnitellut reffit siirtyivät ukkosen vuoksi. Eira asustelee omistajansa Elsan kanssa aivan Helsingin keskustan tuntumassa, joten mitään kunnollista leikkipaikkaa ei koirilla varsinaisesti ollut, mutta ne saivat temmeltää taloyhtiön suljetulla pihamaalla, mutta kyllä se tolloille kelpasi ja menoa kyllä riitti! :D

Olen aina ollut sitä mieltä, että koirilla on joitakin vaistoja joista me ihmiset ei tiedetä yhtään mitään. Järkikin sen sanoo, etteivät Koda ja Eira voineet mitenkään tietää/ymmärtää olevansa isä ja tytär, mutta se niiden yhteys heti ensi näkemältä oli uskomaton. Ne olivat heti alusta pitäen yhdessä siihen malliin, kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Kodahan on aina pitänyt pennuista tosi paljon, leikittää niitä ihan onnessaan ja sen hermo kestää pentujen metkuja hienosti. Mutta silti, Elsan kanssa ihasteltiin tuota niiden kontaktia toisiinsa, ei sitä voi oikein kuvailla edes.
Oli myös liikuttavaa, kun Eira selvästi nautti aikuisen koiran seurasta ja matki Kodaa ihan kaikin mahdollisin tavoin. Heti alusta pitäen se alkoi omaksua Kodan toiminta-tapoja ja eleitä, seurasi tarkasti ja joka paikkaan ja teki samalla tavalla perässä. Elsakin sanoi monta kertaa, että tuollaista se ei ole koskaan aiemmin tehnyt.

"Vitsit että iskä on siisti!"

Eira sai vähän etumatkaa.:D

Kukka-asetelmat on jänniä..

Harmillisesti kamera ei ihan pysynyt tollojen vauhdissa mukana ja lähes kaikki kuvat olivatkin tärähtäneitä..

Aivan ihana tytteli on kyllä kyseessä! Eira jäi pentuajalta mieleen todella hyvin, juurikin kauniiden valkoisten tassujensa ansiosta, mutta myös siksi että se oli kaikista sosiaalisin pentu. Oli joka kerta punkemassa syliin ja kun sen laittoi takaisin maahan niin se vain hyppi vasten että takaisin syliin ja rapsutettavaksi! Sellainen on Eira myös edelleen.:) Todella iloinen, reipas, avoin ja ihmisiin luottava pikkuneiti! Ulkonäöltään ja rakenteeltaan selvästi enemmän äitinsä tapainen, mutta luonteeltaan ja tavoiltaan hyvin Kodamainen. Eiralla on Hymyn tavoin vaalea turkki, mutta eiköhän se tuosta tummu jonkin verran kun pentukarva lähtee, ilmekin on enemmän Hymyn periä. Isänsä isot ja kaunisasentoiset korvat neidillä selvästi on.
Pihalla kulki muitakin ihmisiä, kaikki tuntuivat Eiran tietävän ja hyvin rohkeana ja luottavaisena Eira kävi Kodan kanssa kaikki vastaantulijat moikkaamassa.
Elsalla on tarkoitus tehdä Eirasta terapia/kaverikoira ja neidin luonne sopii siihen varmasti kuin nakutettu! Puhetta oli myös, että kävisin itse tyttösen kanssa muutaman kerran kehässä pyörähtämässä tulevaisuudessa.:)

Iskä on varsin ylpeen näköinen.:)

Kun kavereita ollaan niin lihapullatkin voidaan jakaa.

Siitä se lähtee!

Maahanmeno-harjoituksia.

"Iskä hei, kävisit parturissa!"

Lopuksi käytiin vielä kuuluisassa Koffin puistossa lenkillä ja siellähän Koda päätti sitten viihdyttää kaikkia puistossa olleita hyppäämällä suihkulähteeseen pulikoimaan ihan onnensa kukkuloilla..hohhoijaa, mihinkäs se tollo karvoistaan pääsisi.:D Eira tyytyi vielä toistaiseksi (ja ehkä ihan hyvä vaan) ihmettelemään lähteen reunalle että mitä ihmettä se iskä nyt oikein tolloilee...
Oli kyllä ihana sunnuntai-ilta ja meidän vierailu venyikin kolmen tunnin mittaiseksi. Kyllä sammui isä-koirakin saman tien kun kotiin päästiin.
Seuraavista reffeistäkin on jo puhuttu ja yritetään järkkäillä myös vähän isompaa pentumiittinkiä, toivottavasti saadaan se vielä tänä kesänä aikaiseksi kun kakarat vielä ovat pieniä! :) Jos joskus sellainen tilanne tulee, niin eiköhän Eira meille joskus päädy myös hoitoon.

Tämä ankea ja harmaa maanantai sai hiukkasen piristystä, kun vihdoin ja viimein saatiin yli kuukauden jälkeen postia Latviasta! Kodan LV MVA vahvistus saapui siis vihdoinkin! Olisihan se aikaa toki paljon säästänyt, jos olisi saman tien anonut myös ton Baltian valion arvon samaan syssyyn, mutta edelleen haluan sen sieltä Liettuasta. Paperit lähtikin sinne jo vetämään, joten aika voiton puolella kuitenkin jo ollaan! :) Taitaa juuri kesälomasesonki olla päällä vähän joka maassa ja järjestössä..

Keskiviikkona Koda pääseekin sitten vuorostaan Sissin ja Sissin perheen luokse hoitoon, kun itse lähden hurjalle kesälomareissulle Ouluun vanhoja kavereita ja kummityttöä katsomaan.:) Ovat kuulemma suunnitelleet hieman yhteisreenejä Sissille ja Kodalle sillä aikaa kun herra siellä kylässä on, kuulostaapa hyvältä mutta annas kattoa miten Koda niistä oikein selviytyy.
Jospa kävisi samaan syssyyn kun käyn Kodan heittämässä Hyvinkäälle, niin myös Hymyä ja Siru-tyttöä katsomassa.

EE MVA

Toissapäivänä, keskiviikkona, saatiin kauan odotettua postia Virosta, kun Kodan EE MVA-todistus sekä ruusuke saapuivat.:) Nyt siis uupuu enää Latvia, josta kahden viikon totaalisen hiljaiselon jälkeen vihdoin ja viimein kuitattiin että asian pitäisi olla ok ja hoidossa, joten nyt sitten jäädään odottelemaan postia sieltäkin suunnalta. Sen jälkeen lähteekin vielä anomus koko Baltian valionarvoon, päätin kuitenkin anoa sen Liettuasta. Sieltä kaikki sai kuitenkin alkunsa ja Liettualla on  kuitenkin kaikista hienoin ja laadukkain BALT MVA-ruusuke, jonka tähden suostun odottelemaan hieman pidempään. Ei tuotakaan titteliä ihan joka hurtta saa, joten sama se on nauttia siitä täysin rinnoin.:)
Ihan vielä ei koiranettiin asti ole tämä titteli kerinnyt, mutta yhtä validi se on silti jo joka tapauksessa.

Muuten meille ei kyllä mitään ihmeellistä kuulukaan. Viime viikolla piti Kodan ja Hymyn lapsukaisia nähdä, mutta reffejä piti sittenkin vielä vähän siirtää. Mutta eiköhän tässä kuitenkin jo pian nähdä, ei nuo kuitenkaan kovin kauaa pieninä naskalihampaina enää pysy! :)
Muuten ollaan tosiaan täysin hiljaiseloa kotosalla vietetty, mutta kyllähän meillä tosi aktiivinen kevät olikin! Rallytokon voittajaluokan treenaaminen PITI aloittaa, mutta sekin on vähän jäänyt..toukokuu kun oli niin helteinen, ettei silloin ollut puhettakaan että olisi jaksanut reenailla.
Toisaalta, miksipäs sitä koko ajan pitäisi jotain olla tekemässä? Kesällä kuitenkin lenkkeillään, mökkeillään ja uidaan niin paljon että kyllähän siinä jo riittää tollolle tekemistä kylliksi. Tämän vuoden tavoitteet on kuitenkin jo lähestulkoon saavutettu (vika cacib enää uupuu!) joten pullat on niin hyvin uunissa, ettei enää edes tarvitse "veren maku suussa" tehdä yhtä mitään. Ja se on aivan ihana tunne! :)

Hyvin harvakseltaan ollaan käyty sentään vähän taipparireenailemassa. Toukokuussa, ennen Liettuan reissua, pidettiin Sissin ja Juhan kanssa aivan mahtavat vesinoutotreenit mutta silloin en tainnut tänne niistä postata mitään. Kodallahan on ollut siinä sellainen ongelma, ettei ole rantavettä syvempää suostunut lintua noutamaan, mutta entäs nyt!

Pikkukettu oli aivan onnesta soikeana ja ampaisi sellasella innolla lokin noutoon pitkältäkin matkalta, että monta kertaa piti hieraista silmiä oliko se varmasti Koda.:D Haettuaan lokin Koda ihan vaati haukkumalla että lisää lisää lisää! Ja lokki haettiin monta kertaa pehmeillä hyvillä otteilla. Vesinoudoissa Koda ei käteen asti palauta millään, mutta rantavesihän riittää vallan hyvin joten ei huolta siitä.:)

Vaakkuilemassa ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti omin päin sen jälkeen. Ja on muuten aivan mahtava tunne, kun voi luottaa siihen että koira tuo riistan kuin riistan nykyään empimättä ja ennen kaikkea koska sillä on KIVAA. Koska vaakut kelpaa Kodalle nykyään hirmu hyvin eikä ole noudoissa eikä nostoissakaan enää mitään ongelmaa, on seuraava askel sitten ollut kestävyyden lisääminen hakuruudussa. 3-4 varista kun on tähän asti ollut sellainen maksimi, sen jälkeen on herran into lopahtanut lähes tyystin ja loppu menee täysin haahuiluksi.
Sen lisäksi ollaan reenattu nimenomaan lämpimillä keleillä, joka on Kodalle se hankalin ilmasto. Metsässä kun ei tuule niin on entistä lämpimämpää ja silläkin tavoin pikkuhiljaa kestävyyttä nostatettu. Viimeksi juuri keskiviikkona käytiin lämpimällä kelillä metsässä, hakuruudussa oli neljä vaakkua ja yksi fasu. Otteet vaihelivat ja pari kertaa joku vaakku tipahti matkalla, mutta se ei ollutkaan pääasia vaan se, että jaksoi etsiä kaikki loppuun asti ja mikä hienointa; Koda nosti kaikki spontaanisti itse eikä tarvinnut kehottaa yhdenkään linnun kohdalla! Upea ukko! :)
Oma ohjaaminen onkin keskittynyt siihen että olisin täysin hiljaa kunnes palautus olisi jo tarpeeksi lähellä sekä siihen, että ollaan aina lopetettu hyvään onnistumiseen vaikka se tulisi esimerkiksi vain 10 minuutin tekemisen jälkeen niin se loppuu siihen kun menee hyvin ja koiralla on kivaa. Ja niin sillä on ollut intoa tehdä seuraavallakin kerralla ja hyvin on mennytkin! Nyt pitäisi vaan kania kokeilla taas pitkästä aikaa sekä vielä lisää vesinoutoja vieraammillakin rannoilla, sillä Koda silti tuppaa edelleen hieman vieraskorea olemaan oudommilla rantapenkereillä..

Yllä olevat kuvat ovat keskiviikon treeneistä ja tässä vielä linkki instagram videoon toukokuisista reeneistä, jossa on vähän esimakua siitä miten pikkukettu parhaimmillaan palauttaa vaakkua:

https://www.instagram.com/p/BFlWcdQNqf4/?taken-by=whysosiirious