EE MVA

Toissapäivänä, keskiviikkona, saatiin kauan odotettua postia Virosta, kun Kodan EE MVA-todistus sekä ruusuke saapuivat.:) Nyt siis uupuu enää Latvia, josta kahden viikon totaalisen hiljaiselon jälkeen vihdoin ja viimein kuitattiin että asian pitäisi olla ok ja hoidossa, joten nyt sitten jäädään odottelemaan postia sieltäkin suunnalta. Sen jälkeen lähteekin vielä anomus koko Baltian valionarvoon, päätin kuitenkin anoa sen Liettuasta. Sieltä kaikki sai kuitenkin alkunsa ja Liettualla on  kuitenkin kaikista hienoin ja laadukkain BALT MVA-ruusuke, jonka tähden suostun odottelemaan hieman pidempään. Ei tuotakaan titteliä ihan joka hurtta saa, joten sama se on nauttia siitä täysin rinnoin.:)
Ihan vielä ei koiranettiin asti ole tämä titteli kerinnyt, mutta yhtä validi se on silti jo joka tapauksessa.

Muuten meille ei kyllä mitään ihmeellistä kuulukaan. Viime viikolla piti Kodan ja Hymyn lapsukaisia nähdä, mutta reffejä piti sittenkin vielä vähän siirtää. Mutta eiköhän tässä kuitenkin jo pian nähdä, ei nuo kuitenkaan kovin kauaa pieninä naskalihampaina enää pysy! :)
Muuten ollaan tosiaan täysin hiljaiseloa kotosalla vietetty, mutta kyllähän meillä tosi aktiivinen kevät olikin! Rallytokon voittajaluokan treenaaminen PITI aloittaa, mutta sekin on vähän jäänyt..toukokuu kun oli niin helteinen, ettei silloin ollut puhettakaan että olisi jaksanut reenailla.
Toisaalta, miksipäs sitä koko ajan pitäisi jotain olla tekemässä? Kesällä kuitenkin lenkkeillään, mökkeillään ja uidaan niin paljon että kyllähän siinä jo riittää tollolle tekemistä kylliksi. Tämän vuoden tavoitteet on kuitenkin jo lähestulkoon saavutettu (vika cacib enää uupuu!) joten pullat on niin hyvin uunissa, ettei enää edes tarvitse "veren maku suussa" tehdä yhtä mitään. Ja se on aivan ihana tunne! :)

Hyvin harvakseltaan ollaan käyty sentään vähän taipparireenailemassa. Toukokuussa, ennen Liettuan reissua, pidettiin Sissin ja Juhan kanssa aivan mahtavat vesinoutotreenit mutta silloin en tainnut tänne niistä postata mitään. Kodallahan on ollut siinä sellainen ongelma, ettei ole rantavettä syvempää suostunut lintua noutamaan, mutta entäs nyt!

Pikkukettu oli aivan onnesta soikeana ja ampaisi sellasella innolla lokin noutoon pitkältäkin matkalta, että monta kertaa piti hieraista silmiä oliko se varmasti Koda.:D Haettuaan lokin Koda ihan vaati haukkumalla että lisää lisää lisää! Ja lokki haettiin monta kertaa pehmeillä hyvillä otteilla. Vesinoudoissa Koda ei käteen asti palauta millään, mutta rantavesihän riittää vallan hyvin joten ei huolta siitä.:)

Vaakkuilemassa ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti omin päin sen jälkeen. Ja on muuten aivan mahtava tunne, kun voi luottaa siihen että koira tuo riistan kuin riistan nykyään empimättä ja ennen kaikkea koska sillä on KIVAA. Koska vaakut kelpaa Kodalle nykyään hirmu hyvin eikä ole noudoissa eikä nostoissakaan enää mitään ongelmaa, on seuraava askel sitten ollut kestävyyden lisääminen hakuruudussa. 3-4 varista kun on tähän asti ollut sellainen maksimi, sen jälkeen on herran into lopahtanut lähes tyystin ja loppu menee täysin haahuiluksi.
Sen lisäksi ollaan reenattu nimenomaan lämpimillä keleillä, joka on Kodalle se hankalin ilmasto. Metsässä kun ei tuule niin on entistä lämpimämpää ja silläkin tavoin pikkuhiljaa kestävyyttä nostatettu. Viimeksi juuri keskiviikkona käytiin lämpimällä kelillä metsässä, hakuruudussa oli neljä vaakkua ja yksi fasu. Otteet vaihelivat ja pari kertaa joku vaakku tipahti matkalla, mutta se ei ollutkaan pääasia vaan se, että jaksoi etsiä kaikki loppuun asti ja mikä hienointa; Koda nosti kaikki spontaanisti itse eikä tarvinnut kehottaa yhdenkään linnun kohdalla! Upea ukko! :)
Oma ohjaaminen onkin keskittynyt siihen että olisin täysin hiljaa kunnes palautus olisi jo tarpeeksi lähellä sekä siihen, että ollaan aina lopetettu hyvään onnistumiseen vaikka se tulisi esimerkiksi vain 10 minuutin tekemisen jälkeen niin se loppuu siihen kun menee hyvin ja koiralla on kivaa. Ja niin sillä on ollut intoa tehdä seuraavallakin kerralla ja hyvin on mennytkin! Nyt pitäisi vaan kania kokeilla taas pitkästä aikaa sekä vielä lisää vesinoutoja vieraammillakin rannoilla, sillä Koda silti tuppaa edelleen hieman vieraskorea olemaan oudommilla rantapenkereillä..

Yllä olevat kuvat ovat keskiviikon treeneistä ja tässä vielä linkki instagram videoon toukokuisista reeneistä, jossa on vähän esimakua siitä miten pikkukettu parhaimmillaan palauttaa vaakkua:

https://www.instagram.com/p/BFlWcdQNqf4/?taken-by=whysosiirious

Tadaa!

Eilen pidettiin vaakkutreenit varsin ihanassa keväisessä säässä. Aurinko paistoi hieman ja linnut lauloivat metsässä. Plussa-asteita oli jo sen verran, että itselleni tuli ihan hiki pintaan metsässä rämpiessä. Mutta kyllä kannatti!

En viitsinyt lähteä vaatimaan heti liikoja, joten teippasin siivet vielä kiinni. Että Koda vihdoin ja viimein tajuaisi tosiaan koko linnun suuhun ottaa siivenkärkien sijaan. Pari hapuilevaa siipiote-noutoa siinä alkuun taas tulikin ja lintu tippui matkalla. Sitten päätin ottaa pienen paussin ja ottaa ihan rauhassa vaan pitoharjoituksia.
Suureksi hämmästyksekseni Koda nappasi variksen ihan onnessaan suuhunsa, kun aiemmin ei ole suostunut edes suutaan avaamaan lintua tarjotessa. Mutta siinä se istui ja piti tyytyväisen näköisenä vaakkua suussaan pallopalkkaa odottaen. Ei yrittänyt tiputtaa tai sylkeä vaakkua pois.
Sitten kävin heittämässä variksen metsään ja lähetin noutoon. Hirmu innolla se variksen perään ampaisikin joka kerta.
Otti taas siivenkärjistä kiinni ja tiputti. Sen jälkeen mietti variksen luona hetken ja nappasi koko linnun suuhun.

Lukko oli auennut ja lamppu tollon päässä vihdoin syttynyt! Voi miten siinä tulikin hihkuttua ja palkkapalloa heiteltyä. Ja sen jälkeen pikkukettu vasta innostui itsekin!

Oli sellainen vauhti ja into päällä, häntä heilui ja silmät tuikkivat ilosta kun pikkukettu työskenteli. Melko paljon käskyjä ja kehotuksia linnun luona vielä tarvitsee, ei siis nosta spontaanisti vielä. Palautuksen aikana en saa itse hihkua ja kehua ollenkaan, tai lintu tippuu siihen paikkaan, se tuli huomattua myös..suu supussa tästä lähin siis siihen asti että lintu tuodaan luokse.:)

Tulipa siellä metsässä myös vähän naureskeltua kommenteille jotka saatiin sorsatreenien jälkeen, että ei tollerin kanssa saisi ensin treenata arvoriistalla kun ei se sen jälkeen suostu enää varista nostamaan. Jaahas jaahas, eipä niin.:D Besserwisserit tietää, mutta onneksi niitä ei tarvitse aina kuunnella.
Meillä kun on nyt löytynyt tämä ihan oma, meillä toimiva treeni ja ennen kaikkea palkkaustyyli, niin tällä mennään.

Vaikkei tästä hommasta koskaan taipparivalmista tulisikaan, niin tässä on meillä kyllä niin hauskaa erilaista tekemistä rallytokon ym ohella. Nyt kun on se kuuluisa lamppu syttynyt niin tykätään tästä molemmat! Koda pääsee toteuttamaan itseään siinä hommassa mihin se on tehtykin ja itsekin pääsen opettelemaan ihan uusia juttuja ja mikä parasta, ei missään sisähallissa reenailua vaan luonnon keskellä.
On jotenkin ihana tunne, kun nyt voin alkaa luottaa siihen, että kyllä se lintu sieltä tulee Kodan toimesta. Kun voin luottaa koiraan niin olen itsekin rennompi ja toisin päin ja voidaan vaan nauttia yhdessä tekemisestä.

Edelleen jatkossakin pidän varmasti vielä siipiä teipattuina, ei voi sentään kuita taivaalta vaatia heti. Reenit on pidettävä silti edelleen melko lyhyinä ja nopeina, että se into ja mielenkiinto säilyy aina seuraavallekin kerralle. En vain ole aiemmin jotenkin raaskinut tuota riistaa sulatella, vaikka sitä jonkun verran pakkasessa meillä onkin. Sitä on niin hankala kuitenkin saada ja sitä kun haluaisi jotenkin säilyttää ja säilyttää..vaikka eihän se sieltä pakkasesta käsin paljoa auta.:D No, tätä menoa täytyy sitten alkaa vissiin kohta jo metsästämään itse.;)
Ensi viikolla jatketaan vaakkuhommia. Olen alkanut pitää treenipäiväkirjaa, jääkaapin oveen laitoin lappusen johon olen kirjannut reeni-ideoita ja ajatuksia tuleviin reeneihin. Siitä on helppoa ottaa sitten mukaan joka reeneihin oma teemansa ja kirjata nopeasti ylös mikä meni hyvin ja mikä huonosti, kun ei ihan joka kerta jaksa niitä tänne blogiinkaan rustata. Sama homma meillä on myös tossa rallytokossa.

Vaakku suussa kevättä kohti! :)

Eihän tämä niin ällö olekaan! :)