Ihan vielä ei koiranettiin asti ole tämä titteli kerinnyt, mutta yhtä validi se on silti jo joka tapauksessa.
Muuten meille ei kyllä mitään ihmeellistä kuulukaan. Viime viikolla piti Kodan ja Hymyn lapsukaisia nähdä, mutta reffejä piti sittenkin vielä vähän siirtää. Mutta eiköhän tässä kuitenkin jo pian nähdä, ei nuo kuitenkaan kovin kauaa pieninä naskalihampaina enää pysy! :)
Muuten ollaan tosiaan täysin hiljaiseloa kotosalla vietetty, mutta kyllähän meillä tosi aktiivinen kevät olikin! Rallytokon voittajaluokan treenaaminen PITI aloittaa, mutta sekin on vähän jäänyt..toukokuu kun oli niin helteinen, ettei silloin ollut puhettakaan että olisi jaksanut reenailla.
Toisaalta, miksipäs sitä koko ajan pitäisi jotain olla tekemässä? Kesällä kuitenkin lenkkeillään, mökkeillään ja uidaan niin paljon että kyllähän siinä jo riittää tollolle tekemistä kylliksi. Tämän vuoden tavoitteet on kuitenkin jo lähestulkoon saavutettu (vika cacib enää uupuu!) joten pullat on niin hyvin uunissa, ettei enää edes tarvitse "veren maku suussa" tehdä yhtä mitään. Ja se on aivan ihana tunne! :)
Hyvin harvakseltaan ollaan käyty sentään vähän taipparireenailemassa. Toukokuussa, ennen Liettuan reissua, pidettiin Sissin ja Juhan kanssa aivan mahtavat vesinoutotreenit mutta silloin en tainnut tänne niistä postata mitään. Kodallahan on ollut siinä sellainen ongelma, ettei ole rantavettä syvempää suostunut lintua noutamaan, mutta entäs nyt!
Pikkukettu oli aivan onnesta soikeana ja ampaisi sellasella innolla lokin noutoon pitkältäkin matkalta, että monta kertaa piti hieraista silmiä oliko se varmasti Koda.:D Haettuaan lokin Koda ihan vaati haukkumalla että lisää lisää lisää! Ja lokki haettiin monta kertaa pehmeillä hyvillä otteilla. Vesinoudoissa Koda ei käteen asti palauta millään, mutta rantavesihän riittää vallan hyvin joten ei huolta siitä.:)
Vaakkuilemassa ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti omin päin sen jälkeen. Ja on muuten aivan mahtava tunne, kun voi luottaa siihen että koira tuo riistan kuin riistan nykyään empimättä ja ennen kaikkea koska sillä on KIVAA. Koska vaakut kelpaa Kodalle nykyään hirmu hyvin eikä ole noudoissa eikä nostoissakaan enää mitään ongelmaa, on seuraava askel sitten ollut kestävyyden lisääminen hakuruudussa. 3-4 varista kun on tähän asti ollut sellainen maksimi, sen jälkeen on herran into lopahtanut lähes tyystin ja loppu menee täysin haahuiluksi.
Sen lisäksi ollaan reenattu nimenomaan lämpimillä keleillä, joka on Kodalle se hankalin ilmasto. Metsässä kun ei tuule niin on entistä lämpimämpää ja silläkin tavoin pikkuhiljaa kestävyyttä nostatettu. Viimeksi juuri keskiviikkona käytiin lämpimällä kelillä metsässä, hakuruudussa oli neljä vaakkua ja yksi fasu. Otteet vaihelivat ja pari kertaa joku vaakku tipahti matkalla, mutta se ei ollutkaan pääasia vaan se, että jaksoi etsiä kaikki loppuun asti ja mikä hienointa; Koda nosti kaikki spontaanisti itse eikä tarvinnut kehottaa yhdenkään linnun kohdalla! Upea ukko! :)
Oma ohjaaminen onkin keskittynyt siihen että olisin täysin hiljaa kunnes palautus olisi jo tarpeeksi lähellä sekä siihen, että ollaan aina lopetettu hyvään onnistumiseen vaikka se tulisi esimerkiksi vain 10 minuutin tekemisen jälkeen niin se loppuu siihen kun menee hyvin ja koiralla on kivaa. Ja niin sillä on ollut intoa tehdä seuraavallakin kerralla ja hyvin on mennytkin! Nyt pitäisi vaan kania kokeilla taas pitkästä aikaa sekä vielä lisää vesinoutoja vieraammillakin rannoilla, sillä Koda silti tuppaa edelleen hieman vieraskorea olemaan oudommilla rantapenkereillä..
Yllä olevat kuvat ovat keskiviikon treeneistä ja tässä vielä linkki instagram videoon toukokuisista reeneistä, jossa on vähän esimakua siitä miten pikkukettu parhaimmillaan palauttaa vaakkua:
https://www.instagram.com/p/BFlWcdQNqf4/?taken-by=whysosiirious
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti