maanantai 16. helmikuuta 2015

Tallinna RN & Tallinn Winter Cup 2015

Terveisiä Virosta! Luvassa on paljon tekstiä ja kuvia!
Tässä ihan kaikessa hiljaisuudessa hipsittiin Kodan kanssa rajan yli naapuriin ja Tallinnaan kehäkettuilemaan pariinkin eri otteeseen. Seurana reissussa olivat Sanna ja Neve-neiti, eipä vois parempaa matkaseuraa toivoa! :)
Perjantaina tosiaan startattiin Eckeröllä Tallinnaa kohti. Meillä oli varattu hytti ja laivareissu menikin nopeasti ja helposti. Koirat eivät olleet laivan tärinästä moksiskaan eikä onneksi ollut suuria keinuttavia laineita. Välillä oli hieman ahdasta, mutta oikein hyvin pärjättiin. Autossa ja hytissä Koda yritti pari kertaa liian lähelle Neven takapäätä, jolloin neiti antoi jätkän kuulla kunniansa. Senpä jälkeen kaksikko oli vallan loistavasti yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa.:)
Laivalle saapuminen oli koomista. Kaikki meni siis todella hyvin, koirat oli niin reippaita ja rentoja, mutta olo oli kuin julkkiksella.:D Kaikkialta tuli katseilta ja ihmisten puheitakin kuuli ympäriltä ja kaikki ihailivat tuota meidän punaturkkista kaksikkoa. Meitä Sannan kanssa lähinnä nauratti, aivan kuin ihmiset eivät olisi koskaan ennen koiria nähneet tai tajunneet että joo, niiden kanssa voi tulla laivaan sekä myöhemmin hotelliin yöksi.

Näin jännää hytissä oli.

Perillä Tallinnassa odotti märkä keli ja tihkusateessa etsittiin taxi, joka suostui ottamaan koiria kyytiin. Hyvin sellaisia löytyikin koko viikonlopun ajan ja liikuttiinkin siis taxilla hotellin ja näyttelypaikkojen väliä, meillä ei ollut siis omaa autoa mukana. Hotellinna meillä oli Sokos hotelli Viru ihan Tallinnan sydämessä. Karvakorvat olivat oikein mallikkaasti myös hotellissa, mutta onneksi meillä hiljainen kerros ja käytävä olikin. Perjantaina ei jaksettu muuta kuin käyttää koirat pienellä iltalenkillä puistossa ja hakea mäkkäristä ruokaa. Hotellin vieressä oli mukavia puistoja missä lenkittää koiria, mutta ne kaikki olivat täynnä lasinsiruja! Ihan hirvitti liikkua siellä, mutta pakkohan se oli. Onnella ja tuurilla selvittiin ettei kummankaan tassusta siruja löytynyt reissun aikana, huhhuh.

Mökötys-ilmeet kun joutuivat tassupesulle ja kuivattelemaan.
Lauantai oli piiiiitkä päivä. Kyllä sitä joskus miettii miten hullua tää koiraharrastus on.:D Aamuseiskalta herättiin ja ensimmäinen pysäkki oli Saku Suurhall, jossa oli Tallinn Winter Cupin ensimäinen päivä. Nevellä oli siis kehäkettuilu vuoro ensimmäisenä. Hoffeja oli kolme ja niitä tuomaroimassa tiukka georgialainen setä. Neve esiintyi niin hienosti, mutta harmillisesti tulokseksi tuli EH1. Jaettu ilo kaverin kanssa kun ois se paras ilo!
Käytiin samassa paikassa ottamassa koirille nuo ekinokokki-pillerit ja leimat passeihin.

Sanna ja Neve kehässä.
Seuraava pysäkki oli sitten hieman toisella puolella keskustaa. Siellä odotti kultaistennoutajien erkkari ja 8&9-ryhmien ryhmänäyttely, johon Koda oli ilmoitettu. Kun saavuttiin paikalle kyseinen halli näytti ulkoa todella isolta mutta sisältä olikin aivan kaikkea muuta;näyttelypaikka oli kuitenkin sullottu eteisaulan tapaiseen tilaan ja voin kertoa että oli kuumaa ja ahdasta!

Taksissa on hauskaa!
Pakollinen kaveripose näyttelypaikan edessä.
Virossa rotujen arvosteluajat merkataan tarkasti ihan minuutilleen, se oli ihan uutta minulle, ja tollerien PITI alkaa muistaakseni joskus 14.43 paikkeilla. Kehät olivat kuitenkin lähes 1,5 tuntia myöhässä joten odottelua oli piiiiiiiiitkän aikaa. Tuskaista ja tylsää oli, koirat tosin ottivat ihan lunkisti. Koda veteli hirsiä häkissään ja Sannan kanssa mietittiinkin että miten ihmeessä sen saa kunnolla hereille ja iloisena kehään kun harjoitellessa oli ihan väsyneen ja unenpöpperöisen oloinen. Tollereita oli ilmoitettu viisi, kaksi avo-urosta ja narttuja oli kolme. Tuomarina oli suomalainen Helin Tenson, josta olin lukenut melko mielenkiintoisia kommentteja aiemmin ja kun katselin hänen arvostelevan labbiksia ennen tollereita, niin sieltä tuli hootakin ja alkoi kyllä jännittämään että mitäs tästä nyt oikein taas tuleekaan.
Kun ei tosiaan hirveetä kiirettä ollut, niin kerettiin ennen kehää jutella toisen avo-pojan, Pyryn,(Hedera's Love Supreme) omistajan kanssa, että vastassa on nyt kaksi todella samanlaista urosta; hieman pienempiä, rotevia ja kaunisturkkisia. Oltiin jo aiemmin sovittu, että Sanna menee Kodan kanssa kehään ihan suosiolla. Pitkästä odottelusta ja nokkaunista huolimatta Koda aivan kuin heräsi uuteen päivään kehään päästessään. Jätkä oli niiin iloinen ja reipas! Pyry oli ensin vuorossa ja sai ERIn. Tuomarin käsitellessä ja tutkiessa Kodaa jäbä istahti rennosti maahan ja antoi ronkkia, näin sitä meillä kehäkettuillaan.:'D Tuo on niin perus Kodaa, mitä sitä turhia ressaamaan.. Voittiko sillä sitten tuomarin puolelleen, mutta nauratti kovasti ainakin.




Pönöttäessä ja juostessa Koda oli ihan super! Tän kaksikon yhteistyö toimii niin hienosti.:) Kodahan ei ole koskaan tästä näyttelyhommasta ihan silminnähden nauttinut, mutta nyt oli kivaa! Liikkeetkin irtosi ihan eri tavalla kuin aiemmin. Oli ilo katsella tuota menoa. Kyllä ton oman koiran näkee ihan eri tavalla kun sitä näin "ulkopuolelta" katselee.


Myös Koda sai ERIn ja molemmille myös SA:t perään. Siitä sitten vetäistiin suoraan PU-kehä. Hederasin poika juoksi luonnollisesti edellä kun aakkosjärjestyksessä mentiin. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen siirsi Kodan ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa mulla alkoi kamera käsissä täristä enkä varmasti edes hengittänyt. Tuomari seisotti poikia tässä järjestyksessä, kävi katsomassa niitä vielä lähempää ja mietti hetken. Sitten Sannalle ja Kodalle näytettiin ykköstä ja multa meni polvet alta ja itku tuli! Mun hieno pieni!!!! :') Sanna sanoi että mun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen eikä kuulemma aio unohtaa sitä pitkään aikaan.:D Toivottavasti se hetki ei kenenkään kameraan tarttunut.. Siitä sitten tosiaan ensimmäinen Viron serti käteen ja meidän ensimmäistä roppi-kehää odottelemaan!
Siellä saatiinkin hetken päästä vastaan valionarttu Magicfox's Malvira. Roppikehässä kävi sitten seuraavasti


Narttu juoksi rinnalle ja ohi ja jäbä oli niin myyty, ettei juoksemisesta tullut mitään vaikka tuomari uudestaan juoksuttikin. Roppi siis Lumolle ja Kodalle VSP. Ei kyllä sinänsä haitannut lainkaan, tää kokemus on meille niin harvinaista herkkua että fiilis oli katossa siitä huolimatta, itku ja liikutus oli silminnähtävä eikä pitkän päivän jälkeen ryppikehä olisi enää kiinnostanutkaan yhtään! Koda oli posetuksessakin jo sitä mieltä, että tää oli nyt kyllä tässä.:D Tulos tuli täysin puskista ja oli ihan mieletön, tuota ystävänpäivää ei hevillä unohda! Silti kaikkein parhaiten mulle jäi mieleen, kun tuomari sanoi että nämä molemmat koirat ovat aivan upeita, mutta liikkeet ratkaisivat tällä kertaa. Minun pieni tappijalka, upea! :') Vaikka mamma onkin tiennyt sen aina.

ROP Macigfox's Malvira, VSP Mäkiharjun Zupreme Surprise
"Excellent proportions. Male with proper bone. Beautiful head. Good topline. Fore chest and rib cage could be wider and bigger. Excellent angulations. Excellent coat. Free movement."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP



Sen jälkeen oltiinkin kyllä koko poppoo jo täysin kaikkemme antaneita. Huristeltiin taas taksilla hotellille ja ellei olisi ollut niin kiljuva nälkä niin oltaisiin nukahdettu niille sijoilleen. Päätettiin Sannan kanssa hemmotella itseämme, oltiin se ansaittu! Tilattiin hotellin alakerran Amarillosta ruuat hotellihuoneeseen, jonka jälkeen se uni tekikin tuloaan, olihan kello jo peräti puoli yhdeksän! Hurja Tallinnan reissu siis..:D Myöskään koirista ei kuulunut pihahdustakaan enää koko loppuiltana, vaikka oltiin samassa tilassa niin huoneesta ei olisi millään voinut päätellä että siellä oli kaksi koiraa. Vain pari taljaa lattialla, välillä piti ihan tarkistaa että hengittäähän ne nyt ihan varmasti.
Ennen nukkumaan menoa piti totta kai soittaa vielä Sarille, pitihän kasvattajan kuulla uutiset mieluummin puhelimitse. Olin Sarille kyllä jo aiemmin vihjaillut että ulkomaille oltaisiin menossa ja käytännön vinkkejä ja asioita kysellyt etukäteen, en vain ollut kertonut minne ja milloin mennään. Oli mahtava puhelu, juttua riitti ja Sari oli niin mielissään. Ennen kaikkea painotin Sarille kuitenkin, että niin hieno kuin tulos olikin, niin sitäkin vaikuttuneempi olin Kodan helppoudesta ja rentoudesta koko reissun aikana. Jos ei olisi noin rohkea, rauhallinen, lunki, kuuliainen ja luottavainen koira, niin eihän tällasesta reissaamista ja härdellistä tulisi yhtään mitään.

Omnomon!
Tallinnassa oli ollut pimeä ja märkä keli tähän asti, mutta sunnuntai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Myöskin hyvin, hyvin kylmänä! Pientä reissu- ja kisaväsymystä oli jo selkeesti ilmassa niin koirilla kuin meilläkin, eikä millään olisi halunnut nousta lämpimästä sängystä..


Vielä 5 minuuttia...
 Tällä kertaa oli Kodan vuoro koittaa onneaan Saku Suurhaalissa ja Winter Cupissa. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen KV ja titteli näyttely, tosin tätä titteliä Suomen Kennelliitto ei ilmeisesti ollenkaan varmista. Tollerit arvosteltiin noin kymmentä vaille yksitoista ja paikalla oli sama viisikko kuin edellisenä päivänä. Oltiin Sannan kanssa kauhisteltu jo lauantaina tämän paikan pirun liukkaita alustoja ja juuri ennen tollereita olleissa fläteissä eräs nainen kaatui rähmälleen kehässä, huh! Sitä ennen sattui myös mystinen katoamistemppu, sillä ennen flättejä olleet espanjanvesikoirat eivät saapuneet paikalle ollenkaan. Katottiin katalogista, että kaikki olivat suomalaisia ja eri omistajien koiria, mutta tosiaan yksikään ei saapunut paikalle. Onhan aina noita yksittäisiä poisjääntejä ollut, mutta että koko rotu puuttui! Sitä ihmeteltiin niin kehässä kuin sen ulkopuolella, mutta koska ketään ei ilmaantunut niin aikataulun mukaisesti jatkettiin ja hyvä niin. Mutta tulipahan tällainenkin tapaus nähtyä..
Reipas pieni niin skarppina.



Sunnuntaina tolloilla oli todella tiukka virolainen tuomari, Inga Siil. Hyvin ja tarkkaan tutki mielestäni koiran ja käytti todella paljon aikaa. Kuvailin taas kehän laidalla kun Sanna ja Koda olivat kehässä ja kuulin siitä sivukorvalla kuinka tuomari sanoi koko ajan "excellent, excellent, excellent" ja kehätoimitsija piteli jo punaista kädessään. Sekä meidän, että toimitsijan ilme oli mykistynyt kun tuomari antoikin EH:n. Toimitsija ihan kuin pahoillaan ja ihmeissään levitteli käsiään Sannalle sattuneesta. Kun sain Kodan arvostelun käsiini niin olin kyllä ihmeissäni että sillä tuli EH ilman perusteluja. Alusta oli kyllä huono ja Koda seisoi melko epävarmasti, Sanna sanoi myös ettei ole koskaan nähnyt Kodan asettelevan jalkojaan noin. Myöskään juostessa Koda ei luottanut alustaan yhtään ja yhdessä kuvassa siltä lähteekin koko takapää sutimaan..
No, tämä vain todisti sen että aina on uusi päivä ja uusi tuomari ja niin ne osat voi kääntyä miten päin vaan.Kiva kuitenkin että kenenkään ei tarvinnut lähteä tältä reissulta kotiin tyhjin käsin! :) Lauantaista oli niin hieno fiilis, ettei alkupettymyksen jälkeen enää hirveästi haitannut, perusteluja olisin vain kaivannut että miksi näin.


"Very good type and size. Masculine, very nice head and expression. Well set ears. Excellent neck, very good topline. ?? could be better, front legs should be more parallel. Enough deep rib cage, excellent body substance. Enough angulated behind, excellent coat. Free in movement. Excellent temperament."
-> AVO EH2.
Kodan käyttäytymiseen ja esiintymiseen kumpanakin päivänä sekä näyttelypaikalla että kehässä olin niiiin tyytyväinen! Toivottavasti tää meno jatkuu ja se viime syksyinen oli vain joku hormonihöyry-vaihe. Suuri kiitos Sannalle upeesta handlauksesta kumpanakin päivänä! :) Jäbällä selkeesti oli kivaa!

Oltiin jo etukäteen päätetty, että kävi miten kävi niin kerättäisiin kehän jälkeen heti kimpsut ja kampsut ja yritettäisiin keretä Eckerön aikaisemmalle laivalle, sillä muuten olisi ollut edessä koko päivän odottelu meille varattua iltalaivaa varten. Ei kovasta yrityksestä huolimatta kuitenkaan keritty, joten päätettiin siis tehdä pieni turistikierros, kun kelikin sen nyt salli. On se vaan mainiota kun saa harrastuksen ja matkailun yhdistettyä näin kätevästi.:) Tehtiin siis pieni kerros vanhassa kaupungissa koirien kera. Ja koko viikonlopun ajan meitä tuijoteltiin kaupungilla ja varsinkin nyt sunnuntaina herätettiin entistä enemmän huomiota. Ihmiset ihailivat, kuvasivat, tulivat kyselemään koirista ja posettivat niiden kanssa kuvissa ja rapsuttelivat. Tuntui siis tosiaan siltä kuin olisi ollut julkkis, todella outoa kun Suomessa on ihan päinvastaista. Koiraihmisiä ja koiria etenkin yleisillä paikoilla paheksutaan niin paljon! Kannattaa siis käydä kokeilemassa tuota tunnetta Tallinnassa.:D




Turistit!
Neve ja Koda purki hieman energiaa torilla kun eipä olleet oikein päässeet irti menemään missään.
Ulkona tosiaan oli kylmä, joten palattiin vajaan tunnin jälkeen takaisin hotellille lämmittelemään. Istuttiin siellä jonkin aikaa aulassa koska huoneet oli jo luovutettu, ja koirat nukkuivat meidän jaloissa. Koda välillä nousi ylös ja kävi moikkaamassa lähellä olleita ihmisiä ja saikin paljon rapsutuksia osakseen. Läksin käymään vessassa, jossa oli nainen joka sanoi minulle että teillä on kyllä aivan uskomattoman hienosti käyttäytyviä koiria! Käytiin tosi mukava keskustelu ja sanoinkin että tän reissun helppous ja toi koirien rento olemus on yllättänyt välillä jopa minutkin. On nuo meidän koirat kyllä ihan lottovoitto.:)

Aulassa hengailua.
Siitä sitten suunnattiinkin jo terminaalille, jossa meidän piti odotella viisi ja puolituntia laivalle pääsyä. HOHHOIJAA voin kertoa. Kaikista kurjinta koko reissulla oli juurikin tuo perhanan odottelu. No, koirat vetivät sikeitä sielläkin. Koko ajan vilkastuvassa terminaalissa molemmat olivat edelleen ihan lunkisti ja vetivät lonkkaa. Rapsuttajia ja ihailijoita riitti sielläkin. Yhdessä vaiheessa Sanna keksi, että aletaanpa ajan kuluksi tokoilemaan, että koirillakin olisi tekemistä. Ja niin tehtiinkin! Pidettiin tosiaan lyhyet ja napakat tokotreenit Eckerön liukaslattiaisella terminaalilla. Voin suositella, mahtavaa maltti- ja häiriöreeniä. Koda oli kyllä aikas näppärä, hauskaa oli kun pääsi loikoilun sijasta tekemäänkin jotain. Yleisöä riitti kun annettiin näytös hoffin ja tollon tokoilusta. On kyllä niin hassua, Suomessa olisi varmasti tultu sanomaan tuosta jotain, tuolla jopa paikan vartijat tulivat katsomaan ja hymyä irtosi sieltäkin suunnasta.


Laivareissu kotiin meni yhtä mallikkaasti kuin tulomatkakin, molemmat koirat sammuivat eikä olisi taaskaan voinut uskoa että siellä koiria edes oli. Mutta heti kun päästiin Suomeen ja terminaalista ulos ja parkkipaikalle Sannan autolle niin huomasi että missä taas oltiin; heti kuului "hmh, koiria"-kommentti. Melkein teki mieli lähteä samantien takaisin Tallinnaan.

Huhhuh, oiskos siinä jotenkuten tiivistettynä tämä meidän reissu. Jotakin jäi varmasti kertomatta mutta johan oli tässäkin juttua kerrakseen.:D Oli kyllä mieletön kokemus, ekaa kertaa koiran kanssa ulkomailla. Ja vaikka ei tuon pidempi reissu ollutkaan eikä tuon kauemmas menty niin kyllä sitä reissussa vaan rähjääntyy, emäntä ainakin. Tosin punaturkki on tänään koomannut koko päivän, joten pientä väsyä sielläkin päässä vielä on.:) Niiiiin iso kiitos Sannalla ja Nevelle mahtavasta reissusta ja seurasta! Varmasti oli koirillakin paljon mukavampaa kun oli toinen mukana ja niillä oli seuraa toisistaan. Koda ainakin selkeästi haki Neveltä aina tukea ja turvaa ja yritti niin olla neidin mieliksi koko ajan, antoi jopa omat ruuat syödä mukisematta, herrasmies kun on.;)

Vieläkin tuntuu uskomattomalta, mutta nyt se yksi tän vuoden tavoitteista tuli, eli ulkomaan serti! Toiveina olisi käydä vielä hakemassa ne puuttuvat kaksi Virosta tän vuoden puolella ja mahdollisimman vähillä reissuilla toki mielellään.:) Saapi siis nähä, seuraavaa reissua katsellessa ja odotellessa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti