Champion International d'Exposition

Viime viikonloppuna hurautettiin jälleen kerran lahden yli Tallinnaan. Reissuun lähdettiin kera Kodan ja Sissin sekä Sissin omistajien Juhan ja Titan kanssa ja suuntana oli tosiaan Kalevi Stadion ja kaksipäiväinen Tallinna KV. Kodalla inttivaliokello tikitteli kovaa vauhtia, kun tuo vaadittava aikaväli umpeutui juuri elokuun alussa ja se viimeinen CACIB oli tosiaan hakusessa.;)

Oltiin etukäteen toivottu näyttelynjärjestäjiltä että tollerit arvosteltaisiin lauantaina vasta iltapäivällä ja otettiinkin aika iso riski, kun varattiin vasta lauantai aamuna lähtevä lautta. Toive kuitenkin oli onneksi kuultu ja toteutettu ja aikataulut natsasivat paremmin kuin hyvin! Ei ollut kiirettä päästä laivasta pois ja näyttelypaikalle kerettiin lähes pari tuntia ennen kehien alkua.
Tollereita oli Tallinnaan ilmoitettu seitsemän, joista kuusi oli Suomesta. Seitsemäs oli virolainen pentu, mutta sekin oli paikalla vain sitten sunnuntaina. Olin etukäteen ollut omaan tuttuun tapaani perus pessimistinen, kun uroksia oli kuitenkin neljä ja kolme niistä kisasivat cacibista. No, toisesta avouroksesta en kyllä ollut lainkaan huolissani mutta Foxi oli kova vastus.

Kun kehä läheni, tuntui että kädet alkoivat puutua ja rintaa puristaa,  jännitys oli todellakin niin kova! Suuri haave oli enää niin pienestä kiinni, mutta silti piti onnistua ihan nappiin. Juhalle sanoinkin että jos tässä nyt pyörryn niin show must go on ja vie Koda kehään mun puolesta.:D Ei ole nää mun kisahermot parantuneet tässä matkan varrella siis yhtään näköjään..
Lauantaina tuomarina oli espanjalainen Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllätyksenä ei todellakaan ollut mikään ERI tai SA automaatti kuten olin alunperin vähän epäillyt.
Kodapoika korkkasi samalla myös valioluokan ja millä tavalla! ERI SA sieltä napsahti ja koska avoluokka oli multa mennyt jännityksessä kokonaan ohi ja kun PU-kehään kuulutettiin meidän lisäksi vain junnu-uros niin vasta siinä kohtaa tajusin että ei perhana kävi miten tahansa niin se CACIB sieltä tulee!! Juha sanoikin että kun se asia mulle valkeni niin ilmeeni oli kuulemma kehässä näkemisen arvoinen.:D
Juostiin kerran ympäri ja Koda osoitettiin ykköseksi ja juhlat saattoivat alkaa! Kansainvälisen näyttelyvalion titteli, C.I.E, se totta vieköön oli sitten siinä!! Kyllä sieltä tuli kiljahdus ja tanssiaskel jos toinenkin kun se viimeinen valkoinen meille ojennettiin, VOI KODA.<33
Tuomaria oli pakko kiittää espanjaksi vielä perään.:)
Narttuja oli kaksi ja hetkistä myöhemmin juostiin roppikehä odotetusti Sissiläisen kanssa. Juostiin kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen! Mikä kruunu sille viimeiselle cacibille kun roppikin tuli siihen perään.<3
Miten huikea tandemi Sissi ja Koda onkaan, kun kaverukset on yhdessä ulkomailla voi jestas sentään! :) Sissille vielä cacibin lisäksi  Viron serti ja sitä myötä EE MVA!

Vasta kehän jälkeen se todella osui ja upposi että mitä sitä tulikaan juuri tehtyä ja saavutettua! Onnen ja liikutuksen kyyneleet ei kauaa vieneet ja Koda oli pian halittu ihan lyttyyn.<3

"Excellent type and proportions. Nice head with good pigmentation and eyes. Excellent coat. Mature body. In very good condition. Nice movement. Top line could be just a bit firmer." 
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP -> C.I.E!!!!!!!!!!!!

<3

Heti ensimmäiseksi oli totta kai pakko soittaa Sarille, jolle tämä meidän reissu tuli täytenä yllärinä. Totta kai tiedossa oli että joskus jostain lähdettäisiin sitä viimeistä hakemaan, mutta en ollut kertonut mistä ja milloin. Kyllä olikin niin onnellinen, liikuttunut ja hysteerinen puhelu että! <3 Ihanaa kun on kasvattaja joka elää niin aidosti mukana vaikka välimatkaa muuten olisikin.:)

Ryppejä ei jääty odottelemaan, niin hirveä oli helle ja kun oltiin koko konkkaronkka herätty jo ennen aamu viittä ja  viimeksi syöty laivalla aamupalabuffetissa, niin suosiolla kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin hotellille lepäämään  ja myöhemmin Amarilloon syömään. Illemmalla vielä luonnollisesti korkattiin skumppaa meidän upeille punaturkeille! :)

Meidän hienonhienot reissulaiset! 

Sunnuntaina ei sitten ollutkaan enää niin mitään paineita kehäkettuilun suhteen. Sanoinkin että meidät voidaan liputtaa vaikka hoolla ulos, ei tunnu enää missään! :) Oltaisiin periaatteessa voitu melkein skipata koko näyttely, mutta meillä oli varattuna 17.30 laiva ja koko päivä edessä joten sama se oli mennä koko rahan edestä sitten kuitenkin.
Hellettä piisasi stadionilla lauantaita enemmän eikä varjoa missään joten koville otti. Tuomarina oli pieni ja hieman heiveröinen jenkkiläistäti Wendy Willchuck. Tämä täti olikin sitten totaalinen erimaatti ja tuntui että kehään pääsy kesti ikuisuuden. Tollerit olivat toki viimeinen rotu kehässä, mutta silti. Tuntui että edellisissä roduissa vain luokkavoittajat saivat SA:t mutta kun tuli tollerien vuoro niin jopa edellisen päivän EH:n koirat olivat SA:n arvoisia joten kaikki saivat kaiken.

Kodapoika päätti sitten että tämä Tallinan turnee alotetaan sekä myös päätetään voittajatyyliin! ERI SA jälleen ja kaikki neljä urosta olivat sitten PU-kehässä, tuomari nopeasti valitsi Kodan kuitenkin jälleen ykköseksi joten saatiin kuin saatiinkin vielä yksi CACIB lisää kotiin viemisiksi.:) Junnu oli kakkonen joten PU3 ollut Foxi sai meidän takaa vara-cacibin ja saa anottua sen varsinaiseksi cacibiksi joka tekee myös Foxista inttivalion, onnea! :)
Sissiläinen oli jälleen hienosti PN1 joten kaverukset saivat päivän päätteeksi vielä kertaalleen juosta yhdessä roppikehässä. Ja sieltä meille ojennettiin toistamiseen ROP-ruusuke, ei olisi kyllä voinut meidän karavaanilla paremmin tämä viikonloppu enää mennä! <3

"Very good type. Nice head. Strong top line. Good bite. Moved well."
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Kehäkettuilun jälkeen meidän ROP/VSP-kaksikko oli totisesti viilennyksen ja uimareissun ansainnut, joten pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin meren rannalle. Oli siinä meillä pikkuisen onnellisia tolloja kun pääsivät pallon perässä uimaan! Siitä sitten olikin hyvä jatkaa eteen päin kohti satamaa ja aloittaa kotimatka.

Muruset.<3

Sunnuntai-iltana kotiin päästyä oli viimeisillä voimilla vielä pakko laittaa heti C.I.E-ruusuke tilaukseen (joka saapuikin juuri tänään!) ja heti maanantai aamuna lähti itse hakemus vetämään. Tänään tulikin jo kuittaus Kennelliitosta että hakemus vastaanotettu, nyt ei sitten muuta kuin odotellaan. Normaalisti tässä vahvistamisessa menee se 4-6kk, mutta hyvää tunnetusti kannattaa odottaa.:) Pienenpieni toive on että kerkeisi vielä tämän vuoden puolella, kun kesälomat olisi jo lusittu mutta saattaa se silti alkuvuoteen mennä.. No, joka tapauksessa tuo huikea saavutus ja meidän tämän vuoden päätavoite on kuin onkin nyt sitten plakkarissa! <3

Voi jestas mitä tuo pikkukettu menikään oikein tekemään. Nyt sen vasta kunnolla ymmärtää! Tämä minun kuuluisa "ei näyttelykoirani" tuli, näki ja voitti viikonloppuna kaiken. Se on täyttänyt, tai ei oikeastaan edes täyttänyt, vaan suorastaan YLITTÄNYT kaikki odotukset.<3 Siinä on omat puutteensa (en tykkää puhua vioista) ja sitä on minulle parjattu niin vasten naamaa kuin selänkin takana. Mutta niin se on vaan kaikille näyttänyt mihin se pystyy, myös minulle itselleni, kerta kerran jälkeen. Joka kerta ollaan menty kehään nöyrinä, muttei missään nimessä nöyristellen. Ei näin monta tuomaria kuitenkaan voi väärässä olla, kyllä herra on tittelinsä ansainnut! <3

On vaan vieläkin niin totaalisen kiitollinen ja liikuttunut olo, ei voi muuta sanoa! En koskaan kuvitellut kokevani ja tekeväni koiran kanssa tällaista, niin monet seikkailut ja upeat hetket ollaan saatu Kodan kanssa yhdessä kokea ja tämä on kyllä kruununjalokivi kaikelle sille.<3

Tallinnan tuliaiset ja maailman hienoin punaturkki.<3

Maha-asukkeja näkyvissä!

Huhhuh, voin kertoa että kyllä tässä on viime ajat eletty hirveässä jännityksessä! Mutta tänään tuo jännitys laukesi, kun saatiin Hyvinkäältä päin kovasti odotettuja uutisia; Hymy on ultrattu tänään tiineeksi! Miten iso huokaus multa pääsikään, kun sain Maijalta iloisen tekstarin asiasta. Voin vaan kuvitella miten Maijaa on mahtanut jännittää! :)
Maijalla oli pidemmän aikaa aavistus, että kyllä siellä Hymyn masussa porukkaa on, mutta pitihän se varmistaa ja onneksi ennusmerkit pitivät kutinsa.<3 Ainakin kolme sikiötä oli ultrassa näkynyt, mutta voi olla mahdollisesti myös enemmän. Pääasia kuitenkin, että loppuraskaus ja tuleva synnytys menevät loppuun asti hyvin. Tähän asti Hymy on voinut erinomaisesti, mikä on hienoa kuulla! Jos oikein laskin Hymyllä on nyt 32 tiineysvuorokautta, kuukausi siis vielä odoteltavaa, hui! :)

Minullahan on tässä ollut kova vääntäminen itseni kanssa, että mikäli pentuja tulee otanko itselleni Kodan pennun vai en. Päätös on vaihdellut lähes päivittäin, sydän sanoo yhtä ja järki ihan toista. Mikään ei kerta kaikkiaan olisi ihanampaa, kuin Kodan oma jälkeläinen saman katon alla. Poika isänsä kanssa.<3
Loppujen lopuksi järki kuitenkin voitti tunteet. Tosiasia kun vain on se, ettei minulla tällä hetkellä ole rahaa eikä varsinkaan aikaa kahteen koiraan. Koda on kuitenkin vasta 3,5-vuotias ja sen kanssa ollaan ihan vielä kesken lähes kaiken suhteen, sen kanssa on vielä niin paljon suunnitelmia ja tekemistä. Kahden nuoren koiran kanssa olisi kyllä melkoista menoa... Vaikea, äärimmäisen vaikea päätös mutta uskon että se on kuitenkin se oikea. Minulla kuitenkin on ollut jo pitkään suuri haave tuoda tolleriuros ulkomailta tulevaisuudessa, joten tämän päätöksen myötä se unelma vielä elää vahvasti.:) Yksi pentu sitä paitsi luultavasti tulee jäämään synnyinkotiinsa, joten sitä ainakin pääsee tulevaisuudessa onneksi näkemään. Toivottavasti saadaan olla muidenkin pentujen perheiden elämässä jatkossa muutenkin, olen Maijalle sanonut että pentujen tulevat perheet saavat minuun olla yhteydessä ja tulla tätä isä-koiraakin katsomaan livenä. Toivottavasti näin myös tekevät.:) Itselleni ainakin oli tärkeää nähdä sekä emä että isä livenä, kun pentuja kävin katsomassa.
Näistä pennuista ei todellakaan ole odotettavissa mitään sohvaperuna-porukkaa, joten aktiivisia ja harrastavia koteja on niille hakusessa.

Koda ja Hymy lokakuussa.

Mitäs muuta meille tämän lisäksi kuuluu..no melko hiljaiseloa ollaan vietetty. Joka torstai toki on ollut rallytokoa (tänään ollaan hiihtoloma tauolla) ja tosi kivasti on mennyt! Vaihtelevasti on ollut taas sekä rata-, että tekniikkatreeniä. Ollaan jopa onnistuttu muutamissa voittaja-luokan tehtävissä, ollaan opeteltu kaikki erilaiset puolen vaihdot sekä aloitettu jo oikealta seuraaminen ja ohjaaminen. Tiian mukaan Kodassa on potentiaalia voittaja-luokkaankin, mutta yritetäänpä saada se RTK2 ensin ja katotaan sitten.:D

Sen lisäksi ollaan aktivoiduttu taas vihdoin ja viimein noutohommissa. Pitkä tauko siinäkin oli, vaikka talvi vasta onkin mahtavaa reeniaikaa niissä hommissa.:) Tauosta huolimatta ei lähdetty kokeilemaan siipidameilla enää, vaan otettiin saman tien sitä ehtaa tavaraa esille. Näytin Kodalle siis sorsaa sekä pupua pitkästä aikaa. Pupuhan on Kodalle ollut ihan helppo nakki aina, ja on edelleen. Onhan sekin jo jotakin että yksi kolmesta taipparitehtävästä olis hanskassa.:D Lunta on tullut viime aikoina melkoisesti, mutta ollaan silti treenattu enimmäkseen pelloilla, kun nyt vaan haluan että Koda nostaisi ja noutaisi riistaa. Jälkeä ja hakuruutua lähdetään tekemään metsään sitten myöhemmin. Pupua Koda tosiaan tuo itsevarmasti ja reippaasti, no problem.:) Ehkä pitäisi vaan joskus kokeilla vielä isommalla kanilla.

Tässä linkki instagram videoon pupun noudosta: https://www.instagram.com/p/BB2JPdlNqXI/?taken-by=whysosiirious

Sorsa yllätti minut myös tosi positiivisesti! Keksin hyvän jekun ja kietaisin linnun ympärille pienen palan daminkangasta, lähinnä auttaakseni Kodaa ottamaan kunnon otteen linnusta eikä sen siiven kärjistä tai jaloista, joista se aina aiemmin on ottanut kiinni ja silloinkin niin ujosti, että lintu on tippunut matkalla monen monta kertaa. No sorsa nousi ekalla kerralla ja koira onnesta soikeena! Sen jälkeen heitin damikankaan menemään ja heitin sorsan uudestaan. Ja sieltähän se tuli uudestaan! Ja vielä kolmannenkin kerran, hieno kettu! :)

Suu täynnä sorsaa ja pupua.

Innostuin niin hirveästi Kodan onnistumisesta ja kokemasta pienestä valaistuksesta, että sorruin perusvirheeseeni, eli liian useaan toistoon. Olisi vain pitänyt muistaa, että kun homma on Kodalle vielä niin uutta, siltä ei saisi pyytää kuuta taivaalta liian nopeasti. Olisi pitänyt muistaa mitä Hennakin minulle kesällä vesinoutojen yhteydesäs hoki; muista lopettaa hyvään onnistumiseen! Vaikka se olisi vain se 1-2 hyvää toistoa, niin lopeta siihen. Ja olisi pitänyt! Heitin tosiaan sorsan siis kolmannenkin kerran, nouto onnistui silloinkin, mutta huomasi että Koda oli silloin jo väsynyt eikä se ollut enää kahden ensimmäisen noudon veroinen suoritus. Tyhmä, tyhmä tyttö! Tää on siis se, mikä mun pitää jatkossa muistaa ja MALTTAA.
Totta kai sitten tuli hieman ihmettelyä, että miksi me reenataan arvoriistalla eikä variksilla ja lokeilla. Kun kuulemma pitäisi ensin aloittaa roskalinnuilla ja sen jälkeen kun se onnistuu niin kokeilla parempia lintuja, ei kuulemma tolleri suostu arvoriistan jälkeen tähän huonompaan. Ite en tuota kyllä allekirjoita sitten yhtään. Musta on niin ihanaa tehdä eri tavalla kuin kaikkitietäväiset oppikirjan lukeneet. On kivaa todistaa tällaset väitteet ja uskomukset vääriksi.:) Jokainen koira on kuitenkin erilainen ja kun meillä ei ne taipparit kuitenkaan ole tavoite, vaan yksinkertaisesti se, että tässä olisi meillä silti jotain hauskaa ja erilaista tekemistä kaiken muun ohella. Ja jos koira nyt edes vähän osoittaa kiinnostusta siihen mihin se on alunperin tehty niin mikäpä ettei.

Viime viikolla reenattiin Tuusulan puolella Sissin (Kitimat Tell Me More) kanssa. Voi meitä, kun meillä oli taas arvoriistaa matkassa, oli peräti sorsa ja fasaani.:) Oli meillä sen lisäksi vaakkuja ja lokkikin. Sorsaa Koda haki taas hienosti, se kelpaa sorsannoutajalle niin kuin pitääkin.:) Vaakkujen ja lokin luokse pinkaisi hirveällä vauhdilla ja innolla, mutta nostaminen vielä mietitytti. Nyppi kyllä siivistä ja kaulasta kiinni pari kertaa, mutta nostaminen mietitytti. No, päätin sitten vielä vähän auttaa kettua hädässä ja kietaisin taas pienen kankaan palan väliin.

Sieltäpä se nousi saman tien epäröimättä.:) Sama tehtiin myös lokin kanssa ja ei ongelmaa.

Meillä on nyt pakkasessa pupu, fasaani, lehtokurppa sekä kaksi vaakkua ja sorsaa. Tavotteena on kerta viikossa näyttää nyt riistaa, talvisessa maastossa on vaan niin mahtavaa reenata.:) Alotetaan kuitenkin pienin askelin, näytän tästä lähin lintuja vähän koppuraisempina että niistä on helpompi ottaa kiinni kuin täysin sulista ja pienennetään tuota kankaan pinta-alaa koko ajan. Ja tosiaan niillä ihan parilla hyvällä toistolla vaan alkuun, kiire meillä ei tämän asian kanssa ole mihinkään.:) Kevättä ja vesinoutoja odotellessa myös.

No, käytiinhän me tosiaan helmikuun alussa pyörähtämässä myös Tallinnassa, Tallinn Winter Cupissa kuten viime vuonnakin. Huomattava parannus viime vuoden EH tulokseen tuli toki. Viisi tolleria oli ilmoitettu, Suomesta vain Koda sekä jo edellä mainittu Sissi. Muut kolme olivat suureksi yllätykseksi ryssiä. Vieläpä samat ryssät kuin Minskissä marraskuussa. Tuomarina oli todella tiukka setä, Karl P. Reisinger Itävallasta. Siinä mielessä täytyy kai olla tyytyävinen, Kodalle siis PU2 VA-CACIB. Saatiin ensimmäinen saksankielinen arvostelu, jossa oli ainakin mainittu vahva ja oikeanlainen pää, tyypillinen ilme, oikein kulmautunut ja sujuvat liikkeet. Kyllä se silti harmitti PALJON. Se kolmas CACIB jäi niin lähelle ja silti niin kauas. Kerrankin kun ei olisi ollut suomalaisia niin johan tuo itänaapuri hyökkäsi sitten sinnekin. No, kaiken rehellisyyden nimissä Tallinnassa ollut uros oli eri uros kuin Minskissä ja tämä uros oli oikeasti ihan hyvännäköinen sekä hyvä käytöksinen, toisin kuin Minskissä ollut kuumakalle. Olisihan se helpompaa ollut jos olisi nyt tärpännyt, ei olisi tarvinnut kuin vasta elokuussa miettiä sitä viimeisen hakemista mutta nyt täytyy tässä taas alkaa suunnittelemaan plan B:tä... Nähtäväksi siis jää mistä meidät seuraavan kerran bongataan.

Siihen asti kuitenkin odotellaan ennen kaikkea Hymyn masun kasvamista ja maha-asukkien saapumista! <3

Tallinna RN & Tallinn Winter Cup 2015

Terveisiä Virosta! Luvassa on paljon tekstiä ja kuvia!
Tässä ihan kaikessa hiljaisuudessa hipsittiin Kodan kanssa rajan yli naapuriin ja Tallinnaan kehäkettuilemaan pariinkin eri otteeseen. Seurana reissussa olivat Sanna ja Neve-neiti, eipä vois parempaa matkaseuraa toivoa! :)
Perjantaina tosiaan startattiin Eckeröllä Tallinnaa kohti. Meillä oli varattu hytti ja laivareissu menikin nopeasti ja helposti. Koirat eivät olleet laivan tärinästä moksiskaan eikä onneksi ollut suuria keinuttavia laineita. Välillä oli hieman ahdasta, mutta oikein hyvin pärjättiin. Autossa ja hytissä Koda yritti pari kertaa liian lähelle Neven takapäätä, jolloin neiti antoi jätkän kuulla kunniansa. Senpä jälkeen kaksikko oli vallan loistavasti yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa.:)
Laivalle saapuminen oli koomista. Kaikki meni siis todella hyvin, koirat oli niin reippaita ja rentoja, mutta olo oli kuin julkkiksella.:D Kaikkialta tuli katseilta ja ihmisten puheitakin kuuli ympäriltä ja kaikki ihailivat tuota meidän punaturkkista kaksikkoa. Meitä Sannan kanssa lähinnä nauratti, aivan kuin ihmiset eivät olisi koskaan ennen koiria nähneet tai tajunneet että joo, niiden kanssa voi tulla laivaan sekä myöhemmin hotelliin yöksi.

Näin jännää hytissä oli.

Perillä Tallinnassa odotti märkä keli ja tihkusateessa etsittiin taxi, joka suostui ottamaan koiria kyytiin. Hyvin sellaisia löytyikin koko viikonlopun ajan ja liikuttiinkin siis taxilla hotellin ja näyttelypaikkojen väliä, meillä ei ollut siis omaa autoa mukana. Hotellinna meillä oli Sokos hotelli Viru ihan Tallinnan sydämessä. Karvakorvat olivat oikein mallikkaasti myös hotellissa, mutta onneksi meillä hiljainen kerros ja käytävä olikin. Perjantaina ei jaksettu muuta kuin käyttää koirat pienellä iltalenkillä puistossa ja hakea mäkkäristä ruokaa. Hotellin vieressä oli mukavia puistoja missä lenkittää koiria, mutta ne kaikki olivat täynnä lasinsiruja! Ihan hirvitti liikkua siellä, mutta pakkohan se oli. Onnella ja tuurilla selvittiin ettei kummankaan tassusta siruja löytynyt reissun aikana, huhhuh.

Mökötys-ilmeet kun joutuivat tassupesulle ja kuivattelemaan.

Lauantai oli piiiiitkä päivä. Kyllä sitä joskus miettii miten hullua tää koiraharrastus on.:D Aamuseiskalta herättiin ja ensimmäinen pysäkki oli Saku Suurhall, jossa oli Tallinn Winter Cupin ensimäinen päivä. Nevellä oli siis kehäkettuilu vuoro ensimmäisenä. Hoffeja oli kolme ja niitä tuomaroimassa tiukka georgialainen setä. Neve esiintyi niin hienosti, mutta harmillisesti tulokseksi tuli EH1. Jaettu ilo kaverin kanssa kun ois se paras ilo!
Käytiin samassa paikassa ottamassa koirille nuo ekinokokki-pillerit ja leimat passeihin.

Sanna ja Neve kehässä.

Seuraava pysäkki oli sitten hieman toisella puolella keskustaa. Siellä odotti kultaistennoutajien erkkari ja 8&9-ryhmien ryhmänäyttely, johon Koda oli ilmoitettu. Kun saavuttiin paikalle kyseinen halli näytti ulkoa todella isolta mutta sisältä olikin aivan kaikkea muuta;näyttelypaikka oli kuitenkin sullottu eteisaulan tapaiseen tilaan ja voin kertoa että oli kuumaa ja ahdasta!

Taksissa on hauskaa!

Pakollinen kaveripose näyttelypaikan edessä.

Virossa rotujen arvosteluajat merkataan tarkasti ihan minuutilleen, se oli ihan uutta minulle, ja tollerien PITI alkaa muistaakseni joskus 14.43 paikkeilla. Kehät olivat kuitenkin lähes 1,5 tuntia myöhässä joten odottelua oli piiiiiiiiitkän aikaa. Tuskaista ja tylsää oli, koirat tosin ottivat ihan lunkisti. Koda veteli hirsiä häkissään ja Sannan kanssa mietittiinkin että miten ihmeessä sen saa kunnolla hereille ja iloisena kehään kun harjoitellessa oli ihan väsyneen ja unenpöpperöisen oloinen. Tollereita oli ilmoitettu viisi, kaksi avo-urosta ja narttuja oli kolme. Tuomarina oli suomalainen Helin Tenson, josta olin lukenut melko mielenkiintoisia kommentteja aiemmin ja kun katselin hänen arvostelevan labbiksia ennen tollereita, niin sieltä tuli hootakin ja alkoi kyllä jännittämään että mitäs tästä nyt oikein taas tuleekaan.
Kun ei tosiaan hirveetä kiirettä ollut, niin kerettiin ennen kehää jutella toisen avo-pojan, Pyryn,(Hedera's Love Supreme) omistajan kanssa, että vastassa on nyt kaksi todella samanlaista urosta; hieman pienempiä, rotevia ja kaunisturkkisia. Oltiin jo aiemmin sovittu, että Sanna menee Kodan kanssa kehään ihan suosiolla. Pitkästä odottelusta ja nokkaunista huolimatta Koda aivan kuin heräsi uuteen päivään kehään päästessään. Jätkä oli niiin iloinen ja reipas! Pyry oli ensin vuorossa ja sai ERIn. Tuomarin käsitellessä ja tutkiessa Kodaa jäbä istahti rennosti maahan ja antoi ronkkia, näin sitä meillä kehäkettuillaan.:'D Tuo on niin perus Kodaa, mitä sitä turhia ressaamaan.. Voittiko sillä sitten tuomarin puolelleen, mutta nauratti kovasti ainakin.

Pönöttäessä ja juostessa Koda oli ihan super! Tän kaksikon yhteistyö toimii niin hienosti.:) Kodahan ei ole koskaan tästä näyttelyhommasta ihan silminnähden nauttinut, mutta nyt oli kivaa! Liikkeetkin irtosi ihan eri tavalla kuin aiemmin. Oli ilo katsella tuota menoa. Kyllä ton oman koiran näkee ihan eri tavalla kun sitä näin "ulkopuolelta" katselee.

Myös Koda sai ERIn ja molemmille myös SA:t perään. Siitä sitten vetäistiin suoraan PU-kehä. Hederasin poika juoksi luonnollisesti edellä kun aakkosjärjestyksessä mentiin. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen siirsi Kodan ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa mulla alkoi kamera käsissä täristä enkä varmasti edes hengittänyt. Tuomari seisotti poikia tässä järjestyksessä, kävi katsomassa niitä vielä lähempää ja mietti hetken. Sitten Sannalle ja Kodalle näytettiin ykköstä ja multa meni polvet alta ja itku tuli! Mun hieno pieni!!!! :') Sanna sanoi että mun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen eikä kuulemma aio unohtaa sitä pitkään aikaan.:D Toivottavasti se hetki ei kenenkään kameraan tarttunut.. Siitä sitten tosiaan ensimmäinen Viron serti käteen ja meidän ensimmäistä roppi-kehää odottelemaan!
Siellä saatiinkin hetken päästä vastaan valionarttu Magicfox's Malvira. Roppikehässä kävi sitten seuraavasti

Narttu juoksi rinnalle ja ohi ja jäbä oli niin myyty, ettei juoksemisesta tullut mitään vaikka tuomari uudestaan juoksuttikin. Roppi siis Lumolle ja Kodalle VSP. Ei kyllä sinänsä haitannut lainkaan, tää kokemus on meille niin harvinaista herkkua että fiilis oli katossa siitä huolimatta, itku ja liikutus oli silminnähtävä eikä pitkän päivän jälkeen ryppikehä olisi enää kiinnostanutkaan yhtään! Koda oli posetuksessakin jo sitä mieltä, että tää oli nyt kyllä tässä.:D Tulos tuli täysin puskista ja oli ihan mieletön, tuota ystävänpäivää ei hevillä unohda! Silti kaikkein parhaiten mulle jäi mieleen, kun tuomari sanoi että nämä molemmat koirat ovat aivan upeita, mutta liikkeet ratkaisivat tällä kertaa. Minun pieni tappijalka, upea! :') Vaikka mamma onkin tiennyt sen aina.

ROP Macigfox's Malvira, VSP Mäkiharjun Zupreme Surprise

"Excellent proportions. Male with proper bone. Beautiful head. Good topline. Fore chest and rib cage could be wider and bigger. Excellent angulations. Excellent coat. Free movement."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Sen jälkeen oltiinkin kyllä koko poppoo jo täysin kaikkemme antaneita. Huristeltiin taas taksilla hotellille ja ellei olisi ollut niin kiljuva nälkä niin oltaisiin nukahdettu niille sijoilleen. Päätettiin Sannan kanssa hemmotella itseämme, oltiin se ansaittu! Tilattiin hotellin alakerran Amarillosta ruuat hotellihuoneeseen, jonka jälkeen se uni tekikin tuloaan, olihan kello jo peräti puoli yhdeksän! Hurja Tallinnan reissu siis..:D Myöskään koirista ei kuulunut pihahdustakaan enää koko loppuiltana, vaikka oltiin samassa tilassa niin huoneesta ei olisi millään voinut päätellä että siellä oli kaksi koiraa. Vain pari taljaa lattialla, välillä piti ihan tarkistaa että hengittäähän ne nyt ihan varmasti.
Ennen nukkumaan menoa piti totta kai soittaa vielä Sarille, pitihän kasvattajan kuulla uutiset mieluummin puhelimitse. Olin Sarille kyllä jo aiemmin vihjaillut että ulkomaille oltaisiin menossa ja käytännön vinkkejä ja asioita kysellyt etukäteen, en vain ollut kertonut minne ja milloin mennään. Oli mahtava puhelu, juttua riitti ja Sari oli niin mielissään. Ennen kaikkea painotin Sarille kuitenkin, että niin hieno kuin tulos olikin, niin sitäkin vaikuttuneempi olin Kodan helppoudesta ja rentoudesta koko reissun aikana. Jos ei olisi noin rohkea, rauhallinen, lunki, kuuliainen ja luottavainen koira, niin eihän tällasesta reissaamista ja härdellistä tulisi yhtään mitään.

Omnomon!

Tallinnassa oli ollut pimeä ja märkä keli tähän asti, mutta sunnuntai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Myöskin hyvin, hyvin kylmänä! Pientä reissu- ja kisaväsymystä oli jo selkeesti ilmassa niin koirilla kuin meilläkin, eikä millään olisi halunnut nousta lämpimästä sängystä..

Vielä 5 minuuttia...

 Tällä kertaa oli Kodan vuoro koittaa onneaan Saku Suurhaalissa ja Winter Cupissa. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen KV ja titteli näyttely, tosin tätä titteliä Suomen Kennelliitto ei ilmeisesti ollenkaan varmista. Tollerit arvosteltiin noin kymmentä vaille yksitoista ja paikalla oli sama viisikko kuin edellisenä päivänä. Oltiin Sannan kanssa kauhisteltu jo lauantaina tämän paikan pirun liukkaita alustoja ja juuri ennen tollereita olleissa fläteissä eräs nainen kaatui rähmälleen kehässä, huh! Sitä ennen sattui myös mystinen katoamistemppu, sillä ennen flättejä olleet espanjanvesikoirat eivät saapuneet paikalle ollenkaan. Katottiin katalogista, että kaikki olivat suomalaisia ja eri omistajien koiria, mutta tosiaan yksikään ei saapunut paikalle. Onhan aina noita yksittäisiä poisjääntejä ollut, mutta että koko rotu puuttui! Sitä ihmeteltiin niin kehässä kuin sen ulkopuolella, mutta koska ketään ei ilmaantunut niin aikataulun mukaisesti jatkettiin ja hyvä niin. Mutta tulipahan tällainenkin tapaus nähtyä..

Reipas pieni niin skarppina.

Sunnuntaina tolloilla oli todella tiukka virolainen tuomari, Inga Siil. Hyvin ja tarkkaan tutki mielestäni koiran ja käytti todella paljon aikaa. Kuvailin taas kehän laidalla kun Sanna ja Koda olivat kehässä ja kuulin siitä sivukorvalla kuinka tuomari sanoi koko ajan "excellent, excellent, excellent" ja kehätoimitsija piteli jo punaista kädessään. Sekä meidän, että toimitsijan ilme oli mykistynyt kun tuomari antoikin EH:n. Toimitsija ihan kuin pahoillaan ja ihmeissään levitteli käsiään Sannalle sattuneesta. Kun sain Kodan arvostelun käsiini niin olin kyllä ihmeissäni että sillä tuli EH ilman perusteluja. Alusta oli kyllä huono ja Koda seisoi melko epävarmasti, Sanna sanoi myös ettei ole koskaan nähnyt Kodan asettelevan jalkojaan noin. Myöskään juostessa Koda ei luottanut alustaan yhtään ja yhdessä kuvassa siltä lähteekin koko takapää sutimaan..
No, tämä vain todisti sen että aina on uusi päivä ja uusi tuomari ja niin ne osat voi kääntyä miten päin vaan.Kiva kuitenkin että kenenkään ei tarvinnut lähteä tältä reissulta kotiin tyhjin käsin! :) Lauantaista oli niin hieno fiilis, ettei alkupettymyksen jälkeen enää hirveästi haitannut, perusteluja olisin vain kaivannut että miksi näin.

"Very good type and size. Masculine, very nice head and expression. Well set ears. Excellent neck, very good topline. ?? could be better, front legs should be more parallel. Enough deep rib cage, excellent body substance. Enough angulated behind, excellent coat. Free in movement. Excellent temperament."
-> AVO EH2.
Kodan käyttäytymiseen ja esiintymiseen kumpanakin päivänä sekä näyttelypaikalla että kehässä olin niiiin tyytyväinen! Toivottavasti tää meno jatkuu ja se viime syksyinen oli vain joku hormonihöyry-vaihe. Suuri kiitos Sannalle upeesta handlauksesta kumpanakin päivänä! :) Jäbällä selkeesti oli kivaa!

Oltiin jo etukäteen päätetty, että kävi miten kävi niin kerättäisiin kehän jälkeen heti kimpsut ja kampsut ja yritettäisiin keretä Eckerön aikaisemmalle laivalle, sillä muuten olisi ollut edessä koko päivän odottelu meille varattua iltalaivaa varten. Ei kovasta yrityksestä huolimatta kuitenkaan keritty, joten päätettiin siis tehdä pieni turistikierros, kun kelikin sen nyt salli. On se vaan mainiota kun saa harrastuksen ja matkailun yhdistettyä näin kätevästi.:) Tehtiin siis pieni kerros vanhassa kaupungissa koirien kera. Ja koko viikonlopun ajan meitä tuijoteltiin kaupungilla ja varsinkin nyt sunnuntaina herätettiin entistä enemmän huomiota. Ihmiset ihailivat, kuvasivat, tulivat kyselemään koirista ja posettivat niiden kanssa kuvissa ja rapsuttelivat. Tuntui siis tosiaan siltä kuin olisi ollut julkkis, todella outoa kun Suomessa on ihan päinvastaista. Koiraihmisiä ja koiria etenkin yleisillä paikoilla paheksutaan niin paljon! Kannattaa siis käydä kokeilemassa tuota tunnetta Tallinnassa.:D

Turistit!

Neve ja Koda purki hieman energiaa torilla kun eipä olleet oikein päässeet irti menemään missään.

Ulkona tosiaan oli kylmä, joten palattiin vajaan tunnin jälkeen takaisin hotellille lämmittelemään. Istuttiin siellä jonkin aikaa aulassa koska huoneet oli jo luovutettu, ja koirat nukkuivat meidän jaloissa. Koda välillä nousi ylös ja kävi moikkaamassa lähellä olleita ihmisiä ja saikin paljon rapsutuksia osakseen. Läksin käymään vessassa, jossa oli nainen joka sanoi minulle että teillä on kyllä aivan uskomattoman hienosti käyttäytyviä koiria! Käytiin tosi mukava keskustelu ja sanoinkin että tän reissun helppous ja toi koirien rento olemus on yllättänyt välillä jopa minutkin. On nuo meidän koirat kyllä ihan lottovoitto.:)

Aulassa hengailua.

Siitä sitten suunnattiinkin jo terminaalille, jossa meidän piti odotella viisi ja puolituntia laivalle pääsyä. HOHHOIJAA voin kertoa. Kaikista kurjinta koko reissulla oli juurikin tuo perhanan odottelu. No, koirat vetivät sikeitä sielläkin. Koko ajan vilkastuvassa terminaalissa molemmat olivat edelleen ihan lunkisti ja vetivät lonkkaa. Rapsuttajia ja ihailijoita riitti sielläkin. Yhdessä vaiheessa Sanna keksi, että aletaanpa ajan kuluksi tokoilemaan, että koirillakin olisi tekemistä. Ja niin tehtiinkin! Pidettiin tosiaan lyhyet ja napakat tokotreenit Eckerön liukaslattiaisella terminaalilla. Voin suositella, mahtavaa maltti- ja häiriöreeniä. Koda oli kyllä aikas näppärä, hauskaa oli kun pääsi loikoilun sijasta tekemäänkin jotain. Yleisöä riitti kun annettiin näytös hoffin ja tollon tokoilusta. On kyllä niin hassua, Suomessa olisi varmasti tultu sanomaan tuosta jotain, tuolla jopa paikan vartijat tulivat katsomaan ja hymyä irtosi sieltäkin suunnasta.

Laivareissu kotiin meni yhtä mallikkaasti kuin tulomatkakin, molemmat koirat sammuivat eikä olisi taaskaan voinut uskoa että siellä koiria edes oli. Mutta heti kun päästiin Suomeen ja terminaalista ulos ja parkkipaikalle Sannan autolle niin huomasi että missä taas oltiin; heti kuului "hmh, koiria"-kommentti. Melkein teki mieli lähteä samantien takaisin Tallinnaan.

Huhhuh, oiskos siinä jotenkuten tiivistettynä tämä meidän reissu. Jotakin jäi varmasti kertomatta mutta johan oli tässäkin juttua kerrakseen.:D Oli kyllä mieletön kokemus, ekaa kertaa koiran kanssa ulkomailla. Ja vaikka ei tuon pidempi reissu ollutkaan eikä tuon kauemmas menty niin kyllä sitä reissussa vaan rähjääntyy, emäntä ainakin. Tosin punaturkki on tänään koomannut koko päivän, joten pientä väsyä sielläkin päässä vielä on.:) Niiiiin iso kiitos Sannalla ja Nevelle mahtavasta reissusta ja seurasta! Varmasti oli koirillakin paljon mukavampaa kun oli toinen mukana ja niillä oli seuraa toisistaan. Koda ainakin selkeästi haki Neveltä aina tukea ja turvaa ja yritti niin olla neidin mieliksi koko ajan, antoi jopa omat ruuat syödä mukisematta, herrasmies kun on.;)

Vieläkin tuntuu uskomattomalta, mutta nyt se yksi tän vuoden tavoitteista tuli, eli ulkomaan serti! Toiveina olisi käydä vielä hakemassa ne puuttuvat kaksi Virosta tän vuoden puolella ja mahdollisimman vähillä reissuilla toki mielellään.:) Saapi siis nähä, seuraavaa reissua katsellessa ja odotellessa!