maanantai 31. maaliskuuta 2014

UMN:n näyttelykurssi

Tänään suunnattiin Espooseen Uudenmaan Noutajien järjestämälle näyttelykurssille vähän misseilemään. Törmättiin ovella heti tuttuihin, kun meidän taipparikurssin ryhmäläisiä osallistui myös tälle kurssille. Paikkana oli iso ja todella kuuma agilityhalli, jonka tekonurmipohja oli kyllä tollon mielestä kertakaikkiaan huumaavan tuoksuinen.


Meillä oli kaks ohjaajaa, joten kerettiin saamaan muutamaankin eri otteeseen yksityisempää opetusta sekä seisottamisessa että juoksussa. Meillä ei ole kehässä ollut koskaan mitään ongelmaa, Koda esiintyy tosi kivasti, mutta ehkä jopa liiankin hillitysti. Ehkä oon joskus aikoinaan opettanut sille, että seisominen on jotenkin todella vakavaa hommaa ja että siinä ei saa pitää hauskaa ja se pikkuisen näkyy esim siinä, että jätkä seisoo häntä tikkusuorana koipien välissä eikä oikein kanna sitä muutakuin juostessaan. Tuomarille aina heiluttaa häntää, mutta sitten se vähän laskeutuu taas.
Toinen juttu missä halusin treeniä on tuo takapään asennon parantaminen. Kodalla on niin vahva ja kehittynyt etuosa ja rintakehä ja ne se kantaa ja asettelee yleensä luonnostaan jo kauniisti, mutta sitten lantiosta eteenpäin takapää jää vähän kyyryyn ja selkä pyöreäksi. Sinne pitää siis pikkasen saada lihasta vielä samalla lailla kuin eteen tässä kesän aikana.:) Peppureeniä siis!
Silti ainakin kuvista päätellen onnistuttiin tänään saamaan toi takapää ihan kivasti alle, harmi että se on ihan eri asia kehässä sitten kuitenkin.

Koda 1,5 vuotta.
Kun vaan saisi ton hännän vielä edustavammin..
 Harjoiteltiin myös sitä, kuinka saada koira pikkaisen venyttämään itseään liikkumatta kuitenkaan paikoiltaan. Hyvää treeniä siinäkin mielessä, että oppii lukemaan koiran liikkeitä paremmin ja korjaamaan siten asentoa nopeasti. Jalkojen siirtämistä myös harjoiteltiin ja siedätettiin koiraa siihen.


Juokseminen oli tänään tosiaan melko haastavaa, kun Koda meni lähes koko ajan nenä maassa ja jouduin pitämään remmiä todella kireänä, joten askelista tuli melko hitaita eikä sitä normaalia liitoa oikein tullut. Mutta videolta tarkistin ja näytti kivasti siltä että Koda katsoo hyvin eteenpäin, eikä minua joten siinä voinkin sitten itse relata ja keskittyä juoksulinjoihin ja tuomariin paremmin. Juostiin tänään kolmiota, jota juuri viimeksi Kouvolassa tuomari pyysi meitä juoksemaan ja se oli itselleni ihan uutta vielä silloin.


Ensi viikolla onkin sitten vielä toinen tunti, jolloin harjoitellaan näiden juttujen lisäksi tuomarin käsittelyä. Eipä ole siinäkään koskaan ollut ongelmaa, se on itseasiassa Kodan lempihetki kehässä kun häntä lääpitään, mutta ei sitäkään voi koskaan treenata liikaa.


On muuten vertailun vuoksi tullut tuota massaa lisää puolessa vuodessa. Ja karvaa on edelleen vaikka muille jakaa!


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kevään riemua

Meitä on niiin hellitty auringonvalolla viime päivinä, että ollaan vaan koirien kanssa yksinkertaisesti nautittu ja oltu vaan. Pojat on saaneet pistellä menemään pihalla, kentällä ja metsässä niin kovaa kuin vain ovat halunneet. Ei meinannut kamera edes pystyä taltioimaan tota hulluttelua.
Kodan kanssa ollaan joka päivä pidetty pieniä damitreenejä ja otettu sitä tosiaan nyt parille lenkillekin mukaan. Sehän on aina rakastanut damihommia ja käsitellyt niitä alusta asti nätisti ja niinkuin pitääkin, mutta pientä hienosäätöä vailla on silti jotkut asiat, kuten palautus. En ole niihin hirveästi jaksanut edes kiinnittää huomiota, mutta ton taipparikurssin myötä on onneksi toi inspis ja motivaatio kasvanut taas.


Mikä se on se, että punaturkista saa vaikka kuinka kauniita kuvia ja sitten kun yritetään kuvata pihakoiraa niin tulos on ihan erilainen? :)

Rakas höntti.

Tässä video meidän damilenkiltä, jonka yritin epätoivoisesti saada hölkätessä kuvattua. Kuten arvelinkin, jätkä kuumui heti kun näki damin lähtevän mukaan, joten alku oli aikamoista hyppyloikkaa. Seuraava vaihe oli sitten damin jättäminen alituisesti mun jalkojen juureen heitettäväksi, koska miksikäs muuten se olisi ollut mukana jos ei noudettavaksi? Ihan järkeenkäyvää noutajalogiikkaa! :) Olen alkanyt myös käyttää käskysanoja "ota" ja "pidä".



Henna oli tänään seuraamassa meidän agilitytreenejä, ollaan tälleen vuoroin vieraissa, ja saatiin siis vähän videota sieltäkin. Normaalin agilitytunnin mukaisesti saatiin onnistumisia, sekä vähän mietittävää kotiin viemisinä. Sarjan jälkeen tehtiin vielä yksittäisenä esteenä puomia, ja nuo kontaktiesteethän on aina olleet Kodan lemppareita ja menneet kuin vettä vaan, ainoa ongelma niillä on ollut juurikin se kontakti ja hidastus. No, tänäänkin se lähti puomille ihan normaalisti, mutta loppupäässä hyppäsi alas jo kesken kaiken. Jäin siinä suu auki tuijottamaan että mitä juuri tapahtui, Koda ei nimittäin koskaan ole tehnyt mitään vastaavaa. Ja sama toistui seuraavillakin yrityskerroilla, se hyppäsi alas vaikka kuinka yritin juosta kiinni esteessä ja estellä. Jouduttiin siis ottamaan vähän takapakkia ja ottamaan ihan rauhassa alusta, tällä kertaa jopa kuunneltiin kontaktikäskyä ja päästiin alas asti. Pakko kokeilla ensi viikolla tota vielä uudestaan.
Tässä kuitenkin video tolta sarjalta, missä saatiin onnistumisia. Tehtiin taas edestä leikkausta ja haastetta oli tuohon viimeiselle esteelle lähettämisessä ja sieltä kaartamisessa putkelle. Sekä se, että koirat poikkeuksetta halusivat mennä sieltä missä aita on matalin ja lähtivät oikomaan, mokomat.:)


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Taipparikurssi

Huhhuh oon kyllä ihan poikki, niinkuin on lattialla pitkin pituuttaan makoileva punaturkkikin, mutta yritetään silti jaksaa tää postaus kirjottaa nyt kun kaikki on vielä tuoreesa muistissa.
Eli, tänään tosiaan starttasi tuo UMN:n taipumuskoekurssi. Kurssiin kuului aloitusluento (jolle en kyllä päässyt) ja taipparilaisia aloitti yhteensä ilmeisesti peräti 80 koirakkoa tänä keväänä. Kaikeksi onneksi meidät on tottakai jaettu pienempiin ryhmiin.
Meidän ryhmä on viisi henkinen ja meidän lisäksi Eeva ja Stella, Henna ja Didi sekä kultainennoutaja ja lapukka-narttu etsivät sisäistä noutajaansa. Kiva tuuri siis, että sisarukset on samalla kurssilla ja saa seurata toistensa kehitystä. Meille toi ryhmäjako on silti melko hankala, kun Koda on ainoa uros ja kultsulla oli juuri ollut juoksut ja ainakin Didillä ne on juuri alkamaisillaan joten siinäpä on lisähaasteita meillä.

Treenipaikkana meillä on todella hyvä pelto Vantaan Petikossa. Ainoa vaan, että se on myös tosi hankala ainakin Kodalle. Pelto oli aivan täynnä jäniksen ja peuran papanoita, joten jätkä oli koko ajan lähdössä jäljelle ja peurajahtiin, nenä oli koko ajan maassa kiinni. Korvia ei ollut lähimaillakaan enkä saanut mitään kontaktia koiraan edes nakeilla. Sain ihan koko ajan kiskoa sitä perässä ja käskeä istumaan ja rauhoittumaan. Kyllä voin rehellisesti sanoa että ärräpäitä lenteli siellä ja täällä. Mutta on se vain hemmetin ärsyttävää, kun yrittää kuunnella ohjeita ja seurata toisten suorittamista ja koko ajan pitää tapella remmin päässä. Ihmeen hyvin se kuitenkin malttoi mielensä silloin, kun toiset juoksivat damiensa perässä, olin ihan yllättynyt.

Aloitettiin siis ihan perus luoksetuloharjoituksella. Muut käyttivät pilliä, me ei olla sitä Kodan kanssa koskaan edes otettu käyttöön kun ei se ole sitä koskaan tajunnut. Muilla meni hyvin, Koda juoksi minusta ohi. Kuten jo sanoin, se oli taas jäljelmästämässä ihan koko ajan. Toisessa luoksetulossa menimme piiloon ja kutsuimme koiraa luokse, se meni jo huomattavasti paremmin joten ehkä sittenkin oli pieni hätä että missäs se mamma olikaan. Kyllä meni vaan taas niin hirveästi turhaa energiaa varsinkin itseltäni siihen, että sai pidettyä koiran edes käsissä. Hirveän turhauttavaa.

No, sitten kaivettiin damit esille ja johan jätkä syttyi! Silmät alkoivat ihan tuikkimaan kun ohjaaja kaivoi jokaiselle oman damin kassista, Koda oli tosin sitä mieltä että ne kaikki ovat hänen! Harjoiteltiin aluksi ihan perus damin pitämistä, jotta ohjaajamme näki miten kaikki koirat damin kanssa työskentelevät. Ja ihan tuttu juttuhan se jo kaikille oli, joten siirryttiin tekemään perus linjauksia. Otettiin koira mukaan, näytettiin tarkasti sille minne dami heitettiin ja palattiin takaisin lähtöpaikalle, josta annettiin noutokäsky. Kaikilla muilla meni tosi hyvin, etenkin Didillä ja Stellalla oli niin paljon vauhtia ja intoa että niiden tekeminen näytti ihan mahtavalta. Olin siis ihan varma, että Koda ei keskity kyllä yhtään, vaan lähtee jäljestämään ja merkkailemaan vaan omiaan, koska se on se meidän ongelma kuitenkin aina ollut. No jätkä kyllä yllätti ihan totaalisesti, kun juoksi suoraan damille ja kiikutti takaisin, vaikka meinasikin sitä aluksi lähteä koirakavereille esittelemään.
Sitten pidettiin suunta samana, mutta pidennettiin linjaus matkaa. Muilla meni taas hyvin, mutta nyt ei Koda malttanut keskittyä omaansa vaan lähti omille teilleen nostelemaan jalkaansa taas. Otettiin siis ihan alusta, kävin näyttämässä damin uudestaan ja otettiin lyhyempi matka, josta tulikin loppujen lopuksi hyvä nouto.
Sen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tehtiin pari linjausta taas. Kodan vuoro oli viimeisenä kaikkien narttujen jälkeen ja kaikki heittivät damia samaan paikkaan, joten jännät oli paikat. Ja siltikin Koda nouti damin hirveän hyvin, kesken kaiken se kuuli jonkun linnun rääkäisyn ja jäi hetkeksi aikaa keskelle peltoa ihmettelemään dami suussa, mutta muisti pienen kehotuksen jälkeen kuitenkin tulla takaisin ja ennen kaikkea teki todella kauniin palautuksen suoraan käteen. Palautukset meni tänään muutenkin paljon normaalia paremmin! Koda toi ne hyvin perille, eikä vain jättänyt tai pudottanut niitä jalkojen juureen.
Että vaikka me tänään tehtiinkin lyhyemmillä matkoilla kuin muut, niin kun miettii miten vaikeat olosuhteet nuo on Kodalle, niin nuo linjaukset meni hirveän hyvin. Enkä edes tajua ollenkaan miten se on mahdollista, kun koko ajan muulloin vaan kirosin ja meni hermot siihen kiskomiseen ja kitinään ja siihen etten saanut sitä kunnolla kontaktiin ja kuulolle millään. Eli siihen pitää jatkossa kiinnittää P A L J O N huomiota. Koska siihen tosiaan menee molemmilta niin paljon turhaa aikaa ja energiaa.
Ja koska ilmeisesti voin luottaa siihen, että kyllä se sen damin hakee (koska se rakastaa damityöskentelyä!) niin pitää keskittyä juuri muihin asioihin, kuten siihen että ei koko ajan olla merkkailmassa ja jäljestämässä.

Joskus tuntuu, että vaadin tuolta koiralta ihan liikoja ja liian nopeasti. Mutta kun tiedän, että se osaa nämä jutut ja pitää niistä, ja silti niiden toteuttaminen tuntuu ihan tuskalta ja keskittyminen on jossain ihan muualla, niin kyllä se turhauttaa. No, yritän nyt ensi kerralla pitää hermoni ja kieleni kurissa, kun kyllä se oikeasti osaa.

Kotiläksyinä meillä on tuota pillin opettelemista ja otetaan damia lenkeille mukaan, jotta saisin Kodaa kantamaan damia pidempiä matkoja, se kuitenkin melko helposti ne pudottaa vaikka niitä rakastaakin. Saas vaan nähä miten lenkkeily onnistuu, kun jätkä kuumuu noista dameista niin älyttömästi.:)
Ajattelin huomenna ottaa samat linjaustreenit heti putkeen uudestaan omassa lähimetsässä omassa rauhassa. Pidetään linjaus vielä lyhyempänä, mutta jos saadaan fokus oikeaan tekemiseen niin siitä pikku hiljaa pidennetään matkaa, niinkuin oikeaoppinen NOME-opetus menee.

Kerettiinpä vielä treeneistä juuri sopivasti kotiin katsomaan kolmas erä HPK-Kärpät ottelusta, pohjoisen poika nimittäin tunnustaa oikeita värejä täällä etelässä ihan täysillä!

GO KÄRPÄT.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Näytelmäpäivitys

Ollaan ilmoittauduttu viikon päästä maanantaina alkavalle UMN:n (Uudenmaan Noutajat) järjestämälle lyhyelle näyttelykurssille. Tarjolla on opetusta niin ensimmäisiin näyttelyihin suuntaaville, kuin meillekin jo näyttelyissä käyneille. Kurssi on siis kahden kerran lyhyt ja ytimekäs kurssi, joten juuri sopiva meille.
Lähinnä se on treeniä itselleni, että opin relaamaan ja esittämään koiran oikein ilman ylimääräistä säätöä, kyllähän Koda ton esiintymisen jo osaa.:) Kunhan saisi sen vaan vielä pikkaisen paremmin kantamaan itseään myös seistessä.
Hyvää häiriökoira-treeniä se on myös, sillä jätkä on kyllä niin ärsykeherkässä iässä juuri nyt kun hormonit alkavat hyrräämään ihan kunnolla.

Selailin myös kevään ja kesän näyttelykalenteria. Meillä on nyt kesällä vähän muita tavoitteita kuin näytelmät, mutta edes parissa kehässä olisi kiva käydä mahdollisuuksien mukaan. Ilmoittautumiset lähti siis ainakin Kouvolan ryhmänäyttelyyn 4.5, tuomarina siellä on Jaana Hartus, jonka luokse olen Kodaa halunnut kiikuttaa jo vaikka kuinka kauan. Hartus olisi ollut tuomarina viime vuoden Toller Showssa, joka meiltä jäi flunssani takia väliin ja hänestä olen kuullut niin paljon hyvää että hyvä jos nyt vihdoinkin hänelle päästäisiin esiintymään. En muuten varmaan tuonne Kouvolaan olisi tällä kertaa edes lähtenyt, ellei Hartus olisi siellä tuomarina.
Toinen ilmoittautuminen lähti kaikkien rotujen näyttelyyn, joka on Järvenpäässä tuossa 8km päässä toukokuun lopussa. Olisi ihan tyhmää jättää käymättä kun kekkerit kerta tuossa ihan naapurissa on, tuomarina Järvenpäässä on Matti Luoso.
Siinä ne varmaan ainakin tällä erää olisivat, heinäkuussa on näytelmät myös Mäntsälässä, niitä pidän silmällä vielä sekä sen lisäksi tottakai Toller Showta elokuussa, eipä ole tuo Hämeenlinnakaan kaukana.

Eipä muuten päästy vielä tänä viikonloppuna kokeilemaan daminheitintä. Tuli niin lämpimät kelit ja tänään vielä vesisade, joten kaikki meidän treenipaikat ja tuo paras treenikenttä ovat pelkkää mutavelliä vaan. Siinä olisi damit olleet jo heti ensi kerran jälkeen sellaisessa kunnossa että huhhuh, puhumattakaan siitä miltä punaturkki olisi näyttänyt jos olisi saanut ampaista 70 metriä onnesta soikeena damin perään.:) Joten ootellaan vielä pikkaisen kuivempia kelejä, vaikka ei kyllä millään malttaisikaan!

Tollerit, niinkuin monet muutkin, lataa akkujaan aurinkovoimalla.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Dami- ja riistanoutoja

Tasan viikon päästä meillä starttaa Uudenmaan noutajien järjestämä taipumuskoe kurssi. Kurssiin kuuluu neljä opetuskertaa, plus vielä riistaantutustuminen erikseen.
Kurssin alkua odotellessa tehtävänä oli harjoitella perustottelevaisuutta, eli seuraamista, paikallaoloa ja luoksetuloa. Tämä kummastutti minua ja Hennaa aika tavalla, varsinkin kun tuosta riistatunnistakin sanottiin, ettei siellä varsinaisesti edes treenata itse riistan kanssa. Ruvettiin tosiaan miettimään, että kuulostaa pikemminkin kuin oltaisiin menossa tokokurssille kuin taipumuskokeeseen valmistavalle kurssille, eikös taipumuskoe kuitenkin suoriteta nimenomaan riistalla?
Että joo vähän oudolta kuulostaa, mutta viikon päästä se sitten nähdään että mikä toteutusidea siinä oikeastaan onkaan. Joka tapauksessa otettiin tänään varaslähtö tuolle kurssille ja treenattiin noutamista damilla, lokilla, variksella sekä juuri tänään saapuneella uuni tuoreella kaninnahkadamilla.
Sekä Kodalla että Didillä on selkeästi kevättä rinnassa, Koda menee entistä enemmän kuononsa ja tyttöjen tuoksujen perässä ja Didillä on jo tulevien juoksujen merkkejä, joten keskittyminen oli molemmille punaturkeille pikkuisen haasteellista tänään.

Reenien lomassa kerkee posettaakin.
 Damin kanssa ei ollut kummallakaan vaikeuksia, damit on vaan niiiin ihania ja niillä vois reenata aina vaan. Otettiin alkuun muutama helppo "eteen" ohjaus, että sais otuksia vähän hereille.


Lokki olikin sitten uudempi ja jännempi tuttavuus. Kodahan ei ollut ennen nähnyt raatolokkia, mutta kiinnostunut oli. Tänään ei silti lokin noutaminen onnistunut, taisi se sen verran hajoamispisteessä olla. Koda kyllä etsi ja hakeutui aina innokkaasti lokin luokse kun piilotin tai heitin sen, mutta nostaminen oli tänään vielä jännää. Mutta eipä se ensi kohtaamisella variksenkaan kanssa sitä nostanut ja kuitenkin heti seuraavalla kerralla tuotiin sitä jo käteen, joten eipä tässä ole vielä hätiä mitiä.
Täällä se on, mutta vielä en tiiä mitä sille tekis.

Variksen kanssa Kodalla oli sen sijaan hyvää tekemistä tänään. Oli sen verran tuttu juttu jo, että kunhan jätkän sai vaan keskittymään siihen, niin toiminta oli todella nopeaa. Variksen luokse ei jääty enää turhia miettimään, vaan se nostettiin samantien ja tuotiin nopeasti takaisin. Palautus nyt ei tullut ihan perille asti, mutta kuitenkin. Vieläkin se tahtoo vaan ottaa siivistä tai jaloista kiinni, niistä kun on helpointa kantaa. Ensi kerralla pitää kyllä sitoa noi siivet että kanto-otteen saisi paremmaksi, nyt kun se selvästi kyllä varista jo varmasti nostaa ja palauttaa.

 
Viimeksi kun treenattiin riistalla Koda ravisteli varista todella voimakkaasti, samoin kävin fasaaninnahkadamille. Tällä kertaa sitä käytöstä ei näkynyt ollenkaan ja se oli huojentavaa huomata! Oli nimittäin aiheuttanut niin hirveästi päänvaivaa, että miten palkita koiraa kun se nostaa ja kantaa riistaa, mutta sitten kun ravistelu alkaa niin miten keskeyttää se torumatta kuitenkaan liikaa, että se ei pelästyisi tuota noutamista kuitenkaan. Mutta tänään ei tosiaan varista ravisteltu eikä kiusattu yhtään sen enempää, hyvä poika!

Lopuksi treenattiin vielä kaninnahkadamilla, mikä osoittautui todelliseksi hitiksi! Kanihan yleensä onkin lintua kivempi ja helpompi kantaa ja sen etsiminen motivoi Kodaa selvästi enemmän. Sitä kävin piilottamassa metsään tuon kentän sijasta, vedin pieniä jälkiä ja sen etsimiseen jätkä malttoi keskittyä todella hyvin ja sen palautuskin onnistui parhaiten tänään. Vaikka pitihän sitä pieni kunniakierros ensin vetää Didin silmien edestä!
Eikä kaniakaan retuuteltu tai pidetty pehmoleluna, ainakaan tänään.


Kun noudot oli noudettu, niin täytyihän sitä tollojen antaa olla tolloja.:) Melkoista tollotanssia saatiinkin nähdä! Näkyy kyllä hyvin tuo koko- ja massaero, on sen verran selvät sukupuolileimat kummallakin sisaruksella.

Joten joo, tehtiinpä taipparikurssilla sitten mitä tahansa, niin näillä me sinne mennään. Korvat vois löytyä vaan pikkasen paremmin sitä ennen, tai toivoa ainakin sopii.:)
JA NIIIIIN tosiaan, daminheitin saapui postissa tänään myös, johan sitä tässä jo odoteltiinkin! Aika hurjalta kapistukselta näyttää! Marjutilta oon saanut hyviä vinkkejä miten sitä käytetään, mutta jännittää silti aika tavalla. Kai sitä silti pitäis uskaltaa jo viikonloppuna ekan kerran kokeilla, se eka laukaus on varmasti se pahin! Saas nähä kumman mielestä se onkaan kivempi lelu, mamman vai karvalapsen.