sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

AVO-luokan korkkaus

Käytiin Kodan kanssa nyt viikonloppuna Tuusulassa korkkaamassa ekaa kerta AVO-luokka tuloksella AVO3. Eipä todellakaan jäänyt siis paljoa jälkipolville siitä kerrottavaa. Kokeeseen tosin mahtui paljon hyviä asioita, mutta myös todellisia aivopieruja. Meiltä kummaltakin. Keli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. TODELLA painostava ja hiostava keli koko kokeen ajan, koepaikkaa ympäröi sysimustat pilvet, jyrähdyksiä kuului kauempaa mutta silti aurinko paistoi mustien pilvien läpi ja vaikutti varmaan ainakin joltain osin meidän suoritukseen. Koda oli vaisu ja itselleenkin pukkasi hikeä jo pienestäkin jutusta. Melkein oli edellisen kokeen viileää sadesäätä ikävä.

En nyt ollut edes asettanut ykköstä tavoitteeksi ekasta avoimen luokan startista. Kakkosta toivoin tai vähintään ettei saataisi nollia. No joo, ei todellakaan onnistuttu siinä. Kunnollisia reenikertoja meillä oli alla kolme, joista yhdet ihan törkeän huonot. Perjantaina ennen koetta pidettiin lyhyet reenit joissa tuntui että nyt kulkee ja Koda teki hypynkin ekalla yrittämällä hienosti ja sai tehtyä pari mukiinmenevää luoksetulo pysähdystäkin. Mutta eihän se ollenkaan tarkoita sitä, että se kokeessa toimisi. Ehei.

En ollut alokasluokassa jännittänyt kehään menoa enää paikkamakuiden jälkeen ollenkaan, mutta tässä kokeessa tuntui että olin paskahalvauksen saada. Eka startti uudessa luokassa, muutamissa jutuissa olin vielä jopa vähän epävarma miten ne pitäisi suorittaa ja ei ollut oikein luottoa omaan hommaan eikä oikein koiraankaan. Varsinkin kun sillä oli taas tosi takkuinen pökkelö päivä, eikä ollut mukana tekemisessä ollenkaan. Voi hohhoijaa. Oikeasti, tosi vaikeeta motivoida ja tsempata itteensä ja esittää koiralle tekopirteetä, kun koiraa ei selvästi voisi kiinnostaa hevonpaskan vertaa. Kehässä kun pitäisi olla tiimi, niin ei se todellakaan riitä jos 50% tästä tiimistä yrittää ihan tosissaan tehdä jotakin.

No, oli siinä kokeessa tosiaan niitä hyviäkin juttuja. Esimerkiksi paikkamakuu, joka tehtiin nyt siis ekaa kertaa koetilanteessa niin, että menin piiloon. Siitä saatiin siis täysi kymppi! Kuka olis joskus uskonut, että juuri paikkamakuu ois meidän varmin liike, jota en hermoillut yhtään! Kodalle tämä piilopaikkamakuu on ollut paljon helpompi ja varmempi kuin se, jossa se on mun valvovan silmän alla. Koda sai kokeessa vielä reunapaikan, joten näin sen koko ajan teltan takaa kuitenkin.;) Pitkä on tuo pötköttelyaika, 3minsaa! Itselleen se tuntuu vielä pidemmältä siellä piilossa, huhhuh. Mutta kyllä oli pakko tosta onnistumisesta olla tyytyväinen!

Me oltiin Kodan kanssa avoimen luokan ensimmäinen koirakko, yleensä ollaan oltu aina jälkipäässä. Toisaalta oli siis hyvä saada se heti pois alta, mutta tällä kertaa olisin mieluusti odottanut vähän myöhempään. Tuomarina meillä oli alokasluokasta tuttu Harri Laisi ja kuten viimeksikin, oli liikkeet sekoitettu. Ja meidän kaikista epävarmin liike eli hyppy oli totta kai heti ensimmäisenä. Hyppyä ei oltu tosiaan päästy reenaamaan juuri ollenkaan ja sehän näkyi kyllä.. tosin eri tavalla kuin odotin. Kodalle kun on ollut vaikeampaa istua hypyn jälkeen kuin itse hyppyyn lähteminen, mutta nyt se tarvitsi TRIPLAkäskyn (tämähän tiesi automaattisesti nollaa pistettä) siihen että se edes hyppäsi. Istumaan meni yhdellä ja takaisin yhdellä käskyllä sentää. Koda ei ole KOSKAAN ALOssa tarvinnut edes tuplakäskyä hyppyyn niin kyllä oli siinä miettimistä ja sulattelemista. Odotin sitä tuplakäskyä nimenomaan istumisen kohdalla reenien perusteella. Siitäkin jo siis tiesin, että joo koiraa ei kiinnosta näköjään tänään yhtään. Tosi kiva.

Aivopieruja oli luvassa lisää. Noudon tiesin Kodalle satavarmaksi ja helpoksi liikkeeksi, ja liike lähtikin lupaavasti liikkeelle. Koda meni hyvin kapulalle, nosti hyvin MUTTA vei sen TUOMARILLE. Meni ihan pokkana tuomarin viereen täydelliseen perusasentoon ja jäi todella tyytyväisenä kapula suussa odottamaan että se otetaan häneltä ja kiitetään. Multa loksahti suu auki, en ollut osannut kuvitella että se tollaisen keksisi tehdä. Liikkuri nauroi ja tuomarikin yritti pidätellä pokkaa. Kutsuin sitten Kodan ”tänne” käskyllä ja silloin jäbä tajusi että ai niin joo, tuohan se mulle sen heittikin. Tuli hyvään perusasentoon ja luovutti kapulan mutta joo…:D Liikkuri tosin lohdutti, että näin on käynyt muillekin. Näin jälkikäteen tuo koko juttu kyllä naurattaa jo minuakin, olihan se melko koomista. Mutta ei hyvää päivää..mistä ihmeestä se nyt tuonkin ihan yhtäkkiä keksi?? Kun vaan joskus pääsisi näiden otusten pään sisälle ja saisi tietää mitä ihmettä niiden päässä oikein liikkuu..

Olin laskenut sen varaan, että jäävissä voitaisiin sitten kompensoida. Liikkeestä seisominen meni nappiin (jee me osataan ees jotain!!) vaikka sen olin laskenut heikommaksi, sillä treeneissä Koda on siinä tupannut hieman kääntymään perääni liikaa, kun olen sen ohi ja taakse kävellyt. Liikkeestä maahan pidin taas satavarmana, mutta siinä Koda tarvitsi TAAS tuplakäskyn että meni edes maahan, VOI HUOH. Kyllä niin järsii nää tosi typerät turhat virheet joita ei koskaan treeneissä tule, mutta toki kokeessa heti..ei ollut koira siis tässäkään kyllä mukana yhtään.

Seuraaminen oli ok, ei se edelleenkään tossa kyljessä kulje palvova ilme kasvoillaan, mutta tulee perässä kuitenkin ja tällä kertaa seurasi tiiviisti vieressä, parissa käännöksissä pukkasin sitä jopa polvella pari kertaa. Nyt ei myös ollut viime kokeen nuuskuttelua yhtään, on siis huima ero tossa nurmi-, ja hiekkakentässä. Kaukot on meillä menneet (taas yllätys yllätys) reeneissä mukavasti jopa häiriössä, mutta kokeessa Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jätin sen maahan, mutta vaikka seisoin sen edessä ja yritin käskyjä huudella niin se ei edes vilkaissut minuun, katse oli sivulla ja kuono nuuhki tuulta. Mahtoi olla ihku tyttökoira siellä jossain kehänlaidalla tai jotain, hohhoijaa. Luoksetulokin meni täysin läpijuoksuksi. Eihän siitä liike nollille jää, mutta kyllä ärsytti. Edellisillan treeneissä oli tässäkin tullut pari kelpo onnistumista, niin sen kanssa kyllä tiesin että se joko onnaa tai sitten ei. Valitettavasti sitten tietenkään itse h-hetkellä ei. Perus ”kyllä se aina kotona osaa mutta kokeessa ei.” Saatiin nyt kuitenkin tulos taululle, sekin jo jotain. 

Mutta kyllä tuomari jälkeenpäin harmitteli kovasti sitä, miten koira ei ollut kyllä yhtään mukana ja motivoitavissa. Sama meno jatkuu siis edelleen; nollasta sataan ja satasesta nollaan. Hohhoijaa tuota junttipäätä. En kuitenkaan koe, että kyse oli tekniikasta. Kyllä Koda osaa ja tietää mitä siltä pyydetään, mutta luulenpa että suurin syy meidän takkuiseen ja ailahtelevaan tekemiseen on ennen kaikkea yhteistyö tällä hetkellä. Tai sen puute. Tällä hetkellä ei oikein ole luottoa, ei omaan tekemiseen eikä koiran. Eikä Koda selvästi oikein luota minuun tai ainakaan halua tehdä tai miellyttää. Meillä on ollut päiviä, treenejä ja jopa kokeita joissa tuntuu että luetaan toistemme ajatuksia, mutta sitten on tullut ihan liikaa niitä hetkiä, kun se ajatus- ja luottokatkos tulee. Ja juuri niistä hetkistä on iskostunut omaan päähäni oikea ahdistunut mörkö ja sekös lisää hermostuneisuutta ja epävarmuutta entisestään. Että jos joku tietää missä niitä raudanlujia kisahermoja ym myydään niin pliis kertokaa mullekin! 

No, läskiksi meni siis avoimen luokan eka ja luultavasti vika startti. Sääntömuutoksiin on enää kuukausi jäljellä eikä olla mahduttu tuleviin kokeisiin enää. Kyllä niin kyrsii nämä sääntömuutokset!! Vanhoilla liikkeillä TK2 olisi ollut ihan realistinen tavoite saada, jos aikaa vaan olisi ollut enemmän. Kodalla kuitenkin on vahva pohja kaikkiin noihin liikkeisiin, tuomarinkin mukaan ekaksi avoimen startiksi ihan hyvä. Ilman näitä muutoksia olisin antanut Kodalle piiiiitkän loman tuon TK1 jälkeen ja reenannut kaikessa rauhassa avon vedenpitäväksi, koska edelleen itse pidän siitä paljon enemmän. Nyt vaan kapsahdettiin ikävä kyllä liian nopeaan tahtiin ja aikaväliin, olen itse ressannut ja panikoinut keretä kokeisiin vielä vanhoilla säännöillä ja se ei selvästikään ole ollut hyvä asia, päinvastoin.

Kehänlaidalla oli monia, jotka olivat samoilla linjoilla että aikovat jättää tokoilut tähän. Tulevat muutokset kun menevät kansainväliseen suuntaan, mutta oikeasti: kuinka monella meillä ”arkitokoilijoilla” on tarkoituksena lähteä joskus esim kansainvälisiin kilpailuihin?? OIKEASTI? Ja varsinkin kun ei nuo uudet liikkeet (varsinkaan avossa) ole mielestäni enää tokoa ollenkaan, vaan pikemminkin sirkustemppuja muistuttavia juttuja jo… Olen myös saanut sen käsityksen, että lähes kaikki vanhankaavan tuomarit (varsinkin jo hieman iäkkäämmät) lopettavat tuomaroinnin elokuussa. Juuri kun tokokärpänen minuakin kunnolla puraisi, niin aika loppuu tyystin kesken..
Kyllä, olen joutunut syömään sanani ennenkin, mutta en oikein usko että meitä kokeissa näillä uusilla säännöillä nähdään. Siinä pitäisi niin monta juttua aloittaa alusta, kun vaan oikeasti tahtoisi mennä eteenpäin. Siis, never say never mutta on meillä onneksi jatkossa uusia haasteita ja tavoitteita sen BH:n ja rallytokon kohdalla. Ainakin. Luulenkin, että varsinkin juuri rallytokon puolelle on niiiin kivaa palata tämän hampaat irvessä-tokon jälkeen.:)

Koda pääsi aiemmin tällä viikolla ensimmäistä kertaa eläissään mereen uimaan.

Tulipas tästä tähän loppuun aikamoinen mielipideteksti, vaikka alun perin oli tarkoitus yrittää LYHYESTI kertoa tosta kokeesta.:D No, näillä mennään. Heinäkuussa siis luultavasti otetaan vaan iisisti tekemättä varmaan juurikaan mitään. Uimassa varmasti käydään toki kun vihdoinkin on täällä etelässäkin edes vähän aikaa aurinkoista ja lämmintä! Saattaa blogikin siis jäädä pienelle kesätauolle. Elo-syyskuussa voisi sitten taas aktivoitua jollain tasolla jollakin rintamalla. Aika näyttää.

Nauttikaahan nyt kesästä! Älkääkä vaatiko koiriltanne mahdottomia, ne ei ole koneita!
Ei saatu rakeita tänä vuonna, vaan meillä näytti juhannusyönä mökillä näin upealta kello neljältä aamulla:


PS. Hennalle vielä tätäkin kautta ISO kiitos blogin uudesta bannerista! :) <3

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Huippukiva viikonloppu jonka kruunasi TK1!

Huhhuh huh... Johan on taas ollut viikonloppu! Ensimmäinen aktiivinen sellainen tänä kesänä meille, kun ollaan sekä eilen että tänään herätty aikaisin ja ajeltu ympäriinsä. Koda nukkuu tuolla kuin tukki ja itselläänkin silmä luppaa ja paikkoja kolottaa tätä kirjoitellessa mutta koitetaan jaksaa! Fiilis kuitenkin on huikea, vaikka puhkipoikki tässä jo onkin.:)

Eilen siis köröteltiin Kodan kanssa kehäkettuilemaan Saloon. Mun ei ollut alunperin tarkoitus ilmoittaa se kuin tuonne Riihimäelle, mutta olin laskenut sen varaan että jos oltaisiin oltu mökillä (joka on myös siis Salossa) niin olisi voinut hyvin kehässä käydä jos "samalla kylällä" oltaisiin. No jätettiin mökkeily sitten ensi viikonloppuun, joten ajeltiin täältä Keravalta sitten. Saatiinkin näyttelysääksi kesän ensimmäinen kunnon lämmin ja aurinkoinen päivä! Mulla paloi naama ja oli kyllä porotti. Näyttelypaikkana toimi koulun kenttä, joten siihen nähden tilat olivat yllättävän hyvät, mutta varjoa ei ollut kyllä missään. 
Tuomarina tolloilla oli virolainen Jelena Kruus. Tykkäsi jalkavista ja keveistä koirista, eli ei ollut meidän pikku tankkeri sileää eriä ihmeellisempi hänelle. Kodalla ei kyllä liikkeet irronneet eilen ollenkaan. En tiedä vaikuttiko kuumuus ja kova ja terävä hiekkapohja, mutta Koda laukkaili enimmäkseen eikä tuttuja irtoavia liikkeitä tullut. Tuomarikin kävi yhdessä vaiheessa katsomassa Kodan takatassua sen varalta jos anturaan olisi kiviä jäänyt ja antoi juosta vielä toisen kerran, mutta ei vaan lähtenyt tällä kertaa. Kiva arvostelu saatiin silti:
"Almost 3 years. Strong bones. Masculine head, good substance. Strong, good length of muzzle. Enough length of neck. Correct topline. Good tail carriage. Correct angulations both front and rear. Deep chest. Moves little bit close behind. Good temperament."
- > AVO ERI1

Aika paljon tuttua tekstiä on, samanlaisia ollaan saatu aiemminkin.:)

Jos eilen saatiin aurinkoa, niin tänään sitten vuorostaan vettä. (Suomen kesä!<3)
Lähdettiin aamusta kaatosateessa ajelemaan tällä kertaa kohti Hämeenlinnaa ja Kanta-Hämeen Noutajien järjestämää toko-koetta. Vikaa ykköstä haettiin siis (ja ehkä jo otsikko kertoo että se saatiin!)
Oltiin ennen tätä koetta käyty taas tosi syvissä vesissä. Motivaatiota ei ollut niin ollenkaan, kun oli tässä välissä taas yksi jopa ihan katastrofaalinen koe. Reenattu ei oltu siis ollenkaan ja kylmiltään kokeeseen mentiin. Tauko tosin tekee aina silloin tällöin hyvääkin! Extrajännitystä toki toi juurikin tuo sade sekä NURMIKENTTÄ! Sade kyllä onneksi laantui koepaikalla, mutta nurmihan oli toki litimärkää jo..
Koda kyllä tuntui tosi rennolta ja halukkaalta tehdä hommia. Kun odoteltiin rivissä tuomarin luoksepäästävyyttä, Koda meinasi jo siinä haluta mennä maahan, piti pariin otteeseen se patistaa vielä ylös. Siitä kuitenkin tiesin, että tänään se pysyy! Mulla oli oikeesti liikutuksesta melkein kyynel silmäkulmassa, kun Koda teki upean paikkamakuun!<3 Jäbä jäi samantien pää tassujen välissä nurmelle makuulle, ja näytti jopa ottavan siinä kahden minuutin pikkutorkut sillä silmätkin olivat välillä kiinni. Iso saksanpaimenkoira lähti Kodan viereltä nuuhkimaan ja tuomarikin ikään kuin hämäsi koiria ja käveli niiden ohitse, mutta siellä pikku-ukkeli pysyi pää maassa. Oli siis ihan huippufiilis lähteä yksilösuoritukseen tästä, koska nyt tiesi että mahkuja on! Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa tällä kertaa, sillä oltiin ALO-luokan toiseksi viimeinen koirakko. (Miten aina sattuukin!)

Yksilösuorituksessa Koda oli paikkamakuun tavoin ihana! Tosin kyllä se nenä kävi ja KOVAA kävikin, hemmetin ihana märkä tuoksuva nurmikenttä! Onneksi tosin ALO-luokka oli nyt heti AVOn jälkeen, niin ei ollut kerennyt ylempien luokkien koirien hajut sinne vielä tarttua. Oltiin Kodan kanssa yksiä tuomarin suosikkeja, mutta ihan oikeutetusti tuomari (Kaisa Lähdesmäki) meitä vähän joka liikkeessä rokotti tuosta liian aktiivisesta nenästä. Sanoikin sitten lopussa että hienoa yhteistyötä, mutta pakko antaa kokonaisvaikutelmaksi 8 liiallisen nuuskuttelun takia.

Tässä vielä erikseen meidän pisteet tänään:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10 - Upein paikkamakuu meiltä, jäbä otti kahden minuutin päikkärit nurmella. Pliiis näitä lisää! Voi ihana Koda! :')
Seuraaminen kytkettynä 7 - Se nenä, se nenä...
Seuraaminen taluttimetta 7,5 - Tää on meillä aina parempi kuin remmin kanssa, tässä Koda on paremmin mukana mutta tänään vähän jäi jälkeen ja NUUSKUTTAMAAN
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Kaikki muuten niin kuin pitääkin, mutta tässäkin Koda jäi nuuhkimaan maata ja jouduin siis seuraamisessa hoputtamaan sitä mukaan
Luoksetulo 9 - Hyvä luoksetulo, en ees tiedä mistä yksi pinna meni. Ehkä perusasento oli hieman vino.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Sama juttu kuin maahanmenossa. Liike meni nappiin, mutta seuraamisessa parantamisen varaa.
Estehyppy 9 - Nyt Koda jäi esteen toiselle puolelle hyvään kohtaan, mutta vähän vinoon.
Kokonaisvaikutus 8 - Liikaa nuuskuttelua pitkin matkaa, joka vaikutti tähän. 

En ollut nähnyt kaikkia pisteitä eikä kovan tuulen takia ilmoitustaululla voitu pitää tuloslappua, joten jännitys säilyi loppuun asti. Itselläni oli hyvä fiilis, mutta en silti osannus arvioida mihin riittää. Kun ei ollut tullut kymppejä ja noi seiskat seuruista niin vähän oli sellainen fiilis että ettei vain olisi tosi tiukka kakkonen.. Koiraan olin joka tapauksessa huippu tyytyväinen ja käytiinkin  pellolla pallottelemassa palkaksi.

Sitten alkoi palkintojen jako. Alokkaita oli tänään yhteensä kymmenen kappaletta. Huomasin, että tuomari piteli käsissään yhtä pientä muovipussia, jossa oli TK1-mitali. Vain yksi sellainen. Jännitys tiivistyi entisestään! Ensin lueteltiin luokan voittaja ja kakkonen..sitten tuomari sanoi että "tämän päivän jälkeen päästämme yhden koirakon seuraavaan luokkaan" ja olin niin yllättynyt ja onnesta soikea, kun tuomari luki Kodan rodun ja nimen! En edes tajunnut siinä vaiheessa että oltiin sijoituttu kolmosiksi, en meinannut tajuta ottaa pokaalia ja palkintonameja matkaan ollenkaan kun olin niin häkeltynyt! Tuomari onnitteli kovasti, toivotti tsemppiä jatkoon ja sanoi että nyt se nenä vaan ylös sieltä maasta sitten avoluokassa.:D Se ois tarkotus kyllä!
Meille siis tulos tänään ALO1 169p ja sijoitus 3/10! Siinä se on; vika ykkönen ja eka koulari! Että tulihan se perhanan TK1 sieltä loppujen lopuksi, prkl! Pieni saavutus maailmanlaajuisesti, mutta sitäkin suurempi meille. Hienon hieno Koda! <3

Herra on nyt virallisesti TK1 Mäkiharjun Zupreme Surprise.


Kyllä tässä on välissä pohjallakin käyty, mutta ainoa suuntahan sieltä tunnetusti on ylöspäin! Ei kuitenkaan kuulu luovuttaminen ja asioiden jättäminen puolitiehen meidä luonteeseen.:) Tiedän ja olen nähnyt paljon koirakoita, joissa ohjaaja on keskeyttänyt kokeen jo alkuunsa mikäli esim. paikkamakuu on jäänyt nollaksi tai yksilösuorituksesta ei ole meinannut tulla mitään. Tänäänkin tuli todistettua yksi tuollainen tilanne. Kyllä, meilläkin on paikkamakuu jäänyt pari kertaa nollaksi ja sitten radallakin menneet asiat aivan päin sitä itteensä.. mutta en ole luovuttanut! Vaikka jo kerran kysyttiin haluatko keskeyttää niin EN. Koirat kun ei ole koneita niin näiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu! Me mennään pikkumiehen kanssa aina loppuun asti.:)
Nyt sitten katseet kohti AVOa! Luulen että se on meille kummallekin mieluisampi luokka ja kivemmat liikkeet. Kun vaan kerkeisi kunnolla kisaamaan sielläkin ennen noita hemmetin sääntömuutoksia.. nyt kuitenkin pikkukettu on juhannuslomansa ansainnut, sen jälkeen reenaillaan taas.

Meidän huippusunnuntai jatkui saman tien kun kotiin päästiin. Käytiin nimittäin hakemassa meille tänne pieni hoitolapsi, 6-kuinen Dave-poika loppupäiväksi hoitoon.:) Dave asuu tässä ihan meidän lähellä ja tutustuttiin pikkumieheen porukoineen tässä pari kuukautta takaperin. Koda ja Davee tulee huipusti toimeen ja Koda leikittää nuorempaansa tosi mielellään. Tänään tosiaan Daven "vanhemmat" olivat sitten päiväristeilyllä Tallinnassa, niin pikkumies tuli meille sadepäivää viettämään. Sehän vaan passasi!




Hönöt jätkät!

Pojilla kyllä leikkiä ja hupia piisasi. Koda esitteli ensin koko kämpän ja Dave seurasi kiltisti possujunassa perässä. Ne tärkeimmät löytyivätkin heti, eli vesikuppi ja lelukori. Dave kävi kaikki Kodan lelut läpi, kaikki levitettiin lattialle.:D Koda ei kyllä onneksi ole omistushaluinen ja tollasesta suutu, vaan jakoi lelut mielellään kaverin kanssa. Parasta oli silti tuo yhdessä painiminen ja kyllä välillä poikaparkojen päät kolahteli milloin mihinkin ikkunalautaan ja tuoliin...

Koda alkoi muutaman tunnin riekkumisen jälkeen jo väsyä, sillähän painoi kovasti päälle vielä toi tokokokeen rasite. Dave taas oli aivan kyltymätön leikkuhalunsa kanssa; aina kun Koda yritti vetäytyä jo sivummalle lepäämään niin johan oli kakara korvan juuressa tökkimässä tai tuputtamassa uutta lelua. Hienosti Kodan hermo kyllä kesti junnun kanssa, ei ärähtänyt kertaakaan vaikka sitä selvästi jo väsytti. Leikitti kyllä aina kun jaksoi.

Dave: Jaksakko nää vielä leikkiä? Koda: Onko pakko...
Kodan palkintoluut meni heti parempiin suihin.:)


Dave lähti tuossa pari tuntia sitten takaisin kotiin ja täällä makaa niiiin väsynyt pikkukettu kuin voi olla! Nyt on taas rauha maassa haha.:D Mutta olipahan rattoisaa viettää sateinen loppupäivä sisällä näiden kahden höntin kanssa, ei kyllä ollyt tylsää niin itselläkään kuin varsinkaan koirilla!
Tää oli myös tosi hyvää harjotusta siltä varalta, jos sitä tosiaan joku päivä tässä jaloissa pyörisi kaksi omaa tollopoikaa..;))

Naulakkokin näytti kivalta kahden koiran remmien kanssa.;)
Nyt me molemmat vetäydytään kyllä pehkuihin, onpas taas ollut viikonloppu ja kunnon unet on nyt ansaittu! Me vetäydytään tästä muutenkin pikkuhiljaa jo juhannuksen viettoon ja mökille loppuviikosta. Toivottavasti säät sallii että saisi kivoja mökkikuvia Kodasta ja Eetusta. Viime vuonnahan meillä juhannuksena satoi rakeita, saas nähä mitä Suomen suvi tänä vuonna tarjoaa.:)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Herra lokki

Viime viikolla ei pulikoimassa käyty, mutta nyt ollaan taas (ainakin hetkellisesti) hieman ryhdistäydytty ja käyty jo pari kertaa uimakuopalla polskuttelemassa. Eilen käytiin Kodan kanssa ihan vaan kaksistaan uiskentelemassa sellaset 45 minuuttia. Rannalla ei ollut keitään muita, joten saatiin koko uimapaikka omaan käyttöön. Vaihtelinkin sen takia uimakohtaa aina silloin tällöin; välillä oltiin matalassa hiekassa, välillä kivikossa, välillä äkkisyvässä ja välillä heittelin damia suoraan kaislikkoon ja sinnekin pikkukettu ampaisi hetkeäkään epäröimättä.:)

Tänään suunnattiinkin jo heti aamupäivästä uudestaan uimakuopalle Hennan ja Didin kanssa. Tarkoituksena oli pitää kakaroille lokin noutotreenit. Odotin tätä mielenkiinnolla, koska Kodalle tämä oli ensimmäinen kohtaaminen herra lokin kanssa. Tai kyllähän Koda toissatalvena lokkia näki kuivalla maalla, mutta ei nostanut sitä alkuunkaan. Olin kuitenkin suht toiveikais, sillä tähän asti jäbä on hakenut vedestä kaiken mahdollisen mitä sille sinne on heitetty. Koda tutustui ensin rannalla lokkiin ja oli kyllä tosi kiinnostunut, tunki päätään myöten lokkipussiin ja haisteli ja pyöri Hennan jaloissa koko ajan, kun lokki oli jo otettu esiin rantakivelle.

Didi oli hienolla ja innokkaalla noutotuulella, eikä epäröinyt hakea lokkia kertaakaan. Senpä takia oletin, että se nostattaisi Kodassa myös sellaisen pienen kisavietin että lokki on mahtava saalis ja siitä pitäisi kisata. Damien kanssa näin on aina käynyt, mutta lokki oli selkeesti eri juttu. Koska lokkireeni oli Kodalle tosiaan ensimmäinen, ei mulla oikeastaan ollut mitään käsitystä mikä olisi jäbälle se helpon tapa. Lähinnä siis sitä mietittiin, että olisiko sille helpompaa hakea syvältä vai rannasta. Päätettiin kokeilla sieltä syvemmältä, että ottaisi sen mukaan eikä ainakaan sitten vain jättäisi sitä rantaveteen lillumaan. Pidin Kodaa kiinni ja Henna heitti lokin. Lähetin Kodan noutoon ja innokkaana ja reippaana se lähtikin. Se ui koko matkan päättäväisen näköisenä lokille, mutta totesi sitten lokin luona että ei, en tajua mikä sulkakasa tämä on ja mistä siitä otetaan kiinni ja ui takaisin rantaan.
Tämä näytti vielä lupaavalta.
Nope.
Didi haki tässä välissä pari kertaa lokkia ja me mietittiin seuraavaa askelta Kodan suhteen. Lokkihan kiinnosti sitä todella paljon, eikä ollenkaan ihmetyttänyt, pelottanut tai ällöttänyt. Jäbä on vaan lintujen kanssa vielä niin kokematon, ettei sillä ole tarkkaa tietoa ja varmuutta että mitä ihmettä niille pitäisi tehdä tai mistä ottaa kiinni. Rutiini ja varmuus siis todellakin meiltä puuttuu. No, heitettiin lokki tällä kertaa ihan rantaveteen ja siitä lähetys. Pieni tuumaustauko lokin luona ja sieltä tuli ensimmäinen hyvin arka ja hapuileva ote, mutta ote kuitenkin ja nosto siivestä. Jes!!

Hmm..
Ahaa!

Oltiin Kodan varalle juurikin nuo siivet sivottu tuolta alhaalta yhteen, toinen siipi kuitenkin irtosi mutta eipä näyttänyt haittaavan. Parempi ehkä vaan niin, sillä välillä Kodan ote oli juurikin tuolta jaloista ja siivenkärjistä.


Tämän syvemmältä Koda ei lokkia uskaltanut hakea.
Tosin eipä me sitä oikeaa kanto-otetta nyt voitukaan lähteä heti vaatimaan vaan nimenomaan sitä, että uskaltaa mennä lokille ja tuoda sen. Ja kuten Hennakin sanoi, sillä otteella ei ole niin mitään väliä kunhan se lokki sieltä haetaan ja rantaan tuodaan. Kodahan kokeili lokin kaikkia muita kohtia paitsi tuota itse "ruumista." Päästäkin se kerran rantaan toi.

Didi esittelee aarrettaan.
Kun ensimmäinen kosketus ja rantaan tuonti oli suoritettu, niin seuraava oli jo paljon helpompi. Koda lähti reippaasti lokille, tökkäili hieman ja korjaili otetta pari kertaa mutta nosti ja toi rantaan. Ja nimenomaan se oli todella hienoa Kodan hommassa tänään, että ei jättänyt lokkia matkasta, vaan toi sen aina rantaan hiekalle asti, ei siis jättänyt kertaakaan veteen, jei! :)


Kodalta puuttui kuitenkin sellainen into tohon tekemiseen. Kyllähän se veteen meni kun mamma käski, mutta sellasta oma-alotteisuutta ja innokkuutta hommasta puuttui. Oli vähän sellaista väkinäistä tekemistä. Se tässä juuri nomehommissa on ollut se suurin ongelma, kun siihen en ole Kodalle mitään sopivaa palkkaustekniikkaa koskaan keksinyt. Kaikissa muissa lajeissa on toiminut nami tai pallopalkka, tässä ei ole oikein mikään.. Kyllä se iloisesta äänestä ja kehuista tykkää, mutta tekee sen avulla vain sen yhden kerran eikä se auta motivoimaan seuraavaan kertaan ja nimenomaan pitämään sitä intoa ja motivaatiota yllä. Niinpä Henna sanoi, että käy leikittämässä sitä lokin kanssa. Niin me tehtiinkin, otin itse lokin ja lähdin Kodaa sillä innostamaan. Seurasi iloisesti perässä ja heitin lokin lopuksi matalaan veteen. Jäbä meni perässä ja teki koko kerran parhaan noudon siivestä pitäen, juuri tällä kertaa ei tietenkään ollut kamera sitä todistamassa.

Into ei kuitenkaan kauaa kestänyt vieläkään. Sitten Henna ehdotti, että mitäs jos palkkaisit sitä damilla, kun se sille kuitenkin on mieluisampaa. Otettiin siis vesidami kassista esille ja jäbähän ihan syttyi. Tuli heti intoa ja virtaa ja dami olisi pitänyt saada hetinyt! Heitin ensin damin, että meni pitkästä aikaa käymään vähän syvemmälläkin vedessä. Sitten vaihdettiin lokkiin, jonka edelleen heitin matalaan veteen. Koda ei ensin millään meinannut käsittää että nyt oli lokin vuoro, vaan kyttäsi selkäni takana odottelevaa damia. Menin sitten itse rantaveteen seisomaan, osoitin lokkia ja sanoin "hae." No sitten haettiin lokki.







Kun lokki oli tuotu rannalle, heitin saman tien damin. Siinä vaiheessa taisi pikkuketulla lamppu syttyä että ahaaa, kun tuon ensin lokin niin saan damin! Heitin tämän jälkeen vielä yhden kerran lokin, Koda ampaisi reippaasti hakuun ja ensimmäistä kertaa tarttui lokkiin hetkeäkään epäröimättä ja otetta miettimättä ja toi sen rantaan asti. Sen jälkeen heitettiin taas damia. Innostuin tuosta onnistumisesta niin paljon, mutta sen takia olikin hyvä että Henna oli paikalla järjen äänenä ja sanoikin että nyt on tosi hyvä lopettaa tuohon kertaan. Kyllä tota riista selvästi kiinnostaa, kokemusta ja varmuutta vaan tarvitsee tohon hommaan ja nimenomaan tätäKIN pitäisi tehdä ilon kautta. Toivottavasti tässä olisi nyt kuitenkin se meidän tähän hommaan kauan kaipaamani palkkaustyyli! Aika näyttää..

Ensin lokille..
..ja siitä suoraan suuhun ja mukaan!
Eihän nuo otteet mitään kauniita olleet, mutta ensikertalainen sai silti hyväksytyt paperit! Ei ihan toivoton tapaus.:) Tähän oli tosi hyvä lopettaa ja jättää herra lokki hautumaan vähäksi aikaa. Kyllä todellakin kokeillaan tässä vielä uudestaan joku päivä! Tosi hassua vaan, että Koda ei tosiaan (ainakana tällä kertaa) tuolta syvemmältä lokkia hakenut, mutta matalassa kun jalat vielä yltivät pohjaan niin onnistui kyllä. Mitään järkevää syytä en sille keksinyt, mutta ehkä se vielä tästä.

Lopussa kakarat saivat vielä pitää hauskaa ja hakea vesidameja. Kokeiltiin myös kalliorannasta veteen menoa, mutta siellä oli niin vihaisia lokkeja että piti nopeasti vaihtaa uimapaikkaa siinä kohtaa.







Onnellinen kesämies.








Hienot vesikakarat!
Meillä kävi myös hyvä tuuri, kun aamupäivästä oli vielä ihanan aurinkoinen ja lämmin sää, nyt iltapäivästä nousi taas todella kova tuuli ja taivas meni ihan pilveen.
ISO kiitos Hennalle taas huipusta seurasta, kyydistä ja lokin lainasta! :)