maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ne ovat täällä!

Sain aikaisin tänä aamuna Maijalta viestin, että Kodan ja Hymyn pikku pääsiäispuput ovat täällä! 
Kyllä niitä sen onnenseiskan verran tuli, nimittäin neljä tytärtä ja kolme poikaa tuhisevat nyt pentulaatikossa.<3 Painoa pötkylöillä 285-380 grammaa. 
Hymy ja pennut voivat hyvin.

Kuvat Maija Järvinen.

Muutamilla pennuista on valkoista tassuissa sekä yhdellä valkoinen hännänpää.<3 
Valtakunnassa kaikki siis hyvin ja vaikka itsellään tekisi mieli rynnätä paikalle tältä istumalta, niin annetaan siellä tuoreelle mammalle rauha ja käydään pikkuisia katsomassa ja kuvailemassa sitten myöhemmin. 
PALJON pentukuvia ja juttuja kuitenkin siis luvassa lähitulevaisuudessa! :) 
Tein pennuille oman sivunkin tuonne blogin ylälaitaan, sinne päivittelen sitten tyyppien kuulumisia sitä mukaa kun niitä tulee.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

1+1 =7

Siellä ne on! Kuva Kennel Sancandy'sin blogista.
No niin! Tänään on käyty Hyvinkäällä pyörähtämässä. Ensin käytiin Onnenkoirassa uimassa, mukana siis Koda, Didi ja Henna sekä Maijan Vieno-mummo 10v.

Uimareissun jälkeen ajeltiin Maijan luokse Hymyä katsomaan. Ja kyllä neitokainen siellä voikin paksusti! Tuleva mamma on kyllä niin hyvinvoiva, todella iloinen ja pirteä, karvakin kiiltää.<3 Oli masu kasvanut hurjasti sitten viime näkemän! Kun Hymy vihdoinkin malttoi käydä makuulle, niin pakko oli itse tunnustella maha-asukkien liikkeitä ja kyllä ne siellä tuntuikin. Osa oli pienempiä nykäisyjä, yksi kakara piti kovempaakin liikettä ja oli ihan mahtavan tuntuista, voi että.<3 Hymy punki syliin ja nuoli mun naaman läpimäräksi, on kyllä niin hienot luonteet molemmilla tulevilla vanhemmilla ja olen siitä äärettömän iloinen.

Pian lähtömme jälkeen Maija käytti Hymyä vielä röntgenissä, että tiedettäisiin varmemmin se tarkka määrä ja pentujen koko. No ei se ultraus ihan pitänyt paikkansa, nimittäin röntgenkuvassa on seitsemän penikkaa! <3 Tai jopa 7,5, eläinlääkärin mukaan yhden bonuspennun mahdollisuus on myös olemassa mutta sehän nähdään sitten. Kuitenkin, on sieltä siis sittenkin ihan loistavan kokoinen porukka tulossa, ai että. Nyt on myös suurempi todennäköisyys saada sieltä kumpaakin sukupuolta, hienoa sekin.:)
Nyt vaan jännätään tämä loppuaika vielä. Lasketun ajan mukaan pitäisi sunnuntaina tai maanantaina tapahtua, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti ja saadaan lapsukaiset sieltä turvallisesti maailmaan. Kyllä niitä onkin jo odotettu.<3

58vrk. On siinä muuten ryhdikäs ja tyylikäs mamma!
Komia tuleva isä sen sijaan täällä on autuaan tietämätön kaikesta tästä, mutta sellaista se on.:D



Kodalla nättejä tyttökavereita riittää ja eilisenä painikaverina meillä kävikin Sissi, Kitimat Tell Me More. Mahtava reilun tunnin mittainen peltolenkki tehtiinkin, kyllä se kevät sieltä tekee kovasti tuloaan kun jo lähes seitsemään asti riittää valoa ulkona!






"Kuule Koda, sä oot ihan okei!"
Nyt me sitten täältä toivotammekin oikein sellaista penturikasta pääsiäistä! ;)

maanantai 21. maaliskuuta 2016


(c) Maija Järvinen
Tällainen kuva saatiin Maijalta eilen illalla. Nyt alkaa Hymyn kroppa pikkuhiljaa jo olemaan koetuksella, mutta onneksi neitokaiselle on tuota jalkaa siunaantunut, niin ei se masu silti ihan maata pitkin laahaa.;)
Sellainen viikko, luultavasti vajaa vielä odottelua jäljellä. Ensisynnyttäjistä kun ei ikinä tiedä. Keskiviikkona olisi vielä uimareissun yhteydessä tarkoitus itse käydä tulevaa mammaa katsomassa.<3 Maijalle iso kiitos ihanasta kuvasta! :)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Viikkokatsaus

Kulunut viikko on tarjonnut meille aurinkoa, lumisadetta, plussakeliä ja pakkasta. Mutta myös siinä ohella kaikenlaista koiramaista tekemistä.

Maanantaina aamupäivästä Kodalla oli hieronta. Kuten arvelinkin niin takapäästä löytyi taas pikkujumeja, mutta ne saatiin hieronnan aikana hyvin aukeamaan. Osui siis oikein hyvään kohtaan tämä hierontakerta. On toi ero kyllä huima kun vertaa siihen mistä lähdettiin. Koda kiemurteli, haroi vastaan ja jännitti jokaista lihasta ja raajaa parilla ensimmäisellä hierontakerralla, nyt on enää vain spagetin tapainen lötköpötkö hierontapatjalla ja silmätkin on kiinni suurimman osan ajasta.:) Maria kehui ennen kaikkea Kodan selän lihaksiston kuntoa eikä siellä ollut yhtään jumeja. Erittäin hyvä niin, pitkärunkoinen otus tuo kun on, niin selän kunto on erityisen tärkeää kaiken tekemisen kannalta.

Myöhemmin maanantai-iltana (koska sen verran pitkällä kevät jo on, että illalla on tarpeeksi valoisaa vaikka treenata) käytiin sitten vielä lähimetsässä vaakkuilemassa. Tosin perjantaisesta upeasta tatsista ei silloin ollut tietoakaan. Koda ei suostunut ottamaan vaakkua suuhun sitten millään. Haki kyllä joka kerta kun heitin, mutta otteet oli taas ihan kamalia... Pitoharjoituksista ei tullut mitään, kun Koda piti huulensa tiukasti supussa. Hohhoijaa. Pari päivää vaan väliä ja ero oli kuin yöllä ja päivällä, ei totisesti ole päivät veljeksiä keskenään.. Enkä todellakaan keksinyt missä oikein oli vika ja koska en osannut asiaa korjata niin jätettiin homma sillä kertaa siihen.


Torstaina oltiin taas rally-reeneissä. Sekä tällä, että viime viikolla ollaan keskitytty lähinnä voittajaluokan juttuihin. Ja voi että Koda tykkää! Voittajaluokan tehtävät on jo sen verran vauhdikkaita ja vaihtelevia, niin ei totisesti ole tylsää reenata uusia juttuja. Koda tekee yllättävän hyvin oikealla puolella eikä juuri ollenkaan yritä punkea takaisin vasemmalle. Meillä kun on aina ollut noita pieniä vinousongelmia, niin oikealla puolella tehtäessä Koda tekee paljon suoremmin kuin vasemmalla. Eteenmenot, maahanmenot, peruasennot jne suorassa alusta loppuun..!
Haastavin uusi juttu tuntuu nyt olevan toi peruuttaminen. Sitä pitäis jaksaa kotonakin reenata vaikka seinää vasten, seinää apua käyttäen. Kyllä sitä pakkia tulee 1-2 askelta mutta ihan liikaa on vielä käsi apuna. Muuten kyllä puolenvaihdokset ja uudet käännökset menee jo yllättävän kivasti ja itse asiassa voittajaluokan käännökset on Kodalle helpompia kuin avoimen tiukat käännökset. Ihan turhaan jännitin tuota oikealla puolella ohjaamista, vaikka edelleen se itselleen hassulta tuntuukin ja tosi paljon joutuu keskittymään myös omaan tekemiseen.
Harmillisesti huhtikuun koekalenteri näyttää tosi huonolta. Ihan ihmetyttää miten vähän kokeita on ja suurin osa todella kaukana. En esimerkiksi kyllä Tampereelle ala yhden kokeen takia ajamaan sitten millään..ainoa päivä milloin ensi kuussa olisi ollut peräti kolme koetta tässä lähellä ja juuri se päivä ei meille käy. Niin perus! Että toukokuulle menee siis RTK2 metsästys. No, toisaalta ei edes ole mikään kiire kun se yksi enää tarvitaan. Hyvässä aikataulussa ollaan ja aika lähellä tuo tavote jo on.:) Siihen mennessä toi pyöriminen ja seiso-kierrä kuntoon vaan, ei se avoon enää muuta tarvitse. Sen jälkeen uusi tavote onkin Tiian kanssa laitettu että saataisiin Koda siihen kuntoon että voisi syksyllä startata voittajassa tollerien mestaruuskokeessa. Saas nähä.:D

Tänään olikin eilisen lumisateen jälkeen niin kaunis keli, että pakko oli taas kaivaa vähän riistaa esille ja suunnata metsään. Ei se nyt olisi paljon huonommin voinut mennä kuin maanantainen yritys. Vaakku vaan vaihtui nyt kahteen siipidamiin sekä lehtokurppaan.
Siipidameilla tein pari perus noutoa sekä sitten vähän linjaa yhtä suoraa ojaa hyödyntäen. Koda ei meinannut millään uskoa, että siellä oli vielä toinen dami ja jouduin lähettämään sen noutoon kolmesti (meinasi lähteä tekemään hakua) mutta sitten kolmannella lähetyksellä pinkaisi suoraan sellaista vauhtia, kuin olisi koko ajan tiennyt että kyllä siellä oikeasti dami on. Liekö sitten vaan vihdoinkin siinä saanut kunnon vainun..



Tämän käytön jälkeen noi siivet jääkin sitten pennuille käyttöön.:) Laitoin ne vielä pakkaseen sitä varten että vien ne pennuille sitten myöhemmin. Yritetään tolle iskälle tyrkyttää noita kokonaisia lintuja sen sijaan.:D

Sitten kaivoin esille ton kurpan ja se olikin Kodan mielestä ihan mahtava juttu, just niin mukavasti suuhun sopiva. Näytin sitä ensin vaan kämmennellä ja sanoin "pidä" ja ukkeli nappasi sen heti suuhun ja oli varsin tyytyväisen näköinen. Oli ihan eri meininki siis kuin maanantaisella kerralla, perjantai on vissiin herran mielestä se paras treenipäivä!




Jostain syystä ainoat kuvat jotka onnistuu on aina vaan nämä hetket kun ollaan paikoillaan, itse noutokuvat sitten on kaikkea ihan muuta..liian vaikeeta ohjata koiraa ja kuvata samaan aikaan. Pitäisi saada joskus kuvaaja/riistanheittäjä tuonne mettään mukaan. Ylimääräset ukot tekisi muutenkin hyvää häiriötreeniä tonne, Koda joskus hämääntyy kun joku muu sille damin/riistan heittää kuin minä.
Kurpallakin tehtiin muutama perus nouto. Aluksi otti taas jaloista kiinni ja tiputti. Pikku tuumaustauko ja nosti koko tipun suuhun, koiran kun pitäisi juuri tuo hokata ihan ite.:) Päivän kiva juttu oli myös, ettei tarvinnut kehotuksia tai käskyjä nostaa vaan pelkkä "hae" riitti tällä kertaa.
Suurena plussana merkkasin myös meidän reenipäiväkirjaan Kodan innon ja vauhdikkuuden palautuksissa. Hirmu vauhdilla se aina ampaiseen noutoon, mutta palautukset ei ole ihan niin reippaita, ravi on silloin yleisempää kuin laukka. Tänään tuli jo laukalla luokse eli pikkukettu tykkäsi kyllä! :) Pari palautustakin tuli oikein kivasti sivulle ja lintu käteen eikä sylkäissyt vaan jalkojen juureen pallopalkan toivossa.
Ehkä tämä pieni vaihdos teki siis hyvää tässä tilanteessa. Ei meidän tekeminen ole (eikä varmasti tule koskaan olemaankaan) oppikirjan mukaista, mutta Kodalla on ainakin ollut niin hauskaa, että eihän sillä muulla ole edes merkitystä.:)




Aurinko, luminen metsä ja onnellinen pikkukettu.<3
Itse on myös tosi hankalaa asetella koiraa ja kuvata koiraa mutta menkööt tällä kertaa

Koda 3,5 vuotta.
Sillä välin Hyvinkäällä Hymyn masu on taas levinnyt entisestään.:) Nyt tulikin jo seitsemän viikkoa täyteen, hui!! Ei enää kauaa! Hymy voi edelleen erinomaisesti, hieman alkaa kuulemma jo vauhti kuitenkin rauhoittua.:)

(c) Maija Järvinen
Ensi viikolla mennäänkin taas pitkästä aikaa Onnenkoiraan uimaan ja samalla reissulla kun kerta Hyvinkäällä ollaan, niin käydään vielä kerran ennen synnytystä Hymyn masua katsomassa ja maha-asukkien potkuja tunnustelemassa.<3

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Tadaa!

Eilen pidettiin vaakkutreenit varsin ihanassa keväisessä säässä. Aurinko paistoi hieman ja linnut lauloivat metsässä. Plussa-asteita oli jo sen verran, että itselleni tuli ihan hiki pintaan metsässä rämpiessä. Mutta kyllä kannatti!



En viitsinyt lähteä vaatimaan heti liikoja, joten teippasin siivet vielä kiinni. Että Koda vihdoin ja viimein tajuaisi tosiaan koko linnun suuhun ottaa siivenkärkien sijaan. Pari hapuilevaa siipiote-noutoa siinä alkuun taas tulikin ja lintu tippui matkalla. Sitten päätin ottaa pienen paussin ja ottaa ihan rauhassa vaan pitoharjoituksia.
Suureksi hämmästyksekseni Koda nappasi variksen ihan onnessaan suuhunsa, kun aiemmin ei ole suostunut edes suutaan avaamaan lintua tarjotessa. Mutta siinä se istui ja piti tyytyväisen näköisenä vaakkua suussaan pallopalkkaa odottaen. Ei yrittänyt tiputtaa tai sylkeä vaakkua pois.
Sitten kävin heittämässä variksen metsään ja lähetin noutoon. Hirmu innolla se variksen perään ampaisikin joka kerta.
Otti taas siivenkärjistä kiinni ja tiputti. Sen jälkeen mietti variksen luona hetken ja nappasi koko linnun suuhun.




Lukko oli auennut ja lamppu tollon päässä vihdoin syttynyt! Voi miten siinä tulikin hihkuttua ja palkkapalloa heiteltyä. Ja sen jälkeen pikkukettu vasta innostui itsekin!



Oli sellainen vauhti ja into päällä, häntä heilui ja silmät tuikkivat ilosta kun pikkukettu työskenteli. Melko paljon käskyjä ja kehotuksia linnun luona vielä tarvitsee, ei siis nosta spontaanisti vielä. Palautuksen aikana en saa itse hihkua ja kehua ollenkaan, tai lintu tippuu siihen paikkaan, se tuli huomattua myös..suu supussa tästä lähin siis siihen asti että lintu tuodaan luokse.:)


Tulipa siellä metsässä myös vähän naureskeltua kommenteille jotka saatiin sorsatreenien jälkeen, että ei tollerin kanssa saisi ensin treenata arvoriistalla kun ei se sen jälkeen suostu enää varista nostamaan. Jaahas jaahas, eipä niin.:D Besserwisserit tietää, mutta onneksi niitä ei tarvitse aina kuunnella.
Meillä kun on nyt löytynyt tämä ihan oma, meillä toimiva treeni ja ennen kaikkea palkkaustyyli, niin tällä mennään.

Vaikkei tästä hommasta koskaan taipparivalmista tulisikaan, niin tässä on meillä kyllä niin hauskaa erilaista tekemistä rallytokon ym ohella. Nyt kun on se kuuluisa lamppu syttynyt niin tykätään tästä molemmat! Koda pääsee toteuttamaan itseään siinä hommassa mihin se on tehtykin ja itsekin pääsen opettelemaan ihan uusia juttuja ja mikä parasta, ei missään sisähallissa reenailua vaan luonnon keskellä.
On jotenkin ihana tunne, kun nyt voin alkaa luottaa siihen, että kyllä se lintu sieltä tulee Kodan toimesta. Kun voin luottaa koiraan niin olen itsekin rennompi ja toisin päin ja voidaan vaan nauttia yhdessä tekemisestä.

Edelleen jatkossakin pidän varmasti vielä siipiä teipattuina, ei voi sentään kuita taivaalta vaatia heti. Reenit on pidettävä silti edelleen melko lyhyinä ja nopeina, että se into ja mielenkiinto säilyy aina seuraavallekin kerralle. En vain ole aiemmin jotenkin raaskinut tuota riistaa sulatella, vaikka sitä jonkun verran pakkasessa meillä onkin. Sitä on niin hankala kuitenkin saada ja sitä kun haluaisi jotenkin säilyttää ja säilyttää..vaikka eihän se sieltä pakkasesta käsin paljoa auta.:D No, tätä menoa täytyy sitten alkaa vissiin kohta jo metsästämään itse.;)
Ensi viikolla jatketaan vaakkuhommia. Olen alkanut pitää treenipäiväkirjaa, jääkaapin oveen laitoin lappusen johon olen kirjannut reeni-ideoita ja ajatuksia tuleviin reeneihin. Siitä on helppoa ottaa sitten mukaan joka reeneihin oma teemansa ja kirjata nopeasti ylös mikä meni hyvin ja mikä huonosti, kun ei ihan joka kerta jaksa niitä tänne blogiinkaan rustata. Sama homma meillä on myös tossa rallytokossa.

Vaakku suussa kevättä kohti! :)

Eihän tämä niin ällö olekaan! :)

torstai 10. maaliskuuta 2016

Masua katsomassa

Eilen piipahdettiin Hyvinkäällä Maijan luona Hymyä moikkaamassa. Ja ennen kaikkea vauvamasua katsomassa.:) Ja kyllähän se olikin jo kasvanut sitten viime näkemän! Ei se vielä mikään ihan megamasu ole, mutta onhan tässä vielä tosiaan 2-2,5 viikkoa jäljellä ja vasta näinä viimeisinä viikkoina se masu vasta alkaakin kasvaa kohisten.
Tietyissä asennoissa näkee selvästi kuinka vatsalinja on valahtanut alas ja alkaa jo tosiaan pyöristyä. Istuessa ja varsinkin makuulta masu näkyy jo paljon selvemmin kun se oikein leviää.:) Muuten Hymy on edelleen ihana, sama hömppä itsensä, masu ei vielä paljon estä leikkimistä. Makuultakin pääsee vielä ketterästi ylös, vaikka enää ei jalat mahdu rungon alle eikä pääse jalkoja oikomaan entiseen tapaan.

Tässä pari masukuvaa kun tiineysaikaa on kulunut kuusi viikkoa:


Nätti Hymppä.<3
50.tiineysvuorokauden jälkeen pitäisi alkaa pikkuväen potkut tuntua, joten kyllä tässä vielä pitää (ainakin) kerran käydä kylässä ja tuota ihmettä todistamassa.<3 Onneksi asutaan vain puolen tunnin matkan päässä niin pääsee seuraamaan tätä prosessia ihan lähietäisyydeltä. Vaikka Maijalle juuri eilen sanoin, että hyvä ettei yhtään sen lähempänä asuta sillä muuten ravaisin tuolla varmasti joka päivä.:D En vaan mahda sille mitään, että on tämä kaikki itselleenkin vaan niin uutta ja jännittävää aikaa!
Eilen oli samaan aikaan paikalla myös yksi luultavasti tuleva pennun perhe ja Koda oli myös mukana, niin he saivat myös tätä isä-koiraa livenä nähdä. Koda oli edelleen täysin rakastunut Hymyyn, mutta ei saanut enää vastarakkautta, vain kovia murahduksia ja pepsodent-hymyä herui takaisin.:D Aijai! Se huuma siis oli ja meni jo.
Muuten Koda oli oikein asiallisesti ja molemmat tulevat vanhemmat hurmasivat kyllä varsinkin noiden luonteidensa ansiosta pentua harkitsevat ihan täysin.:) Olikin niin hienoa päästä itsekin heitä tapaamaan ja Kodaa näyttämään. Siinä jo vaihdettiin yhteystietojakin ja alustavasti jo puhuttiin yhteistreeneistä tulevaisuudessa jos vaan kaikki menee toivottavasti suunnitelmien mukaan loppuun asti.:)

Koda, Vieno-mummo 10v esiliinana ja Hymy.
Tänään sitten onkin illalla taas joka torstaiseen tapaan rallytokotreenit, ei muuta kuin treenaamaan noita sunnuntaisen kokeen asioita, ja huomenna ajattelin vaakkutreenejä aamupäiväksi. Viime viikolla riistatreenit jäivätkin välistä kun Koda teloi sen kyntensä, mutta huomenna uusi yritys tosiaan.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

RT Porvoo

Pitkästä pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa sitten marraskuun, oli jälleen kerran rallytokostartin aika. Tällä kertaa suunnattiin Porvooseen ja oikein mukava, siisti ja lämmin kisahalli olikin siellä meitä odottamassa.


Tämähän meinasi siis sitä, että kyseinen koe oli Kodan ja Tiian ensimmäinen yhdessä. Koko koestartti tosin meinasi jo yhdessä vaiheessa jäädä täysin haaveeksi, sillä aiemmin tällä viikolla oli hieman dramatiikkaa. Keskiviikkona olimme Kodan kanssa ihan normaalisti lenkillä, kun meinasimme jäädä auton alle. Olimme ylittämässä suojatietä vihreän valon palaessa, kun mutkan takaa kurvasi suojatielle ihan täysiä hullu akka ratissa, tuolla muijalla ei ollut aikomustakaan väistää ja Koda oli pitkällä remmillä jo keskellä tietä menossa. Kuin ihmeen kaupalla kerkesin Kodan kiskaista pois alta, mutta järkytys oli suuri ja itku kurkussa kun tien yli päästiin. En halua enää ikinä, ikinä kokea tuollaista!
Heti torstaina saatiin sitten lisää lunta tupaan, kun metsälenkillä Koda repäisi syvässä lumessa rämpiessään etutassunsa kynnen auki. Se vain kirjaimellisesti halkesi keskeltä. Verta ei kaikeksi onneksi tullut lähes nimeksikään, eikä Koda ontunut tassua eikä se ollut kipeä kun sitä räpläsin. Silti totta kai heti eka ajatus oli että perhana pitääkö tässä koepaikka perua.
No, kirjaimellisesti onni parissa onnettomuudessa ja päästiin ensin torstaina rallytokotunnille kenraaliharjoituksiin, sekä sitten tänään Koda ja Tiia pääsivät kuin pääsivätkin starttikyltille.

Rata oli omaan silmään melko helppo, todella ALO-ratamainen ja ehkä se juju olikin siinä, että se paperilla näytti helpolta mutta vaati koko ajan kuitenkin keskittymistä. Kodalle sopiva rata, sillä se oli todella vauhdikas, sisältäen mm. juoksuosuuden sekä pujottelun ja spiraalin. Se muistutti myös paljon edellisen kokeen rataa paljon.


Luottoa kaksikkoon oli ja minä se taas olin jota eniten jännitti.:) Kodahan läpäisi ensimmäisen avoluokan kokeensa täysin kylmiltään (mikä ihmetyttää minua vielä tänäkin päivänä!), nyt kuitenkin oltiin jo edes vähän treenattu. Heti ensimmäinen kyltti oli paha, eli seiso-kierrä-koiran ympäri. Sitä ollaan ahkerasti treenattu ja taas perus "kyllä se kotona osaa" ja vielä teki ennen radalle menoakin hienosti. No, koetilanne on aina ihan eri. Koda teki täysin samalla tavoin kuin ensimäisessä avostartissa, eli veti maahan seisomisen sijaan. Eikä se ole tätä tehnyt pitkiin aikoihin. Hohhoijaa.:D No, uusinnalla siitä päästiin sitten taas jo hyvällä suorituksella eteen päin. Noissa tiukoissa käännöksissä Kodalle miinuspisteet vinoudesta, ei mitään uutta niissä, varsinkin kun ne oikeasti on todella tiukkoja.
Vanhana tokokoirana Kodalla on ollut ongelmia kun takapää menee niin helposti maahan heti kun vauhti hidastuu. Senpä takia kyltti 8 (koira eteen vasemmalta sivulle) piti myös uusia, kun sivulle palatessa se peppu meni maahan. Pujottelu ja spiraali on Kodan bravuureita ja niissä olikin upea seuruu, Tiia ihan hihkui radalla kun oli varsinkin spiraalissa niin tyytyväinen Kodaan.:)
Ja sitten pyörähdys. Tuo hemmetin pyörähdys! Sitä ollaan ensimmäisen kokeen jälkeen reenattu paljon ja Koda oikeasti osaa sen. Tekee aina reeneissä ja teki täydellisesti kun pihalla vielä heräteltiin ennen kehään menoa eikä Tiia ressannut sitä ollenkaan. Vaan jälleen kerran, koe on aina koe. Eihän se sitten siellä enää pyörinytkään. Siinä vaiheessa oli jo ne kaksi uusintaa, niin Tiia teki ihan oikein ja antoi olla, siitä toki sitten tuli taas se -10p. Muuten oikein mallikkaasti tehty rata ja mikä tärkeintä, paria ensimmäistä kylttiä lukuun ottamatta Koda ei nuuskutellut maata vaikka uusi koepaikka ja kenttä olikin.:)
Sitten ei auttanut kuin jännittää mihin riittää. Jälleen kerran kun lähtölistan häntäpäässä oltiin, niin ei kauaa tarvinnut odotella. Ja sieltä se toinen hyväksytty tulos tuli pistein 78/100! <3 Vieläkään ei siis pisteillä mässäillä, mutta kun se riittää niin se riittää meille. Uusimisia tulee kuitenkin niin paljon enemmän kuin alokkaassa. Mutta miten mainio pikkukettu! Tiialle naureskelinkin että mitäs jos se nyt läpäsee avoluokan suoraan kolmella kokeella kun alokkaassa välillä oli niin vaikeaa että.:D Miinukset tulivat juurikin tuo kymppi kun ei pyörinyt, kaksi uusintaa joista yhteensä se -6 ja loput miinukset vinoista asennoista. Ei voi silti kuin olla tyytyväinen tähän kaksikkoon, varsinkin kun Tiiakin oli tyytyväinen ja nauttii niin Kodan kanssa tekemisestä, selkeesti oli molemmilla hauskaa rallatella.:)
Kauheasti ressaa nämä koetilanteet selkeesti.:)
Niin se RTK2 vaan lähestyy, ei ole kuin yhden tuloksen päässä enää! Harmillisesti ei ensi viikon Espoon kokeeseen mahduttu, se oli täynnä kaikkia luokkia myöten alta aikayksikön eikä varmaan enää maaliskuun kokeisiin muutenkaan päästä joten varmaan huhtikuulle menee seuraava (ja toivottavasti toistaiseksi viimeinen) startti sitten. Eipä tällä tosin nyt mikään kiirekään ole, nyt kun ei enää puutu kuin se yksi.:)
Seuraavaan kokeeseen meillä onkin vain kaksi tavoitetta mitkä Tiian kanssa päätettin: Seiso-kierrä koiran ympäri ensimmäisellä yrityksellä sekä pyörähdyksen täytyy nyt onnistua! Me tiedetään että Koda osaa, nyt se vaan täytyy saada koekentällä onnistumaan myös. Sen takia toisaalta ihan hyvä että pieni väli tulee ennen seuraavaa kisaa, nyt tiedetään missä mennään ja mitä reenataan vaan jatkossa lisää.:) Seuraavaa kisaa ja toivottavasti seuraavaa koulutustunnusta kohti siis!

Ensi viikolla mennäänkin sitten moikkaamaan Hymyä ja kasvavaa vauvamasua katsomaan.<3