Viikkokatsaus

Kulunut viikko on tarjonnut meille aurinkoa, lumisadetta, plussakeliä ja pakkasta. Mutta myös siinä ohella kaikenlaista koiramaista tekemistä.

Maanantaina aamupäivästä Kodalla oli hieronta. Kuten arvelinkin niin takapäästä löytyi taas pikkujumeja, mutta ne saatiin hieronnan aikana hyvin aukeamaan. Osui siis oikein hyvään kohtaan tämä hierontakerta. On toi ero kyllä huima kun vertaa siihen mistä lähdettiin. Koda kiemurteli, haroi vastaan ja jännitti jokaista lihasta ja raajaa parilla ensimmäisellä hierontakerralla, nyt on enää vain spagetin tapainen lötköpötkö hierontapatjalla ja silmätkin on kiinni suurimman osan ajasta.:) Maria kehui ennen kaikkea Kodan selän lihaksiston kuntoa eikä siellä ollut yhtään jumeja. Erittäin hyvä niin, pitkärunkoinen otus tuo kun on, niin selän kunto on erityisen tärkeää kaiken tekemisen kannalta.

Myöhemmin maanantai-iltana (koska sen verran pitkällä kevät jo on, että illalla on tarpeeksi valoisaa vaikka treenata) käytiin sitten vielä lähimetsässä vaakkuilemassa. Tosin perjantaisesta upeasta tatsista ei silloin ollut tietoakaan. Koda ei suostunut ottamaan vaakkua suuhun sitten millään. Haki kyllä joka kerta kun heitin, mutta otteet oli taas ihan kamalia... Pitoharjoituksista ei tullut mitään, kun Koda piti huulensa tiukasti supussa. Hohhoijaa. Pari päivää vaan väliä ja ero oli kuin yöllä ja päivällä, ei totisesti ole päivät veljeksiä keskenään.. Enkä todellakaan keksinyt missä oikein oli vika ja koska en osannut asiaa korjata niin jätettiin homma sillä kertaa siihen.

Torstaina oltiin taas rally-reeneissä. Sekä tällä, että viime viikolla ollaan keskitytty lähinnä voittajaluokan juttuihin. Ja voi että Koda tykkää! Voittajaluokan tehtävät on jo sen verran vauhdikkaita ja vaihtelevia, niin ei totisesti ole tylsää reenata uusia juttuja. Koda tekee yllättävän hyvin oikealla puolella eikä juuri ollenkaan yritä punkea takaisin vasemmalle. Meillä kun on aina ollut noita pieniä vinousongelmia, niin oikealla puolella tehtäessä Koda tekee paljon suoremmin kuin vasemmalla. Eteenmenot, maahanmenot, peruasennot jne suorassa alusta loppuun..!
Haastavin uusi juttu tuntuu nyt olevan toi peruuttaminen. Sitä pitäis jaksaa kotonakin reenata vaikka seinää vasten, seinää apua käyttäen. Kyllä sitä pakkia tulee 1-2 askelta mutta ihan liikaa on vielä käsi apuna. Muuten kyllä puolenvaihdokset ja uudet käännökset menee jo yllättävän kivasti ja itse asiassa voittajaluokan käännökset on Kodalle helpompia kuin avoimen tiukat käännökset. Ihan turhaan jännitin tuota oikealla puolella ohjaamista, vaikka edelleen se itselleen hassulta tuntuukin ja tosi paljon joutuu keskittymään myös omaan tekemiseen.
Harmillisesti huhtikuun koekalenteri näyttää tosi huonolta. Ihan ihmetyttää miten vähän kokeita on ja suurin osa todella kaukana. En esimerkiksi kyllä Tampereelle ala yhden kokeen takia ajamaan sitten millään..ainoa päivä milloin ensi kuussa olisi ollut peräti kolme koetta tässä lähellä ja juuri se päivä ei meille käy. Niin perus! Että toukokuulle menee siis RTK2 metsästys. No, toisaalta ei edes ole mikään kiire kun se yksi enää tarvitaan. Hyvässä aikataulussa ollaan ja aika lähellä tuo tavote jo on.:) Siihen mennessä toi pyöriminen ja seiso-kierrä kuntoon vaan, ei se avoon enää muuta tarvitse. Sen jälkeen uusi tavote onkin Tiian kanssa laitettu että saataisiin Koda siihen kuntoon että voisi syksyllä startata voittajassa tollerien mestaruuskokeessa. Saas nähä.:D

Tänään olikin eilisen lumisateen jälkeen niin kaunis keli, että pakko oli taas kaivaa vähän riistaa esille ja suunnata metsään. Ei se nyt olisi paljon huonommin voinut mennä kuin maanantainen yritys. Vaakku vaan vaihtui nyt kahteen siipidamiin sekä lehtokurppaan.
Siipidameilla tein pari perus noutoa sekä sitten vähän linjaa yhtä suoraa ojaa hyödyntäen. Koda ei meinannut millään uskoa, että siellä oli vielä toinen dami ja jouduin lähettämään sen noutoon kolmesti (meinasi lähteä tekemään hakua) mutta sitten kolmannella lähetyksellä pinkaisi suoraan sellaista vauhtia, kuin olisi koko ajan tiennyt että kyllä siellä oikeasti dami on. Liekö sitten vaan vihdoinkin siinä saanut kunnon vainun..

Tämän käytön jälkeen noi siivet jääkin sitten pennuille käyttöön.:) Laitoin ne vielä pakkaseen sitä varten että vien ne pennuille sitten myöhemmin. Yritetään tolle iskälle tyrkyttää noita kokonaisia lintuja sen sijaan.:D

Sitten kaivoin esille ton kurpan ja se olikin Kodan mielestä ihan mahtava juttu, just niin mukavasti suuhun sopiva. Näytin sitä ensin vaan kämmennellä ja sanoin "pidä" ja ukkeli nappasi sen heti suuhun ja oli varsin tyytyväisen näköinen. Oli ihan eri meininki siis kuin maanantaisella kerralla, perjantai on vissiin herran mielestä se paras treenipäivä!

Jostain syystä ainoat kuvat jotka onnistuu on aina vaan nämä hetket kun ollaan paikoillaan, itse noutokuvat sitten on kaikkea ihan muuta..liian vaikeeta ohjata koiraa ja kuvata samaan aikaan. Pitäisi saada joskus kuvaaja/riistanheittäjä tuonne mettään mukaan. Ylimääräset ukot tekisi muutenkin hyvää häiriötreeniä tonne, Koda joskus hämääntyy kun joku muu sille damin/riistan heittää kuin minä.
Kurpallakin tehtiin muutama perus nouto. Aluksi otti taas jaloista kiinni ja tiputti. Pikku tuumaustauko ja nosti koko tipun suuhun, koiran kun pitäisi juuri tuo hokata ihan ite.:) Päivän kiva juttu oli myös, ettei tarvinnut kehotuksia tai käskyjä nostaa vaan pelkkä "hae" riitti tällä kertaa.
Suurena plussana merkkasin myös meidän reenipäiväkirjaan Kodan innon ja vauhdikkuuden palautuksissa. Hirmu vauhdilla se aina ampaiseen noutoon, mutta palautukset ei ole ihan niin reippaita, ravi on silloin yleisempää kuin laukka. Tänään tuli jo laukalla luokse eli pikkukettu tykkäsi kyllä! :) Pari palautustakin tuli oikein kivasti sivulle ja lintu käteen eikä sylkäissyt vaan jalkojen juureen pallopalkan toivossa.
Ehkä tämä pieni vaihdos teki siis hyvää tässä tilanteessa. Ei meidän tekeminen ole (eikä varmasti tule koskaan olemaankaan) oppikirjan mukaista, mutta Kodalla on ainakin ollut niin hauskaa, että eihän sillä muulla ole edes merkitystä.:)

Aurinko, luminen metsä ja onnellinen pikkukettu.<3

Itse on myös tosi hankalaa asetella koiraa ja kuvata koiraa mutta menkööt tällä kertaa

Koda 3,5 vuotta.

Sillä välin Hyvinkäällä Hymyn masu on taas levinnyt entisestään.:) Nyt tulikin jo seitsemän viikkoa täyteen, hui!! Ei enää kauaa! Hymy voi edelleen erinomaisesti, hieman alkaa kuulemma jo vauhti kuitenkin rauhoittua.:)

(c) Maija Järvinen

Ensi viikolla mennäänkin taas pitkästä aikaa Onnenkoiraan uimaan ja samalla reissulla kun kerta Hyvinkäällä ollaan, niin käydään vielä kerran ennen synnytystä Hymyn masua katsomassa ja maha-asukkien potkuja tunnustelemassa.<3