Viikkokatsaus

Kulunut viikko on tarjonnut meille aurinkoa, lumisadetta, plussakeliä ja pakkasta. Mutta myös siinä ohella kaikenlaista koiramaista tekemistä.

Maanantaina aamupäivästä Kodalla oli hieronta. Kuten arvelinkin niin takapäästä löytyi taas pikkujumeja, mutta ne saatiin hieronnan aikana hyvin aukeamaan. Osui siis oikein hyvään kohtaan tämä hierontakerta. On toi ero kyllä huima kun vertaa siihen mistä lähdettiin. Koda kiemurteli, haroi vastaan ja jännitti jokaista lihasta ja raajaa parilla ensimmäisellä hierontakerralla, nyt on enää vain spagetin tapainen lötköpötkö hierontapatjalla ja silmätkin on kiinni suurimman osan ajasta.:) Maria kehui ennen kaikkea Kodan selän lihaksiston kuntoa eikä siellä ollut yhtään jumeja. Erittäin hyvä niin, pitkärunkoinen otus tuo kun on, niin selän kunto on erityisen tärkeää kaiken tekemisen kannalta.

Myöhemmin maanantai-iltana (koska sen verran pitkällä kevät jo on, että illalla on tarpeeksi valoisaa vaikka treenata) käytiin sitten vielä lähimetsässä vaakkuilemassa. Tosin perjantaisesta upeasta tatsista ei silloin ollut tietoakaan. Koda ei suostunut ottamaan vaakkua suuhun sitten millään. Haki kyllä joka kerta kun heitin, mutta otteet oli taas ihan kamalia... Pitoharjoituksista ei tullut mitään, kun Koda piti huulensa tiukasti supussa. Hohhoijaa. Pari päivää vaan väliä ja ero oli kuin yöllä ja päivällä, ei totisesti ole päivät veljeksiä keskenään.. Enkä todellakaan keksinyt missä oikein oli vika ja koska en osannut asiaa korjata niin jätettiin homma sillä kertaa siihen.

Torstaina oltiin taas rally-reeneissä. Sekä tällä, että viime viikolla ollaan keskitytty lähinnä voittajaluokan juttuihin. Ja voi että Koda tykkää! Voittajaluokan tehtävät on jo sen verran vauhdikkaita ja vaihtelevia, niin ei totisesti ole tylsää reenata uusia juttuja. Koda tekee yllättävän hyvin oikealla puolella eikä juuri ollenkaan yritä punkea takaisin vasemmalle. Meillä kun on aina ollut noita pieniä vinousongelmia, niin oikealla puolella tehtäessä Koda tekee paljon suoremmin kuin vasemmalla. Eteenmenot, maahanmenot, peruasennot jne suorassa alusta loppuun..!
Haastavin uusi juttu tuntuu nyt olevan toi peruuttaminen. Sitä pitäis jaksaa kotonakin reenata vaikka seinää vasten, seinää apua käyttäen. Kyllä sitä pakkia tulee 1-2 askelta mutta ihan liikaa on vielä käsi apuna. Muuten kyllä puolenvaihdokset ja uudet käännökset menee jo yllättävän kivasti ja itse asiassa voittajaluokan käännökset on Kodalle helpompia kuin avoimen tiukat käännökset. Ihan turhaan jännitin tuota oikealla puolella ohjaamista, vaikka edelleen se itselleen hassulta tuntuukin ja tosi paljon joutuu keskittymään myös omaan tekemiseen.
Harmillisesti huhtikuun koekalenteri näyttää tosi huonolta. Ihan ihmetyttää miten vähän kokeita on ja suurin osa todella kaukana. En esimerkiksi kyllä Tampereelle ala yhden kokeen takia ajamaan sitten millään..ainoa päivä milloin ensi kuussa olisi ollut peräti kolme koetta tässä lähellä ja juuri se päivä ei meille käy. Niin perus! Että toukokuulle menee siis RTK2 metsästys. No, toisaalta ei edes ole mikään kiire kun se yksi enää tarvitaan. Hyvässä aikataulussa ollaan ja aika lähellä tuo tavote jo on.:) Siihen mennessä toi pyöriminen ja seiso-kierrä kuntoon vaan, ei se avoon enää muuta tarvitse. Sen jälkeen uusi tavote onkin Tiian kanssa laitettu että saataisiin Koda siihen kuntoon että voisi syksyllä startata voittajassa tollerien mestaruuskokeessa. Saas nähä.:D

Tänään olikin eilisen lumisateen jälkeen niin kaunis keli, että pakko oli taas kaivaa vähän riistaa esille ja suunnata metsään. Ei se nyt olisi paljon huonommin voinut mennä kuin maanantainen yritys. Vaakku vaan vaihtui nyt kahteen siipidamiin sekä lehtokurppaan.
Siipidameilla tein pari perus noutoa sekä sitten vähän linjaa yhtä suoraa ojaa hyödyntäen. Koda ei meinannut millään uskoa, että siellä oli vielä toinen dami ja jouduin lähettämään sen noutoon kolmesti (meinasi lähteä tekemään hakua) mutta sitten kolmannella lähetyksellä pinkaisi suoraan sellaista vauhtia, kuin olisi koko ajan tiennyt että kyllä siellä oikeasti dami on. Liekö sitten vaan vihdoinkin siinä saanut kunnon vainun..

Tämän käytön jälkeen noi siivet jääkin sitten pennuille käyttöön.:) Laitoin ne vielä pakkaseen sitä varten että vien ne pennuille sitten myöhemmin. Yritetään tolle iskälle tyrkyttää noita kokonaisia lintuja sen sijaan.:D

Sitten kaivoin esille ton kurpan ja se olikin Kodan mielestä ihan mahtava juttu, just niin mukavasti suuhun sopiva. Näytin sitä ensin vaan kämmennellä ja sanoin "pidä" ja ukkeli nappasi sen heti suuhun ja oli varsin tyytyväisen näköinen. Oli ihan eri meininki siis kuin maanantaisella kerralla, perjantai on vissiin herran mielestä se paras treenipäivä!

Jostain syystä ainoat kuvat jotka onnistuu on aina vaan nämä hetket kun ollaan paikoillaan, itse noutokuvat sitten on kaikkea ihan muuta..liian vaikeeta ohjata koiraa ja kuvata samaan aikaan. Pitäisi saada joskus kuvaaja/riistanheittäjä tuonne mettään mukaan. Ylimääräset ukot tekisi muutenkin hyvää häiriötreeniä tonne, Koda joskus hämääntyy kun joku muu sille damin/riistan heittää kuin minä.
Kurpallakin tehtiin muutama perus nouto. Aluksi otti taas jaloista kiinni ja tiputti. Pikku tuumaustauko ja nosti koko tipun suuhun, koiran kun pitäisi juuri tuo hokata ihan ite.:) Päivän kiva juttu oli myös, ettei tarvinnut kehotuksia tai käskyjä nostaa vaan pelkkä "hae" riitti tällä kertaa.
Suurena plussana merkkasin myös meidän reenipäiväkirjaan Kodan innon ja vauhdikkuuden palautuksissa. Hirmu vauhdilla se aina ampaiseen noutoon, mutta palautukset ei ole ihan niin reippaita, ravi on silloin yleisempää kuin laukka. Tänään tuli jo laukalla luokse eli pikkukettu tykkäsi kyllä! :) Pari palautustakin tuli oikein kivasti sivulle ja lintu käteen eikä sylkäissyt vaan jalkojen juureen pallopalkan toivossa.
Ehkä tämä pieni vaihdos teki siis hyvää tässä tilanteessa. Ei meidän tekeminen ole (eikä varmasti tule koskaan olemaankaan) oppikirjan mukaista, mutta Kodalla on ainakin ollut niin hauskaa, että eihän sillä muulla ole edes merkitystä.:)

Aurinko, luminen metsä ja onnellinen pikkukettu.<3

Itse on myös tosi hankalaa asetella koiraa ja kuvata koiraa mutta menkööt tällä kertaa

Koda 3,5 vuotta.

Sillä välin Hyvinkäällä Hymyn masu on taas levinnyt entisestään.:) Nyt tulikin jo seitsemän viikkoa täyteen, hui!! Ei enää kauaa! Hymy voi edelleen erinomaisesti, hieman alkaa kuulemma jo vauhti kuitenkin rauhoittua.:)

(c) Maija Järvinen

Ensi viikolla mennäänkin taas pitkästä aikaa Onnenkoiraan uimaan ja samalla reissulla kun kerta Hyvinkäällä ollaan, niin käydään vielä kerran ennen synnytystä Hymyn masua katsomassa ja maha-asukkien potkuja tunnustelemassa.<3

Hierontapäivä

Tai no tarkemmin sanottuna ilta. Maria kävi tänään tuossa aiemmin hieromassa molemmat pojat, Kodan nyt kolmatta kertaa ja Eetun ihan ensimmäistä.

Aloitetaan Kodasta. Se tunnisti Marian oitis ja tiesi mitä on luvassa. Marian ei tarvinnut kuin levittää hierontapatja lattialle niin johan jäbä kävi siihen jo pötkölleen valmiina käsittelyyn. Ja kyllä on nää kuukausittaiset hieronnat tuottaneet tulosta, sillä nyt alkaa tollon takaapää jo olemaan oikein hyvällä mallilla. Viime kerralla Kodalla kävi vielä sen verran kipeää, että takareisiä hieroessa yritti väkisinkin punkea patjalta irti, jännitti vastaan ja läähätti. Nyt ei jäbä laittanut vastaan kertaakaan, hengitteli rauhassa, salli kaiken käsittelyn ja venyttelyt ja oli vaan silmät kiinni tyytyväisenä. Maria sanoikin että nyt tuntuu lihaksissakin jo hyvältä, lonkankoukistajat tuntuivat jo pehmeiltä eikä sieltä tehnyt enää kipeää ollenkaan. Kerroin että ollaan nyt käyty taas uimassa ja Maria sanoikin, että se on varmasti tehnyt todella hyvää, kun se nimenomaan ei rasita nivelä ollenkaan. Ainoa missä pikkasen vielä jumitti oli ihan tuo peppukarvojen alla oleva kohta pakaraa. Kehut saatiin myös selän lihaksiston kunnosta.
Oikea puoli on Kodalla ollut se jumimpi mutta nyt oli osat lievästi vaihtuneet, sillä oikeaa puolta hierottaessa jäbä näytti olevan ihan nirvanassa, ei tuntunut missään. Oli niin mahtavaa katsoa kuinka Kodalla ei enää tehnyt kipeetä, vaan jätkä nautti silminnähden ja lihakset antoivat hienosti periksi.:)
On kyllä kannattanu tää hieronnan jatkaminen kun tulos näkyy näin selvästi. Jatketaan sitä uimista tässä nyt myös talven aikana niin jatkossakin toivottavasti pysyy tää vetreys yllä, nyt kun näyttää siltä että jumit alkaa olla voitettu.

Oli niin rento että retkahti yli laidan.:D

No mutta sitten Eetu. Oivoi. Eetullahan on pumpatuimmat pihispakarat mitä olen kuunaan nähnyt, kaikki muut pihikset on niin laihoja luikkuja kun Eetuun vertaa. No, kaikki tuo lihasmassa meinaa myös aikamoisia jumeja. Ollaan jo pitkään ajateltu että taatusti on jumissa, kun Eetu juoksee, hyppii ja ui kuin riivattu ja pitkän aikaa varsinkin sen remmikävely on näyttänyt jäykältä ja suoraankin juostessa takapää heittää vinoon.
No meidän ADHD-aropupulla kesti aluksi yli 10 minuuttia ennen kuin se rauhoittui edes sen verran, että sitä pystyi yrittää saada patjalle makuulle. Pienessäkin koirassa on hurjan paljon voimaa ja kyllä se vastaan pistikin. Maria kuitenkin oli rauhallinen, ja Eetu saatiin kuin saatiinkin mattoon. Eetu, niin ihmisrakas otus kuin onkin, oli hyvin hämmentynyt uudesta tilanteesta ja käsittelystä ja jännittikin itseään ja lihaksiaan entisestään koko hieronnan ajan. Ja kuten olin ajatellutkin, niin pihisparka on ihan kokovartalojumissa. Lähes nenästä hännänpäähän. Lavat oli juntturassa, samaten selkä mutta vähän Kodan tavoin pahimmat jumit oli takareisissä. Maria sanoi myös, että Eetulla on etenkin kaikki nivelten ympärillä olevat kalvot todella tiukkana. Maria ehdottikin, että Eetu hierottaisiin ensi kerralla yhdellä apuvälineellä, joka on ennen kaikkea tarkoitettu juuri noiden kalvojen hieromiseen, siitä voisi siis olla enemmän hyöytä kuin käsin tehtynä. Niin juntturassa ne on! Takareidet oli tosiaan ne pahimmat, selkeästi teki pihiksellä kipeää. Ei niitä sen takia vielä tänään kovin kovasti hierotukaan, kun oli tosiaan vasta ensimmäinen kerta. Eetu-ressu ei tosiaan voinut rentoutua kertaakaan hieronnan aikana, vaikka loppua kohden muuten HIEMAN rauhoittuikin ja alkoi tottua käsittelyyn. Jätkä läähätti ja kuolasi koko ajan ja jännitti raajojaan kyllä koko ajan. No, jospa olisi ensi kerralla vähän helpompaa ja tutumpaa Eetullekin. Siinä on Marialla kyllä tekemistä, huhhuh.:D

Jännitetty pötkylä.

No mutta, onneksi sentään toinen alkaa jo olemaan oikein hyvällä mallilla niin voi sitten keskittyä tähän toiseen. Vaikka Eetu onkin "vain" kotikoira, niin ihan pojun oman hyvänolon kannalta tietty ois kiva, että rakas pihakoirakin saataisiin hierottua auki että ois taas entistä kivempaa touhottaa menemään!

Hönöt.

Koirahierontaa

No niin. Kuten jo edellisessä postauksessa ennakoin, niin Kodalla oli tänään hierontapäivä. Olin saanut Didin mammalta, Hennalta, vinkin että hänen kaverinsa opiskelee koirahierojaksi ja Henna oli Didiä hänellä aiemmin käyttänytkin ja ollut tosi tyytyväinen. Niinpä minäkin siis laitoin Marialle viestiä ja sovittiin päiväksi tämä perjantai. Maria teki kotikäynnin tänne meille, ja se olikin todella hyvä päätös, sillä alkuinnostuksen jälkeen (Koda raahasi kaikki mahdolliset lelunsa Marian jalkoihin) jäbä olikin todella helppo ja rauhallinen käsitellä alusta pitäen.

Koda oli aluksi kieltämättä vähän ihmeissään, että mikäs ihme käsittely tämä oikein on, mutta rauhoittui nopeasti ja salli kaikenlaisen käsittelyn ja venyttelyn. Varsinkin varpaiden ja tassujen käsittely kummastutti jätkää kovasti, mutta antoi tehdä senkin mukisematta. Kodan etupää oli kummaltakin puolelta kunnossa, ei mitään sen kummempia jumeja ja eturaajoissa oli hyvä ja normaali nuoren koiran liikkuvuus. Tuosta etupään, niskan ja rintakehän käsittelystä jätkä nautti silminnähden, hengitys oli rauhallista ja silmätkin painuivat ihan kiinni.:)

Kodan jumit olivatkin sitten takapäässä. Tosin tätä minä oikeastaan epäilin itsekin, koska juuri tuo takalisto ja sen lihakset lähtivät Kodalla kasvamaan hurjasti tuosta loppukesästä, varmasti juuri tuon kovan uimisen ja runsaan metsälenkkeilyn ansiosta.  Kodan etupää ja rintakehä kehittyivät sillä jo tosi ajoissa, mutta takapään kanssa on mennyt pidempään. Nyt siellä tosiaan näkyy ja tuntuu lihaksia ja ne olivatkin melko hellinä. Lonkankoukistajat olivat myös kireänä ja niitä käsitellessä Koda alkoi selvästi jännittää ja harata välillä jopa vastaan, se lipoi huuliaan ja alkoi läähättää. Välillä se yritti jo nousta ylös ja pois käsittelystä kokonaan, mutta Maria handlasi tilanteen hyvin ja sai jäbän pysymään aloillaan. Takalisto siis toden totta oli juntturassa! Oikealta puolelta se oli vielä enemmän jumissa kuin vasemmalta, ja sen puolen käsittely olikin hankalampaa, jäbä laittoi siinä kyllä hanttiin ja yritti kiemurella ja vaihtaa kylkeä minkä kerkesi.

Sieltä sattuu!

Kiltti ja nöyrä kuitenkin kun on, Koda alistui kohtaloonsa ja huulet tiukasi yhdessä sieti tuon oikean pakaran käsittelyn ja kyllähän tuo peppu lähti sitten aukeamaan pikkuhiljaa ja käsittelystä tuli koko ajan helpompaa ja mieluisampaa.:) Lopussa jätkä oli jo lähes yhtä rento kuin etupäätä hierottaessa.

Erityismaininnan Koda sai selästään ja sen hyvästä kunnosta. Koda on melko pitkärunkoinen ja sen takia olen useasti tuota sen selkää miettinyt, mutta tämä oli hienoa kuulla! Maria alkoi käsitellä selkää ja totesi että tämä on lähes joka koiralla jumissa ja kipeä. Koda ei reagoinut siihen mitenkään ja nautti vaan. Selässä ei siis tuntunut eikä ollut mitään jumeja ja se oli kuulemma melko harvinaista ja hyvä juttu. Kodalla ei myöskään ollut jumeja noissa ns."tyhjissä" kohdissa, joihin kylkiluut loppuvat ja joista takareidet alkavat. Eli se kohta, jossa ei ole lihasta vaan kalvoja. Nekin olivat Kodalla hyvässä kunnossa.

Oli kyllä mielenkiintoista seurata vierestä koiraa ja sen reaktioita. Maria sanoikin, että Koda oli helppoa hieroa ja hyvä koira siinä mielessä, että se osoittaa selkeästi, missä sillä tuntuu. Se on siis herkkä, mutta ei kuitenkaan ylireagoi ja lyö ihan läskiksi koko hommaa.
Sovittiinkin seuraava kerta muutaman viikon päähän, että varmasti saadaan tuo takalisto kunnolla auki. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä vaikutusta tällä hieronnalla on huomista agilitytuntia ajatellen; onko Koda vielä vähän hellänä vai auttoiko tuo jo noin nopeasti.

Ja olihan tämä hyvä perjantai muutenkin, sillä vihdoin ja viimein saatiin mekin lunta tänne etelään! Aamulenkki käytiin vielä nurmella, mutta voi tollottimen onnea kun iltäpäivälenkillä maa olikin jo lumesta valkoisena! :) Nyt tuolla pihalla onkin jo lähemmäs viiden sentin lumipeite, ihanaa lähteä iltalenkille!

Lumitollo.