Lumi tuli ja lumi meni

Kylläpäs on aika taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, vähän tavoista poiketen tulikin nyt pieni blogipaussi. Eipä tässä Lahti KV:n jälkeen ole mitään sen kummempia vaan tapahtunut, koiraharrastusrintamalla ainakaan. Viikottaisia nosework ja rallytoko-treenejä lukuun ottamatta siis. Koda on saanut viettää melko rauhallisen syksyn ja alkutalven, itselläni on taas riittänyt puuhaa mm.jääkiekon parissa.

Marraskuu oli harvinainen, kun pari ensimmäistä viikkoa meillä oli kirjaimellisesti hanget korkeat nietokset. Voi sitä tollon onnea kun oli lunta ja pakkasta ja veti se oman mielenkin huomattavasti korkeammalle kuin mitä marraskuussa yleensä. Tehtiinkin paljon pelto- ja metsälenkkejä lumessa tarpoen.

Kuvat (c) Susanna Lehto

Punaiset kaverukset; Luna ja Koda.<3

Nyt nuo talvipäivät ovat enää muisto vain. Pari viikkoa lumien jälkeen kuljettiinkin sitten taas loskassa, nyt ollaan sentään saatu taas jo pakkaskelejä mutta eipä taida tulla valkeaa joulua tänäkään vuonna.
Marraskuussa aloitettiin taas piiiiiiitkän tauon jälkeen rallytokoilu! Ollaan nyt kuukauden verran vuokrattu Tiian kanssa Koirakeitaan hallia omaan käyttöön ja Koda ja Tiia ovatkin siis päässeet aloittamaan voittajaluokan treenaamisen ihan tosissaan. Tauko taisi tehdä vaan hyvää, sillä Koda on joka kerta ollut niin intoa täynnä ja onnessaan päästessään taas tekemään kunnolla jotakin. Vanhalle vannoutuneelle tokokoiralle tuo oikealla puolella tekeminen on välillä vaikeaa, mutta kyllä sieltä alkaa tulla jo hyviä pätkiä! Puolenvaihdot on helppoja, tuo oikealla puolella seuraaminen pidemmän aikaa sekä pyöriminen vielä on hankalia mutta ei tuo oikeasti ihan toivoton tapaus ole! :) Saas siis nähdä saataisiinko ensi vuodelle jo startti voittajaluokassa, se voisi yksi tavoite olla ainakin.

Treenivideo: https://www.instagram.com/p/BNcE5SRDZzW/?taken-by=whysosiirious

Noseworkin jatkokurssin päätyttyä saatiin kasaan viiden koiran ryhmä, jonka voimin meillä onkin nyt ainakin toistaiseksi koko ajan jatkuva treeniryhmä. Kyllä Kodan siellä kelpaa nuuskutella neljän nartun kanssa.;) Hirmu hyvin on reenit menneet viime aikoina, kerran kuussa pidetään ns. höntsätunti että tehdään ihan kaikkea muuta kuin noseworkia että tulee koirillekin vähän vaihtelua. Kodahan ilmaisee hajun istumalla, nyt on myös nuo valeilmaisut vähentyneet huomattavasti. Lähinnä varmasti siksi kun on koko ajan tässä oppinut lukemaan koiraa aina vaan paremmin ja paremmin ja ollaan pidetty treenit monipuolisina ja toistot mahdollisimman lyhyinä, sillä tuota valeilmaisua alkaa tulla sitä mukaa kun Koda väsyy.
Ulkoilmassa etsintä on Kodalle selvästi helpompaa ja mieluisampaa kuin sisätiloissa. Laatikkoetsintää tehdään myös silloin tällöin kuten kokeessa tulee sitten olemaan. Meidän ensi vuoden tavoitteita onkin hajutestissä käydä ja se läpäistä, että päästään sitten Nosework kokeissa starttaamaan kunhan laji virallistuu.:)

Joulukuun alussa juhlittiin Eetua, joka täytti jo seitsemän vuotta vaikkei sitä millään uskoisi kun tuntuu että joka vuosi vauhtia tulee vaan lisää ja lisää! On se vaan omituisin ja ainutlaatuisin otus mitä tiedän, ikuinen lapsi ja rakkauspakkaus.<3

Siru ja Leo kävivät molemmat myös toistamiseen kehissä pyörähtämässä ja viimeistä kertaa pentuluokassa vietiin! Niin ne lapset vaan kasvaa huhhuh! :O Siru kävi itsenäisyyspäivänä Tampereen ryhmiksessä, esiintyminen ei mennyt neidiltä ihan nappiin kun olisi pitänyt päästä kaverin kanssa leikkimään mieluummin. Tuomarina oli tollereilla uusi tuomari, Sanna Kaven.
"Reipaskäytöksinen narttupentu. Hyvänmallinen pää. Hieman pyöreät silmät. Oikea purenta. Hyvä vahva kaula. Erinomainen luusto. Riittävät kulmaukset edessä, hyvin kulmautunut takaa. Ikäisekseen riittävä eturinta ja rintakehä. Hieman pitkä lanne. Liikkuu hieman löysästi edestä ja ahtaasti takaa, hyvällä sivuaskeleella. Hyvä karva, väri ja käytös."
Tällä arvostelulla neiti oli pentuluokan kolmas. Sitä ennen Siru oli käynyt mätsärissä treenaamassa ja olikin siellä ollut hienosti BIS3! :) Siru on kyllä niin isäänsä tullut, aivan kuin narttupuolinen Koda! :) Muut tytöt tulleet sitten paljon enempi Hymyyn.

Niin nätti pikku Siru.<3

Marraskuun lopulla nähtiinkin Sirua viimeksi, kun ajeltiin Hyvinkäälle ja käytiin ihanalla metsälenkillä kera Kodan, Sirun, Hymyn ja Vieno-mummon.

Isä ja tytär.<3

Pus.<3

Leo kävikin sitten pikkuisen isommissa kekkereissä, nimittäin viime sunnuntaina Messarissa, Voittaja Puppy Showssa! Tollerinpentuja oli 12kpl joista viisi isoa urospentua. Leo sijoittui luokan kakkoseksi kera kunniapalkinnon! :) Tuomarina oli juurikin samainen Sanna Kaven, jolle velipoika siis upposi siskoa paremmin.

"Hyvä koko. Selvästi maskuliininen. Urosmainen pää, oikea purenta. Pää saisi olla hieman täyttyneempi silmien alta. Hyvä kallo, vahva kaula. Hieman etuasentoiset lavat. Hyvin kulmautunut takaa. Vahva luusto. Rintakehän tulee vielä täyttyä. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, löysästi edestä riittävällä askelmitalla. Lupaava karva. Miellyttävä käytös, hyvä väri."

Leo Kodanpoika.<3

Jaa-a, olisikos siinä pääpiirteissään meidän parin viime kuukauden kuulumiset.
Tässä yhtenä päivänä siivoillessa keräsin kaikki tämän vuoden saavutukset kasaan ja olihan noita jonkin verran tullut:

2016 saldo.

Plus tuohon päälle vielä toki RTK2 ja pennut.:) Suht rauhallinen vuosi meillä kaiken kaikkiaan oli, mutta silti sitäkin tulosrikkaampi. Ensi vuotta en ole vielä edes lähtenyt miettimään. Kunhan nyt ennen kaikkea terveenä edelleen pysyisivät molemmat pojat. Tokihan maita riittäisi mistä sertejä voisi hakea, katsotaan siis milloin ja missä ollaan jos ollaan. Se hajutesti ja voittajaluokan startti nyt on sellaiset mitkä eniten itsellään mielessä.
Sen lisäksi Kodan naisrintamalla pitäisi myös tapahtua toistamiseen, kauniita pentuja on kyllä odotettavissa kaiken onnistuessa.:) Ja ensi vuonna toki sitten ensimmäiset lapsukaiset pääsevät jo virallisiin näyttelyihin ja syksyllä varmasti saadaan jo ensimmäisiä terveystuloksiakin. Nyt on tuo meidän inttivalio hakemus ollut vetämässä jo 4kk eikä vieläkään kuulu mitään. Ensi vuoteen menee sen vahvistus siis näköjään kuitenkin.
Jännitettävää ja odotettavaa siis joka tapauksessa riittää myös vuonna 2017!

Olin koko viime joulun sekä uudenvuoden töissä U20 MM-kisoissa, niin nyt on kyllä ihanaa saada viettää rauhallinen joulu sekä railakas uusi vuosi perheen ja kavereiden kanssa!
Nautitaan siis tästä vuoden parhaasta ajasta!

Kodalla on omat pokaalinsa, niin onneksi mamma saa sillon tällön nostella tämmösiä ilmaan.;)

RTK2

Tämän päiväinen AVO-rata

Jippii!! Heti tähän kärkeen pakko iloita, että yksi tämän vuoden tavotteista saatiin tänään plakkariin! Tänään nimittäin rallytokoiltiin Vihdissä näin helatorstain kunniaksi ja Kodalla oli siis RTK2-jahti päällä.

Koe oli ulkokenttäkoe ja ensimmäinen ulkokoe laatuaan meille rallytokon puolella siis, aina ennen ollaan hallikisoissa oltu. Sään puolesta tuli kokeeseen ilmoittautuessa siis jännitettyä, Suomen kevään tuntien sadetta veikkasin, mutta vielä mitä. Täysin pilvetön sininen taivas ja aurinko paahtoi suoraan kentälle.
Tukalan kuuma siis oli, niin meillä ihmisillä kuin varsinkin koirilla. Kenttä oli oikein siisti ja iso koulun hiekkakenttä, mutta aurinko porotti sinne ihan suoraan eikä tuulesta tietoakaan. Siitä siis päättelinkin, että ei todellakaan ole Kodan keli eikä päivä varmaan muutenkaan. Tuo mokoma kun ei ole mennyt vaihtamaan turkkiaan vielä lähes ollenkaan ja raukalla oli tukalat oltavat, sen näki. Kahdesti ollaan aiemmin tällä viikolla uimassakin käyty, mutta ei se turkki jää edes järveen vaan edelleen mennään tolla täydellä karvalla, viime vuonnahan Koda pudotti turkin huhtikuussa...

No joka tapauksessa. Kodalla oli siis kaksi hyväksyttyä tulosta alla ja viimeistä haettiin avoimesta luokasta. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa, joka sopivasti oli ihka ensimmäinen tuomari jolla rallytokoura aloitettiin viime elokuussa. Jos olin pitänyt kahden edellisen kokeen avoratoja helppoina ja ihmetellyt meidän tuuria niiden suhteen niin tänään oli kaikkea muuta! Kuten kuvasta näkee niin rata oli kyllä kaiken kattava, siellä oli ihan kaikki avoimen luokan uudet asiat! Oli todella pitkä rata muutenkin ja nyt ensimmäistä kertaa meillä kokeessa olivat houkutus ja tuo hyppy.
Ratakaavion nähdessäni pyöritin päätäni ja olin Tiialle heti että ei tästä tule mitään mutta Tiia oli vain että "täähän on Kodalle ihan helppo kunhan on vaan hyvässä vireessä!" No ei se vire kyllä mikään ihan hirveä hyvä ollut..:D Aika paljon voi kyllä tuon kuumuuden piikkiin laittaa, sekä pitkän odottelun sillä aikataulut olivat pahasti myöhässä. Mutta joinakin päivinä sitä virettä vaan on ja toisina sitten ei..

No mutta Porvoon kokeessahan me laitettiin ainoaksi tavoitteeksi että seuraavassa kokeessa Koda pyörisi, kun tiedetään että se osaa sen todella hyvin! Pyörähdys olikin heti eka liike ja ensimmäisellä suoralla ne kaikkein vaikeimmat kyltit olivat muutenkin, niin ajateltiin että jos tuosta selvittäisiin ilman kymppejä tai uusimisia niin hyvä siitä tulee, ja jos tahti on kuumuuden takia hidas niin ei haittaa kun sillä ajalla ei ole merkitystä. Koda oli lämmitellessä siis todella pökkelö noin muuten, mutta kontakti oli hieno. Huomattiin heti Tiian kanssa, että eteenmenot olivat vaikeita. Sivulla tehtävät liikkeet sujuivat hyvin mutta eteen Koda ei halunnut millään mennä ja jos meni niin lysähti ja todella vinoon.. joten alettiinkin ressaamaan sitä sitten. (Onneksi niitä eteenmeno kylttejä ei ollut radalla kuin kaksi..!)

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen koitti vihdoin Tiian ja Kodan vuoro. Ja heti ekalla kyltillä tavoite täyttyi, Koda pyörähti oikein hienosti! :D (Osaa se siis välillä muuallakin kuin kotona!) ja ensimmäinen vaikea suora menikin hyvin. Sen jälkeen alkoi kone vähän sakata, Koda tuijotteli todella paljon kentän reunalla olevia muita koiria ja autoja ja oli ihan pää pilvissä ja tosiaan eteenmeno-käsky meni täysin kuuroille korville ja sillä kyltillä kestikin kauan. No, onneksi Tiia on niin rauhallinen, huippuhermoinen ja innostava ohjaaja että sai kuin saikin sieltä Kodan taas hereille ja liikkeelle.
Oltiin etukäteen puhuttu, että näiden olosuhteiden takia yritetään mennä täysin koiran ehdoilla, eli käännöksissä ja pujottelussa Tiia antaisi Kodalle enemmän tilaa ja näyttäisi enemmän käsimerkkejä jos tarvetta olisi  ja tekisi loivemmat käännökset, joita muuten ei avoluokassa enää saisi tehdä. (Me molemmat tiedetään että Koda osaa tehdä tiukat käännökset tosi hyvin tarvittaessa, mutta tänään oli tosiaan ihan erilaiset olosuhteet kuin mihin ollaan totuttu niin sen mukaan tehtiin.)

Tiia joutui ihan tosissaan kannustamaan ja kehumaan Kodaa, joka kyllä haihatteli ihan omiaan. Matka jatkui kyllä koko ajan ja aina kyltillä liikkeet tehtiin puhtaasti. Houkutuksella oli tällä kertaa lelu sekä muovikuppi jossa oli nameja. Olin etukäteen Tiialle sanonut että jos Koda noista jotain virkkaa niin sitä lelua se saattaa käydä haistelemassa mutta ei varmaan välitä herkuista mitään. No väärin meni tämäkin veikkaus, namikippoa minun normaalisti epäahne koirani kävi sitten katsomassa eikä lelusta välittänyt yhtään.:D Pieni haistelu siis siinä kohtaa, mutta nopeasti Tiia sai taas Kodan kontaktiin ja matka jatkui.
Loppu oli jo lähellä, oli enää tulossa hyppy ja yksi käännös. Ja hypylle käveltäessä Koda sai TAAS totaalisen aivopierun, näitä jotenkin mahtuu herran kokeisiin aina, oli laji sitten mikä tahansa! Herra nimittäin päätti että tässä kohtaa olisi todella hyvä hetki hinkata hieman persettä kun se niin kovasti ilmeisesti kutisi. Koda siis veti pyllyään maassa noin puolimetriä jonka jälkeen matka jatkui kuin mitään ei olisi ollutkaan. Sehän tiesi silti sitä, että vaikka se oli vain seuraamista ja siirtymistä toiselle kyltille niin se laskettiin istumiseksi ja siitä tuli -10p. Voi luoja mistä noita aivopieruja oikein tulee!!
Hyppy ja käännös sen jälkeen meni hienosti ja kaksikko pääsi onnellisesti maaliin.

Kaiken kaikkiaan rata meni siis todella mallikkaasti, kaikki kyltit tehtiin oikein mutta toi ihmeellinen pepun vetäminen sapetti niin paljon, kun tiesi että se oli heti se miinus kymmenen pinnaa ja noin älyttömän tyhmän ja turhan jutun takia! Miten paljon parempia pinnoja sitä saisikaan jos noi höpöhöpöt jäisi nyt edes JOSKUS pois... No, päivä oli ollut jo pitkä ja oli niin tautisen kuuma, että ei voinut kuin olla tyytyväinen! Kyllä Koda siellä silti parhaansa teki näin uskon.
Avoluokka oli todella vähälukuinen tänään, joten tuloksia ei tarvinnut kauaa odotella. Kyllä meitä Tiian kanssa jännitti, ja kyllä se tiukille menikin, hyvin tiukille! Mutta niin se vaan silti RTK2 napsahti tilille pistein 71/100. Juuri ja juuri siis, mutta kun riittää niin riittää! Olisi ollut se 81p ilman tuota Kodan aivopierua, itse asiassa Kodalla olisi kaikki avoluokan kokeet ylittäneet 80 pinnaa jos vain olisi pyörinyt kahdessa edellisessä kokeessa..noooh.:D Kun se on hyväksytty niin se on, ei se minusta tee koirasta yhtään sen huonompaa onko se sitten 91 vai 71 pinnaa kun tulosta haetaan.

Tehtävät olivat tosiaan oikein suoritettuja, ohjaaja oli se joka ne pistevähennykset tänään sai. Lähes jokaisessa kohdassa oli ov eli ohjaajavirhe, nämä tulivat nimenomaan liian leveistä käännöksistä ja kaarroksista ja vartaloavuista. Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että " Hyvä rata, mutta avossa pitäisi jo olla tiukempia käännöksiä."
Ja näinhän se on. Tämä olikin ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen.:D) kerta kun tästä on mainintaa, kyllähän Koda on edellisissä kokeissa tiukkoja ja napakoita käännöksiä tehnyt eikä ole aiemmin ohjaajavirheitäkään tullut. Mutta tänään oli tällainen päivä ja kyllä tuo RTK2 silti maistuu makealta! Samalla myös takaraivossa sykkinyt pieni haave siitä että selvitettäisiin avoluokka suoraan kolmella kokeella toteutui!

Hopeinen mitali siitä siis kaulaan ja ruusuketta myös ja iloinen kotiinpaluu saattoi alkaa.:)
On tuo vaan niin tajuttoman pöljä ja tollo, mutta niin vaan älyttömän hieno ja reipas pikkukettu!

TK1 RTK1 RTK2 :)

Nyt jäädäänkin sitten ansaitulle reenitauolle! Hyvin ollaan kyllä saatu aloitettua voittajaluokan treenaaminen, liikkeet sujuvatkin oikealla puolella yllättävän hyvin, Koda tekee täysin luotisuorassa perusasentoja ja eteenmenoja jne, kun vasemmalla ne jäävät usein vinoon. Vannoutunut tokokoira vaan aina yrittää livahtaa selän takaa takaisin vasemmalle puolelle, joten tuota oikealla puolella seuraamista ja puolenvaihtoja vaan treenaamaan! Ei Koda kuitenkaan ollenkaan toivoton tapaus sen suhteen ole, ja Tiian kanssa tehtiinkin uusi tavoite, että oltaisiin tollerien mestaruuskokeessa (syksyllä) jo siinä tikissä että voitaisiin voittajaluokassa korkata, hui! :D
Tätäkin kautta vielä suunnattoman suuret kiitokset Tiialle, kun on jaksanut ja ennen kaikkea osannut tehdä noin hienoa työtä Kodan kanssa ja ennen kaikkea koiran ehdoilla ja sen vahvuuksia käyttäen ja tukien, Kodaa on ollut ilo katsella kentänreunalta kun toinen selvästi nauttii tekemisestään.:)

Tämän viikon koiruudet eivät suinkaan pääty tähän, sillä viikonloppuna korkataan ulkonäyttelykausi, kun lauantaina käydään Loviisan ja sunnuntaina vuorostaan Lahden ryhmiksessä kokeilemassa onneamme sen viimeisen sinivalkoisen suhteen.

Viikkokatsaus

Kulunut viikko on tarjonnut meille aurinkoa, lumisadetta, plussakeliä ja pakkasta. Mutta myös siinä ohella kaikenlaista koiramaista tekemistä.

Maanantaina aamupäivästä Kodalla oli hieronta. Kuten arvelinkin niin takapäästä löytyi taas pikkujumeja, mutta ne saatiin hieronnan aikana hyvin aukeamaan. Osui siis oikein hyvään kohtaan tämä hierontakerta. On toi ero kyllä huima kun vertaa siihen mistä lähdettiin. Koda kiemurteli, haroi vastaan ja jännitti jokaista lihasta ja raajaa parilla ensimmäisellä hierontakerralla, nyt on enää vain spagetin tapainen lötköpötkö hierontapatjalla ja silmätkin on kiinni suurimman osan ajasta.:) Maria kehui ennen kaikkea Kodan selän lihaksiston kuntoa eikä siellä ollut yhtään jumeja. Erittäin hyvä niin, pitkärunkoinen otus tuo kun on, niin selän kunto on erityisen tärkeää kaiken tekemisen kannalta.

Myöhemmin maanantai-iltana (koska sen verran pitkällä kevät jo on, että illalla on tarpeeksi valoisaa vaikka treenata) käytiin sitten vielä lähimetsässä vaakkuilemassa. Tosin perjantaisesta upeasta tatsista ei silloin ollut tietoakaan. Koda ei suostunut ottamaan vaakkua suuhun sitten millään. Haki kyllä joka kerta kun heitin, mutta otteet oli taas ihan kamalia... Pitoharjoituksista ei tullut mitään, kun Koda piti huulensa tiukasti supussa. Hohhoijaa. Pari päivää vaan väliä ja ero oli kuin yöllä ja päivällä, ei totisesti ole päivät veljeksiä keskenään.. Enkä todellakaan keksinyt missä oikein oli vika ja koska en osannut asiaa korjata niin jätettiin homma sillä kertaa siihen.

Torstaina oltiin taas rally-reeneissä. Sekä tällä, että viime viikolla ollaan keskitytty lähinnä voittajaluokan juttuihin. Ja voi että Koda tykkää! Voittajaluokan tehtävät on jo sen verran vauhdikkaita ja vaihtelevia, niin ei totisesti ole tylsää reenata uusia juttuja. Koda tekee yllättävän hyvin oikealla puolella eikä juuri ollenkaan yritä punkea takaisin vasemmalle. Meillä kun on aina ollut noita pieniä vinousongelmia, niin oikealla puolella tehtäessä Koda tekee paljon suoremmin kuin vasemmalla. Eteenmenot, maahanmenot, peruasennot jne suorassa alusta loppuun..!
Haastavin uusi juttu tuntuu nyt olevan toi peruuttaminen. Sitä pitäis jaksaa kotonakin reenata vaikka seinää vasten, seinää apua käyttäen. Kyllä sitä pakkia tulee 1-2 askelta mutta ihan liikaa on vielä käsi apuna. Muuten kyllä puolenvaihdokset ja uudet käännökset menee jo yllättävän kivasti ja itse asiassa voittajaluokan käännökset on Kodalle helpompia kuin avoimen tiukat käännökset. Ihan turhaan jännitin tuota oikealla puolella ohjaamista, vaikka edelleen se itselleen hassulta tuntuukin ja tosi paljon joutuu keskittymään myös omaan tekemiseen.
Harmillisesti huhtikuun koekalenteri näyttää tosi huonolta. Ihan ihmetyttää miten vähän kokeita on ja suurin osa todella kaukana. En esimerkiksi kyllä Tampereelle ala yhden kokeen takia ajamaan sitten millään..ainoa päivä milloin ensi kuussa olisi ollut peräti kolme koetta tässä lähellä ja juuri se päivä ei meille käy. Niin perus! Että toukokuulle menee siis RTK2 metsästys. No, toisaalta ei edes ole mikään kiire kun se yksi enää tarvitaan. Hyvässä aikataulussa ollaan ja aika lähellä tuo tavote jo on.:) Siihen mennessä toi pyöriminen ja seiso-kierrä kuntoon vaan, ei se avoon enää muuta tarvitse. Sen jälkeen uusi tavote onkin Tiian kanssa laitettu että saataisiin Koda siihen kuntoon että voisi syksyllä startata voittajassa tollerien mestaruuskokeessa. Saas nähä.:D

Tänään olikin eilisen lumisateen jälkeen niin kaunis keli, että pakko oli taas kaivaa vähän riistaa esille ja suunnata metsään. Ei se nyt olisi paljon huonommin voinut mennä kuin maanantainen yritys. Vaakku vaan vaihtui nyt kahteen siipidamiin sekä lehtokurppaan.
Siipidameilla tein pari perus noutoa sekä sitten vähän linjaa yhtä suoraa ojaa hyödyntäen. Koda ei meinannut millään uskoa, että siellä oli vielä toinen dami ja jouduin lähettämään sen noutoon kolmesti (meinasi lähteä tekemään hakua) mutta sitten kolmannella lähetyksellä pinkaisi suoraan sellaista vauhtia, kuin olisi koko ajan tiennyt että kyllä siellä oikeasti dami on. Liekö sitten vaan vihdoinkin siinä saanut kunnon vainun..

Tämän käytön jälkeen noi siivet jääkin sitten pennuille käyttöön.:) Laitoin ne vielä pakkaseen sitä varten että vien ne pennuille sitten myöhemmin. Yritetään tolle iskälle tyrkyttää noita kokonaisia lintuja sen sijaan.:D

Sitten kaivoin esille ton kurpan ja se olikin Kodan mielestä ihan mahtava juttu, just niin mukavasti suuhun sopiva. Näytin sitä ensin vaan kämmennellä ja sanoin "pidä" ja ukkeli nappasi sen heti suuhun ja oli varsin tyytyväisen näköinen. Oli ihan eri meininki siis kuin maanantaisella kerralla, perjantai on vissiin herran mielestä se paras treenipäivä!

Jostain syystä ainoat kuvat jotka onnistuu on aina vaan nämä hetket kun ollaan paikoillaan, itse noutokuvat sitten on kaikkea ihan muuta..liian vaikeeta ohjata koiraa ja kuvata samaan aikaan. Pitäisi saada joskus kuvaaja/riistanheittäjä tuonne mettään mukaan. Ylimääräset ukot tekisi muutenkin hyvää häiriötreeniä tonne, Koda joskus hämääntyy kun joku muu sille damin/riistan heittää kuin minä.
Kurpallakin tehtiin muutama perus nouto. Aluksi otti taas jaloista kiinni ja tiputti. Pikku tuumaustauko ja nosti koko tipun suuhun, koiran kun pitäisi juuri tuo hokata ihan ite.:) Päivän kiva juttu oli myös, ettei tarvinnut kehotuksia tai käskyjä nostaa vaan pelkkä "hae" riitti tällä kertaa.
Suurena plussana merkkasin myös meidän reenipäiväkirjaan Kodan innon ja vauhdikkuuden palautuksissa. Hirmu vauhdilla se aina ampaiseen noutoon, mutta palautukset ei ole ihan niin reippaita, ravi on silloin yleisempää kuin laukka. Tänään tuli jo laukalla luokse eli pikkukettu tykkäsi kyllä! :) Pari palautustakin tuli oikein kivasti sivulle ja lintu käteen eikä sylkäissyt vaan jalkojen juureen pallopalkan toivossa.
Ehkä tämä pieni vaihdos teki siis hyvää tässä tilanteessa. Ei meidän tekeminen ole (eikä varmasti tule koskaan olemaankaan) oppikirjan mukaista, mutta Kodalla on ainakin ollut niin hauskaa, että eihän sillä muulla ole edes merkitystä.:)

Aurinko, luminen metsä ja onnellinen pikkukettu.<3

Itse on myös tosi hankalaa asetella koiraa ja kuvata koiraa mutta menkööt tällä kertaa

Koda 3,5 vuotta.

Sillä välin Hyvinkäällä Hymyn masu on taas levinnyt entisestään.:) Nyt tulikin jo seitsemän viikkoa täyteen, hui!! Ei enää kauaa! Hymy voi edelleen erinomaisesti, hieman alkaa kuulemma jo vauhti kuitenkin rauhoittua.:)

(c) Maija Järvinen

Ensi viikolla mennäänkin taas pitkästä aikaa Onnenkoiraan uimaan ja samalla reissulla kun kerta Hyvinkäällä ollaan, niin käydään vielä kerran ennen synnytystä Hymyn masua katsomassa ja maha-asukkien potkuja tunnustelemassa.<3

RT Porvoo

Pitkästä pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa sitten marraskuun, oli jälleen kerran rallytokostartin aika. Tällä kertaa suunnattiin Porvooseen ja oikein mukava, siisti ja lämmin kisahalli olikin siellä meitä odottamassa.

Tämähän meinasi siis sitä, että kyseinen koe oli Kodan ja Tiian ensimmäinen yhdessä. Koko koestartti tosin meinasi jo yhdessä vaiheessa jäädä täysin haaveeksi, sillä aiemmin tällä viikolla oli hieman dramatiikkaa. Keskiviikkona olimme Kodan kanssa ihan normaalisti lenkillä, kun meinasimme jäädä auton alle. Olimme ylittämässä suojatietä vihreän valon palaessa, kun mutkan takaa kurvasi suojatielle ihan täysiä hullu akka ratissa, tuolla muijalla ei ollut aikomustakaan väistää ja Koda oli pitkällä remmillä jo keskellä tietä menossa. Kuin ihmeen kaupalla kerkesin Kodan kiskaista pois alta, mutta järkytys oli suuri ja itku kurkussa kun tien yli päästiin. En halua enää ikinä, ikinä kokea tuollaista!
Heti torstaina saatiin sitten lisää lunta tupaan, kun metsälenkillä Koda repäisi syvässä lumessa rämpiessään etutassunsa kynnen auki. Se vain kirjaimellisesti halkesi keskeltä. Verta ei kaikeksi onneksi tullut lähes nimeksikään, eikä Koda ontunut tassua eikä se ollut kipeä kun sitä räpläsin. Silti totta kai heti eka ajatus oli että perhana pitääkö tässä koepaikka perua.
No, kirjaimellisesti onni parissa onnettomuudessa ja päästiin ensin torstaina rallytokotunnille kenraaliharjoituksiin, sekä sitten tänään Koda ja Tiia pääsivät kuin pääsivätkin starttikyltille.

Rata oli omaan silmään melko helppo, todella ALO-ratamainen ja ehkä se juju olikin siinä, että se paperilla näytti helpolta mutta vaati koko ajan kuitenkin keskittymistä. Kodalle sopiva rata, sillä se oli todella vauhdikas, sisältäen mm. juoksuosuuden sekä pujottelun ja spiraalin. Se muistutti myös paljon edellisen kokeen rataa paljon.

Luottoa kaksikkoon oli ja minä se taas olin jota eniten jännitti.:) Kodahan läpäisi ensimmäisen avoluokan kokeensa täysin kylmiltään (mikä ihmetyttää minua vielä tänäkin päivänä!), nyt kuitenkin oltiin jo edes vähän treenattu. Heti ensimmäinen kyltti oli paha, eli seiso-kierrä-koiran ympäri. Sitä ollaan ahkerasti treenattu ja taas perus "kyllä se kotona osaa" ja vielä teki ennen radalle menoakin hienosti. No, koetilanne on aina ihan eri. Koda teki täysin samalla tavoin kuin ensimäisessä avostartissa, eli veti maahan seisomisen sijaan. Eikä se ole tätä tehnyt pitkiin aikoihin. Hohhoijaa.:D No, uusinnalla siitä päästiin sitten taas jo hyvällä suorituksella eteen päin. Noissa tiukoissa käännöksissä Kodalle miinuspisteet vinoudesta, ei mitään uutta niissä, varsinkin kun ne oikeasti on todella tiukkoja.
Vanhana tokokoirana Kodalla on ollut ongelmia kun takapää menee niin helposti maahan heti kun vauhti hidastuu. Senpä takia kyltti 8 (koira eteen vasemmalta sivulle) piti myös uusia, kun sivulle palatessa se peppu meni maahan. Pujottelu ja spiraali on Kodan bravuureita ja niissä olikin upea seuruu, Tiia ihan hihkui radalla kun oli varsinkin spiraalissa niin tyytyväinen Kodaan.:)
Ja sitten pyörähdys. Tuo hemmetin pyörähdys! Sitä ollaan ensimmäisen kokeen jälkeen reenattu paljon ja Koda oikeasti osaa sen. Tekee aina reeneissä ja teki täydellisesti kun pihalla vielä heräteltiin ennen kehään menoa eikä Tiia ressannut sitä ollenkaan. Vaan jälleen kerran, koe on aina koe. Eihän se sitten siellä enää pyörinytkään. Siinä vaiheessa oli jo ne kaksi uusintaa, niin Tiia teki ihan oikein ja antoi olla, siitä toki sitten tuli taas se -10p. Muuten oikein mallikkaasti tehty rata ja mikä tärkeintä, paria ensimmäistä kylttiä lukuun ottamatta Koda ei nuuskutellut maata vaikka uusi koepaikka ja kenttä olikin.:)
Sitten ei auttanut kuin jännittää mihin riittää. Jälleen kerran kun lähtölistan häntäpäässä oltiin, niin ei kauaa tarvinnut odotella. Ja sieltä se toinen hyväksytty tulos tuli pistein 78/100! <3 Vieläkään ei siis pisteillä mässäillä, mutta kun se riittää niin se riittää meille. Uusimisia tulee kuitenkin niin paljon enemmän kuin alokkaassa. Mutta miten mainio pikkukettu! Tiialle naureskelinkin että mitäs jos se nyt läpäsee avoluokan suoraan kolmella kokeella kun alokkaassa välillä oli niin vaikeaa että.:D Miinukset tulivat juurikin tuo kymppi kun ei pyörinyt, kaksi uusintaa joista yhteensä se -6 ja loput miinukset vinoista asennoista. Ei voi silti kuin olla tyytyväinen tähän kaksikkoon, varsinkin kun Tiiakin oli tyytyväinen ja nauttii niin Kodan kanssa tekemisestä, selkeesti oli molemmilla hauskaa rallatella.:)

Kauheasti ressaa nämä koetilanteet selkeesti.:)

Niin se RTK2 vaan lähestyy, ei ole kuin yhden tuloksen päässä enää! Harmillisesti ei ensi viikon Espoon kokeeseen mahduttu, se oli täynnä kaikkia luokkia myöten alta aikayksikön eikä varmaan enää maaliskuun kokeisiin muutenkaan päästä joten varmaan huhtikuulle menee seuraava (ja toivottavasti toistaiseksi viimeinen) startti sitten. Eipä tällä tosin nyt mikään kiirekään ole, nyt kun ei enää puutu kuin se yksi.:)
Seuraavaan kokeeseen meillä onkin vain kaksi tavoitetta mitkä Tiian kanssa päätettin: Seiso-kierrä koiran ympäri ensimmäisellä yrityksellä sekä pyörähdyksen täytyy nyt onnistua! Me tiedetään että Koda osaa, nyt se vaan täytyy saada koekentällä onnistumaan myös. Sen takia toisaalta ihan hyvä että pieni väli tulee ennen seuraavaa kisaa, nyt tiedetään missä mennään ja mitä reenataan vaan jatkossa lisää.:) Seuraavaa kisaa ja toivottavasti seuraavaa koulutustunnusta kohti siis!

Ensi viikolla mennäänkin sitten moikkaamaan Hymyä ja kasvavaa vauvamasua katsomaan.<3

Rally-fiiliksiä

No niin. Lupailinkin jo tuossa vähän aiemmassa postauksessa juttua meidän rallytoko-treeneistä. Ja tässä sitä sitten tulee!
Meillä alkoi Kodan kanssa tosiaan tuossa heti loppiaisen jälkeen AVO/VOI-tasoinen rallytokokurssi, joka on toistaiseksi jatkuva. Meillä on koossa kuuden koiran ryhmä ja ensimmäistä kertaa kaikki ryhmäläiset ovat uroksia. Toistaiseksi silti kaikki on mennyt hyvin poikien kesken.:) Ja ei että on tuntunut hyvältä olla jälleen ns valvovan silmän alla treeneissä. Siis että meillä on kurssia vetävä opettaja ja tosi hyvä sellainen onkin! En edes muista milloin viimeksi ollaan oltu ohjatulla kurssilla, ollaan jo niin kauan treenattu omin päin. Kodahan osaa, jopa sellaisia juttuja mitä en edes itse ole tajunnut, mutta tää kurssi on niin hyvä ennen kaikkea oman ohjaamisen kannalta!

Joko tehdään??

Meillä on nyt takana neljä treenikertaa. Kolmet treenit porukan kesken ja yhdet omatoimiset jotka saatiin pitää korvaavana treeninä ihan omin päin hallilla.
Ensimmäinen treenitunti aloitettiin jumpalla. Opettaja oli tehnyt temppuradan, jossa kaikki kävivät vuorotellen yhdellä pisteellä. Oliko noita pisteitä nyt viisi vai kuusi. Kaikkien tarkoituksena oli kuitenkin ennen kaikkea takapään jumppaaminen ja muistuttaa koiraa tosiaan ottamaan se takapääkin käyttöön. Oli mm. tasapainottelua alustalla, ympyrän kiertämistä, pujottelua ja ison auton renkaan päällä sekä läpi tasapainottelua. Varsinkin Kodalle tosi hyödyllisiä juttuja, kun sen takapää ei tosiaan mikään maailman taipuvin ole. Mutta ilmeisesti pitkä tauko sekä tauolla tehdyt hieronnat ovat kyllä auttaneet ja paljon! Sillä Koda tuntui notkistuneet silmissä ja jestas miten se taipuikin ja käytti takajalkojaan. Opettajaltakin tuli useaan otteeseen kehuja takapään käytöstä.
Sen lisäksi tällä "jumppatunnilla" tehtiin vielä ihan vain muutaman kyltin mittaisia "miniratoja", joissa keskityttiin käännöksiin ja perusasentoihin ja koiran suoruuteen. Tämä kerta kyllä viimeistään avasi silmäni huomaamaan, kuinka taitava koira mulla onkaan ja kuinka hyvä tekniikka sillä oikeasti on. Varsinkin tuota tekniikka puolta opettajakin on Kodalla kehunut lähes joka tunti. Erittäin kivaa kuultavaa.:)

Toinen tunti pidettiinkin sitten tosiaan omatoimisesti treenihallilla. Mukaan meille lähti Kodan uusi tuleva kisaohjaaja, Tiia.:) Facebookissa vähän aikaa etsiskelin Kodalle uutta ohjaajaa, vaikka on mielessä käynyt itsekin kokeeseen sen kanssa mennä, kun treenit ovat menneet niin hyvin. Kisakynnys on siis itsestäni pelkästään kiinni, koiraan kyllä luotan kuin kallioon. Mutta Tiia kuitenkin löytyi ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi ohjaajaksi. Tiialla itsellään on VOI-tasoinen villakoira ja Tiia itse ohjaa rally-tokoryhmää joten tosi osaavan kuskin jäbä itselleen sai.:) Kaiken kukkuraksi Tiia on jo pidemmän aikaa harkinnut tolleria seuraavaksi koirakseen, joten tässäpä on oiva tilaisuus rotuun lähemmin tutustua. Jo ensimmäisen kerran jälkeen Tiia ihastui Kodan motivaatioon ja iloisuuteen. Tämä ensimmäinen kerta menikin lähinnä siinä, kun kaksikko tutustui toisiinsa, tehden pidempää rataa sekä yksittäisiä liikkeitä harjoitellen. Ja hyvältähän se meno näytti jo heti alusta pitäen, Kodalla oli tosi kivaa ja varsinkin sen kontakti oli ja on ihan super.<3 Ihanaa katseltavaa.:) Tässä video (joka toivottavasti toimii!) kun kaksikko harjoitteli houkutusta.

Jos kyseinen video ei toimi, sen voi myös nähdä Instagramista, täältä:

https://www.instagram.com/p/BAm_xZptqTK/?taken-by=whysosiirious

Kolmannella kerralla ohjasin taas itse. Tällä kertaa olikin vuorossa sitten kunnon ratatreeniä. Olen kyllä hirveästi tykännyt juurikin tästä, että meillä on sekä tekniikka-, että ratatreeniä vaihtelevasti! Joskus hinkataan vaan perusasioita (koska siitä kaikki lähtee!) ja sitten mennään jo aika kokeenomaisesti pitkiä ratoja. Tykkään!
Tosiaan tällä kolmannella kerralla tehtiin kolme erilaista pitkää rataa. Aloitettiin alo-luokan radasta, jossa radalla oli siis pelkätään alokkaan tehtäviä. Sen jälkeen korotettiin ja tehtiin avoimen luokan tehtäviä. Sen jälkeen korotettiin vielä kerran ja laitettiin voittaja-luokan kyltit esille. Herranjumala, enhän minä ole niitä koskaan edes vilkaissut saati yhtäkään kylttiä Kodan kanssa treenannut, kun mulla on ollut vähän sellainen "taso kerrallaan"-meininki.:D Meidän voittaja-luokan radasta ei tällä kertaa siis oikein mitään jälkipolville kerrottavaa jäänyt, mutta aloitetaan se oikealtakin ohjaaminen tässä kuitenkin pikkuhiljaa!

Neljännellä tunnilla, joka olikin tämän viikon torstaina, Tiia oli sitten jälleen mukana Kodaa ohjaamassa. Alkuviikosta tapahtuneiden treffiensä johdosta Kodalla oli hieman testosteronit koholla ja ensimmäistä kertaa vähän urahteli treenikavereille, mutta kun hommiin päästiin niin eipä niitä sitten enää edes huomattu. Annetaan noille hormoneille nyt tämän kerran anteeksi.:)
Tälläkin kertaa oli vuorossa ratatreeniä. Halliin oli tehty yksi pitkä rata, jota tehtiin kuitenkin 3-4 kyltin pienissä pätkissä.
Tässä pari videota Kodan ja Tiian treeneistä:

^ Liikkeestä maahan (joka on sähäkkä) jonka jälkeen istu-käännös vasempaan-istu. Kodalla tosi hyvä käännös ja takapään käyttö, hieman lisää vaan yhdenaikaisuutta tähän niin hyvä tulee! Avo-luokassa kun ohjaajan täytyy kääntyä paikoillaan ja tismalleen yhtäaikaa koiran kanssa.
Video instassa:
https://www.instagram.com/p/BBF6hYINqfk/?taken-by=whysosiirious

^ Edestakaisin pujottelu juosten. Hyvä esimerkki siitä, että tässähän koiran ei tarvitse juosta vaan ohjaajan ja näin se juuri pitääkin tehdä kun on isompi koira kyseessä. Toi Kodan kontakti on kyllä jotain niin.<3
Video Instagramissa jossei se täällä toimi:
https://www.instagram.com/p/BBF7oMjtqSA/?taken-by=whysosiirious

Näissä lyhyissä pätkissä tärkeintä oli oikea-aikainen palkkaus sekä sitten nimenomaan palkkaamattomuus. Eli palkka vasta lopussa. Lopuksi tehtiin vielä koko rata putkeen, radalla saattoi olla parhaillaan kolmekin koiraa yhtä aikaa menossa mutta hyvin meni kaikilla.:) Toi kokonainen rata on myös videolla, mutta taisi olla niin pitkä ettei sitä saanut harmillisesti tänne ladattua.
Tosi tyytyväinen olen tän kaksikon yhteistyöhön! Kyllä nuo kaksi kehtaa kokeisiin lähettää.:) Helmikuu tulee vähän liian pian, mutta maaliskuulle ollaan Porvoon kisoja jo katottu sillä silmällä että sinne lähtis koeilmo menemään. Avo-luokkaan on onneksi helpompi mahtua mukaan kuin alokkaaseen.

Seuraavien kolmen viikon reenien pointit ovat myös selvillä. Alkavan viikon treeneissä tehdään pelkästään alokas-luokan tehtäviä ja liikkeitä, ei siis oteta mitään muita kylttejä siihen. Sitä seuraavalla viikolla tehdään pelkästään avointa luokkaa ja kolmannella sitten voittaja-luokan kylttejä. Ja ymmärsin niin, että näitä tullaan tekemään juuri koemaisesti, että ilman palkkaa radalla ja palkka vasta lopussa koiralle. Haastavaa, mutta myös tosi hyödyllistä treeniä sekin! Itse ohjaan tuon alokastunnin, Tiia tulee sitten taas puikkoihin avo ja voi-tunnille.

Tosi hyvällä fiiliksellä mennään eteen päin kevättä kohti! Näihin rally-tunnelmiin tällä kertaa.:)

Huonoista keleistä johtuen ollaan kotona reenattu dameilla. Sorsadami on ihan paras!

Level up!

Huhhuh..onpas kyllä ollut pitkä ja rankka viikonloppu takana, sekä koiralla että mammalla sekä varmasti myös koiran ohjaajalla. Meillä on nimittäin (nyt jo onneksi takana päin!) ollut tuplakisa-viikonloppu Heinolassa, kuinkas muuten kuin rallytokon merkeissä! Kodalla oli siis startti sekä eilen, että vielä tänään toinen. Tanjan piti Kodan lisäksi startata toisen bordercolliensa kanssa, mutta Sara meni sitten harmillisesti tiistaina aloittamaan juuri "sopivasti" juoksut.. Tanja oli kuitenkin todella kultainen, kun siitä huolimatta tuli silti ohjaamaan Kodaa kumpanakin päivänä.:)

Ei oltu käyty tässä HPSK:n hallissa aiemmin, ja voin kertoa että kun ensimmäisen kerran kyseiseen halliin astuttiin sisälle, niin järkytys oli varmaan ensimmäinen sana mikä mieleen tuli. Eipä nimittäin me kumpikaan noin "eksoottisessa" kisapaikassa ennen oltu. Ehkäpä kyseinen kuva hieman avittaa asiaa:

Hallin alkupää oli siis täynnä busseja sekä veneitä, tämä olikin alunperin kylmävarasto niiden talvivarastoimista varten.:D Vasta hallin toisessa päässä näkyi pieni välkähdys vihreää, missä sitten itse kisakenttä oli. Paikka siis oli mielenkiintoinen, mutta nopeasti siihen totuttiin ja itse kisapaikka oli todella rauhallinen koko viikonlopun ajan, koirilla oli tilaa ja oma rauha kentällä ja sen vieressä ja tekonurmikin näytti uudelta ja puhtaalta. Kelpo kisapaikka siis kaikesta huolimatta! :)
Koda oli alunperin ilmoitettu alokasluokkaan kummallekin päivälle, mutta niin toivoin että saataisiinpa alokasluokka jo heti lauantaina klaarattua pois alta. Lauantain rata oli todella helppo, ei siinä ollut oikeastaan muuta kuin molemmat askelsarjat sekä käännöksiä, ei ollut edes pujottelua tai spiraalia. Kuitenkin pisteet jäivät koko alokasluokassa todella alhaisiksi, sillä tosi monella koiralla oli juurikin tuo kova nuuskutteluongelma.

Tanja otti Kodan odottelemaan jo hyvissä ajoin halliin ja reenaili ja herätteli pikkukettua hommiin. Koda olikin reenatessa ihan into pinkeänä, me kun ei olla tehty pariin viime viikkoon yhtään mitään kun on vain satanut ja satanut. Koda piti ihan mahtavaa kontatkia koko ajan ja kaikki näytti tosi lupaavalta. Kaksikko joutui kuitenkin odottelemaan omaa vuoroaan ihmeen kauan, sillä tuomarilla oli tuomariharjoittelija mukana ja arvostelujen kirjoittaminen kesti extra kauan, sekä juuri ennen Kodaa oli vielä pari vähän hitaampaa koirakkoa muutenkin..Kodalla siis hieman into, energia-ja kiinnostustaso laski juuri ennen omaa suoritusta.
Ja kun Tanja Kodan vei uudelle tekonurmelle niin voi että sitä noutajan nenää! Sehän painui samantien maahan nuuhkimaan. Punainen nenä se vaan kävi ja kävi ja pystyin välillä näkemään Tanjan hieman turhautuneen ilmeen ja tiedän kyllä ton tunteen niin hyvin! Koda on niin monessa tokokokeessakin mennyt nenä maassa että voi hohhoijaa. Silti, siitäkin huolimatta kaksikko eteni radalla hyvää vauhtia ja tekikin hyvää työtä! Kaikki tehtävät menivät puhaasti eikä yhtäkään tarvinnut edes uusia. Silti jäätiin jännämään pisteitä, että kuinka paljon tuo Kodan nuuskuttelu oikein vaikutti. Tollopoika ei tosin todellakaan ollut ainoa jolla nuuskuttelu oli suurin ongelma ja se vaikuttikin monen koirakon pisteisiin. Oli vain yksi 100 pisteen suoritus sekä sen lisäksi vain pari jotka saivat yli 90. Todella moni koirakko jäi jopa alle 80 pisteen. Sen takia yllätys oli suuri, kun Kodan kohdalla luettiin pisteet 88/100! Voi mikä huippu-ukko!<3 Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että "Tehtävät kyllä osataan, vaikka nenä välillä vie." Ja se pitää kyllä ihan prikulleen paikkansa.:) Kaikki pistemenetykset johtuivat juuri tuosta nuuskuttelusta sekä pari -1p tulivat vinoudesta.
Vaan mitäpä siitä, tuo hieno tulos merkitsi sitä että Koda ansaitsi itselleen koulutustunnuksen RTK1 sekä sen lisäksi sai lipun avoimeen luokkaan! Tämän myötä meni meidän blogin bannerikin jo nopeasti uusiksi. Mulla oli kamera kyllä mukana, mutta totesin kuvaamisen täysin mahdottomaksi kun halli oli niin pimeä, olisi ollut niin hienoa kunnon kuvia saada!

Koda on aina osannut arvostaa näitä poseerauksia.:)

Saatiin kuin saatiinkin siis se paljon toivottu toinen koulari sekä level up!
Sitten pitikin hieman miettiä, että mitä tämän sunnuntain kanssa oikein tehtäisiin. Koepaikka kyllä oli varma, mutta luonnollisesti alossa ei enää voitu startata. Ei avoluokka niin paljon vaikeampi ole, tuleekos siellä nyt oikeastaan 4-5 sellaista kokonaan uutta liikettä ja sen lisäksi takapään käytön pitää parantua sillä käännöksien pitää jo olla tosi tiukat.
Tuon Lahden kokeen jälkeen aloin kyllä jo Kodan kanssa hieman avonkin liikkeitä sivuta ja ryhdyttiinkin pikkuhiljaa hiomaan mm. pyörähdystä, houkutusta, seisomista ja käännöksiä. Perusteet Koda niihin oppi nopeasti, mutta silti ei niitä kovinkaan paljon hinkattu eikä mitenkään reenattureenattu oltu. Vielä kun tosiaan pari viikkoa on vaan satanut ja kaikki kentät ovat läpimärkiä, niin ei oltu reenattu siis yhtään! Kysyin Tanjan mielipidettä ja tämä sanoikin että joojoo ilman muuta kokeillaan.:D No, niin sitten tehtiin, ilmoitettiin että luokka vaihtuu ja paikalle tullaan, olihan koemaksukin jo maksettu. Kyllä jännitti ja vähän hirvitti, mutta toisaalta pakkohan se on koittaa, kun ei kukaan näitä tuloksia kotisohvallekaan ilmaiseksi tuo.:)

Niinpä siis ajeltiin Heinolaan tänäänkin, hyvin märässä ja ankeassa kelissä edelleen. Oltiin jo etukäteen ajateltu Tanjan kanssa, että kunhan nähdään rata niin reenataan Kodan kanssa vaan parit oudoimmat liikkeet ja viedään autoon ja otetaan se lähes suoraan sieltä kehään, ettei tulisi lauantain kaltaista pitkää odottelua ja turhautumista ja mahdollisesti sitä nuuskuttelua..
Rata oli omaan silmään melko helppo avorata, ei (onneksi!) ollut mm. houkutusta. Vauhdikas rata onneksi oli, sillä se sisälsi kaksi pujottelua, toinen juosten. Kaksi täysin uutta juttua radalla kuitenkin oli; pyörähdys ja juurikin tuo perusasennosta seiso ja kierrä. Niitä alettiin Tanjan kanssa jännätä ja reenata. Kuten jo mainitsin, perusteet Kodalla niihin kumpaankin on, mutta toistoja ei selkeästi todellakaan vielä tarpeeksi. Kyseinen liike joko tulee tai ei. Kun minä kokeilin seisomista, se tuli Kodalta koko ajan mutta kun Tanja kokeili niin Koda meni syystä tai toisesta joka kerta maahan.. Pyöriminenkään ei kyllä onnistunut juuri lainkaan. Että vain sellainen PIENI paniikinpoikanen siinä molemmilla! Eihän siitä tulisi kuin -10p kummastakin liikkeestä jos Koda ei niitä ollenkaan tekisi..

No, silti kaksikko saatiin lähtöviivalle. Tuo toinen paha liike eli seiso ja kierrä oli vielä heti ensimmäinen tehtävä..ja juuri niin kuin treeneissäkin kävi, Koda meni siinä maahan seisomisen sijasta. Se siis uusittiin ja (luojan kiitos!) toisella kerralla onnistui! :) Nuuskuttelua oli edelleen, mutta kaikeksi onneksi huomattavasti vähemmän kuin lauantaina. Tämän lisäksi Tanja uusi yhden käännöksen, sillä siinä Koda jäi haahuilemaan vähän omiaan eikä tullut perässä. Ja kun tuli pyörähtämisen vuoro..noh, Kodahan ei pyörinyt niin siitä napsahti se -10p, mutta oltiin etukäteen puhuttu että sitä ei uusita, vaan eteen päin vaan. Kyllä oli huokaus iso sekä ohjaajalla, että minulla kun rata oli ohi. Koda oli hieman pökkelö ja sellainen poissaoleva koko radan ajan, vaikka Tanjaa muuten seurasikin ja tehtävät teki, mutta (kuten tokokokeissakin tuomari on osuvasti sanonut) ei ollut läsnä tekemisessä. Epäiltiin kyllä molemmat, että pikkukettu saattoi myös olla vielä väsynyt eilisestä. Lauantain koepäivä venyi melko pitkäksi kun aikataulut olivat myöhässä ja odottelua oli..Kodalla ei myöskään ole ollut kahta koepäivää koskaan aiemmin peräkkäin. Näyttelyitä toki on ollut, mutta siis ihan kunnon aivotyöskentelyä vaativia hommia siis.:D

Koda oli avoluokan toiseksi viimeinen koira, joten tuloksia ei tarvinnut kauan odotella. Ja kyllä meidän pikkuleirissä hihkuttiin kun läpi meni avoluokan korkkaus! Kodalle siis tulos AVOHYV 74p! Ei mitenkään yllätä että pisteet laski noinkin alas alokkaasta, mutta meitä se ei haittaa kun tarkoitus ei todellakaan ole saada sitä sataa pinnaa joka kisasta, vaan tulos merkkaa.:) Tuomarin kommentti oli melko samanlainen kuin eilisessä koepaperissa: "Paljon yksittäisiä nuuskaisuja, koira kyllä osaa."
Kivoja kommentteja, kiva on kuulla että tuomari kyllä näkee että koira osaa vaikka huomio olisikin vähän muussa kuin itse hommassa..:D Kun Koda noin nuuskutellen ja haihatellen vetäisi 74p niin kunhan saisi sen fokuksen kunnolla koko radan ajaksi mukaan niin miten mainio pikkukettu sillon olisikaan! Toivottavasti sellainenkin koepäivä nähdään vielä.:)

Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen tähän viikonloppuun ja Koda-Tanja-kaksikkoon! On aikamoista, että voin vain ojentaa koiran hihnan kaverille ja kaveri vie koiran radalle ja noin hienosti vieläpä. Ottaen huomioon, että Tanja kuitenkin on Kodalle melko vieras ihminen eikä kaksikko ole syyskuun jälkeen reenannut yhdessä kertaakaan. Tanja koirineen kun nimittäin muutti tästä meidän naapurista Lahteen, eikä olla sen jälkeen siis pystytty pitämään kimppatreenejä ja kaksikko on siis ihan kylmiltään yhdessä kokeisiin mennyt. Ja tulos on tässä.:) Tanja ei ollut edes kertaakaan Kodan kanssa treenannut ilman remmiä seuraamista ennen tämän päiväistä avoluokkaa, aika hurjaa.:D Riskillä siis tähän kokeeseen lähdettiin, mutta kyllä kannatti, ai että! Tosiasia siis on,että nyt on RTK1 lisäksi se ensimmäinen hyväksytty tulos myös avoimesta luokasta, ei enää kuin kaksi lisää plakkariin niin saataisiin se kolmas koulari pojulle.<3

Päätin silti, että nyt jäädään kuitenkin näiden tulosten jälkeen jo ansaitulle joulutauolle. Pitää silti selkeästi noita avo-liikkeitä vielä treenata ja vahvistaa, ihan rauhassa ja ajan kanssa. (Kunhan kelit paranisi ja pääsisi oikeasti tonne ulos reenaamaan!) Mikään kiire ei nyt siis ole, kaksi tulosta enää tarvitaan ja nyt otetaan siis ihan iisisti. Lähdetään katsomaan ja täyttelemään koekalenteria sitten tuolle alkuvuodelle seuraavan kerran. Kivaa jättää sinnekin vielä haasteita ja tavoiteltavaa ja toivottavasti kevääseen mennessä oltaisiin myös se RTK2 klaarattu.:)
On se vaan niin mainio pikku-ukkeli! Yllätti kyllä ihan täysin, varsinkin tänään! Ja on kyllä uni maittanut, on toi aivojumppa sitten niin rankkaa hommaa.
Näihin rallykuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

Rallya Lahdessa

Käytiin tänään, sopivasti halloweenin kunniaksi, rallytokoilemassa Lahdessa. Koda ja kaverini Tanja starttasivat tosiaan tuossa pari viikkoa takaperin myös Riihimäellä ja olivat siellä todella lähellä saada yli 90 pisteen tuloksen, mutta se tosiaan kaatui Kodan kakkahätään neljä kylttiä ennen maalia.. Jos tuo olisi putkeen loppuun asti mennyt, niin Kodalla olisi tänään voinut jo olla RTK1 plakkarissa. No, turha se enää on jossittela, se koe on nyt taputeltu eikä sille enää mitään voi. Se kuitenkin oli ilahduttavaa, että ennen tätä vahinkoa Koda teki todella hienoa rataa! Selkeästi parastaan tähän asti. Tanja vaan jotenkin osaa olla niin rauhallinen, mutta silti mielenkiintoinen ja tsemppaava Kodalle, että pikkukettu kuuntelee ja tekee hirmu hyvin töitä vaikkei mamma remmin toisessa päässä olekaan.:)
Silti minua jännitti aivan kamalasti, vaikka Tanja ohjaajana oli tänäänkin. Tanjan osaamiseen ja kisahermoihin luotan täysin, Kodasta ei vaan koskaan osaa sanoa millä tuulella se on. Herra kun on vähän sellainen on-off-tuuliviiri. Ja tänäänkin halliolosuhteissa oltiin ja pohjana tietysti taas tekonurmi, joka tunnetusti on noutajan nokkaan yleensä aivan huumaavan tuoksuinen. Viime kerta kuitenkin oli niin hienoa tekemistä, että odotuksia oli paljon ja hinku tietysti jo saada se toinen hyväksytty tulos, kun tuntui taas hetken aikaa sekin niin tuskaisen vaikealta.
Kaksikon vuoro koitti, enkä minä edes uskaltanut mennä kehän laidalle katsomaan, eikä siis kuviakaan ole. Nyt kyllä harmittaa, kun rata oli tosi hauska omaankin silmään ja kaksikko veti hirmu hyvin! Katselin kauempaa sivusta menoa, ja hienoltahan se näytti.:) Alussa Koda vähän nuuskutteli (mistä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä), mutta Tanja sai jäbän todella hyvin mukaan sen jälkeen. Radalta ei vauhtia puuttunut (sopii Kodalle!) ja pujottelukin tuli tehdä juosten. Se menikin hyvin, kunnes pujottelun lopussa kehän laidalla oli Kodan mielestä ilmeisesti todella epäilyttävä muovipussi, jota sitten piti pysähtyä ihmettelemään. Sehän sitten oli "epätarkasti suoritettu tehtävä" kun Koda pysähtyi vaikka olisi pitänyt siis juosta. Meno jatkui kuitenkin hyvin ja reippaasti, oli ilahduttavaa varsinkin nähdä että ukkeli teki töitä kontaktissa Tanjan kanssa, kuono siis korkealla ylhäällä eikä maassa päinkään, jes! :) Lopussa kaksikko vielä uusi yhden kyltin, mutta mieluummin tosiaan se -3p kuin -10p otetaan!

Kakkaepisodi on nyt anteeksi annettu.:)

Sitten jäätiin odottelemaan koko ALO2 ryhmän loppua ja tuloksia, pisteitä kun ei erikseen tässä välissä mihinkään ylös saatu. Tanjan kanssa veikattiin, että varmaan tyyliin 80 pisteen puolelle menisi. No mutta, tuomari luki jokaisen osallistujan pistemäärän koekirjoja jakaessaan ja kyllä meidän leirissä hihkuttiin kun Koda ja Tanja olivat saaneet huippuhienon tuloksen 90/100p! <3
Voi jehna, ei ollut tullut edes yhtäkään miinus pistettä vinoudesta, wohoo! :D Tuntui niiiin hyvältä tuon viime kerran jälkeen, että ei todellakaan jaksanut enää jossitella että oltaisiin jo tänään voitu tuo luokkanousu saada. No, toivottavasti sitten jo ensi kerralla! Toiveissa olisi se vielä tämän vuoden puolella kuitenkin saadaan, kun marraskuuksi meille on kaksi koepaikkaa varmistunut.:) Suurkiitos tätäkin kautta vielä Tanjalle!! Tanja ja bordercolliensa Lupe saivatkin vielä myöhemmin tänään avoimesta luokasta kolmannen hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen RTK2, onnea vielä siitäkin! Voittajaa kohti siis seuraavaksi.;)
Olin parin viime kokeen jälkeen jotenkin niin masentunut, kun oletin että tää ois sen verran "helppo nakki" että täytyisi todella pahasti mokata, (ja että se on jopa noloa) jos näin "helpossa" lajissa nollille jää. Kyllä noita nollia silti näkee yllättävän paljonkin, jopa alokasluokassa. Eikä se elämä kuitenkaan siihen kaadu, se nyt on nähty.:)
Tässä vielä todella hyvä kirjoitus siitä, minkä avulla olen itseäni tsempannut tässä lajissa jatkamaan. Kannattaa lukaista jos rallytoko vähänkin kiinnostaa:
http://teamaussiex.blogspot.fi/2015/09/rallytoko-se-luusereiden-laji.html

Ollaan me tässä välissä muutakin tehty, ei olla siis annettu synkäksi kääntyneen syksyn meitä (ainakaan vielä toistaiseksi) paljoa hidastaa. Joka viikko noin 1,5kk ajan ollaan nyt kerran viikkoon käyty tekemässä yhteiset noutotreenit kaverini Sarin ja Rocky-flätin kanssa. Kodan kanssa on tehty hommia noilla siipidameilla sekä pelkillä siivillä joka kerta ja kerta kerran jälkeen se tuo niitä varmemmin ja varmemmin ja innostuu niistä ihan hullun lailla, kun huomaa että ne pakataan mukaan.
Lähinnä ollaan tehty pito ja nostoharjoituksia, sekä hakuruutua. Palaukset on jäbällä olleet ihan loistavia.:) Tässä alla muutama kuva tosi hyvistä reeneistä, jotka taidettiin tehdä 20.päivä.

Viime viikolla hain pakkaseen pari heinäsorsaa. Niitä olisi nyt syksyllä/talvella tarkoitus kokeilla myös. Että josko noi maasta käsin nostot oikealla, kokonaisella linnulla lähtisi nyt onnistumaan. Sen takia ollaan lähdetty näin maltilla ja pikkuhiljaa liikkeelle näillä siipidameilla ensin.:) Meillä vaan ei ällöjä vaakkuja käytetä, hyi, vaan ihan kunnon lintuja.:D Täytyy kyllä käydä niillä vesinoutojakin kokeilemassa toki. Mutta kaikki aikanaan.

Viikko sitten oltiin Hyvinkäällä tolloilemassa, kirjaimellisesti. Käytiin nimittäin moikkaamassa tollokavereitamme Hymyä, Vienoa, Donnaa ja Vappua. Tollolauman mukaan lähti vielä lapinkoira Vilja. Samoiltiin pari tuntia Hyvinkään metsissä ja kyllä tekikin hyvää, niin itselleen kuin koirallekin! Kyllä Kodan kelpasi taas juoksennella tuollaisen haaremin kanssa.;) Ja ilmeisen tekohas lenkki olikin ollut, kun kotona pikkuketusta ei näkynyt kuin hännänpää sängyn alta kuorsauksen kera.
Kertokoon alla olevat kuvat kuinka joukossa tollous tosiaan tiivistyy.:)

Hymy, Vappu, Vieno, Koda ja Donna.

Metsänkettu.<3

Komistus kukkulalla.<3

Koda ja Hymy.

Tollot ja erilainen.:)

Ja nyt, hurrrrrrjaa halloweenia kaikille!