Rallya Lahdessa

Käytiin tänään, sopivasti halloweenin kunniaksi, rallytokoilemassa Lahdessa. Koda ja kaverini Tanja starttasivat tosiaan tuossa pari viikkoa takaperin myös Riihimäellä ja olivat siellä todella lähellä saada yli 90 pisteen tuloksen, mutta se tosiaan kaatui Kodan kakkahätään neljä kylttiä ennen maalia.. Jos tuo olisi putkeen loppuun asti mennyt, niin Kodalla olisi tänään voinut jo olla RTK1 plakkarissa. No, turha se enää on jossittela, se koe on nyt taputeltu eikä sille enää mitään voi. Se kuitenkin oli ilahduttavaa, että ennen tätä vahinkoa Koda teki todella hienoa rataa! Selkeästi parastaan tähän asti. Tanja vaan jotenkin osaa olla niin rauhallinen, mutta silti mielenkiintoinen ja tsemppaava Kodalle, että pikkukettu kuuntelee ja tekee hirmu hyvin töitä vaikkei mamma remmin toisessa päässä olekaan.:)
Silti minua jännitti aivan kamalasti, vaikka Tanja ohjaajana oli tänäänkin. Tanjan osaamiseen ja kisahermoihin luotan täysin, Kodasta ei vaan koskaan osaa sanoa millä tuulella se on. Herra kun on vähän sellainen on-off-tuuliviiri. Ja tänäänkin halliolosuhteissa oltiin ja pohjana tietysti taas tekonurmi, joka tunnetusti on noutajan nokkaan yleensä aivan huumaavan tuoksuinen. Viime kerta kuitenkin oli niin hienoa tekemistä, että odotuksia oli paljon ja hinku tietysti jo saada se toinen hyväksytty tulos, kun tuntui taas hetken aikaa sekin niin tuskaisen vaikealta.
Kaksikon vuoro koitti, enkä minä edes uskaltanut mennä kehän laidalle katsomaan, eikä siis kuviakaan ole. Nyt kyllä harmittaa, kun rata oli tosi hauska omaankin silmään ja kaksikko veti hirmu hyvin! Katselin kauempaa sivusta menoa, ja hienoltahan se näytti.:) Alussa Koda vähän nuuskutteli (mistä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä), mutta Tanja sai jäbän todella hyvin mukaan sen jälkeen. Radalta ei vauhtia puuttunut (sopii Kodalle!) ja pujottelukin tuli tehdä juosten. Se menikin hyvin, kunnes pujottelun lopussa kehän laidalla oli Kodan mielestä ilmeisesti todella epäilyttävä muovipussi, jota sitten piti pysähtyä ihmettelemään. Sehän sitten oli "epätarkasti suoritettu tehtävä" kun Koda pysähtyi vaikka olisi pitänyt siis juosta. Meno jatkui kuitenkin hyvin ja reippaasti, oli ilahduttavaa varsinkin nähdä että ukkeli teki töitä kontaktissa Tanjan kanssa, kuono siis korkealla ylhäällä eikä maassa päinkään, jes! :) Lopussa kaksikko vielä uusi yhden kyltin, mutta mieluummin tosiaan se -3p kuin -10p otetaan!

Kakkaepisodi on nyt anteeksi annettu.:)

Sitten jäätiin odottelemaan koko ALO2 ryhmän loppua ja tuloksia, pisteitä kun ei erikseen tässä välissä mihinkään ylös saatu. Tanjan kanssa veikattiin, että varmaan tyyliin 80 pisteen puolelle menisi. No mutta, tuomari luki jokaisen osallistujan pistemäärän koekirjoja jakaessaan ja kyllä meidän leirissä hihkuttiin kun Koda ja Tanja olivat saaneet huippuhienon tuloksen 90/100p! <3
Voi jehna, ei ollut tullut edes yhtäkään miinus pistettä vinoudesta, wohoo! :D Tuntui niiiin hyvältä tuon viime kerran jälkeen, että ei todellakaan jaksanut enää jossitella että oltaisiin jo tänään voitu tuo luokkanousu saada. No, toivottavasti sitten jo ensi kerralla! Toiveissa olisi se vielä tämän vuoden puolella kuitenkin saadaan, kun marraskuuksi meille on kaksi koepaikkaa varmistunut.:) Suurkiitos tätäkin kautta vielä Tanjalle!! Tanja ja bordercolliensa Lupe saivatkin vielä myöhemmin tänään avoimesta luokasta kolmannen hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen RTK2, onnea vielä siitäkin! Voittajaa kohti siis seuraavaksi.;)
Olin parin viime kokeen jälkeen jotenkin niin masentunut, kun oletin että tää ois sen verran "helppo nakki" että täytyisi todella pahasti mokata, (ja että se on jopa noloa) jos näin "helpossa" lajissa nollille jää. Kyllä noita nollia silti näkee yllättävän paljonkin, jopa alokasluokassa. Eikä se elämä kuitenkaan siihen kaadu, se nyt on nähty.:)
Tässä vielä todella hyvä kirjoitus siitä, minkä avulla olen itseäni tsempannut tässä lajissa jatkamaan. Kannattaa lukaista jos rallytoko vähänkin kiinnostaa:
http://teamaussiex.blogspot.fi/2015/09/rallytoko-se-luusereiden-laji.html

Ollaan me tässä välissä muutakin tehty, ei olla siis annettu synkäksi kääntyneen syksyn meitä (ainakaan vielä toistaiseksi) paljoa hidastaa. Joka viikko noin 1,5kk ajan ollaan nyt kerran viikkoon käyty tekemässä yhteiset noutotreenit kaverini Sarin ja Rocky-flätin kanssa. Kodan kanssa on tehty hommia noilla siipidameilla sekä pelkillä siivillä joka kerta ja kerta kerran jälkeen se tuo niitä varmemmin ja varmemmin ja innostuu niistä ihan hullun lailla, kun huomaa että ne pakataan mukaan.
Lähinnä ollaan tehty pito ja nostoharjoituksia, sekä hakuruutua. Palaukset on jäbällä olleet ihan loistavia.:) Tässä alla muutama kuva tosi hyvistä reeneistä, jotka taidettiin tehdä 20.päivä.

Viime viikolla hain pakkaseen pari heinäsorsaa. Niitä olisi nyt syksyllä/talvella tarkoitus kokeilla myös. Että josko noi maasta käsin nostot oikealla, kokonaisella linnulla lähtisi nyt onnistumaan. Sen takia ollaan lähdetty näin maltilla ja pikkuhiljaa liikkeelle näillä siipidameilla ensin.:) Meillä vaan ei ällöjä vaakkuja käytetä, hyi, vaan ihan kunnon lintuja.:D Täytyy kyllä käydä niillä vesinoutojakin kokeilemassa toki. Mutta kaikki aikanaan.

Viikko sitten oltiin Hyvinkäällä tolloilemassa, kirjaimellisesti. Käytiin nimittäin moikkaamassa tollokavereitamme Hymyä, Vienoa, Donnaa ja Vappua. Tollolauman mukaan lähti vielä lapinkoira Vilja. Samoiltiin pari tuntia Hyvinkään metsissä ja kyllä tekikin hyvää, niin itselleen kuin koirallekin! Kyllä Kodan kelpasi taas juoksennella tuollaisen haaremin kanssa.;) Ja ilmeisen tekohas lenkki olikin ollut, kun kotona pikkuketusta ei näkynyt kuin hännänpää sängyn alta kuorsauksen kera.
Kertokoon alla olevat kuvat kuinka joukossa tollous tosiaan tiivistyy.:)

Hymy, Vappu, Vieno, Koda ja Donna.

Metsänkettu.<3

Komistus kukkulalla.<3

Koda ja Hymy.

Tollot ja erilainen.:)

Ja nyt, hurrrrrrjaa halloweenia kaikille!

Hiljaiseloa, agilitya ja tollotreffejä

No niin, mun työharjoitteluni tuli päätökseensä tällä viikolla ja siinä kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin, eli koirahommat jäi tyystin taka-alalle. Olin siis Suomen Jääkiekkoliitolla kuusi viikkoa harjoittelussa ja kun on urheilusta kysymys, niin hommat yleensä sattuu juuri iltoihin ja viikonloppuihin. Viime viikkokin meni kokonaan Karjala-turnauksen parissa enkä kerennyt nähdä Kodaa kuin siinä välissä, kun kävin kotona nukkumassa.
Ei siis tosiaan olla tehty jäbän kanssa yhtään mitään, ulkonakin on koko ajan niin pimeetä, märkää ja kylmää ettei ole mitään treeni-intoa ollutkaan.
Ainoa mitä ollaan päästy tekemään on tuo lauantainen agility. Ekalla tunnilla olin itse kyllä aivan pihalla, puolen vuoden agilitytauon kyllä huomasi; en muistanut kuin valssin, etu-ja takaleikkaukset olivat ihan hukassa ja minä pyörin ja hyörin radalla kuin mikäkin. Koda sentään onneksi osaa.:D Ollaan tosiaan jatko2-kurssilla ja se on jo melko haastavaa, heti ensimmäisellä tunnilla oli yhdeksän esteen rata ja senkin jälkeen on yleensä ollut 7-8 esteen ratoja.
Kodahan ei pelkää mitään ja osaa kaikki esteet, suurimmat ongelmat sillä on vaan tiukat käännökset, sillä on yleensä niin paljon vauhtia ja hyppy menee pitkäksi ja se vaikeuttaa seuraavalle esteelle irtoamista. Sen lisäksi itselleni lisää haastetta se, että Koda on todella tarkka minun liikkeistäni ja lukee mun liikkumista liiankin hyvin, heti kun mulla vauhti pysähtyy niin silloin pysähtyy myös jätkä itse. No, onneksi tämä tosiaan on vain se meidän "aivot narikkaan"-harrastus, jossa ei ole tarkoitus kisata.

Pari viikkoa sitten Koda tuntui treeneissä tosi jäykältä ja vähän innottomaltakin, hyppääminen oli vaisua ja käännökset tosi vaikeita. Opettaja epäili että Kodalla voisi olla jotain jumeja ja hyvin mahdollista se onkin, kun tuota harrastetaan ja muutenkin liikutaan paljon. Voisi siis ihan silkasta mielenkiinnosta käyttää sen edes kerran koirahierojalla tässä joku päivä.
Viime lauantaina ei treeneissä oltukaan, mutta tänään taas oltiin ja parin viikon väli oli tehnyt jäbälle hyvää, tänään nimittäin hypittiin kyllä sellaisella ponnistuksella ja ilmavaralla ja käännöksetkin menivät todella hyvin! Kodan kroppa myös taipui todella hyvin, kun pitkästä aikaa treenattiin pujottelukeppejä, eikä ainakaan tänään ollut mistään jumeista tietoakaan.
Videoita on niin tuskallista ja hidasta tänne ladata vaikka niistä paremmin ton menon näkisikin, mutta tässä on muutama videoista näpsitty kuva.

Muuten ei tässä tosiaan mitään sen kummempia olla tehty. Tuossa aiemmin syksyllä käytiin Hyvinkäällä moikkaamassa agilityn epsiksissä tapaamiamme uusia tollerituttuja Wappua ja Donnaa. Tehtiin ihana yhteislenkki syksyisessä metsässä ja koirat vaan nauttivat! Muutamaa viikkoa myöhemmin käytiin myös tapaamassa tollerityttö Hymyä myöskin Hyvinkäällä.

Wappu, Koda ja Donna.

Aiemmin tällä viikolla meillä oli myös pienet tollotreffit täällä Keravalla, kun saatiin meidän uusi tollerikaveri, (Kodan isän kaima) 9-kuinen Jedi tänne vierailulle. Törmättiin Jediin sattumalta tuolla agilityhallilla ja pojilla synkkasi heti alusta asti hirmu hyvin. Jedi on vielä sen verran nuori, ettei Koda koe sitä uhkana ollenkaan ja pojat painivatkin lähes kaksi tuntia sulassa sovussa eikä kumpikaan kertaakaan urahtanut.:) Kodaakin selvästi ihan lapsetti pennun seurassa, vaikka välillä piti toki näyttää kuinka iso jätkä hän oikeasti onkaan.

Päät yhdessä kaivetaan kuoppia.

Eipä meille tosiaan mitään sen kummepaa kuulu. Kovasti vaan jo lunta ja pakkasta odotellaan että saisi edes vähän valoa tähän ainaiseen pimeyteen! Ja varsinkin kun tuo punaturkki rakastaa lunta.:) Tokokokeisiin on kyllä hirveä hinku, viime kerrasta jäi niin hyvä fiilis. Mutta kokeet ovat tosiaan nyt talven ajan sisähalleissa tekonurmella enkä oikein tiedä miten Koda siellä reagoi, vaikka agility niissä oloissa onnistuukin. Saa siis nähdä lähdetäänkö joku kerta vain koittamaan onneamme, vai käydäänkö ensin lyhyt tokokurssi jossain sisähallissa niin tiedänpähän sitten miten Koda noissa oloissa reagoi. Häiriökoiratreeniä kaivataan anyway, joten ei olisi sellainen ratkaisu ollenkaan huonompi ajatus.
Nyt kuitenkin vaan tehdään tätä agilitya vuoden loppuun asti ja nuo on sitten ensi vuoden alkupuolen suunnitelmia.

Jäbä leikkii Leijonakuningasta Jylhäkalliolla.