torstai 29. tammikuuta 2015

Hierontapäivä

Tai no tarkemmin sanottuna ilta. Maria kävi tänään tuossa aiemmin hieromassa molemmat pojat, Kodan nyt kolmatta kertaa ja Eetun ihan ensimmäistä.

Aloitetaan Kodasta. Se tunnisti Marian oitis ja tiesi mitä on luvassa. Marian ei tarvinnut kuin levittää hierontapatja lattialle niin johan jäbä kävi siihen jo pötkölleen valmiina käsittelyyn. Ja kyllä on nää kuukausittaiset hieronnat tuottaneet tulosta, sillä nyt alkaa tollon takaapää jo olemaan oikein hyvällä mallilla. Viime kerralla Kodalla kävi vielä sen verran kipeää, että takareisiä hieroessa yritti väkisinkin punkea patjalta irti, jännitti vastaan ja läähätti. Nyt ei jäbä laittanut vastaan kertaakaan, hengitteli rauhassa, salli kaiken käsittelyn ja venyttelyt ja oli vaan silmät kiinni tyytyväisenä. Maria sanoikin että nyt tuntuu lihaksissakin jo hyvältä, lonkankoukistajat tuntuivat jo pehmeiltä eikä sieltä tehnyt enää kipeää ollenkaan. Kerroin että ollaan nyt käyty taas uimassa ja Maria sanoikin, että se on varmasti tehnyt todella hyvää, kun se nimenomaan ei rasita nivelä ollenkaan. Ainoa missä pikkasen vielä jumitti oli ihan tuo peppukarvojen alla oleva kohta pakaraa. Kehut saatiin myös selän lihaksiston kunnosta.
Oikea puoli on Kodalla ollut se jumimpi mutta nyt oli osat lievästi vaihtuneet, sillä oikeaa puolta hierottaessa jäbä näytti olevan ihan nirvanassa, ei tuntunut missään. Oli niin mahtavaa katsoa kuinka Kodalla ei enää tehnyt kipeetä, vaan jätkä nautti silminnähden ja lihakset antoivat hienosti periksi.:)
On kyllä kannattanu tää hieronnan jatkaminen kun tulos näkyy näin selvästi. Jatketaan sitä uimista tässä nyt myös talven aikana niin jatkossakin toivottavasti pysyy tää vetreys yllä, nyt kun näyttää siltä että jumit alkaa olla voitettu.

Oli niin rento että retkahti yli laidan.:D
No mutta sitten Eetu. Oivoi. Eetullahan on pumpatuimmat pihispakarat mitä olen kuunaan nähnyt, kaikki muut pihikset on niin laihoja luikkuja kun Eetuun vertaa. No, kaikki tuo lihasmassa meinaa myös aikamoisia jumeja. Ollaan jo pitkään ajateltu että taatusti on jumissa, kun Eetu juoksee, hyppii ja ui kuin riivattu ja pitkän aikaa varsinkin sen remmikävely on näyttänyt jäykältä ja suoraankin juostessa takapää heittää vinoon.
No meidän ADHD-aropupulla kesti aluksi yli 10 minuuttia ennen kuin se rauhoittui edes sen verran, että sitä pystyi yrittää saada patjalle makuulle. Pienessäkin koirassa on hurjan paljon voimaa ja kyllä se vastaan pistikin. Maria kuitenkin oli rauhallinen, ja Eetu saatiin kuin saatiinkin mattoon. Eetu, niin ihmisrakas otus kuin onkin, oli hyvin hämmentynyt uudesta tilanteesta ja käsittelystä ja jännittikin itseään ja lihaksiaan entisestään koko hieronnan ajan. Ja kuten olin ajatellutkin, niin pihisparka on ihan kokovartalojumissa. Lähes nenästä hännänpäähän. Lavat oli juntturassa, samaten selkä mutta vähän Kodan tavoin pahimmat jumit oli takareisissä. Maria sanoi myös, että Eetulla on etenkin kaikki nivelten ympärillä olevat kalvot todella tiukkana. Maria ehdottikin, että Eetu hierottaisiin ensi kerralla yhdellä apuvälineellä, joka on ennen kaikkea tarkoitettu juuri noiden kalvojen hieromiseen, siitä voisi siis olla enemmän hyöytä kuin käsin tehtynä. Niin juntturassa ne on! Takareidet oli tosiaan ne pahimmat, selkeästi teki pihiksellä kipeää. Ei niitä sen takia vielä tänään kovin kovasti hierotukaan, kun oli tosiaan vasta ensimmäinen kerta. Eetu-ressu ei tosiaan voinut rentoutua kertaakaan hieronnan aikana, vaikka loppua kohden muuten HIEMAN rauhoittuikin ja alkoi tottua käsittelyyn. Jätkä läähätti ja kuolasi koko ajan ja jännitti raajojaan kyllä koko ajan. No, jospa olisi ensi kerralla vähän helpompaa ja tutumpaa Eetullekin. Siinä on Marialla kyllä tekemistä, huhhuh.:D

Jännitetty pötkylä.
No mutta, onneksi sentään toinen alkaa jo olemaan oikein hyvällä mallilla niin voi sitten keskittyä tähän toiseen. Vaikka Eetu onkin "vain" kotikoira, niin ihan pojun oman hyvänolon kannalta tietty ois kiva, että rakas pihakoirakin saataisiin hierottua auki että ois taas entistä kivempaa touhottaa menemään!

Hönöt.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Polskintaa ja tokoa

Torstai aamupäivästä käytiin taas Onnenkoirassa uimassa Koda-Eetu-Didi - kolmikon kera. Tällä kertaa tosiaan uitatettiin koiria kokonaisen tunnin verran normin puolentunnin sijaan. Välillä käytettiin koiria ulkona pissitauolla ja palattiin altaaseen. Kaikki kolme jaksoivat polskutella tosi hyvin koko tunnin, Kodallakin meno vain parani mitä pidemmälle mentiin. On tuo ero vaan niin huima, ai että! Välillä on niin vaikea uskoa samaksi koiraksi.:) Tuo pesu- ja kuivausosuus on edelleen niin nöyryyttäviä juttuja, mutta allasosastolla on nykyisin niin kivaa että! Jäbä hyppii niin sulavasti veteen ja noutaa niin hyvin vedestä, tehtiin pari veteen lähetystäkin tällä kertaa. Hennan kanssa naurettiinkin, että on se harmi ettei varmasti saada lupaa ottaa lokkeja altaaseen reeniä varten.:D Mutta tätä menoa kyllä kesällä yritetään noutaa lokkia/sorsaa vedestä.

Siinä se Team Saukko polskuttaa.:)




Jiihaa!
Muruset.
Uhrautuvalle kuvaajalle eli Hennalle taas suurkiitos kuvista ja seurasta! :)

Tänään suunnattiin sitten taas tokoilemaan, vuorossa oli kurssin toinen tunti. Ja kyllä sai punaturkin työskentelystä olla ylpeä tälläkin kertaa. Tunti on pitkä aika ja meillä oli monta eri tehtävää, joten luonnollisesti mukaan mahtuu niin hyviä, kuin ei niin hyviä toistoja, mutta kokonaisuudessaan tosi tyytyväinen olin tähänkin treenikertaan.
Tämän päivän teemana oli sivutyöskentely, sekä liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Alussa heräteltiin koiria todella yksinkertaisella, mutta toimivalla tehtävällä jossa koira jätettiin perusasennossa istumaan, makaamaan sekä seisomaan ja koiran piti siis olla paikoillaan ja sietää ohjaajan liikkumista koiran ympärillä ja takana sekä odottaa perusasento-käskyä kun ohjaaja palasi koiran sivulle. Tää oli Kodalle kyllä helppo nakki, seisomisessa sais vaan olla vähän ryhdikkäämpi ja pää sillä vähän pyöri, mutta muuten meni tosi hyvin. Koda keskittyi ja otti hienosti kontaktia, vaikka ympärillä oli taas pari melko rajusti räksyttävää ja pyörivää koiraa. Näitä tehtäviä reenailtiin jonkun aikaa, jonka aikana opettaja tarkkaili meitä kaikkia vuorollaan ja Kodan kohdalla sanoi olevansa todella tyytyväinen jäbän tämän päivän toimintaan. Kyseinen tehtävänanto oli Kodalle selkeästi tuttu ja se oli hyvin kuulolla ja rauhallinen. Harmi vaan, että juuri kyseisenä hetkenä Koda päätti yrittää lähteä uhittelemaan vieressä tehneelle aussi-urokselle, mutta nojoo...
Tunnin puolessa välissä suoritettiin taas paikkamakuu. Koda jäi taas hyvin paikoilleen ja tänään seisoinkin kauempana kuin viimeksi, koska viikko sitten paikkamakuu meni meillä hyvin. Minuuttiin asti meni hyvin, sitten pari koiraa kävi levottomaksi jolloin niiden omistajat lähtivät niitä palkkaamaan ja rauhoittelemaan. Koda sitten siitä hämmentyi jotenkin, kun nämä ihmiset palasivat paikkamakuu rivistöön, että nousi istumaan. Ei lähtenyt kuitenkaan liikkeelle, joten kävin käskemässä takaisin maahan, jossa sitten pysyttiin ajan täyttymiseen asti. Silti ärsytti, kun jäbä oli muutenkin tässä levottomampi kuin viikko sitten, pää pyöri ja häntää viskoi, tosin oli siinä yksi rauhallinenkin hetki jolloin jäbä laski päänsäkin maahan. Mutta ihme juttu, ettei se nyt häiriintynyt muista koirista, vaan noista ihmisistä ympärillä..hmm.
Sen jälkeen suoritettiin kukin vuorollaan liikkeestä maahanmeno. Liike, josta Koda on saanut kokeessa täyden kympin. Ei se tänäänkään nyt varsinaisesti huonosti mennyt, mutta ekalla kerralla ei meinannut maahan ennenku itse pikkuisen niiasin ja näytin sormella maata. Siinä vaiheessa opettaja sanoi, että yritäpä palkata pallolla, kun se näyttää siitä syttyvän todenteolla. (tähän asti olin käyttänyt namipalkkaa ja välillä leikittänyt pallolla jotta into säilyisi) No, kokeiltiin toistamiseen jolloin maahanmeno onnistui niin kuin pitääkin, ja palkkasin pallolla sitten taaksepäin. Opettaja ehdotti että pitäisin tässä nyt pallopalkkaa, kun vaikka liike muuten hyvin meneekin, niin reaktion pitäisi olla paljon nopeampi ja napakampi, kun se nyt käy makuulle pienellä viiveellä.
Sen lisäksi opettaja huomautti, että teen kädellä aina pienen läpsyn reiteeni kun pyydän Kodaa sivulle, Mä tiedän tämän itsekin, mutta siitä on niin vaikea päästä eroon, aargh! Koda yleensä tarvitsee joko tuon pienen läpsyn tai kaksi sivu-käskyä palatakseen perusasentoon. Liikkeen alussa tämä ei siis ole ongelma, vaan kesken liikkeen kun lopussa pitäisi tosiaan palata tuohon perusasentoon, eikä kumpikaan näistä tavoista ole hyvä juttu. Vaikka sivu-käsky Kodalle muuten ehdoton onkin, niin pitäisi saada sitäkin hieman innokkaammaksi tuossa liikkeen aikana.
Sen jälkeen otettiin liikkeestä seisominen, joka yleensä menee hyvin sekin. Tänään ekalla toistolla Koda kyllä pysähtyi, mutta sitä ennen kerkesi hiippailla perässäni viisi askelta, johon opettaja kommentoi että tuosta tulisi kokeessa jo nolla. Pikkasen sama homma siis, eli pienellä viiveellä tulee. Tähänkin opettaja ehdotti pallopalkkaa. Tehtiin siis niin, että piilotin pallon oikean kainalon alle, lähdettiin liikkeelle, sanoin käskyn ja samaan aikaan pudotin pallon. Koda pysähtyi kuin seinään, katse tiukasti pallossa mutta ei hievahtanutkaan. Vasta vapautuksella sai ottaa pallon. Opettaja alkoi nauraa ja sanoi että ei ole kyllä koskaan nähnyt noin pallohullua ja pallolla työtä tekevää koiraa ja pyysi meitä toistamaan liikkeen samalla tavalla ja käski koko ryhmää katsomaan meidän suoritusta. Jälleen kerran Koda pysähtyi samantien, joten musta tuntuu että aletaan kumpaakin liikkettä tästälähin reenaamaan tällä tavalla.:)
Lopussa vielä tehtiin meidän viime viikon kotiläksyä, eli noita ennakoivia liikkeitä pysähdyksessä. Opettaja sanoi tunnin päätteeksi olevansa tosi tyytyväinen koko ryhmän työskentelyyn tällä tunnilla vaikka paljon asiaa tulikin. Ensi viikolla sitten ainakin noudetaan kapulaa, sen PITÄISI olla piece of cake mutta eihän sitä koskaan tiiä!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vuoden ekat tokoilut

No niin, päättyihän se meidänkin pitkä täysin treenitön ja hiljainen kausi viimein, sillä tänään suunnattiin jälleen kerran tositoimiin. Suuntana oli siis Espoo ja Agimesta, ja viiden kerran tokon jatkokurssi kisoihin tähtääville. Halli oli jo tuttu meidän näyttelykurssilta ja ope oli myös tuttu viime kesän BH-kurssilta sekä möllikokeesta.

Kodalla on kotona alkanut olemaan jo selkeästi tylsää ja tekemisen puutetta; on ollut melko levoton ja piippaillut paljon tylsyytään. On kyllä itselläänkin tehnyt jo mieli treenaamaan, sillä meillä on täällä etelässä ollut niin karseat kelitkin, ettei ulkonakaan ole voinut tehdä mitään. Täällä on satanut vettä ja sitten pakastanut vuorotellen, joten teillä on ollut aikamoiset pääkallokelit jo jonkin aikaa ja koirillakin on välillä sutinut aika tavalla. Metsissä on joko liikaa lunta tai hirveitä lammikoita, ja kaikki meidän treenikentät on valettu luistinradoiksi joten eipä ole niillekään voinut mennä. Oli siis ihanaa päästä kuivaan ja lämpimään halliin treenaamaan!

Lumet on meidän metsistä huvenneet, mutta jäbä on iloa täynnä.:)
Pitkä treenitauko oli selvästi tehnyt hyvää, sillä Koda puhkui työiloa ja yhteistyöhalua. Meidän kurssilla on yhteensä kahdeksan koirakkoa, mikä on aika iso määrä sisähalliin. Mutta Kodaa ei toiset koirat kiinnostaneet tai haitanneet ollenkaan, vaikka osa niistä varsin rajuja ja kovaäänisiä olivatkin. Oli jotenkin...no, tyydyttävää katsella kun tällä kertaa muut repivät hihnoja ja tekivät kaikkensa että koirat rauhoittuisivat ja saisivat ne kontaktiin, sillä olen itse ollut niin monesti tuossa tilanteessa. On tuo ikä onneksi tuonut jäbälle selkeästi malttia lisää. Olin niin ylpeä ja Kodan kanssa oli todella kivaa treenata tänään.:) Ainoa vaan, että näytti tuo tekonurmipohjakin olevan huumaavaan hajuinen noutajan nenään, sillä hyvin kuluneen ensimmäisen vartin jälkeen oli välillä vaikeuksia saada Kodan nenä kentästä ylös.

Opettaja teki ensin heti selväksi, että treenattaisiin ihan suosiolla vanhoilla ja vielä nykyisillä tokosäännöillä ja liikkeillä, ei siis suunnattaisi ajatustakaan uusille tokoliikkeille. Ja sehän passasi meille. Aloitettiin tänään ihan perus luoksepäästävyydellä. Kodalla meinasi olla sama kuin yleensä, eli halusi hypätä tuomaria esittänyttä opettajaa vasten, mutta malttoi sitten hyvin mielensä. Eipä siinä tuon suurempia ongelmia ole.
Siitä siirryttiin seuraamiseen, jossa opettajamme tarkasteli ennen kaikkea ohjaajan ennakoivia liikkeitä pysähdykseen valmistautumisessa. Tästä sain kehut, että minulla on hyvät ja selkeät ennakoivat (eli hidastavat) liikkeet ennen pysähdystä, ja että Koda osaa lukea niitä hyvin. Ainoa vaan, että käppäilen vinossa.:D Mulla on siis yläkroppa kiertynyt eri suuntaan kuin mihin olen menossa ja sen takia koirakin alkaa menemään vinoon. Enpä olis tuotakaan osannut itse tajuta! Toivottavasti joku kerta saisi tuonne jonkun kuvaamaan, että näkisin itsekin miltä se homma oikein näyttää. Sitä niin keskittyy tosissaan koiraan, ettei siinä millään muista huomioida omia liikkeittään ja kroppaansa ollenkaan, huh!
Sen jälkeen treenattiin seuraamista 2-3 askelta, joiden jälkeen heti pysähdys. Tää meni meillä hyvin, vaikka tosiaan Kodan mielestä matossa koko ajan jotain jännää olikin huoh.

Sitten siirryttiinkin siihen, minkä takia tonne kurssille ennen kaikkea halusin. Eli se meidän vaikein juttu: paikkamakuu. Kaksi koirista oli niin levottomia, etteivät ne osallistuneet tähän paikkamakuuseen, missä koirat päästettiin remmeistä irti ja jätettiin paikoilleen. Muuten tehtiinkin sitten kuuden koiran makuurivi, Koda oli kahden nartun välissä. En mennyt Kodasta niin kauas, kuin muut koiristaan menivät, vaan jäin suosiolla lähemmäs. Meillä oli lupa käydä palkkaamassa koiraa välillä, mutta en halunnut. Olin varmasti ihan paskanjäykkänä! Yksi ohjaaja kävi palkkaamassa koiraansa, jonka aikana Koda alkoi heiluttaa häntäänsä ja suuntasi katseensa sinne päin. Puutuin tähän heti murahtamalla ensin ja sitten toistamalla käskyn. Ja niin se jätkä pysyi paikoillaan viiden muun koiran tavoin kaksi minuuttia, huh! Pieni juttu sinänsä, mutta iso voitto meille! Yksin ollessa se tapittaa paikoillaan kuin kivi, mutta muiden koirien kanssa se on tosiaan ollut meidän isoin haaste. Tuo paikkamakuun onnistuminen olikin kyllä ihan parasta, tästä on hyvä jatkaa! :)

Sen jälkeen vielä tehtiin hyppyä. Kodan ehdoton lemppari, mutta kyllä se pitkän tauon jälkeen sitä istumista taas tarjosi hypyn jälkeen. Opettaja sanoikin, että käsimerkin (jota tänään käytin) sijasta palkkaa vaan nopeasti esteen yli ettei kerkeä istua. Kyllä se sitten taas onnistuikin niin kuin se parhaimmillaan menee, mutta täytyy sitäkin vielä treenata.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella onnistuneet treenit pitkän tauon jälkeen ja jäi kyllä hyvä mieli ja motivaatio kasvaa vaan. Ja on se vaan kumma, miten paljon energiaa (ja hermoja!!) säästyy kun koira on rento ja rauhallinen, ei riuhdo toisten luo tai räksytä turhaan! Hieno jätkä.:)

torstai 15. tammikuuta 2015

Polskis ja läiskis!

Suunnattiin tänään pitkästä aikaa Hyvinkäälle Onnenkoiraan polskimaan kera molempien poikien sekä Didin. Eipä oltukaan pitkään aikaan nähty Hennaa ja Didiä, joten oli jo vähän aikakin! :)

Ensimmäinen mahtava juttu tapahtui jo ennen kuin päästiin edes suihkuttamaan koiria. Nimittäin juuri ennen meitä uimassa olleet koirat olivat pumeja, samaa rotua siis kuin ihan ensimmäinen koiramme Iida. Sitten aloin tarkemmin katsomaan, että onpas tutun näköinen pariskunta. Ja kyllähän se niin oli kuten olin aavistellutkin, eli Iidan kasvattajahan se siinä tosiaan oli kera kolmen nykyisen puminsa! Eipä oltu piiiitkään aikaan nähty joten oli kyllä melkoinen sattuma! Ei siinä kerennyt sen kummemmin kuulumisia vaihtaa kun he olivat tulossa ja me menossa ja koirat juoksivat ympäriinsä, mutta totta kai siinä jutusteltiin ja kuulumisia kyseltiin ja totesin Helenalle että joo on meillä pikkusen rodut pumin jälkeen muuttuneet, mutta silti aina verrataan kahta kaistapäistä jätkää aina niin viisaaseen ja sivistyneeseen Iida-neitiin.;) Kyllä pumin näkeminen sykähdyttää vieläkin ja on edelleen lähellä sydäntä tuo rotu.

Siitä sitten päästiinkin meidän uimahetkeen. Meidän blogia seuranneet tietääkin hyvin, että vielä viime talvena meidän koirakylpylä-kerrat oli kaikkea muuta kuin onnistuneita ja kivoja kokemuksia, ainakaan nimenomaan Kodalle. No mutta entäs nyt!



Kyllä tuo viime kesänä syttynyt noutajan rakkaus veteen on vaan tehnyt ihmeitä! Tällä kertaa Kodaa ei jännittänyt enää kuin tui alkusuihkutus (onhan se nyt niin kamalan noloa!) sekä jälkikäteen uusi suihkutus ja föönaus. Mutta altaassa oli ihan mahtavaa! Eetu ja Didi molskahti altaaseen samantien, minä pidin Kodalle vielä aluksi remmin kaulassa ja liivit päällä muutaman ekan kerran ajan varmuuden vuoksi, mutta mitä turhia. Sinnehän se molskahti perässä! Ja kerta kaikkiaan innostui entisestään kun otti nuo nolot liivit pois päältä. Ilman liivejä Koda hypähti altaaseen ihan itsekseen ja omatoimisesti, ilman siis edes pallon heittämistä ja teki niin muutamankin kerran! Ero vanhaan on siis huima! Henna minulle eilen illalla vielä vakuutti että varmasti se nyt menee hyvin, kun kaikki tietää että se ui, mutta olin vielä itse skeptinen. Mutten enää! :) Noi omatoimiset pulahdukset ja pallon noutaminen on jotain niin mieletöntä! Ei Koda vieläkään ole niin innoissaan kuin Eetu ja Didi selkeesti on, mutta sieltä se vielä tulee.:) Tää on kyllä meille niin iso ja hieno juttu! Kodan vanha uitattajakin tuli ihailemaan, kuinka entisestä vesipelkoisesta tollerista on tullut vesipeto ja kehuikin että hienoltahan toi homma nyt näyttää.

Kattokaa nyt tota rentoa ihanaa ilmettä.:)

Tanskalais-ruotsalainen vesikoira!
Koko kolmikko. 

Henkisesti tuo oli Kodalle vielä sen verran jännää, että tällä kertaa oli hyvä kuitenkin lopettaa kun sillä oli hauskaa, mutta puoli tuntia ei olisi Eetulle ja Didille riittänyt alkuunkaan. Ajateltiinkin siis Hennan kanssa, että jospa ensi kerralla uitatetaan kokonainen tunti ja pidetään välillä taukoja, pojat varsinkin tarvii pissataukoja kun etenkin Eetu ihan kahmii vettä suuhunsa tossa samalla.:D Mutta kyllä onkin ollu väsynyt ja tyytyväinen tollo kotona! Ja totisesti meillä oli mukana kolme onnenkoiraa.:)

torstai 8. tammikuuta 2015

Poikien ruokinnasta

Olen tässä jo pidemmän aikaa seuraillut sekä pihisten että tollerien Facebook- ryhmissä käytäviä keskusteluja koirien ruokinnasta ja ruokatottumuksista, niin ajattelinpa täällä nyt sitten avata että miten meillä oikein syödään.

Eetulla on melko kuiva iho, ja varsinkin näin talvella se kuivuu entisestään ja sitä kutittaa todella paljon. Sen takia Eetu syökin öljyistä nappulaa, Brittiä. Sen lisäksi siihen sekoitetaan mukaan kotiruokaa, yleensä makaroni- tai maksalaatikkoa, sekä lihapullia, raejuustoa sekä loraus lohiöljyä. Eetu ei kalasta niin välitä ja tuo lohiöljy onkin sekoitettava tosi hyvin ruokaan mukaan, ettei se varmasti huomaa mitään. Eetulla kokeiltiin jonkin aikaa raakaruokintaa, mikä olisi voinut auttaa tuohon kuivaan ihoon, mutta harmillisesti Eetun masu ei raakaa lihaa kestänyt ollenkaan. Silloin tällöin se silti saa jonkun raaka luun tai lihaisan ruston kaluttavaksi.

Noutajat syö mitä vaan ja milloin vaan, sanotaan. Vaan ei kyllä meillä ainakaan; mulle kun on nimittäin siunaantunut maailman nirsoin tapaus. Eetun tavoin Koda syö vain kerran päivässä, ei ole puhettakaan että tarjoaisi siis sekä aamu- että iltaruoan. Ehei, vaan tämä yhden ruokailun tapa alkoi meillä jo Kodan ollessa vajaa vuotias.
Siihen asti olin normaalisti tarjonnut sille sekä aamu- että iltaruoan, mutta vajaa 1-vuotiaana Koda lopetti tyystin aamuruoan syömisen. Iltaruoka maistui aina hyvin päivän puuhien ja mahdollisten treenien jälkeen, mutta yön jälkeen sille ei ruoka aamuisin enää maistunut. Jätin sille ruokaa kuppiin kouluun lähtiessäni, mutta joka kerta kotiin tultuani kuppi oli edelleen täysin koskematon. Paljon ruokaa meni siis hukkaan, joten päätin yksinkertaisesti luopua aamuruokinnasta kokonaan. Siitä lähtien ollaan syöty yksi ateria päivässä.

Samoihin aikoihin Kodan ruokavaliossa tehtiin myös iso muutos. Pentuajan olin kasvattajan ohjeiden mukaisesti syöttänyt Kodalle Royal Caninia (Junioria), mutta rehellisesti sanoen olen aina ollut sitä mieltä, että tuo on aivan yliarvostettu ja ylihinnoiteltu ruokamerkki. Halusin siitä siis eroon, eikä meillä tuon jälkeen ole Royal Caninin mössöjä syötykään. Halusin Kodalle entistä lihaisamman ruokavalion, mutta en halunnut nappuloistakaan kokonaan luopua. Senpä takia Koda söi reilun puolen vuoden ajan nappulaa nimeltään Booster Power. Oikein laadukasta ja maistuvaa tummaa nappulaa, jonka pääraaka-aineina olivat kana ja kananmuna.


Nimensä mukaisesti tässä nappulassa taisi kuitenkin olla liiankin paljon energiaa Kodan tarpeisiin, sillä puoli vuotta myöhemmin jäbä näytti olevan varsin massavassa kunnossa, vaikka me kuitenkin liikutaan ja harrastetaan paljon. Vaihdettiin siis Booster Power Acanaan, tarkemmin sanottuna Acanan Wild Prairieen,  ja tätä nappulaa ollaan nyt syöty vajaan vuoden verran ja eiköhän tässä myös pysytä. Pidän sen hinta-laatu- suhteesta, sekä ennen kaikkea sen lihapitoisuudesta (60% lihaa ja 40% hedelmiä ja vihanneksia) ja lihoina siinä on niin kanaa, kalkkunaa kuin kalaa sekä se on täysin viljaton. (Vaikkei Koda sille allerginen olekaan.) Koda on pitänyt tästä nappulasta selvästi eniten, nämä nappulat kelpaa jopa palkkanameina.:)


Nappulan vaihdon lisäksi suuri muutos oli sitten tuo raakaruokinta. Pentuaikana Koda sai alusta pitäen nappuloiden seassa vaihtelevasti maksalaatikkoa, jauhelihaa, raejuustoa ja kermaviiliä, mutta vuoden täytettyään Koda siirtyi sekaruokintaan, eli 50% nappulaa ja 50% barffia. Ja hyvin on maistunut! Noutajan teräsmaha kestää mitä vaan, kun Eetu-paran masu tosiaan ei. Nykyään suhde on 70% lihaa ja 30% nappulaa. Edelleen haaveilen, että joku päivä siirryttäisiin kokonaan raakaruoalle, mutta olen silti pitänyt myös tuon nappulan kuvioissa mukana, sillä se kuitenkin on niin helppo tapa ruokkia. Tällä tarkoitan sitä, että me kuitenkin reissaamme ja vierailemme ympäriinsä paljon ja nappulaa on aina helppo pakata mukaan, noiden pakasteiden kanssa on selkeästi hankalampaa säätää.

Naudanmahaa, johon on pilkottu lihaisan ruston paloja joukkoon.
Raakaruoassa parasta ovat mielestäni sen luonnonmukaisuus sekä monipuolisuus. Koda syö 2-3 eri lihaa viikossa ja sen ansiosta jätkän ruokavalio on todella vaihteleva ja monipuolinen. Sen lisäksi barffaus ei ole ollenkaan ollut niin kallista, kuin mitä aluksi siitä luulin. Kodan ehdottomia suosikkeja ovat kanan kivipiira sekä broilerin sydämet, naudanmaha (vaikka sen haju onkin minusta mitä etovin), kalaa se vallan rakastaa ja uusin herkku on hirvenliha. Sen lisäksi meillä syödään myös sian ja naudan jauhelihaa, lammasta, kalkkunaa, hanhea ja on ollut jopa peuraa ja fasaaniakin. Ainut mikä on jäänyt kuppiin täysin koskemattomana, on poro.  Sitä yritin syöttää parin päivän ajan kunnes luovutin.  Sitä ei siis meillä enää tarjoilla, mutta kylläpä tuota lihakirjoa riittää vallan hyvin ilmankin sitä.
Lihan lisäksi Koda saa myös vaihtelevasti lihaisia luita, rustoja, kanan selkärankoja sekä siipiä ja kalkkunan kauloja purtavaksi ja kaluttavaksi. Tekee hampaille tosi hyvää ja tukee tuota barffausta muutenkin. Koska Koda ei tosiaan aamuruokaa saa eikä syö, niin usein teenkin niin että aamupalan korvaa nimenomaan joku yllä mainituista ja sitten iltaruokana on tuo liha-nappula-ateria.  Ja tällä tavoin onkin hampaat pysyneet puhtaina ja turkki kiiltävänä ja sileänä, painokin on pysynyt sopivana jo pitkään ja suolikin toimii niin kuin pitääkin.

Joskus syödään pelkkää raakaa, tässä raakalihapullia ja broilerin siipiä.
Broilerin sydämiä.

Kodalla on kaiken lisäksi sellainen ”kissamainen” tapa syödä, eli se usein käy naukkailemassa ruokaa hieman, ei syö kaikkea kerralla vaan käy tekemässä jotain muuta siinä välissä ja jatkaa myöhemmin. Useasti se syö loppuruoan myöhään illasta tai jossain välissä yön aikana, sillä aamuisin kuppi on aina tyhjä vaikka siinä vielä ruokaa olisi nukkumaan mentäessä ollutkin. Että tällainen yösyöppö.:D Oikein pitkän ja aktiivisen päivän jälkeen kaikki uppoaa kerralla, mutta useimmiten se syömistapa on tämä. Kenties sen takia voisikin sanoa että ei Koda sinänsä nirso ole, se syö vain juuri sen verran mitä se tarvitsee ja mitä on kuluttanut. Eipä tuo kyllä silti nälkää ole nähnyt missään vaiheessa, painoa on 23kg eikä kropassa ole mitään ylimääräistä puristeltavaa. Syksyisin ja keväisin sillä on parista kolmeen viikkoon jaksoja, jolloin se menettää ruokahalunsa tyystin juoksuisten narttujen takia, mutta sen jälkeen syötäisiinkin senkin edestä.:D Eetulla on täysin sama juttu. Aluksi panikoin tuota syömättömyyttä ja PALJON, kunnes Eeva rauhoitteli että Jedi tekee aivan samaa. Ja tottahan se on, etteivät nuo kyllä täyden ruokakupin eteen kuole.:)


Makunsa, tapansa ja mielipiteensä kullakin, mutta tämä toimii meillä ja näillä me mennään!
Bon Appétit!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Uuden vuoden lupauksia

Minä sain viettää harvinaisen täysin koirattoman vuodenvaihteen, sillä Koda jäi ensimmäistä kertaa isälleni hoitoon, kun me siskon kanssa suunnattiin Keski-Suomeen juhlimaan serkkujen kanssa. Kieltämättä kyllä jänskätti jättää Koda iskän hoiviin, vaikka tuttuja toisilleen ovatkin mutta isä suorastaan vaati saada vahtia Kodaa tällä kertaa.:D Ja mikäs siinä, helpotti meidän reissua ja erinomaisesti olivat pärjänneetkin jutuista ja kuvista päätellen.


^ Iskällä oli periaate että ”niin kiva koira kuin Koda onkin, niin poju ei silti tule sohvalle.” Juujuu, niinpä niin! :D

Onni on koira, joka ei ilotulituksista välitä. Eetuahan ei raketit ole koskaan pelottaneet eivätkä haitanneet ja se onkin aina mukana pihalla keskiyöllä paukkeen aikaan. Koda ei kyllä liiemmin ulkona paukkeen aikaan halua olla, mutta sisällä ei korviaan letkauta suuntaan eikä toiseen joten meillä uudet vuodet menee onneksi kivuttomasti.:)

Sitten katseet jo pikkuhiljaa tulevaan.  Moni asia on vielä sen kuuluisan mietintämyssyn alla ja muutoksia tulee väistämättä, kun aika kuluu ja muu elämä tulee myös väliin ja ollaanhan vasta tammikuun alussa menossa! Kuitenkin tälle vuodelle on asetettu pari päätavoitetta, jotka menee kaiken muun edelle. Jos ne täytetään, kaikki muu sen jälkeen on vaan plussaa.

Eetu:
-Terveenä ja ehjänä pysyminen, ei sellaista viime talven kaltaista kynsivammaa enää, kiitos
- Ehkä mahdolliset terveystutkimukset?
- Myös Eetulle pari hierontakertaa
- Mahdollinen startti agilityn epiksissä?

Koda:
-Terveys ennen kaikkea
-TK1! Mielellään mahd pian ja ennen tokon sääntömuutoksia
- Nyt se perhanan BH plakkariin ja tuomarille joka ei nyrpistele nenäänsä noutajille
- JOS saadaan TK1 hyvissä ajoin, niin yksi startti AVOssa ennen sääntömuutoksia
- Näyttelyihin en aseta tavoitteita, ainoastaan toiveita. Ikuinen pessimisti kun ei pety ;) Ja näihin on pakko lähteä nöyrin mielin anyway. Toiveina siis toinen serti sekä ulkomaan serti.
- Vahvistaa uimisintoa ja tehdä siitä varmaa rannalla kuin rannalla. Sitä kautta aloittaa vesinouto treenit ja kokeilla ekaa kertaa lokin/sorsan hakua vedestä.
- Jos TK1 plakkarissa, niin alotellaan uudestaan rallytokon saloja
- Startti mölliagilityssä

Näistä siis lähetään. Katotaan nyt sitten mikä tulee olemaan saldo loppupeleissä. Mutta tosiaan tänä vuonna päätavotteet on lähestulkoon kokonaan kokeissa, eli TK1 ja BH kiintää mielessä. Tosiaan nuo tokon sääntömuutokset astuvat voimaan elokuussa ja haluaisin saada tuon TK1 alta pois hyvissä ajoin ennen sitä, koska halu olisi startata myös AVOssa vielä vanhoilla tutuilla liikkeillä. Meillä alkaakin nyt tammikuussa viiden kerran tokokurssi, jossa saadaan meidän tarvitsemaa häiriökoiratreeniä ja sisähallikokemusta. Koekalenteria on jo siis lähdetty selaamaan tiukasti.

Isoja kysymysmerkkejä ovat sitten mejä ja se luonnetesti. Toisaalta haluaisin testauttaa Kodan jo näin melko nuorena ja silti joku pikkuääni takaraivossa vielä käskee odottamaan, vuosikin kun saattaa tehdä suuren vaikutuksen tulokseen. Joten katsellaan nyt miltä tuntuu. Tekemistä siis riittää joka saralla, mutta intoa ja motivaatiotakin on, ainakin vielä tässä vaiheessa vuotta.:)


PS. Kodan sivua muokattu uuteen uskoon pitkästä aikaa.