Edellisen päivityksen ja Hyvinkään ryhmiksen jälkeen Cooperin kanssa käväistiin vielä Hämeenlinnassa parissa ryhmiksessä lokakuun alussa. Juniori todettiin molemmilla kerroilla erinomaiseksi, siinäpä taas se. Sunnuntain ryhmis jäi kaivelemaan, sille päivälle kun oli tuomarinmuutoksen takia vaihtunut Maija Lehtonen, jolta Cooper oli saanut puoli vuotta aiemmin täysin ruipelona junnuna jo kuitenkin varasertin. No, saatiin lähes sanasta sanaan samanlainen arvostelu kuin silloinkin, mutta ei SA:ta, eikä mitään perusteluja miksei. Poju oli kuitenkin nyt jo hieman rotevampi ja hyvässä turkissa. Mutta ei. Näähän on näitä, eikö.:)))
Nähtiin kuitenkin samaisissa näyttelyissä uudestaan Mango-siskoa sekä ensimmäistä kertaa pääsin näkemään Kodan ja Bonitan tyttären, Helkan (Hedera's Hello Gorgeous). Nätti, jalkava ja tosi ihana luontoinen likka! <3 No, Helka vetäisi vielä joulukuussa hienosti isossa Tampereen ryhmiksessä varasertin ja Cooperin sisko Lotta Jyväskylässä varasertin sekä vara-cacibin! Onneksi siis siskolikat ainakin jyrää.:)
 |
| Cooper ja Helka Hämeenlinnassa. |
Meidän piti Cooperin kanssa käydä terveystarkissa marraskuussa, mutta "juuri sopivasti" joukkotarkkia edeltävänä yönä juniorilla alkoi kova ripuli, joten jouduttiin se sitten perumaan. Olipahan taas ajoitus kaiken A ja O. Joulukuussa käytiin kuitenkin silmät peilaamassa ja terveet kirkkaat silmät todettiin pojalla.<3
Muita mainittavia juttuja on toki myös Leon (Sancandy's Speed Demon, Kodan ja Hymyn poika) MH-luonnekuvaus, jonka poju suoritti hienosti syyskuussa! Tosi kiva kun Sinja Leon siellä käytti, oli paljon samoja kohtia kuin isällään! Nyt on kaksi Kodan jälkeläistä MH-luonnekuvattu, tarkoitus on myös Cooper kuvauttaa. En vain vielä tiedä uskaltaisiko käyttää jo tänä vuonna (toukokuussa olisi tolleriyhdistyksen järjestämä muistaakseni) vai kannattaisiko vielä odottaa vuosi. Cooper kun on ainakin vielä tässä vaiheessa melko epävarma pojankloppi. Rohkea ja hurjan utelias muuten, mutta epävarmuus silti joskus vielä laukeaa hieman turhana räkyttelynä ja piippailuna ym. Joten katsellaan, viimeistään ensi vuonna kuitenkin se on suunnitelmissa.
 |
| Leon kuvaus. |
 |
| Isä ja poika lokakuisella lenkillä. |
Muuten loppusyksy kului rauhallisesti. Cooperin kanssa käytiin yhdellä riistaantutustumiskurssilla sekä toisella neljän tunnin mittaisessa taipparikoulutuksessa. Riistaantutustumiskerralla riista (varsinkaan varis) ei kelvannut niin hyvin kuin kotona. Niin vähän arvelinkin, kun huomio keskittyi niin paljon uuteen metsään ja muihin koiriin. Cooper kuitenkin käytti paljon vähemmän ääntä kuin oletin ja se koko ajan väheni mitä pidemmälle koulutus eteni. Piippailua on edelleen, varsinkin kun omaa vuoroa ym joutuu odottelemaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen sen seuraamiseen, paikallaoloon sekä luoksetuloon. Tärkeitä perusasioita kuitenkin nekin.:)
Vaakku kelpasi vasta sukan avulla riistaantutumiskerralla, mutta "kyllä se kotona osaa" piti taas paikkansa, kun sitten reenailtiin uusia oppeja ominpäin. Samoja tehtäviä on tehty Kodan kanssa vuorostaan dameilla, isäkoiran omaksi iloksi ja höntsäksi.:)
Kodan ja Hymyn kakarat pääsivät syksyllä metsälle mukavasti muutenkin, kuten seuraavasta kuvasta näkyy:
Nyt pakkasten paukkuessa ja lumikinosten vallatessa pellot ja metsät ei olla päästy reenailemaan, mutta olen ottanut meidän uudeksi tavaksi tehdä joka viikko yksi lenkki vaakun kanssa, jolloin Cooper saa vain kantaa vaakkua mukana. Se rakastaa kantaa leluja, keppejä, käpyjä, omaa remmiä, lähes mitä vaan sekä sisällä että ulkona. Tällä hetkellä tämä kikka toimii, että vaakun haju ja maku pysyy muistissa. Ja hirmu innolla ja intensiteetillä se vaakkua nostaa ja kantaa sekä korjailee hyvin otetta jos on tarvetta, hieno kakara.:)
Uusi vuosi aloitettiinkin sitten heti jännittävillä terveystarkastuksilla! Mentiin nyt sitten omin päin luustokuviin tällä kertaa, ties kuinka kauan olisi pitänyt joukkotarkkipaikkaa uudelleen odotella. Kyllä muuten jännitti. En Kodan luustokuvia osannut edes jännittää, kun en mistään oikein rehellisesti sanoen tiennyt silloin. Mutta nyt oli kyllä ihan eri tilanne! Jännitti ensinnäkin koska A) totta kai halusi Cooperin olevan mahd terve B) se on kuitenkin Kodan jälkeläinen joten se toi extrajännitystä ja C) olin varma että Cooper olisi kerinnyt lonkkansa tai kyynäränsä jo jonnekin teloa ja sieltä löytyisi kaikenmaailman vanhoja murtumia.:D Kun tuo ei ollenkaan katso tai mieti minne se juoksee tai hyppää, kaikkea päin täysillä vain eteenpäin!
No, hyviltähän nuo kuvat onneksi kaikki näytti. Eikä tarvinnut kuin muutama päivä tuloksia odotella ja kyllä olikin hieno rivi: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! <3 Harmillisesti vain tajusin liian myöhään, että tolleriyhdistys sittenkin tukee myös vielä tämän vuoden selkälausuntoja, joten selkäkuvia ei tällä kertaa otettu. Saattaa siis olla että kuvataan se vielä sitten myöhemmin joskus loppuvuodesta.:)
Kodan jälkeläisistä 11/19 on nyt kuvattu ja kaikilla on olleet A tai B lonkat sekä 0 kyynärät! Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemaan näköjään, mahtavaa! :)
Tästä vuodesta en nyt sitten osaakaan sanoa mitään. Näyttelyistä en ota nyt paineita, niihin on tavotteita pyöreä nolla. Cooper on niiiin hitaasti kehittyvä että antaa sen nyt kasvaa ja olla vain. Kehiin kerkeää kyllä myöhemminkin. Sitä paitsi, musta on kivaa että koira osaisi (ainakin toivottavasti) muutakin kuin juosta ja pönöttää kehässä. Kovasti olisi VEPE sekä MEJÄ sen kanssa toiveissa. Vepeä käytiinkin kokeilemassa sisäaltaassa jo kerran ja tosta noin vaan Cooper jo heti lähti vetämään sekä pelastusrengasta että "hukkuvaa" ihmistä perässään.:) Pikkaisen vain vilkaisi olkansa yli tätä "hukkuvaa" tyyliin että "mitäs sinä roikut siinä" mutta veti "rantaan" helposti kolme kertaa. Huippu jätkä! <3 Helpottaa tietty kun on tota mittaa 53cm ja painoa lähes 25kg niin ei näyttänyt edes kovin rankalta. Toivottavasti päästään ja keretään tätä jatkamaan! Cooper rakastaa uimista yli kaiken (tosin veden äärellä olisi tehtävä myös HIEMAN malttiharjoituksia...) ja tää olis itelleenkin uusi kiva laji! Myös se MH-luonnekuvaus on edelleen harkinnassa, katsotaan mitä sen kanssa tehdään. Kodahan kuvattiin vajaa 2-vuotiaana, mutta Cooper on niiin eri luontoinen isänsä kanssa. Paljon herkempi ja kuumempi joten...katsotaan. Olisi melkein kuin lottovoitto jos päästäisiin edes yhteen MEJÄ-kokeeseen tänä vuonna täällä Etelä-Suomessa, mutta toivossa on hyvä elää eikös se niin mene?
 |
| Lumihullut hurtat, kirjaimellisesti. |
