Lisää hienoja terveystuloksia tähän heti alkuvuoteen: Cooperin sisko Westy (Hedera's Forever With You) sekä Kodan ja Bonitan tytär Ella (Hedera's Gorgeous Ginger) kävivät myös luustokuvissa ja molemmilla tytöillä lonkat A/A ja kyynärät 0/0!
Nyt siis on jo 13/19 Kodan jälkeläisistä kuvattu ja vielä on ainakin Gorgeous-pentueesta Hilma menossa kuviin sekä Sipsik sitten puolestaan Viron puolella.
Hienoa jälkeä on Koda-herra tehnyt niin terveyden kuin luonteidenkin puolesta mitä jälkeläisiinsä tulee. Eikä taida ulkonäkökään hullumpi kakaroilla olla.;)
Kellään ei sitä kuuluisaa kristallipalloa vieläkään ole, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen että uskalsin näihin pentueprojekteihin lähteä aikanaan mukaan.

Sain meidän villivarsasta aiemmin tällä viikolla vähän päivitettyjä kuvia vihdoinkin. Cooper siskoineen täyttää ensi kuussa tosiaan jo kaksi vuotta, vaikka ei kyllä millään uskoisi! :O Coops ainakin jää ikuiseksi lapseksi, sen kyllä uskaltaa jo tässä vaiheessa luvata..

Cooper kuukauden vajaa 2v.

Ikuinen babyface.

Maailman rakkain ja viisain isäkoira ja mamman mussulussu.<3

Loppuvuosi ja uusi vuosi

Ja huppista keikkaa; jälleen kerran on HIEMAN vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Edelleen tulee vaan päivitettyä kaikki kuulumiset, tulokset ja kuvat nopeammin ja helpommin omaan someen.

Edellisen päivityksen ja Hyvinkään ryhmiksen jälkeen Cooperin kanssa käväistiin vielä Hämeenlinnassa parissa ryhmiksessä lokakuun alussa. Juniori todettiin molemmilla kerroilla erinomaiseksi, siinäpä taas se. Sunnuntain ryhmis jäi kaivelemaan, sille päivälle kun oli tuomarinmuutoksen takia vaihtunut Maija Lehtonen, jolta Cooper oli saanut puoli vuotta aiemmin täysin ruipelona junnuna jo kuitenkin varasertin. No, saatiin lähes sanasta sanaan samanlainen arvostelu kuin silloinkin, mutta ei SA:ta, eikä mitään perusteluja miksei. Poju oli kuitenkin nyt jo hieman rotevampi ja hyvässä turkissa. Mutta ei. Näähän on näitä, eikö.:)))

Nähtiin kuitenkin samaisissa näyttelyissä uudestaan Mango-siskoa sekä ensimmäistä kertaa pääsin näkemään Kodan ja Bonitan tyttären, Helkan (Hedera's Hello Gorgeous). Nätti, jalkava ja tosi ihana luontoinen likka! <3 No, Helka vetäisi vielä joulukuussa hienosti isossa Tampereen ryhmiksessä varasertin ja Cooperin sisko Lotta Jyväskylässä varasertin sekä vara-cacibin! Onneksi siis siskolikat ainakin jyrää.:) 

Cooper ja Helka Hämeenlinnassa.

Meidän piti Cooperin kanssa käydä terveystarkissa marraskuussa, mutta "juuri sopivasti" joukkotarkkia edeltävänä yönä juniorilla alkoi kova ripuli, joten jouduttiin se sitten perumaan. Olipahan taas ajoitus kaiken A ja O. Joulukuussa käytiin kuitenkin silmät peilaamassa ja terveet kirkkaat silmät todettiin pojalla.<3

Muita mainittavia juttuja on toki myös Leon (Sancandy's Speed Demon, Kodan ja Hymyn poika) MH-luonnekuvaus, jonka poju suoritti hienosti syyskuussa! Tosi kiva kun Sinja Leon siellä käytti, oli paljon samoja kohtia kuin isällään! Nyt on kaksi Kodan jälkeläistä MH-luonnekuvattu, tarkoitus on myös Cooper kuvauttaa. En vain vielä tiedä uskaltaisiko käyttää jo tänä vuonna (toukokuussa olisi tolleriyhdistyksen järjestämä muistaakseni) vai kannattaisiko vielä odottaa vuosi. Cooper kun on ainakin vielä tässä vaiheessa melko epävarma pojankloppi. Rohkea ja hurjan utelias muuten, mutta epävarmuus silti joskus vielä laukeaa hieman turhana räkyttelynä ja piippailuna ym. Joten katsellaan, viimeistään ensi vuonna kuitenkin se on suunnitelmissa. 

Leon kuvaus.

Isä ja poika lokakuisella lenkillä.

Muuten loppusyksy kului rauhallisesti. Cooperin kanssa käytiin yhdellä riistaantutustumiskurssilla sekä toisella neljän tunnin mittaisessa taipparikoulutuksessa. Riistaantutustumiskerralla riista (varsinkaan varis) ei kelvannut niin hyvin kuin kotona. Niin vähän arvelinkin, kun huomio keskittyi niin paljon uuteen metsään ja muihin koiriin. Cooper kuitenkin käytti paljon vähemmän ääntä kuin oletin ja se koko ajan väheni mitä pidemmälle koulutus eteni. Piippailua on edelleen, varsinkin kun omaa vuoroa ym joutuu odottelemaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen sen seuraamiseen, paikallaoloon sekä luoksetuloon. Tärkeitä perusasioita kuitenkin nekin.:) 

Vaakku kelpasi vasta sukan avulla riistaantutumiskerralla, mutta "kyllä se kotona osaa" piti taas paikkansa, kun sitten reenailtiin uusia oppeja ominpäin. Samoja tehtäviä on tehty Kodan kanssa vuorostaan dameilla, isäkoiran omaksi iloksi ja höntsäksi.:)

Kodan ja Hymyn kakarat pääsivät syksyllä metsälle mukavasti muutenkin, kuten seuraavasta kuvasta näkyy:

Nyt pakkasten paukkuessa ja lumikinosten vallatessa pellot ja metsät ei olla päästy reenailemaan, mutta olen ottanut meidän uudeksi tavaksi tehdä joka viikko yksi lenkki vaakun kanssa, jolloin Cooper saa vain kantaa vaakkua mukana. Se rakastaa kantaa leluja, keppejä, käpyjä, omaa remmiä, lähes mitä vaan sekä sisällä että ulkona. Tällä hetkellä tämä kikka toimii, että vaakun haju ja maku pysyy muistissa. Ja hirmu innolla ja intensiteetillä se vaakkua nostaa ja kantaa sekä korjailee hyvin otetta jos on tarvetta, hieno kakara.:)

Uusi vuosi aloitettiinkin sitten heti jännittävillä terveystarkastuksilla! Mentiin nyt sitten omin päin luustokuviin tällä kertaa, ties kuinka kauan olisi pitänyt joukkotarkkipaikkaa uudelleen odotella. Kyllä muuten jännitti. En Kodan luustokuvia osannut edes jännittää, kun en mistään oikein rehellisesti sanoen tiennyt silloin. Mutta nyt oli kyllä ihan eri tilanne! Jännitti ensinnäkin koska A) totta kai halusi Cooperin olevan mahd terve B) se on kuitenkin Kodan jälkeläinen joten se toi extrajännitystä ja C) olin varma että Cooper olisi kerinnyt lonkkansa tai kyynäränsä jo jonnekin teloa ja sieltä löytyisi kaikenmaailman vanhoja murtumia.:D Kun tuo ei ollenkaan katso tai mieti minne se juoksee tai hyppää, kaikkea päin täysillä vain eteenpäin! 

No, hyviltähän nuo kuvat onneksi kaikki näytti. Eikä tarvinnut kuin muutama päivä tuloksia odotella ja kyllä olikin hieno rivi: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! <3 Harmillisesti vain tajusin liian myöhään, että tolleriyhdistys sittenkin tukee myös vielä tämän vuoden selkälausuntoja, joten selkäkuvia ei tällä kertaa otettu. Saattaa siis olla että kuvataan se vielä sitten myöhemmin joskus loppuvuodesta.:) 

Kodan jälkeläisistä 11/19 on nyt kuvattu ja kaikilla on olleet A tai B lonkat sekä 0 kyynärät! Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemaan näköjään, mahtavaa! :) 

Tästä vuodesta en nyt sitten osaakaan sanoa mitään. Näyttelyistä en ota nyt paineita, niihin on tavotteita pyöreä nolla. Cooper on niiiin hitaasti kehittyvä että antaa sen nyt kasvaa ja olla vain. Kehiin kerkeää kyllä myöhemminkin. Sitä paitsi, musta on kivaa että koira osaisi (ainakin toivottavasti) muutakin kuin juosta ja pönöttää kehässä. Kovasti olisi VEPE sekä MEJÄ sen kanssa toiveissa. Vepeä käytiinkin kokeilemassa sisäaltaassa jo kerran ja tosta noin vaan Cooper jo heti lähti vetämään sekä pelastusrengasta että "hukkuvaa" ihmistä perässään.:) Pikkaisen vain vilkaisi olkansa yli tätä "hukkuvaa" tyyliin että "mitäs sinä roikut siinä" mutta veti "rantaan" helposti kolme kertaa. Huippu jätkä! <3 Helpottaa tietty kun on tota mittaa 53cm ja painoa lähes 25kg niin ei näyttänyt edes kovin rankalta. Toivottavasti päästään ja keretään tätä jatkamaan! Cooper rakastaa uimista yli kaiken (tosin veden äärellä olisi tehtävä myös HIEMAN malttiharjoituksia...) ja tää olis itelleenkin uusi kiva laji! Myös se MH-luonnekuvaus on edelleen harkinnassa, katsotaan mitä sen kanssa tehdään. Kodahan kuvattiin vajaa 2-vuotiaana, mutta Cooper on niiin eri luontoinen isänsä kanssa. Paljon herkempi ja kuumempi joten...katsotaan. Olisi melkein kuin lottovoitto jos päästäisiin edes yhteen MEJÄ-kokeeseen tänä vuonna täällä Etelä-Suomessa, mutta toivossa on hyvä elää eikös se niin mene?

Lumihullut hurtat, kirjaimellisesti.

Kesäkuvia- ja kavereita

Huhheijaa, johan on taas aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä! En edes tiedä miksi, kyllä meillä keväällä joitakin näyttelyitä ym oli, mutta jotenkin ne jäi rustaamatta ylös. Kyllähän sitä kahden koiran kanssa sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan mistä voisi tarinoida, mutta silti ne jotenkin tuppaa jäämään..
Coopsin saaman varasertin jälkeen käväistiin tosiaan toukokuussa kehässä muutaman kerran, mutta laihalla menestyksellä. Tuloksina yksi EH ja kaksi sileää ERIä. Lupaavat, hyvät arvostelut joka kerralla saatiin ja kehäkäytös oli junnulle oikein mallikasta vaikka kuumat kelit olivat (jo silloin) joka kerta. Sama asia toistui joka kerta, ne ahtaat takaliikkeet juujuu..

Coops Tuusulan ryhmiksessä. (c) Katri Linna

Onneksi sentään siskolikat ovat pärjänneet! Cooperin sisko Lotta (Hedera's Forever in Love) sai upeasti ensimmäisen sertinsä kesäkuun alussa ja lähes heti perään Kodan ja Bonitan tytär Helka (Hedera's Hello Gorgeous) niin ikään korkkasi serti-tilinsä. Siskoilla on ollut myös upeita terveystuloksia kesän aikana; 3x B/B ja yhdet A/A lonkat ja kaikilla 0/0 kyynärät! Sen lisäksi Lotan selkä kuvattiin täysin terveeksi. Olen niin iloinen ja tyytyväinen Kodan jälkikasvun tuloksiin! :) Cooper menee omiin luustokuviinsa luultavasti nyt loppuvuodesta, hui!

Helka ja SERT.

Jämsän neiti Lotta ja SERT.

Muuten kulunut kesä on kulunut rauhallisesti ja tuskaisen kuumasti! Kyllähän sitä oli suunnitelmia ja toiveita eri reeneistä ja varsinkin mejä-kokeista mutta... eihän noilla tappohelteillä voinut yksinkertaisesti mitään tehdä! Ei käynyt edes mielessäkään lähteä tulikuumaan metsään leikkimään omalla ja varsinkaan koiran hengellä. Joten, varmasti monen muunkin tapaan, tyydyttiin lyhyisiin lenkkeihin ja pidemmät vasta myöhään illalla kun joten kuten tarkeni ulkona olla. En todellakaan ole mikään helleihminen ja koirienkin takia oli kyllä niin turhauttava, kurja ja TYLSÄ kesä että hohhoijaa...

Kesäkuu oli omalta osaltani todella kiireinen, kun joka viikonloppu oli täyteen buukattu juhlia ja kun yhdet loppuivat alkoi heti seuraavien järjestelyt. Pojat olivatkin tuon alkukesän paljon muualla hoidossa ja sen takia jäi kokonaan ilmoittamatta moneen hyvään näyttelyyn heinäkuulle, juuri kun Cooper oli totta kai vielä upeassa turkissa huoh...:D No, mökkeiltyä tuli kuitenkin ja pojat asuivat järvessä levien tuloon asti.

Juniorikin oppi kertaheitosta hyppäämään laiturilta.:D

Kodan tyylinäyte.

Isä ja poika.<3 Pojasta kasvoi päätä pidempi ja sekös vetää isäkoiran ilmeen vakavaksi.:D

Kun harrastusrintama jäi hiljaiseksi, niin sen sijaan tehtiin uusia koirakavereita ja reffattiin myös paljon vanhoja tuttuja. Naapuriimme muutti keväällä aivan ihana Kaapo-poika (musta labbis) jonka Koda ja Cooper ottivat heti kaverikseen ja Kaapon kanssa ollaankin paljon puuhailtu ja lenkkeilty ja päästiinpä myös ihanan omistajansa Annetten perheen rannalle uimaan kesken pahimpien helteiden!

Viime tiistaina oli TAAAAAS kerran mahdoton hellepäivä, mutta päästiin nauttimaan ja viilentymään ystävämme Leenan mökille Lopelle. Koda oli itse nauttimassa porukoideni kanssa mökillä, joten reissuun lähdettiin Cooperin kanssa. Yksin ei tarvinnut juniorin kuitenkaan olla, kun seurana olivat tolleritytöt Martta ja Hilde sekä kultsupentu Valma 3kk.<3 Että olikin aivan ihana päivä, saatiin tarvittavaa taukoa kaupungin helteestä ja koirat saivat baanattaa vapaana ja pääsivät kahdesti uimaan aivan ihanalle metsälammelle sekä isolle matalalle rannalle. Vesi oli kyllä niin lämmintä, että ei se varmaan paljoa edes virkistänyt mutta oli silti niin mahdottoman ihana kesäpäivä, että edes hetken tuntui hellekin siedettävältä.:) Kiitos vielä kerran tätäkin kautta Leena ja tytöt! Tuli kyllä niin tarpeeseen noinkin pieni irtiotto. Ja voi miten koiratkin nauttivat.:)

Niin komea pieni.<3

Tämä turkki katosi lähes viikossa.:D

Oikea Tollofest! <3

Helteet toivat tukalan olon lisäksi tullessaan myös syömähaluttomuuden. Pojat olivat varsinkin heinäkuun pari viimeistä viikkoa _todella_ huonosyömäisiä. Huomasi sen kyllä itsekin, että ei tehnyt helteillä mieli syödä kuin vasta illemmalla. Mutta jopa suursyömäinen Cooper kun jätti monen päivän ruuat kuppiin, niin kyllähän se vähän pisti huolestuttamaan. Normaalisti kun syövät kahdesti päivässä, mutta suosiolla jätettiin pian aamuruoka kokonaan pois. Pahimmillaan ei edes normaalisti suuret herkut jauheliha ja maksalaatikko edes uponneet enää.. No, joivat kuitenkin koko ajan hyvin ja pidin sitten kanafileillä ja siankorvilla varsinkin Cooperia "hengissä" että sai edes vähän suolaa ja rasvaa. Koda yleensä lopulta suostui syömään iltaisin tosi hyvin.
Tällä viikolla ollaan sitten syöty vain ja ainoastaan raakaruokaa, lähinnä kanankauloja, kivipiiroja ja rustoja ja lähes jäisinä. Ja nyt uppoaa sama satsi aamulla ja illalla. Toivottavasti nää helteet vaan jo tosiaan helpottaisi kuten on luvattu, mutta... meille ainakin jo riittää!!

Mahdutetaan tähän kuvapläjäyksen loppuun vielä eilinen reissu. Suunnattiin tosiaan helteiseen Mikkeliin ja ryhmänäyttelyyn. Seuraksi meille lähtivät Maija ja Kodan ja Hymyn tytär Siru. Cooper ja Siru olivat nähneet viimeksi viime syksynä ja siitä niin vain tungettiin sisko ja veli kylmiltään takakonttii. Pari kertaa Siru murahti, mutta siinä se oli. Sen jälkeen isosisko ja pikkuveli olivat kuin samaa laumaa ja olivat kyllä niin hauskan ja liikuttavan näköisiä yhdessä.:)
Päivä oli taaas turkasen kuuma ja alkoi ukkonenkin jyristä "sopivasti" taustalla juuri ennen tollerien vuoroa. Coops ei onneksi moisesta välitä, nukkui vain häkissään.:) Vika rotu oltiin kehässä taas ja kehä myöhässä lähes pari tuntia. Tuomarina tollereilla oli Paula Rekiranta, joka oli pitkästä ja kuumasta päivästä huolimatta todella hyvällä tuulella ja Cooperiakin morjensti heti kehään tultuamme sanoen "Mitäs kuuluu, nuori mies?"
Pitkästä ja kuumasta ajomatkasta sekä odottelusta huolimatta Coops malttoi seistä ja esiintyä ihan kivasti. Vähän haisteli maata kun kultsujen jälkeen oli vissiin jäänyt aika hyviä hajuja ja herkkuja kehään.. Seistiin niin lähellä tuomarinpöytää että kuulin koko arvostelun ja hyvältä se kuulostikin. Tiesin että eri tulee, MUTTA. Ne liikkeet.. ne pahuksen takaliikkeet taas. Hohhoijaa. Tuomari totesikin että erinomainen, mutta takaliikkeessä olisi pitänyt olla enemmän draivia. Sen pitäisi korjaantua kunhan takapäähän tulee lihasta mutta silti. Laiha lohtu. SA:lla olisi ollut satavarma serti Caron takaa, joten kyllä se jäi ketuttamaan. Taas kerran niin lähellä, mutta niin auttamattoman kaukana. Hohhoijaa.

"16kk. Tasapainoisesti kehittynyt, mittasuhteiltaan oikea nuori uros. Hieman syvä kallo ja turhan voimakas otsapenger. Vahva kuono-osa. Hyvä kaula, eturinta ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite. Kevyt liikunta, mutta takaliike tarvitsee lisää draivia."
JUN ERI1
Ei muuta kuin pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä! :D Olen Cooperin suhteen todella kriittinen, tiedän, enkä vaan malttaisi kun sen pitäisi olla valmis hetinyt! Se on vaan musta jotenkin vielä kauniimpi kuin Koda ja sen takia odotukset ovat suuret.. No, toivottavasti hyvää kannattaa odottaa koska siltä se nyt vaan näyttää...

Isosisko ja sen pikkuveli.<3 Siru sai Mikkelistä EH:n.