torstai 29. joulukuuta 2016

2016

Vuosi 2016 oli maailmanlaajuisesti synkkä, lähes sysimusta. Juuri sen takia nämä oman elämän pienet saavutukset ja ilonaiheet ovat sitäkin tärkeämpiä! Toisille varmasti merkityksettömiä, mutta meille jotain ihan muuta. Pientä, mutta suurta.

Kelataanpa siis taakse päin, ihan vuoden 2016 alkuun. Mitäs kaikkea meille oikein tapahtuikaan?

Tammikuu

Tammikuu vietettiin rauhallista hiljaiseloa, tosin Koda treenasi ahkerasti Tiian kanssa rallytokon avoluokkaa varten joka viikko. Kuun lopussa laitettiin sitten alulle uusia, ihania pieniä punakuononalkuja.<3


Helmikuu

Helmikuu oli myös varsin rauhallinen kuukausi, lähinnä vain nautittiin lumisista pelloista ja metsälenkeistä. Käytiin me tosin Tallinan puolella Tallinn Winter Cupissa kokeilemassa onnea toistamiseen, mutta siellä venäläisuros vei voiton joten oranssia ähäkuttia oli sieltä kotiin tuomisina. Vaikka silloin se harmitti, niin eipä tuolla ollut loppupeleissä sitten enää mitään merkitystä inttivalioitumisen kannalta, vaikka siellä se CACIB vielä ohi suun menikin.:)
Kivointa tuolla reissulla oli tollerityttö Sissiin ja Sissin omistajiin tutustuminen, koska siitä eteenpäin ollaankin saatu ihan mahtavaa treeni-,sekä näyttelyreissu seuraa!

Tallinnasta PU2 VA-CACIB.
Helmikuussa reenattiin myös paljon niin riistalla kuin dameilla. Kuun lopussa saatiin tietää, että Hymyn masussa oli maha-asukkeja näkyvissä!

Hiihtoloman riistatreenejä.
Maaliskuu

Maaliskuussa alkoi jo sitten vähän tapahtua, liekö olleet sitten vaikka niitä ensimmäisiä kevään merkkejä. Heti maaliskuun alkuun saatiin hieno onnistuminen Porvoon rallytokokokeesta, josta Tiia ja Koda kävivät hakemassa jo toisen hyväksytyn tuloksen avoluokasta pistein 78/100. Kauneusvirheitä mahtui radalle ja nykyään niin helppo pyöriminen aiheutti taas sen -10 pistettä, mutta tulos kuin tulos.:)
Riistapuolella koettiin myös onnistumisia, kun se kuuluisa pieni lamppu syttyi noutajan pääkopassa. Koda nimittäin alkoi piiiiitkän tauon jälkeen nostaa ja palauttaa jälleen varista! Pitkän aikaa linnut piti pitää melko koppuraisina sekä siivet vielä teipattuina, mutta sieltä se pikkuhiljaa vaan lähti. Otteet alkoivat parantua kun itsevarmuutta tuli lisää ja palautukset, olleet Kodan vahvuus aina, tulivat hyvällä vauhdilla suoraan käteen.
Vaikkei meillä tämän suhteen muita tavoitteita ollut, kuin riistainnon ylläpitäminen ja sen parantaminen niin kivaa tätä oli tehdä, oli selvästi kivaa vaihtelua tokon ja rallytokon jatkeeksi kun ei tarvinnut koiran koko ajan tiukassa kontaktissa olla.


Maaliskuun aikana Hymyn massu pyöristyi ja pyöristyi ja aivan kuun lopussa, juuri pääsiäisenä, Kodan ja Hymyn seitsemän pientä pääsiäispupua putkahtivat maailmaan! <3 Kyllä tämä taisi olla se meidän koko vuoden kohokohta kuitenkin, oli se vaan jotain niin liikuttavaa ja suurenmoista.

Vastasyntyneet. (c) Maija Järvinen
(c) Maija


Huhtikuu

Heh, vaikka etukäteen olin ajatellut että kotimaan kehissä ei kyllä pyörähdettäisi juuri ollenkaan, niin Pertunmaan ryhmis oli sellainen  mihin lähdettiin, olihan siellä tuomarina ihana Helin Tenson! Ja kyllä kannatti! Koda oli tollereissa ainoa uros ja oli sellainen NYT TAI EI KOSKAAN-fiilis. Koda esiintyi omaan tapaansa rauhallisesti ja tuomari totisesti tykkäsi herrasta edelleen, oltiinhan sitä jo kolmatta  kertaa hänen kehässään näytillä. Koda sai yhden hienoimmista arvosteluistaan ikinä, ja Pertunmaalta kotiintuomisina oli siis huikea SERT & ROP! Kodan ensimmäinen roppi kotimaassa, huikea oli fiilis! :) Pertunmaalta ajeltiin sitten vielä suoraan Hyvinkäälle ihailemaan pentuja ensimmäistä kertaa, oli tuo vaan ihan unohtumaton lauantai!


Pennut kasvoivat kovaa (ihan liian kovaa!) vauhtia ja alkoivat jo huhtikuun lopussa näyttää koiranpennuilta.:) Ipanat saivat silloin myös jo viralliset nimensä. Kävin niitä nuuskuttelemassa ja kuvaamassa niin usein kuin vain pystyin, kiitos Maijalle tästä edelleen että sain niin useasti käydä kylässä!
Huhtikuun lopussa vedettiin myös vuoden ensimmäinen mejä-jälki Hennan ja Didin kanssa. Muuta en siitä enää edes muista, kuin että Koda veteli oman jälkensä juoksuvauhdilla ja tapansa mukaan ilmavainulla, huh huh.
Huhtikuun lopussa Koda kävi myös luonnetestissä Karkkilassa, saaden suhtkoht oman näköisensä lausunnon, pisteitä +114. Ihan en kaikissa kohdissa ollut tuomareiden kanssa samaa mieltä, eikä ollut paikalla ollut ja videoita kuvannut Sannakaan, joka Kodan kuitenkin hyvin jo tuntee. Minähän tein tästä piiiiitkän postauksen, jossa kävin läpi yksityiskohtaisesti joka kohdan ja latasin Sannan kuvaamat videotkin, mutta se postaus ilmeisesti päätyi syystä tai toisesta bittiavaruuteen! Sen julkaiseminen ei siis koskaan onnistunut, enkä jaksanut sitä enää uudestaan alkaa väsäämään kun se oli jo työn ja tuskan takana jo se ensimmäinenkin yritys. Harmi kyllä.:/


Toukokuu

Toukokuu oli se meidän superkuukausi! Heti kuun alkuun, helatorstaina, saatiin yksi vuoden päätavotteista täytettyä, kun Tiia ja Koda saivat Vihdin rallytokokokeesta kolmannen hyväksytyn tuloksen avoluokasta ja näin ollen Koda ansaitsi koulutustunnuksen RTK2! :) Keli oli turkasen kuuma ja Koda ei ollut vireessä niin yhtään, radalle mahtuikin aika tavalla aivopieruja Kodan toimesta siis, joten aikamoinen työvoitto tuo tulos oli. Olin salaa haaveillut että kunpa saataisiin avoluokka suoritettua suorana kolmella kokeella, oli pinnat sitten mitä tahansa, ja niin siinä tosiaan sitten kävi! :)
Kiitokset huippuohjaajalle vielä tätäkin kautta!


Lähes samaan hengenvetoon, vain pari päivää myöhemmin hurautettiin Loviisan ryhmikseen, tavoitteena saada se viimeinen sinivalkoinen. Keli oli jälleen todella lämmin, aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä keväistä näyttelypäivää olisi upeammassa säässä voinut viettää! Tuomarina Loviisassa oli Saija Juutilainen ja tällä kertaa uroksissakin oli kilpailua. Koda oli ainoa uros joka sai SA:n joten se toden totta merkitsi sitä, että herra sai kuin saikin sen viimeisen sertinsä! En kyllä ikinä unohda tuomarin sanoja "onnitteluni hienosta uroksesta!" <3 Roppikehässä saatiin tuttu tyttö, Minku, vastaan ja voitto meni ansaitusti kauniimmalle sukupuolelle, meille tuo VSP kelpasi paremmin kuin hyvin! Olipa tuokin vaan upea päivä!

Loviisan kaunein ja komein.
Toukokuussa pennut täyttivät jo seitsemän viikkoa ja lähtivät omiin koteihinsa. Onneksi Siru ja pari muuta kakaraa jäivät tähän lähelle.:) Niin tavattoman rakkaita ipanoita noista vaan tuli itsellenikin. Ja edelleen koen olevani onnekas, että sain seurata niiden elämän alkuvaiheita niin läheltä ja olen päässyt osaa niistä näkemään tämän jälkeenkin.


Toukokuu huipentui vielä sen viimeisenä viikonloppuna, jolloin oli edessä reissu Liettuan Moletaihin. Kodan ja minun matkaani lähti jo tutuksi tullut Sissi-neiti. Minimitavoite reissusta oli Kodalle se kolmas CACIB, toiveissa toki kuitenkin oli se valioituminen kun edellisillä kerroilla oli aina jäänyt siitä viimeisestä näyttelypäivästä koko homma kiinni. Ilmoitettuja tolloja oli viisi, neljä narttua ja Koda.
Perjantaina oli rotujen erkkaripäivät, sieltä saatiin se ensimmäinen serti sekä Kodalle että Sissille, Kodan ollessa vielä VSP. Lauantaina luulin homman kosahtavan jo siihen päivään, kun alkuun näytti siltä ettei tanskalaistuomari arvosta Kodaa juuri ollenkaan, kun valkoiset merkit eivät olleet tarpeeksi hyvät, mukamas. Mutta kyllä sieltä silti LUOJAN KIITOS tuli sekä serti, cacib että VSP sekä jo toisen kerran Crufts-osallistumisoikeus. Huhhuh.:D Minimitavoite täytetty siis. Viimeisenä päivänä oli jo kisaväsymystä ilmassa niin itselläni kuin koirillakin, sunnuntaina tuomari ei veltosti esiintyneelle Kodalle enää cacibia suonut (ei tosin sitä enää tarvittukaan siinä kohtaa) mutta se viimeinen serti saatiin eli Koda vihdoinkin sai "pilipalivalio"-tittelinsä! Herrasta leivottiin siis kerta heitolla EE & LT & LV & BALT & BY MVA! Hieno reissukaverimme Sissi sai reissusta ensimmäiset cacibinsa sekä palasi kotiin Suomen ja Liettuan muotovaliona! :) Kyllä oli syytä skumpata kotimatkalla!



Kesäkuu

Kesäkuussa nautittiin nimenomaan kesästä. Rallytoko jäi tauolle, vähän näytettiin taas riistaa mutta muuten vaan oltiin. Nautittiin uimisesta ennen kaikkea, Koda oppi vihdoinkin Eetun tavoin tekemään hulluja uimahyppyjä mökkilaiturilta järveen.:D Oli siis aivan kahelia menoa mökillä juhannuksena, kiitos näiden kahden vesipedon.

Tämä kuva koristaa nykyään Novascotiannoutajat RY:n Facebook sivua.:)

Eetun tyylinäyte.
Pennut jatkoivat kasvamistaan ja kesäkuu kului lähinnä noiden titteleiden vahvistuksia odotellessa.

Heinäkuu

Otettiin iisisti myös heinäkuu. Pentujen treffaaminen jäi tästä kuusta mieleen! Kuun alussa käytiin moikkaamassa Eiraa Helsingissä ja ajeltiin myös Hyvinkäälle Sirua ja Hymyä ihastelemaan. Heinäkuussa vielä pari titteliä vahvistettiin ja Pokemon jahti alkoi.:D Pitkiä lenkkejä tuli kyllä tehtyä, joskus ihan yötä myöten, ai että.
Isä ja sen tytär.<3
Elokuu

Elokuuta odotettiin sitten kuin kuuta nousevaa. Innostuneina, mutta jännittyneinä. Kodalla oli kolme cacibia kasassa ja tuo aika ensimmäisen ja viimeisen välillä umpeutui elokuun alussa. Elokuun 23.päivä suunnattiin sitten Tallinaan ja kaksipäiväiseen KV-näyttelyyn. Inttivalion titteli oli siis kovasti hakusessa.;) Ilma oli turkasen kuuma ja odottelua oli pitkä tovi, juuri ennen kehää meinasin pyörtyä kun jännitti niin paljon! Onneksi kuitenkin sinne kehään asti päästiin omin jaloin.:D Koda korkkasi Tallinnassa valioluokan ja lauantaina oli tuomarina espanjalainen herrasmies Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllärinä ei todellakaan ollut ERI ja SA automaatti, kuten alkuun olisi voinut helposti luulla.
Koda pääsi PU-kehään junnu-uroksen kanssa ja se tiesi kuin tiesikin meille sitä viimeistä valkoista!! Se meidän vuoden vaatimaton päätavoite, C.I.E eli kansainvälisen näyttelyvalion titteli, se oli sitä myöten siinä! <3 Voi tuota mahotonta ukkelia.:) Herra kruunasi tittelinsä ollen ROP, uskollisen ja hienon matkakaverimme Sissin ollen upeasti VSP!


Champion International d'Exposition.<3
Kaksikko päätti reissunsa sunnuntaina yhtä voitokkaasti, Kodan ollen toistamiseen ROP viidennen cacibin kera ja Sissin ollessa VSP, olipa upea kesäinen Tallinan viikonloppu kerta kaikkiaan! Nyt on tuo tittelin anomus ollut vetämässä sen 4kk ja edelleen odotellaan, tammi-helmikuulle meneepi siis tuo vahvistus. Ei sillä, etteikö täällä jo malttamattomia oltaisi..
Elokuussa aloitettiin myös kokonaan uusi harrastus; Nosework!


Syyskuu

Syyskuussa järjestettiin Maijan luona Hyvinkäällä pienet pentuetreffit, pennut täyttivät sillon jo 6kk! Paikalle olisi passannut enemmänkin ipanoita päästä mutta näillä mentiin. Hauskaa oli silti ja kyllähän tuo pihamaa täyttyi punaturkeista tuollakin porukalla.:) Aivan ihanat, avoimet ja ihmisrakkaat luonteet on näillä kaikilla, olen niin tyytyväinen!
Syyskuun lopussa Koda sisaruksineen täytti jo neljä vuotta, apua! Miten nää vuodet meneekään..vastahan se oli itsekin tuollainen pieni naskalihammashirviö ja nyt jo noin iso mies ja isä itsekin!
Koda vahtii kakaroitaan.

Isää ja Leo-poikaa nauratti kovasti.:D
Lokakuu

Nosework reenit jatkuivat ahkerasti, alkeiskurssi vaihtui jatkokurssiksi. Koda hiffasi jutun juonen nopeasti ja ilmaisuksi herralle opetettiin istuminen. Aloitettiin pikkuhiljaa laatikko-sekä ulkoilmaetsinnät.
Lokakuussa Siru sekä Leo kävivät ensimmäistä kertaa pentuluokissa näytillä, Siru SNJ:ssä hienosti PEK2 kunniapalkinnolla ja Leo oli Tuuloksen pentunäyttelyssä upeasti ROP-pentu!
Iskä kävi puolestaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna päättämässä oman upean näyttelyvuotensa Lahti KV:ssa. Sinne lähdettiin kuulemaan kanadalaisen tuomarin mielipidettä ja hieno päätös vuodelle saatiinkin; Koda oli Hannan handlaamana PU2 vara-cacibin kera josta saatiin myös se kotimaan cacib vielä tilille!
Eipä ollut huono saldo kolmessa kotimaan näyttelyssä; kahdesti PU1 sertien kera sekä sitten tuo PU2-sijoitus, kyllä poika kärräsi ruusukkeita kotiin niin ulkomailta kuin koti-Suomestakin, wow! :)
Eikä tästä koskaan pitänyt mitään showpuudelia tulla, niin kuin Sari-kasvattajan kanssa edelleen jaksetaan naureskella.:D


Joulukuu

Voidaan hypätä lokakuusta suosiolla suoraan joulukuuhun, sillä marraskuussa ei tapahtunut yksinkertaisesti mitään. Nosework treenit jatkuivat ja jatkokurssin päätyttyä saatiin kasaan viiden koiran vakkariryhmä, jolla jatketaan toistaiseksi niin kauan kuin porukkaa vaan kiinnostaa.:)
Joulukuun alussa Rymy-Eetu täytti jo seitsemän vuotta, vaikka ei sitä millään uskoisi!
Minä talkoilin Messarin näyttelyitä varten perjantaina, jolloin kehiä ym käytiin rakentamassa. Kodaahan en ole sinne sitten junnuiän jälkeen ilmoittanut, mutta Leo-poika kävi sunnuntaina puppy shown puolella, ollen hienosti isojen urospentujen toinen kunniapalkinnon kera!
Joulukuussa vuokrattiin Tiian kanssa kerran viikossa Koirakeitaan hallia että päästiin aloittamaan rallytokoilu piiiitkän tauon jälkeen! Eikä tuo tosiaan ehkä ihan toivoton tapaus voittajaluokan suhteen ole. Tammikuussa päästään aloittamaan Uudenmaan noutajien voittaja-luokan kurssilla, eiköhän siellä viimeistään selviä onko Kodasta kokeisiin asti vaiko ei.:D

Kaikkein hienointa ja tärkeintä toki on, että saatiin viettää taas yksi terve vuosi molempien poikien kanssa! Mitä nyt aina välillä jotain pikku haavoja ja lihasjumeja on ollut, mutta niitä nyt väkisinkin tekevälle sattuu. Terve koira on kuitenkin kaiken harrastamisen ja helpon arkielämän perusta.:) Toivottavasti yhtä terveissä ja iloisissa hännänheilutus merkeissä saadaan jatkaa myös ensi vuonna, mitä se sitten tuokin tullessaan. Sitä voisi pohtia sitten seuraavassa postauksessa.
Pitäkäähän karvakavereistanne huolta uutena vuotena!

Brothers from another mothers.<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti