Se viimeinen

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, tänä viikonloppuna oli tarkoituksena lähteä tavoittelemaan sitä viimeistä sertiä Kodalle.
Tänään suunnattiinkin jo aikaisin aamusta siis kohti Loviisan ryhmistä. Näyttelypaikkana toimi ravirata ja kehien takana juoksentelikin komeita ravureita, jotka olivat kaikesta hälinästä huolimatta todella rauhallisia eivätkä olleet koirista moksiskaan eivätkä koiratkaan niistä välittäneet. Sisäinen heppatyttöni vaan iloitsi kyseisestä paikasta täysin rinnoin!

Kehät olivat isoja ja hyvä pohjaisia ja ennen kaikkea sää todellakin suosi! Aurinko paistoi tai suorastaan porotti pilveettömältä taivaalta. Mikäs sen parempaa viettää kevätpäivää kehäkettuillessa siis.:)
Tuomarina tollereilla toimi Saija Juutilainen ja tolloja oli Loviisaan ilmoitettu 13 kappaletta joista 12 oli paikalla. Uroksia oli neljä, kaksi avoluokassa ja kaksi käyttistä. Toinen avouros ennen Kodaa sai EH:n. Kuumasta kelistä huolimatta Kodalla riitti hurjasti virtaa ja se esiintyi todella pirteästi, tuntui jopa ihan nauttivan esiintymisestä tänään.

Kuvat (c) Jarno Niemi.

Punainen lappu nousi (ja luokkavoitto siitä siis) ja pian sen perään myös vaaleanpunainen SA:n merkiksi. Tuomari jo tässä kohtaa kätteli minua todeten että "Onnitteluni hienosta uroksesta!" Hymyilin jo tuossa kohtaa varmaan kuin naantalin aurinko! Siitä huolimatta piti vielä jännittää kahden uroksen verran. Käyttöluokan pojat saivat H:n sekä ERI:n, mutta vain sileän sellaisen. Se siis toden totta meinasi sitä että Koda sai kuin saikin sen viimeisen sinivalkoisen! <3 Upea, upea ukko!

Nartuissa oli myös tiukka linja ja kolme niistä saivat SA:t. Parhaaksi nartuksi valittiin Minku (Magicfox's Nebbiolo) joka on siis juurikin sama neitokainen, jonka kanssa oltiin roppikehässä Pertunmaalla kuukausi sitten. Kodahan vei silloin ropin nimiinsä.
Tuttu kaksikko vastakkain roppikehässä siis tänäänkin.:D Minä kyllä niiiin toivoin VSP:tä, että oltaisiin päästy ajoissa kotiin, sillä kuuma oli ja itselläni vielä vähän töitäkin myöhemmin.. No, Kodahan ei saanut silmiään irti Minkusta roppikehässä, joten roppi meni ansaitusti Minkulle ja Koda siis VSP, tämähän sopi meille paremmin kuin hyvin!

ROP Minku ja VSP Koda.

Koda sai tuomarin suurten kehujen lisäksi vielä todella hienon arvostelun joka oli ihan kirsikka kakun päällä:
 "3,5-vuotias uros. Oikealinjainen, hyvin rakentunut kokonaisuus. Hieno, jäntevä kunto. Kaunis karva ja väri. Hieno uroksen pää ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Kaunis hännän asento. Sujuvat liikkeet, joissa hyvä tasapaino. Hyvä luonne."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Ennen kaikkea oli hienoa saada maininta Kodan yleisestä fyysisestä kunnosta.:) Olihan se varsinkin nuorten luokassa sellainen hieman löysä ja plösö eikä silloin mainittavaa menestystä tullutkaan. Mutta nyt 3,5-vuoden iässä ukkeli taitaa jo olla valmis pakkaus, niin rungoltaan kuin massaltaankin.
Loviisan ryhmiksessä oli myös mukavaa vaihtelua palkintojen suhteen, siellä oli valittavana vaikka mitä! Oli narupalloa, kynttilöitä, viilennyspyyhkeitä, pieniä maljakoita sekä koiranleluja ainaisten pokaalien tilalle. No, otettiin me matkaan yksi pokaali sekä sitten uusi ihana vinkulelu, olihan jätkä sen ansainnut! <3

Kyllä nyt on vaan liikuttunut ja kiitollinen olo. Huikeat pari viimeistä näyttelyä takana, ei voi muuta sanoa! Olin jo yhdessä vaiheessa aikeissa luovuttaa Suomen sertien keruun suhteen, mutta onneksi ei kuitenkaan! :) Nyt kun ulkoinen olemus on muotovalion arvon veroinen niin kaipa niitä taippareita pitää sittenkin alkaa harkita vakavasti..saisi ukkelista samantien viiden maan valion, siinä jos missä on motivaatiota treenata ja koittaa! Pitkän työn ja tuskan takana se tulee olemaan, mutta se ei pelaa joka pelkää.:)

Kyllä taitaa meidän näyttelyt täällä kotimaan kamaralla olla taputeltu tällä erää. Meillä ei ole enää mitään saavutettavaa tai voitettavaa, ei tarvita siis enää mitään. En koe siis saavani tästä enää oikein mitään irti, en kuitenkaan niiin paljon tästä näyttelyhommasta nauti, saati sitten Koda. Meillä on ne mitä tarvitaan ja se riittää meille varsin hyvin, varsnkin kun tästä ei koskaan pitänyt mitään showpuudelia edes tulla.:D Ollaan saatu jo paljon enemmän kuin koskaan uskalsin uneksia!
Meillähän olisi tosiaan huomenna vielä toinen ryhmis Lahdessa, olin ilmoittanut Kodan varmuuden vuoksi molempiin sillä toiveella että tuo viimeinen jommasta kummasta napsahtaisi. Ja nyt kun se napsahti, niin taidetaan jättää väliin ja suunnata sen sijaan tuonne Kodan "mummolaan" äitienpäivää juhlistamaan ja MM-lätkää katsomaan, ei hullumpaa sekään.:) Olishan se komiaa lopettaa näin huipulla kaiken lisäksi.:D
Meillä on muutenkin ollut jo ihan huippu viikko, kun torstaina ensin napsahti RTK2 ja nyt tämä, kyllä nämä kelepaa!

Ulkomailla toki tullaan vielä käymään, sillä kaksi cacibia uupuu inttivalion tittelistä joten ei sentään lopullisia hyvästejä näyttelykehille vielä heitellä. Suurkiitos kaikille meidän kanssa kehänlaidalla myötäeläneille!

Onnellinen tollo pääsi vielä ansaitusti iltauinnille!