Synttärisankari

27.9.2012 Jedin ja Emmin rakkauden hedelmät näkivät päivänvalon.
Minulle piti tosiaan alun perin tulla narttu, mutta matkaan tulikin sitten ne kuuluisat pari muuttujaa. Valitsin kuuden pennun joukosta sittenkin Kodan. Taisi vaan olla rakkautta ensi silmäyksellä, kun riiviöitä kävin 5-viikkoisina ensimmäisen kerran katsomassa.:)

Pentu oli ihana. Ja kamala. Ja kamalan ihana.

Minä annan tassua ja sinä annat namia.

Sisäsiistiksi opettelu vei paljon enemmän aikaa kuin olin kuvitellut, mutta toisaalta kerrostalon kuudennesta kerroksesta oli tosiaan hieman pidempi matka pihalle kuin omakotitalossa, joten siinä luultavasti se suurin syy. Koda kuitenkin oppi tosi nopeasti olemaan yksin kotona ja viettämään pidempiäkin aikoja yksinään, kun pidin vain pari päivää "mammalomaa" ja sen jälkeen jouduinkin olemaan heti pitkiä päiviä koulussa. Koda oli (ja on edelleen :D) myös todellinen sydäntenmurskaaja, joka ei jättänyt ketään vastaantulijaa tai kanssamatkustajaa tylsäksi. Pikkukettu oppi nimittäin myös todella nopeasti reippaaksi juna- ja bussimatkalaiseksi, kun useaan otteeseen Jyväskylä-Kerava-väliä ravattiin.

Koda matkustaa aina tyylillä.:)

Nyt tuo pikkukettu on jo iso 3-vuotias kettu.<3 Nuoresta iästään huolimatta ollaan kyllä keretty jo tehdä yhtä sun toista. Harrastuslistalta löytyy kaikki ne lajit mitä olin ajatellutkin, eli jäbästä on ollut monipuoliseksi harrastuskaveriksi, juuri niin kuin toivoinkin. Koda on helposti oppiva ja yleensä mielellään hommia tekeekin, mutta omaa myös aikamoisia on ja off-päiviä mikä kyllä noista meidän virallisista tuloksistakin näkee.:D On-päivinä tuntuu kuin se lukisi ajatuksia ja off-päivinä hömpöttää ja haahuilee menemään ihan omia juttujaan. Senpä takia on-päivistä tuleekin nautittua sitäkin enemmän! Kun sellainen päivä viimein osuu kohdalle, niin se onkin sitten kaiken arvoista.:)

Jedi x Emmi = <3 Kodalla on isänsä vahva kroppa, pää ja luonne. Äitinsä korvat, "tappijalat" ja turkki.:)

Näin on 3-vuotispäivän kunniaksi onkin tullut mietittyä, että kuinka paljon yksi koira voikaan elämää muuttaa. Aika paljon!
Harrastuskoiran ja kultaisen ystävän Sarilta tilasin, ja sen myös sain. En vain silti osannut ajatella, mitä kaikkea muuta siinä ohella tulisi. Kaikkien mahdollisten kurssien, kokeiden ja näyttelyiden siivittäminä ollaan nimittäin ajeltu niin paljon ympäri Suomea ja tavattu niin paljon uusia ihmisiä, että ei tosikaan.:) Eikä minulla käynyt edes mielessäkään, että jonakin päivänä matkustaisin koko Baltian läpi koiran kanssa ja nyt sekin on tehty! Ja uusia reissuja on suunnitelmissa.:) Paljon aikaa ja rahaa on tämä koiraharrastaminen vienyt, mutta kyllä se vaan on sen arvoista.
Terveys ennen kaikkea-mentaliteetilla mennään aina, mutta silti toiveissa olisi vielä muutama koulutustunnus sekä valiotitteli pojalle saada hankittua.

Näitä 3-vuotis synttäreitä vietettiin rauhallisissa merkeissä kotosalla. Koda sai perjantaina "ihmis isovanhemmiltaan" jo etukäteen lahjaksi aivan ihanan pupupehmolelun. Niin ihanan, että tänään ei ole pupulla enää töpöhäntää ollenkaan, korvat sentään vielä on tallella.:)
Aamu oli kaunis ja aurinko paistoi, joten aamupäivästä pidettiin ensin tunnin mittaiset rallytokotreenit. Tuttuun tapaan kaverini Tanja ohjasi Kodaa omien koiriensa ohella. Tarkoituksena olisi, että kaksikko starttaisi lokakuussa kaksissa kokeissa, jos vain mukaan mahdutaan.
Päivällä sitten siskoni tuli Eetun kanssa kylään. Molemmille pojille tehtiin oikein herkkuateriat juhlan kunniaksi.:) Tosin kupit tyhjeni niin nopeasti, että pojat vissiin maistoivat kaikki herkut kunnolla vasta mahassa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Toivottavasti meillä on Kodan kanssa vielä monia yhteisiä vuosia ja useita uusia seikkailuja edessä.<3