maanantai 21. syyskuuta 2015

Riistaa

Hei beibi anna mulle riistaa!

Viime viikko oli todella märkä ja sateinen, mutta myös hyvin lämmin. Parhaimmillaan päivälämpötila oli jopa +18 astetta, joten uhmattiin sadesäätä muutamaan otteeseen reenien merkeissä. Viime viikon teemana olikin pitkästä aikaa riista, ja ennen kaikkea vesinoudot. (Koska hyvinhän noutajat tarkenee vielä näillä keleillä uiskennella!)

Tiistaina suunnattiin Hennan ja Didin kanssa lokinnouto-puuhiin Hyvinkään uimakuopalle. Lokki oli jo selkeästi tutumpi juttu kuin edellisellä kerralla. Koda haki sitä ihan mukavasti. Edelleen tosin ujosti siivenkärjistä pitäen ja rantavedestä, mutta muisti selkeästi homman idean ja toi lokin mukavasti aina ihan hiekalle asti. Ensimmäisellä kerralla Hennan kanssa keksimämme palkkauskeino, eli kepin/damin/pallon heittäminen palkaksi noudon jälkeen toimii kyllä tosi hyvin! Tällä kertaa heitettiin keppiä.
Sade alkoi melko pian, joten nämä treenit jäivät melko lyhyiksi. Lopuksi heitettiin myös variksensiipidamia (ei tosin aluksi tarkoituksella :D) veteen ja sitä tollot saivat vuorotellen hakea.

Tiistaina otteet oli edelleen nämä.
Keskiviikkona sateli taas. Olin sulattanut pakkasesta kanin sekä parin juuri hankkimiani merihanhen siipiä. Ne sidoin damin ympärille ja isoja siipiä kun olivat, ne peittivät hyvin koko damin.
Tällä kertaa harjoiteltiin maasta käsin metsässä. Kuvia ei valitettavasti tältä kerralta ole, kun en viitsinyt sateiseen litimärkään metsään kameraa raahata.
Jätin Kodan metsätien varteen odottamaan ja vedin kanilla jäljen. Koda etenikin jälkeä pitkin tosi tarkasti, viimeksi kani nousi empimättä, tällä kertaa mietti hetken. Luulen eron olleen siinä, että viimeksi kani jäi vähän koppuraiseksi ja oli helpompi kopata suuhun, tällä kertaa pupujussi oli kokonaan sula lötköpötkö, joka tuntui omaankin käteen vähän inhalta, kun sisuskalutkin oikein muljuivat. Pienen kehotuksen jälkeen kani kuitenkin nousi ja palautus jalkojen juureen.
Siipidamien kanssa oli sitten selkeesti haastavampaa. Niiden kanssa sain ihan tosissani Kodaa innostaa ja leikittää ennen kuin ne alkoivat kiinnostamaan. Yhden melko riehakkaan heiton päätteeksi Koda vihdoin ja viimein ampaisi damin perään, räpläsi sitä pari kertaa tassullaan ja koppasi suuhunsa, siipien kärjistä pitäen eli ei ollut kovin varma ote. Siitä kuitenkin palkkasin pallolla, aivan kuten vesinoutojen jälkeen.
Sen jälkeen heitin vielä kerran ja lähetin Kodan noutoon. Tarvitsi damilla aika monta kehotusta, mutta viimeinkin nosti hyvällä otteella damin "ruumiista". Palautti sen käteen, jonka jälkeen pölläytti vielä hölmistyneen näköisenä pari höyhentä suustaan.:D
Sen minkä Koda vielä häviää noissa kanto-otteissa, pikkukettu kyllä korvaa oikein mukavilla palautuksilla. Jotain hyötyä on siis ollut noilla dameilla hinkkaamisesta.

Tämän jälkeen pidettiin muutama päivä taukoa ja annettiin noutojuttujen hautua takaraivossa vähän aikaa. Viikonloppuna keli parani ja lauantaiksi olin sulattanut siivet damia varten uudestaan, sekä yhden kaverilta lainaksi saadun pilkullisen pienemmän lokin. (Sain myös Hennalta meille oman lokin, kiitos vielä siitä!)
Tällä kertaa suunnattiin Tuusulaan päin uimaan ja saatiinkin kyllä koko lampi meille omaan käyttöön. Ensin otettiin muutama pulahdus ensialkuun ihan vaan palloa hakien, kuinkas muuten.:)



Kuten kuvista ehkä näkyy, niin vesi oli todella matalalla jo.

Sitten tositoimiin!
Aloitin varsinaiset vesinoudot aluksi siipidamilla. Sidoin aluksi vain yhden siiven, että damin "ruumiista"olisi helpompi ottaa kiinni, nuo varmat otteet kun edelleen on se ongelma.. Ja joo, parilla ensimmäisellä heitolla meininki oli edelleen tämä:





Positiivistahan tässä kuitenkin on se, että jäbä otti joka kerralla nimenomaan itse siivistä kiinni eikä arastellut niitä ollenkaan, vaikka otteet tuollaisia olikin. Palautukset oli edelleen silti tosi hyviä, vaikka välillä maltti tekikin tepposet kun mieli teki jo noutaa taskussa odotellutta palkkapalloa.:)

Vesinoutojen ongelmahan meillä on ollut se, ettei Koda ole suostunut hakemaan lintua syvältä, eli tähän asti on hakenut vain niin matalalta, että tassut vielä yltävät pohjaan. Mutta tällä kertaa haastoin Kodaa ja heitin (jopa aikamoisella riskillä) damin niin syvälle että joutui uimaan. Tässä sitten ilmeni uusi ongelma, nimittäin lähetysongelma. Ei meinannut, ei sitten millään, lähteä uimaan. Tarvitsi todella monta käskyä ja "mene mene" kehotusta, voi hohhoijaa. (Palloa kyllä totta kai haettiin kauempaakin, ylläri sinänsä!) Mutta kun vihdoin ja viimein Koda irtosi rannasta ja suuntasi damille niin:




Kun Koda "joutui" uimaan, niin otehan parani kerta heitolla! Onhan se paljon helompi nimenomaan napata suuhun, kun se on vedenpinnalla samalla tasolla. Tuli näillä reippailla otteilla hienosti rantaan asti, eikä tiputtanut kertaakaan, niin kuin useimmilla aiemmilla kerroilla kun joutui korjailemaan otteitaan. Läpimurto oli siis lähellä! :)
Vaihteluksi heitin myös pelkkää toista siipeä veteen ja sekin tuli tämän ahaa-elämyksen jälkeen todella kivasti rantaan.



Veteen lähetysten kanssa oli kyllä tuskastuminen enemmän kuin lähellä. Kun yhdestä ongelmasta päästiin yli, niin johan tuli toinen vastaan saman tien. Noh, tätähän tämä koirien kanssa touhuaminen "parhaimmillaan" on. En jaksanut sitä nyt kuitenkaan sen enempää jäädä murehtimaan tai analysoimaan, sillä tuo otteen paraneminen oli niin iso (ja se pääasia) juttu meille kuitenkin. Se oli myös huima edistysaskel, että nyt Koda tosiaan haki damia syvemmältä (vaikka tosiaan hirveästi sitä kannustusta siihen tarvitsikin) eikä vain matalasta kahluuvedestä.





Sen jälkeen se todellinen testi: varsinaisen lokin nouto syvemmältä vedestä ja se ote, se ote... Noh, lähetys edelleen oli hankala ja tuskainen, mutta kun se viimein onnistui niin:


Jeeeee!!!
Innostuin tuosta otteesta niin, ettei paremmat kuvat oikein onnistuneet.:D Edelleen hieman hankalaa yrittää ohjata ja palkata koiraa sekä kuvata siinä samalla..Mutta sieltä se kopattiin varmasti suuhun, ei enää siivenkärjistä tai jaloista ja oli totta totisesti palkkapallonsa ansainnut! Mikä ero, kun katsoo noita tiistaisia kuvia. Todellinen työvoitto, mutta sitäkin parempi sellainen. Kun tuo kettunen nyt vain tajuaisi kuinka paljon helpompaa tuo tosiaan on, kun sen suostuu tuolta kauempaa hakemaan..huoh, mokoma. "Onneksi" tää mokoma otus ei tee juurikaan mistään hommasta tarpeeksi helppoa.:D

Olin onnistuneiden treenien jälkeen iloisin ja luottavaisin mielin. Sen takia vielä eilen suunnattiin uudestaan koittamaan ja ennen kaikkea tarkoituksena oli tehdä asioista aina vaan varmempia ja varmempia. Pienen kuuron jälkeen aurinko alkoi paistaa ja muutenkin treenit alkoivat lupaavasti, (tosin jälleen kerran lähetykset olivat tooodella vaikeita) sillä otteet olivat edelleen hyviä, lauantain tapaan. Nämä reenit jouduttiin vain ikävä kyllä lopettamaan todella lyhyeen, sillä huomasin pian Kodan nostelevan vasenta takajalkaansa aika lailla. Sieltä sitten löytyikin yhden varpaan anturasta viiltohaava, ilmeisesti jostain terävästä kivestä tullut. Parempi katsoa kuin katua, joten pakattiin linnut takaisin pussiin ja suunnattiin kotiin.
Vielä eilen lattialla oli muutamia pieniä verijälkiä, mutta tänään niitä ei ole ollut eikä Koda onnu tai arastele tassua yhtään. Ei onneksi myöskään nuoleskele sitä, mutta otetaan tässä nyt silti varmuuden vuoksi ainakin tämä viikko rauhallisesti, ettei tuo tuosta uudestaan aukea. Toivottavasti siis päästiin säikähdyksellä vain ja putsaillaan sitä silti lenkkien jälkeen varovaisesti. Harmittaa kyllä siinäkin mielessä, että pelastuskoiratreenit on jääneet parin viikon osalta jo vähän ohi, kun itse olen ollut syysflunssan kourissa eikä sen takia oikein tehnyt viime viikolla mieli lähteä märkään metsään moneksi tunniksi kykkimään. Tällä viikolla nyt jää tämän tassun haavan takia välistä, mutta yritetään ottaa muut kiinni sitten myöhemmin! Onneksi voidaan tuota haukkua harjoitella keskenäänkin.:)
Kunhan tassu on varmasti ok, niin jatketaan myös näitä vesinoutotreenejä niin kauan kuin uimakelejä riittää. Se on kuitenkin tällä hetkellä niin paljon helpompaa ja mieluisampaa Kodalle, kokeillaan sitten talvella saada edes jonkinlaisia noutoja maastakäsin aikaan.
Vaikkei meille edelleenkään ole nyt eikä koskaan niitä taippareita tulossa.:D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti