Syyspuuhia- ja kuvia

Syksy on edennyt jo pitkälle ja muutamaa viime päivää lukuun ottamatta hienossa säässä! Meidän syksy on ollut todella rauhallinen. Ainoa mitä ollaan ahkerasti tehty on Nosework hommat, siinä edettiin jo jatkokurssille asti. Postaus siitä antaa edelleen odotuttaa itseään, kun on niin paljon asiaa siihen liittyen, mutta tulossa se kuitenkin on.:)

Kaikkea muuta ollaan sitten tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Herra on päässyt vielä syysuinneille ja sen lisäksi ollaan käyty ahkerasti pitkillä lenkeillä sänkipelloilla.

Sänkkärit on kyllä parasta syksyssä, ne sopii niin hyvin lenkkeilyyn kuin myös treenailuun! Joutuu koira ihan tosissaan käyttämään nenäänsä tuulisella, aukealla pellolla.

Viime keskiviikkona pidettiin hirmu kivat lintutreenit pellolla, seurana (ja kuvaajana!) meillä oli Susanna ja Luna-cockeri. Koda on petrannut riistankäsittelyään kyllä hurjasti ja vielä lyhyessä ajassa ja tosi vähillä reenikerroilla.:) Lintu kuin lintuhan sille on jo pitkän aikaa kelvannut, niin kuin pitääkin, mutta ne otteet ne otteet...
Päädyin jokin aika sitten siihen tulokseen, että riistainto kun ei tosiaankaan ole ongelma vaan juuri itsevarmuus riistan ja sen käsittelyn suhteen, niin muutin meidän riistatreenit vain pelkäksi hauskanpidoksi. En siis ole parilla viime kerralla suunnitellut mitään sen kummempaa treenien ympärille, vaan pelkästään sen että Kodalla olisi kivaa. En ole siis vaatinut sitä esim olemaan kontrollissa koko aikaa enkä ole tehnyt mitään vaikeita tehtäviä, ihan vaan perusnoutoja ja hakua. Ja se on toiminut; Koda oli keskiviikon lintuhommissa haljeta innosta ja jo pelkän linnun noutaminen/kantaminen kävi sille palkkiona. Otteet oli alusta pitäen syviä mutta pehmeitä ja jos ote meinasikin jäädä pinnalliseksi niin Koda korjasi tilanteen omatoimisesti itse, pudottamatta riistaa kertaakaan.
Palautukset on edelleen Kodan valttikortti; linnut tulee kovalla vauhdilla suoraan käteen asti joka kerta.:)

Alla olevat kuvat ovat Susannan käsialaa, kiitos jälleen kerran meidän paparazzille! :)

Taitava pikkukettu! <3

Vedettiin myös lyhyt jälki fasaanilla. Tapansa mukaisesti Koda meni jäljen täysin ilmavainuisesti sekä lopussa siitä tuli enemmän hakua kuin jäljestystä mutta fasu löytyi siitäkin huolimatta helposti ja nopeasti.

Fasaania etsimässä.

Muutaman päivän päästä herra on taas vuoden vanhempi, mutta en kyllä tiedä onko sitten yhtään sen viisaampi.:D Aika näyttää... Joka tapauksessa piti jo vähän fiilistellä 4-vuotissynttäreitä kuvien merkeissä, kiitos näistäkin Susannalle.

My Red Beauty. <3

Ukko-kulta!

Loppuvuosi tuleekin olemaan harvinaisen rauhallinen meidän osalta, mutta on siellä kalenterissa silti muutama pieni, jännä juttu sentään odottamassa vielä.;)

Pentuetreffit

Viime lauantaina suunnattiin Hyvinkäälle Maijan luokse. Tällä kertaa kyläilyn aiheena oli Hymyn ja Kodan lapsukaisten pentuetreffit. Erittäin harmillisesti tosin jo aikapäiviä sitten sovittu päivämäärä ei sitten kauempaa saapuville sopinutkaan, vaikka itse olivat kyseistä päivää ehdottaneet alunperin.. No, tämäpä on niin tätä. Seitsemästä pennusta siis vain kolme oli paikalla isän ja äippäkoiran lisäksi. Eipä sillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti tälläkin porukalla!

Sää suosi, aurinko paistoi siniseltä taivaalta tosi lämpimästi ja loi vielä oikein kesäisen tunnelman. Ei meillä mitään sen suurempaa ohjelmaa ollut, annettiin koirien vain juosta ja leikkiä minkä jaksoivat. Ihmisille oli tarjolla kahvia ja pullaa ja puhetta riitti.:)
Lopussa vähän (ainakin yritettiin) otettiin vähän näyttelyreenejä penikoiden kanssa, eli laitettiin vähän näyttelypönöttämisen saloja jo aluille. Olihan tuo nyt ipanoille vaikeeta seistä paikoillaan kun sisarusten kanssa leikkiminen olisi ollut huomattavasti hauskempaa! ;)

Kuvat puhukoon tässä postauksessa puolestaan, kuinka tollomainen lauantai meillä olikaan! Paikalla S-pentueesta olivat siis tosiaan luonnollisesti Maijan Siru, Hani sekä Leo-poika.

Hani ja Siru painimassa.

Iskä ja tyttäret hippasilla.

"Pitääkö mun kaikkia näitä kolmea yksikseen vahtia??"

Isä ja poika.<3

Jotain poikien omia juttuja siinä naureskellaan..:D

Hani.

Siskot laittaa veikan aisoihin.

Leo ja Siru.

Sinne se lelu nyt sitten meni..

Siskokset Siru ja Hani on kyllä ihan eri kaliiperiä!

Siru kouluttaa Leoa.:)

Leo-poika.<3

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi kunpa oisit saanut olla mukana!

Äiti ja poika.<3

Sitten nuo seisotuskuvat. Ikää pennuilla tulee nyt tämän kuun lopussa jo puolivuotta, nopeasti se aika menee!
Leo on minusta kyllä tosi lupaavan näköinen poika! Jalkaa riittää ja sporttisen oloinen poika kaikin puolin, isältään se on saanut tumman värin sekä hyvät valkeat tassut.:)

Sancandy's Speed Demon "Leo"

Sancandy's Shot in the Arm "Hani"

Hani on aivan erilainen kuin aiemmin nähneeni siskot Siru ja Eira. Ikäisekseen on jo todella iso ja vanttera tyttö, olematta kuitenkaan raskas, sekä jo todella pitkässä karvassa neiti on kaiken lisäksi! Kokoero pieneen siroon Siruun on kyllä aika hurja. Silti on kyllä todella tasapainoinen tyttö kaikin puolin, tosi lupaava ja kiva omaan silmään! Tosi jännä sekoitus sekä Hymyä että Kodaa.:) Toivottavasti saadaan Hanikin joskus kehässä käymään.

Sancandy's Sweetheart "Siru"

On tuo Maijan Sirukin kyllä sievä. Kasvaa tasaisesti ja on kaunis ilmeinen ja päinen. Turkki vielä tuloillaan, mutta sillä on Kodan tumma väri sekä iso valkea rinta. Neiti osaa jo hienosti pönöttää ja juosta näyttelyhihnassa joten katotaan kuinka käy.:)

Lopuksi Maija näytti vielä riistaa ja vaikka kakarat olivat jo pari tuntia telmineet yhdessä niin voi mahdoton minkä mylläkän varis aiheutti! Kaikki kuumuivat ihan ylikierroksille ja varis oli aivan loistava juttu kaikkien mielestä! Vuorotellen saivat kaikki kolme vaakkua kokeilla ja jokaisella nousi varis empimättä ja se olikin niin siisti juttu, ettei sitä olisi saanut muille antaa takaisin enää ollenkaan! Ei tarvinnut ketään houkutella vaakkua ottamaan. Riistaviettiä siis totisesti löytyy, wau! :)
Toivottavasti jaksavat kaikki tahoillaan tätä jatkaa koska alku on kyllä hieno!

Hani ja empimättä nostettu varis.

Leo ja vaakku,

Sirun taidonnäyte.

Ihan mahtavia lintu-uutisia kuului toisaallakin; Jyväskylään muuttanut Reima-poika ei sisaruksiaan tapaamaan päässyt mutta sille oli hyvä syy. Pikkumies oli nimittäin ensimmäistä kertaa jo metsäreissulla mukana ja ikää tosiaan 5kk, aivan huikeeta! Olen niin ylpeä!!

Siitä se lähtee!

Oli kyllä aivan mahtavaa nähdä, kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti jatkossakin vielä nähdään ja saadaan jotain yhteistä järkättyä.:) Niin on hienot ja reippaat punanutun alut että.<3
Muuten meille ei tänne Kodan kanssa ihmeempiä kuulukaan. Ollaan vaan otettu rennosti ja nautittu lämpimästä syksystä. Helposti tarkenee uimassakin vielä käydä ja syksyinen metsä on maailman paras lenkkipaikka!
Parin viikon päästä juhlitaan herran 4-vuotissynttäreitä, huh!

Meidän tilaama C.I.E-ruusuke saapui ennätysvauhtia, tilasin sen lähes puoliltaöin sunnuntai-iltana ja tiistaina oli jo perillä. Pakko antaa Showlinkille isot ruusut nopeudesta! 

Pakkohan sen myötä oli vielä ruusukeposetukset ottaa, vaikka keli oli pilvinen, koiran turkki uimareissun jälleen pystyssä ja ruusuke vielä postin jäljiltä taittunut ja tuuli vei sitä mennessään. Mutta silti ei malttanut olla kuvailematta. Ei kait tätä voi liikaa hehkuttaa.:) 

C.I.E EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BY MVA TK1 RTK1 RTK2 Mäkiharjun Zupreme Surprise.

<3

Suuri haave on nyt tosiaankin toteutettu ja täytetty. Mutta sen jälkeen iski sellainen ihmeellinen pieni haikeus. Tai tyhjyys. Juuri tuon tittelin tavoitteleminen oli sellainen iso tavoite, päämäärä. Nyt kun se on saatu, niin kieltämättä tuli (ainakin hetkellisesti) sellainen olo että mitäs nyt sitten? Mitäs seuraavaksi keksitään? 

Juuri tällä hetkellä en osaa tuohon vastata. Koda täyttää tosiaan ensi kuussa vasta neljä vuotta. Vielä olisi toki paljon vuosia ja tekemistä jäljellä. Aika sen kai sitten tosiaan vaan näyttää.:) Näyttelyiden osalta ei nyt toki voi enää paljon enempää toivoa, vaatia tai ottaa paineita. Ei Kodalla ole niiltä osin enää mitään todistettavaa, ei kenellekään. 

Kaikki Suomen sertit sekä cacibit CIB:iä varten olisi jo toki täynnä, jos vaan saataisiin ne kuuluisat taipparit läpi. Sen verran realistinen täytyy kuitenkin olla ja ymmärtää itsensä sekä koiransa rajat, että nuo kaksi hienointa titteliä ei tule olemaan meidän listalla koskaan, harmillisesti. Joistakin ohjaajista ja koirista vaan on siihen, toisista ei. Eipä maailmasta onneksi lajit ja tekeminen lopu kesken sitten millään.:) 

Sen verran hauskaa on tämä reissaaminen ollut, niin minusta kuin varmasti Kodastakin, että silleen ihan pienesti haaveilen vielä sekä Ruotsin että Norjan sertistä. Mutta ei kyllä enää tämän vuoden puolella. Nyt me vaan relataan ja nautitaan elämästä! Ollaan se jo ansaittu.:) 

Jatketaan syksyn myötä Nosework hommia (mistä myöhemmin teen vielä isomman postauksen) ja ensi kuussa pidetään pentuetapaaminen Hyvinkäällä Maijan luona, jolloin toivottavasti mahdollisimman moni Kodan ja Hymyn lapsukainen olisi paikalla. Sitä todellakin odotellessa! <3

Kotona ollaan totta kai korkattu tollon väristä juhlaskumppaa herra inttivalion kunniaksi! :)

Champion International d'Exposition

Viime viikonloppuna hurautettiin jälleen kerran lahden yli Tallinnaan. Reissuun lähdettiin kera Kodan ja Sissin sekä Sissin omistajien Juhan ja Titan kanssa ja suuntana oli tosiaan Kalevi Stadion ja kaksipäiväinen Tallinna KV. Kodalla inttivaliokello tikitteli kovaa vauhtia, kun tuo vaadittava aikaväli umpeutui juuri elokuun alussa ja se viimeinen CACIB oli tosiaan hakusessa.;)

Oltiin etukäteen toivottu näyttelynjärjestäjiltä että tollerit arvosteltaisiin lauantaina vasta iltapäivällä ja otettiinkin aika iso riski, kun varattiin vasta lauantai aamuna lähtevä lautta. Toive kuitenkin oli onneksi kuultu ja toteutettu ja aikataulut natsasivat paremmin kuin hyvin! Ei ollut kiirettä päästä laivasta pois ja näyttelypaikalle kerettiin lähes pari tuntia ennen kehien alkua.
Tollereita oli Tallinnaan ilmoitettu seitsemän, joista kuusi oli Suomesta. Seitsemäs oli virolainen pentu, mutta sekin oli paikalla vain sitten sunnuntaina. Olin etukäteen ollut omaan tuttuun tapaani perus pessimistinen, kun uroksia oli kuitenkin neljä ja kolme niistä kisasivat cacibista. No, toisesta avouroksesta en kyllä ollut lainkaan huolissani mutta Foxi oli kova vastus.

Kun kehä läheni, tuntui että kädet alkoivat puutua ja rintaa puristaa,  jännitys oli todellakin niin kova! Suuri haave oli enää niin pienestä kiinni, mutta silti piti onnistua ihan nappiin. Juhalle sanoinkin että jos tässä nyt pyörryn niin show must go on ja vie Koda kehään mun puolesta.:D Ei ole nää mun kisahermot parantuneet tässä matkan varrella siis yhtään näköjään..
Lauantaina tuomarina oli espanjalainen Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllätyksenä ei todellakaan ollut mikään ERI tai SA automaatti kuten olin alunperin vähän epäillyt.
Kodapoika korkkasi samalla myös valioluokan ja millä tavalla! ERI SA sieltä napsahti ja koska avoluokka oli multa mennyt jännityksessä kokonaan ohi ja kun PU-kehään kuulutettiin meidän lisäksi vain junnu-uros niin vasta siinä kohtaa tajusin että ei perhana kävi miten tahansa niin se CACIB sieltä tulee!! Juha sanoikin että kun se asia mulle valkeni niin ilmeeni oli kuulemma kehässä näkemisen arvoinen.:D
Juostiin kerran ympäri ja Koda osoitettiin ykköseksi ja juhlat saattoivat alkaa! Kansainvälisen näyttelyvalion titteli, C.I.E, se totta vieköön oli sitten siinä!! Kyllä sieltä tuli kiljahdus ja tanssiaskel jos toinenkin kun se viimeinen valkoinen meille ojennettiin, VOI KODA.<33
Tuomaria oli pakko kiittää espanjaksi vielä perään.:)
Narttuja oli kaksi ja hetkistä myöhemmin juostiin roppikehä odotetusti Sissiläisen kanssa. Juostiin kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen! Mikä kruunu sille viimeiselle cacibille kun roppikin tuli siihen perään.<3
Miten huikea tandemi Sissi ja Koda onkaan, kun kaverukset on yhdessä ulkomailla voi jestas sentään! :) Sissille vielä cacibin lisäksi  Viron serti ja sitä myötä EE MVA!

Vasta kehän jälkeen se todella osui ja upposi että mitä sitä tulikaan juuri tehtyä ja saavutettua! Onnen ja liikutuksen kyyneleet ei kauaa vieneet ja Koda oli pian halittu ihan lyttyyn.<3

"Excellent type and proportions. Nice head with good pigmentation and eyes. Excellent coat. Mature body. In very good condition. Nice movement. Top line could be just a bit firmer." 
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP -> C.I.E!!!!!!!!!!!!

<3

Heti ensimmäiseksi oli totta kai pakko soittaa Sarille, jolle tämä meidän reissu tuli täytenä yllärinä. Totta kai tiedossa oli että joskus jostain lähdettäisiin sitä viimeistä hakemaan, mutta en ollut kertonut mistä ja milloin. Kyllä olikin niin onnellinen, liikuttunut ja hysteerinen puhelu että! <3 Ihanaa kun on kasvattaja joka elää niin aidosti mukana vaikka välimatkaa muuten olisikin.:)

Ryppejä ei jääty odottelemaan, niin hirveä oli helle ja kun oltiin koko konkkaronkka herätty jo ennen aamu viittä ja  viimeksi syöty laivalla aamupalabuffetissa, niin suosiolla kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin hotellille lepäämään  ja myöhemmin Amarilloon syömään. Illemmalla vielä luonnollisesti korkattiin skumppaa meidän upeille punaturkeille! :)

Meidän hienonhienot reissulaiset! 

Sunnuntaina ei sitten ollutkaan enää niin mitään paineita kehäkettuilun suhteen. Sanoinkin että meidät voidaan liputtaa vaikka hoolla ulos, ei tunnu enää missään! :) Oltaisiin periaatteessa voitu melkein skipata koko näyttely, mutta meillä oli varattuna 17.30 laiva ja koko päivä edessä joten sama se oli mennä koko rahan edestä sitten kuitenkin.
Hellettä piisasi stadionilla lauantaita enemmän eikä varjoa missään joten koville otti. Tuomarina oli pieni ja hieman heiveröinen jenkkiläistäti Wendy Willchuck. Tämä täti olikin sitten totaalinen erimaatti ja tuntui että kehään pääsy kesti ikuisuuden. Tollerit olivat toki viimeinen rotu kehässä, mutta silti. Tuntui että edellisissä roduissa vain luokkavoittajat saivat SA:t mutta kun tuli tollerien vuoro niin jopa edellisen päivän EH:n koirat olivat SA:n arvoisia joten kaikki saivat kaiken.

Kodapoika päätti sitten että tämä Tallinan turnee alotetaan sekä myös päätetään voittajatyyliin! ERI SA jälleen ja kaikki neljä urosta olivat sitten PU-kehässä, tuomari nopeasti valitsi Kodan kuitenkin jälleen ykköseksi joten saatiin kuin saatiinkin vielä yksi CACIB lisää kotiin viemisiksi.:) Junnu oli kakkonen joten PU3 ollut Foxi sai meidän takaa vara-cacibin ja saa anottua sen varsinaiseksi cacibiksi joka tekee myös Foxista inttivalion, onnea! :)
Sissiläinen oli jälleen hienosti PN1 joten kaverukset saivat päivän päätteeksi vielä kertaalleen juosta yhdessä roppikehässä. Ja sieltä meille ojennettiin toistamiseen ROP-ruusuke, ei olisi kyllä voinut meidän karavaanilla paremmin tämä viikonloppu enää mennä! <3

"Very good type. Nice head. Strong top line. Good bite. Moved well."
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Kehäkettuilun jälkeen meidän ROP/VSP-kaksikko oli totisesti viilennyksen ja uimareissun ansainnut, joten pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin meren rannalle. Oli siinä meillä pikkuisen onnellisia tolloja kun pääsivät pallon perässä uimaan! Siitä sitten olikin hyvä jatkaa eteen päin kohti satamaa ja aloittaa kotimatka.

Muruset.<3

Sunnuntai-iltana kotiin päästyä oli viimeisillä voimilla vielä pakko laittaa heti C.I.E-ruusuke tilaukseen (joka saapuikin juuri tänään!) ja heti maanantai aamuna lähti itse hakemus vetämään. Tänään tulikin jo kuittaus Kennelliitosta että hakemus vastaanotettu, nyt ei sitten muuta kuin odotellaan. Normaalisti tässä vahvistamisessa menee se 4-6kk, mutta hyvää tunnetusti kannattaa odottaa.:) Pienenpieni toive on että kerkeisi vielä tämän vuoden puolella, kun kesälomat olisi jo lusittu mutta saattaa se silti alkuvuoteen mennä.. No, joka tapauksessa tuo huikea saavutus ja meidän tämän vuoden päätavoite on kuin onkin nyt sitten plakkarissa! <3

Voi jestas mitä tuo pikkukettu menikään oikein tekemään. Nyt sen vasta kunnolla ymmärtää! Tämä minun kuuluisa "ei näyttelykoirani" tuli, näki ja voitti viikonloppuna kaiken. Se on täyttänyt, tai ei oikeastaan edes täyttänyt, vaan suorastaan YLITTÄNYT kaikki odotukset.<3 Siinä on omat puutteensa (en tykkää puhua vioista) ja sitä on minulle parjattu niin vasten naamaa kuin selänkin takana. Mutta niin se on vaan kaikille näyttänyt mihin se pystyy, myös minulle itselleni, kerta kerran jälkeen. Joka kerta ollaan menty kehään nöyrinä, muttei missään nimessä nöyristellen. Ei näin monta tuomaria kuitenkaan voi väärässä olla, kyllä herra on tittelinsä ansainnut! <3

On vaan vieläkin niin totaalisen kiitollinen ja liikuttunut olo, ei voi muuta sanoa! En koskaan kuvitellut kokevani ja tekeväni koiran kanssa tällaista, niin monet seikkailut ja upeat hetket ollaan saatu Kodan kanssa yhdessä kokea ja tämä on kyllä kruununjalokivi kaikelle sille.<3

Tallinnan tuliaiset ja maailman hienoin punaturkki.<3

Saatiin eilen vihdoinkin aikaiseksi otettua Kodasta "virallinen" posetuskuva valioruusukkeidensa kera.:) Kiitos Sannalle herran asettelu avusta! Oikein kiva kuva saatiinkin aikaiseksi.

Tämän jälkeen ruusukkeet päätyivätkin sitten todistusten jatkoksi Kodan pienelle "Wall of Famelle."
Eivät nuo ehkä niitä maailman kauneimpia sisustuselementtejä ole, mutta on ne kaikki tärkeitä hienoja muistoja, niin pakkohan ne on esille saada.

Nuo ikkunankarmeista tehdyt ruusuketaulut saivat puolestaan täyttää kirja/tv-hyllyn aukot. On tuo ukkeli ylittänyt kaikki odotukset ja enemmänkin, varsinkin kun mitään tällaisia odotuksia eikä tavoitteita Kodaa hankkiessa edes ollut.:)

Pokemonjahti on jatkunut kiivaana ja toissapäivänä Tuusulanjärven rannalta löytyikin uitettu, maailman paras Pokemon! Pokedex tunnisti sen vesityypin Pokemoniksi joka tottelee nimeä Kodachu.:)

31.7 päästäänkin pitkästä aikaa rallytokoilemaan. Tollerien PK-seudun aluetoiminta järkkää silloin Vantaalla rallytokon koulutuspäivän ja tarkoitus olisi siellä sitten päästä aloittelemaan tuon voittajaluokan saloja ja katsomaan oisko herrasta koskaan sitä luokkaa korkkaamaan.:) Elokuussa pitäisi sitten tuon Nose Work-kurssin alkaa, odotan sitä kyllä jo innolla!

Koda vajaa 4 vuotta.

BALT MVA

Vihdoin ja viimein saapui tuo ehkä kaikista eniten odotettu titteli eli BALT MVA suoraan Liettuasta.
Nyt on sitten kaikki tähän astiset tittelit saapuneet ja vahvistettu, mutta toivottavasti tarina ei tähän vielä suinkaan pääty vaan saisi jatkoa tässä tulevaisuudessa.:) Suunnitelmia ainakin on tehty, mutta eri asia tietysti miten ne toteutuvat.

Onhan tuo viiden tittelin rivistö silti jo aika hieno saavutus, kun reissuja ja kilometrejä kuitenkin on alle kertynyt ja kilpailuakin ollut matkan varrella. Ei voi kuin olla kiitollinen ja tyytyväinen, varsinkin kun Kodasta ei tosiaan kehäkettua koskaan pitänyt edes tulla. Sari jaksaakin yhä edelleen aina vaan muistuttaa kuuluisasta lausahduksestani että "minä en sitten mitään näyttelykoiraa tarvitse." Niinpä niin, niinpä niin.:D Never say never?
Nyt pitäisi sitten viimeisen diplomin ja ruusukkeen myötä jaksaa iskeä koko jengi vielä tuonne "Wall of Famelle." Täytyyhän ne esille saada, kun on niitä haettukin.

Tässä on jo kolmatta päivää jahdattu Pokemoneja ympäri kaupunkia ja näyttää se raja tulevan tollollekin vastaan jossain kohtaa, ilme ainakin on melko kärsivä ja tylsistynyt.:D

Ei enää yhtäkään Pokemonia pliis!

Koda on nyt myös ilmoitettu loppukesän ja alkusyksyn kattavalle Nose Workin alkeet-kurssille. Itselleenkin se on ihan uusi juttu, mutta muutamat kaverit ovat siihen jo tutustuneet ja kehuneet lajia kovasti! Se on Suomessa vielä ihan uusi hajuerotteluun keskittyvä laji, josta kuitenkin ilmeisesti on joskus tulevaisuudessa tulossa ihan virallinen koelaji. Koira saa etsiä ja ilmaista tiettyä hajua sekä sisä-että ulkotiloissa.
Alkeiskurssilla opetellaan ensimmäisenä eukalyptuksen haju ja sen etsiminen ja jos tuo kurssi selvitetään kunnialla niin jatkossa sitten hajukirjo lisääntyy mm. laventeliin.:) Toivottavasti kurssin jälkeen päästäisiin mahdolliseen möllikokeeseenkin kokeilemaan. Olisi kyllä huippua jos pikkukettu pääsisi edes jonnekin ja jotenkin tuota nokkaansa käyttämään, täällä kun on ihan silkka mahdottomuus päästä yhteenkään mejä-kokeeseen jos ei järjestävään tahoon kuulu.:/ Eikä välttämättä edes silloinkaan mahdu. Kyllä olisi helppoa jos asuisi jossain jumalan selän takana missä ei olisi kilpailua koepaikoista eikä liioin näyttelyissäkään.. Kyllä luulisi Suomen kaltaisessa maassa metsää riittävän näihin hommiin mutta ilmeisesti sitten kuitenkaan ei?

PS. Meidän blogin katselukerrat ylittivät jo aikoja sitten 20 000 katselun rajapyykin mutta unohdin sen sitten ihan kokonaan aiemmin mainita. Kaunis kiitos kaikille meidän tollottimen ja pihiksen sivuilla vierailleille! :) Toivottavasti lueskelette meidän tolloilua vielä jatkossakin!