Tollon unta

Heinäkuu lähenee jo loppuaan, eikä kunnon kesää vieläkään kuulu. Muutamaan viime viikkoon ei olla päästy uimaankaan kuin vaivaiset pari kertaa, kiitos lähes ainaisen kesäsateen. No, eipä meille vieläkään mitään muuta maailmaa mullistavaa kuulu muutenkaan. Hiljaiseloa on siis riittänyt, mutta toisaalta olen aiemminkin todennut että tauko tekee välillä ihan hyvää.
Mitään uutta kerrottavaa ei siis auringon alla ole, mutta selailin tässä vähän aikaa sitten kännykkäni kuvagalleriaa ja sieltä löytyi nukkuva tollo jos minkälaisissa tilanteissa ja asennoissa:

Venyy, venyy!

Seinää vasten selällään on yleisin tapa nukkua.

Sohvatyynynä sohvalla.

Rankkaa...

Lempilelu käy usein myös tyynystä.

Joskus uni tulee jo istuessakin.

Auringossa parvekkeella on kiva löhöillä myös.

Sohvanvaltaaja,

Parhaan kaverin kanssa kylki kyljessä mökillä.

Mitäs tästä nyt sitten sanoisi.:D

Ihmiset on myös hyviä tyynyjä.

Vessan ovellakin voi ottaa torkut sillä välin kun mamma meikkaa.

Koda nukkuu usein myös verhojen alla.:)

Kerran tollo nukahti myös omaan lelukoriinsa.

Majava on paras tyyny.:)

Tässä kaikessa hiljaisuudessa pikkuhiljaa on lähtenyt ilmoja menemään jos mihinkin suuntaan; on mejää, rallytokoa, pari näyttelyä sekä kovasti odottamani pelastuskoirakurssi. Näillä näkymin meillä onkin siis elokuun jokainen viikonloppu jo buukattu täyteen tekemistä, sekä jo ainakin pari viikonloppua syyskuussa. Mutta kyllähän sitä olikin jo korkea aika meidänkin herätä kesäunilta ja topistautua harrastusrintamalla.:) Saas silti kuitenkin nähdä, että mitkä kaikki näistä suunnitelmista loppujen lopuksi oikein toteutuvat ja MITEN.

Sekalaista kesäpuuhaa

Meillä vietetään laiskaa kesää, tai ainakin laiskaa heinäkuuta. Niin mamma kuin koirakin ja se on ihan oikein! Ei ole kiire niin yhtään mihinkään! Kalenteri näyttää pelkkää tyhjää ja se on välillä vaan ihan hyvästä.:)
Puuhaa ja kaikkea muuta pientä kivaa tekemistä on silti löytynyt. Kaikista oleellisin mitä ollaan tehty, on ilman muuta uiminen. Kesäkuun lopussa tehtiin tosi kiva uimareissu Hennan ja Didin kanssa Porvooseen meren rantaan. Silloin vielä aurinko helli ja saatiinkin karvakakaroista aimo annos mahtavia kesäkuvia, joista nyt osa piti valita tähän. Reissu vaan päättyi hieman surullisesti, kun mukana ollut tennispallo upposi ja hukkui.

Kesä ja tollot.<3

Koda 2v 9kk.

Merisaukot.

Saatiin myös (toistaiseksi kesän ainoa) kunnon helleviikonloppu viettää veden äärellä, sillä perjantaista sunnuntaihin suunnattiin joka päivä tollon kanssa uimaan. Kahdesti käytiin tutulla Hyvinkään uimakuopalla ja kerran Porvoossa ja kyllä olikin kolmen uimapäivän jälkeen pikkukettu väsynyt, mutta myös ilmeisen tyytyväinen. Tehtiin myös pari kertaa ensin kunnon metsälenkki ennen uimista; tunti kesäisessä metsässä samoilua jonka jälkeen vielä tunnin verran uimista, kyllä kelpasi jopa allekirjoittaneen kun itsekin piti noilla helteillä pulahtamassa käydä.
Kovan uimisen jäljiltä Koda on kyllä ehkä vähän jumiutunut tuolta takapäästä. Omaankin silmään näyttää takaliikkeet hieman ahtailta ja se on myös alkanut peitsata paljon jopa vapaana ollessaan, mitä ei siis normaalisti edes tee. Varasinkin sille nyt hieronta-ajan heinäkuun lopulle. Josko se peppu siitä taas vetreytyisi, hyvät lihakset sieltä ainakin nimittäin pullottaa karvan alta.:)

a

Sen lisäksi ollaan oltu lapsenlikkana, eli muutamaan otteeseen ollaan käyty serkkujeni jo tutuksi tullutta vesikoiran pentua, Herttaa, hoitamassa. Koda on ollut joka kerta mukana kakaraa leikittämässä. Hertta taitaa olla nyt 8-kuinen ja on kyllä todella ihmisrakas riiviö, hieman villi ja hyppiväinen vielä tässä vaiheessa minun makuuni. Mutta muuten aivan ihana ja energinen neiti! Taitaa myös olla tekemässä ensimmäisiä juoksujaan, sen verran alkoi Koda olla kiinnostunut tuosta Hertan takapäästä.

Pusi pusi!

Yhtenä iltana ajeltiin Porvoon ampumaradalle hieman pauketta kuuntelemaan. Mejä-kokeissa ei ampuminen ole ollut ongelma, mutta muuten jos Koda on yhtäkkiä laukauksia kuullut niin on hieman mennyt hämilleen ja säpsähdellyt. Niin kävi nytkin ihan alussa, että laukaukset ihmetytti ja vähän jännitti. Otin naksuttimen mukaan ja aina kun Koda oli rauhassa tai katsoi minuun laukauksen ajan niin NAKS ja nami perään. Hieman aikaa tässä meni, että laukauksista suostuttiin katsomaan pois päin. Lopussa jäbä kuitenkin rauhoittui ja saikin sitten parhaan palkan, eli pallon ja sitten ei olisikaan enää mikään muu voinut kiinnostaa. Hyvä loppu siis, mutta täytyy silti käydä vielä pari kertaa paukkuja kuuntelemassa, että tuo mielentila saataisiin heti alusta pitäen.

Kesään kuuluu oleellisesti myös mökkeily! Siellä pojat pistää pihalla menemään aamusta iltaan ja
sielläkin uidaan kuin viimeistä päivää. Nyt tosin on pientä mökkitaukoa pidetty, sillä hieman tylsää siellä tuppaa olemaan jos koko ajan vain satelee. Joten parempia mökkeily säitä vielä odotellessa..

Eetun tyylinäyte laiturilta hyppäämisestä.:)

Sadetta onkin tuon yhden helteisen viikonlopun jälkeen piisannut, tällä viikolla varsinkin. Sisällä kököttely on alkanut käydä jo melko puuduttavaksi, niin itselleen kuin koirallekin. Meidän piti käydä tällä viikolla pitkästä aikaa parissa mätsärissä tässä lähellä, mutta sade sotki nekin suunnitelmat. Ei jotenkin vain napannut lähteä kastumaan muutamaksi tunniksi epävirallisten kehien takia, vaikka kivaa tekemistä se olisi ollutkin.
Senpä takia ollaan sitten sisällä kehitelty hieman tekemistä. Useimmiten ollaan tehty namien tai lelujen piilottelua ja etsimistä. Mukavaa pientä ajanvietettä ja aivojumppaa, jonka jälkeen koira on taas (ainakin vähän aikaa) tyytyväinen. Sen lisäksi ollaan tehty tosi pieniä ja helppoja rallytoko ratoja (tulostetuilla kylteillä). Startti on ollut eteisen ovella, rata on mennyt pitkin kämppää ja loppunut parvekkeelle. Hauskaa kun nyt on sen verran iso kämppä, että tällaistakin mahtuu nyt sisällä tekemään edes vähäsen. Tänäänkin on aamusta lähtien sadellut, mutta heti kun tuli pieni sadetauko niin saman tien koira ja kamppeet messiin ja ulos. Käytiin siis vähän kokeilemassa ruutua ja merkin kiertoa. Ruutu sujuu yllättävän kivasti, mutta tota vauhtia sais vaan olla paaaaljon enemmän.

Jotenkin nyt kun ollaan oltu vaan, tekemättä tavoitteellisesti yhtään mitään ja eletty vain normaalia elämää ja arkea, niin nyt on jotenkin herännyt siihen, miten upea koira mulla oikeastaan onkaan. Toki näitä hetkiä eniten tulee harrastusten parissa ja varsinkin jos menestystä sieltä tulee, mutta senpä takia unohtuu tämä tavallinen arkielämä. Koda on vaan yksinkertaisesti niin helppo, vaivaton ja mutkaton! Mitä sitten tehtiinkään ja minne ja millä mentäisiin ja keiden kanssa. Toista oli meidän ensimmäisen koiran kanssa joka oli varautunut kaikkea ja kaikkia kohtaan ja Eetu taas on ihan liian ADHD, mutta tämä pikkukettu on niin super! Nyt sitä vasta arvostaakin kunnolla käyttäytyvää koirakansalaista.:) Jopa minun äitinikin yhtenä iltana ihan yhtäkkiä laittoi tekstiviestin että "minä tässä juuri mietin, että sinulla on kyllä todella mukava koira." Näitä asioita pitäisi osata arvostaa ja muistaa paljon enemmän, kuin noita juttuja mitä koiranetissä lukee.<3

Nyt me siis edelleen vaan ollaan ja hengaillaan. Loppukesäksi ja alkusyksyksi on kyllä lähtenyt erinäisiä ilmoja eri puolille menemään, saas sitten lähempänä nähdä mitkä niistä toteutuu ja miten. Hyvin näyttelypitoiselta meidän syksy ainakin nyt näyttää, vaikkei se todellakaan ollut alkuperäinen suunnitelma. En vain yksinkertaisesti keksinyt meille mitään muuta tekemistä. Jotenkin ollaan nyt ihan pysähdyksissä näiden lajien kanssa, että mitä nyt seuraavaksi tehtäisiin. Jokin laji pitäisi nyt keksiä ja innostua siitä. Edelleen kun harmittaa tuo tokon "menettäminen." Sellainen pieni pään seinään hakkaamis-fiilis siis tällä hetkellä, itselläni siis. Mutta josko se aika näyttäisi ja selkiyttäisi tätä tilannetta jossain vaiheessa.

Yksi pieni possunokka ainakin ottaa rennosti eikä moisia asioita ressaa.:)

AVO-luokan korkkaus

Käytiin Kodan kanssa nyt viikonloppuna Tuusulassa korkkaamassa ekaa kerta AVO-luokka tuloksella AVO3. Eipä todellakaan jäänyt siis paljoa jälkipolville siitä kerrottavaa. Kokeeseen tosin mahtui paljon hyviä asioita, mutta myös todellisia aivopieruja. Meiltä kummaltakin. Keli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. TODELLA painostava ja hiostava keli koko kokeen ajan, koepaikkaa ympäröi sysimustat pilvet, jyrähdyksiä kuului kauempaa mutta silti aurinko paistoi mustien pilvien läpi ja vaikutti varmaan ainakin joltain osin meidän suoritukseen. Koda oli vaisu ja itselleenkin pukkasi hikeä jo pienestäkin jutusta. Melkein oli edellisen kokeen viileää sadesäätä ikävä.

En nyt ollut edes asettanut ykköstä tavoitteeksi ekasta avoimen luokan startista. Kakkosta toivoin tai vähintään ettei saataisi nollia. No joo, ei todellakaan onnistuttu siinä. Kunnollisia reenikertoja meillä oli alla kolme, joista yhdet ihan törkeän huonot. Perjantaina ennen koetta pidettiin lyhyet reenit joissa tuntui että nyt kulkee ja Koda teki hypynkin ekalla yrittämällä hienosti ja sai tehtyä pari mukiinmenevää luoksetulo pysähdystäkin. Mutta eihän se ollenkaan tarkoita sitä, että se kokeessa toimisi. Ehei.

En ollut alokasluokassa jännittänyt kehään menoa enää paikkamakuiden jälkeen ollenkaan, mutta tässä kokeessa tuntui että olin paskahalvauksen saada. Eka startti uudessa luokassa, muutamissa jutuissa olin vielä jopa vähän epävarma miten ne pitäisi suorittaa ja ei ollut oikein luottoa omaan hommaan eikä oikein koiraankaan. Varsinkin kun sillä oli taas tosi takkuinen pökkelö päivä, eikä ollut mukana tekemisessä ollenkaan. Voi hohhoijaa. Oikeasti, tosi vaikeeta motivoida ja tsempata itteensä ja esittää koiralle tekopirteetä, kun koiraa ei selvästi voisi kiinnostaa hevonpaskan vertaa. Kehässä kun pitäisi olla tiimi, niin ei se todellakaan riitä jos 50% tästä tiimistä yrittää ihan tosissaan tehdä jotakin.

No, oli siinä kokeessa tosiaan niitä hyviäkin juttuja. Esimerkiksi paikkamakuu, joka tehtiin nyt siis ekaa kertaa koetilanteessa niin, että menin piiloon. Siitä saatiin siis täysi kymppi! Kuka olis joskus uskonut, että juuri paikkamakuu ois meidän varmin liike, jota en hermoillut yhtään! Kodalle tämä piilopaikkamakuu on ollut paljon helpompi ja varmempi kuin se, jossa se on mun valvovan silmän alla. Koda sai kokeessa vielä reunapaikan, joten näin sen koko ajan teltan takaa kuitenkin.;) Pitkä on tuo pötköttelyaika, 3minsaa! Itselleen se tuntuu vielä pidemmältä siellä piilossa, huhhuh. Mutta kyllä oli pakko tosta onnistumisesta olla tyytyväinen!

Me oltiin Kodan kanssa avoimen luokan ensimmäinen koirakko, yleensä ollaan oltu aina jälkipäässä. Toisaalta oli siis hyvä saada se heti pois alta, mutta tällä kertaa olisin mieluusti odottanut vähän myöhempään. Tuomarina meillä oli alokasluokasta tuttu Harri Laisi ja kuten viimeksikin, oli liikkeet sekoitettu. Ja meidän kaikista epävarmin liike eli hyppy oli totta kai heti ensimmäisenä. Hyppyä ei oltu tosiaan päästy reenaamaan juuri ollenkaan ja sehän näkyi kyllä.. tosin eri tavalla kuin odotin. Kodalle kun on ollut vaikeampaa istua hypyn jälkeen kuin itse hyppyyn lähteminen, mutta nyt se tarvitsi TRIPLAkäskyn (tämähän tiesi automaattisesti nollaa pistettä) siihen että se edes hyppäsi. Istumaan meni yhdellä ja takaisin yhdellä käskyllä sentää. Koda ei ole KOSKAAN ALOssa tarvinnut edes tuplakäskyä hyppyyn niin kyllä oli siinä miettimistä ja sulattelemista. Odotin sitä tuplakäskyä nimenomaan istumisen kohdalla reenien perusteella. Siitäkin jo siis tiesin, että joo koiraa ei kiinnosta näköjään tänään yhtään. Tosi kiva.

Aivopieruja oli luvassa lisää. Noudon tiesin Kodalle satavarmaksi ja helpoksi liikkeeksi, ja liike lähtikin lupaavasti liikkeelle. Koda meni hyvin kapulalle, nosti hyvin MUTTA vei sen TUOMARILLE. Meni ihan pokkana tuomarin viereen täydelliseen perusasentoon ja jäi todella tyytyväisenä kapula suussa odottamaan että se otetaan häneltä ja kiitetään. Multa loksahti suu auki, en ollut osannut kuvitella että se tollaisen keksisi tehdä. Liikkuri nauroi ja tuomarikin yritti pidätellä pokkaa. Kutsuin sitten Kodan ”tänne” käskyllä ja silloin jäbä tajusi että ai niin joo, tuohan se mulle sen heittikin. Tuli hyvään perusasentoon ja luovutti kapulan mutta joo…:D Liikkuri tosin lohdutti, että näin on käynyt muillekin. Näin jälkikäteen tuo koko juttu kyllä naurattaa jo minuakin, olihan se melko koomista. Mutta ei hyvää päivää..mistä ihmeestä se nyt tuonkin ihan yhtäkkiä keksi?? Kun vaan joskus pääsisi näiden otusten pään sisälle ja saisi tietää mitä ihmettä niiden päässä oikein liikkuu..

Olin laskenut sen varaan, että jäävissä voitaisiin sitten kompensoida. Liikkeestä seisominen meni nappiin (jee me osataan ees jotain!!) vaikka sen olin laskenut heikommaksi, sillä treeneissä Koda on siinä tupannut hieman kääntymään perääni liikaa, kun olen sen ohi ja taakse kävellyt. Liikkeestä maahan pidin taas satavarmana, mutta siinä Koda tarvitsi TAAS tuplakäskyn että meni edes maahan, VOI HUOH. Kyllä niin järsii nää tosi typerät turhat virheet joita ei koskaan treeneissä tule, mutta toki kokeessa heti..ei ollut koira siis tässäkään kyllä mukana yhtään.

Seuraaminen oli ok, ei se edelleenkään tossa kyljessä kulje palvova ilme kasvoillaan, mutta tulee perässä kuitenkin ja tällä kertaa seurasi tiiviisti vieressä, parissa käännöksissä pukkasin sitä jopa polvella pari kertaa. Nyt ei myös ollut viime kokeen nuuskuttelua yhtään, on siis huima ero tossa nurmi-, ja hiekkakentässä. Kaukot on meillä menneet (taas yllätys yllätys) reeneissä mukavasti jopa häiriössä, mutta kokeessa Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jätin sen maahan, mutta vaikka seisoin sen edessä ja yritin käskyjä huudella niin se ei edes vilkaissut minuun, katse oli sivulla ja kuono nuuhki tuulta. Mahtoi olla ihku tyttökoira siellä jossain kehänlaidalla tai jotain, hohhoijaa. Luoksetulokin meni täysin läpijuoksuksi. Eihän siitä liike nollille jää, mutta kyllä ärsytti. Edellisillan treeneissä oli tässäkin tullut pari kelpo onnistumista, niin sen kanssa kyllä tiesin että se joko onnaa tai sitten ei. Valitettavasti sitten tietenkään itse h-hetkellä ei. Perus ”kyllä se aina kotona osaa mutta kokeessa ei.” Saatiin nyt kuitenkin tulos taululle, sekin jo jotain. 

Mutta kyllä tuomari jälkeenpäin harmitteli kovasti sitä, miten koira ei ollut kyllä yhtään mukana ja motivoitavissa. Sama meno jatkuu siis edelleen; nollasta sataan ja satasesta nollaan. Hohhoijaa tuota junttipäätä. En kuitenkaan koe, että kyse oli tekniikasta. Kyllä Koda osaa ja tietää mitä siltä pyydetään, mutta luulenpa että suurin syy meidän takkuiseen ja ailahtelevaan tekemiseen on ennen kaikkea yhteistyö tällä hetkellä. Tai sen puute. Tällä hetkellä ei oikein ole luottoa, ei omaan tekemiseen eikä koiran. Eikä Koda selvästi oikein luota minuun tai ainakaan halua tehdä tai miellyttää. Meillä on ollut päiviä, treenejä ja jopa kokeita joissa tuntuu että luetaan toistemme ajatuksia, mutta sitten on tullut ihan liikaa niitä hetkiä, kun se ajatus- ja luottokatkos tulee. Ja juuri niistä hetkistä on iskostunut omaan päähäni oikea ahdistunut mörkö ja sekös lisää hermostuneisuutta ja epävarmuutta entisestään. Että jos joku tietää missä niitä raudanlujia kisahermoja ym myydään niin pliis kertokaa mullekin! 

No, läskiksi meni siis avoimen luokan eka ja luultavasti vika startti. Sääntömuutoksiin on enää kuukausi jäljellä eikä olla mahduttu tuleviin kokeisiin enää. Kyllä niin kyrsii nämä sääntömuutokset!! Vanhoilla liikkeillä TK2 olisi ollut ihan realistinen tavoite saada, jos aikaa vaan olisi ollut enemmän. Kodalla kuitenkin on vahva pohja kaikkiin noihin liikkeisiin, tuomarinkin mukaan ekaksi avoimen startiksi ihan hyvä. Ilman näitä muutoksia olisin antanut Kodalle piiiiitkän loman tuon TK1 jälkeen ja reenannut kaikessa rauhassa avon vedenpitäväksi, koska edelleen itse pidän siitä paljon enemmän. Nyt vaan kapsahdettiin ikävä kyllä liian nopeaan tahtiin ja aikaväliin, olen itse ressannut ja panikoinut keretä kokeisiin vielä vanhoilla säännöillä ja se ei selvästikään ole ollut hyvä asia, päinvastoin.

Kehänlaidalla oli monia, jotka olivat samoilla linjoilla että aikovat jättää tokoilut tähän. Tulevat muutokset kun menevät kansainväliseen suuntaan, mutta oikeasti: kuinka monella meillä ”arkitokoilijoilla” on tarkoituksena lähteä joskus esim kansainvälisiin kilpailuihin?? OIKEASTI? Ja varsinkin kun ei nuo uudet liikkeet (varsinkaan avossa) ole mielestäni enää tokoa ollenkaan, vaan pikemminkin sirkustemppuja muistuttavia juttuja jo… Olen myös saanut sen käsityksen, että lähes kaikki vanhankaavan tuomarit (varsinkin jo hieman iäkkäämmät) lopettavat tuomaroinnin elokuussa. Juuri kun tokokärpänen minuakin kunnolla puraisi, niin aika loppuu tyystin kesken..

Kyllä, olen joutunut syömään sanani ennenkin, mutta en oikein usko että meitä kokeissa näillä uusilla säännöillä nähdään. Siinä pitäisi niin monta juttua aloittaa alusta, kun vaan oikeasti tahtoisi mennä eteenpäin. Siis, never say never mutta on meillä onneksi jatkossa uusia haasteita ja tavoitteita sen BH:n ja rallytokon kohdalla. Ainakin. Luulenkin, että varsinkin juuri rallytokon puolelle on niiiin kivaa palata tämän hampaat irvessä-tokon jälkeen.:)

Koda pääsi aiemmin tällä viikolla ensimmäistä kertaa eläissään mereen uimaan.

Tulipas tästä tähän loppuun aikamoinen mielipideteksti, vaikka alun perin oli tarkoitus yrittää LYHYESTI kertoa tosta kokeesta.:D No, näillä mennään. Heinäkuussa siis luultavasti otetaan vaan iisisti tekemättä varmaan juurikaan mitään. Uimassa varmasti käydään toki kun vihdoinkin on täällä etelässäkin edes vähän aikaa aurinkoista ja lämmintä! Saattaa blogikin siis jäädä pienelle kesätauolle. Elo-syyskuussa voisi sitten taas aktivoitua jollain tasolla jollakin rintamalla. Aika näyttää.

Nauttikaahan nyt kesästä! Älkääkä vaatiko koiriltanne mahdottomia, ne ei ole koneita!

Ei saatu rakeita tänä vuonna, vaan meillä näytti juhannusyönä mökillä näin upealta kello neljältä aamulla:

PS. Hennalle vielä tätäkin kautta ISO kiitos blogin uudesta bannerista! :) <3

Huippukiva viikonloppu jonka kruunasi TK1!

Huhhuh huh... Johan on taas ollut viikonloppu! Ensimmäinen aktiivinen sellainen tänä kesänä meille, kun ollaan sekä eilen että tänään herätty aikaisin ja ajeltu ympäriinsä. Koda nukkuu tuolla kuin tukki ja itselläänkin silmä luppaa ja paikkoja kolottaa tätä kirjoitellessa mutta koitetaan jaksaa! Fiilis kuitenkin on huikea, vaikka puhkipoikki tässä jo onkin.:)

Eilen siis köröteltiin Kodan kanssa kehäkettuilemaan Saloon. Mun ei ollut alunperin tarkoitus ilmoittaa se kuin tuonne Riihimäelle, mutta olin laskenut sen varaan että jos oltaisiin oltu mökillä (joka on myös siis Salossa) niin olisi voinut hyvin kehässä käydä jos "samalla kylällä" oltaisiin. No jätettiin mökkeily sitten ensi viikonloppuun, joten ajeltiin täältä Keravalta sitten. Saatiinkin näyttelysääksi kesän ensimmäinen kunnon lämmin ja aurinkoinen päivä! Mulla paloi naama ja oli kyllä porotti. Näyttelypaikkana toimi koulun kenttä, joten siihen nähden tilat olivat yllättävän hyvät, mutta varjoa ei ollut kyllä missään. 

Tuomarina tolloilla oli virolainen Jelena Kruus. Tykkäsi jalkavista ja keveistä koirista, eli ei ollut meidän pikku tankkeri sileää eriä ihmeellisempi hänelle. Kodalla ei kyllä liikkeet irronneet eilen ollenkaan. En tiedä vaikuttiko kuumuus ja kova ja terävä hiekkapohja, mutta Koda laukkaili enimmäkseen eikä tuttuja irtoavia liikkeitä tullut. Tuomarikin kävi yhdessä vaiheessa katsomassa Kodan takatassua sen varalta jos anturaan olisi kiviä jäänyt ja antoi juosta vielä toisen kerran, mutta ei vaan lähtenyt tällä kertaa. Kiva arvostelu saatiin silti:

"Almost 3 years. Strong bones. Masculine head, good substance. Strong, good length of muzzle. Enough length of neck. Correct topline. Good tail carriage. Correct angulations both front and rear. Deep chest. Moves little bit close behind. Good temperament."

- > AVO ERI1

Aika paljon tuttua tekstiä on, samanlaisia ollaan saatu aiemminkin.:)

Jos eilen saatiin aurinkoa, niin tänään sitten vuorostaan vettä. (Suomen kesä!<3)

Lähdettiin aamusta kaatosateessa ajelemaan tällä kertaa kohti Hämeenlinnaa ja Kanta-Hämeen Noutajien järjestämää toko-koetta. Vikaa ykköstä haettiin siis (ja ehkä jo otsikko kertoo että se saatiin!)

Oltiin ennen tätä koetta käyty taas tosi syvissä vesissä. Motivaatiota ei ollut niin ollenkaan, kun oli tässä välissä taas yksi jopa ihan katastrofaalinen koe. Reenattu ei oltu siis ollenkaan ja kylmiltään kokeeseen mentiin. Tauko tosin tekee aina silloin tällöin hyvääkin! Extrajännitystä toki toi juurikin tuo sade sekä NURMIKENTTÄ! Sade kyllä onneksi laantui koepaikalla, mutta nurmihan oli toki litimärkää jo..

Koda kyllä tuntui tosi rennolta ja halukkaalta tehdä hommia. Kun odoteltiin rivissä tuomarin luoksepäästävyyttä, Koda meinasi jo siinä haluta mennä maahan, piti pariin otteeseen se patistaa vielä ylös. Siitä kuitenkin tiesin, että tänään se pysyy! Mulla oli oikeesti liikutuksesta melkein kyynel silmäkulmassa, kun Koda teki upean paikkamakuun!<3 Jäbä jäi samantien pää tassujen välissä nurmelle makuulle, ja näytti jopa ottavan siinä kahden minuutin pikkutorkut sillä silmätkin olivat välillä kiinni. Iso saksanpaimenkoira lähti Kodan viereltä nuuhkimaan ja tuomarikin ikään kuin hämäsi koiria ja käveli niiden ohitse, mutta siellä pikku-ukkeli pysyi pää maassa. Oli siis ihan huippufiilis lähteä yksilösuoritukseen tästä, koska nyt tiesi että mahkuja on! Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa tällä kertaa, sillä oltiin ALO-luokan toiseksi viimeinen koirakko. (Miten aina sattuukin!)

Yksilösuorituksessa Koda oli paikkamakuun tavoin ihana! Tosin kyllä se nenä kävi ja KOVAA kävikin, hemmetin ihana märkä tuoksuva nurmikenttä! Onneksi tosin ALO-luokka oli nyt heti AVOn jälkeen, niin ei ollut kerennyt ylempien luokkien koirien hajut sinne vielä tarttua. Oltiin Kodan kanssa yksiä tuomarin suosikkeja, mutta ihan oikeutetusti tuomari (Kaisa Lähdesmäki) meitä vähän joka liikkeessä rokotti tuosta liian aktiivisesta nenästä. Sanoikin sitten lopussa että hienoa yhteistyötä, mutta pakko antaa kokonaisvaikutelmaksi 8 liiallisen nuuskuttelun takia.

Tässä vielä erikseen meidän pisteet tänään:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - Upein paikkamakuu meiltä, jäbä otti kahden minuutin päikkärit nurmella. Pliiis näitä lisää! Voi ihana Koda! :')

Seuraaminen kytkettynä 7 - Se nenä, se nenä...

Seuraaminen taluttimetta 7,5 - Tää on meillä aina parempi kuin remmin kanssa, tässä Koda on paremmin mukana mutta tänään vähän jäi jälkeen ja NUUSKUTTAMAAN

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Kaikki muuten niin kuin pitääkin, mutta tässäkin Koda jäi nuuhkimaan maata ja jouduin siis seuraamisessa hoputtamaan sitä mukaan

Luoksetulo 9 - Hyvä luoksetulo, en ees tiedä mistä yksi pinna meni. Ehkä perusasento oli hieman vino.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Sama juttu kuin maahanmenossa. Liike meni nappiin, mutta seuraamisessa parantamisen varaa.

Estehyppy 9 - Nyt Koda jäi esteen toiselle puolelle hyvään kohtaan, mutta vähän vinoon.

Kokonaisvaikutus 8 - Liikaa nuuskuttelua pitkin matkaa, joka vaikutti tähän. 

En ollut nähnyt kaikkia pisteitä eikä kovan tuulen takia ilmoitustaululla voitu pitää tuloslappua, joten jännitys säilyi loppuun asti. Itselläni oli hyvä fiilis, mutta en silti osannus arvioida mihin riittää. Kun ei ollut tullut kymppejä ja noi seiskat seuruista niin vähän oli sellainen fiilis että ettei vain olisi tosi tiukka kakkonen.. Koiraan olin joka tapauksessa huippu tyytyväinen ja käytiinkin  pellolla pallottelemassa palkaksi.

Sitten alkoi palkintojen jako. Alokkaita oli tänään yhteensä kymmenen kappaletta. Huomasin, että tuomari piteli käsissään yhtä pientä muovipussia, jossa oli TK1-mitali. Vain yksi sellainen. Jännitys tiivistyi entisestään! Ensin lueteltiin luokan voittaja ja kakkonen..sitten tuomari sanoi että "tämän päivän jälkeen päästämme yhden koirakon seuraavaan luokkaan" ja olin niin yllättynyt ja onnesta soikea, kun tuomari luki Kodan rodun ja nimen! En edes tajunnut siinä vaiheessa että oltiin sijoituttu kolmosiksi, en meinannut tajuta ottaa pokaalia ja palkintonameja matkaan ollenkaan kun olin niin häkeltynyt! Tuomari onnitteli kovasti, toivotti tsemppiä jatkoon ja sanoi että nyt se nenä vaan ylös sieltä maasta sitten avoluokassa.:D Se ois tarkotus kyllä!

Meille siis tulos tänään ALO1 169p ja sijoitus 3/10! Siinä se on; vika ykkönen ja eka koulari! Että tulihan se perhanan TK1 sieltä loppujen lopuksi, prkl! Pieni saavutus maailmanlaajuisesti, mutta sitäkin suurempi meille. Hienon hieno Koda! <3

Herra on nyt virallisesti TK1 Mäkiharjun Zupreme Surprise.

Kyllä tässä on välissä pohjallakin käyty, mutta ainoa suuntahan sieltä tunnetusti on ylöspäin! Ei kuitenkaan kuulu luovuttaminen ja asioiden jättäminen puolitiehen meidä luonteeseen.:) Tiedän ja olen nähnyt paljon koirakoita, joissa ohjaaja on keskeyttänyt kokeen jo alkuunsa mikäli esim. paikkamakuu on jäänyt nollaksi tai yksilösuorituksesta ei ole meinannut tulla mitään. Tänäänkin tuli todistettua yksi tuollainen tilanne. Kyllä, meilläkin on paikkamakuu jäänyt pari kertaa nollaksi ja sitten radallakin menneet asiat aivan päin sitä itteensä.. mutta en ole luovuttanut! Vaikka jo kerran kysyttiin haluatko keskeyttää niin EN. Koirat kun ei ole koneita niin näiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu! Me mennään pikkumiehen kanssa aina loppuun asti.:)

Nyt sitten katseet kohti AVOa! Luulen että se on meille kummallekin mieluisampi luokka ja kivemmat liikkeet. Kun vaan kerkeisi kunnolla kisaamaan sielläkin ennen noita hemmetin sääntömuutoksia.. nyt kuitenkin pikkukettu on juhannuslomansa ansainnut, sen jälkeen reenaillaan taas.

Meidän huippusunnuntai jatkui saman tien kun kotiin päästiin. Käytiin nimittäin hakemassa meille tänne pieni hoitolapsi, 6-kuinen Dave-poika loppupäiväksi hoitoon.:) Dave asuu tässä ihan meidän lähellä ja tutustuttiin pikkumieheen porukoineen tässä pari kuukautta takaperin. Koda ja Davee tulee huipusti toimeen ja Koda leikittää nuorempaansa tosi mielellään. Tänään tosiaan Daven "vanhemmat" olivat sitten päiväristeilyllä Tallinnassa, niin pikkumies tuli meille sadepäivää viettämään. Sehän vaan passasi!

Hönöt jätkät!

Pojilla kyllä leikkiä ja hupia piisasi. Koda esitteli ensin koko kämpän ja Dave seurasi kiltisti possujunassa perässä. Ne tärkeimmät löytyivätkin heti, eli vesikuppi ja lelukori. Dave kävi kaikki Kodan lelut läpi, kaikki levitettiin lattialle.:D Koda ei kyllä onneksi ole omistushaluinen ja tollasesta suutu, vaan jakoi lelut mielellään kaverin kanssa. Parasta oli silti tuo yhdessä painiminen ja kyllä välillä poikaparkojen päät kolahteli milloin mihinkin ikkunalautaan ja tuoliin...

Koda alkoi muutaman tunnin riekkumisen jälkeen jo väsyä, sillähän painoi kovasti päälle vielä toi tokokokeen rasite. Dave taas oli aivan kyltymätön leikkuhalunsa kanssa; aina kun Koda yritti vetäytyä jo sivummalle lepäämään niin johan oli kakara korvan juuressa tökkimässä tai tuputtamassa uutta lelua. Hienosti Kodan hermo kyllä kesti junnun kanssa, ei ärähtänyt kertaakaan vaikka sitä selvästi jo väsytti. Leikitti kyllä aina kun jaksoi.

Dave: Jaksakko nää vielä leikkiä? Koda: Onko pakko...

Kodan palkintoluut meni heti parempiin suihin.:)

Dave lähti tuossa pari tuntia sitten takaisin kotiin ja täällä makaa niiiin väsynyt pikkukettu kuin voi olla! Nyt on taas rauha maassa haha.:D Mutta olipahan rattoisaa viettää sateinen loppupäivä sisällä näiden kahden höntin kanssa, ei kyllä ollyt tylsää niin itselläkään kuin varsinkaan koirilla!

Tää oli myös tosi hyvää harjotusta siltä varalta, jos sitä tosiaan joku päivä tässä jaloissa pyörisi kaksi omaa tollopoikaa..;))

Naulakkokin näytti kivalta kahden koiran remmien kanssa.;)

Nyt me molemmat vetäydytään kyllä pehkuihin, onpas taas ollut viikonloppu ja kunnon unet on nyt ansaittu! Me vetäydytään tästä muutenkin pikkuhiljaa jo juhannuksen viettoon ja mökille loppuviikosta. Toivottavasti säät sallii että saisi kivoja mökkikuvia Kodasta ja Eetusta. Viime vuonnahan meillä juhannuksena satoi rakeita, saas nähä mitä Suomen suvi tänä vuonna tarjoaa.:)