Summa summarum 2014

No niin, nyt ois sitten aika paketoida kasaan kulunut vuosi.  Ja täytyy heti kärkeen todeta, että todella aktiivinen vuosi olikin. Totta kai lähtökohtakin oli tänä vuonna ihan erilainen, kun oli jo vajaa 2-vuotias koira sen vajaa vuotiaan sijaan, ja pystyttiinkin siis tekemään jo paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Ja kuten koiraharrastukseen kuuluu, niin mukaan mahtui niin ylä- kuin sitten niitä alamäkiäkin.

MEJÄ

Ensimmäinen MEJÄ-koekausi meillä starttasi jo tosi aikaisin keväästä, kun meidän kummankin ihka ensimmäinen koe oli jo huhtikuussa ja sitä ennen alla oli yksi lyhyt omatekoinen jälki. Talven jälkeen Kodalla intoa jäljellä piisasikin ja saatiinkin tuosta kokeesta meidän toistaiseksi paras tulos eli AVO2. Se oli hyvä suoritus, sillä kyseisessä kokeessa tosi moni koirakko jäi nollille juurikin liian innokkaan kevään ensimmäisen jäljen takia.

Tämän jälkeen käytiin kahdessa toisessa kokeessa, joista toisessa ikävä kyllä kapsahdettiin ihan jäätävään kaatosateeseen. Puoleenväliin jälkeä Koda jäljesti todella hyvin, mutta loppumatka oli viistoa ylämäkeä ja sade teki tepposet kun oli huuhtonut jäljen ympäriinsä. Kolmannessa kokeessa olikin sitten aivan liian riistarikas metsä, jossa Koda jäljesti jäljen sijaan tuoreita hirven jälkiä sekä yhden teeren lentoon asti. Näissä jäätiin siis nollille, mutta oppia ja kokemusta saatiin, sekä itse ennen kaikkea opin suunnistamaan ja pääsin siitä kammosta eroon.

 Ensi kesä onkin MEJÄN osalta iso kysymysmerkki. Erittäin hauska laji, mutta ikävä kyllä liian aikaa vievä. Jos saan unelmieni kesäduunin, niin luulenpa että ei kyllä riitä millään MEJÄ-kokeisiin aikaa. Varmasti omia jälkiä tehdään ja treenataan, mutta kokeet on niin eri juttu. Enkä kyllä muutenkaan niihin halua suunnata ennen kuin Koda on tarkempi ja varmempi. Tää on siitäkin hyvä laji, ettei se katso ikää millään tavalla. Yksikin tolleri-herra jälkivalioitui aiemmin tänä vuonna 11-vuotiaana joten ei meillä tosiaan ole tän kanssa mikään kiire! Voidaan siis ihan huoletta tehdä muutakin ja palata tähän joskus myöhemminkin jos siltä tuntuu.

Terveystulokset & MH-luonnekuvaus

Kodan silmät peilattiin ja polvet tutkittiin jo viime vuonna, mutta tänä vuonna tehtiin myös loputkin terveystutkimukset reilussa 1,5 vuoden iässä. Käytiin kesäkuussa lonkka- ja kyynärkuvissa ja sen lisäksi otettiin myös verinäytteet PRA ja CEA-testejä varten. Ja erittäin hyvät tulokset tulikin kaikin puolin.  Oli aika ikimuistoinen toi lonkkakuvauspäivä, kun punanenä oli niin valtavassa darrassa koko loppupäivän.:)

Sen lisäksi käytiin heinäkuussa Riihimäellä Novascotiannoutajat RY:n järjestämässä MH-luonnekuvauksessa ja se olikin yksi kesän ehdottomia kohokohtia ja mielenkiintoisimpia päiviä. Koda suoriutui varsin mallikkaasti ja sai mielestäni näköisensä lausunnon. Kyllä on jätkä isäänsä tullut, eli kovuutta ja äijämäisyyttä löytyy. (Nyt syksyllä sitä on tullut vielä lisää) Ei ole niin pehmoinen nallekarhu, miksi sitä ulkonäön perusteella voisi luulla. Kuitenkin jäbä palautui tehtävien jälkeen nopeasti ja tuomarikin totesi, että siinä on kyllä avoin ja sosiaalinen tolleri. Tämän kuvauksen perusteella uskon, että Koda sietäisi myös varsinaisen luonnetestin, joka on vieläkin astetta kovempi koetus koiralle. Aionkin joko ensi tai sitä seuraavana kesänä myös sellaisessa Kodan käyttää.

Näyttelyt

Näyttelykausi meillä starttasi maaliskuussa ja päättyi syyskuussa ja tuohon väliin mahtui yhteensä 11 näyttelyä. Maaliskuussa oltiin vikan kerran junnuissa ja muuten oltiin nuorten luokassa koko ajan, tosin TollerShowssa korkattiin jo AVO-luokka sopivamman tuomarin takia. Keväällä ja alkukesästä tulokset vaihteli, mutta loppukesästä oli tasaista ERI-suorittamista.  Saatiin yhteensä kolme luokkavoittoa, 8X ERI, 2X EH ja kerran tuo ihmeellinen H (eli hieno;)). Kesäkuussa napsahti Forssasta ensimmäinen SERT ja se jäikin erityisesti mieleen, kun olin itse vetämässä MEJÄ-kokeeseen jälkiä paahtavassa helteessä ja sain keskellä metsää tekstarin Kodan handlerilta että SERTi tuli!

Sen jälkeen koittivatkin nuo isot kekkerit, eli SNJ, Maailmanvoittaja sekä TollerShow. Niissä jäbä teki tasaisen varmaa suorittamista ja kaikista sileät ERIt ja SNJ:ssä ja MV:ssä vielä sijoitukset päälle.

Syyskuussa napattiin vielä Mastery syysnäyttelystä PU2 ja VASERT ja Porvoosta vielä ERI SA. Tuossa alkusyksystä alkoi sitten hormonit sen verran hyrräämään, että kehässä alkoi ikävä kyllä näkymään melkoinen ärisevä apina. Sen takia jäätiinkin nyt pidemmälle näyttelytauolle, tuosta kukkoilusta on vaan päästävä eroon tai ei ole kivaa enää kellään.

Nämä ”meriitit” nyt ei varmasti kovin monelle varmasti merkkaisi yhtään mitään ja olisi taatusti melkoinen pettymys, mutta omalla kohdalla pakkoa sanoa että tyytyväinen olen. Tämä harrastus jos mikä on kyllä opettanut nöyräksi. Näyttelyt on sitä paitsi niin tuomaripeliä loppupeleissä, siitä hyvä esimerkki tuo että ensin saatiin H ja heti seuraavasta PU3 SERT. Se viimeistään opetti minulle, että ei tää oikeesti niin vakavaa ole.:D Joku tuomari tykkää, toinen ei. Ja itse kun en tälläydy ja pukeudu hamosiin ja jakkuihin noita tuomareita varten, vaan haluan edelleen elää siinä uskossa että siellä tosiaan katotaan sitä koiraa eikä naamataulua.

Ensi vuoden näyttelyistä en osaa sanoa mitään. Näyttelykalenteri näyttää vähän siltä, että karkelot alkaa luultavasti toukokuussa. Eikä meidän päätavotteet ensi vuodelle edes ole tuo misseily, mutta eiköhän me jossain kehässä käydä jos lähialueelle sattuu sopiva tuomari. Pikkuisen on katseet suuntautuneet tuonne Suomen rajojen ulkopuolelle tässä näyttelyasiassa, mutta siitä ehkä lisää tulevaisuudessa.

Uiminen

Kyllä voi ihan rehellisesti sanoa, että parasta viime kesässä oli ehdottomasti tuo Kodan uimakammon selätys! Olin ollut kieltämättä huolissani että tuleeko tuosta uimaria koskaan, kun ei ennen edes pallon, Eetun tai minun perässä veteen lähtenyt. Harjoitus ja kärsivällisyys (ja varmasti myös ne kammottavat helteet!) tuotti kuitenkin tulosta ja vesikammoisesta noutajasta tuli kuin tulikin vesipeto.:) Sinänsä pieni ja arkinen asia, mutta ihan mieletön juttu meille! Loppukesästä ei punaturkkia vedestä saanutkaan pois ja se tiesi aina minne oltiin menossa, kun uimapaikan parkkikselle saavuttiin. Kaikkein parastahan vielä oli, kun saatiin uimareissuille seuraa Didistä ja mökillä Eetusta. Toivottavasti jäbä on yhtä onnessaan vedessä myös ensi kesänä, sillä haluaisin itse päästä jo kovasti vesinoutoja treenaamaan.

BH

Tämä oli se, minkä kaikista eniten halusin tänä vuonna saavuttaa, mutta kieltämättä se saattoi olla hieman kunnianhimoinen tavoite noin nuorelle ja vielä kovin ärsykeherkälle koiralle. Käytiin parillakin eri kurssilla tähän valmentautumassa ja hyvää oppia saatiinkin, mutta ei sitten loppupeleissä vaan vielä oltu kuitenkaan ihan valmiita tähän. Kieltämättä ehkä jankkasin tuota kaaviota jopa liikaa ja Koda sitten loppukesästä jo puutui koko hommaan. Ja ennen kaikkea en muistanut tehdä tuota ilon kautta, niin kuin sitten tokoa ollaan tehty, eikä no edes niin kamalasti kuitenkaan eroa toisistaan.

Syyskuun alussa käytiin Kotkassa kokeessa kuitenkin kokeilemassa, mutta ei tullut BH:ta vielä tilille. En kyllä ihan ollut samaa mieltä tuomarin kanssa kaikesta vaikka paikkamakuu huonosti menikin, mutta perustottis osuuteen olin itse kuitenkin suhtkoht tyytyväinen. Noh, ei se silti ihan turha reissu sinänsä ollut, vaikkei PAKK0 kivalta näytäkään. Totesin vain kokeen aikana että ei perhana, eihän tää koetilanne oikeasti olekaan läheskään niin kamala mitä olin aina kuvitellut. Päinvastoin oli jopa ihan rentoa ja mukavaa talsia koiran kanssa kentällä (nurmikenttä kokeita kyllä tästedes vältetään!) ja se jännitys kummasti katoaa ja unohtuu kun suoritus alkaa. Vaikkei tässä kokeessa onnistuttu, niin siitä sain sen verran itseluottamusta että uskaltauduttiin tokokentille vielä myöhemmin syksyllä. BH on silti kovasti tavotteena, katellaan miten lähtee tottis ens vuoden puolella sujumaan ja katellaan sitä siis vielä uudestaan myöhemmin. Mahkuja on tuomarinkin mukaan kyllä, niin miksi lopettaa ja luovuttaa siihen.:)

TOKO

Haha! Vielä viime vuonna mulla oli vankka käsitys siitä, että ei suotaisi hifistely-tokolle mitään ajatusta ja siirryttäisiin rallytokoon sen sijaan. No, kas kummaa never say never! Syystä tai toisesta loppukesästä alkoi toko kulkemaan ja meillä molemmilla oli sitä reenatessa huisin hauskaa, kun löytyi se yhteinen sävel ja meille oikea treenitapa. Sitten alkoikin kutkuttelemaan pieni ajatus tokokokeista. (Sanna ehkä myös hieman tässä avitti :D)

Niinpä sitten käytiin ensin möllitokoilemassa hyvä tulos 178p eli ALO1, mikä osoitti että kyllä meillä tosiaan rahkeita ja mahkuja on! Lokakuun alussa startattiin sitten ensimmäisessä virallisessa kokeessa, josta tuloksena ihan kelpo ALO2 146,5p. Hyvä aloitus siis, pikkuisen siinä toki oli vähän enemmän jännitystä ja puristusta kuin mölleissä, mutta oli silti mukava ja rento suoritus ja se oli niin nopeasti ohi ettei sitä kummemmin kerennyt ees jännittää. Kaikki muut liikkeet menee jo oikein hyvin, tuo paikkamakuu häiriössä vaan tuottaa vielä päänvaivaa, muutenhan tuo on jo varma. Mutta mölleissä sekin kuitenkin onnistui, eli kunhan kaikki vaan hyvänä päivänä natsaa niin toivottavasti vielä ensi keväänä/kesänä ollaan sen TK1:sen arvoisia. Se meneekin kaiken muun edelle ja on meidän ensi vuoden päätavoite, tahdon saada sen pois alta ennen kuin nuo tokon sääntömuutokset tulevat voimaan elokuun alussa. On nimittäin aika vaikeaksi menossa, huhhuh! En kyllä allekirjoita noita muutoksia ite yhtään..

Uudet tutut

Sosiaalisia otuksia kun me koiraihmiset ollaan, niin tänäkin vuonna, kiitos koiraharrastuksen, saatiin paljon uusia tuttavuuksia, niin ihmisiä kuin koiriakin. Sen lisäksi tehtiin enemmän tuttavuutta myös entuudestaan tuttuihin koirakkoihin ja oltiin entistä enemmän heidän kanssaan tekemisissä. Siitäkin mahtavaa ja antoisaa hommaa on tämä.:)

Tässäpä suurin piirtein oli meidän vuosi, näin lyhyesti kiteytettynä. Voisin vielä tarkemmin uuden vuoden jälkeen tehdä pienen postauksen ensi vuoden suunnitelmista ja ajatuksista, kunhan ne nyt kunnolla selkiytyvät vielä minullekin. Muutoksia tulee varmasti kuitenkin johonkin kohtaan, kun on sitä tosiaan muutakin elämää kuin tämä koirailu.

Näillä puheilla me siirytään uudenvuoden viettoon sukulaisille Keski-Suomeen.

Oikein ratkirailakasta ja menestyksekästä uutta vuotta 2015! Pitäkää itsenne ja nelijalkaiset ystävänne turvassa raketeilta.:)