keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Möllikoirakko avaa suunsa


Nyt on kyllä aivan pakko avautua täällä ihan kunnolla asiasta, joka on ottanut minua päähän jo jonkin aikaa. Nyt vaan nimittäin riitti.
Huomasin eilen tollerit.fi:n sivuilta, että Riihimäellä järjestetään sekä NOME-ringin treenien katselua (eli voi siis mennä paikanpäälle kuunteluoppilaaksi) sekä agilitykoulutusta. No, ilmoitin totta kai meidät molempiin ja tuosta agilitysta sain seuraavanlaista viestiä takaisin:” Koulutus on vain KILPAILEVIA koirakoita varten, he ovat etusijalla. Jos tilaa jää niin sitten otetaan myös ”möllikoirakoita” mukaan. Mutta kuunteluoppilaaksi saa ja kannattaa totta kai tulla!”
No eihän tällaista pointtia ollut koko tähän ilmoitukseen laitettu ja että kyllä pännii. Kyllä nimittäin on nykyään tehty koiranKIN kanssa harrastamisesta ihan hemmetin vaikeeta. Kaikkeen mahdolliseen vaaditaan nyt koko ajan koesuorituksia tai kilpailuja. ”Tämä harjoitusrinki on niille koirakoille jotka ovat jo suorittaneet taipumuskokeet ja tähtäävät nyt kokeisiin.” Ei löydy tilaa eikä mahdollista treenipaikkaa meille ”möllikoirakoille” sitten yhtään mistään.  Ilmeisesti tosiaan kaikessa pitää kisata, eikä enää saa harrastaa koiran kanssa ja pitää hauskaa ihan vain HUVIKSEEN. Kaikki pitää ottaa ihan hirveän tosissaan ja koko ajan pitää kisata ja tavoitella jotakin.
Onko multa mennyt jotain ohi, vai eivätkö nämä kaikki kilpailevat koirakot ole myös joskus olleet itse aloittelijoita ja onhan heidänkin pitänyt jostain aloittaa? Koska ilmeisesti nämä kaikki koirakot ovat sitten syntyneet jo kaiken taitavina mestareina, kun ei heru aikaa meille ”möllikoirakoille.”
Mistä ikinä katsotkin, niin kriteereinä aina on ”taipparit läpi” tai ”kilpaileminen.” Kyllä oikeesti ketuttaa tällainen; kyllä minä sen myönnän että ”möllikoirakkona” en minä näitä asioita osaa Kodalle opettaa, kun tämä kaikki on minulle ihan uutta. Turha sitä on lukea kirjoista tai mennä katsomaan treenejä minnekään, kun en minä silti tiedä mitä/miten mitäkin kannattaa tehdä ja mikähän juuri olisi omalle koiralle se toimivin treenikeino. Mutta kun ei me sinne itse treenirinkiin päästä, kun ollaan vaan ”möllikoirakoita.”
Kyllä minä sen myönnän, että olen itsekin kunnianhimoinen ja ilman muuta haluan Kodan kanssa saavuttaa vielä jotakin ja saada aikaan hyviä tuloksia, sillä on kaikki rahkeet siihen. Sitä vartenhan minä sen pieneltä osalta hankinkin. Mutta myönnän myös sen, että ilman ohjausta ja apua ei me minnekään pötkitä. Mutta kun en itse kuitenkaan omista kilpailuviettiä (enkä kisahermoja!) niin sen takia tehdään joka lajia ihan vain yhdessä touhuamisen iloksi. Tai tehtäisiin, jos johonkin edes joskus päästäisiin mukaan. Mutta ilmeisesti aina varasijoille jäädään, koska olemme vain ”möllikoirakoita.”
No, olen mm. tätä NOME-juttua hifistelynä aina pitänyt ja huomannut että noutajapiireissä tollereille oikeastaan vaan naureskellaan (ja kaikki otetaan sielläkin hirveen tosissaan) niin me suuntaamme sitten eri teille ja MEJÄllä me näytetään ihan kaikille! Metsässä mentäessä sekä koira että mamma relaa ja nauttii. Myös tosiaan tuo PK-jälki kiehtoo minua hirveästi ja se olisi ihan Kodan juttu, sitäkin harjoittaakseen vaan tarttee olla BH-koe suoritettuna. (Mihinkäs ei sitä koetta tosiaan nykyään tarvitsisi) Niihin siis tämä ”möllikoirakko” suuntaa katseena ja harjoittelee. 

"Äiti, mie romahin!"
 Huhhuh. Tuntuu etten saanut tällä tekstillä sanottua kaikkea sitä patoumaa mitä mulla vielä tuntuu olevan ja ihmeen siveelliseksi tämä jäi, kun miettii niitä asioita mitä päässä oikeasti pyörii. Mutta olkoon. 
Möllitasoinen koirakko kuittaa tältä kerralta, palataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti