Vantaa EPN

Viikko sitten Cooperilta meni "kehäneitsyys" Vantaan pentunäyttelyssä. En käynyt aikoinaan Kodan kanssa kertaakaan pentukehissä, joten yllätyin positiivisesti kuinka iso tapahtuma epävirallisesta pentunäyttelystäkin oli tehty, kuinka paljon pentuja oli paikalla ja meno olikin rennompi kuin virallisissa näyttelyissä konsanaan.
Vaikka Kodan kanssa onkin kehiä kierretty ulkomaillakin, niin kieltämättä hieman jännitti tällä kertaa. Minulla oli uusi nuori, kokematon koira ja vaikka näyttelyjuttuja oltiinkin reenattu niin en yhtään tiennyt mitä Cooper koko jutusta olisi mieltä. Tilanne oli Cooperillekin ihan uusi; paljon ihania ihmisiä ja koiria ympärillä, paljon melua, hälinää ja hajuja eikä Koda mukana tukena ja turvana.
Cooper olikin ihan erilainen kuin isänsä. Kodan kanssa on selvästi tottunut liian hyvään, kun se on hiirenhiljaa eikä provosoidu ilman hyvää syytä. Tultiin paikalle hyvissä ajoin, mikä varmasti oli ipanan kannalta hyvä juttu. Sehän on aina käyttänyt ääntään melko paljon ja ensimmäinen tunti menikin häkissä piippaillen. Sen jälkeen tosin tulikin hiirenhiljaista.:) Muuten olen todella tyytyväinen Cooperin käytökseen; se oli todella iloinen, reipas, skarppina ja kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Siltä ei myöskään pitkän odottelun jälkeenkään loppunut virta, Kodahan on melkolailla perässä vedettävä jos päivä liiaksi venyy.

Viime hetken reenailuja viime viikolla ennen lauantain kehäkettuiluja:

Niin kaunis pieni punainen poika.<3

Tollereilla oli tuomarina Pirjo Aaltonen, joka ymmärtääkseni on vasta hiljattain niiden arvosteluoikeudet saanut. Tollopentuja oli neljä, kaksi urosta ja kaksi narttua. Cooper oli ainoa pikkupentu, muut olivat jo sitten vanhemmissa. Sää oli vaihdellut koko päivän auringonpaisteesta pieniin parin minuutin kuuroihin joiden aikana ei kerennyt edes kastua. No, kuinkas ollakaan, tollerit olivat totta kai viimeinen rotu tuomarin kehässä ja horisontista lähestyi pikimustat pilvet. Ja totta kai juuri kun piiiiiiitkän odottelun jälkeen tollerit vihdoin kutsuttiin kehään, taivas repesi rajuun kaatosateeseen. No, tollereille sopiva keli vissiin? Jotenkin vaan niin perus tuuria.:D
No, ei siinä muuta kuin huppu päähän ja pennun kanssa kehään. Cooperin asenne oli mahtava! Pikkumiestä ei kaatosade haitannut, se meni oikein pieni punainen kuono pystyssä kehään kuin olisi tehnyt sitä aina. Luotin ja tiesin että se liikkuu hyvin, mutta seisominen meillä on ollut hieman heikkoa vielä. Cooper kun edelleen mieluiten tarjoaa istumista, muita temppuja tai pusuja koska paikallaan pysyminen on edelleen tylsää.:D Ipana yllättikin seisomalla kuin tatti tuomarin kopeloidessa eikä yrittänyt niin paljon hillua ja apinoida kuin olin ajatellut. Eipä sitä kaatosadettakaan enää ajatellut eikä oikein edes huomannut kun kehässä piti keskittyä kuitenkin niin paljon.
C-mies sai ihan mukavan ensimmäisen arvostelun, meidän arvostelulappu vain koki hyvin kovia kaatosateessa vaikka yritin sitä takin sisään turvaan tunkea. Suurin piirtein siinä todettiin seuraavaa:
"Hyvä luustoinen urospentu. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman ilmavassa vaiheessa. Sopusuhtaiset ääriviivat. Tyypillinen ilme. Hieman lyhyt alaleuka. Purenta saa tiivistyä. Hyvä karvapeite. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin sivusta ja edestä, takaa hieman kapeasti."
Tällä arvostelulla saatiin KP! :) Niin saivat kaikki muutkin tollerinpennut ja ylläri sinänsä vanhempi urospentu vei voiton urosten kesken, mutta olihan tuo ero huikea kun toinen oli lähes 2kk Cooperia vanhempi.
Tapani mukaan aloin myös totta kai ressata heti tuota purentaa, että onko peli menetetty jatkon kannalta. Kyseinen tuomari kuulemma on todella tarkka juuri purennasta, mutta silti. Cooperilla on kulmurit kuten kuuluukin ja ihan selkeä leikkaava purenta. Sain kuitenkin pian tukea ja rauhoitteluja että on muillekin noin sanottu mutta aika hoitanut tehtävänsä kun pää ja leuka kasvaneet vielä. Ei siis vielä pitäisi olla mitään hätää.. Mutta tämä on niin perus meikäläistä reagoida heti näin.:D En vaan mahda sille mitään, Cooper kun on muuten niin hemmetin sievä (vaikka itse sanonkin) ja kasvamassa todella lupaavaksi ja on jopa hieman enemmän makuuni kuin Koda, rakenteellisesti siis.

Susanna sattui sopivasti kehänlaidalle, joten saatiin kelistäkin huolimatta muutama kuva muistoksi ensimmäisestä kehäkettuiluista, kiitos vielä tätäkin kautta!

Onhan se tämän kuvan perusteella kieltämättä vielä hieman kapea ja ilmava.:D

"Bitch, I'm fabulous!"

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tulokseen sekä ennen kaikkea ipanan käytökseen.:) Hauskaa on pikku-ukon kanssa tehdä ja harrastaa kyllä, se on aina ihan täysillä mukana kaikessa mitä tehdään, kunhan vaan palkasta sovitaan.;) Ja kun ei tosiaan virta lopu, niin mikäs siinä vaikka päivä vähän venyisikin. Oikein mukava korkkaus joka tapauksessa, jatkoa on jo luvassa joten eiköhän me ipanankin kanssa yhteinen sävel tähän löydetä ja hiota kuntoon.
Keskiviikkona Cooper täyttikin jo 6kk! Niin se aika vain menee ja kakarat kasvaa.:')

"Oon puolivuotias, oppimaan inokkas, sain nimen hauskimman; Cooper!"

Ensi viikolla juhlitaankin sitten Kodan 5-vuotispäiviä! Mulla on sopivasti etäpäivä keskiviikkona, joten varattiin Hyvinkään koirauimalaan allasbileet sen kunniaksi.:)

Summer's gone

Niin se kesä vain tuli ja meni, vaikkei se missään vaiheessa varsinaisesti kesältä oikein tuntunutkaan, sen verran sai nimittäin pukea lämmintä ja vedenpitävää ylle koko ajan. No, ei se toisaalta meitä haitannut yhtään, ulkoiltua tuli silti olan takaa ja järjettömän kesäturkin kasvattanut Koda tarkeni ihan sopivasti kuitenkin noilla keleillä baanattaa. Ja kun meillä ei niin yhtäkään koetta tai näyttelyä tälle kesälle ollut niin ei ollut keleistä väliä.:)
Olikin todella outo kesä ilman mitään menoja ja tavoitteita. Koko ajan muut vain sai tuloksia ja niitti menestystä, tai ainakin siltä tuntui, ja me vain oltiin. No, jospa ensi kesä olisi jo taas vähän eri näköinen. Meidän hurja päätavoite kun tälle kesälle oli peräti se, että Cooperista saisi sisäsiistin ennen kuin arki taas alkaisi.:D Ja siinä kyllä onnistuttiin! Meillä on ollut kuukauden päivät matot takaisin lattialla ja so far so good edelleen.. enemmänkin sen tekee mieli mattoja maistella kuin niille tarpeita tehdä. On siis ollut oikein pätevä pentu sen suhteen, isänsä oli huomattavasti vaikeampi tapaus.:)

Muuten ollaan vaan pyritty nauttimaan ja pitämään hauskaa niin oman lauman, kuin muidenkin ihmis- ja koirakavereiden kanssa. Cooperia on raahattu milloin mihinkin uuteen paikkaan ja asioihin tutustumaan, Koda on välillä saanut olla tukena ja turvana mukana ja välillä ipana on sitten saanut olla rohkea ilman iskää. Pariin otteeseen käytiin jo tutustumassa agilityynkin, Cooper Tiian ohjaamana siis. Ja on tuo kyllä rohkea pentu; putki on niin jees ja puomin ja aankin kiipesi kuin vettä vaan. Toisella kerralla puomi jo laukattiin kuin vanha tekijä! :) Se rakastaa kaikenlaista kiipeilyä ja hyppimistä muutenkin, niin kyllä toi aksa voisi tulevaisuudessa tosiaan olla Cooperin juttu. Ei hyppyytetty tietenkään vielä eikä tämän vuoden puolella vielä hyppyreenejä muutenkaan pidetä. Ihan vaan perus esteisiin tutustumista ja ohjaustreeniä lähinnä, targetti tuntuu toimivan ahneella pojulla tosi hyvin.:)

Elokuun puolivälin tienoilla käytiin myös Helsingissä moikkaamassa Cooperin velipuolta Leoa (Sancandy's Speed Demon) ja jestas että onkin Leksasta komia poika kasvanut! :) Koda sai jäädä kotiin, mutta velipuolet tulivat tosi hyvin juttuun ja painivatkin ensin koirapuistossa jonka jälkeen suunnattiin vielä Fallkullan kotieläintilalle ihmettelemään possuja, lampaita, hevosia ja lehmiä. Hevosista ja lehmistä Cooper ei ollut moksiskaan, possut oli hieman jänniä kun ne piti sen verran kovaa meteliä ja painivatkin aitauksessaan vielä kaiken lisäksi, mutta lampaat oli aivan ihania! Lampaat olivat sen verran kesyjäkin että tulivat ihan aidan viereen rapsutettavaksi ja Cooper ihan nuolaisi paria lammasta.:) Oli ihan mahtava kesäpäivä ja kesäreissu se, hurjan jännä päivä pennullekin ja olihan pikkumies ihan kanttuvei koko loppuillan. Pitääpä käydä toistekin!

Novascotian lammaskoira.

Kodan komeat pojat Cooper ja Leo.<3

Leo Kodanpoika.<3

Velipuolet painii. Ilmeellä, totta kai.:D

Kodan ja Hymyn S-pentueesta onkin sen verran uusia iloisia uutisia, että Siru-neiti on todettu erinomaiseksi pariin otteeseen kuluneen kesän näyttelyissä. Tuusulassa heinäkuun alussa neiti oli JUN ERI1 & ja ROP-juniori Tarja Hovilan arvostelemana oikein hyvällä arvostelulla:
"Feminiininen, ikäisekseen hyvin kehittynyt juniorinarttu. Hyvänmallinen feminiininen pää. Ystävällinen ilme. Hyvä kaula, niukka eturinta. Riittävä rungon syvyys. Hieman etuasentoinen lapa, hyvin kulmautunut takaa. Keskivahva luusto. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu ryhdikkäästä hyvällä askelpituudella. Oikeanlaatuinen karva, mutta tänään hyvin niukassa turkissa. Miellyttävä luonne. Esiintyy kauniisti."

Leo esiintyi sitten elokuussa hieman isommissa kekkereissä, poju nimittäin kävi Tollershowssa pyörähtämässä näytillä saaden tulokseksi JUN ERI mutta isossa (17kpl) junnuluokassa ei sijoitusta tullut. Kati Heiskasen arvostelu Leksasta oli kuitenkin lähestulkoon pelkkää ylistystä:
"Hyvän kokoinen, maskuliininen uros. Hyvät mittasuhteet. Erinomainen rotutyyppi. Maskuliininen pää, hyvä ilme. Ryhdikäs kaula. Hyvä selkä. Lupaava runko ja eturinta. Erinomaiset kulmaukset ja raajaluusto. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu reippaasti ja ryhdikkäästi, mutta saisi käyttää takaosaansa paremmin. Erinomainen luonne."

Eihän näihin lausuntoihin voi kuin olla tyytyväinen.:) Vielä vähän lisää aikaa junnuille ja eikun uutta matoa koukkuun niin hyvä tulee! Myös ensimmäinen Kodan jälkeläinen on käynyt virallisissa luustokuvissa kun Hani (Sancandy's Shot in the Arm) kävi aivan elokuun lopulla tutkimuksissa ja lonkat B/B ja kyynärät 0/0, oikein hyvä alku siis! :) Toivotaan siis että on muillakin vähintään yhtä hyvät nivelet joilla baanattaa jatkossakin menemään.

Muuten tänne ei mitään uutta ja maatamullistavaa kuulu. Cooperin kanssa käytiin ja viimeisteltiin pätevä pentu-kurssi alkuviikosta ja hyvää oppia ja sosiaalistamista jäi käteen. Nyt jäädään hetkeksi aikaa miettimään mitä lähdetään seuraavaksi harrastamaan ja työstämään ja mistä oikein ipanan kanssa alotettaisiin.:) Kiirettä ja ressiä en halua ottaa. Cooper on todella nopea oppimaan, se on aina täysillä kaikessa mukana mitä sitten ikinä tehdäänkin. Melko ovela ja luupää se myös on, se ei tule varmasti antamaan mitään helpolla ja ilmaiseksi mutta onneksi on myös niin tavattoman ahne mikä helpottaa kyllä kummasti tota sen motivoimista.;) Vaikuttaa myös hyvin riistaintoiselta sekä on myös todella hurja poika  käyttämään nenäänsä, onneksi myös täysin maavainuisesti joten josko tuosta olisi edes jonkinasteinen mejäkoira mulle.:) Kodasta kun siihen ei pitkässä juoksussa ollut, täysin ilmavainuinen koira vaan oikoi kaikki kulmat ja on niin hukkahelppo tapaus niin...

Aika näyttää mitä keksitään, näillä näkymin syksy on melko pentunäyttelyiden täyteinen, katsotaan mitä keväällä lähdetään tekemään sitten.

Meidän ihan ylisöpö uimakoulukaveri Lara!

Mallipojat

Käytin tuossa muutama viikko sitten molemmat pojat taitavan koiravalokuvaajan, Heidin, kameran edessä. Sattuipa ihan mahtava tuuri kuvauspäivälle; se sattui olemaan yksi niitä hyvin harvoja aurinkoisia elokuunpäiviä. Aiemmin tällä viikolla sitten sain kuvat itselleni ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen! :) Hienon tunnelman on Heidi kuviin saanut ja poikien luonteet ja piirteet tulee hienosti esiin. Sovittiinkin jo että mennään nyt myöhemmin syksyllä Heidin kuvattavaksi vielä uudestaan, että saataisiin ihania syksyisiä kuvia, koska ruskan keskellä jos missä tolleri on niin edukseen että! <3
Kaikkien kuvien (c) siis Heidi Jokipiha Photography, suurkiitokset vielä tätäkin kautta!

Dumbokorva-Cooper kuvissa 4,5kk.

Muuten täällä onkin vain jatkettu kasvamista. Elokuun alussa kaverin avustuksella saatiin vihdoinkin hieman kasvu-ja liikekuvia pikku-ukosta. Kuvissa Cooperilla on ikää vähän vajaa 4,5k, korkeutta oli silloin 43cm ja painoa tasan 13 kiloa.

Hienosti liitävä mini-Cooper.<3

Tosi tasapainoinen ja ryhdikäs on pikku-ukko kyllä! :) Tuntuu vaan että vaikka ruokahalu on hurja, niin kaikki se ravinto menee suoraan noihin koipiin eikä muu kroppa saa mitään.:D Melkoinen kukkakeppi kun on edelleenkin, ei meinaa massaa tulla oikein millään ja turkkiakin on vaihtanut ja kasvattanut melko hitaanlaisesti. Kodan 5kk kuvissa kun oli turkkia jo puolet enempi.. Noh josko se siitä vielä, kyllä nimittäin luulisi että Hederas/Mäkiharjun-geeneillä pitäisi turkkia tulla!
Toissailtana mitattiin Cooper uudelleen ja mittakeppi näytti kahdesti 46cm ja kerran 47, luulen kuitenkin että tuo 46cm on realistinen. Että joo, ei se kyllä todellakaan mikään mini-Cooper enää kauaa tässä ole.. Iskä on ihan just otettu korkeudessa kiinni ja ohi varmasti menee. Kyllä ne omaan silmään jo lähes samankorkuisilta näyttääkin, ipana on muuten vaan niin turkiton rimpula että näyttää siksi vielä niin kovin kevyeltä ja pieneltä.
Eilen saatiin jonkin näköinen kuva otettua koirapuistossa, mutta eihän se oikein seistä malttanut kun kaverit juoksi tuolla taustalla.:D Cooperille tuli tosiaan nyt ikää jo 5kk! Kivannäköinen, tasapainoinen poitsu siitä on pikkuhiljaa tulossa ja ennen kaikkea tuo kuuluisa korvienväli näyttäisi myös olevan ihan priimaa.<3 (Pienellä luupäisellä riiviö-mausteella höystettynä! ;))

Touhua ja temmellystä

Viime perjantaina koitti pojilla ehkäpä koko kesän (toistaiseksi) paras päivä, kun suunnattiin Kellokoskelle koirien omaan "puuhamaahan", oikealta nimeltään Touhu & Temmellys. Hyvä kaverini oli bongannut kyseisen paikan netistä ja vaikka se on meiltä vain 20min ajomatkan päässä niin en ollut itse kuullutkaan koko paikasta. Totta kai täytyi varata aika sinne heti! :) Poikien seuraksi lähtikin kyseisen kaverini koira Stella, joka on Cooperin jokapäiväinen koirapuistopaini-kaveri.
Tämä puuhamaa on rakennettu suurelle pellolle ja siellä on yhteensä kolme aidattua eri puolta. Lähes samat aktiviteetit jokaisella puolella on, yksi puoli on vaan vähän pienemmässä mittakaavassa pienille koirille ja yhdellä puolella sen lisäksi sitten myös agilityesteitä. Me valikoimme itsellemme puolentoista hehtaarin kokoisen "Touhu"-puolen kahdeksi tunniksi. Tosi kätevää, kun voi varata kyseisen alueen kokonaan omalle porukalle tietyksi ajaksi, eli ei siis tarvitse yhtään ressata että joukkoon eksyisi tuntemattomia koiria kesken kaiken.:)
On kyllä aivan mahtava paikka ja iloinen palvelu, joten pakko laittaa hyvä kiertämään eli tässä vielä linkki kyseiseen paikkaan: http://touhu-temmellys.fi/

Kodan taivas; pallomeri!

"Jos sua ei haittaa, niin mä jään tänne asumaan jooko!"

Heinälabyrintti.

Cooper menossa labyrinttiin.

Iskä oli "Kingikukkulan" itseoikeutettu valtias.

Kaverit tutkii tiluksia.

Heinäladossa.

Jos koira oli hukassa, niin pallomerestä se aina löytyi.

Annettiin koirien ensin päästellä pahimmat höyryt alta pois, eli saivat vaan baanattaa keskenään niin kovaa kuin vain pääsivät. Sen jälkeen lähdettiin sitten kierrokselle pitkin aluetta katsomaan kaikkia aktiviteetteja tarkemmin. Touhun puolella oli mm. Heinälato, pallomeri, Kingikukkula, heinälabyrintti, kantometsä, raunioalue, taitopuomit ja vaikka mitä. Ylläri sinänsä, että kyllähän toi pallomeri oli poikien lempipaikka.:D En jaksanut edes laskea montako palloa Koda sieltä ulos raahasi.. Stellan lempipaikka oli heti naapurissa, Heinäladossa. Sinne olikin hauskaa heitellä nameja ja antaa koirien niitä sieltä etsiä. Siellä käytiin myös aina pitämässä pieni hengähdystauko, heinien seassa leväten.

Ensin Kingikukkulaa ylös..

..jonka jälkeen huipulla pakollinen kuvaussessio..

..jonka jälkeen häntä viidentenä jalkana takaisin alas.

"Täällä on niin siistii, että mä en ehkä kestä!!"

Ipana on niin kova hyppimään ja kiipeilemään, että toivottavasti se pitää itsensä ehjänä...

Nää kaksi on kyllä sellaiset kaverukset.<3

Onneksi oltiin varattu se kaksi tuntia aikaa, ei olisi tunti riittänyt kyllä millään kaiken läpikäymiseen. Varsinkin kun oli kuuma ja hiostava keli, niin kerettiin pitää myös taukoja kaiken hauskan välissä. Olisi vain pitänyt ottaa vielä makkaraa mukaan että oltaisiin sitä voitu grillata, kun ihmisiä varten oli myös nuotiopaikka tehty.

Kaksi hienointa ja rakkainta.<3

Varsinkin Cooper osoitti rohkeutensa ja rämäpäisyytensä, kun se vähän liiankin itsevarmasti hyppeli ja kiipeili milloin missäkin. Lähinnä tietysti varsinkin Kodan perässä siltä mallia ottaen. Minua ihan hirvitti, kun se varsinkin korkeilla heinäpaaleilla hyppeli ylös ja alas ja paalilta toiselle, yritin sen aina houkutella takaisin maan kamaralle turvallista reittiä pitkin mutta ei, hyppiä piti aina seuraavalle ja korkeimmalta kohdalta alas.. Huhhuh. No, ainakin se rakastaa kiipeilyä ja hyppimistä ihan tosissaan mikä tietysti lupaa hyvää sen mahdollista aksauraa ajatellen, mutta olisi kiva pysyä ehjänä ainakin sinne asti..
Heinäladon, labyrintin ja pallomeren lisäksi myös rauniorata oli koirien lempipaikkoja. Siellä oli paljon pimeitä, paksuja ja melko ahtaita betoniputkia upotettu maahan, osa niistä meni jopa pystysuoraan eli koiran piti juosta sellaisen läpi ylös tai alas. Ja ei meidän ipana pelännyt niitäkään yhtään, suoraan singahteli tunneleihin kuin joku mäyrä konsanaan. Pakko vaan olla ylpeä noin reippaasta ja innokkaasta pennusta.:) Puomitkaan eivät pelottaneet yhtään. Lupaa sekin hyvää siis mahdollista jatkoa ajatellen

Hiiop!

Vielä viimeinen pallojen hamstraus ennen kotiin lähtöä.

Kun kaikki aktiviteetit oli keretty kiertää, osa pariinkin otteeseen, niin lopussa koirat saivat taas baanattaa loputkin (siinä vaiheessa jo hyvin vähäiset) virrat pois koneistaan. Voin kertoa että kotimatkalla ei autosta kuulunut äännähdystäkään eikä loppupäivänä kotoa kuulunut kuin kahden koiran raskas hengitys. Ne olivat täysin koomassa koko illan, eivät jaksaneet saada edes normaalia hepuliaan kun kavereita tuli myöhemmin vielä kylään. Puuhamaan omistaja lupasikin paikan päällä, että varsinkin pentu tulisi varmasti olemaan vielä pari päivää ihan töttöröö ja se piti täysin paikkansa; varsinkin Cooper oli yhä lauantaina ihan naatti.
On kyllä aivan mieletön idea tuo koirien "hoploppi" ja mahtava paikka, en voi kuin lämpimästi suositella! Ja mikä tuuri että se on meiltä vielä niin lyhyen matkan päässä! Meinaa löytyä nimittäin nykypäivänä niiin harvoja paikkoja missä koiria voi pitää irti, meidänkin rakas lähikoirapuisto on asuinrakkenusten uhan alla..:( Voin kertoa, että mennään taatusti tuonne vielä uudestaankin, ehkä kokeillaan sillä kertaa toista puolta sitten! :)