Kursseilua

Kodan ensimmäiseen kesään kuuluu kasvamisen ja leikkimisen ohella ahkerasti myös kursseilu ja erilaisten perustaitojen ja lajien opetteleminen. Meillä on nyt kolme eri kurssia menossa yhtäaikaa; agilitykurssi, näyttelykurssi sekä noutokurssi. Agilitya ollaan treenattu nyt jo muutama viikko mutta tällä viikolla saatiin käyntiin myös nuo kaksi muuta. Mietin aluksi jonkin aikaa onko kolme kurssia pennulle liikaa, mutta koska treenien välillä on sopivasti välipäiviä ja noinkin nuori tolleri kyllä jo selkeästi tarvitsee erilaista tekemistä, etenkin aivotyöskentelyä, niin päätin sitten tosiaan aloittaa ne kaikki. Ajoituksetkin kun on tällä hetkellä niin sopivat.
Vaikka näyttelyt ei edelleenkään itseäni kovin paljon kiinnosta, niin on tuo kurssi mielestäni silti melko hyödyllinen käydä. Se kuitenkin opettaa niin paljon koiran ohjaamisesta ja olemuksesta yleensäkin. Sen tarkoituksena on, että oppisin itse ohjaamaan koiran esittämisen oikein ja että Koda saisi varmuutta esiintymiseen. Kodahan antaa katsoa hampaat ja kopeloida itseään muutenkin todella nätisti ja juoksu osuuskin menee niinkuin pitääkin jo, meidän ainoa kompastuskivi onkin se kärsivällisesti paikallaan pysyminen ja että häntään saisi koskea ja nostaa sen ylös. Pojun mieli kun tässä vaiheessa tekee mieluummin mieli istua. Mutta senhän takia tuolla ollaan sitä opettelemassa. Toivottavasti saisi kuvia tilanteesta jossain vaiheessa.

Noutokurssille halusin, koska vaikka Koda noutaja onkin ja sitä luulisi että noutaminen tulee selkäytimestä, niin ei se ihan aina olekaan niin. Koda ei siis tosiaan oikein nouda, ainakaan kovin mielellään. Juoksee perässä kyllä, mutta jää yleensä kepin/damin kanssa leikkimään eikä tuo sitä takaisin tai lähtee riepottelemaan sitä ympäriinsä kuin palkintoa. Tokonouto onnistui meidän kurssin loppukokeessa kyllä todella, todella hyvin mutta sen jälkeen tatsi on kadonnut jonnekin. 

Noutaminen tai edes damiin tarttuminen ei ole Kodalle ollut kovin mieluista ja sitä on melko vaikea motivoida. Tänään lähdettiinkin ihan perusasioista, eli juuri damiin tarttumisesta. Paikka oli uusi ja Kodaa tietenkin jännitti ja pää pyöri ympäriinsä uusien asioiden ja hajujen perässä ja meillä menikin jonkin aikaa ennenkuin alettiin päästä itse asiaan. Yritettiin innostaa namien ja kepin kanssa mutta ei onnistunut. Sitten opettajamme kysyi mikä on päälajimme ja siihen vastasin että agility. Siitä sitten keksimme käyttää juoksemista, vauhtia ja agilitykäännöksiä Kodan innostamiseen ja se lähti toimimaan; Koda innostui ja kiinnostui heti ja damiin tarttuminen kävi jo paljon innokkaammin ja se malttoi toistaa sen useita kertoja peräkkäin, kun ennen se viitsi tehdä sen vain kerran. 

Nyt kun on jo vähän eväitä miten tätä tulisi harjoittaa, niin ruvetaankin tuossa meidän viereisellä "kotikentällä" harjoittelemaan. Ensi viikoksi saatiin kotiläksyksi opetella, että saataisiin se tarttuminen kestämään viidestä sekunnista kahteenkymmeneen sekuntiin. Jo tässä vaiheessa kyllä huomaa, ettei tuo noutaminen ehkä ole Kodan juttu, ellei siitä sitten tee sille todella mielekästä ja vauhdikasta jotenkin. Kyllä agility ja veikkaisin että mejä on ne meidän lajit, mutta kunhan saataisiin noudon perusteet eli kapulasta pitäminen, hakeminen ja tuominen varmoiksi ja toimiviksi niin olisin tyytyväinen.

Koda on toki vasta 8kk eikä siltä saisi vaatia liikoja vielä pitkiin aikoihin ja takapakkejakin tulee, tiedän sen kyllä. Mutta hauskaa meillä oli jälleen kerran ja nyt täällä lattialla makaa väsynyt pieni noutajan-alku. 

Agilityhommia

Meillä on nyt Kodan kanssa kaksi agilitytuntia takana ja mahtavaa on ollut! Pentuagilityahan se vielä on, eli hyvin matalalta hypitään eikä edes käydä ramppeja ja lankkuja läpi ollenkaan, mutta ollaan silti edetty jo hurjaa vauhtia. Meidän opettajakin juuri eilen kehui, että meidän ryhmästä ei todellakaan uskoisi, että on vasta toinen tunti menossa kun koirat on niin rohkeita ja oppii ihan hetkessä. Ei ole Jenni kuulemma toista samanlaista ryhmää opettanut ennen, on niin ällikällä lyöty.;) Meidän lisäksi ryhmäämme kuuluu cockersspanieli Morris, bokseri Max ja venhäterrieri Hulda ja hyvä ryhmähenki ollaan kyllä saatu luotua jo näin lyhyessä ajassa.
Eilen opeteltiin uutena esteenä pussi ja se olikin aluksi kaikille pennuille tottakai todella jännä paikka, kun pilkkopimeään pussiin sukellettiin. Mutta kaikki koirat sen selvittivät ja oppivat nopeasti taas kerran. Kaikki suorittivat myös nyt ensimmäistä kertaa kokonaisen radan irti juosten. Rata alkoi pussilla, johti putkeen, putkelta pystyesteelle ja viimeisenä rengaseste. Putki on kyllä jokaisen noiden koiran ehdoton lemppari, vauhti kiihtyy heti ja putki oikein rämisee kun siellä juostaan.
Eilen vaikutti kyllä tuo helle varsinkin Kodaan todella paljon, poju oli melko sippi jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Muut veti kaksi kierrosta radalla, meille riitti yksi kerta. Kodalla on sen verran paljon vielä tuota pentukarvaa että kantaa lähes kahden tollerin karvoja yllään, raasu. Koda myös kuvitteli olevansa enemmänkin mejä-treeneissä kuin agilityradalla, nenä oli koko ajan maassa hajujen perässä, sekin varmasti väsytti entisestään. Mutta hienosti se tsemppasi silti koko radan läpi ja etenkin pysty- ja rengaseste yhdistelmällä riitti vauhtia, se hyppäsi hyvällä ilmavaralla ja juoksi suoraan ja reippaasti.

Ollaan niin innostuttu tuosta hommasta, että käytiin vähän shoppailemassa agility-välineitä omia pieniä takapihan treenejä varten. Mukaan lähti pystyeste, rengaseste ja pidempi putki on tilauksessa ja toivottavasti tulossa pian. Kunhan opetellaan keppien välistä pujottelu niin myös keppisetti on hankintalistalla. 

Illemmalla pahimman helteen mentyä ohi kasattiin pieni rata nurmelle ja myös Eetu pääsi pomppimaan. Se on kyllä ihan elementissään noilla esteillä, ihan harmittaa ettei sen kanssa ole tullut tuota harrastettua, agility ois niin Eetun juttu. Ehkäpä jos tuo pikkusisko sen kanssa nyt innostuisi! Koska se koira kyllä lentää minkä esteen yli tahansa. Näillä välineillä on nyt kyllä tosi hyvä harjoitella etenkin ohjaamista ja pitää hauskaa muuten vaan. Taidetaankin pakata ne myös mökille mukaan juhannukseksi. 

Lentokone!

Eetun tyylinäyte.

 Eetun hypellessä +50cm esteitä on nää lasten esteet vielä niin kovin suloisia.:') Mutta kyllä mekin tästä edetään kunhan ensin rauhassa kasvetaan.

Kesäpojat.<3

Reissu-Koda

 

Lähdettiin tänään Kodan kanssa käymään taas Jyväskylässä, pakko käydä nyt suorittamassa tämän kevään viimeiset tentit pois alta. Olisin kyllä mieluummin jättänyt Kodan Etelä-Suomeen siksi aikaa kuin tuonut sen tänne muutamaksi päiväksi kuumaan yksiöön mutta pääseepähän poju tuohon järvelle viilentymään onneksi.

Pakko vaan silti vieläkin ihailla miten rauhallinen ja ennenkaikkea HELPPO Koda on reissatessa. Se on niin kiltti, rauhallinen ja reipas pieni reissumies ettei tosikaan. Mulle ei tulisi mieleenkään lähteä Eetun kanssa millään julkisella liikenteeseen, mutta Koda menee minne vain ja missä vain. Ollaan yllätetty monet kanssamatkustajat, jotka ovat ihailleet että "ottaapa sun koira niin rauhallisesti" ja sanottu siihen että "joo ja tää on vasta puolivuotias!" Tietty joskus vähän meinaa innostua jos samassa vaunussa on muita koiria ja tekis niiin mieli pistää leikiksi siinä penkkien alla ja välissä mutta on se niin helppo.:)

Jyväskylässä oli tänään aivan mahtava kesäsää ja kuuman junamatkan jälkeen käytiinkin kiertämässä 5km lenkki Jyväsjärven rannalla. Matkalla oli muutama pieni rannankaistale jossa koiruus pääsi kahlailemaan ja viilentymään. Piti kuitenkin yhdessä vaiheessa napata poika aika nopeasti kiinni, kun kaislikosta uiskenteli esiin pari sorsaa ja johan oli vannoutunut lintukoira lähdössä oitis perään.

Nyt yritetään tosiaan tsempata vikoihin tentteihin niin päästäisiin kunnolla kesälaitumille molemmat. Ei oikein vaan inspais näillä keleillä istua sisällä lukemassa, ei sitten yhtään!

Jyväskylä-city tolleri.

Mittauspäivä

Eilen sunnuntaina oli Keravalla melko sateinen päivä, joten vietimme sen suurimmaksi osaksi sisätiloissa ja päätimme ottaa pojista pitkästä aikaa mitat.

Eetu on nyt 3,5 vuoden iässä 39cm korkea, eli pari senttiä "normaalia" pihisurosta korkeampi (34-37cm). Eetu onkin aina ollut todella roteva ja kookas, jo ihan pienestä pitäen. Painoa oli tällä hetkellä 11kg ja se on Eetulle melko vähän, se on nyt kesää kohden laihtunut taas. Yleensä Eetun paino on 12-13 kilon välillä. Eetuhan sai elämänsä  ensimmäisestä (ja tällä hetkellä) myös viimeisimmästä näyttelystä muuten todella hyvän arvion, mutta oli silloin kuulemma "liian lihava." En vaan vieläkään ymmärrä miten se on edes mahdollista, koska Eetu on TODELLA nirso ja syö hyvin vähän ja liikkuu kuitenkin paljon. Se jopa juoksee korvat luimussa ruokakuppia karkuun ja se on aivan kamalaa katsottavaa välillä. Se vain yksinkertaisesti on ruumiinrakenteeltaan todella roteva ja lihaksikas, sillä on iso ja leveä rintakehä ja vahvat, jopa pumpatun näköiset raajat. Henkilökohtaisesti se on enemmän minun mieleeni, kuin laihat vinttikoiramaiset pihakoirat joita tuolla maailmalla enemmän näkee ja jotka ilmeisesti ovat pihismaailmassa nyt in.

Söppänä.

Entäs Koda sitten? Koda on nyt tasan 8kk ja säkäkorkeudeksi saatiin 50-51cm. Viimeksi mittasimme sen pääsiäisenä ja silloin korkeutta oli 47cm joten kyllä jätkä on siitä vielä selkeesti venähtänyt. Painoa oli noin 21kg. Eli jo tässä vaiheessa ihanteellisissa urostollerin mitoissa ollaan, massaahan tässä varmaan jatkossa enää pelkästään kasvatetaan. Ei pitäisi ottaa näistä asioista niin itseensä, mutta olen tuosta sen koosta nyt todella tyytyväinen. Kodahan oli (Eetun tavoin) pentueensa isoin ja "punkeroin" pentu, ja saatiin kasvattajalta ohjeina antaa sille vähemmän ruokaa kuin muille pennuille. Silti Jyväskylässä ollessamme sain mm. Mustissa & Mirrissä kommentteja "onpas se pienen nartun kokoinen!" ja "ovatko ne yleensä aina noin pieniä?" Ja kuitenkin olen sitä aina melko isona ja rotevana poikana pitänyt. Mutta nyt se on tosiaan juuri niissä urostollerin mitoissa niin kuin pitääkin joten sanokaapa sitä pieneksi nartuksi nyt.;)

Heipparallaa!

Päätin tässä kesänkorvalla aloittaa uuden blogin, jossa kertoilen kahden karvaisen kauhukakaran kuulumisia. Pidin ennen pelkästään Eetulle blogia, mutta meille ei ns. tapahtunut niin paljon mitään jännittävää, joten sen blogin kirjoittaminen sitten jäi. Mutta nyt kun kuvioihin on tullut myös tolleri, on sitä menoa ja meininkiä yhtäkkiä kummasti tullut lisää!

Koda on ollut minulla nyt 6kk ja tässä välissä olisi ollut jo vaikka mitä tapahtumia ja kerrottavaa, joten sinänsä harmi että aloitan tämän blogin vasta nyt. Toisaalta kun Koda jo pikkuhiljaa lähenee yhtä vuotta (apua ei mun vauva voi olla jo niin iso!!) niin voidaan ruveta harrastamaan jo vähän enemmän ja sitä myötä tapahtumia ja kerrottavaa myös riittää.

Aiotaan viettää Kodan kanssa lähes koko kesä Keravalla Jyväskylän sijaan, joten pojat tulevat olemaan tiiviisti yhdessä ja varmasti tulee sellaisia kohelluksia joista täällä on pakko kertoa. Suunnitelmissa on myös tavata kesän mittaa Kodan veljeä Niiloa sekä Jedi-iskää ja siskopuoli Stellaa.

Näin tyylikäs tilannekuva syntyi tämän päivän kommelluksista. Ei ne vaan pysy paikallaan, ei sitten millään.