maanantai 18. heinäkuuta 2016

BALT MVA

Vihdoin ja viimein saapui tuo ehkä kaikista eniten odotettu titteli eli BALT MVA suoraan Liettuasta.
Nyt on sitten kaikki tähän astiset tittelit saapuneet ja vahvistettu, mutta toivottavasti tarina ei tähän vielä suinkaan pääty vaan saisi jatkoa tässä tulevaisuudessa.:) Suunnitelmia ainakin on tehty, mutta eri asia tietysti miten ne toteutuvat.



Onhan tuo viiden tittelin rivistö silti jo aika hieno saavutus, kun reissuja ja kilometrejä kuitenkin on alle kertynyt ja kilpailuakin ollut matkan varrella. Ei voi kuin olla kiitollinen ja tyytyväinen, varsinkin kun Kodasta ei tosiaan kehäkettua koskaan pitänyt edes tulla. Sari jaksaakin yhä edelleen aina vaan muistuttaa kuuluisasta lausahduksestani että "minä en sitten mitään näyttelykoiraa tarvitse." Niinpä niin, niinpä niin.:D Never say never?
Nyt pitäisi sitten viimeisen diplomin ja ruusukkeen myötä jaksaa iskeä koko jengi vielä tuonne "Wall of Famelle." Täytyyhän ne esille saada, kun on niitä haettukin.

Tässä on jo kolmatta päivää jahdattu Pokemoneja ympäri kaupunkia ja näyttää se raja tulevan tollollekin vastaan jossain kohtaa, ilme ainakin on melko kärsivä ja tylsistynyt.:D

Ei enää yhtäkään Pokemonia pliis!
Koda on nyt myös ilmoitettu loppukesän ja alkusyksyn kattavalle Nose Workin alkeet-kurssille. Itselleenkin se on ihan uusi juttu, mutta muutamat kaverit ovat siihen jo tutustuneet ja kehuneet lajia kovasti! Se on Suomessa vielä ihan uusi hajuerotteluun keskittyvä laji, josta kuitenkin ilmeisesti on joskus tulevaisuudessa tulossa ihan virallinen koelaji. Koira saa etsiä ja ilmaista tiettyä hajua sekä sisä-että ulkotiloissa.
Alkeiskurssilla opetellaan ensimmäisenä eukalyptuksen haju ja sen etsiminen ja jos tuo kurssi selvitetään kunnialla niin jatkossa sitten hajukirjo lisääntyy mm. laventeliin.:) Toivottavasti kurssin jälkeen päästäisiin mahdolliseen möllikokeeseenkin kokeilemaan. Olisi kyllä huippua jos pikkukettu pääsisi edes jonnekin ja jotenkin tuota nokkaansa käyttämään, täällä kun on ihan silkka mahdottomuus päästä yhteenkään mejä-kokeeseen jos ei järjestävään tahoon kuulu.:/ Eikä välttämättä edes silloinkaan mahdu. Kyllä olisi helppoa jos asuisi jossain jumalan selän takana missä ei olisi kilpailua koepaikoista eikä liioin näyttelyissäkään.. Kyllä luulisi Suomen kaltaisessa maassa metsää riittävän näihin hommiin mutta ilmeisesti sitten kuitenkaan ei?

PS. Meidän blogin katselukerrat ylittivät jo aikoja sitten 20 000 katselun rajapyykin mutta unohdin sen sitten ihan kokonaan aiemmin mainita. Kaunis kiitos kaikille meidän tollottimen ja pihiksen sivuilla vierailleille! :) Toivottavasti lueskelette meidän tolloilua vielä jatkossakin!

2 kommenttia:

  1. Meillä on ollut hieman sama juttu tuon spanieleiden taipumuskokeiden kanssa, lähettänyt ilmoittautumisen klo. 00.02 yöllä, niin siitäkään huolimatta emme ole mahtuneet mukaan. :/

    Plus mä edelleen kiroan täällä kun Pokemonia ei tullut windows puhelimille T_T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, on toi ihan älytöntä. Yli kymmenen koeilmoa laitettu eikä yhteenkään olla päästy, osista kokeista ei kuitata edes mitään takaisin, sekin on tosi tympeetä. Että helppoa se tuolla tiettömän taipaleen takana on!
      Alkaa suoraan sanottuna ketuttaa tää tilanne. Kokeet on ensinnäkin ihan liian kalliita, kun se jälkityö kuitenkin tehdään ihan itse. Eikä tekisi mieli kuulua hirveen moneen eri järjestöönkään, maksaa vuosimaksuja vain sen takia että pääsisi muutamaan hassuun kokeeseen vuodessa. Mejässä ois koelajina vielä ihan helvetisti kehitettävää tulevaisuudessa, mutta ei nää vanhan ajan mettäilijät sitä vielä oikein ymmärrä.. on myös tosi ihmeellistä, että oikeesti Suomessa mettät muka loppuisi kesken ja maastot rajoittavat? No, tää on tätä..:/

      Poista