Tallinna RN & Tallinn Winter Cup 2015

Terveisiä Virosta! Luvassa on paljon tekstiä ja kuvia!
Tässä ihan kaikessa hiljaisuudessa hipsittiin Kodan kanssa rajan yli naapuriin ja Tallinnaan kehäkettuilemaan pariinkin eri otteeseen. Seurana reissussa olivat Sanna ja Neve-neiti, eipä vois parempaa matkaseuraa toivoa! :)
Perjantaina tosiaan startattiin Eckeröllä Tallinnaa kohti. Meillä oli varattu hytti ja laivareissu menikin nopeasti ja helposti. Koirat eivät olleet laivan tärinästä moksiskaan eikä onneksi ollut suuria keinuttavia laineita. Välillä oli hieman ahdasta, mutta oikein hyvin pärjättiin. Autossa ja hytissä Koda yritti pari kertaa liian lähelle Neven takapäätä, jolloin neiti antoi jätkän kuulla kunniansa. Senpä jälkeen kaksikko oli vallan loistavasti yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa.:)
Laivalle saapuminen oli koomista. Kaikki meni siis todella hyvin, koirat oli niin reippaita ja rentoja, mutta olo oli kuin julkkiksella.:D Kaikkialta tuli katseilta ja ihmisten puheitakin kuuli ympäriltä ja kaikki ihailivat tuota meidän punaturkkista kaksikkoa. Meitä Sannan kanssa lähinnä nauratti, aivan kuin ihmiset eivät olisi koskaan ennen koiria nähneet tai tajunneet että joo, niiden kanssa voi tulla laivaan sekä myöhemmin hotelliin yöksi.

Näin jännää hytissä oli.

Perillä Tallinnassa odotti märkä keli ja tihkusateessa etsittiin taxi, joka suostui ottamaan koiria kyytiin. Hyvin sellaisia löytyikin koko viikonlopun ajan ja liikuttiinkin siis taxilla hotellin ja näyttelypaikkojen väliä, meillä ei ollut siis omaa autoa mukana. Hotellinna meillä oli Sokos hotelli Viru ihan Tallinnan sydämessä. Karvakorvat olivat oikein mallikkaasti myös hotellissa, mutta onneksi meillä hiljainen kerros ja käytävä olikin. Perjantaina ei jaksettu muuta kuin käyttää koirat pienellä iltalenkillä puistossa ja hakea mäkkäristä ruokaa. Hotellin vieressä oli mukavia puistoja missä lenkittää koiria, mutta ne kaikki olivat täynnä lasinsiruja! Ihan hirvitti liikkua siellä, mutta pakkohan se oli. Onnella ja tuurilla selvittiin ettei kummankaan tassusta siruja löytynyt reissun aikana, huhhuh.

Mökötys-ilmeet kun joutuivat tassupesulle ja kuivattelemaan.

Lauantai oli piiiiitkä päivä. Kyllä sitä joskus miettii miten hullua tää koiraharrastus on.:D Aamuseiskalta herättiin ja ensimmäinen pysäkki oli Saku Suurhall, jossa oli Tallinn Winter Cupin ensimäinen päivä. Nevellä oli siis kehäkettuilu vuoro ensimmäisenä. Hoffeja oli kolme ja niitä tuomaroimassa tiukka georgialainen setä. Neve esiintyi niin hienosti, mutta harmillisesti tulokseksi tuli EH1. Jaettu ilo kaverin kanssa kun ois se paras ilo!
Käytiin samassa paikassa ottamassa koirille nuo ekinokokki-pillerit ja leimat passeihin.

Sanna ja Neve kehässä.

Seuraava pysäkki oli sitten hieman toisella puolella keskustaa. Siellä odotti kultaistennoutajien erkkari ja 8&9-ryhmien ryhmänäyttely, johon Koda oli ilmoitettu. Kun saavuttiin paikalle kyseinen halli näytti ulkoa todella isolta mutta sisältä olikin aivan kaikkea muuta;näyttelypaikka oli kuitenkin sullottu eteisaulan tapaiseen tilaan ja voin kertoa että oli kuumaa ja ahdasta!

Taksissa on hauskaa!

Pakollinen kaveripose näyttelypaikan edessä.

Virossa rotujen arvosteluajat merkataan tarkasti ihan minuutilleen, se oli ihan uutta minulle, ja tollerien PITI alkaa muistaakseni joskus 14.43 paikkeilla. Kehät olivat kuitenkin lähes 1,5 tuntia myöhässä joten odottelua oli piiiiiiiiitkän aikaa. Tuskaista ja tylsää oli, koirat tosin ottivat ihan lunkisti. Koda veteli hirsiä häkissään ja Sannan kanssa mietittiinkin että miten ihmeessä sen saa kunnolla hereille ja iloisena kehään kun harjoitellessa oli ihan väsyneen ja unenpöpperöisen oloinen. Tollereita oli ilmoitettu viisi, kaksi avo-urosta ja narttuja oli kolme. Tuomarina oli suomalainen Helin Tenson, josta olin lukenut melko mielenkiintoisia kommentteja aiemmin ja kun katselin hänen arvostelevan labbiksia ennen tollereita, niin sieltä tuli hootakin ja alkoi kyllä jännittämään että mitäs tästä nyt oikein taas tuleekaan.
Kun ei tosiaan hirveetä kiirettä ollut, niin kerettiin ennen kehää jutella toisen avo-pojan, Pyryn,(Hedera's Love Supreme) omistajan kanssa, että vastassa on nyt kaksi todella samanlaista urosta; hieman pienempiä, rotevia ja kaunisturkkisia. Oltiin jo aiemmin sovittu, että Sanna menee Kodan kanssa kehään ihan suosiolla. Pitkästä odottelusta ja nokkaunista huolimatta Koda aivan kuin heräsi uuteen päivään kehään päästessään. Jätkä oli niiin iloinen ja reipas! Pyry oli ensin vuorossa ja sai ERIn. Tuomarin käsitellessä ja tutkiessa Kodaa jäbä istahti rennosti maahan ja antoi ronkkia, näin sitä meillä kehäkettuillaan.:'D Tuo on niin perus Kodaa, mitä sitä turhia ressaamaan.. Voittiko sillä sitten tuomarin puolelleen, mutta nauratti kovasti ainakin.

Pönöttäessä ja juostessa Koda oli ihan super! Tän kaksikon yhteistyö toimii niin hienosti.:) Kodahan ei ole koskaan tästä näyttelyhommasta ihan silminnähden nauttinut, mutta nyt oli kivaa! Liikkeetkin irtosi ihan eri tavalla kuin aiemmin. Oli ilo katsella tuota menoa. Kyllä ton oman koiran näkee ihan eri tavalla kun sitä näin "ulkopuolelta" katselee.

Myös Koda sai ERIn ja molemmille myös SA:t perään. Siitä sitten vetäistiin suoraan PU-kehä. Hederasin poika juoksi luonnollisesti edellä kun aakkosjärjestyksessä mentiin. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen siirsi Kodan ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa mulla alkoi kamera käsissä täristä enkä varmasti edes hengittänyt. Tuomari seisotti poikia tässä järjestyksessä, kävi katsomassa niitä vielä lähempää ja mietti hetken. Sitten Sannalle ja Kodalle näytettiin ykköstä ja multa meni polvet alta ja itku tuli! Mun hieno pieni!!!! :') Sanna sanoi että mun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen eikä kuulemma aio unohtaa sitä pitkään aikaan.:D Toivottavasti se hetki ei kenenkään kameraan tarttunut.. Siitä sitten tosiaan ensimmäinen Viron serti käteen ja meidän ensimmäistä roppi-kehää odottelemaan!
Siellä saatiinkin hetken päästä vastaan valionarttu Magicfox's Malvira. Roppikehässä kävi sitten seuraavasti

Narttu juoksi rinnalle ja ohi ja jäbä oli niin myyty, ettei juoksemisesta tullut mitään vaikka tuomari uudestaan juoksuttikin. Roppi siis Lumolle ja Kodalle VSP. Ei kyllä sinänsä haitannut lainkaan, tää kokemus on meille niin harvinaista herkkua että fiilis oli katossa siitä huolimatta, itku ja liikutus oli silminnähtävä eikä pitkän päivän jälkeen ryppikehä olisi enää kiinnostanutkaan yhtään! Koda oli posetuksessakin jo sitä mieltä, että tää oli nyt kyllä tässä.:D Tulos tuli täysin puskista ja oli ihan mieletön, tuota ystävänpäivää ei hevillä unohda! Silti kaikkein parhaiten mulle jäi mieleen, kun tuomari sanoi että nämä molemmat koirat ovat aivan upeita, mutta liikkeet ratkaisivat tällä kertaa. Minun pieni tappijalka, upea! :') Vaikka mamma onkin tiennyt sen aina.

ROP Macigfox's Malvira, VSP Mäkiharjun Zupreme Surprise

"Excellent proportions. Male with proper bone. Beautiful head. Good topline. Fore chest and rib cage could be wider and bigger. Excellent angulations. Excellent coat. Free movement."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Sen jälkeen oltiinkin kyllä koko poppoo jo täysin kaikkemme antaneita. Huristeltiin taas taksilla hotellille ja ellei olisi ollut niin kiljuva nälkä niin oltaisiin nukahdettu niille sijoilleen. Päätettiin Sannan kanssa hemmotella itseämme, oltiin se ansaittu! Tilattiin hotellin alakerran Amarillosta ruuat hotellihuoneeseen, jonka jälkeen se uni tekikin tuloaan, olihan kello jo peräti puoli yhdeksän! Hurja Tallinnan reissu siis..:D Myöskään koirista ei kuulunut pihahdustakaan enää koko loppuiltana, vaikka oltiin samassa tilassa niin huoneesta ei olisi millään voinut päätellä että siellä oli kaksi koiraa. Vain pari taljaa lattialla, välillä piti ihan tarkistaa että hengittäähän ne nyt ihan varmasti.
Ennen nukkumaan menoa piti totta kai soittaa vielä Sarille, pitihän kasvattajan kuulla uutiset mieluummin puhelimitse. Olin Sarille kyllä jo aiemmin vihjaillut että ulkomaille oltaisiin menossa ja käytännön vinkkejä ja asioita kysellyt etukäteen, en vain ollut kertonut minne ja milloin mennään. Oli mahtava puhelu, juttua riitti ja Sari oli niin mielissään. Ennen kaikkea painotin Sarille kuitenkin, että niin hieno kuin tulos olikin, niin sitäkin vaikuttuneempi olin Kodan helppoudesta ja rentoudesta koko reissun aikana. Jos ei olisi noin rohkea, rauhallinen, lunki, kuuliainen ja luottavainen koira, niin eihän tällasesta reissaamista ja härdellistä tulisi yhtään mitään.

Omnomon!

Tallinnassa oli ollut pimeä ja märkä keli tähän asti, mutta sunnuntai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Myöskin hyvin, hyvin kylmänä! Pientä reissu- ja kisaväsymystä oli jo selkeesti ilmassa niin koirilla kuin meilläkin, eikä millään olisi halunnut nousta lämpimästä sängystä..

Vielä 5 minuuttia...

 Tällä kertaa oli Kodan vuoro koittaa onneaan Saku Suurhaalissa ja Winter Cupissa. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen KV ja titteli näyttely, tosin tätä titteliä Suomen Kennelliitto ei ilmeisesti ollenkaan varmista. Tollerit arvosteltiin noin kymmentä vaille yksitoista ja paikalla oli sama viisikko kuin edellisenä päivänä. Oltiin Sannan kanssa kauhisteltu jo lauantaina tämän paikan pirun liukkaita alustoja ja juuri ennen tollereita olleissa fläteissä eräs nainen kaatui rähmälleen kehässä, huh! Sitä ennen sattui myös mystinen katoamistemppu, sillä ennen flättejä olleet espanjanvesikoirat eivät saapuneet paikalle ollenkaan. Katottiin katalogista, että kaikki olivat suomalaisia ja eri omistajien koiria, mutta tosiaan yksikään ei saapunut paikalle. Onhan aina noita yksittäisiä poisjääntejä ollut, mutta että koko rotu puuttui! Sitä ihmeteltiin niin kehässä kuin sen ulkopuolella, mutta koska ketään ei ilmaantunut niin aikataulun mukaisesti jatkettiin ja hyvä niin. Mutta tulipahan tällainenkin tapaus nähtyä..

Reipas pieni niin skarppina.

Sunnuntaina tolloilla oli todella tiukka virolainen tuomari, Inga Siil. Hyvin ja tarkkaan tutki mielestäni koiran ja käytti todella paljon aikaa. Kuvailin taas kehän laidalla kun Sanna ja Koda olivat kehässä ja kuulin siitä sivukorvalla kuinka tuomari sanoi koko ajan "excellent, excellent, excellent" ja kehätoimitsija piteli jo punaista kädessään. Sekä meidän, että toimitsijan ilme oli mykistynyt kun tuomari antoikin EH:n. Toimitsija ihan kuin pahoillaan ja ihmeissään levitteli käsiään Sannalle sattuneesta. Kun sain Kodan arvostelun käsiini niin olin kyllä ihmeissäni että sillä tuli EH ilman perusteluja. Alusta oli kyllä huono ja Koda seisoi melko epävarmasti, Sanna sanoi myös ettei ole koskaan nähnyt Kodan asettelevan jalkojaan noin. Myöskään juostessa Koda ei luottanut alustaan yhtään ja yhdessä kuvassa siltä lähteekin koko takapää sutimaan..
No, tämä vain todisti sen että aina on uusi päivä ja uusi tuomari ja niin ne osat voi kääntyä miten päin vaan.Kiva kuitenkin että kenenkään ei tarvinnut lähteä tältä reissulta kotiin tyhjin käsin! :) Lauantaista oli niin hieno fiilis, ettei alkupettymyksen jälkeen enää hirveästi haitannut, perusteluja olisin vain kaivannut että miksi näin.

"Very good type and size. Masculine, very nice head and expression. Well set ears. Excellent neck, very good topline. ?? could be better, front legs should be more parallel. Enough deep rib cage, excellent body substance. Enough angulated behind, excellent coat. Free in movement. Excellent temperament."
-> AVO EH2.
Kodan käyttäytymiseen ja esiintymiseen kumpanakin päivänä sekä näyttelypaikalla että kehässä olin niiiin tyytyväinen! Toivottavasti tää meno jatkuu ja se viime syksyinen oli vain joku hormonihöyry-vaihe. Suuri kiitos Sannalle upeesta handlauksesta kumpanakin päivänä! :) Jäbällä selkeesti oli kivaa!

Oltiin jo etukäteen päätetty, että kävi miten kävi niin kerättäisiin kehän jälkeen heti kimpsut ja kampsut ja yritettäisiin keretä Eckerön aikaisemmalle laivalle, sillä muuten olisi ollut edessä koko päivän odottelu meille varattua iltalaivaa varten. Ei kovasta yrityksestä huolimatta kuitenkaan keritty, joten päätettiin siis tehdä pieni turistikierros, kun kelikin sen nyt salli. On se vaan mainiota kun saa harrastuksen ja matkailun yhdistettyä näin kätevästi.:) Tehtiin siis pieni kerros vanhassa kaupungissa koirien kera. Ja koko viikonlopun ajan meitä tuijoteltiin kaupungilla ja varsinkin nyt sunnuntaina herätettiin entistä enemmän huomiota. Ihmiset ihailivat, kuvasivat, tulivat kyselemään koirista ja posettivat niiden kanssa kuvissa ja rapsuttelivat. Tuntui siis tosiaan siltä kuin olisi ollut julkkis, todella outoa kun Suomessa on ihan päinvastaista. Koiraihmisiä ja koiria etenkin yleisillä paikoilla paheksutaan niin paljon! Kannattaa siis käydä kokeilemassa tuota tunnetta Tallinnassa.:D

Turistit!

Neve ja Koda purki hieman energiaa torilla kun eipä olleet oikein päässeet irti menemään missään.

Ulkona tosiaan oli kylmä, joten palattiin vajaan tunnin jälkeen takaisin hotellille lämmittelemään. Istuttiin siellä jonkin aikaa aulassa koska huoneet oli jo luovutettu, ja koirat nukkuivat meidän jaloissa. Koda välillä nousi ylös ja kävi moikkaamassa lähellä olleita ihmisiä ja saikin paljon rapsutuksia osakseen. Läksin käymään vessassa, jossa oli nainen joka sanoi minulle että teillä on kyllä aivan uskomattoman hienosti käyttäytyviä koiria! Käytiin tosi mukava keskustelu ja sanoinkin että tän reissun helppous ja toi koirien rento olemus on yllättänyt välillä jopa minutkin. On nuo meidän koirat kyllä ihan lottovoitto.:)

Aulassa hengailua.

Siitä sitten suunnattiinkin jo terminaalille, jossa meidän piti odotella viisi ja puolituntia laivalle pääsyä. HOHHOIJAA voin kertoa. Kaikista kurjinta koko reissulla oli juurikin tuo perhanan odottelu. No, koirat vetivät sikeitä sielläkin. Koko ajan vilkastuvassa terminaalissa molemmat olivat edelleen ihan lunkisti ja vetivät lonkkaa. Rapsuttajia ja ihailijoita riitti sielläkin. Yhdessä vaiheessa Sanna keksi, että aletaanpa ajan kuluksi tokoilemaan, että koirillakin olisi tekemistä. Ja niin tehtiinkin! Pidettiin tosiaan lyhyet ja napakat tokotreenit Eckerön liukaslattiaisella terminaalilla. Voin suositella, mahtavaa maltti- ja häiriöreeniä. Koda oli kyllä aikas näppärä, hauskaa oli kun pääsi loikoilun sijasta tekemäänkin jotain. Yleisöä riitti kun annettiin näytös hoffin ja tollon tokoilusta. On kyllä niin hassua, Suomessa olisi varmasti tultu sanomaan tuosta jotain, tuolla jopa paikan vartijat tulivat katsomaan ja hymyä irtosi sieltäkin suunnasta.

Laivareissu kotiin meni yhtä mallikkaasti kuin tulomatkakin, molemmat koirat sammuivat eikä olisi taaskaan voinut uskoa että siellä koiria edes oli. Mutta heti kun päästiin Suomeen ja terminaalista ulos ja parkkipaikalle Sannan autolle niin huomasi että missä taas oltiin; heti kuului "hmh, koiria"-kommentti. Melkein teki mieli lähteä samantien takaisin Tallinnaan.

Huhhuh, oiskos siinä jotenkuten tiivistettynä tämä meidän reissu. Jotakin jäi varmasti kertomatta mutta johan oli tässäkin juttua kerrakseen.:D Oli kyllä mieletön kokemus, ekaa kertaa koiran kanssa ulkomailla. Ja vaikka ei tuon pidempi reissu ollutkaan eikä tuon kauemmas menty niin kyllä sitä reissussa vaan rähjääntyy, emäntä ainakin. Tosin punaturkki on tänään koomannut koko päivän, joten pientä väsyä sielläkin päässä vielä on.:) Niiiiin iso kiitos Sannalla ja Nevelle mahtavasta reissusta ja seurasta! Varmasti oli koirillakin paljon mukavampaa kun oli toinen mukana ja niillä oli seuraa toisistaan. Koda ainakin selkeästi haki Neveltä aina tukea ja turvaa ja yritti niin olla neidin mieliksi koko ajan, antoi jopa omat ruuat syödä mukisematta, herrasmies kun on.;)

Vieläkin tuntuu uskomattomalta, mutta nyt se yksi tän vuoden tavoitteista tuli, eli ulkomaan serti! Toiveina olisi käydä vielä hakemassa ne puuttuvat kaksi Virosta tän vuoden puolella ja mahdollisimman vähillä reissuilla toki mielellään.:) Saapi siis nähä, seuraavaa reissua katsellessa ja odotellessa!

Virolahden ryhmis, tolloilua ja tokoilua

Keskiviikkona aamupäivästä Henna ja Didi tulivat käymään täällä Keravalla ja suunnattiin tollojen kanssa lumiseen metsään. Siellä olikin pikkuketuilla hommaa, kun saivat puolimetrisessä hangessa rämpiä ja kisailla tennispallosta. Didi pisti velipuolta välillä ruotuun kovasti äristen, tosin eipä se Kodaa hirveästi hetkauttanut.:D Oli mahtava keli ja niiiin tyytyväinen tollo kotona metsäreissun jälkeen.

Kaksin aina kaunihimpi!

Eilen sitten huristeltiin Vironlahdelle kehäkettuilemaan. En ollut tuosta maininnut kuin ihan parille tyypille ja tästä lähtien mulla muutenkin tulee olemaan sellainen käytäntö, että en huutele tulevia näyttelyitä tai kokeita täällä ollenkaan enkä merkkaa niitä kuin omaan privakalenteriin. Haluan valmistautua niihin ihan omassa rauhassa ja omalla aikataululla enkä ottaa niistä muuta painetta, niistä saa siis jatkossakin kuulla vain harvat ja valitut tyypit ja kertoilen niistä sitten täällä jälkikäteen. (Jos niistä edes jää jälkipolville kerrottavaa.:D)

Eiliselle mulla ei ollut mitään muuta tavoitetta kuin että meitä ei liputettaisi hoolla ulos ja ennen kaikkea että Kodalla olisi sen viime syksyisen riehumisen jälkeen KAUNIS kehäkäytös, millään muulla ei ollut väliä. Maksullista reeniä siis, mutta sitäkin arvokkaampaa sellaista. Reissu alkoi huonosti, ensinnäkin ajomatkaa suuntaansa oli kaksi tuntia ja navigaattori putosi reitiltä parikin kertaa ja olin jo niin epätoivoinen että olin kääntää auton kotia kohti. Jollain ihmeen kaupalla perille kuitenkin päästiin.
Tollereita oli ilmoitettu 21 eikä paikalla ollut lainkaan junnu-uroksia tai nuoria, joten avo-pojat olivat heti vuorossa. Niitä oli kolme kappaletta, joten onneksi kehässä oli tilaa kaikille. Koda oli super! Mulla oli fiilis että en varmaan hengittänyt kehässä kertaakaan, mua ei ole koskaan hermostuttanut noin. Mutta jäbä ei muihin vilkaissutkaan, vaan oli niin iloinen, reipas ja kuulolla, ekaa kertaa kehässä jopa heilutti häntää (seistessäkin eikä pelkästään tuomarille) ja ensimmäistä kertaa myös seistessä kantoi häntänsä upeasti, aina ennen painovoima on tuntunut nielaisevan sen lähes lattiasta läpi. Juostessa jätkä ihan liisi ja vaikka näyttely oli maneesissa niin ei onneksi menty nenä maassa.

Tuomarina oli Reia Leikola-Walden ja joo, suomalaiset ja etenkin suomalaiset naistuomarit on meille se kaikista epäsopivin mitä tuomareihin tulee. Ne kun haluaa niitä jalkavia poikia, mutta kuten jo sanoin, tää oli meille reeniä ja mulle tuon näyttelypelon karkottamista. Koda oli kaikista nuorin, mutta ainoa joka sai ERIn, eli automaattisesti luokkavoitto siitä. Ei SA:ta koska liian matalaraajainen taas vaihteeksi. Mä taisin tuulettaa tätä silti ja kun päästiin kilpailuluokan jälkeen kehästä niin päästin varmasti syvimmän huojentuneen huokauksen ikinä.:D Koda sai kuitenkin kauniin arvostelun:
"Voimakas uros. Vahva pää. Turhan paljon huulia. Toivoisin raajakorkeutta. Tilava runko. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä askelmitalla. Hyvä turkki, hyvä luonne."
-> AVO ERI1
Enpä tosin oo ennen tollasia kommentteja huulista kuullut kellään. Oli kyllä tiukka tuomaritäti, sillä jakoi yhteensä vain viisi SA:ta, neljä uroksille ja yhden nartulle. Kaikki SA:n saaneet urokset oli valioita ja multiwinnereitä, joten...vissiin luokalla oli aika paljon väliä?? Sen takia jäi vähän halju olo. Uroksilla ei siis jaettu sertiä eikä varasertiä ollenkaan, natuillakin vain serti. No, näinkin voi käydä. Ehkä tuon kanssa siis kehtaa vielä joskus jonnekin mennä kehäkettuilemaan, vaikka ei se tuosta suorasanaisesti niin nautikaan. Pidetään vaan toi eilinen fiilis! Ja vaikka tosiaan en näytelmäsuunnitelmia täällä paljasta, niin jos sanon että suomalaisia tuomareita tästedes vältetään niin ehkä se jo kertoo mihin mennään ja mihin ei.

Tänään suunnattiin sitten aamusta jälleen tokoilemaan. Se tunti viikosta mitä aina eniten ootan! Koekuume nousee ja nousee ja tuntuu että koira on niin hyvin hallinnassa ja meillä molemmilla tatsi päällä.. kun nyt vaan sitten saisi itseään sen verran niskasta kiinni että laittais sitä koeilmoa menemään.

Tänään aloitettiin ihan perusasioista, eli perusasentoon pysähtymisestä. Tätä suoritettiin yksi kerrallaan, ensimmäisellä kierroksella ensin itse omatoimisesti pysähtymällä ja toisella kerralla mentiin koemaisesti, eli opettaja sanoi "liikkeelle mars/liike seis." Ideana oli, että koiraa ei saisi kädellä ohjata tai käskyllä istuttaa vaan sen pitäisi pysähtyä kun itsekin pysähtyy. No eihän tässä mitään ongelmia ollut, Koda on osannut tuon ihan aikojen alusta asti.:) Opettaja meille sanoikin että loistavaa, sekä muistutti että ne jotka kisaavat erikoisvoittajassa, niin menettävät kokeissa helposti pisteitä, kun juuri nämä perusasiat koirilta unohtuvat. Vaikka vaikeita liikkeitä muuten tekisinkin hyvin, niin kaikki lähtee nimenomaan näistä ihan perusasioista, koiran suoruudesta jne lähtien ja että niitäkin pitäisi aina silloin tällöin muistaa treenata vaikka ne tuntuisikin jo ihan peruskauralta.

Sen jälkeen otettiin paikkamakuuta, pariinkin eri otteeseen. Koda oli makuussa kahden uroksen välillä, mutta tänään(kään) ei muut koirat häirinneet, vaan lähinnä koiriensa ympärillä hääränneet ja palkkaamassa käyneet omistajat. Se teki koko paikkamakuusta varsin levottoman tilanteen tänään, joten hyvä että se on paaaljon rauhallisempi koetilanteessa. Ensimmäisessä paikkamakuussa Koda pysyi paikallaan puolitoista minuuttia, sen jälkeen nousi ylös kun selvästi paineistui hälinästä. Onneksi otettiin heti perään toinen makuu, jossa opettaja teki niin että kolme koiraa meni hallin toiselle puolelle paikkamakuulle ja me muut kolme jäätiin toiselle puolle, niin saatiin isommat välit ja rauha koko hommaan. Opettaja sanoikin, että Kodahan on tähän asti pysynyt näissä tehtävissä hyvin paikoillaan, mutta nyt selkeästi hermostui ja paineistui. Tää toinen kerta meni hienosti, nyt oli jäbällä niin rento olo että pää painui etutassujen väliin lattiaa vasten ja makuussa pysyttiin täydet kaksi minuuttia, jes! :) Tästä jäi mieleen myös yksi neuvo minkä opettaja yhdelle koirakolle antoi, eli vaikka se on hyvä että koira hakee tässäkin kontaktia, niin älä vain katso sitä silmiin, sillä se on juuri se tapa millä kutsut sitä äänettömästi luoksesi. Kannattaa siis mieluummin vaikka katsoa sen tassunkärkiä.

Sen jälkeen koottiin kaikki koirat pieneen piiriin opettajan ympärille. Koirat käskettiin paikkamakuuseen. ja tarkoituksena oli että ne myös pysyisivät maassa vaikka muut olivat lähellä ja me ohjaajat pyörimme koirien ympärillä, sivuilla, takana ja lopulta sivulla ja piti varmistaa että koira varmasti pysyi maassa, eikä sivulle palatessa saanut varastaa takaisin perusasentoon. Koda nousi yhden kerran ylös, mutta lopussa rentoutui ja oli kuin tatti. Tosi hyvä harjoitus, jota ollaan kotonakin tehty, mutta häiriön alaisena on vieläkin tehokkaampaa!

Sitten otettiin luoksetuloa. Eipä siinä mitään kummoista ole, jäbä juoksee kieli poskella mamman luokse. Ainoa vaan, että meinaa perusasento jäädä sitten tosi vinoon ja siitä saatiinkin vähän noottia ja sekä möllissä että varsinaisessa kokeessa siitä onkin tullut puolen pinnan vähennys. Ei siis paljoa, mutta ei raaskisi noin pienestä jutusta sitä puolistakaan menettää. Saatiin opettajalta hyvä vinkki pieneen käsi apuun, joka voisi auttaa tässä koiran suoristuksessa, kun meillä on vähän joka liikkeessä toi pienen pieni vinous perusasentoon palatessa. Sellainen käsiapu, joka on juuri ja juuri sääntöjen rajamailla.:)

Lopussa saatiin reenata omatoimisesti. Otin yhden toiston verran liikkeestä seisomisen, ajattelin kokeilla ilman palloa ja sen taikavoimaa, ja se menikin "vahingossa" kuin käsikirjasta! Opettajakin sattui sopivasti meidän suorituksen näkemään ja oli oikein tyytyväinen näkemäänsä. Ja vielä ilman palloa! :D Sitten tehtiin vielä yksi hyvä nouto ja päätettiin treenit.

Voi että tuo on niiin näppärä pikkukettu sille päälle sattuessaan! :) Toivottavasti saadaan pidettyä tää tatsi, into ja motivaatio yllä, me molemmat.

Hoffitreffit ja kolmas tunti tokoa

Let it snow, let it snow, let it snow. Lunta on tupruttanut koko viikonlopun ja sitä onkin ihan liikaa jo minun makuuni. No, yksi punaturkki tosin on asiasta silti enemmän kuin mielissään.

Eilen oli oikea tuulispäivä, mutta uhmattiin keliä ja suunnattiin Porvooseen treenaamaan neljän hoffin ja yhden tollon voimin. Ei treenattu mitään tiettyä asiaa, kunhan vähän tokoiltiin perusliikkeitä ja lopussa otettiin vähän piiiiitkästä aikaa näyttelytreeniä. Mulla kun on edelleen ihan kauhea näyttelypelko ton viime syksyisen apinnoin takia, niin nyt laitettiin iso ja pelottava Luga-herra seisomaan ja juoksemaan ihan Kodan taakse. Mulla oli nyrkkiin mahtuva tennispallo houkuttimena, sillä tässä tapauksessa ei lihapullat Kodaa enää paljoo auta ja kiinnosta. Ja vaikka mulla oli se maailman paras asia, eli pallo, siinä nyrkissä näkyvillä, niin silti Koda mulkoili epäilevän näköisenä selkänsä taa sekä seisoessa että juostessa...voi elämä. Saapa nähä mitä tuosta vielä joskus tulee, ei ois kovin mukavaa jos se Jedi-isän tavoin ärhentelisi kehässä ihan joka kerta...
Täytyy vissiin vaan toivoa että kehässä ois tarpeeksi tilaa kaikille että voi jättää kunnon välit. Oma jännitys nyt ei tuu myöskään auttamaan asiaa yhtään.. No, se on sen ajan murhe.

Kodan tokoiluun olin tosi tyytyväinen. Reenattiin yhden varaston pihalla ja tiellä ajeli paljon autoja ja hoffeja juoksenteli siellä täällä, mutta jäbä keskittyi todella hyvin minuun. Tehtiin paikkamakuuta pariin otteeseen, Koda oli Lugan ja Selman välissä. Ekalla kerralla heilutteli häntää ja vilkuili Selman perään, mutta kiellolla lopetti. Nousi sitten istumaan ja piti käskeä takaisin maaten. Otettiin heti perään toinen paikkamakuu, jossa jäi niin nätisti maahan ja piti kontaktin kokonaan minussa, että päätettiin tehdä siitä sellainen lyhyt ja onnistunut paikkamakuu. Sitten tehtiinkin omaan tahtiin vähän kaikkia liikkeitä sikin sokin; seuraamista, jääviä, luoksetuloa ja noutoa. Jäbällä oli kyllä mahtava into ja energia.:) Jäävissä oli taas seisomisen kanssa pientä haparointia ja hiippailua, makuussa oli jo napakka reaktio. Loppupäivän kotona olikin väsynyt ja tyytyväinen tollo, joten kyllä se täysiä eilen teki. On kyllä niin hyvää reeniseuraa nämä!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Yön aikana oli tullut taas hirveästi lunta ja hetken aikaa luulinkin että ei keretä tokotunnille, kun eipä ollut aura-auto meillä vielä aamusta käynyt. Mutta päästiin kuin päästiinkin liikenteeseen ja aamukympiltä oltiin jo hallilla reenaamassa. Tämä oli kurssin kolmas tunti, ja ihan kauheaa ajatella että enää kaksi kertaa on jäljellä. Melkein pitäisi ilmottautua samalle kurssille heti perään vaikka samoja asioita siellä varmasti olisikin. Nää tokotunnit on vaan olleet niin mahtavia, eikä yhtään tekisi mieli aloittaa taas (ainakin hetkeksi) omatoiminen reenaaminen, on toi niin paljon kivempaa ja motivoivampaa tehdä ohjatuissa reeneissä.
Tänään oli kyllä jälleen kerran tosi onnistunut ja monipuolinen tokotunti. Aloitettiin ihan ensimmäiseksi paikkamakuusta ja tällä kertaa kaikki kurssin koirat osallistuivat ja olivat samassa rivissä. Jostain ihmeen syystä mulla oli tosi rento ja luottavainen olo Kodan suhteen ja hyvin se menikin. Koda jäi rentoon lähes lonkkamakuuseen, välillä vähän taas pyöritti päätä ja heilutteli häntää vieruskaverin suuntaan, mutta pienellä kiellolla lopetti. Kehuin äänellä aina välillä ja noinkin isossa paikkamakuussa pysyttiin täydet 2min, jes! Näillä pikkuonnistumisilla eteenpäin ja pakko ruveta ajattelemaan että kyllä se hyvänä päivänä tosiaan onnistuu.

Sen jälkeen kerrattiin pareittain viime viikon pääjuttua, eli jääviä liikkeitä. Me suoritettiin sopivasti tollerityttö Taran kanssa. Tehtiin nämä liikkeet siis pareittan ja opettaja katsoi jokaisen parin suorituksen ja antoi ohjeita sen mukaan. Kodan liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmia, se meni nappiin. Seisomisessa käytin sitten tuota viime viikolla opittua kikkaa, että pudotin pallon heti käskyn jälkeen. Ja jäbä pysähtyi jälleen kerran kuin seinään, eli hyvin meni. Pikkasen vaan mietityttää, että jos tällä tavoin koko ajan reenataan niin mitenhän tuon jatkossa saa toimimaan ilman tuota pallon taikavoimaa.. No, tää meidän tapa oli opettajan mielestä edelleen koko ryhmän paras ja hän pyysikin meitä viime viikkoiseen tapaan vielä erikseen näyttämään koko liikkeen. Oli siinä sekin idea, että se oli hyvä esimerkki siitä, miten jokainen koira on erilainen ja palkkautuu eri tavalla eri asioista. Meillä se vaan sattuu nyt olemaan tuo pallo.:D

Sitten otettiinkin luoksetuloa. Yleensä olisin tollasessa tilassa ja koiramäärässä ollut hieman kauhuissani laskiessani Kodan irti, mutta se on tuolla ollut niin edukseen, että nyt se tuntui jo ihan luontevalta. Vaikka yksi aussi saikin aivan hirveät kilarit, kun koirat juoksivat irti yksi kerrallaan, niin ei ressannut meitä. Koda meinasi pikkuisen varastaa (istutin kaukokäskyllä takaisin) ennen kuin annoin tänne-käskyn, mutta muuten jäbä teki mallikkaan ja vauhdikkaan suorituksen.:)
Sitten jaettiin halli kahtia, toiselle puolelle tuli nouto ja toiselle hyppypiste. Me käytiin ensimmäiseksi noutamassa kapulaa muutaman kerran. Itse onnistuin heittämään kapulan katossa olleeseen putkeen ja siitä kuuluikin kiitettävä kolahdus, mutta muuten meni noutaminenkin ihan nappiin tänään. Taitaa olla Kodan lempijuttu, niin mielissään se on.:) Sitä tekis mieli vaan tehdä koko ajan, mutta pakko malttaa lopettaa muutaman hyvän toiston jälkeen ettei into ja tatsi katoa. Edelleen harmi ettei nouto ole vielä alokas luokassa!
Sitten käytiin tosiaan vielä muutaman kerran hyppäämässä estettä. Parilla ekalla kerralla varmuuden vuoksi palkkasin nopeasti esteen yli, vaikkei Koda tänään edes yrittänyt tarjota istumista, jes ja huh! Viimeisellä kerralla jäi hyvin seisomaan ilman palkkaa, joten palkkasin vasta kun liike oli tehty. Siihen oli hyvä nuo toistot jättääkin kun hyvin meni.
Ensi viikolla paneudutaan sitten ilmeisesti vielä tarkemmin luoksetuloon ja noutoon, sehän passaa meille.:) Nää tokotunnit on kyllä viikon kohokohta!