Mäntsälä KR

HUH hellettä! Kyllä taas on niin kärtsännyt olo, kun käytiin ottamassa kehän laidalla aurinkoa tänään Mäntsälässä. Meillä oli tänään poikkeuksellisesti ja erittäin kivasti vähän tälläinen "isä ja pojat"- meininki, kun Koda,Niilo ja Jedi kävivät kaikki kehässä, Didi oli seurakoirana mukana ja rauhaa rakentamassa veljesten välillä.

Meidän tiimi telttailee. (Niilo, Didi, Koda)

Ollaan viime aikoina tosiaan Kodan kanssa niin kovasti pakerrettu tuota BH:ta ja perustottista, että se näyttelyremmissäkin otti taas ihan liikaa kontaktia minuun. Sen takia olinkin alustavasti Pepin (Hedera's Red Fire Brilliant) tiimiltä vähän kysellyt handlausapua ja kun Hannan tänään tapasin, niin kyselinkin siinä että haluaisiko hän kokeilla mennä Kodan kanssa. Ja kyllä jo pelkästään sen treenin kohdalla näki että hyvin kulkee! Hanna sai Kodan seisomaan ja juoksemaan ihan eri tavalla, joten kysäisin että veisitkö sen kehään asti myös. Ja niin myös sitten tapahtui.

 

Tollereilla piti alunperin olla tuomarina Pekka Teini, ja juuri hänen takiaan minä ja monet muut oltiin koiramme tuonne ilmoitettu, mutta tähän tuli kuitenkin tuomarinvaihdos ja tilalle tuli Kati Heiskanen. Olin tuomarinvaihdoksen takia vähän empinyt jättäisikö väliin, mutta kun kuulin että kyseinen tuomari on noutajaihmisiä hänkin, eikä meillä nyt olisi ollut muutakaan tekemistä niin sama se oli kuitenkin lähteä. Kyseinen tuomari on vielä tuomaroinut vähän ja tänään itseasiassa tuomaroi tollereita ihan ensimmäistä kertaa, joten kellään ei ollut oikein käsitystä mitä tuleman pitää. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en itse kehässä ollutkaan niin oli kyllä todella miellyttävä, mukava ja iloinen tuomari! Otti kaikki koirat ja esittäjät vastaan niin iloisesti ja tämä tuomari kävi myös itse palkkaamassa ja antamassa namia koiralle, en ole tälläistä nähnyt missään ennen. Heiskanen liikutti koiria todella paljon moneen kertaan ja liikkeet taisivatkin ratkaista sijoituksia tiukoissa paikoissa. Kun ottaa huomioon että hän tuomaroi tollereita ensimmäistä kertaa, mielestäni hän teki hyvää työtä, palkitsi mielestäni ihan oikeat koirat ja löysi kyllä juuri ne hyvät ja huonot asiat Kodastakin.

Niilo vas. & Koda

Hannalle kyllä niin iso kiitos Kodan esittämisestä! Oli ihanaa katsoa kehän laidalta pojun menoa, nyt kun kerrankin näki sen tästä kuvakulmasta ja pystyi vertailemaan muihin uroksiin siinä samalla. Mäntsälässä ei ollut tollojunnuja ollenkaan, joten nuoret pojat (4kpl) aloittivat siis samantien.
Koda ei kyllä koskaan ollut esiintynyt niin hienosti kuin tänään, kyllä Hanna teki niin hyvää työtä! :) Poju oli iloinen ja kuuliainen, mutta ei ottanut liiaksi kontaktia ja huomasi kyllä miten se oli vapautunut! Varsinkin juostessa sen huomasi, Hennakin tuli minulle kuiskaamaan että wau katsohan Kodaa, menee tosi hienosti. Ja Hanna sai sen seisomaankin aivan eri tavalla kuin ennen, nyt se takapääkin tuli hienosti mukaan ja sinne muun kropan alle ja tuomarin kopeloidessakin seisoi kuin patsas.

Koda ja Niilo.

Toisen handlattavana tuo vapautuneisuus toi myös Kodalta esiin kunnolla sen luonteen, jonka näkymistä olen tuolla kehässä kaivannutkin liikkeitä ja seisomista enemmän. Minun kanssa kun se on niin kuuliainen ja pidättyväinen ja on vaan nöyränä ja valmiina siinä tekemään mitä käsketään mutta nyt poju sai vaan olla oma itsensä ja vähän hassutella. Sehän yhdessä vaiheessa seisottamista alkoi tarjota Hannalle tassua kesken kaiken ja multa pääsi kehän laidalla iso AWWWW. Näki että pojalla on rento ja luottavainen olo, Hanna oli niin rauhallinen ja Kodalla oli selvästi kivaa ja se toi pojan iloisen ja avoimen luonteen hienosti esiin. Ei tuon paremmin olisi meidän punaturkkia voinut esittääkään, olin kentän laidalla lähes liikuttunut kun poju oli niin hieno ja rento! Sanoinkin Hannalle kehän jälkeen että tästä lähin oot palkattu meille.:)

"Maskuliininen, pienehkö uros, joka antaa matalaraajaisen vaikutelman. Saisi olla hieman tiiviimmässä kunnossa. Maskuliininen pää. Kaunis ilme. Lyhyt vahva kaula. Hyvä selkä. Vankka runko. Erinomainen raajaluusto. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Hyvät kulmaukset. Liikkuu sivulta sopivalla askelmitalla, mutta selkä pettää liikkeessä. Hyvät takaliikkeet. Ihastuttava väritys. Kaunis karvapeite. Iloinen luonne."
Tuloksena NUO EH4.
Tähän minä oikeastaan saman tien osasin varautua, kun näin että tuomari mittaa koiria paljonkin. Minkäs sille voi kun poju on saanut mammansa tappijalat, mutta kyllä se niillä nätisti pinkoo.:) Ja muutenhan oli taas kaikinpuolin tosi hyvä arvostelu, mihin olen oikein tyytyväinen ja allekirjoitan tämän arvostelun kyllä, ihan Kodaksi tunnistaa tuosta tekstistä.

Meillä nyt kuitenkin on jo se serti siellä takataskussa, eikä sitä mikään enää sieltä meidän tilastoista muuta, vaikka sen jälkeen näitä alempia tuloksia tuleekin. Oon sen sertin jälkeen onnistunut relaamaan ja muuttamaan asennetta ihan kokonaan koko näyttelyhommaan.
Se varma pärjääminen-asenne kannattaa jättää kokonaan kotiin, ei kiukuta sitten niin paljon ja on sitten vaan mukavia näyttelyreissuja jatkossakin luvassa, ihan niinkuin tänään! Täytyy kuitenkin nimittäin muistaa, että tuomarin maku ratkaisee tuloksen eikä aina se rotumääritelmä. Näyttelytulos on kuitenkin VAIN yhden ihmisen senhetkinen mielipide. Nöyrin mielin kehään siis tästä lähin vaan, aina kun ei voi voittaa!

Koda 1v 10kk.

Kaiken kaikkiaan meidän tiimillä meni tosi kivasti tänään, Niilo sekä Jedi saivat molemmat ERIt. Oli varsinkin hienoa nähdä tuo isi kehässä tositoimissa, kyllä se on niiniin komia jäbä että! Kun vaan oppisi vielä isommassa porukassa juoksemaan ilman että tarviisi koko ajan isotella niin kyllä sielläkin paukkuisi tulokset.:)

Jedi. Isi on niin komee!

Mittari näytti tosiaan +27, kehät olivat reilusti yli tunnin myöhässä ja porukka alkoikin ympäriltä vaan hävitä ja tollerit jäivät ainoiksi kehiin enää. Mutta mahtava päivä oli silti, olipahan taas hieno kokemus ja oli huippua nähdä taas tuttuja! Hyvä ja reilu on meininki on tolloporukassa! Hannan Peppi oli vielä tänään ROP ja Reetu-pappa VSP, isot onnittelut Pepin tiimille! :)
Samantien kun päästiin kotiin niin kiikutin koiran suoraan kylmän suihkun alle ja nurmikolle piehtaroimaan ja päästin sen nauttimaan jäisestä poronluusta. Olihan jäbä sen nyt ansainnut!

Touhutorstai

Meidän muu poppoo jatkaa lomailuaan tällä hetkellä Keski-Suomessa ja koska minun kämppäni on ikkunaremontissa, niin ollaan Kodan kanssa majoituttu siksi aikaa tänne "mummolaan". Kodalla on siis ollut hiukkasen outoa ja tylsää täällä, kun Eetukin on reissussa eikä ole siis ketään leikkikaveria. Meidän kurssipäivätkin on aina loppuviikosta, niin johan on ollut punaturkilla kurjaa ilman mitään tekemistä!
Tänä aamuna saatiin kuitenkin Didi tänne leikkiseuraksi ja kyllä olikin poju mielissään siskon vierailusta!

Helteestä huolimatta juostiin ja painittiin taas päättöminä ja keksittiin siinä sitten myös välillä viilentää koiria kylmällä suihkulla. Didihän meni tästä ihan sekaisin, se oli paras leikki ikinä! Koda taas mieluummin piilotteli tosi miehekkäästi siskon selän takana vaikka viilennystä halusi itsekin.:)
Lopuksi nostettiin vielä agilityvälineetkin nurmikolle ja otettiin perushyppyä ja putkea. Kylläpä teki parin tunnin leikit Kodalle ihmeitä, oli poju selkeästi koiraseuran tarpeessa ja sisko on ihan loistava tolloilu kaveri!

Yritä näistä nyt sit saada järkevää kuvaa.

Didi nauttii!

Illasta suunnattiin sitten taas BH-treeneihin ja tämä olikin sitten tämän kolmen kerran tehokurssin viimeinen tunti. Ja kyllä muuten saatiin tältä kurssillta juuri sitä, mitä sieltä lähdettiin hakemaankin! Minä vihdoin ja viimein sisäistin koko BH-kaavan, saatiin arvokasta henkilöryhmätreeniä sekä kaupunkiosuutta hiottiin myös. Mutta ennen kaikkea hiottiin toko-osuutta kuntoon.
Opettajamme oli tosiaan todella tiukka ja vaativa, kaiken piti olla tiptop, koira ei saanut istua senttiäkään vinossa ja BH-osuudet tentattiin joka kerta. Mutta kyllä tämä opetustyyli minulle sopii kun mielen pitää avoimena kuitenkin.
Viime viikolla oli tosi hyvät treenit. Suoritettiin taas pareittan kaaviota läpi. Kodalla kestää aina hetken rauhoittua ja päästä siihen "tekemisen meininkiin" ja aluksi olikin hankalaa saada se rauhoittumaan paikkamakuuseen. Se kuitenkin onnistui ja Koda odotti paikallaan koko toisen koirakon suorituksen ajan. Ollaan nyt viime ja tällä viikolla käytetty pikkupeilejä treeneissä apuna ja niillä siis vakoiltu olan yli koiraa makuupaikalla, tosi kätevä pikku kikka!
Tottisosuus meni Kodalta myös viikko sitten todella kivasti, olin tosi tyytyväinen! Välillä on seuraamisessa pientä herpaantumista ja välillä se innostuu liikaa ja edistää ja tänään sitten oli niin kuuma että jäi normivauhdissakin vähän jälkeen. Henkilöryhmä meni viime viikolla myös tosi hyvin, ei jäänyt haistelemaan kenenkään taskuja tai muutakaan. Tuo henkilöryhmä minua tuossa jännittää just eniten, kun Koda on tosiaan niin utelias ja ihmisrakas että ihmisten ohittaminen ilman niiden moikkaamista on tosi vaikeaa.
Lisäksi viime viikolla otettiin mukaan nyt myös ilman remmiä-osuus ja Koda meni paljon paremmin ilman remmiä ja tästä olin vähän hämmästynyt.
Lopuksi lähdettiin vielä koko poppoolla Vantaan keskustaan harjoittelemaan kaupunkiosuutta ja vastaan tulikin lapsia,pyöriä ja koiria. Eipä tuossa ole kyllä mitään ongelmaa, Koda on niin citykoira. Sitä en jännitä yhtään, kunhan vaan tuosta tottisosuudesta selvittäisiin että päästäisiin edes sitten tuohon kaupunkiosuudelle.

Tänään oli sitten hirveä helle ja se vaikutti Kodan tekemiseen aika tavalla. Seuraaminen oli vähän innotonta eikä kovin iloista ja napakkaa. Myös ihmisryhmässä poju herpaantui tänään aika tavalla ja yritti päästä haistelemaan lähes kaikkia. Otettiinkin sitten ihan suosiolla pari extrakierrosta ihmisten ympäri tämän takia. Ilman hihnaa meni taas tänään paremmin kuin remmin kanssa, ollaan vissiin molemmat silloin jotenkin vapautuneempia, en tiedä. Pystyn kuitenkin tosi hyvin luottamaan että kyllä se jäbä siinä vierellä pysyy vaikka välillä maasta jotain jännää löytyisikin. Tänään sitten tehtiin koko kaavio kokonaisuudessaan, eli otettiin nyt myös jättävät liikkeet mukaan. Eipä niissä ole Kodalla mitään ongelmaa, hyvin menivät.
Paikalla olo oli tänään vaikeaa. Koda kyllä tiesi tasan tarkkaan mikä on homman nimi, mutta koko ajan yritti vähän huijata ja hivuttautua lähemmäksi minua. Peilin avulla näin nämä yritykset ja heti kun käännyin katsomaan ja torumaan niin poju meni maahan samantien takaisin ilman käskyäkin. Mokoma huijaava lurjus.:)
Lopuksi vielä saatiin skeittipoika kaupunkiosuus häiriöksi ja harjoiteltiin kaupunkiosuuden henkilöryhmää myös. Kyllä on pojalla hankala juttu kun ei saisi niin kovin innokkaasti näitä ihmisiä morjenstaa vaan neutraalina pitäisi olla. Tätä siis pitää edelleen treenata, sekä vielä hioa tota perustottista ja seuraamista. Kyllähän toi juttu menisi läpi heittämällä jos sitä palloa saisi kokeessa käyttää mutta kun ei..! Pitää siis vielä yrittää tehdä tommasta vielä vähän kivempaa niin huomion ja motivaation saa kohdistettua oikein. Opettajakin meille painotti että oikenlaista innostusta ja oikea-aikaista palkkausta niin hyvä tulee, Koda on osaava koira kuitenkin.
Pitää joku kerta saada joku vielä videokuvaamaan meitä kun toi kaavio tehdään niin näen itsekin miltä se oikein näyttää. Ja oikeastaan viimeistä silausta vaille valmis tää nyt tuntuis olevan, tuohon kokeeseen ilmottautuminen on vaan mun korvien välistä enää kiinni. (Niinkuin usein muutenkin!) Kai se on tänä syksynä vielä pakko kokeilla!

Komistus vajaa 22kk.

Saatiin eilen Sannalta videomateriaalia tuolta Kodan MH-luonnekuvauksesta. Olikin huippua päästä katselemaan tilanteet uudestaan, kun ei sitä kuitenkaan ihan kaikkea koiran tekemistä kerennyt siinä tohinassa edes huomata. Iso kiitos siis Jennalle (Jekun omistajalle) sekä Sannalle hienoista kuvista ja videoista! :)
Harmi vaan, että tänne on niin tuskallisen vaikeeta lisätä noita videoita, mutta tässä on niistä kuitenkin pari!

Kohta 5, etäleikki

Videosta näkee hyvin, kuinka Koda lähtee innokkaasti katsomaan etäleikittäjää ja seuraakin tätä uskollisesti, mutta on leikkimisestä hieman hämillään.

Kohta 7, ääniherkkyys (räminälaite)

On se utelias ja rohkea poju vaikka vähän jänskättäiskin aluksi.:)

Haha, näitä katsellessa väkisinkin tulee mieleen erään elokuvan hahmo jonka mukaan Koda on saanut nimensäkin. Laji on vähän eri, mutta nimi ja tyyli ihan samat! Ihan on kuin esikuvansa.

Meidän piti huomenna osallistua möllitokokokeeseen, johon olin jo kerennyt ilmoittautuakin etukäteen. Mutta näiden ihanien kesäkelien innoittamina suunnattiin ihan suosiolla mökille. Ei näitä kaikkia helteitä voi kaupungissa viettää! Noita möllejä on vielä muutama tänä kesänä, joten eiköhän me niihin keretä vielä myöhemminkin.:)

MH-luonnekuvaus

Tänä aamuna suunnattiin Kodan kanssa kohti Riihimäkeä ja Novascotiannoutajat ry:n järjestämää MH-luonnekuvausta. Tollereille järjestetään tänä kesänä kaksikin kappaletta näitä kuvauksia, toinen on elokuun lopussa, mutta tämä sopi meille paremmin ja olikin siis hienoa että mahduttiin mukaan, sillä tunkua tuonne kyllä oli!
Kyseinen luonnekuvaus oli itselleni tuntemattomampi tapaus, kuin normaali luonnetesti jossa Eetua viime kesänä käytettiin. Olinhan minä siitä tottakai lukenut etukäteen, mutta siltikin jännitti että mitähän sitä oikeastaan olikaan luvassa. Kerkesin katsoa edellistä suoritusta passiivisten osuusten verran, ja rupesin hermoilemaan että mitäs jos Koda lähtee irti ollessaan haahuilemaan ympäriinsä uuden paikan ja uusien tuoksujen perässä ja en saa sitä kiinni sallitun aikarajan (2min) sisään. Se oli oikeastaan ainoa asia mitä jännitin.
No, sitten koittikin jo meidän punaturkin vuoro ja eikun hommiin vaan.

Testiohjaajan kohtaamisessa ja käsittelyssä ei ollut ongelmia. Koda oli ehkä hieman normaalia pidättyväisempi uuden paikan ja tilanteen takia, eikä ottanut ihan niin hyvää kontaktia kuin yleensä, mutta heilutti häntää, lähti testiohjaajan mukaan ja salli käsittelyn oikein mallikkaasti.

Ensimäisessä leikissä poju lähti iloisesti mukaan. Noi vetoleikit ei ole Kodan ihan se ykkösjuttu, mutta kiinnosti kuitenkin. Heti kun lelua alettiin sitten heitellä niin ai että olikin ihanaa, noutaja sai noutaa! Se innostikin pojua sitten entisestään ja lähti testiohjaajan kanssa vetoleikkiin, hennolla otteella ja päästellen aina välillä irti, mutta kuitenkin.

Mun aarre, lällälää!

Testiohjaajan leikitystä.

Seuraava vaihe eli takaa-ajo sai minut kyllä nauramaan, sillä se oli Kodan kohdalla lähes turha. Ei pojua kiinnostanut yhtään, ei sitten millään! (Meidän tanskalais-ruotsalaisen rottakoiran heiniä tää kohta olisi kyllä ollut!) Kyllä se liikkuvan vieheen perään katseli ja ensimmäisellä kerralla kun päästin sen irti, se hölkötteli muutaman metrin eteenpäin mutta siinä se oli. Toisella kertaa ei kiinnostanut senkään vertaa. Kyllä sen olisi pitänyt ehta lintu, jänis tai orava olla että punaturkkia olisi kiinnostanut.

Sitten siirryttiin etäleikki-osioon. Etäleikittäjä kiinnosti Kodaa kovasti ja tätä seurattiin tarkkaavaisesti. Päästin luvan saatuani Kodan irti, jolloin se lähti oitis omatoimisesti kohti leikittäjää. Koda pysähtyi puoleen väliin vähän ihmettelemään ja kääntyi katsomaan minua. Tämän jälkeen leikittäjä vielä piilossa ollessaan alkoi kutsua koiraa leikkimään ja Koda jatkoi matkaa ja meni iloisesti tekemään leikittäjän kanssa tuttavuutta. Yrityksistä huolimatta Koda ei kuitenkaan lähtenyt leikittäjän kanssa vetoleikkiin. Yhden kerran se nappasi kiinni lelusta, mutta ei sitten enää. Koda pysyi leikittäjän vieressä koko ajan ja seurasi tätä, mutta ei leikkinyt vaan oli vähän ihmeissään tilanteesta. Poju oli ilmeisesti sitä mieltä, että hänen työnsä oli vain löytää tämä ihminen, leikit sikseen.:)
Jälkikäteen kyseinen etäleikittäjä vielä sanoi minulle, että harvoin tapaa noin ihmisrakkaitta tollereita, jotka tosiaan tulevat tuonne ihan perille asti tuntemattoman ihmisen luokse. Mutta Kodan mielestä ihmiset nyt vaan ON IHANIA!

Etäleikittäjän luona. Mut mitäs täällä nyt sit pitäis tehä?

Siihen päättyi ns. passiivinen osuus ja pelottelut alkoivat. Ensimmäisenä kohdattiin "yllätys" eli haalari, joka nostettiin yhtäkkiä maasta ylös. Koda reagoi heti; nosti karvat pystyyn ja aloitti kovan ja syvän haukunnan, mutta ei yrittänytkään paeta vaan asettui minun ja haalarin väliin ja pysyi siinä, tai sitten minun vierelläni. Siirryin puoleen väliin lähemmäs haalaria. Koda lopetti haukkumisen, mutta ei vielä tullut haalarin luokse. Siirryin haalarin eteen, Koda oli koko ajan vierelläni mutta ei vielä tullut haistelemaan haalaria. Sitten sain luvan kyykistyä ja kutsua koiraa ja sitten tuli pojukin tekemään tuttavuutta haalarin kanssa.
Sitten lähdettiin pariin otteeseen ohittamaan haalaria. Minä en itseasiassa nähnyt tätä koko tilannetta ollenkaan kun koira oli koko ajan niin sivussa etten nähnyt sen reagointeja ollenkaan. Saan videomateriaalia tästä ensi viikolla, joten mielenkiintoista nähdä varsinkin tämä haalarikohta kokonaan uudestaan.
Pieni epäilys Kodalle tästä uhkaavasta haalarihemmosta jäi, sillä vaikka ohitukset kyllä onnistuivat niin sitä silti piti hieman mulkoilla, väistää ja oikein äänekkäästi tuhahdella sen perään.:)
Mutta ei tosiaan paennut häntä koipien välissä vaan oli valmiina puolustamaan äiskää! Tämä ehkä lievästi yllätti minut, että Koda oli noinkin uhkaava ja puolustusvalmis.

Reaktio...

...ja puolustus!

Seuraavaksi suunnattiin räminälaitteelle testaamaan ääniherkkyytä. Tämä osio meiltä meni aikas nappiin! Kodan reaktio oli aika mainio kun laite alkoi rämistä; se hypähti paikallaan 360 astetta laitetta kohti ja aloitti taas haukunnan lopettaen sen kuitenkin melko pian. Ei taaskaan paennut vaan jäi paikoilleen pohdiskelemaan asiaa. Siirryin puoleenväliin kohti räminälaitetta ja tässä vaiheessa Koda uskaltautui jo sitten ihan itse haistelemaan hassua vekotinta kera isojen kehujen! Ei tarvinnut tässä siis mamman apua juuri ollenkaan vaan selvitettiin tilanne itse, uteliaisuus vei voiton. Ohituksissakaan ei ollut ongelmaa, pienenpieni väistö ja sitten ei kiinnostanutkaan mokoma juttu enää lainkaan, se oli ja meni hassuine äänineen. Testiohjaajakin sanoi seuraavalle paikalle siirryttäessä että sehän meni hyvin.

Reaktiohyppy.

Piece of cake.

Sitten pitikin kohdata aaveita, ja jostain syystä olin itse odottanut juuri tätä kohtaa kaikista eniten. Meitä lähestyi kaksi aavetta, toinen vasemmalta ja toinen oikealta. Vasemmanpuoleinen aave ei olisi Kodaa voinut vähempää kiinnostaa, se ei huomionut eikä katsellut sitä lainkaan, se ei ollut uhka. Mutta oikeanpuoleinen selvästi oli! Jälleen kerran Koda hypähti eteeni saman tieni ja asettui minun ja oikeanpuoleisen aaveen väliin eikä yrittänytkään väistää tai paeta. Häntä heilui, mutta suu kävi. Koda nousi välillä jopa takatassuilleen seisomaan ja kun siinä 22,5kg vetää täysiä niin oli kyllä täysityö pidellä remmi kädessä. Sitten sain luvan päästää koiran irti ja Koda lähti itse hissukseen aavetta kohti mutta pysähtyi. Siirryin puoleenväliin aavetta kohti ja jälleen kerran pojan uteliaisuus voitti pelon ja jännityksen ja jätkä kävi itsenäisesti haistelemassa aaveen ja totesi sen täysin vaarattomaksi. Kun aave alkoi kehua ja puhua koiralle niin sitten ei ois voinut enää vähempää kiinnostaa. Käytiin morjenstamassa vielä tämä toinen ei lainkaan pelottava-aave jonka Koda morjensti, haisteli ja jatkoi vaan matkaa.
Oli jotenkin liikuttavaa kun poju noin vaan hyppäsi minun eteeni sen suurempia ajattelematta, hän oli päättänyt että nää aaveet ei mun äiskää muuten syö! :) Vissiin uskaltaa jätkän kanssa siis melko huoletta pimeellä liikkua.

Mammaa ette syö!

Lopuksi palattiin sitten vielä leikkipaikalle. Koda taisi kuitenkin olla jo sen verran "kovia kokenut" ja väsähdyksissä kun tosi kuumakin alkoi olla, että leikki ei enää niin hirveästi jaksanut kiinnostaa. Leikki ei tosiaan ollut enää niin innokasta kuin alkuun, mutta nyt oli puruote patukasta tiukka ja hyvä.

Lopuksi sitten vielä ammuttiin kaksi laukausta leikin aikana ja tämä oli minulle suurin yllätys koko kuvauksessa. Nimittäin se, että Kodalta meni pasmat aika lailla sekaisin. Se on tottunut aseeseen ja noissa MEJÄ-kokeissa ei ole ollut mitään ongelmaa ja laukauksensiedot ovat menneet todella mallikkaasti läpi. Mutta nyt ensimmäisellä laukauksella Koda hämmentyi ja päästi lelusta irti. Toisella pamauksella se oli jo lähdössä metsää kohti päätä pahkaa. Joten joo, se ei mennyt ihan putkeen todellakaan mutta loppupuhuttelussakin todettiin että se taisi jo olla niin jännittynyt ja paineistettu että tuttu asiakin oli jo vähän liikaa. Ja sekin varmasti vaikutti asiaan, että tilanne oli niin uusi ja outo, MEJÄssä se osaa jo odottaa laukausta kun laitetaan valjaat päälle ja suunnataan metsän reunaan.

Hämmennys ekan laukauksen jälkeen.

Loppukeskustelussa toinen kuvaaja kertoi sitten mielipiteensä Kodasta minulle ja sanoi pojan olevan mielenkiintoinen. Se on selvästi todella sosiaalinen, avoin ja ihmisrakas koira. Se todella luottaa ihmisiin, ja on todella utelias tapaus. Ja juurikin sen uteliaisuutensa avulla se selvitti tehtävät ja selätti jännityksen ja pelkonsa. Koda myös palautui jokaisen tehtävän jälkeen todella hyvin ja nopeasti, ja jokaisen pelko-tehtävän jälkeen ei jäänyt jäljelle aggressiota lainkaan. Haalaria lukuunottamatta se pärjäsi todella hyvin omillaan, se ei tarvinnut minulta niin paljon tukea. Kuvaajan mukaan joissaikin tilanteissa voisin tukea koiraa paremmin, mutta oikeastaan juuri tähän omatoimisuuteen olen Kodaa kouluttaessani tietoisesti pyrkinytkin. Me kuitenkin harrastetaan sellaisia lajeja, joissa koiran on hyvä olla omatoiminen ja hieman itsenäisempi kuin yleensä, ja haluan että se yrittää ratkaista ongelman ensin omin päin ja vasta sen jälkeen minun avullani. On myös hyvä tietää, että koiralla on itseluottamusta, nyt pitäisi hankkia sitä vielä jostain itsekin!
(Ja ihan turhaan muuten ressasin siitä etten saisi Kodaaa ajoissa kiinni, poju tuli kuuliaisesti aina takaisin kutsuttaessa.)

Joten joo, kokonaisuudessaan tämä kuvaus meni suunnilleen juuri niinkuin olin ajatellutkin. On sitä siis osannut lukea ja kuvaille koiraansa oikein! Pienenä yllätyksenä tosin tuli se, että Koda olikin hiukan kovempi mitä olin ajatellut. Vertaan sitä yleensä tosi paljon Jedi-iskään ja se jos kuka on varsinainen äijä, mutta niin näyttää olevan pehmoisen ulkokuorensa alla tämäkin poika! Vertasin isän ja pojan kuvauksia ja siellä oli todella paljon samaa, mutta toki erojakin löytyi (yksilöitähän kaikki on!) ja uhkausta oli Kodalla enemmän kuin Jedillä. Tämä oli mielenkiintoista kyllä.
Kaiken kaikkiaan oli kyllä ikimuistoinen, hieno ja opettavainen päivä! Oli myös todella kuuma ja kävinkin polttamassa naamani tuolla kuvauksessa, mutta oli sen arvoista kyllä! Oli mahtavaa myös nähdä taas paljon tuttuja ja juoruta, mistäs muustakaan, kuin koirista.:) Ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia ja kyllä opetti minua paljon miten tuo otus käyttäytyy ja mitä sen päässä liikkuu. Hieno, hieno nuori mies!

Pitkän tekstin lisäksi vielä Kodan koko MH-luonnekuvauksen kulku ja osioiden arviointi:

1a	Kontakti, tervehtiminen	4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b	Kontakti, yhteistyö	3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c	Kontakti, käsittely	3 Hyväksyy käsittelyn
2a	Leikki 1, leikkihalu	3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b	Leikki 1, tarttuminen	3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c	Leikki 1, puruote ja taisteluhalu	3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta
3a	Takaa-ajo 1	1 Ei aloita
3a	Takaa-ajo 2	1 Ei aloita
3b	Tarttuminen 1	1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3b	Tarttuminen 2	1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
4	Aktiviteettitaso	3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja
5a	Etäleikki, kiinnostus	3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b	Etäleikki, uhka/aggressio	1 Ei osoita uhkauseleitä
5c	Etäleikki, uteliaisuus	2 Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d	Etäleikki, leikkihalu	1 Ei osoita kiinnostusta
5e	Etäleikki, yhteistyö	1 Ei osoita kiinnostusta
6a	Yllätys, pelko	3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b	Yllätys, puolustus/aggressio	4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
6c	Yllätys, uteliaisuus	2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d	Yllätys, jäljellejäävä pelko	3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
6e	Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus	3 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
7a	Ääniherkkyys, pelko	2 Kyykistyy ja pysähtyy
7b	Ääniherkkyys, uteliaisuus	4 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7c	Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko	3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7d	Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus	1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a	Aaveet, puolustus/aggressio	4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
8b	Aaveet, tarkkaavaisuus	3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c	Aaveet, pelko	1 On ohjaajan edessä tai sivulla
8d	Aaveet, uteliaisuus	4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
8e	Aaveet, kontaktinotto aaveeseen	4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
9a	Leikki 2, leikkihalu	2 Ei leiki, osoittaa kiinnostusta
9b	Leikki 2, tarttuminen	4 Tarttuu heti koko suulla
10	Ampuminen	5 Häiriintynyt, pelokas/yrittää paeta