Talavi!

No tulihan sitä tänne eteläänkin viimein, eli LUNTA! Okei, sitä on maassa nyt ehkä sellaiset 3cm mutta maassa nyt kuitenkin on "hanki" ja pakkasta on ollut pari päivää jo -10 niin kyllähän tätä voi jo kutsua talveksi eikö vaan?
Ja kyllä meidän pojat tykkää! Koda ihan "herää eloon" kun on lunta ja pieni pakkanen ja vaikka Eetu onkin lyhytkarvainen ja yleensä todellinen vilukissa niin lumi on vaan jotain aivan ihanaa! Tyypillinen talvenlapsi siis.;)
Tänään oli vielä kaiken kukkuraksi ihana auringonpaiste joten pakkohan sitä oli kamera raahata mukaan ulkoilemaan.

 

Punainen Ferrari ilman jarruja.

Treenatut pihispakarat.;)

Heitäjosepalloheitäjosepallo.

Koda on kyllä niin liikkis, kun kaiken sen Eetun härnäämisen lisäksi se myös haluaa olla sille hirveästi mieliksi ja avuksi. Kun Eetu ei meinaa löytää omaa palloaan Koda juoksee sen luokse oma pallo suussaan ja ikäänkuin "viittoo" Eetulle että hei täällä se on! Ja kun se isompana koirana juoksee kovempaa ja suuremalla laukalla niin se AINA tarkistaa olkansa takaa että onhan se Eetu varmasti sieltä tulossa, jää yleensä jopa odottamaan ja päästää ohitse, ellei sitten juosta rintarinnan niinkuin tänään.

Muuten meille ei tänne mitään ihmeempiä kuulu. Paitsi siis ollaan tosiaan Kodan kanssa nyt tammikuun aikana muuttamassa takaisin tänne koti-Keravalle, sillä vaihdan koulua Jyväskylästä Helsinkiin ja olen siihen päätökseen hyvin tyytyväinen.
Tulevan kevään aikana tosiaan olisi tarkoituksena lonkka- ja kyynärkuvissa käydä, myös joissakin näyttelyissä pyörähtäminen on to do-listalla. Ja sitä mukaa kun uudet koulukuviot selviävät, niin ilmoittelen Kodan varmaan ainakin agility-kurssille tuonne Malminkartanon hallille missä sen pentukurssinkin kävimme. Ja pikkuhiljaa pitää myös tuota mejä-koe kalenteria alkaa ihan toden teolla selailemaan..

Komistus 16kk.

Triplatollotreffit

Meidän loppiainen sujui tänään mukavissa ja ennen kaikkea vauhdikkaissa merkeissä, kun Kodan jo tutuiksi tulleet (puoli)siskolikat Didi ja Stella saapuivat tänne Keravalle tollotreffeille. Suunnattiin tuolle meidän viereiselle kentälle erilaisten treenausvälineiden kanssa; oli dameja, agilityvälineet ja pari varista. Toi agility oli Didille ja etenkin Stellalle ihan uusi juttu, joten keskityttiin oikeastaan siihen suurimmaksi osaksi kun niin hauskaa oli sekä koirilla että omistajilla.:) Aluksi kumpikin tyttö jännitti putken ja pussin yhdistelmää kovastikin ja takaisin käännyttiin useaan otteeseen juuri ennen pussiin sukeltamista, mutta sitten kun yhden kerran läpi juostiin niin ai että olikin kivaa! Kodahan selviytyi pussista ja radasta jo "rautaisella" kokemuksella, ei sitä vaan itse pysy perässä sitten millään!
Kuvaussää oli todella kehno kun aamupäivästäkin oli edelleen niin pimeää ja koko ajan tihutti vähän vettä mutta saatiin sentään jotain kuva-aineistoa onneksi.

Stella.

Didi.

Kyllä kävi kaikki punaturkit ihan ylikierroksilla noilla esteillä ja suurin energia niihin menikin. Kun sitten kävi selväksi että nyt ollaan jo vähän väsyjä tähän hommaan niin kaivettiin Hennan tuomat varikset esille. Didillä oli selvästi paras riista-ja noutohalu tänään, mutta kyllä Kodakin pari hyvää noutoa jaksoi suorittaa.

Lopuksi kakarat päästelivät vielä loputkin höyryt kentällä riehumalla keskenään. Siskoksilla oli selvästi jotkut ihan omat tyttöjen jutut meneillään, joten Koda katseli niitä mieluummin sivusta. Pari kertaa siskokset ottivat kuitenkin kyllä vähän kovaäänisemmin mittaa toisistaan ja silloin isoveli juoksi tyttösten väliin selvittämään tilannetta.
Oli kyllä märästä kelistä huolimatta mukava päivä ja lähes kolme tuntiahan meillä tuolla kentällä vierähti. Kyllä oli väsynyt tollo täällä kotona, ei jaksanut edes ruokaa kerjätä vaan sammuttiin keittiön matolle sen sijaan. Kiitos Hennalle ja Eevalle hyvästä seurasta, oli taas kiva nähdä ja juoruta noista tolloista! :)

"Siis mikä noita tyttöjä taas riivaa?"

Veli ja sen pikkusiskot.

Uusi vuosi, uudet koiruudet

Meidän uudenvuoden perinteisiin on jo niin kauan kuin muistan kuulunut reissaaminen Keski-Suomeen Karstulaan serkkujeni luokse, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Kodahan oli meidän mukana jo viime vuonna 3-kuisena riiviönä ja ihastutti siellä kaikki.
Minulla ei oikein ollut käsitystä miten Koda noihin raketteihin reagoi, kun se tosiaan vuosi sitten oli niin pieni pentu ettei ainakaan silloin niistä paljon mitään virkannut vaikka meidän kanssa ulkona silloin paukkeen aikana olikin. No, tänä vuonna kyllä paukkeet jännitti ja sai pojan läähättämään ja tärisemään lenkkeillessä, mutta sisätiloissa se ei isoillekaan paukuille korviaan letkauttanut vaan köllötteli tyytyväisenä patjalla. Eetuhan on ollut ihan alusta pitäen maailman helpoin tapaus rakettien suhteen, sillä se ei niistä ole koskaan ollut moksiskaan millään tavalla.
Seuraavana aamuna Kodaa selvästi jännitti tulla ulos, mutta kun ei siellä enää mikään paukkunut niin ai että takapihan metsässä oli ihana juosta! Rantakin oli vielä sen verran sulana, että jopa tällainen vielä toistaiseksi hieman vesipelkoinen noutaja oli vedestä ihan onnessaan eikä meinannut haluta lähteä rannalta enää minnekään muualle. Hirveän pimeää ulkona vaan oli, sillä Keski-Suomessakaan ei lunta näkynyt ja näissäkin kuvissa kello on 11 vaikkei sitä todellakaan uskoisikaan.

Myöhemmin samana iltana joku oikea älyn jättiläinen pamautti vielä noin klo 18 yhden ison raketin taivaalle juuri kun lenkkeilemässä oltiin ja Kodalta meni taas pasmat ihan sekaisin ja siitä syystä iltalenkin tekeminen myöhemmin oli aika tuskaa kun koira ei millään halunnut liikkua ovelta kauemmas. No, seuraavana aamuna Kodaan tuli kummasti liikettä kun naapurin vajaa vuoden ikäinen sakemanni-narttu Majken tuli kuvioihin. "Muikkeli" on kaverini Annan koira ja oli leikkinyt Kodan kanssa jo aiemminkin. Heiteltiin kakaroille frisbeetä metsään ja jostain läheltä kuului taas jotain pauketta, mutta tällä kertaa Kodaa ei kiinnostanut yhtään. Pari kertaa päätään käänsi paukkeen suuntaan mutta sen koommin se ei häirinnyt yhtään vaikka melko kovaa pauketta sekin oli. Valoisaan aikaan sitä ei siis haittaa tollaiset äänet, mutta pimeellä ne äänet on mörköjä ja onhan noi ilotulitteet vähän eri asia aina kuitenkin.
Kodan uusivuosi käynnistyi siis pienellä jännityksellä josta päästiin kuitenkin yli, vesileikeillä ja ihanalla tyttökaverilla, ei hassummin siis!

Susihukkanen ja ketturepolainen.

Fasaanitreeniä

Kodan joululahjoihin kuului damin ympärille kiedottava fasaaninnahka ja olin jo kädet syyhyten odottanut että sitä pääsisi testaamaan, kun viimeksi tuo linnun kantaminen meni tosiaan niin yllättävän hyvin. No, kelit tosiaan tässä jouluna ja sen jälkeenkin on olleet niin märkiä ja meidän treenipaikat niin mutaisia että koko hieno hankinta olisi mennyt samantien ihan pilalle.
Tänään VIHDOINKIN oli jo toinen päivä putkeen ilman sadetta ja aurinkokin yritti välillä pilkahtaa pilvien lomasta joten päätin vihdoinkin ottaa fasaanin esille. Kodahan meni siitä jo ihan sekaisin ennenkun sain sen edes kietaistua damin ympärille!

Ja jaa että mitä mitä sulkien ihmettelyä ja kanto-ongelmia meillä muka oli? Fasaanidami oli maailman ihanin juttu ikinä! Koda ei epäröinyt tarttua siihen hetkeäkään ja se etsi,haki,nouti ja palautti sitä todella innokkaasti tänään. Jopa välillä niinkin innokkaasti, että palautuksissa veti ensin kunnon kunniakierroksia ja jäi fasaani-raukkaa retuuttamaankin välillä melko lujastakin. Tähän käytökseen yritin puuttua mahdollisimman nopeasti. Fasaani ei ensimmäiseltä ulkoilukerraltaan palannut enää todellakaan yhtä komean näköisenä ja joudunkin sitä nyt paikka paikoin vähän korjailemaan ennen ensi kertaa, mutta pääasia kuitenkin oli, että se oli Kodasta nyt hirmuisen kivaa ja palkitsevaa ja hyviä kanto-otteita sillä oli jälleen kerran.

24.luukku

Katselin aamulla vuoden takaisia joulukuvia ja ei voi muuta todeta kuin että huhhuh, luojan kiitos meillä on tänä vuonna selkeästi rauhallisempi joulu kuin vuosi sitten. Koda oli silloin nimittäin 3kk ikäinen kakara ja meillä oli täällä sellainen pissakakka-ralli läpi joulun että kuulkaas! Mattoja ei ollut missään mutta sanomalehtiä ja pissalätäköitä senkin edestä.
Jokin muukin on kyllä muuttunut sitten viime vuoden..;)

Eipä sillä, ei tänäkään vuonna vauhtia ja vaarallisia tilanteita kauhukaksikon ansiosta puutu mutta saapahan matot taas sentään olla paikoillaan kuitenkin.
Mutta nyt tosiaan lenkin kautta saunaan!

Urpo ja Turbo & palvelusväki toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!