MEJÄ-kurssi, päivä 2.

Sunnuntai aamu oli yhtä aurinkoinen kuin eilinenkin ja kuuma päivä tästäkin tuli! Metsässä oli kyllä onneksi varjoisaa ja jopa tuuli välillä mutta se autossa odottelu kävi varmasti jokaisen koiran voimille. Etenkin kyllä Kodan. Meidän jälki olisi ollut oikeasti ihan viimeisenä vuorossa mutta kun kävin juottamassa Kodaa huomasin, että se rontti oli purrut itsensä irti turvavyövaljaistaan. Kysyin siis olisiko Kodan vuoro voinut olla aiemmin kun se sekoaa autossa ja saatiinkin sitten jäljestää kolmantena.

Muille oli tosiaan tehty 30 metrinen jälki ja meille 50 metrinen. Koda oli iloinen ja rauhallinen oma itsensä ja moikkasi paikalla olleen yleisönsä sillä aikaa kun sorkkaa vietiin paikalleen. Lähtöpaikkaa Koda tutki kiinnostuneena ja rauhallisena, haisteli tarkasti ja kaivoi maata vähäsen. Sitten lähdettiinkin suoraan sinne minne pitikin! Se ihmetteli perässään laahaavaa mejäliinaa jonkin verran ja vähän säikähtikin sitä kun se kietoutui pienen puun ympäri. Koda kuitenkin palautuu tällaisista tilanteista hetkessä ja keskittyminen oli taas täydet 100 ja meno jatkui. Se teki tarkkaa hyvää työtä, eteni rauhallisella tahdilla mutta eteni oikeaan suuntaan kuitenkin, häntä iloisesti ylhäällä heiluen.
Sitten tultiin mäen päälle missä minä tipahdin kartalta kokonaan, en nähnyt seuraavaa merkkiä ollenkaan ja jouduin huhuilemaan taakse oppaalle että oltiinko menossa oikeaan suuntaan. Meidän ei siis ollut tarkoitus tehdä piilomerkkejä, mutta juuri tämä merkki oli ikävästi puun takana enkä todellakaan tiennyt minne mennä. Siinä tulikin sitten hyvä esimerkki siitä, miten mejäliina toimii kuin sähkölinja; jos minä epäröin niin alkaa epäröidä koirakin. Musta kyllä tuntuu että Koda oli kartalla koko ajan, mutta ei uskaltanut lähteä eteenpäin kun olin itse niin epävarma. Tästäkin sitten selvittiin kun vihdoinkin näin kyseisen merkin ja loppu menikin lähes luotisuoraa kaadolle. Näin itse sorkan jo jonkin matkan päästä ja pysähdyin sen viereen odottamaan, sillä Koda käveli suoraan sen ohitse. Se pysähtyi parin metrin päähän, teki vielä pyöreähkön kaarroksen ja tuli kaadolle. Opettajamme mukaan Koda kyllä tiesi varmasti varsin hyvissä ajoissa missä sorkka tarkalleen oli, mutta koska sen haju oli sille vielä niin uusi ja outo asia se halusi tehdä vielä pienen lenkin varmistuakseen että juuri tätä me etsittiin.  Se haisteli sorkan tarkkaan ja söi sen alla odottaneet nakit. Sorkka ei paikalla ollessaan sitä vielä kauheasti kiinnostanut, mutta kun se nostettiin ja alettiin sitä vähän liikutella niin sorkkahan oli maailman paras juttu ikinä! Sitä olisi ollut aivan ihana kaluta ja kantaa mukana. Kaikista kuudesta koirasta juuri Koda osoitti eniten kiinnostusta sorkkaa kohtaan ja päivän päätteeksi me saatiinkin kyseinen sorkka mukaan ja nyt se odotteleekin jo pakkasessa tulevia koitoksia varten.

Lähtöpaikalla. Tota liinankäsittelyä vois vielä treenata...

Intoa se oli täynnä!

Merkit oli tosiaan hukassa hetken aikaa.

Opettajamme kommentit Kodan työskentelystä olivat kutakuinkin seuraavat:
Vahva maavainu. Tahti oli vielä hidas, mutta teki erittäin tarkkaa ja huolellista työtä. Lähtöpaikalla otti oman aikansa mutta tiesi sitten minne lähteä. Koda tiesi heti mikä oli homman nimi ja osaa keskittyä loistavasti, yleisökään ei häirinnyt yhtään ja muista koirista poiketen Koda ei pelkää metsää vaan on siellä kuin kotonaan. Nenä toimii ja jäljestäminen on sille helppoa. Paljon on potentiaalia ja mahdollisuuksia hyviin suorituksiin, tulevaisuudessa pitää vaan kiristää tahtia ja saada tempoa nopeammaksi ja lisää itseluottamusta ja varmuutta.
(Tämä itsevarmuus-kommentti koskee kyllä eniten minua, en vaan olisi uskonut miten paljon minä tuohon hommaan vaikutan! Olin vaan koko ajan ajatellut että koira se tässä homman tekee ja tulen vain itse perässä. Tuo otus kyllä tietää mitä se tekee, pitäisi vaan luottaa siihen että se voi hyvinkin olla kartalla vaikka minä en niitä merkkejä näkisikään.)
Jälki olisi kuulemma voinut olla lyhyempi, sen 30 metriä, mutta minusta tuo oli ihan hyvä. Muilla kuitenkin jälki oli tasaisella alustalla, meidän jälki vei mäkeä ylös joten varmasti tuulikin siinä vaiheessa teki pieniä tepposiaan välillä ja senkin takia aikaa vähän kului.

Tosi kiva ja opettavainen päivä siis, olen Kodan jäljestykseen hyvin tyytyväinen, mutta tuohon autossa odotteluun ja kärsivällisyyteen en todellakaan ole. Nyt käydään veriostoksilla ja odotellaan viikon päivät, ehkä kaksi, ja vedetään luultavasti kummallekin pojalle omat jäljet.

MEJÄ-kurssi, päivä 1

Auto starttasi tänä aamuna vähän ennen kello yhdeksää ja suuntasi kohti Lahtea. Kurssipaikalle on siis vähän matkaa mutta mikäs tuota moottoritietä on ajellessa. Paikalla odotti kakku- ja kahvitarjoilu joten vieläkin parempaa!
Tämä päivä tosiaan oli vain teoria ja jäljenteko päivä. Pienten teknisten ongelmien takia ei diaesitystä saatu, mutta kaikki tarpeellinen tieto tuli hyvin ilmi ilmankin. Ryhmäämme kuuluu 6 nuorta koirakkoa ja lähes kaikille tuleva jäljestys tulee olemaan ensimmäinen kerta. Puolisentoista tuntia käytiin teoriaa, kokeiden sääntöjä ja varusteita läpi. Sitten meidät jaettiin jäljestyspareihin, joiden kanssa jäljet sitten tehtiin metsään ja joiden kanssa se suoritetaan huomenna. Sen jälkeen suuntasimmekin muutaman kilometrin päähän Merrasjärven rannalle, jonka lähimetsään teimme jäljet. Alue on hyvin suosittu, siellä oli todella paljon polkuja ja paljon koiraharrastajia, joten toivottavasti merkit ja jäljet saavat olla rauhassa huomiseen asti.
Opettajamme mukaan aloitteleville koirille 50 metrin jälki on ehdoton maksimi, se kuulostaa mielestäni hirveän lyhyeltä matkalta mutta no joo, miten vaan. Kaikille vedettiin suora ja helppo jälki ilman kulmia ja makauksia ja kaikki muut halusivat 30 metrisen jäljen, minä valitsin Kodalle täydet 50 metriä. Ajattelin että kun kerta tällä kurssilla ollaan niin sama se vetää koko rahan edestä. Voihan se olla että kapsahtaa vielä omaan nilkkaan, kun luotan tuohon koiraan ja olen ajatellut että mejäily on sille varmasti mieluista ja melko helppoa puuhaa. Jos huomenna on kuuma ja aurinkoinen keli Koda voi kyllä olla melko väsynyt ja vähän jopa laiska, mutta sen näkee sitten. Meidän ryhmässä on 6 eri rotuista koiraa, joten tulee kyllä olemaan mielenkiintoista seurata miten kaikki suoriutuvat ja millä tavalla ne kaikki jäljestävät.

Kesä ja kärpäset ja kiireet

Kiireistä aikaa tämä kesä! Vaikka juuri nyt pitäisi olla se aika vuodesta kun otetaan rennosti niin ei meillä vaan ainakaan. Toisaalta päätinkin sen jo hyvissä ajoin että tämä kesä mennään ihan koirien ehdoilla ja tehdään ja harrastetaan mahdollisimman paljon, kun syksyllä ja talvella opiskelu verottaa aikaa kuitenkin niin tavattoman paljon.

Kuten jo todettu, tapahtumaa riittää. Saatiin Kodan kanssa peruutuspaikka Mejän alkeiskurssille nyt viikonloppuna! Vihdoinkin pääsee niihinkin hommiin, olenkin juuri tuohon mejään halunnut tutustua jo vaikka kuinka kauan. Lauantaina on teoria osuus ja jälkien teko, sunnuntaina sitten itse jäljestys. Noutokurssiakin on jäljellä vielä pari tuntia ja näyttelykurssia yksi tunti, tosin viimeisin tunti meni niin hyvin että päätin viimeisen kerran käyttää Eetun kanssa työskentelyyn. Pieni näyttelykärpänen kun on päässyt puraisemaan Eetunkin kohdalla.

Ilmoitin tosiaan Kodan eilen Toller Showhun joka järjestetään Lahdessa 1.9. Sitä ennen olisi tarkoitus ensi keskiviikkona osallistua Helsingissä Match Showhun ja heinäkuun lopulla täällä Keravalla järjestettävään mätsäriin myös, mennään ihan vain kehäkokemusta niihin hakemaan.
17.8 olisi Kouvolassa kaikkien rotujen näyttely johon meitä vähän on houkuteltu. Vielä on pari päivää aikaa miettiä ja ilmoittautua, jotenkin kutkuttaisi kyllä. Jyväskylässä olisi sitten marraskuussa kansainvälinen näyttely ihan meidän naapurissa joten sen merkkasin jo kalenteriin ylös myös.

Mutta tosiaan ennen kaikkea tätä ensin metsään jäljestämään, toivottavasti kelit suosii!

Pojille avattu oma galleria!

http://www.slickpic.com/s/yw2MlxI2TlFMMw

Eetun luonnetesti

Tänään se kauan harkittu ja odotettu päivä viimein koitti. Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry järjesti luonnetestin 6.7-7.7 Salossa ja meidän vuoro oli tosiaan tänään sunnuntaina. Eetuhan oli saanut valmistautua tulevaan koitokseen koko viikon mökillä (joka sattuu olemaan juuri Salossa) joten minä otin aamulla junan Pasilasta Saloon. Pasilassa junaa odotteli myös muita pihakoiria, jotka olivat matkalla Karjaan näyttelyyn, oli siis todella mukavaa päästä juttelemaan pihisihmisten kanssa jo heti aamutuimaan. Asemalla rapsuttelin pihistyttö Lusia, jonka omistajalle Eetun uimahyppy-kuvat Facebookissa olivat erittäin tuttuja.

Meidän testipäivä käytiin helteisessä säässä, aurinko porotti niskaan ihan pilvettömältä taivaalta. Eetu kuitenkin oli perus-Eetu eli virtaa riitti siitä huolimatta vaikka muille jakaa. Kävin ilmoittautumassa ja jäin siihen katselemaan paria muuta suoritusta ennen omaamme, oli todella mielenkiintoista seurata niitäkin.

Valmiina toimintaan!

Itse testi sujui kyllä lähes juuri niinkuin olin arvellut ja päässäni monesti kuvitellut. Eetun itsensä kannalta testi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla; keppileikillä! Sehän tarttui keppiin oitis, ei halunnut päästää irti ja pientä urinaakin leikin lomasta kuului. Olisinkin ollut todella pettynyt jos se olisi mennyt uudesta paikasta, tilanteesta ja leikittäjästä niin hämilleen ettei olisi lähteny leikkiin mukaan. Mutta Eetu on Eetu ja siitä olisi ollut aivan ihanaa leikittää tuomari-tätejä pitempääkin mutta sitten pitikin jo suunnata seuraavalle etapille.

Ja seuraava kohde olikin sitten kelkka ja se olikin se kaikista pahin ja meidän testin avaintekijä. Kaikista tehtävistä olinkin kyllä arvannut että se olisi Eetulle se epämieluisin ja sitä se toden totta olikin, huhhuh! Kyllä se urisi ja murisi ja kiskoi remmissä taaksepäin ja joka ikiseen suuntaan mihin vain pääsi ja rupesi jo ihan kakomaan pannassaan. Kun kelkka oli jo paikallaan ja minä lähdin sitä lähestymään, Eetu ei tullut perässä tekemään tuttavuutta ollenkaan. Siinä sitten seistiinkin melkoinen tovi, kun herra ei halunnut sitä inhotusta lähestyä ollenkaan. Kaikkea kokeiltiin, totuteltiin pipoon ja hihaan mutta edes tuomarin avustuksella ei saatu sitä haluttua reaktiota. Kyllä se sitä kävi ihan pikaisesti katsomassa mutta perääntyi lähes samantien ja sitten ei ois voinut enää vähempää kiinnostaa. Siitä tosiaan saatiinkin toimintakykyyn -15 pinnaa ja merkinnäksi -1.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa kuinka kamala toi kelkkahemmo oli.

Sen jälkeen olikin tuomarin hyökkäyksen vuoro. Ensin Eetu jonkin aikaa vain seisoi vierelläni hölmistyneenä että mikä ihme juttu tääkin on, mutta sitten se peruutti selkäni taakse pakoon ja urisi ja murisi hanakasti vastaan, hyvähän se sieltä äiskän selän takaa on uhitella! Tuomarin kommetti jälkikäteen olikin että "kyllä tää sun koirasi olisi jättänyt sut kuin nallin kalliolle!" Sen kyllä tiesinkin, se on pari kertaa tehnyt samalla lailla lenkilläkin. Mamma saa siis pärjätä ihan omillaan päällekävijöitä vastaan. Mutta palautuminen tästäkin oli jälleen välitön, heti kun tuomari otti hupun pois oltiin taas kavereita ja tuomari kehui Eetua varsinaiseksi pusupojaksi.

Sitten alkoikin sujua paremmin. Haalarista Eetu ei ollut oikein moksiskaan, teki vain pienen nopean väistöliikkeen (miten sattuikin saamaan siitä just mahtavan kuvan!) mutta se siitä, matkaa jatkettiin. Tynnyrikin sai vieriä perässä ihan rauhassa, pikkaisen vain vilkaistiin niskan taakse että mikä se siellä kolisee. Ja tynnyrin luona pysähdyttiin sitä vielä katsomaan ja todettiin se täysin vaarattomaksi, siinähän oli hyvä hetki jaella vähän pusuja taas.

Pimeää huonetta kohti käveltäessä Eetu sipsutti tyylikkäästi haalarin päältä, hyvä jalkojen pyyhkijä jätkän mielestä siis! Pimeässä huoneessa en tietenkään oikein tiedä mitä Eetu ensimmäisen sermin takana teki, mutta tuomarilta kuulin että sinne oli surissut samaan aikaan paarma ja se oli Eetun mielestä mielenkiintoinen. Se kuitenkin jatkoi pienen ihmettelyn jälkeen matkaa ja löysi perille ilman että tarvitsi kutsua sitä kertaakaan. Olisi vaan itse pitänyt malttaa olla vielä vähän pidempään hiljaa ja kehumatta koiraa, mutta en todellakaan vaan ollut varma missä vaiheessa kehuminen oli jo sallittavaa.

Seinältä kuului enimmäkseen haukuntaa ja vähän myös matalaa murinaa ja tuomareiden mukaan oli pepsodent hymyäkin vilauteltu ja tuomari sanoi että ihan hyvin voisi kuulemma ehkä jopa käydäkin kiinni. Tämä oli itselleni se suurin ja oikeastaan ainoa yllätys testin aikana, on vain niin vaikea kuvitella Eetua puremassa. Mutta tässäkin oli palautuminen jälleen välitön ja tuomari oli oitis taas aivan ihana kaveri jolta sai rapsutuksia ja jonka syliin piti punkea pusuttelemaan.

Viimeisenä olikin sitten enää laukaukset ja niissäkään ei mitään yllättävää ollut, täysin laukausvarma ja viilipytty kaveri, ei korvaansa lotkauttanutkaan. Mutta sen kyllä tiesinkin, sillä Eetu ei pelkää esimerkiksi uudenvuoden raketteja ollenkaan.

Oliks toi muka joku pamaus häh?

Oltaisiin ilman tuota kelkka-episodia saatu tulokseksi +127 mutta siitä tuli tosiaan se -15 pistettä joten lopputulos oli LTE +112. Ei sillä, olen tuohon tulokseen todella, TODELLA tyytyväinen! Olin jotenkin ajatellut että ehkä saataisiin sellaiset 70-90 pinnaa joten yläkanttiin meni! Ehkä pitäisi vaan alkaa luottaa tuohon otukseen vähän enemmän ja että kyllä sekin pystyy ja siinä potentiaalia on.:)

Tässä luonnetesti vielä kokonaisuudessaan, tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää.

I Toimintakyky	-1	Pieni
II Terävyys	+3	Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu	+1	Pieni
IV Taisteluhalu	+ 2	Kohtuullinen
V Hermorakenne	+1	Hieman rauhaton
VI Temperamentti	+1	Erittäin vilkas
VII Kovuus	+1	Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys	+3	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	+++	Laukausvarma
Loppupisteet: +112

Tuomarin mukaan Eetu olisi paljon itsevarmempi, jos sillä olisi enemmän kokemuksia ja sitä otettaisiin enemmän erilaisiin tilanteisiin mukaan ja olen täysin samaa mieltä ja jollain tasolla olen tiedostanut sen itsekin. Ollaan Eetun kanssa vaan tosiaan oltu yksinkertaisesti vähän laiskoja. Se on kuitenkin melko rohkea koira eikä stressaa uusia paikkoja tai tilanteita tai ihmisiä, sen into on vain mielenkiintoa ja energiaa eikä levottomuutta tai pelkoa.

Maailman paras ADHD aropupu.<3

Eetu sai luonteensa lisäksi kehuja ulkonäöstään, että on kuulemma todella kivan näköinen koira. Nyt sitten taisi puraista se näyttelyinto Eetunkin kanssa. Treenattu ollaan tosiaan 0 tuntia mutta ainoa tie on ylöspäin! Kyllä meidän pieni kotikoirakin selkästi tarvitsee uusia elämyksiä ja tämä päivä todisti että olisi todella mukavaa tutustua lisää pihis-ihmisiin ja piireihin. Joten ehkä meitä vielä nähdään uudestaan jossain! :)
Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja ennen kaikkea erittäin opettavainen päivä. Nyt tietää mitä on tulevaisuudessa luvassa myön Kodan kohdalla ja nyt tiedostan myös sen että Kodan kokeita ajatellen minun pitää itse tsempata itseäni enemmän. Oli todella, siis TODELLA vaikeaa olla huomiomatta koiraa ja olla katsomatta siihen päin ja olla kiskomatta hihnaa, vaikka yritin vain katsoa että se ei sotke itseään siihen. Saatoin itse nimittäin vaikuttaa joihinkin tilanteisiin, etenkin siellä pimeässä huoneessa.

Kuvat (c) Elisa Reunanen

.

Eetun tulevaa luonnetestiä tässä kovasti odotellaan, se koittaakin jo ylihuomenna huhhuh! Eetu onkin saanut valmistautua tulevaan koitokseen koko viikon mökillä, kun me taas Kodan kanssa puolestaan ollaan jääty kaupunkiin. Ja hyvää pieni ero on varmasti tehnyt kummallekin koiralle, Koda ainakin on selvästi taas oma rauhallinen itsensä. Eetun levottomuus ja hössötys jotenkin tarttuu siihen aina, vaikka muuten Koda on itse tyyneys.
Ollaankin Kodan kanssa nyt pystytty treenaamaan paljon paremmin, ollaan joka päivä treenattu milloin mitäkin; näyttelyhommia, agilitya ja varsinkin noutamista. Ollaan pidetty ihan lyhyitä, mutta intensiivisiä treenejä joka päivä. Ihan vain 10-20 minuuttia kerrallaan. Osittain näiden helteiden takia ja osittain myös siksi, että kun treenit on sujuneet ihan mukavasti niin on hyväkin lopettaa hyvään suoritukseen kuin jankata samaa asiaa tuntitolkulla. Se ei etenkään toimi tollerin kanssa, joka kyllästyy helposti ja jota onkin sitten vaikeampi motivoida hommiin uudestaan jos ei keksi jotain uutta lähestymistapaa. Mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvin on mennyt, ei voi kuin ihailla miten mahtavasti 9-kuinen koira jaksaakaan keskittyä helteestä huolimatta!

Tässä kun on Kodaa valmistelemassa näyttelyitä varten ja sen kanssa on muutenkin suuria suunnitelmia tulevaisuudessa, niin on jotenkin tosi kiva että tulee tehtyä Eetun kanssa edes jotain ja että sekin saa sentään jotain uusia kokemuksia sen luonnetestin muodossa. Eetun alkuperäistä rekisteritodistusta ja rokotuskorttia etsiessäni törmäsin pihisten vuoden 2010 Open Shown arvosteluun, jonka Eetu sai ollessaan puolivuotias:
            "Erittäin lupaava, joskin turhan tuhdissa kunnossa esitetty. Erittäin hyvä pään profiili. Tiukka profiili, lähes tasapurenta, vielä kuitenkin leikkaava. Hyvä kuono ja kallo-osa. Hyvät silmät. Hyvä kaula ja ylä-linja. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä häntä. Ikäisekseen erittäin hyvin kehittynyt syvä rintakehä. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin, joskin leveästi edestä. Ystävällinen."

Tämä sai minut ajattelemaan, että ehkä pitäisi Eetunkin kanssa kokeilla tätä hommaa vielä uudestaan nyt 3,5 vuoden iässä. Mutta tämän vuoden Open Show on Loimaalla eikä oikein innostaisi ajella 2,5 tuntia suuntaansa, harmi sinänsä. Enkä kyllä ole jätkän kanssa kertaakaan kehäkäyttäytymistä treenannut tuon jälkeen. Mutta saa nähdä, ehkä vielä joku päivä. Katotaan nyt mitä tuo luonnetesti tuo tullessaan, tiedän kyllä Eetun olevan levoton ja jopa melko nössö enkä odota kovin korkeita pisteitä mutta kivaa tekemistä se silti on koiran kanssa ja tietääpähän suurin piirtein mitä sitten parin vuoden päästä on luvassa Kodan kanssa kun senkin aion testauttaa myös.

Eetu muuten tosiaan pääsi koristamaan tätä mainosta:

Uimahyppymestari

Pakko laittaa nämä Facebookissa jo jakamani Eetun taidonnäytteet nyt vielä tännekin.

Pommi!

Freestyle.

Ampu tulee!

Tiikeriloikka.

Loppumolskahdus!

Nämä Eetun hullutukset ovat ihastuttaneet ihmisiä pihisten ryhmässä Facebookissa aivan valtavasti ja olen siitä tottakai hyvin iloinen. Ihmisten kehotuksesta lähetin yhden kuvan ehdokkaaksi ensi vuoden pihis-kalenteriinkin, saa nähdä päätyykö se sinne sitten lopulta. Tänään minulta myös kysyttiin saisiko yhtä kuvaa käyttää eräässä mainoksessakin ja vastasin että tottakai! :) 

Eetun keskittymiskyky on tasan se 2,0 sekuntia ja sillä on vain 5 vaivaista aivosolua, mutta kun se on juuri tällainen luontainen pelle ja sydän sillä on kuitenkin täyttä kultaa niin eikai sitä voi muuta toivoa.

Eetun luonnetesti muuten lähenee koko ajan, se on nyt jo ensi sunnuntaina. Alkaa jo vähän jännittää!