Täytyy kyllä sanoa, että viimeaikaisten sadepäivien aikana on tullut niin hyvin noiden kahden koiran ja rodun erot. Tolleri ei ole tuulesta ja piiskaavasta sateesta moksiskaan vaan ihan päinvastoin; kaikissa lätäköissä hypitään ja leikitään ja kuravettä juodaan ja mitä mutaisempaa niin sitä hauskempaa vaan on! Sitten on tämä meidän pikku-prinssi joka kyllä rakastaa uimista ihan yli kaiken, mutta muuten kastuminen on ihan kamalaa ja tehdään kaikki mahdollinen jotta tassut ei kastu. Toisaalta ihan hyvä vaan niin, että toinen pysyy valkoisena kun toinen on pitänyt lähes joka kerta suihkun kautta sisälle kiikuttaa.

Meillä on ollut Kodan kanssa melko kiireinen viikonloppu. Eilen oli taas noutokurssin tunti, jolla tällä kertaa harjoiteltiin luoksetuloa ja kun se sujui niin sitten liitettiin vielä kapula siihen liikkeeseen mukaan. Meillä on tähän asti ollut Kodan kanssa dami, mutta Koda ei siitä oikein innostu eikä ole ottamassa sitä kovin mielellään suuhun. Kokeiltiin sitten kurssikaverimme, mäyräkoira Ressun puukapulaa ja ai että SE oli kiva! Siitähän poju vallan innostui, häntä heilui ja tarttui hanakasti kiinni heti ja liikkeisiin tuli oitis vauhtia. Eli nyt meidän pitää (ainakin hetkeksi) unohtaa dami ja käydä ostamassa oma puukapula, sillä täytyyhän tuon treenaamisen olla ennen kaikkea hauskaa. Kunhan koko liike on opittu niin sitten kokeillaan damia uudestaan.

Tänään oli sitten vuorossa yksityistunti näyttelyharjoituksia. Oltiin harjoiteltu sitä seisomista kotona ja opettajakin kehui että treenaus näkyi selvästi. Koda oli jo niin paljon varmempi eikä tarjonnut istumista enää ollenkaan! Saatiin se seisomaan kärsivällisesti paikallaan kokonainen minuutti. Se saattaa kuulostaa vähältä, mutta etenkin pennulle jonka on vielä vaikea keskittyä ja varsinkin paikalla olemiseen, se on jo hyvä saavutus. Harjoiteltiin myös edestä seisottamista, juoksemista otettiin paljon; sekä rinkiä että edes-takaisin juoksemista ja aloitettiin jo tuomarin käsittelyyn tottumista. Kaikki meni tosi hyvin, keskiviikkona on sitten taas toiset koirat mukana niin tulee häiriötekijöitä mukaan kuvioihin, mutta se on vaan tosi hyvä.
Huomenna onkin sitten taas agility-treenien vuoro, huhhuh.:)

Näyttelyharjoituksia.

Aloitettiin Kodan kanssa tänään tie kohti näyttelykehiä. Meidän näyttelykurssihan alkoi oikeasti jo viikko sitten, mutta jouduttiin missaamaan ensimmäinen tunti, joten oltiin siis tänään ihan ensimmäistä kertaa tositoimissa. Keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei Kodaa haitannut ollenkaan, oikeastaan päinvastoin. Meidän lisäksi tunnilla oli 15-kuinen amstaffi narttu. Pidän siitä, että koiramäärä noilla Uudenmaan koirakoulun kursseilla on pieni (max 4koiraa) niin saadaan paljon yksityiskohtaista opetusta myös ryhmätyöskentelyn ohella. Koirat on kuitenkin niin yksilöitä ja kaikilla ei toimi samat keinot kuin muilla, niin on todella hyvä että pystytään löytämään henkilökohtaisesti kaikille ne juuri oikeat keinot.

Koda oli todella ihana käsitellä tänään. Se oli heti alusta lähtien rauhallinen ja kärsivällinen, mutta samalla myös  sopivan innokas ja energinen. Kodan toko-tausta on hyvin vahva ja se näkyi harjoituksissa heti. Kun minä pysähdyin, oli jätkän peppu menossa samantien maahan ja se pyrki koko ajan sivulle edessä olemisen sijaan. Lähdettiinkin siis ihan vaan siitä, että saatiin Koda seisomaan käskystä ilman istumista, vaikka minä pysähdyksissä olinkin. Aluksi se tarjosi koko ajan istumista, mutta sitten alkoi tapahtua pieniä "ahaa"-elämyksiä. Sitten vaan lähdettiin pidentämään seisottamisaikaa, ei siis ollenkaan tänään keskitytty jalkojen asettamiseen oikein tai hampaiden katsomiseen ynnä muuhun, niiden aika tulee sitten myöhemmin kun paikallaan seisominen on varmaa.

Kyllä me vielä noi kaikki jalat saadaan oikein alle.:D

Juoksukierros ei ollut Kodalle mikään ongelma ja sen minä tiesinkin. Siinäkin vaan heijastui tokon vaikutus; Koda ottaa ihan mahtavasti kontaktia ja katse on koko ajan mun silmissä. Siinä siis pitäisi vain saada Kodan katsetta vähän enemmän suoraan, jotta tuomari pystyisi näkemään sen pään muodon ja liikkeet olisivat hiukan vapaammat. Kun amstaffi otettiin mukaan kehään juoksutahti vähän kiihtyi ja meinasi tulla kiire kaverin perään, mutta siinäkin se pienen kiihtymisen jälkeen malttoi taas hienosti mielensä ja juoksi kiltisti ja rauhallisesti.

Lopputunnista Koda tarjosi seisomista jo ihan omasta takaa, heti kun tultiin kehään se seisoi todella kauniisti paikoillaan, rinta rottingilla eikä tarvinnut namiakaan enää kuonossa kiinni pitää. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän päivään, en olisi uskonut että jo ekalla tunnilla edistytään näin paljon. Nyt sitten vähän harjoitellaan omalla ajalla, lauantaina on taas noutokurssi ja sunnuntaina meillä on yksityistunti näyttelykehässä.
Saas nähdä, jos saadaan tää homma hyvin pakettiin tässä kuukauden aikana niin eiköhän sitä pidä käydä kokeilemassa uusia oppeja vielä heti tän kesän aikana, edes jossain Match Showssa. Sen lisäksi olen ajatellut Kodan ilmoittamista Lahdessa järjestettävään Tolleri-show:hun syyskuun alussa. Meidän kouluttajan arvion mukaan Koda on todella hyvännäköinen, hyvin liikkuva ja kaunispäinen ja arvioi että saattaisi pärjätäkin mallikaasti oikeassa kehässä.

Ai niin, me ilmoitettiin Eetu Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n järjestämään luonnetestiin, joka pidetään Salossa 6.-7.7.2013. Siellä oli vielä sopivasti yksi paikka vapaana ja me käytettiin tilaisuus todellakin hyväksi, koska ollaan jo jonkin aikaa juteltu siihen malliin, että olisi tosi kivaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista käydä testauttamassa toi meidän jätkä. Sitä kun niin luulee tuntevansa koiransa, mutta noissa tilanteissa niistä paljastuukin sellaisia asioita mitä ei olisi ikinä niistä uskonut!
Me jännitetään täällä jo aika tavalla. On se kivaa että meidän koti-ja sylikoirakin pääsee vähän kokemaan jotain aivan uutta ja jännittävää.:)

Pesäpalloa

Meidän sporttipoikien lempilajeihin agilityn, uimisen ja jalkapallon lisäksi kuuluu myös pesäpallo. Me lyödään palloa ja pojat kisaa kumpi saa pallon kopilla kiinni tai kumpi on nopeampi hakemaan sen takakentältä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei todellakaan puutu niinkuin seuraava kuvasarja todistaa.

Excuse me, coming through!

Kisa alkaa jo pallon syöttö-hetkellä.

Lentävä tanskalais-ruotsalainen.

Myös novascotialaiset osaa lentää!

On väsyneitä ja läkähtyneitä, mutta myös tyytyväisiä poikia aina pelin jälkeen.

Kursseilua

Kodan ensimmäiseen kesään kuuluu kasvamisen ja leikkimisen ohella ahkerasti myös kursseilu ja erilaisten perustaitojen ja lajien opetteleminen. Meillä on nyt kolme eri kurssia menossa yhtäaikaa; agilitykurssi, näyttelykurssi sekä noutokurssi. Agilitya ollaan treenattu nyt jo muutama viikko mutta tällä viikolla saatiin käyntiin myös nuo kaksi muuta. Mietin aluksi jonkin aikaa onko kolme kurssia pennulle liikaa, mutta koska treenien välillä on sopivasti välipäiviä ja noinkin nuori tolleri kyllä jo selkeästi tarvitsee erilaista tekemistä, etenkin aivotyöskentelyä, niin päätin sitten tosiaan aloittaa ne kaikki. Ajoituksetkin kun on tällä hetkellä niin sopivat.
Vaikka näyttelyt ei edelleenkään itseäni kovin paljon kiinnosta, niin on tuo kurssi mielestäni silti melko hyödyllinen käydä. Se kuitenkin opettaa niin paljon koiran ohjaamisesta ja olemuksesta yleensäkin. Sen tarkoituksena on, että oppisin itse ohjaamaan koiran esittämisen oikein ja että Koda saisi varmuutta esiintymiseen. Kodahan antaa katsoa hampaat ja kopeloida itseään muutenkin todella nätisti ja juoksu osuuskin menee niinkuin pitääkin jo, meidän ainoa kompastuskivi onkin se kärsivällisesti paikallaan pysyminen ja että häntään saisi koskea ja nostaa sen ylös. Pojun mieli kun tässä vaiheessa tekee mieluummin mieli istua. Mutta senhän takia tuolla ollaan sitä opettelemassa. Toivottavasti saisi kuvia tilanteesta jossain vaiheessa.

Noutokurssille halusin, koska vaikka Koda noutaja onkin ja sitä luulisi että noutaminen tulee selkäytimestä, niin ei se ihan aina olekaan niin. Koda ei siis tosiaan oikein nouda, ainakaan kovin mielellään. Juoksee perässä kyllä, mutta jää yleensä kepin/damin kanssa leikkimään eikä tuo sitä takaisin tai lähtee riepottelemaan sitä ympäriinsä kuin palkintoa. Tokonouto onnistui meidän kurssin loppukokeessa kyllä todella, todella hyvin mutta sen jälkeen tatsi on kadonnut jonnekin. 

Noutaminen tai edes damiin tarttuminen ei ole Kodalle ollut kovin mieluista ja sitä on melko vaikea motivoida. Tänään lähdettiinkin ihan perusasioista, eli juuri damiin tarttumisesta. Paikka oli uusi ja Kodaa tietenkin jännitti ja pää pyöri ympäriinsä uusien asioiden ja hajujen perässä ja meillä menikin jonkin aikaa ennenkuin alettiin päästä itse asiaan. Yritettiin innostaa namien ja kepin kanssa mutta ei onnistunut. Sitten opettajamme kysyi mikä on päälajimme ja siihen vastasin että agility. Siitä sitten keksimme käyttää juoksemista, vauhtia ja agilitykäännöksiä Kodan innostamiseen ja se lähti toimimaan; Koda innostui ja kiinnostui heti ja damiin tarttuminen kävi jo paljon innokkaammin ja se malttoi toistaa sen useita kertoja peräkkäin, kun ennen se viitsi tehdä sen vain kerran. 

Nyt kun on jo vähän eväitä miten tätä tulisi harjoittaa, niin ruvetaankin tuossa meidän viereisellä "kotikentällä" harjoittelemaan. Ensi viikoksi saatiin kotiläksyksi opetella, että saataisiin se tarttuminen kestämään viidestä sekunnista kahteenkymmeneen sekuntiin. Jo tässä vaiheessa kyllä huomaa, ettei tuo noutaminen ehkä ole Kodan juttu, ellei siitä sitten tee sille todella mielekästä ja vauhdikasta jotenkin. Kyllä agility ja veikkaisin että mejä on ne meidän lajit, mutta kunhan saataisiin noudon perusteet eli kapulasta pitäminen, hakeminen ja tuominen varmoiksi ja toimiviksi niin olisin tyytyväinen.

Koda on toki vasta 8kk eikä siltä saisi vaatia liikoja vielä pitkiin aikoihin ja takapakkejakin tulee, tiedän sen kyllä. Mutta hauskaa meillä oli jälleen kerran ja nyt täällä lattialla makaa väsynyt pieni noutajan-alku. 

Agilityhommia

Meillä on nyt Kodan kanssa kaksi agilitytuntia takana ja mahtavaa on ollut! Pentuagilityahan se vielä on, eli hyvin matalalta hypitään eikä edes käydä ramppeja ja lankkuja läpi ollenkaan, mutta ollaan silti edetty jo hurjaa vauhtia. Meidän opettajakin juuri eilen kehui, että meidän ryhmästä ei todellakaan uskoisi, että on vasta toinen tunti menossa kun koirat on niin rohkeita ja oppii ihan hetkessä. Ei ole Jenni kuulemma toista samanlaista ryhmää opettanut ennen, on niin ällikällä lyöty.;) Meidän lisäksi ryhmäämme kuuluu cockersspanieli Morris, bokseri Max ja venhäterrieri Hulda ja hyvä ryhmähenki ollaan kyllä saatu luotua jo näin lyhyessä ajassa.
Eilen opeteltiin uutena esteenä pussi ja se olikin aluksi kaikille pennuille tottakai todella jännä paikka, kun pilkkopimeään pussiin sukellettiin. Mutta kaikki koirat sen selvittivät ja oppivat nopeasti taas kerran. Kaikki suorittivat myös nyt ensimmäistä kertaa kokonaisen radan irti juosten. Rata alkoi pussilla, johti putkeen, putkelta pystyesteelle ja viimeisenä rengaseste. Putki on kyllä jokaisen noiden koiran ehdoton lemppari, vauhti kiihtyy heti ja putki oikein rämisee kun siellä juostaan.
Eilen vaikutti kyllä tuo helle varsinkin Kodaan todella paljon, poju oli melko sippi jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Muut veti kaksi kierrosta radalla, meille riitti yksi kerta. Kodalla on sen verran paljon vielä tuota pentukarvaa että kantaa lähes kahden tollerin karvoja yllään, raasu. Koda myös kuvitteli olevansa enemmänkin mejä-treeneissä kuin agilityradalla, nenä oli koko ajan maassa hajujen perässä, sekin varmasti väsytti entisestään. Mutta hienosti se tsemppasi silti koko radan läpi ja etenkin pysty- ja rengaseste yhdistelmällä riitti vauhtia, se hyppäsi hyvällä ilmavaralla ja juoksi suoraan ja reippaasti.

Ollaan niin innostuttu tuosta hommasta, että käytiin vähän shoppailemassa agility-välineitä omia pieniä takapihan treenejä varten. Mukaan lähti pystyeste, rengaseste ja pidempi putki on tilauksessa ja toivottavasti tulossa pian. Kunhan opetellaan keppien välistä pujottelu niin myös keppisetti on hankintalistalla. 

Illemmalla pahimman helteen mentyä ohi kasattiin pieni rata nurmelle ja myös Eetu pääsi pomppimaan. Se on kyllä ihan elementissään noilla esteillä, ihan harmittaa ettei sen kanssa ole tullut tuota harrastettua, agility ois niin Eetun juttu. Ehkäpä jos tuo pikkusisko sen kanssa nyt innostuisi! Koska se koira kyllä lentää minkä esteen yli tahansa. Näillä välineillä on nyt kyllä tosi hyvä harjoitella etenkin ohjaamista ja pitää hauskaa muuten vaan. Taidetaankin pakata ne myös mökille mukaan juhannukseksi. 

Lentokone!

Eetun tyylinäyte.

 Eetun hypellessä +50cm esteitä on nää lasten esteet vielä niin kovin suloisia.:') Mutta kyllä mekin tästä edetään kunhan ensin rauhassa kasvetaan.

Kesäpojat.<3