Pentunäyttelyitä, synttäreitä ja polskintaa

Niin se taas syksy saa. Kyllä onkin tätä syksyä vietetty sateisissa ja märissä merkeissä, eipä olla päästy nauttimaan ruskasta ja raikkaasta syyssäästä metsään eikä sänkipelloille kertaakaan.:( Olin niin suunnitellut ja toivonut että varsinkin sänkkärille päästäisiin ipanankin kanssa noutoja reenaamaan, mutta ei. Sinne mutaan jäätäisiin kiinni kaikki vaan...

No, on sitä jotain tekemistä sentään keksitty kuitenkin. Aloitetaan vaikka noista pentukehistä. Cooperin kanssa suunnattiin syyskuun lopussa SNJ:n päänäyttelyyn. Erkkari oli tänä vuonna Tuulosen parkkihallissa, mikä varmasti karsi tosi paljon porukkaa, tai ainakin tollereissa. Ei ollut koko erkkarissa kuin 28 ilmoitettua punaturkkia! Sen takia itsekin mietin kauan ilmoittaako Cooperia vai ei, mutta hetken mielijohteesta ilmoitin kuitenkin. Ja ihan turhaan olin ressannut, eihän ipana ollut meluisasta, kaikuvasta ja liukaslattiaisesta hallista moksiskaan.:) Kaikki oli vaan niin hauskaa ja uutta ja kaikki koirat ja ihmiset oli ihania ja olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Häkissäkin vaan chillaili rauhassa ja jopa nukkui kun malttoi. Eikä ollut Vantaan pentunäyttelyssä esiintyneestä piippailusta tietoakaan.:)
Pentujakin oli ilmoitettu vain kolme, totta kai kaikki vain sitten olivat uroksia. Cooper oli ainoana pikkupennuissa. Coopsteri esiintyi tuttuun tapaansa hyvin iloisesti ja reippaasti, seistessä meinasi tarjota istumista vähän turhan herkästi. Tuomari arvioikin tooosi hitaasti ja pitkään, eipä siinä meinannut 6kk ipanalla maltti vielä oikein pitää.
Tanskalainen Helle Dan arvioi kakarasta seuraavaa:
"A little skinny upon his legs. Nice proportions. Good head and expression. Correct bite. Good length. Still needs a lot maturity. Little deep tail set. A little long hox. Good bone and feet. Moves with good energy. Parallel front and rear. Good temperament. Promising coat."
Tällä saatiin Kodan pojalle toinen KP ja toiseksi paras urospentu vanhemman jälkeen, eipä yllättänyt. Tuomari piti turkikkaista, rotevista koirista kuten pohjoismaalaiset tuomarit aina. Jälkikäteen jäi ketuttamaan etten Kodaakin ilmoittanut, mutta tää on niin tätä.:D Nähtiinpä kehän laidalla myös pitkästä aikaa Cooperin Luna-mammaa! Kyllä olisi äiti ja poika painineet yhdessä enemmänkin jos vain olisi ollut tilaa missä mennä ilman remmejä. Kyllä on pojulla vaan nätti äiskä, eikä nyt isäkään kehnompi ole.;)

Hymyilevät äiti ja poika.<3

Heti seuraavana päivänä ajeltiin Loviisan pentunäyttelyyn. Sieltä ei jäänytkään sitten mitään muuta käteen kuin paska maku suuhun. Tuomarina oli Soile Bister, josta olin toki lukenut ja kuullut yhtä sun toista..ei mitään kovin mairittelevaa. Tollerit olivat viimeinen rotu (taas!) kehässä ja oltiin tultu hurjan aikaisin paikalle. Tuomari oli aiemmissa roduissa perustellut luokkasijoitukset tai miksei antanut KP:ta, mutta kun tollereiden vuoro tuli niin.. No, tollopentuja oli neljä; kolme urosta ja yksi narttu. Kahdesta peräkkäisestä pitkästä näyttelypäivästä huolimatta Cooper oli tapansa mukaan täynnä iloa ja virtaa ja esiintyikin todella hyvin. Tuomari ensin suorastaan naurahti kun sanoin Cooperin iäksi 6kk, mutta henkisesti sen olevan 3kk tasolla vielä. Sen jälkeen kun hampaita ym katsottiin, heti ärjäisi minulle että älä syötä sitä koiraa, se häiritsee häntä. Katsoin vain silmät pyöreänä että ooooookei. Tämä kun tosiaan on vasta PIKKUpentu joka vielä vasta harjoittelee koko hommaa, varsinkin toi hampaiden katsominen on vielä hankalaa kun pitäisi pussata, antaa tassua jne samaan aikaan...
No, itse varsinainen seisominen menikin sitten yllättävän hyvin ilman namikättä, hieno ipana! :)
"Kookas, korkearaajainen, hyvä luustoinen uros, jolla seistessä hyvä ylälinja. Lupaava pää. Riittävästi kulmautunut edestä, hyvin takaa. Ikäänsä hyvä runko. Karva saisi olla suorempaa. Alaskiinnittinyt häntä, joka ei nouse. Liikkuu edestä hyvin, takaa ahtaasti."
Tällä Cooper tuli pikkupentuluokan toiseksi korkeasukkaisen uroksen jälkeen, mutta Soilepa oli sitä mieltä että yksikään tollopentu ei ollut sinä päivänä KP:n arvoinen. Enkä minä nyt sitä tarkoita, että joka kerta sieltä pitäisi edes KP:n kanssa poistua, mutta kun ei saatu perusteluja mihinkään suuntaan, kuten kaikissa edellisissä roduissa. Oli vaan että ei KP:ta kellekään, kiitos ja heihei.
No, nää on taas näitä. Mutta jos tuo olisi ollut itselleni ensimmäinen kerta kehässä (ja vielä pentuluokassa jossa EI PITÄISI olla niin vakavaa) niin olisi saattanut jäädä melkein myös viimeiseksi kerraksi.. Kehän laidalta kyllä kuulin, että nousihan tuo häntä liikkeessä, vaikka tuomari oli kirjoittanut samasta matalasta hännästä kaikille neljälle pennulle.:D No, nyt on ainakin selätetty tuo pelko purennasta ja hyvä tuo häntäkin on. Kaikki tuomarit maininneet ahtaat takaliikkeet joten eiköhän se paikkansa pidä. Ne oki tässä vielä varmasti kehittyvät sitä mukaa kun kakarakin vielä kasvaa ja lihakset takapäähän kasvattaa. Mutta joo, sellainen oli se Loviisan reissu.

No, tasan viikko tästä eli viime sunnuntaina suunnattiin sitten vuorostaan Hyvinkään pentunäyttelyyn. En tiedä mitä oli tapahtunut, välissä oli tosiaan ollut vain viikko, mutta tuntui kuin Cooper olisi ihan silmissä alkanut saada massaa ja varsinkin turkkia! (Vihdoinkin!) Laskin leikkiä kun SNJ:n tuomari oli pitänyt Cooperia liian laihana, että alottaisin sillä lihotuskuurin, mutta kyllä meillä ruokailu pysyi täysin samana. Lohiöljyn määrää lisäsin vain vähän. Silti tuntui ja näytti kuin mulla olisi ollut kädessä ihan eri koira kuin SNJ:ssä ja Loviisassa..

Puunattuna ennen Hyvinkäätä.

Taas kerran oltiin ihan liian ajoissa paikalla, mutta mikäs siinä. Halli oli lämmin, kehänlaidalta löytyi mukavia kultsuihmisiä joiden kanssa jutella ja hallin ulkopuolella oli grilli josta hakea ruokaa. Ja Cooper on ihan mahtava reissukaveri. Se on niin täysillä ja iloisesti mukana, virtaa riittää odottelunkin jälkeen, mutta se on myös petrannut tuota häkissä oloa. Ei päästä enää ääntäkään kun häkkiin pääsee ja malttaa siellä tosiaan vetää jo päikkäreitäkin. Kivaa ja helppoa tuon kanssa on olla ja mennä, kuten isänsäkin.:)
Tuomarina tollereilla oli Maija Mäkinen. Todella mukava ja ystävällinen tuomari ja juuri oikeantyyppinen pentunäyttelyyn; osasi todellakin arvioida pennun juuri siinä iässä ja kehitysvaiheessa eikä vaatia siltä liikoja niin käytöksen kuin kropan suhteen. Odottelua meillä oli tosiaan ollut jo muutama tunti alla ja kun kehään päästiin, tuomari totesikin että "no tämä tollerihan on ollut täällä valmiina jo monta tuntia!" :D Ja pitkästä odottelusta huolimatta Cooperhan vallan liiteli kehässä, se totisesti tykkää huomiosta.:)
"6kk maskuulinen pentu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää, joka saa vahvistua. Hyvät silmät, purenta ja korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Ikään sopiva runko. Hyvä selkä, lantio ja häntä. Hyvät käpälät. Lupaava turkki. Liikkuu hyvin sivusta, mutta vielä kovin ahtaasti takaa. Oikea temperamentti."
Tällä ihanalla arvostelulla saatiin pojulle kolmas KP ja koska Cooper oli ainoa tolleripentu, oli poju luonnollisesti ROP-pentu!<3 Heh vaikka ainoita oltiinkin niin kaikki lasketaan eikö niin.;)

Hyvinkäältä lähdettiin kotiin ihan eri fiiliksissä kuin viikkoa aiemmin Loviisasta. Totta kai kotiin tuomiset lämmitti mieltä, mutta ennen kaikkea tuntui että nyt saatiin rahalle oikeasti vastiketta, arvostelupaperikin oli kirjoitettu ihan täyteen tavaraa, ja juuri tuollainen fiilis pitäisi kaikin puolin (pentu)näyttelystä jäädäkin.:) Tuo arvostelu lämmitti myös mieltä tosi paljon, täytyy käydä Mäkisen kehässä virallisissakin kekkereissä jos joskus sopivasti jonnekin osuu.

Pakollinen posetus vielä kotona.

Ennen SNJ:tä, 27.9, vietettiin totta kai Koda-herran 5-vuotissynttäreitä! Ei apua oikeesti miten aika meneekin.. ihan turhan nopeaan! Kuka antoi mun mussukalle luvan olla jo keski-ikäinen??! Synttäreitä vietettiin tosiaan allasbileiden merkeissä Hyvinkään Onnenkoirassa ja seura oli ihan parasta; meidän poikien lisäksi altaassa pyörivät Kodan ja Hymyn tytär Siru sekä Kodan suuri rakkaus meidän nosework-reeniryhmästä eli Hilde-neiti. Kiitos vielä tätäkin kautta seurasta Maija ja Leena!
Voi tuota meidän Kodaa.<3 En olisi ikinä uskonut mitä sen kanssa tultaisiin tekemään ja saavuttamaan. Miten moneen eri paikkaan se mut veisi ja moneenko uuteen ihmiseen ja lajiin se mut tutustuttaisi. Seitsemän valiotittelin ja kolmen koulutustunnuksen mies sekä jo yhdeksäntoista ihanan pennun ylpeä isä. Elämäni koira ja paras kaveri.<3

Cooper, Siru, Koda ja Hilde.

Reipas ensikertalainen!

Näin ihana kortti saatiin vielä Hilden porukoilta.<3

Kyseinen uimakeikka oli tosiaan Cooperille ensimmäinen kunnon uimareissu. Ei se kesällä uinut kertaakaan luonnonvesissä, tippui tosiaan laiturilta kerran ja sen jälkeen kahlaili paljon mutta ei vielä uinut. Sehän oli ihan onnessaan tuolla uimalassa! Pari ensimmäistä kertaa meni kyllä pelkällä etupäällä kauhoen kun ei millään meinannut takapäätä muistaa ottaa käyttöön ollenkaan.:D Mutta kun ne takajalat sieltä löytyivät alle ja alkoivat totella niin voi sitä pienen tollon onnea! Kyllä hinku veteen oli kova, vaikka vielä vähän varovaisesti rampeilta veteen menikin.
Siitä sitten sainkin idean varata ipanalle pari aikaa pentu-uitiin, jossa nyt ollaan pari viime torstaita käytykin. Ja Cooper tykkää! Tulee uimalaan hirveä veto päällä ja piippauskone lähtee heti käyntiin kun pitää omaa vuoroa odotella. Takapää on koko ajan paremmin ja paremmin mukana, vaikka takajalat edelleen tekevätkin ihmeellisiä sammakkopotkuja sivulle eikä vielä taakse..:D Mutta pinnalla pysyy ja hauskaa on ja ennen kaikkea Cooper haluaa noutaa vedestä ja oikein komentaa jos dami ei veteen lennä tarpeeksi nopeasti tai usein.:) Eiköhän meillä tätä menoa ole ensi kesänä mökillä kolme hullua vesipetoa. Meillä on vielä parille seuraavallekin torstai-illalle uima-aika varattuna, harmi että Kodalla ei ihan ikää tuohon pentu-uintiin enää ole.:D

Pennun ilme aina kun se tajuaa, että kohta pääsee taas polskimaan.<3

Märkää siis on riittänyt niin ulkona kuin tuolla altaan puolellakin.:D Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa meidän laumalta.

Hönttilauma on paras lauma.<3