Liettuan Voittaja 2018

Viime torstaina aamulla anivarhain pakattiin auto ja suunnattiin kohti satamaa. Suuntana oli Vilna ja Liettuan Voittaja-näyttely, joka olikin pitkä kolmen päivän näyttelyturnee. Matkaan lähdettiin siis juniorin kanssa, Koda sai jäädä kotiin nauttimaan ainoan koiran etuuksista taas vähäksi aikaa ja luulenpa että isäkoiralle pieni loma Cooperista oli mieluinen.;)
Koda on aina ollut maailman helpoin matkalainen, bussissa aina häkissään rauhallinen ja hiljainen mutta kun Cooper on jo perusolemukseltaan aivan toista maata, niin kieltämättä epäilin että mitähän juniorin ekasta bussimatkasta tulee ja paljonko muita kanssamatkustajia oikein häirittäisiin.:D Tällä kertaa kun lähdettiin taas Miliamin kyydissä, oman autokyydin sijaan.

Pakko myöntää, että Cooper yllätti käytöksellään positiivisesti jälleen kerran. Se on kotioloissa niin ADHD mölyapina ettei meinannut samaksi koiraksi välillä tunnistaa, tai sitten se on vaan yksinkertaisesti niin vieraskorea.:D Vaikka vieruskaverit meteliä välillä pitivät niin ipana oli oikein mallikkaasti ja hiljaa, molemmat matkat köllötteli oikein rauhallisesti ja tyytyväisenä häkissä, tai ainakin niin kauan kun mamma vaan aina oli näkösällä. Hieno pikkanen, kyllä tämän kokemuksen perusteella sen kanssa kehtaa toistekin bussimatkalle lähteä.:)
Ja vaikka tällä kertaa matkaan lähdettiin ilman omaa varsinaista matkaseuraa, niin jälleen kerran löytyi ihan mahtavia matkakavereita heti satamassa, kyllä riitti juttua takapenkin porukalla koko matkan ajan.:)

Perjantaina oli ensimmäinen koitos kolmesta näyttelypäivästä. Tollerit olivat vasta myöhään iltapäivällä vuorossa, joten nukuttiin pitkään, tehtiin kunnon lenkki ja otettiin taksi näyttelypaikalle. Tollereita oli alunperin ilmoitettu kuusi, mutta vain kolme oli paikalla joka päivä. Tuomarina oli kotimainen Tuula Savolainen, ja täytyy todetta että ONNEKSI ei vielä perjantaina varsinainen titteli-näyttely ollut. Sillä heti kun astuttiin Coopsin kanssa kehään, niin ensi töikseen tuomari kaivoi mittakepin esiin. Olin aluksi levollisin mielin, sillä muistin että Coop oli mitattu myös Messarissa ja silloin Hartuksen Jaana totesi että hyvin vielä menee sallittuihin sentteihin. No, Tuula mittasi pojun ja totesi heti että "liian iso." Mulla loksahti leuka auki ja ihan automaattisesti aloin asiaa ihmetellä ja kyselin mitä mitta sitten näytti. "Ihan kaikki maksisentit menee tällä." kuului vastaus. No, siitä jo tiesin että tää oli tässä. Sileä eri saatiin kuitenkin, mutta eipä se kyllä piristänyt yhtään. Ja kun Liettuassa KV-näyttelyissä on nykyään sellainen systeemi, että arvosteluihin ei kirjata MITÄÄN niin syy jäi hieman mysteeriksi miksi näin. Arvelen sen tuon koon kuitenkin olleen, mutta ihmetyttää vain sillä kyseinen tuomari on korkeita ja isoja tollereita palkinnut aiemminkin... Ja tuo ei kyllä liian iso ole sitten millään, ihan takuulla on sallituissa senteissä vaikka koon maksimirajoilla onkin. Ei siis saatu paljon toivottua junnusertiä vielä silloin ja kyllä ketutti voin sanoa.
Sen jälkeen pisti lähinnä naurattamaan, että ensin mulla on "nartun kokoinen uros" jonka jälkeen saan käsiini "liian ison" uroksen ja nämä ovat vielä isä ja poika. Kaikkea sitä.:D

Olin kuitenkin Cooperiin ja sen esiintymiseen todella tyytyväinen. Meidän edellinen kehäkierros Latviassa kun tosiaan päättyi johonkin mystiseen isoon säikähdykseen, eikä siitä tullut sen jälkeen enää yhtään mitään.(Edellinen postaus siitä kertoikin) Minua siis kieltämättä hieman jännitti kehään meno ja se ehkä näkyi omassa tekemisessä. Mutta hienosti ipana seisoi ja itsensä kantoi ja esitti. Kaikkina päivinä myös hampaiden katsominen meni oikein mallikkaasti, siinäkin kun on hieman peruutellut pois aiemmin.

Päätöntä menoa hotellissa.

No, pessimisti kun ei tunnetusti pety niin lauantain tittelinäyttelyyn suunnattiin "Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä"-asenteella.:D
Lauantain tuomari oli irlantilainen Clodach Fallon. Olin koko ajan mieltänyt tuomarin mieheksi, mutta nuorehko naistuomari meitä sitten kehässä odottikin.:D Coops oli omaan tapaansa iloa ja virtaa täynnä ja edellispäivän hyvä esiintyminen toi itseluottamusta minullekin.
Arvosteluthan menivät kaikkina päivinä hirveää vauhtia kun tuomareiden ei tosiaan tarvinnut arvosteluja koirille kirjoittaa. Siinä juostiin ja hetki seisottiin ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan. JES!! Se siis tarkoitti Liettuan junnusertiä, ROP-junioria sekä Liettuan Juniori Voittaja-titteliä! Hieno Coops.<3 Kylläpäs saatiin kaivattua balsamia perjantain pettymykselle.:) Ja ensimmäinen pilipali-titteli ipanalle heh. Vaikka toivottu titteli saatiinkin, niin kyllä olisin myös arvostelunkin halunnut saada, kun ei halpaa lystiä ole noi näyttelymaksut.. noooh.
Rop-koira oli joka päivä ukrainalainen uros, joka oli Kodan kokoluokkaa eli pieni uros, tai kyllä se ero oli hurja kun molemmat PU-kehässä vierekkäin seisoivat.

LTJV-18!

Kaunis rakas riiviö! <3

Sunnuntaina alkoi jo turnausväsymys näkyä meissä molemmissa. Cooperilta ei virta lopu sitten kulumallakaan, mutta koko viikonlopun kilttinä ja kaikkien kaverina pyörinyt ipana alkoi yhtäkkiä äksyillä lähes jokaiselle vastaantulijalle. Siitä tiesin, että nyt on Cooperkin väsynyt, henkisesti siis. Enkä kyllä yhtään ihmettele, ei ollut mikään helppo reissu 11-kuiselle teinille. Kaikki oli kuitenkin niin uutta ja hirveän pitkiä päiviä meillä olikin. Sen takia suosiolla jätinkin lauantaina menemättä BIS-juniori kisaan, en halunnut rasittaa kakaraa yhtään enempää.
Sunnuntain tuomari oli ukrainalaissetä Vitaliy Belsky. Toinen Liettuan junnuserti vielä tarvittiin tilille, että olisi toive kolmen tittelin viikonlopusta täyttynyt. Joten kyllä hieman jännitti kun kehään mentiin. Coops esitti nakin turvin taas ryhdikkäästi parastaan ja kyllähän se tuomari tuli meitä kättelemään ja toteamaan että ROP-juniori. Jes jes jes!!! Se siis nimittäin tiesi että Cooper junnuvalioitui siis sekä Liettuaan että Latviaan! :) Kyllä meillä laitettiinkin kehässä tanssiksi ja ipana sai ansaitut extranakit sen jälkeen.

LT & LV JMVA!

Uusi oma kurre ja Olga-bokseri oli reissussa parasta, jos Coopsilta kysytään!

Olikin kyllä kiva laittaa näitä uutisia koti-Suomeen, varsinkin totta kai kasvattajalle.:) Siinä sitten vietettiin loppupäivä kehän vierellä lepäillen, shoppaillen ja kehien tyhjennettyä hieman uusi leluilla leikkien. Kauas on aina pitkä matka ja olihan tuo kotimatka pitkä ja väsytti ja kolotti joka paikasta kaikesta siitä bussissa istumisesta, mutta kun kaikki kolme toivottua titteliä tuli tuliaisina niin mikäs siinä! Nyt sitten vilkuillaan vielä tuon Viron puoleen, että saataisiin sieltä yksi junnuserti ja sitä myös EE & BALT JMVA-arvot. Sitten se ulkomaanmatkailu saakin olla siinä Cooperin osalta, toistaiseksi.;) Pitää alkaa noita kotimaan kehiä vilkuilla sen sijaan loppukevääksi ja kesäksi, täytyy suunnata aivan eri tuomareille kuin Kodan kanssa...

Kotona ei kiinnostanut poseerata enää yhtään.:)

Sen lisäksihän tässä on Cooperin kanssa käyty tokon alkeiskurssi ja jatkokurssi jatkuu nyt maaliskuussa. Hirveän fiksu, nokkela, iloinen ja väsymätön reenikaveri Coops kyllä on. Löytyy sitä Kodalle toivomaani moottoria, joskin isänsä hiljaisuutta kaipaisin hänelle vuorostaan.:'D Ja hirmu hyvin on reenit menneet ja nuoren miehen mieli treeneissä malttanut, vaikka Coops tosiaan hieman hankalassa mörkö/murkkuiässä onkin. Ja kyllähän tässä jo kovasti 1-vuotissynttärit ovella kolkuttelevat, apua!!

Cooper 11kk. Iso se on, ei käy kieltäminen, mutta EI liian iso.